Raamatun tutkiminen

Raamatun tutkiskelu on myös samalla Jumalan tekojen tutkimusta ja historian tutkimista. Toki tämä tapahtuu oman pään ja ihmisosaamisenkin avulla, mutta maailma on hengellinen paikka. Tämä voi Raamatun ja oman hengenelämän avulla avautua (rukous, johdatus, moninaiset Raamatussa kuvatut hengen ilmiöt ym.).
En kyllä välttämättä käyttäis raamattua historiankirjana..
 
En kyllä välttämättä käyttäis raamattua historiankirjana..
Raamatussa on erilaisia kirjallisuuden lajeja, mutta myös esim. arkeologisesti tuettua historiaa. Ja Uuden Testamentin sanoisin olevan hyvää historiaa. Esimerkiksi Apostolien tekoja on kehuttu parhaasta päästä olevaksi historian kirjoitukseksi.
 
Raamatussa on erilaisia kirjallisuuden lajeja, mutta myös esim. arkeologisesti tuettua historiaa. Ja Uuden Testamentin sanoisin olevan hyvää historiaa. Esimerkiksi Apostolien tekoja on kehuttu parhaasta päästä olevaksi historian kirjoitukseksi.
Vaikka jossain kirjassa on jotain faktaa, niin sen perusteella kaikkea sen sisältöä ei voi pitää faktana.
Eli historiankirjana raamattu ei ole hirveän pätevä, varsinkaan kun sitä on käännetty ja tulkittu omien fiiliksien ja aikojen tarkotuksien mukaan.
 
Tuli keskusteltua useita tunteja Jehovan todistajan kanssa, jonka kutsuin sisään ja aika meni kuin siivillä ja keskustelumme oli todella syvällistä. JW Libraryn latasin.
Minä olin elämäni 28 ensimmäistä vuotta Jehovan todistaja. Lähdin koska Vartiotorni-seuran opetukset eivät kestä kriittistä tarkastelua, niiltä putoaa pohja pois.

Et sinä varmaan rahojasi sijoittaisi mihinkään firmaan tutkimalla vain ko. lafkan omaa mainosmateriaalia? Sama periaate tässäkin.
 
Raamatussa on erilaisia kirjallisuuden lajeja, mutta myös esim. arkeologisesti tuettua historiaa. Ja Uuden Testamentin sanoisin olevan hyvää historiaa. Esimerkiksi Apostolien tekoja on kehuttu parhaasta päästä olevaksi historian kirjoitukseksi.
Jos kirjassa on historiasta sekä faktaa että fiktiota niin se ei ole hyvä historiankirja.
 
Vaikka jossain kirjassa on jotain faktaa, niin sen perusteella kaikkea sen sisältöä ei voi pitää faktana.
Eli historiankirjana raamattu ei ole hirveän pätevä, varsinkaan kun sitä on käännetty ja tulkittu omien fiiliksien ja aikojen tarkotuksien mukaan.
En usko, että käännösvirheillä tai tulkinnoilla saa horjutettua Raamatun luotettavuutta. Todella vanhojakin Vanhan testamentin tekstejä on säilynyt ja löytynyt (kuten Kuolleenmeren kääröt). Ja Uusi testamentti kokonaisuudessaan on aika tuore teksti. Mutta en ole asiantuntija tässä, tutkimusta tästäkin varmasti on paljon.
 
En usko, että käännösvirheillä tai tulkinnoilla saa horjutettua Raamatun luotettavuutta. Todella vanhojakin Vanhan testamentin tekstejä on säilynyt ja löytynyt (kuten Kuolleenmeren kääröt). Ja Uusi testamentti kokonaisuudessaan on aika tuore teksti. Mutta en ole asiantuntija tässä, tutkimusta tästäkin varmasti on paljon.
E: asiavirhe, pois
No, Raamattuhan on 66 kirjaa, joissa on erilaisia tekstejä. Se on hengellinen teksti.
Sitähän se on, mutta historian kirjaksi tai oppikirjaksi sitä ei parane kutsua siinä missä ei Harry Pottereitakaan.

E: asiavirhe kääröjen kirjoitusajasta poistettu
 
Viimeksi muokattu:
Kuolleen meren kääröt ei kerro vielä mitään kun nekin on kirjoitettu 100-200v väitettyjen tapahtumien jälkeen. Eikä nekään todista mitä on tai ei ole tapahtunut OIKEASTI.
No, tuota argumenttiahan voisi käyttää mihin tahansa historian kirjoitukseen. Mistä tapahtui edes 500 vuotta sitten oikeasti? Raamatun tapahtumat ja kuvaukset ovat kuitenkin yhtäpitäviä, niillä on arkeologista vastaavuutta ja henkilöitä ollut olemassa muidenkin lähteiden perusteella.
Sitähän se on, mutta historian kirjaksi tai oppikirjaksi sitä ei parane kutsua siinä missä ei Harry Pottereitakaan.
Onneksi Raamattua voi kutsua hengellisyyden ja kristinuskon "oppikirjaksi." Jossa on myös rutkasti historiaa. Ja joka selittää nykymaailmaa, jos hengellisyys avautuu tai on selkeästi törmännyt tähän puoleen todellisuutta.
 
