Sähkö-"markkinan" toimivuutta tulee arvioida suhteessa markkinamekanismeja luotaessa asettuihin tavoitteisiin:
"(2) Energiaunionin tavoitteena on tarjota loppuasiakkaille – kotitalouksille ja yrityksille – turvallista, varmaa, kestävää,
kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa."
eur-lex.europa.eu
Miten tavoitteet on toteutuneet, kun sähköstä on niukkuutta - noin omasta mielestä, itse arvioiden? Minusta jo se, että sähkön hinta on vähän jokaisen huulilla on "major fail" koko markkinalle. Ei voi enää luottaa siihen, että sähköä tulee töpselistä ja parin kk välein kohtuullinen lasku. Paha epäonnistuminen on sekin, että hinnat eivät palaudu kohtuullisiksi vaikka meillä aletaan olla omavaraisia, vaan sähkö viedään meiltä pois ja hintataso tuodaan tilalle. (SE1-alue on omavaraisuuden suhteen harmaata aluetta: sieltähän on melkein yhtä vahvat yhteydet meille kuin etelään).
Kieltämättä, aika hyvin hinnoittelumekanismi on toiminut, kun sähköstä ei ole ollut pulaa, tai ainakaan ongelmat eivät ole isommin kiinnostaneet. Nyt hinnoilla on niin iso merkitys, että markkinaongelmat on aiheesta kritiikin kohteena. Ongelmia on vaikea korjata nopeasti, koska eihän "markkina" ole mikään ostajien ja myyjien keskenään sopima kauppapaikka, vaan EU:n monilla asetuksilla sääntelemä, keinotekoinen himmeli, josta ei ota selvää erkkikään.
Mikä ongelma suojauksissa muka on, paitsi tietenkin se, että ne on toteutettu vähäjärkisesti finanssi-instrumentteina, joilla saa hyvityksen päivän hintaan verrattuna? On mitä luonnollisinta markkinatoimintaa ostaa hyödyke ennakoituun tarpeeseen etukäteen: sovitaan kaupasta nyt toimitettavaksi määritettynä ajankohtana myöhemmin. Sähköfutuurienkin pitäisi olla fyysisiä kauppoja tulevaisuudessa toimitettavasta sähköstä, joka ei näkyisi päiväpörssissä mitenkään.
Pääosa kulutuksesta on hyvin ennakoitavaa, joten olisi järkevää, että sähkökaupan suurin volyymi olisi juuri futuurikaupassa. Lyhyillä markkinoilla sitten korjattaisiin vinoon menneitä ennusteita esim. talven toteutuvan lämmitystarpeen mukaan.