...Koko ensimmäisen ja toisen tavun rajalla
oleva konsonantista voidaan katsoa numeraalien perustana oleviin
*iikte- ja *kakta-vartaloihin kuuluvaksi, jolloin selitettäväksi jää -eksan.
Tähän sisältyy Itkosen mukaan kieltoverbin vartalo e-, verbin useille
preesensmuodoille ominainen tunnusaines -k-, kolmannen persoonan
pääte -sa!sä sekä kaksikon tunnus -n. Viimeksi mainittu olisi alkuaan
kuulunut vain numeraaliin kahdeksan, jossa todella on kahdesta entitee-
tistä kysymys. Sanaan yhdeksän se olisi siirtynyt analogisesti sen vuoksi,
että peräkkäiset lukusanat usein pyrkivät hahmottumaan samanlaisiksi.
Tämän etymologian mukaan lukusanojen alkuperäinen merkitys olisi
ollut 'yhtä/kahta ei nyt ole', ts. yksi/kaksi puuttuu kymmenestä. (Itko-
nen 1973, 336-337.)
Itkosen selitys on nykyään yleisesti hyväksytty. Sanan yhdeksän osal-
ta se on ehditty ottaa jo Suomen kielen etymologiseen sanakirjaan
(SKES), numeraalin kahdeksan osalta selitys on korjattu saman mallin
mukaiseksi uuteen Suomen sanojen alkuperä -teokseen (SSA), jonka en-
simmäinen nide ilmestyi syksyllä 1992...