- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 5 668
Henk koht en oikein ymmärrä tätä suuntausta että pihistellään parhaat ikävuodet 20-50 ja sitten "vanhuksena" on miljoona inflaation raiskaamaa rahayksikköä.
Oma logiikka:
Nyt kolmivitosena on ns ruuhkavuodet. Lapset on pieniä, asuntolainan lyhennykset nielee rahaa. Töissä on kiirettä. Pyrin helpottamaan elämää käyttämällä rahaa, asumalla mukavasti, autoilemalla huolettomasti. Pidän kaikki isyysvapaat, otan osan lomarahoista vapaana, nautin elämästä. Sijoituksiin/sukanvarteen menee kymppitonni vuodessa vähemmän, mutta ei tavitse elää "sitku"-elämää.
Kuuskymppisenä joka tapauksessa on asuntolainat maksettu ja palkkapussi lihava jos jaksaa pitää huolta itsestään ja osaamisestaan. Myy vaikka kämpän ja lähtee sillä maailmanympärysmatkalle jos sijoitukset eivät riitä.
Jaa-a. Epäilen, että ainakin toi työkaveri nautti siitä nuukailusta. Pakkohan sen on olla elämäntapa. Enkä mä väitä, että se olis väärin jos sopii niin mikäs siinä arvostelemaan. Ei se multa ole pois, paitsi tähän tapaukseen kuului myös verojen kierto kaikilla mahdollisilla keinoilla ja tää suomalaisittain vähän negatiivisesti katsottava piirre. Jossian muualla taitaa olla sekin kunnioitusta herättävä asia miten hyvin onnistuu veroja kiertämään
Imho paras niin, että itselleen mieluinen elintaso niin, että jää sopivasti sivuun. Kun jää sivuun euroja niin se nostaa elintasoa sen puolesta, että rahasta ei tarvitse murehtia. Rahasta murehtiminen on kokonaisvaltaisesti kuitenkin niin iso tekijä kun se heijastuu koko elämään vaikka ihan niidenkin kautta, että onko varaa asua mieluisessa kodissa tai joutuuko olemaan paskassa työpaikassa töissä.