1995 joku urpo jäi nolla-auton alle, mutta siinä ei turva-alueella ollut mitään tekemistä. Seuraavana vuonna (1996) kuoli yksi katsoja ja loukkaantui toistakymmentä Harjulla kohdassa, jossa oli jätetty katselualue osittain ulkokaarteeseen (kauaksi tiestä, mutta se ei riittänyt kun auto ajoi about suoraan yleisön sekaan). Siitä meni sitten päättäjillä pupu pöksyyn ja koko erikoiskoetta ei ole ajettu uudestaan kuin vasta parina viime vuotena. Loukkaantumisia on sattunut enemmän, mutta elämä on ja silleen.
Yleisesti ottaen ralleissa on
turvallista ja onnettomuudet ovat olleet vähäisiä, mutta monessa paikassa pelko on kuitenkin ottanut vallan ja turva-alueet on vedetty täydellisen turvallisuuden tavoittelemisen nimissä niin kauaksi ajoradasta että on todennäköisempää menehtyä siihen että joku suistuu kisan aikana ojaan lähimmällä valtatiellä ja rymistelee selkään. Harjun rinteet ovat varmaan selkein esimerkki liioitelluista turva-alueista. Järjestäjät toki kiittelelevät toisiaan kun turvallisuus on parantunut, mutta katsojan näkökulmasta 75€ arvoisen lipun vastineeksi soisi saavansa muutakin kuin puita, pensaita ja vittuilevia järjestysmiehiä.
Elämä on vaarallista ja jos nousee aamulla sängystä, voi aina jotain sattua. Järkevä ihminen osaa laskea itse vaaran mahdollisuuden ja siksi on välillä niin totaalisen ahdistavaa jos muut tekevät päätöksen toisten puolesta ja varsinkin jos se tehdään niin suurella marginaalilla, että menee alkuperäinen idea hukkaan kokonaan. Myös erikoiskokeita näennäisesti hidastavat shikaanit ja heinäpaalit ovat lähinnä huvittavia ja ne ovat saaneet myös kuljettajilta monenlaista negatiivista palautetta.
Turvallisuus on toki tärkeä asia, mutta pointtina oli tässä kuitenkin se, että ei tee hirveästi mieli lähteä katsomaan erikoiskokeita tällaisessa pakkopullapumpulissa, jos ja kun siellä ei pääse näkemään/kuulemaan välttämättä mitään. Nuhapumppuiset autot ovat olleet se viimeinen naula tähän arkkuun, mutta se on tosiaan pikkuriikkisen parantunut tänä vuonna.
