Tuntematon on ohjaaja Wille Hyvösen kolmas elokuva. (KUVA: JARMO KIURU)
”Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon”, sanoo elokuvaohjaaja Wille Hyvönen, joka ohjasi elokuvan uudenlaisen Tuntemattoman sotilaan tekemisestä
Tuntematon -elokuvan ohjaaja Wille Hyvönen sanoo, että kaikkien valkoisten heteromiesten täytyy tuntea syyllisyyttä, sillä se on ainoa keino muuttaa maailmaa tasa-arvoisemmaksi
Jose Riikonen
Julkaistu: 5.10. 10:33
Wille Hyvönen, 30, kävelee Töölön kirjaston yläkerrassa kohti sohvaa. Korkeakorkoiset kengät kopisevat.
Hän istuu alas ja nostaa jalan toisensa päälle. Hameen helma vähän heilahtaa. Sitten hän sanoo:
”Mä olen aika vihainen.”
Häntä on pyydetty yhteishaastatteluun ohjaaja
Aku Louhimiehen kanssa, ja se sai Hyvösen sapen kiehumaan.
”Se on ihan vitun törkeää, että ehdotetaan tällaista. En käsitä, miten törkeitä journalistit voi olla. Ajattelin tehdä asiasta Facebook-päivityksen. Voinko tehdä sen nyt?”
Päivityksessä lukee lyhenneltynä näin:
”En suostu haastatteluun Aku Louhimiehen kanssa, koska moiset ehdotukset ovat vitun loukkaavia. En tahdo antaa vallalle ja sitä ylläpitäville sedille yhtään enempää tilaa julkisessa keskustelussa. Emme tarvitse setien validaatiota. Mua ei kiinnosta, miltä sedistä tuntuu. Sedät tekee melkein kaikki elokuvat täällä anyway, eikä ne ole ikinä kysyneet, miltä musta / meistä tuntuu. Miksi mun pitäisi olla kiinnostunut siitä, miltä heistä tuntuu nyt? Heillä on jo kaikki valta.”
Kysymys on siitä, että Aku Louhimies on ohjaamassa uutta versiota
Tuntemattomasta sotilaasta.
Wille Hyvönen taas on ohjannut Tuntematon-elokuvan, joka on meta-elokuva uudesta Tuntemattomasta sotilaasta. Se käsittelee Tuntematon sotilas 2.0:n tekemistä, jossa perinteinen mieskuvaus heitettäisiin romukoppaan.
Nyt joku toimittaja haluaisi, että Hyvönen ja Louhimies kohtaisivat, ja Louhimies saisi kertoa, miltä hänestä tuntuu, kun Hyvönen kritisoi tämän uutta
Tuntematonta sotilastaan.
Ei helvetissä, Hyvönen sanoo.
”Ette ole tosissanne. Niitä on jo kaksi samanlaista ja nyt sitten kolmas samanlainen – vallalta vallalle, sediltä sedille.”
Sitä paitsi todellisuudessa Hyvösen
Tuntematon ei käsittele niinkään
Tuntematonta sotilasta, vaan tuntematonta sukupuolta. Sellaista, joka ei ole mies eikä nainen.
Sellainen ihminen on Wille Hyvönen. Hän on paremman termin puutteessa muunsukupuolinen. Sellaisena oleminen on Hytösen mielestä vaikeaa setien ja valkoisten heteromiesten vallassa olevassa yhteiskunnassa.
”Haluaisin vain kävellä kadulla rauhassa, mutta en saa tehdä sitä, koska joka päivä joku setä huutaa jotain. Että paljonko maksaa suihinotto ja tällaista.”
Tuntematon on Hyvösen kolmas ja hänen mielestään paras elokuva.
”Pitää ehkä lopettaa elokuvien tekeminen, koska tämä on täydellinen elokuva. Yksikään setä ei ole päässyt vaikuttamaan siihen toisin kuin kahteen aiempaan elokuvaani.”
Ne olivat dokumentit nimeltään
Kummisetäni thaimorsian sekä
Onnelliset. Niihin Hyvönen sai rahoitusta, mutta sen vuoksi hänen piti tehdä kompromisseja setien mieliksi.
”
Tuntemattomalla ei ole rahoitusta. Olen palveluksia velkaa tosi monelle tyypille.”
Tältä näyttää Hyvösen elokuvan traileri.