En usko, että käännösvirheillä tai tulkinnoilla saa horjutettua Raamatun luotettavuutta. Todella vanhojakin Vanhan testamentin tekstejä on säilynyt ja löytynyt (kuten Kuolleenmeren kääröt). Ja Uusi testamentti kokonaisuudessaan on aika tuore teksti. Mutta en ole asiantuntija tässä, tutkimusta tästäkin varmasti on paljon.
On tutkimuksia, ja paljonkin. Sitä en kiistä. Mutta omaan näkökulmaan asiasta ei ns. yliluonnolliset asiat vaan mahdu.
Jotain pohjaakin varmasti asioilla on, mutta kuinka väritettyjä on jotkut jeesuksen kuolleista nousemiset tms?
Voihan se olla että siellä on ollu vaan perhanan hyvä lekuri, joka jätetty teksteistä pois koska haluttu pitää uskoa yllä johonkin jumalaan.
Ja kun katsoo esimerkiks vaikka kuinka joissain kalliomaalauksissa metsästäjä muuttuu linnuksi ja yhtäkkiä se sama on yhtäkkiä onkin jo saalis, niin onko ne yhtä aukottomia todisteita että näin on oikeasti käynyt?
Sama jokaisen nykyisen elokuvan, kirjan tai muun tarinan kanssa.

Edit: typo pois
 
On tutkimuksia, ja paljonkin. Sitä en kiistä. Mutta omaan näkökulmaan asiasta ei ns. yliluonnolliset asiat vaan mahdu.
Jotain pohjaakin varmasti asioilla on, mutta kuinka väritettyjä on jotkut jeesuksen kuolleista nousemiset tms?
Niin, onhan yliluonnollinen näkökulma ja niiden tapahtumien vakavasti otettavuus monelle "tieteelliselle" maallistuneelle nykyihmiselle outoa (kuten Jeesuksen ylösnousemus). Itsekään en uskonut aiemmin - kunnes uskoin ja olen yrittänyt perehtyä.

Mutta tämä hengellinen puoli todellisuudesta on yhä olemassa, eikä hengen maailma ole kadonnut mihinkään (rukous ym. toimii, kaikenlaista voi tapahtua). Olemme ikään kuin upotettuna laajempaan hengelliseen todellisuuteen, josta Raamattu kertoo, uskoo sen tai ei.

Oma näkemykseni nykyään on, että jos ei usko hengellisyyteen, häneltä puuttuu paljon ymmärrystä todellisuudesta. Raamattu selittää näitä hengen asioita.

Toisaalta usko on myös mysteeri, enkä väitä että osaan selittää kaikkea. Uskoontulokokemuksia ja todistuksia on hyvin monenlaisia.
 
No, tuota argumenttiahan voisi käyttää mihin tahansa historian kirjoitukseen. Mistä tapahtui edes 500 vuotta sitten oikeasti? Raamatun tapahtumat ja kuvaukset ovat kuitenkin yhtäpitäviä, niillä on arkeologista vastaavuutta ja henkilöitä ollut olemassa muidenkin lähteiden perusteella.
No ei oikestaan. Asioita pystytään varmentamaan ja ajoittamaan ja kun kaikki tarkistukset on tehty niin asiasta on konsensus ja todisteet ja siitä tulee teoria joka on voimassa kunnes toisin todistetaan.
Suurinta osaa raamatun jutuista ei voida todistaa raamatun ulkopuolelta joten sitä ei voi laskea miltään osin tietokirjaksi. Ja luonnollisesti raamattu ei voi todistaa että raamattu on oikeassa.
 
Kuolleen meren kääröt kirjoitettu n. 200eaa -100jaa.
Tästä jo voi vetää johtopäätöksiä.
Itse pidän näitä aivan paimentolaistarinoina, kuten myös Raamattua.
Kannattaa myös tutustua
1737027981169.jpeg

Edit. Lihavoitu
 
Viimeksi muokattu:
Niin, onhan yliluonnollinen näkökulma ja niiden tapahtumien vakavasti otettavuus monelle "tieteelliselle" maallistuneelle nykyihmiselle outoa (kuten Jeesuksen ylösnousemus). Itsekään en uskonut aiemmin - kunnes uskoin ja olen yrittänyt perehtyä.

Mutta tämä hengellinen puoli todellisuudesta on yhä olemassa, eikä hengen maailma ole kadonnut mihinkään (rukous ym. toimii, kaikenlaista voi tapahtua). Olemme ikään kuin upotettuna laajempaan hengelliseen todellisuuteen, josta Raamattu kertoo, uskoo sen tai ei.

