VASTINE 8.4. klo 16:23
Iltalehden 7.4.2024 julkaisemasta artikkelista saa sellaisen käsityksen, että meiltä on ostettu 3 500 droonia arvoltaan noin kaksi miljoonaa euroa ja että ne on viety Venäjälle.
Tämän päivän tarkistusten perusteella myytyjen droonien määrä ja myynnin arvo pitävät suunnilleen paikkaansa, mutta tietojemme mukaan drooneja ei ole viety Venäjälle. Venäjälle viennistä syytettynä ollut suomalainen yritys on vapautettu näistä syytteistä.
Olemme kuitenkin sortuneet myyntihuumaan, emmekä ole tajunneet tehdä riittäviä taustatarkistuksia. Meillä on tuhansia suomalaisia yritysasiakkaita eikä heidän taustojaan ole tuolloin kyetty tarkistamaan kuin pintapuolisesti. Kyseisenä ajankohtana keväällä 2022 kyseisen yrityksen julkiset tiedot näyttivät normaalilta.
Olemme tähän asiaan liittyen seuranneet viranomaisten ohjeistuksia alusta alkaen ja tehneet kaikkemme, jotta myymiämme tuotteita ei päätyisi Venäjälle. Meidän olisi pitänyt herätä aiemmin tähän asiaan, mutta olimme selkeästi liian sinisilmäisiä asian suhteen. Teimme myös aktiivista yhteistyötä Suomen tulliviranomaisten kanssa varmistuaksemme siitä, ettei myytyjä tuotteita viety Venäjälle.
Saatuamme tiedon epäilyttävästä toiminnasta, lopetimme heti koko kauppasuhteen. Samalla lopetimme myynnin ulkomaille kokonaan, koska yritysten taustoja on vaikea tarkistaa.
Olemme ottaneet tästä opiksi ja nykyään tarkistamme suomalaistenkin yritysten taustat aiempaa tarkemmin. Emme hyväksy Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa emmekä missään tapauksessa tue mitään Venäjän toimia.
Veli Nietula
Toimitusjohtaja
Jimm's PC-Store Oy
Menemättä varsinaisesti edes kriisiviestintään, niin haluaisin kommentoida tätä vastinetta compliance-kulttuurin näkökulmasta. Nimittäin yrityksessä, joka välittää vastuullisuusasioista tippaakaan, pyritään kyllä luomaan koko henkilöstön läpileikkaavaa kulttuuria näihin compliance-asioihin. Jollain tapaa ymmärrän sen, että jollain 1-4 hengen pk-yrityksellä näihin asioihin ei ole aikaa ja/tai osaamista, mutta teidän kokoiselle toimijalle odotukset ovat ihan muulla tasolla. Uskallan myös väittää tietäväni mistä puhun, sillä oma työni on juurikin
sanctions compliance finanssialalla; se oli sitä jo ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa, se oli sitä sodan alkaessa, ja se on sitä edelleen.
On hienoa, että ensimmäisessä kappaleessa tunnustat faktat (droonien määrä ja myynnin arvo). Se että näyttö ei oikeudessa riittänyt todistamaan asiakkaanne viennin suuntautuvan todellisuudessa Venäjälle, ei kuitenkaan tässä yhtälössä toimi mitenkään teidän eduksi. Se ei nimittäin muuta sitä tosiasiaa miksikään, että teidän olisi tullut huomata jonkin olevan pielessä ja tutustua faktoihin tarkemmin.
Itse asiassa tämän myönnätkin heti toisessa kappaleessa, käyttäen nyt jo varmaan meemin asteelle edennyttä termiä "myyntihuuma". Suoraselkäistä tässä olisi toki todeta, että ahneuteen te sorruitte. Sitähän tuo nimittäin suoraan sanottuna on: myyntihuuma on tietysti kivempaan muotoon pyöritelty, mutta ahneudestahan tässä on pohjimmiltaan kyse. Tuo myyntihuuma tarkoittaa sitä, että teitä ei vastuullisuusasiat kiinnostaneet tämän asian osalta, koska ahneus vei voiton ja raha on rahaa. Ja tähän termiin liittyen: on suoraan sanottuna halventavaa vedota mihinkään sinisilmäisyyteen. Ette te olleet sinisilmäisiä, vaan aivan varmasti tiesitte tai osasitte aavistaa mistä on kyse. Sinisilmäisyys ei anna teille minkäänlaista synninpäästöä.
Ja nyt avataanpa tuota termiä hieman tuon alkuun mainitsemani compliance-kulttuurin näkökulmasta. Nimittäin jos ne compliance-asiat olisivat arvossaan ja yrityksessä reilassa, niin tämän tapauksen tiimoilta olisi poikkeavia havaintoja tullut ja niihin olisi suhtauduttu riittävällä vakavuudella. Silloin kun tällaisen kulttuurin rakentamisessa onnistutaan, vastuuta siitä ottavat kaikki työntekijät, joskin henkilötasolla vastuussa on toki yleensä vain korkeintaan nimi tai kaksi.
