Vaikka sopimusrikkomus olisi yhtiön mielestä tapahtunut niin eihän se vielä tarkoita sitä, että kuluttaja olisi korvausvelvollinen. Enefitin sopimusehdoissa korvausmäärää ei oltu määritetty, jolloin sopimusta tulkittiin niin että korvausvelvollisuutta ei synny. Helen teki viime syksyyn asti soppareita, jossa oli 50€ tai 200€ purkumaksu. En todellakaan usko, että Helen lähtee oikeudesta hakemaan 50€ purkumaksua maksettavaksi, jos kokevat asiassa vääryyttä.
No sillähän ei ole oikeudessa merkitystä onko sopimusrikkomus tapahtunut yhtiön mielestä, vaan oikeuden mielestä. Jos KKO linjaa, että sopimusrikkomus on tapahtunut, niin sitten kuluttaja on korvausvelvollinen ( jos korvaus on määritetty sopparissa). Monilla toimijoilla, kuten Helenilläkin tuli myöhemmin soppareita, joissa korvaus on esim. myynnin menetys arviokulutuksen perusteella (mitä nyt missäkin sopparissa lukee). Jos kiinteistön vuotuinen kulutus on esim. 20 000kWh/v, sopparissa hinta vaikka 30snt/kWh ja soppari jäljellä 18kk, niin sehän tarkoittaa jo 9 000€. Itse näkisin, että jos tästä lähdetään oikeuteen, niin sieltä lähdetään hakemaan ennakkotapausta ja sellaisen hakeminen käytännössä tarkoittaa KKO käyntiä. Tuskin mikään yhtiö haluaa jokaista sopimusta rikkovaa oikeuteen haastaa, vaan halutaan ennakkotapaus, jonka mukaan mennään. Siinä vaiheessa kuluttaja tuskin enää haluaa oikeuteen lähteä, jos ennakkotapaus on olemassa. Se onko millään yhtiöllä halua lähteä koittamaan oikeuteen onkin sitten toinen asia.
Esimerkki Helenin sopimusehdoista:
![]()
Tässähän mainitaan, että sopimuksen voi irtisanoa kun käyttöpaikka vaihtuu toiseksi. Syynä voi olla esimerkiksi muutto. Tulkitsen tätä hyvin vahvasti, että käyttöpaikan vaihtumisen syynä voi olla myös jokin muu asia kuin muutto. Tuo on niin laveasti kirjoitettu, että en lähtisi tuota koeponnistamaan edes alioikeudessa.
Miten se käyttöpaikka voisi vaihtua muuksi, muuten kuin muuttamalla? Jos et muuta käyttöpaikka ei vaihdu.
