Itsellä taloudellinen tavoite saavutettu ja henkisesti jotenkin todella vaikea tilanne. Töissä ei ole kovin mukavaa, työajan lyhennys ei oikein onnistu. Töissä on sosiaalinen verkosto ja hyviä tuttuja tullut. Alunperin oli tarkoitus lopettaa työt ja tehdä muuta/ei mitään. Vaikein paikka hyppäämisessä pois on juurikin tuon tuttavapiirin häviäminen. Olen sen 25v vetänyt suhteellisen pienellä budjetilla ja tavoista on todella vaikea päästä, en tiedä onko se piheyttä vai mitä, mutta takaraivoon hiipinyt ajatus että katsotaan vuoden päästä.
Lopputulos on todennäköisesti, että olen eläkkeelle asti töissä, eläkkeelläkään en käytä rahaa ja sitten kuolessa jää joku miljoona perintöä. Tulee jo vähän mietiskeltyä, olisiko sitä nuorempana pitänyt elää vähän enemmän/leveämmin. Pointtina ehkäpä se että taloudellinen oravanpyörästä eroon pääsyn tavoittelu on ajatuksena ollut hieno, mutta kun oikeasti pitäisi toimia niin hienous on hävinnyt.