Oma näkemykseni nykyään on, että jos ei usko hengellisyyteen, häneltä puuttuu paljon ymmärrystä todellisuudesta. Raamattu selittää näitä hengen asioita.

Toisaalta usko on myös mysteeri, enkä väitä että osaan selittää kaikkea. Uskoontulokokemuksia ja todistuksia on hyvin monenlaisia.
Niin, onhan yliluonnollinen näkökulma ja niiden tapahtumien vakavasti otettavuus monelle "tieteelliselle" maallistuneelle nykyihmiselle outoa (kuten Jeesuksen ylösnousemus). Itsekään en uskonut aiemmin - kunnes uskoin ja olen yrittänyt perehtyä.
Koska yliluonnollisuutta ei ole joten sitä ei voi tutkia. Raamattukin kertoo jos jonkinlaisista yliluonnollisista tapahtumista, mutta onko niitä oikeasti tapahtunut? Se on sitten toinen juttu. Nykytieteen mukaan ei ole.

Oma näkemykseni nykyään on, että jos ei usko hengellisyyteen, häneltä puuttuu paljon ymmärrystä todellisuudesta. Raamattu selittää näitä hengen asioita.
Mun näkemys taas on se, että kun uskoo hengellisyyteen ja sen sellaiseen niin elämä, se ainoa oikea elämä mitä me tiedämme olevan olemassa menee hukkaan jonkun satukirjan oppeja tulkitessa ja älyvapaita elämää rajoittavia sääntöjä noudattaen.
Toisaalta usko on myös mysteeri, enkä väitä että osaan selittää kaikkea. Uskoontulokokemuksia ja todistuksia on hyvin monenlaisia.
Ja tää kertoo nimenomaan sen mikä uskomisessa on pielessä. Kun ei ole mitään yhtenäistä logiikkaa niin se syö aika paljon uskottavuutta kun toinen näkee paahtoleivässä jessen ja toinen puhuu kielillä, kolmas sanoo että jumala/raamattu käskee tappamaan.
 
Niin, onhan yliluonnollinen näkökulma ja niiden tapahtumien vakavasti otettavuus monelle "tieteelliselle" maallistuneelle nykyihmiselle outoa (kuten Jeesuksen ylösnousemus). Itsekään en uskonut aiemmin - kunnes uskoin ja olen yrittänyt perehtyä.

Mutta tämä hengellinen puoli todellisuudesta on yhä olemassa, eikä hengen maailma ole kadonnut mihinkään (rukous ym. toimii, kaikenlaista voi tapahtua). Olemme ikään kuin upotettuna laajempaan hengelliseen todellisuuteen, josta Raamattu kertoo, uskoo sen tai ei.

Oma näkemykseni nykyään on, että jos ei usko hengellisyyteen, häneltä puuttuu paljon ymmärrystä todellisuudesta. Raamattu selittää näitä hengen asioita.

Toisaalta usko on myös mysteeri, enkä väitä että osaan selittää kaikkea. Uskoontulokokemuksia ja todistuksia on hyvin monenlaisia.
Millä tavalla se hengellinen puoli todellisuudesta näyttäytyy kenellekkään?
Siis muuten kuin juuri uskomusten puolella.
Ja itsekkin siis olen periaatteessa uskovainen, koska näin vähän kaikesta lukeneena olen lukenut erilaisia teorioita miten esimerkiksi maailmankaikkeus on syntynyt. Siihen on jotain todisteita(alkuräjähdys jne, vaikka aikaa sen alkuräjähdyksen taustalla ei tiedetä jos sitä on ollutkaan), ja vaikka vielä ei kaikkea tiedetäkkään, eikä varmaan tulla ikinä tietämäänkään.
Ja mulle se on oikeasti ihan ok etten tiedä, mä en tarvitse siihen jotain jumalaa tai vastaavaa joka selittää mistä kaikki materia on lähtöisin.
Ennemminkin se pitää mielenkiintoa ajatella ja odottaa jos joku viisaampi saa vaikka keksittyä paremman teorian.
Se hengellisyyden oivaltamisen outous kiinnostaa ihan oikeasti. Mikä siitä hengellisyydestä tekee sen mikä pitää uskovaisen uskovaisena?
 
Ihan kiva mutta miks et vastannut kysymykseen.

Vaikka trollaustahan tässä varmaan taustalla on mutta keskustelua silti.
Ai mihin tarvitsen jumalia? Vastasinhan siihen, mutta en jaksa trollailuasi asiaketjussa.
Juutalaiset puhuu Jahvesta, joten eiköhän vartiotorni ole tässäkin väärässä.