En tunne teidän toimintatapojanne yksityiskohtaisesti, joten otetaanpa pelkistetty esimerkki. Jätän tästä nyt pois asiakkuuden perustamisvaiheen, sillä itsekin myönnät tuossa jo ettei tarkistuksia ole kyetty tekemään kuin pintapuoleisesti. Uskon siis, että tiedostatte tällaisen KYC-prosessin olevan melko korkealla prioriteetilla korjattavana toimintatavoissanne. Mutta ajatellaanpa ihan vaikka läpi henkilöstön, miten tällaiset signaalit olisivat voineet nousta. Esimerkiksi varastolla jossain vaiheessa joku ehkä ihmettelee, miten näitä drooneja äkkiseltään meneekin, joku on saattanut ehkä jopa kiinnittää huomiota osoitelappuihin ja noteerata yhdelle ja samalle taholle menevän
poikkeuksellisen monta kappaletta ja nostaa asian esille lähiesimiehelleen, joka puolestaan kysyy asiaa myynnin puolelta, jossa tämä noteerataan ja otetaan vaikkapa jossain osastojen weeklyssä tms. esille, jonka kautta tämä asia onkin sitten jo dirikoitten tiedossa. Sitä kautta sitten tuleekin jo konkreettisempia päätöksiä, että mitä lähdetään selvittämään ja miten toimitaan.
Kun kulttuuri näiden asioiden suhteen on siis oikeanlainen, kaikki ottavat vastuuta näiden havaintojen tekemisestä - tämä on itsessään yksi hyvin tärkeä kontrolli, joka ei rajoitu ainoastaan pakotesääntelyyn. Ei tietysti voi velvoittaa varastomiestä huomioimaan tällaista asiaa, mutta jos kulttuuria painotetaan ja valveutuneisuutta on, siinä on yksi mahdollisuus lisää tehdä havaintoja - sen lisäksi on toki niitä muitakin kontrolleja, joiden puutteellisuutta vastineessa taustoitatkin.
Ja voihan se hyvin olla, että teillä nämä asiat on reilassa ja asia on tuotu laajemmin henkilöstön tietoon vaikka juurikin kuvaamallani esimerkin tavalla. Silloin päästäänkin sitten jo siihen, että alkaa löytyä niitä nimiä, joilla vastuu näihin asioihin reagoinnista. Ja ikävä sanoa näin, mutta jos niihin ei ole reagoitu tai on annettu
ahneuttaan, ei myyntihuumaa tai sinisilmäisyyttä asioiden olla, niin silloin ei pelkästään pahoittelut ainakaan omassa bisneksessä riitä.
Tästä asiasta voisin jatkaa vaikka kuinka laajalti, mutta toivottavasti tämä esimerkki osoittaa teille, minkälaisiin kysymyksiin tässä kenties toivotaan vastauksia. Ainakaan omalla kohdallani ei riitä se, että olette lopettaneet asiakassuhteen, vaan ensinnäkin toivoisin teidän lopettavan kiertoilmaisut, ja toisekseen kertovan yksiselitteisesti mitä toimenpiteitä teette, että tällaista ei jatkossa enää tapahdu.
Nyt tämä asia on niin, että yksinkertaisesti näyttää siltä, että ahneus vei teidän tapauksessa voiton selkärangasta. Toki meriselityksiä voidaan keksiä vaikka ja kuinka sen suhteen, että pakotesääntely on monimutkaista ja (sota)tilanne on ollut uusi keväällä 2022, ja nämä pitävät paikkansa. Mutta kuten jo alkuun totesin, teidän kokoiselta toimijalta odotan resursseja tällaisten kysymysten ratkomiseen - tai vaikka ette niitä lähtisi ratkomaan, niin selkärankaa ahneuden edellä - eli vähintäänkin sitä maalaisjärjellistä
jos joku näyttää, kuulostaa, tai haisee...Niin se on.
Sampsan ja io-techin tämä asettaa toki ikävään välikäteen. Mutuilulla olette melkoisen tärkeä yhteistyökumppani sivustolle ja olette olleet tärkeä toimija tälle yhteisölle. Näissä asioissa on toki hyvä muistaa, että vaikka niitä organisaatiokaavioita piirtäisi kuinka hienoiksi kalvoiksi PowerPointille, niin ihmiset niissä kalvon laatikoissa lopulta työskentelee ja virheitä sattuu, myös yritystoiminnassa. Näin Sampsalle tämä onkin varmasti hankala arvomaailmallinen paikka ja ihan jo sitä pohdintaa helpottaakseni toivoisin teiltä
@Jimm's suoraselkäisempää ja rehellisempää ulostuloa asian suhteen. Nyt kun tämä on lähinnä toimitusjohtajan suulla laitettu "myyntihuuman" piikkiin.
Ei ne ihmiset täydellisiä ja parempia muuallakaan tietenkään ole; omalta alaltani voin kertoa, että kyllä niitä asiakkaita pankiltakin löytyy, jotka somessa ovat valmiita tekemään mitä tahansa Ukrainan puolesta ja jokainen postaus allekirjoitetaan Slava Ukraini, mutta auta armias jos tällaiselta henkilöltä viivästyy yksikin asia maksuliikenteessä (Venäjään liittyvien) pakotetarkistusten vuoksi, niin soitetaan jokaiseen iltapäivälehteen miten pankki syrjii.
Tsemppiä jatkoon.
P.S. Mulle tässä io-techissä ja koko atk-tuuhioinnissa yksi mukavimpia puolia on aina ollut se, että täällä ei ole juurikaan tarvinnut miettiä asioita oman ammattinsa kontekstissa. Tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta.