Olli Sirkka vie Heleniä nyt 2030-luvulle. Helenin hallitus ja johtoryhmä tekevät parhaillaan yhtiön uutta strategiaa. Se valmistuu vielä tänä vuonna.
Koko yhtiö on rajussa muutoksessa, todennäköisesti historiansa suurimmassa. Suomelle Sirkalla on jo nyt vakavaa sanottavaa.
Kyse on siitä, että uusiutuvan energian, tuuli- ja aurinkovoiman osuus Suomen sähköntuotannossa kasvaa nyt pöyristyttävällä voimalla.
Niiden tuotanto riippuu kuitenkin säistä, mutta lämpöä tai sähköä ihminen tarvitsee milloin vain ja yhteiskunta koko ajan.
Sirkka on huolissaan, miten Suomi ja suomalaiset saadaan toimimaan niin, että he kuluttavat energiaa silloin, kun sitä on eniten saatavilla ja miten se tehdään.
”Kun puhdasta energiaa on paljon tarjolla, sitä ei pidä säästellä. Olemme oppineet säästämään energiaa, mutta nyt pitäisi toimia päinvastoin”, hän sanoo.
”Tämä on kivulias asia. Poliitikot luulevat, että vihreä siirtymä ratkeaa, kun rakennetaan lisää tuuli- ja aurinkovoimaa, mutta se ratkaisee vain tuotannon. Jos tuotanto ei kuitenkaan kohtaa sitä mitä käytetään, meillä on käsissä assetti, jolla ei tee mitään”.
Ratkaisuja tai helpotusta kulutusjouston tuskaan on onneksi tarjolla jo jonkin verran. Niitä ovat nyt akut, vety sekä kysyntäjouston ohjelmistoalustat ja sovellukset.
Helen tekee vedyntuotannon pilottia jo Vuosaaressa. Ideana on, että Helenin ja kumppanien elektrolyyserit tuottaisivat Helsingissä vetyä, kun sähköä on tarjolla yli kysynnän.
”Yhä on se karmea haittapuoli, että prosessi on todella tehoton ja hukkaa syntyy. Mutta haittaako hukka, jos sähköä on tarjolla yllin kyllin? Hukka on lämpöä, ja Helenillä on iso kaukolämpöverkko, joten meidän kannattaa tehdä vetyä ja myydä se lämpö. Näin saamme tehokkaan prosessin.”
Ison mittakaavan vetytuotantoa Sirkka kaavailee jo vuosille 2027–2028.
Ensimmäiset akkulaitokset varastoivat Helenille sähköä jo nyt tuulipuistojen yhteydessä.
”Akut ovat olleet ikuinen lupaus, mutta niiden hinta on laskenut. Kun tuulta on liikaa, lataamme akut. Tyyninä päivinä, kun sähkönhinta nousee, myymme sähköä.”
Olli Sirkan omassa talossa esimerkiksi lämpöpumppu hakee itse verkosta sähkön spottihinnat ja optimoi itsenäisesti talon lämmityksen.
”Sen ja muidenkin laitteiden onnistumista ja tulosta voin seurata Oma Helenistä. Kulutus putoaa aina hinnan noustessa. Olen kyllä ehkä vähän intoilija näiden suhteen.”
Sirkka huomauttaa, ettei kyse ole Helenin aikaansaannoksesta, vaan älykkyys ohjaa ilmalämpöpumppua.
”Jokainen voi katsoa sähkölaitetta ostaessaan, että laite osaa seurata spottihintaa ja toimia sähkömarkkinaa vasten. Nykyään monet tiskikoneetkin ovat wifissä.”
Viitisen vuotta sitten Sirkka itsekin epäili, onko sähköhammasharjan kaltaisten laitteiden liittämisessä langattomaan verkkoon mitään järkeä.
”Mutta jos miljoona tai kaksi ihmistä käyttää kotiautomaatiota, sillä on iso merkitys. Se vaatii vielä jonkin verran insinööriluonnetta, mutta tämä muutos meidän on tehtävä yhteiskuntana. Silloin vihreä siirtymä onnistuu.”
Helen voi myös säätää vesivoimaloitaan.
Kaukolämmitykseen joustoa tuovat lämpövarastot, jättimäiset vesivarastot, joita Helen on louhinut Mustikkamaalle ja Kruunuvuorenrantaan. Kun puhdasta energiaa on runsaasti tarjolla, Helen lämmittää veden ja pumppaa sen kaukolämpöverkkoon.
”Tarvitsemme niitä kuitenkin paljon lisää. Kapasiteetti varastoida energiaa täytyy tuplata tai triplata.”
Entä riittävätkö nämä toimet takaamaan energian riittävyyden?
”Eivät lähellekään. Helenin polku onkin nyt, että tulemme investoimaan enemmän joustoon kuin sähköntuotantoon. Markkina on jo muuttunut niin, että sähkön hinta vaihtelee hirveästi, ja meidän on pakko sopeutua siihen.”
Yksin Helen ei kuitenkaan pysty rakentamaan niin paljoa joustoa, että se riittäisi. Joten ”myös käyttäjien pitää tehdä jotain joka paikassa”, Sirkka sanoo.
”Uudessa strategiassa haluamme saada ulos sen, kuinka paljon meillä on varaa investoida joustoteknologioihin. Ne onneksi halpenevat koko ajan, mutta hiilidioksidin tuotannosta pitäisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti.”
Sirkan mukaan Helenin pitää löytää optimihetki investoinneille, jotta rahalla saadaan mahdollisimman suuri vaikutus.
Yhtiö haluaa myös korvata poistuvat kivihiilivoimalat ja biolämpölaitokset kaukolämpöä tuottavilla pienydinvoimaloilla 2030-luvulta lähtien.
”Joskus vuosina 2030–2040 meidän on pystyttävä lopettamaan kaikki polttaminen. Biolämpölaitokset ajetaan silloin alas. Ilman pienydinvoimaloita emme pysty kuitenkaan lopettamaan polttamista. Jos emme saa tehdä niitä tänne, missä lämpö tarvitaan, joudumme jatkamaan polttamista.”
Siinä tilanteessa Helen investoisi hiilen talteenottoon.
”Se on vaivalloisempi ja kalliimpi ratkaisu – ja joudumme jatkamaan puunpolttoa.”
Helen on omistajalleen Helsingille perinteinen vahva rahantekokone.
Iso kysymys on kuitenkin, miten Helenin kaltaiset energiayhtiöt selviävät hengissä energiamurroksesta vai selviävätkö. Uusiutuva tuotanto kun painaa sähkönhintaa kohti nollaa. Ajoittain hinta on negatiivinen, kun tuulee paljon. Kun ei tuule, ei ole tuottojakaan.
”Tämä on meidän markkinatilanneriski. Siksi nyt jopa tarkoituksella ylisähköistämme lämmön tuotantoamme. Kun sähkö on halpaa, myymme sen lämpönä. Kun sähkö on kallista, meidän pitää pystyä tuottamaan lämpöä muulla kuin sähköllä, esimerkiksi vedyllä. Meille jää käteen aina jommastakummasta.”
Mutta kuka haluaa tehdä sähköä, jos sähkönhinta on pitkään nolla euroa?
Sirkka uskoo, että markkinatalous ratkaisee tämän ongelman.
”Se ei välttämättä ratkea kivalla tavalla. Markkinatalous ratkaisi myös energiakriisin, mutta voi kysyä, ratkaisiko se ongelman oikeudenmukaisella tavalla.”
Jos sähkön hinta on vuosikausia alle tuotantokustannusten, silloin nähdään energiayhtiöiden konkursseja ja konsolidoitumisia, yrityskauppoja ja yhteenliittymiä.
”Tai sitten tulee tolkuton määrä teollista tuotantoa, johon hallituskin uskoo, ja sähkölle on kysyntää.”
Entä mitä sähkö maksaa viiden vuoden päästä? Kukaan ei tiedä sitä, mutta varmasti hinnan heiluminen yhä vain yleistyy.
”Helenin strategiana on rakentaa liiketoimintamalli sellaiseksi, että aina on jokin liiketoiminta, joka hyötyy, olipa hinta mikä oli. Jos emme saa myytyä sähköä, myymme lämpöä tai vetyä tai joustokykyä, jotta kassavirtaa on ja Helen pysyy pystyssä.”
Kassavirta lottokoneesta
Hiilivoimaloiden aikakaudella Helenin oli helppo säätää lämmön- ja sähköntuotantoaan. Kun lämpöä tarvittiin vähemmän, lisättiin sähköntuotantoa ja päinvastoin.
"Meillä oli täydellinen tuotantojousto. Kylmänä päivänä täältä soitettiin jätkille voimalaan, että alkakaa lapioida lisää hiiltä ja niin saatiin lisää lämpöä", toimitusjohtaja Olli Sirkka sanoo.
Lämpöisenä päivänä hiilenpolttoa vähennettiin.
"Oli totaalinen optimi tuotannon ja kysynnän kanssa. Samoin voitiin säätää sähköä yhdestä napista."
Myös markkinahinta pysyi näin vakaana.
Nyt hiilivoimalat suljetaan vähitellen ja tuotantoinvestoinnit on tehty uusiutuvaan energiaan, jonka tuotanto vaihtelee sään mukana.
"Me emme pysty itse ohjaamaan yhtään tuotantoa. Meille tulee ikään kuin lottokoneesta yhtiön kassavirta joka päivä."
Nyt ratkaisua etsitään esimerkiksi tuotannon ja kulutuksen joustosta. Liiketoiminnan kehityspäällikkö Kristiina Siilin määrittelee sen kyvyksi tasapainottaa energiajärjestelmää, jotta tuotantoa ja kulutusta on saatavilla yhtä paljon aina.
Äskettäin Helen otti käyttöön alustan, joka optimoi akkuihin varastoidun sähkön tarjoamista Fingridin sähkö- ja reservimarkkinoille. Se on suunnattu yrityksille, jotka investoivat akkuvarastoihin ja yrittävät tienata niillä.
"Sama ansaintalogiikka on koeteltu jo Keski-Euroopassa. Suomessa on nyt juuri oikea aika investoida varastoihin, ja yrityksiä on tulossa investoimaan Suomen markkinaan", Siilin sanoo.
Hänen mukaansa isommat toimijat lisäävät akkuinvestoinneillaan energiajärjestelmän joustoa ja tuovat näin tasaisuutta kenen tahansa maksamaan sähkönhintaan.
Helen aikoo kehittää myös taloyhtiöille pienemmille yrityksille ja jopa kotitalouksille yksinkertaista automaatiota, joka optimoi kulutusta, sähköauton latausta tai vaikka omien aurinkopaneelien tuotantoa.
Järjestelmä lukee puhtaan sähkön spottihintaa. Kulutus tai tuotanto seuraa tätä hintaa automaattisesti.
Kun puhdasta sähköä on tarjolla, se on halpaa ja sitä voi kuluttaa mielin määrin. Kun ei ole, sitä ei kuluteta. Näin yksinkertaisimmillaan.
Joissakin tilanteessa Helenin kannattaa jopa maksaa kuluttajalle siitä, että hän kuluttaa sähköä.
Tämä tilanne voi syntyä, kun sähköjärjestelmässä on runsaasti puhdasta sähköä saatavilla, mutta sille ei juuri sillä hetkellä ole yhtä paljon kysyntää.
Epätasapaino näkyy sähkön spot-hinnassa. Sähkön hinta laskee alas ja voi kääntyä jopa negatiiviseksi.