Kun rommaa, niin harmittaa kun ei myynyt ja kun nousee, niin harmittaa kun ei ostanut.
Joo, ja vaikka myisi ennen rommia niin harmittaa ettei myynyt enempää, ja vastaavasti ettei ostanut enempää jos osuu edes lähelle pohjaa. Sitten joskus jos saa myynnin tai oston edes jotenkuten ajoitettua oikein, niin tulee valheellinen fiilis siitä, että tämähän oli selkeästi nähtävissä etukäteen. Vain buustatakseen itsetuntoaan siihen pisteeseen, että seuraavan vekslailun tekee isommalla panoksella ja täysin metsään.
Itse pyrin pitämään mielessä muutaman hyvin itsestäänselvän periaatteen:
- Markkinoiden odotusarvo on positiivinen, joten todennäköisyys sille, että huomenna ollaan korkeammalla kuin tänään on yli 50 %.
- Aina kun myyt jotain niin joku toinen on valmis ostamaan samalla hinnalla. Molemmat uskovat tekevänsä hyvät kaupat. Keskimäärin uskon, että olen tyhmempi kuin markkinat keskimäärin, joten siksi myynti ei ole koskaan kannattavaa. Ihan jo siitä syystä, että pelaan niin pienillä summilla kokonaisvaihtoon verrattuna.
- Ilmaisia lounaita ei ole ja jos joku näyttää liian hyvältä ollakseen totta niin sitä se myös on.
- Olet aina myöhässä, markkinoilla on tieto ennen kuin sinulla. Parempi kun ei edes seuraisi vaihtelua päivä- tai viikkotasolla ja pitäisi katseen kaukana horisontissa.
Näistä syistä kaikenlainen vekslailu, jopa kuukausisäästösumman kasvattaminen ja laskeminen, on markkinoiden ajoittamista ja siinä mielessä mielestäni melko ylioptimistista. Harrastan sitä kyllä itsekin, ja olenhan minä osakekauppaakin jonkun verran käynyt, mutta ehkä perustelenkin sen itselleni enemmänkin harrastuksena ja riski-tuotto-suhteen kasvattamisena
Vai onko turhaa kikkailua?
Melkein voisi kyllä jo nykyisellään liittää semmoisen kyltin New Yorkinkin pörssin sisäänkäynnin yläpuolelle, jossa lukisi, että "In central banks we trust".