Alun perin idea oli tehdä elokuva Hyvösen kokemuksista omasta psykoanalyysistaan, mutta sitä ei haluttu rahoittaa. Muitakin ideoita oli, mutta paras tuli mieleen eräänä aamuna Helsingin Sanomia lukiessa.
”Luin, että Louhimies tekee 3.
Tuntemattoman sotilaan. Aloin nauraa ja mietin, että ette ole tosissanne. Niitä on jo kaksi ihan samanlaista ja nyt sitten kolmas samanlainen elokuva – vallalta vallalle, sediltä sedille.”
Niin syntyi idea
Tuntemattomasta. Elokuva kritisoisi setien lisäksi elokuvateollisuuden setävaltaa.
Kukaan ei halunnut rahoittaa elokuvaa.
”Elokuvateollisuudessa ei saa rahoitusta, jos kritisoi sitä instituutiota ja niiden valtarakenteita.”
Lahdessa kasvanut Hyvönen oli jo pienenä herkkä tyyppi, joka tykkäsi leikkiä tyttöjen kanssa. Kaikenlaiset kukkulan kuningas -tyyppiset macholeikit tuntuivat ahdistavilta.
Nuorena skeittauspiireissäkin hänestä tuntui, että hän joutui piilottelemaan joitain puolia itsessään. Se tuntui tukahduttavalta.
Kesällä 2015 Hyvönen oli Lontoossa tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä opiskeli kaupungissa muotialaa, ja niissä piireissä pyöri erilaisia miehiä kuin mihin Hyvönen oli tottunut.
”Niillä ei ollut sitä perinteisen maskuliinisuuden kiveä harteillaan. Heidän tapansa olla mies tuntui hirveän vapauttavalta. Yhtäkkiä hoksasin, etten enää pukeutunut housuihin vaan hameeseen. Ajattelin, että miksi pitäisin kiinni siitä miehisyyden rakenteesta sisälläni vain siksi, että minulla on penis.”
Toki tällainen pelottikin.
”Säikähdin, mitä minusta on tulossa. Mutta silti se oli helpottavaa.”
Hyvösen meikatut, suuret silmät käyvät kiiltäviksi. ”Antoi kaiken vaan tulla, eikä taistellut enää sitä vastaan.”
Sillä tavalla Hyvösestä tuli ihminen, jonka sukupuolta ei voi laittaa passiin, koska hän ei ole mies eikä nainen. Hän on tuntematon.
Tai kuten eräs tuntematon tyyppi ilmaisi asian: ”Sä et ole enää edes homo”.
Hameisiin pukeutuvan ohjaajan Wille Hyvösen elokuvassa Tuntematon käsitellään paljon sitä, miten ystävät ja sukulaiset ovat suhtautuneet hänen muodonmuutokseensa. (KUVA: JARMO KIURU)
Kuten sanottua, Hyvösellä ei ole helppoa.
Tuntematon-elokuvassa käsitellään paljon sitä, miten Hyvösen sukulaiset ja läheiset ovat suhtautuneet hänen muodonmuutokseensa.
”Kaverini sanoi, että eihän tämä voi olla mitään muuta kuin itse aiheutettua. En pidä veljiäni enää veljinäni. En ole missään yhteyksissä heihin.”
Siskon kanssa oli aluksi hankalaa, mutta sisko pyysi todella kauniisti anteeksi ikäviä kommenttejaan. Vanhemmatkin ovat tukeneet, ja erityisen sankarillisena elokuvassa näyttäytyy Hyvösen isä.
Hän on niin perinteisen, juron ja jörön valkoisen heteromiehen näköinen kuin olla ja voi, ja juuri hän antaa Hyvöselle kaiken tukensa niin tosielämässä kuin elokuvassakin.
Valkoinen heteromies ei saa sanoa nykyään mitään mistään, kun aina joku vähemmistö suuttuu.
”En olisi uskonut isästäni, että hänestä olisi siihen. Mutta kai siinä on joku vaisto. Että ’tuo on minun lapseni ja häntä ei hyväksytä, jotain täytyy tehdä’.”
Tämän vuoksi Hyvönen ei pidä isäänsä enää kovin valkoisena heteromiehenä tai setänä, vaikka hän fyysisesti näitä määreitä edustaakin. ”Ollakseen valkoinen heteromies ei varsinaisesti tarvitse olla valkoinen heteromies.”
