Pagefile on Windowsin tallentama tiedosto levylle, johon siirretään vähän käytettyjä muistialueita, kun RAM alkaa täyttyä tai sitä ei ole tarpeeksi. Tämä voi hidastaa järjestelmää. Pagefilen korvaaminen keskumuistilla olisi järjetöntä, se söisi sivutustiedoston (pagefile) käyttötarkoituksen, eikä virtuaalimuistia olisi, sillä se koostuu kummastakin komponentista.
Osa sovelluksista voi tarvita sitä sivutustiedostoa, vaikka keskusmuistia olisi vapaana vaikka miten. En tiedä, että onko syy sovelluskehittäjän tai käyttöjärjestelmän. Näyttää siltä, että ainakin Windows 11 osaa hyödyntää vapaata keskusmuistia cachettamalla, jos sitä on vain tarjolla riittävästi (kuva alla). 32 GB keskusmuistia on aika maltillisesti jo ihan peruskäytössä. Jos kytkee pagefilen pois päältä, niin voi olla varma, että varattu (Committed) muisti syö sitä suhteellisen vähäistä vapaata keskusmuistia. Tästä on haittaa, jos muistin aktiivinen käyttöaste on jo valmiiksi korkea. Ohjelmat varaavat muistia etukäteen, (Committed) mutta eivät välttämättä käytä (In use) sitä kaikkea. On melko todenäköistä, ettei kaikki varattu muisti päädy koskaan aktiiviseen käyttöön. Jos pagefile on pois päältä, niin se Committed syö vapaata tilaa keskusmuistista, tekemättä välttämättä mitään hyödyllistä. Sitten kun RAM:ia on runsaasti, tästä ilmiöstä tulee vähemmän merkityksellistä. Tässä tapauksessa jos sitä varattua muista otetaan aktiiviseen käyttöön, saadaan se välittömästi käyttöön ilman pagefilea, joka näkyy sulavana moniajona.
Se mikä hävitään muistin taloudellisessa käytössä, voitetaan taas ajassa, eli suorituskyvyssä. Cached memory on tästä poikkeus, sillä Windows hyödyntää vapaata keskusmuistia taustalla tehokkaasti, ilman merkittävempiä haittoja. Tässäkin reilu määrä keskumuistia on eduksi.
Se on sitten eriasia, että kuinka tehokasta millainenkin moniajo ja multitaskaaminen on.