Lisäksi joh 1:1 on yleisesti ymmärretty osoittavan Jeesuksen Jumaluuden
Ymmärrän itse niin, että juutalaisten Jahve, rastaliikkeen Jah ja Jehovan todistajien Jehova on sama Jumala.
 
Koska yliluonnollisuutta ei ole joten sitä ei voi tutkia. Raamattukin kertoo jos jonkinlaisista yliluonnollisista tapahtumista, mutta onko niitä oikeasti tapahtunut? Se on sitten toinen juttu. Nykytieteen mukaan ei ole.
Itse taas sanoisin, että yliluonnollisuutta on ja sitä voi tutkia, jos osuu paikalle. Jos kuvittelee osuvansa esimerkiksi seuraamaan Jeesuksen toimintaa, johon kuului parantamisia ja eksorkismeja. Se voi olla osa omaa elämää, ja on osa monien elämää nykyaikanakin.

On olemassa nykyajalta esimerkiksi ihmeparantumisia, joista on lääkäreiden todistettavia lausuntoja. Tiede ei ota sinänsä kantaa todellisuuden metafyysisiin oletuksiin tai onko olemassa Jumala tai henkiolentoja tai hengen ilmiöitä.

Tämä tosin jo menee vähän kauas otsikosta eli Raamatun tutkimisesta. Raamattua voi tutkia monella otteella ja suhtautua siihen monella tavalla.
 
Itse taas sanoisin, että yliluonnollisuutta on ja sitä voi tutkia, jos osuu paikalle. Jos kuvittelee osuvansa esimerkiksi seuraamaan Jeesuksen toimintaa, johon kuului parantamisia ja eksorkismeja. Se voi olla osa omaa elämää, ja on osa monien elämää nykyaikanakin.

On olemassa nykyajalta esimerkiksi ihmeparantumisia, joista on lääkäreiden todistettavia lausuntoja. Tiede ei ota sinänsä kantaa todellisuuden metafyysisiin oletuksiin tai onko olemassa Jumala tai henkiolentoja tai hengen ilmiöitä.

Tämä tosin jo menee vähän kauas otsikosta eli Raamatun tutkimisesta. Raamattua voi tutkia monella otteella ja suhtautua siihen monella tavalla.
Itse taas sanoisin, että yliluonnollisuutta on ja sitä voi tutkia, jos osuu paikalle. Jos kuvittelee osuvansa esimerkiksi seuraamaan Jeesuksen toimintaa, johon kuului parantamisia ja eksorkismeja. Se voi olla osa omaa elämää, ja on osa monien elämää nykyaikanakin.
No se mitä sinä uskot on eri asia, mutta tieteellisesti katsottuna yliluonnollisuutta ei ole eikä sen enempää todisteita siitä että Jeesuskaan olisi mitään yliluonnollista tehnyt.
On olemassa nykyajalta esimerkiksi ihmeparantumisia, joista on lääkäreiden todistettavia lausuntoja. Tiede ei ota sinänsä kantaa todellisuuden metafyysisiin oletuksiin tai onko olemassa Jumala tai henkiolentoja tai hengen ilmiöitä.
Ei ole.
Tämä tosin jo menee vähän kauas otsikosta eli Raamatun tutkimisesta. Raamattua voi tutkia monella otteella ja suhtautua siihen monella tavalla.
Samaa mieltä, mutta viistää vielä hiukan säikeen aihetta.
 
Kyllähän kaikki riippuu ihmisen oletuksista todellisuudesta (metafyysisistä oletuksista).

Jos uskoo Jumalaan ja hengellisiin asioihin, ne näyttäytyvät osana todellisuutta ja niitä osaa (joskus) tunnistaa. Esimerkiksi rukousvastaus.

Jos taas on maallistunut "tiedeihminen", niitä ei näe, eikä niihin usko. Oletukset siis määräävät. Periaatteessa vaikka olisi kuinka paljon selittämättömiä ilmiöitä tai seuraisi Jeesuksen toimintaa tai muita Raamatullisia tapahtumia vierestä, voisi olla uskomatta.

Liikkumista näiden kantojen välillä on: jotkut ei-uskovat siirtyvät uskoon, jotkut uskovat ei-uskoviin. Mutta voi myös yrittää avautua ja perehtyä. Riippuu myös siitä, mitä tulee elämässä vastaan.

Mieleen tuli M. Scott Peck (M. Scott Peck - Wikipedia):

Initially he believed, as with "99% of psychiatrists and the majority of clergy" (Peck, 1983/1988,[8] p182), that the devil did not exist; but, after starting to believe in the reality of human evil, he then began to contemplate the reality of spiritual evil. Eventually, after having been referred several possible cases of possession and being involved in two exorcisms, he was converted to a belief in the existence of Satan.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
264 968
Viestejä
4 587 854
Jäsenet
75 532
Uusin jäsen
raol_80

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom