Ok. Tuskin on mikään nopea. Vahinkohistoriaa ei ole, luopui ajokortista omasta päätöksestä ajoissa kun ei enään autoon taivu. Pitää välittää tieto eteenpäin jälkikasvulle että kertoo että ottaa yhteyttä uudestaan pohjolaan niin monta kertaa että asia onnistuu. Asuu niin landella että periaatteessa siellä varmaan ihan sama, mutta on tarkka noista asioista.
Tähän haluaisin kertoa, että itse luovuin moottoripyörän käytöstä vuosi sitten juuri samanlaisesta syystä, ei jalka nouse enää satulan yli. Autolla vielä pystyn kyllä ajamaan, vaikka kulku sinne ja pois on vaikeaa.
Siirryin lyhyillä matkoilla näihin sähköskoottereihin, koska sinne jalan saa nousemaan sentään vielä. Ensin hankin tuon kaksipyöräisen YHZ-14 mallin jo pari vuotta aiemmin ja huomattuani kuinka mukava sillä on ajella, ostin sen kolmepyöräisen mallin lisäksi. Sellaisen, jossa taka-akselisto taipuu ja kallistuu mutkissa ja kuopissa. Malli on Shansu CP-7. Tilasin sen suoraan Kiinasta ja säästin jonkin verran hinnassa.
Kallistuksen saa lukittua ja ajella silloin kuin senioriskootterilla, kallistelematta, mutta silloin on oltava varovainen ja ajella hyvin hiljaa, muutoin mutkat menevät suoriksi helposti tottumattomalta. Siinä on tehoa 4000W, joten isommatkin mäet nousee hyvin, vaikka oma painoni onkin noin 130kg. Ajattelen kuitenkin käyttäväni sitä vielä varsinaisen senioriskootterin tapaan sitten, kun sellaisen tarve oikeasti on edessä.
Koska asun myös maalla syrjässä, ei sen pienemmän kaksipyöräisen skootterin vakuutuksia todennäköisesti kukaan tarkasta, mutta varmuuden vuoksi vakuutin sen sitten kuitenkin sinne Pohjolaan ja aion irtisanoa sen vakuutuksen kesän loputtua. Sillä pienellä on kuitenkin paljon mukavampi ajella, jos lähtee kaupunkiin. Minulla on kymmenisen kilometriä matkaa Raumalle ja koko matkan voi ajella pyörätietä pitkin ja kaupungissa pääsee kaikkien asioimispaikkojen ovelle samoin pyörätietä ajellen. Suurimmassa osassa pyöräteitä ei saa ajaa mopolla, eli sillä isommalla skootterilla.
Sekin on yksi suomalaisen yhteiskunnan omituisuuksista. Joskus 60-luvulla ei pyöräteillä saanut ajaa mopolla, kuten nytkin. Sitten tuli lain muutos, jonka mukaan oli mopolla pakko ajaa pyöräteitä ja nyt taas kuten aiemmin, pyöräteillä ei saa ajaa mopolla.
Muistan kun isäukkoni 60-luvulla ajeli mopolla töihin Porin puolessa kymmenen kilometriä yhteen suuntaan. Siellä oli yksi pitkä ja tuulinen suora, ja tiellä kulki paljon tukkirekkoja. Pyörätie kulki tien vieressä, mutta isäni ajoi mopolla siellä tukkirekkojen joukossa. Pientaretta ei juurikaan ollut, että olisi valkoisen viivan oikealla puolen pystynyt ajamaan. Kerran jopa joutui ajamaan kolmen pudonneen tukin yli ja sitten ojaan, kun rekasta tippui puita lastin hajotessa.
Kun isä lakkasi käymästä töissä, ei kulunut kauaakaan, kun laki muuttui ja oli pakko mopolla ajaessa käyttää pyöräteitä. Olisipa se laki ollut paljon aiemmin.
Vakuutukset periaatteessa ovat oikein hyvä asia näissäkin pienissä sähköajoneuvoissa, mutta hinta saisi olla jotenkin suhteessa käytön määrään.
Ja varmasti asenteilla on vaikutusta liikennekäyttäytymisiin, niinkuin aina. Ja sitä kautta vahinkojen sattumisiin omalta osaltaan.