Venäjä on varmasti rahoittanut kaikkea mahdollista ääri-oikeistossa, populisteista aina vihreään aktiivisuuteen asti, mikä vaan hajottaa etsi heikentää eurooppalaisia maita ja varsinkin EU:n yhteinäisyyttä. Saksan ydinvoimavastaisuus on kuitenkin ainakin viisikymmenvuotista perinnettä, eikä ole noussut tyhjästä. Venäjän apuja se ei erityisemmin ole tarvinnut.
Vaikka Suomesta katsoen on vaikea ymmärtää tuota saksalaisten ydinvoimavastaisuutta, mutta sielläkin asuneena yritän tiivistää.
Saksalainen ydinvoimakielteisyys on ensinnäkin siis huomattavasti vanhempaa perua: jo 1970-luvulla atomivoimala vastustajat saivat mielenosoituksillaan ja julkisuuskampanjallaan estettyä ydinvoimaloiden rakentamisia, kuuluisin varmaan
Wyhl 1971-75.
Vuoden 1982 jälkeen ei Saksassa sitten ole ydinvoimalaprojekteja kyettykään aloittamaan johtuen kansalaisten vastustuksesta ja poliittisesta jakaumasta.
Chernobyl 1986 sementoi tilanteen, siis kansalaisten yleisen mielipiteen, kun molemmat Saksat jäi laskeuma-alueelle.
Fukushiman 2011 tilanteessa poliittinen tilanne kärjistyi lopulta niin lujaa, että poliitikot joutuivat päättämään vanhimpien reaktorien nopeasta sulkemisesta (puolet kiinni), ja Saksan luopumisesta ydinvoimast@ kymmenen vuoden kuluttua eli 2022 loppuun mennessä.
Kysymys on siis Saksassa tosiaan ollut kansan tahdosta. Poliitikkojen (ja teollisuuden) tyhmyyttä on ollut liiallinen riippuvuus Venäjästä sekä liian pitkään jatkunut usko kivihiilen käytön jatkumiseen.
Ensimmäisen peruste on ollut usko siihen, että kaupankäyntisuhteet liennyttävät ja rakentavat yhteistyötä.
Toisen peruste taas se, että sitä kivihiiltä heillä riittäisi kyllä omasta takaa vaikka kuinka kauan.