Still sai aikaiseksi tasapainoisen sääntelyehdotuksen, joka herätti kiinnostusta
myös ulkomailla. Ehdotus
ei kuitenkaan kelvannut tekijänoikeusjärjestöille, jotka masinoivat lausuntokampanjan sitä vastaan. Eräs hieman erikoinen
argumentti oli, että lakiehdotuksessa olisi ”virheellisesti otettu lähtökohdaksi palveluiden käyttäjien oikeuksien vahvistaminen”.
Keskustalainen kulttuuriministeri
Antti Kurvinen taipui, kenties tietämättömyyttään. Lainvalmistelu siirrettiin
ulkopuoliselle konsultille — Jukka Liedekselle. Hän toteutti tekijänoikeusjärjestöjen tahtoa muun muassa poistamalla esityksestä 50 sivua. Valmistelun
avoimuus loppui siihen. Uusista pykälistä tiedotettiin sidosryhmille jälikäteisesti, eikä mielipidettä enää kysytty.
Stilliä lisäksi nöyryytettiin ilmoittamalla, että hän joutuisi esittelemään Liedeksen uusiksi kirjoittaman esityksen hallitukselle. Liedes ei olisi voinut sitä konsulttina tehdä. Menettelyä voi pitää hyvin kyseenalaisena huomioiden perustuslain 118 §:n, jonka mukaan esittelevä virkamies on vastuussa siitä, mitä esittää. Nyt valmistelutyö otettiin pois virkamieheltä, mutta vastuuta ei. Käytännössä tämä oli ministeriltä poliittinen epäluottamuksen osoitus virkamiehelle. Still teki johtopäätökset ja siirtyi valtiovarainministeriöön.