Päivi Räsänen
31 min ·
Olen tänään aamulla saanut puhelimitse tiedon, että valtakunnansyyttäjä on päättänyt nostaa syytteen minua vastaan kolmesta eri teosta. Haastehakemus näistä on toimitettu Helsingin käräjäoikeuteen. Minua epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vuonna 2004 julkaistusta, kirjoittamastani pamfletista ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen.” Tästä syytetään myös kirjan julkaisseen Luther-säätiön asiamiestä Juhana Pohjolaa. Toiseksi minua syytetään 17.6.2019 julkaisemastani Twitter-, Instagram- ja Facebook- päivityksestä, jossa kyseenalaistin kirkon osallistumisen Pride-tapahtumaan ja liitin siihen kuvan Raamatun tekstistä, Roomalaiskirjeestä 1:24-27. Kolmanneksi minua syytetään lausunnoistani Ruben Stillerin 19.12.2019 keskusteluohjelmassa ”Mitä Jeesus ajatteli homoista?”
Päätös oli yllättävä, jopa järkyttävä. En katso syyllistyneeni minkään ihmisryhmän uhkaamiseen, panetteluun tai solvaamiseen. Näissä kaikissa on kysymys Raamatun opetuksista avioliitosta ja sukupuolisuudesta. Lausunnoistani seuranneissa syytteissä on pohjimmiltaan kysymys siitä, saako Suomessa pitää esillä ja ilmaista vakaumusta, joka pohjautuu Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin. En katso millään tavoin halventaneeni homoseksuaaleja, joiden ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia olen toistuvasti kertonut kunnioittavani ja puolustavani. Raamatun opetus on kuitenkin siinä selkeä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen ja että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Jumalan tahdon vastaista.
Apostoli Paavalin opetuksissa ei ole kysymys pelkästään avioliiton puolustamisesta miehen ja naisen välisenä vaan siitä, miten ihminen pelastuu iankaikkiseen elämään. Jos Jumalan sanan opetukset synnistä torjutaan, samalla tehdään tyhjäksi kristillisen uskon ydin: Jeesuksen ristinuhri kaikkien syntien sovitukseksi ja tieksi iankaikkiseen elämään.
Mahdollinen tuomio kiihottamisrikoksesta olisi siis jopa kaksi vuotta vankeutta tai sakkorangaistus. Mutta vielä suuremmaksi ongelmaksi tuomiota nousisi vaatimus sensuurista: käsky poistaa sosiaalisen median päivitykset tai julkaisukielto kirjoitukselle. Mikäli tätä oikeuden päätöstä ei noudattaisi, se johtaisi kovenevaan uhkasakkokierteeseen. Samalla tällainen tuomio avaisi pään vastaavien julkaisujen kiellolle ja uhkan modernista kirjaroviosta. On myös huomattava, että niin pamfletin kuin Stiller-ohjelman kohdalla poliisin mukaan esitutkintaa ei olisi edes tarvinnut käynnistää eikä epäillä rikosta. Poliisi totesi tässä päätöksessään: ”Mikäli esimerkiksi joidenkin Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin sellaisenaan täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, olisi myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen lähtökohtaisesti kiihottamisrikoksena rangaistava.” On siis kysymys hyvin syvästi uskonnon- ja sananvapaudesta.
Lähden kuitenkin oikeuteen rauhallisin ja rohkein mielin luottaen siihen, että Suomi on oikeusvaltio, jossa kunnioitetaan perustuslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia ihmisoikeuksia, sanan- ja uskonnonvapautta. Kristilliseen uskoon perustuva vakaumus on enemmän kuin mielipide. Varhaiset kristityt pysyivät vakaumuksessaan leijonien luolassa, miksi en siis minä käräjäsalissa. En peräännyt siitä, mitä kirjoitin enkä pyydä anteeksi apostoli Paavalin opetuksia. Olen valmis puolustamaan sanan- ja uskonnonvapautta niin pitkälle kuin on tarve.
Samalla rohkaisen muitakin käyttämään sanan- ja uskonnonvapauttaan. Tämä päätös osoittaa, että nyt on aika puolustaa näitä vapauksia.
Lopuksi totean, että Valtakunnansyyttäjä on aiemmin kertonut joutuneensa tämän tapauksen johdosta epäasiallisten viestien kohteeksi. Toivon, että mitään henkilöön menevää, loukkaavaa viestintää ei häneen kohdistettaisi.
Olen kiitollinen rukoustuesta!