Eräs valkoisen heteromiehen piirteitä omaava tyyppi on Hyvösen mukaan yksi hänen kollegansa: nuori elokuva-alalla oleva nainen, joka puhuu naisten asemasta ja elää siinä kuuluisassa punavihreässä kuplassa.
”Ja sitten hän sanoi minulle, että en voi mennä telkkariin mekko päällä. Tuollainen tekopyhyys on naurettavaa.”
Valkoinen heteromies tai setä on siis mielentila ja tietynlainen rakenne, Hyvönen sanoo.
Koko yhteiskunta on Hyvösen mukaan valkoisten heteromiesten vallassa, ja koska valkoista heteromiestä pelottaa, että se joutuu valta-asemastaan pois, se tekee kaikkensa pönkittääkseen valtaansa tekemällä esimerkiksi taas uuden
Tuntemattoman sotilaan, joka esittää miehet valkoisina heteromiehinä.
Valkoinen heteromies on siis epätasa-arvoisia rakenteita ylläpitävä entiteetti, joka sortaa – tietoisesti tai tiedostamattaan – vähemmistöjä Valkoinen heteromies pitää esimerkiksi huolen, että Hyvönen ei saa kävellä rauhassa kadulla. Siksi Hyvönen sanoo:
”Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon. Olen aivan helvetin vihainen valkoisille heteromiehille, ja minulla on siihen oikeus.”
Mutta eikö ole vähän epäreilua käyttää termiä valkoinen heteromies ja tällä tavalla kielellisin keinoin yleistää kritiikki kohdistumaan kaikkiin valkoisiin heteromiehiin?
Suuri osa heistä – tai meistä – lienee kuitenkin suvaitsevaisia ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi Hyvöstä vastaan yhtään mitään. Ei kai meidän tarvitse tuntea syyllisyyttä vain siksi, että olemme syntyneet tällaisiksi?
”Totta helvetissä täytyy.”
Miksi?
”Se syyllisyys ei sinänsä ole itseisarvo, mutta on kyettävä tunnistamaan nämä rakenteet ja on tajuttava, että on valtaa pitävässä asemassa. Siitä tulee todennäköisesti syyllinen olo. Sen voi muuttaa energiaksi, jonka avulla voi auttaa heikommassa asemassa olevia. Siksi kaikkien valkoisten heteromiesten täytyy kokea syyllisyyttä.”
Vaan ei ole kuulkaas meilläkään helppoa, huutaa joku valkoinen heteromies nyt. Valkoinen heteromies ei saa sanoa nykyään mitään mistään, kun aina joku vähemmistö suuttuu. Joskus tulee mieleen, että rauhoittukaa nyt, emme me pahaa tarkoita, vitsillähän tässä.
Joskus tekisi siis mieli vähän toppuutella. Onko se väärin?
”Tuo on sitä sinussa olevaa valkoista heteromiestä. Ai valkoisella heteromiehellä on vaikeaa? Niin on hei meilläkin!”
Hyvösen mukaan kaikenlainen toppuuttelu on nimenomaan valtarakenteita ylläpitävää toimintaa: sanotaan vaikkapa saamelaisnuorille, että turha suuttua, jos missikokelaat käyttävät alkuperäiskansojen päähineitä.
”Ensinnäkin jos jokin asia suututtaa, pitää suuttua. Ei se tunne voi olla väärä. Ja toiseksi, se vallassa oleva luokka tai rotu tai mikä tahansa ei voi koskaan täysin tietää, miltä alisteisessa asemassa olevasta tuntuu.”
Vaikka
Tuntematon on meta-elokuva – elokuva elokuvan tekemisestä – ja vaikka se voi näyttäytyä vaikeaselkoisena, siinä on lopulta kysymys hyvin yksinkertaisesta asiasta. Sen kysymyksen Hyvönen kysyy elokuvassaankin isältään.
”Kysyn siinä, että enkö mä vain saisi olla mä?”
Kysymys on yksinkertainen ja vastaus itsestään selvä. Mutta jotta Hyvönen saisi olla sellainen kuin hänestä tuntuu, valkoisen heteromiehen on kyettävä kyseenalaistamaan ajatteluaan.
Hyvösen isältä se onnistui. Onnistuisiko se muiltakin – miehiltä, naisilta, tädeiltä, sediltä, homoilta, lesboilta ja keneltä muulta tahansa, joiden sisällä asuu pieni valkoinen heteromies?
.
