Tuntuu nyt vähän siltä, että keskustelu lähti vähän laukalle ainakin osittain postaukseni pohjalta. Joten tarkennetaanpas alkuperäistä ajatusta.
Riippumatta siitä, onko itse kullakin sijoitussuunnitelmaa vai ei, ja pysyykö siinä vai ei, ja pyrki(i)kö ajoittamaan tätä romahdusta "myymällä huipulla ja ostamalla takaisin pohjalta", niin varmaan aika monella on tällä hetkellä mielessä ajatus siitä, että tämä historiallinen dippi pitäisi jotenkin hyödyntää. Juuri ja juuri liikenevät roposensa kuukausisäästöön laittava ei toki pysty likviditeetin puutteen vuoksi tilanteeseen pahemmin tarttumaan, mutta uskoisin että aika monella on myös jonkun säästötilin pohjalla touhusatasia ja -tonneja joita ei ole aikaisemin saanut pörssiin heitettyä kun kaikki on pitkän nousukauden takia vaikuttanut niin kalliilta (ja sitten kiroillut kun nousu on kuitenkin jatkunut). Tälläisten rahojen osuminen edes hehtaarilleen sinne pohjalle aiheuttaa ainakin itselläni sitä ns. perseen hikoilua. Ei siksi, että olisin huolissani taloudestani tai sijoitussuunnitelmani onnistumisesta, vaan ihan puhtaasti vaan siksi, että olen ihminen ja ihminen on itselleen helposti tarpeettoman julma jos sattuu miettimään "että jottai tarttis tehrä", mutta jättää tekemättä ja jälkikäteen toteaa että olis todellakin vittu pitänyt.