Hieman epäilen mutta en pysty muuta todistamaan, kuten et pysty sinäkään, niin mutuillaan nyt tässä.
Tuntuuhan se massa enemmän sisä- ja ulkorenkaissa kuin ei-pyörivissä paikoissa.
Oletetaan renkaiden kevennykseksi 0,15 kg per pää, eli yhteensä 0,3 kg. Tämä hidastaa nopeudennostoja suunnilleen yhtä paljon kuin ~0,6 kg painava ylimääräinen vesipullo rungossa.
Esimerkiksi 0,3 kg:n kiihdytys liikennevaloista 0-8 m/s:
Liike-energiaa:
Ek = 1 / 2 * mv^2
Ek = 1 / 2 * 0,3 kg * (8 m/s)^2
Ek = 9,6 J
Tuo olisi rungossa olevalle massalle. Jos 0,3 kg on renkaissa (~ohutseinäinen lieriö -> J = mr^2), menee tuon 9,6 J liike-energian lisäksi pyörimisenergian kasvattamiseen:
Er = 1 / 2 * mr^2 * (v / r)^2
Er = 1 / 2 * mv^2
Er = 1 / 2 * 0,3 kg * (8 m/s)^2
Er = 9,6 J
Rungossa olevan 0,3 kg:n kiihdyttäminen vie 9,6 J vs. renkaissa oleva 0,3 kg vaatii 9,6 J + 9,6 J = 19,2 J, eli kaksinkertaisesti. Napa ja pinnat eivät ole niin pahoja, koska eivät ole lähellä ulkokehää. Vanne ei ole ihan niin paha kuin ulkorengas, jonka massaa on eniten kulutuspinnassa ulkokehällä.
Alussa sanoin, että 0,15 kg per rengas vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin 0,6 kg ylimääräinen vesipullo. Kaikki eivät sellaista huomaa. Maastossa voi tulla paljonkin nopeudenmuutoksia, joten siellä paljastuu helpommin kuin tiellä matka-ajossa. Kaikkien renkaiden (2+2 kpl) massoissa voi olla helposti kilokin eroa, jolloin vaikutus on pyöreästi sama kuin 2 kg ylimääräistä rungossa. Jos sitä ei maastossa kiihdytellessä huomaa polkaisuun reagoinnin erona, pitää olla aika kokematon.
Oma 10,4 kg Kona (vm. 1993) meinaa lähteä alta joka polkaisulla, jos on juuri ennen ajanut uudemmalla 11,5 kg Konalla. Noiden jäykkäperien ero on pienempi kuin 2 kg ei-pyörivissä.
TLDR: ulkorenkaissa ylimääräinen 100 g hidastaa kiihdytyksiä suunnilleen yhtä paljon kuin 200 g rungossa. Itse en noin pientä eroa huomaisi, mutta tripla alkaa tuntua. Se vastaa silloin 0,6 kg rungossa, mikä on melkein 1 / 20 kevyen maastofillarin massasta ja hitausmomentista. Kuski toki istuu pyörän päällä, muttei pultattuna pakettina. Kokenut maastokuski tuntee satulan elämisen jalkojen välissä pituussuunnassa joka polkaisulla.
Vaikka eron tuntee peräkkäin ajellessa, tottuu uuteen hitauteen nopeasti, eikä siihen sitten enää kiinnitä mitään huomiota.