US GDP on n. 18 triljoonaa, opintovelat n. 1.5 triljoonaa ja asuntolainat n. 13 triljoonaa (triljoona kuten jenkit sitä käyttävät).
Sen lisäksi college graduatejen tulot ovat keskimäärin selkeästi korkeammat kuin muiden kansalaisten, joten kyllä siellä jotain maksukykyäkin pitäisi olla.
Epäilen, että jos mitään hulinaa opintolainoista muodostuu, niin se ei nouse yhtä isoksi kuin liki 10x isommat asuntolainat.
Toki siis tarkoitin subprime-lainojen määrää tuolla asuntolainojen vertauksella, en koko jenkkien asuntolainapottia. En löytänyt ihan tarkkaa summaa, mutta pahimpaan aikaan (2006) lainoja oli ilmeisesti n. 20% kokonaisasuntolainakannasta, eli ehkä n. 2,5 triljoonaa taalaa, mikä ei summana ole kovin kaukana opintolainojen määrästä.
Tämä toki kiinnostaa siksi, että tälläkin hetkellä opintolainojen määrä jatkaa melko jyrkkää kasvua, eikä suunnalle oli tulossa muutosta ihan lähiaikoina.
Minkälainen riski tällä sitten on, lienee vaikeampi arvioida, mutta voisi kuvitella että mitä suurempi osa työhön tulevista sukupolvista on jo valmiiksi melko velkaisia, lienee kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen suunta alaspäin, vaikka talous itsessään kasvaisikin.
Jos sitten samaan aikaan korot alkavat nousta, voinee takaisinmaksun kanssa tulla ongelmia, jos palkalla ei enää pystykkään elämään. Siinä mielessä opintolainoissa on myös samoja ongelmallisia piirteitä kuin subprime-lainoissa, että niitä käytännössä tarjotaan kaikille opiskelijoille, maksukyvystä riippumatta.
Kuinka suuri osa näistä sitten pitää jättää maksamatta, ennen kuin todellinen ongelma syntyy, lienee erittäin vaikea arvioida, mutta ulottuvatko vaikutukset meille asti lienee jo
mahdotonta.
Ainakin Suomeen verrattuna opintolainojen määrä henkeä kohden tuntuu melkoisen hurjalta, jenkeissä on jokaista ihmistä kohden lähes 9 kertaa enemmän opintolainaa kuin Suomessa (Suomi: opintolainojen määrä 2,7 miljardia€ = 540€ henkeä kohden, USA: 1,5 triljoonaa $ = ~4600$ henkeä kohden).