Halla-aho twiittasi osuvasti Tuntemattoman sotilaan Rokkaa siteeraten:
"Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö?"
Ei pidä antaa sananvapauteen kohdistuvalle epäasialliselle painostukselle milliäkään periksi vaan pitää tiukasti kiinni sananvapaudesta sen koko laajuudessaan. Jos lähtee antamaan periksi, niin sillä tiellä ei loppua ole.
Ehkäpä kaikkein tärkeintä on muistaa, että pahiksia ja roistoja ovat ne, jotka yrittävät sananvapautta epäasiallisesti rajoittaa eikä sananvapauden käyttäjät.
Pelkkä itsesensuuriin painostaminen on jo epäasiallista sananvapauden rajoittamista, ei tarvitse odottaa tuomioita. Moniko oikeuteen viety kiihotusjuttu edes on kaatunut oikeudessa?
Laki on niin kirjoitettu, että nostettuja syytteitä on melkein mahdoton olla tuomitsematta: tuomioon riittää se, että syyttäjän mielestä aineistossa panetellaan tai solvataan. Miten osoittaisit väitteen vääräksi? Syyttäjällä on velvollisuus puhua totta, joten syyttäjän subjektiivinen arvio edustaakin oikeudessa objektiivista totuutta.
Oikeusviranomaisten julkiset kannanotot eivät kuulu sananvapauden piiriin vaan ne ovat julkisen vallan virallisia näkemyksiä. Päätös esitutkinnan aloittamisesta ei ole sananvapautta vaan konkreettista sananvapauteen puuttumista.
Juuri tämä on syy, miksi pyrkimyksiin sananvapauden rajoittamiseksi on suhtauduttava vakavasti. Ei ole kyse vain muutaman random-poliitikon itkemisestä vaan asiaan on otettu kantaa ministeriötasolla (mm. OM:n vihapuhekampanja), valtakunnansyyttäjä on pistänyt tuulemaan ja nyt oikeuskanslerikin kehoittaa suoraan taannehtivaan itsesensuuriin.
Olisiko ideoita tehokkaaseen vastahyökkäykseen?
[EDIT]Jos joku ei ole huolissaan sananvapauden tilasta ja luottaa oikeuslaitokseenkin, niin suosittelen lukemaan Mikko Niskasaaren blogista vaikkapa tämän kirjoituksen:
Valtakunnansyyttäjänvirasto yrittää korvata lain omilla laittomilla päätöksillään | Mikko Niskasaari