Pyöräily

Sisureille ei ole ollut tarvetta vuosiin, mutta jos noin kaposen sisurin laitat noinkin läskiin renkaaseen, voi varmaan riski nousta että sisuri menee helpommin puhki? Mut toihan selviää hyvin just noin testaamalla ja jos alkaa tulemaan rengasrikkoja niin muhkumpaa sisuria vaan. Voisin kuvitella että tohon 2.1" leveyteen löytyis myös kevyitä sisureita. Kerro sit miten kävi :)
En viitsinyt venyttää tuota kapeaa 28" kumia leveämmälle renkaalle, vaan tilasin nämä. Samalla tuli tilattua muutakin tuolta, niin toimituskulut ei paina hirveästi:

 
Toi pyörivän massan merkitys oli muuten debunkattu GCN Techissä muutama vuosi sitten, niin en tiedä onko sillä oikeesti väliä mistä kohtaa pyörää keventelee. Mutta onhan sillä kevyemmällä pyörällä kivempi ajaa :)

Massan merkitys minkä suhteen?

Videon pointti on se, että se energia mikä pyörivään massaan sidotaan, myös purkautuu sieltä. Raskaampi kiekko käyttäytyy eri tavalla, se kiihtyy, hidastuu ja kääntyy nihkeämmin. Tuolla ei ole juuri merkitystä, jos vedetään urku auki ilman tarvetta kiihdyttelyyn ja jarrutteluun, mutta jos reitti on sellainen missä pitää kiihdyttää usein ja paljon, ja hukata tuota pyörivän massan energiaa jarrutteluun, niin homma voi toimia eri tavalla.

No, en tiedä kuinka iso ero jostain parista sadasta grammasta syntyy, mutta kun oma päivittäisajossa oleva pyörä on 27,5 -renkainen alumiinisilla kiekoilla varustettu mörkö niin ajotuntuma on aika erilainen kuin jollain hiilariluistimilla oleva pyörä. 20km/h+ ohjaus alkaa esm. vaatimaan samanlaista vastaohjausta kuin prätkä, jos haluaa että se kääntyy kunnolla. Kiihtyvyydestä ja hidastuvuudesta on vaikea sanoa, kun pyörä on sähköavustettu ja muutenkin perkeleen painava, mutta erityisesti ohjaus on ihan erilainen kuin mun vanhan luomu.
 
Ihkua teoria vs käytäntökeskustelua tässäkin. Voisin lyödä tsiljardista vetoa että jos taviskuski pannaan sokkotestiin muuten täsmälleen kahdella identtisellä fillarilla jossa ainoa ero on se että toisessa on vaikka 300gr enemmän pyörivää massaa kiekoissa, ei sitä kyllä pysty huomaamaan millään tilastollisella merkitsevyydellä.
 
Ihkua teoria vs käytäntökeskustelua tässäkin. Voisin lyödä tsiljardista vetoa että jos taviskuski pannaan sokkotestiin muuten täsmälleen kahdella identtisellä fillarilla jossa ainoa ero on se että toisessa on vaikka 300gr enemmän pyörivää massaa kiekoissa, ei sitä kyllä pysty huomaamaan millään tilastollisella merkitsevyydellä.
Ei tarvitse edes tavista. Pistät aktiiviharrastajat touhuamaan niin eroa ei löydy. Ehkä, ja sekin on iso ehkä, ammattilaiset saattaa jotain pientä poikkeamaa huomata.
 
Ei tarvitse edes tavista. Pistät aktiiviharrastajat touhuamaan niin eroa ei löydy. Ehkä, ja sekin on iso ehkä, ammattilaiset saattaa jotain pientä poikkeamaa huomata.
Vaihdoin maantiepyörään stokkikiekkojen tilalle pykälän paremmat kiekot, eroa alle 300g joka yllä mainittu. Huomasin eron kiihtyvyydessä. Olen tosin herkkä tapaus.
 
Ei tarvitse edes tavista. Pistät aktiiviharrastajat touhuamaan niin eroa ei löydy. Ehkä, ja sekin on iso ehkä, ammattilaiset saattaa jotain pientä poikkeamaa huomata.
Putkelle noustessa alkaa eroja löytymään, tosin aktiiviharrastajalla on jo lähtökohtaisesti kevyet välineet jossa joku 100g on vaikea nipistää.
 
Pyörän keventely on muutenkin vähän last season, samaan tapaan kuin kapeat (<28mm renkaat). Nykyään pyörät lähtökohtaisesti painaa enemmän, kuin vaikkapa pari vuotta sitten kun ollaan alettu keskittymään aerodynaamisuuteen.
 
Vaihdoin maantiepyörään stokkikiekkojen tilalle pykälän paremmat kiekot, eroa alle 300g joka yllä mainittu. Huomasin eron kiihtyvyydessä. Olen tosin herkkä tapaus.
1744810716043.png

..ja jos oli ihan uudet & paremmat kiekot, niin ehkäpä siinä oli muitakin fiitsöreitä painon lisäksi jotka vaikutti (vähintään fiilikseen) paremmasta kiihtyvyydestä.
 
Pyörä paino suhteessa pyöräilijää, jos painat yli 90kg niin pyörän paino ihan sama.
Pyöräilyn aerodynamisuus, sitä ei ole :) Alkaa vaikuttaa kovemmissa nopeuksissa... Ihmisen ruumis aina se isoin ongelma, jonka voi korvata reisillä ja pohkeilla.
Ite ajalen helkama kulkuuri 12:lla, ihan sama mikä pyörä muilla on, kun kunto ratkaiseen 90%. Kilpailuissa sit vähän eri kun taistellaan sekunneista, mut lenkillä ihan sama mikä pyörä.
Hienot osasarjat ovat vähän huuhaata, Tiagra/deore LX riittää kaikille, jos vain ego kestää :)
Ja lopuksi heittäkää ne mittarit roskiin, pyöräilytulokset eivät ole suomessa ainakaan pahemmin parantuneet sit 90-luvun... :) Vaik on tullu mitä laitteita mukaan. Silloin vain ajettiin ja se toimii edelleen. Ja hyvää alkanutta fillarisesonkia kaikille, muistakaa spandeksi jalkaa, tai ette oo katuuskottavia :)
P.S Näimpä tänään miehen, joka oli lenkillä sähköpyörän kanssa, no kaikkea sitä ihmiset tekee :)
 
Viimeksi muokattu:
Hieman epäilen mutta en pysty muuta todistamaan, kuten et pysty sinäkään, niin mutuillaan nyt tässä.
Tuntuuhan se massa enemmän sisä- ja ulkorenkaissa kuin ei-pyörivissä paikoissa.

Oletetaan renkaiden kevennykseksi 0,15 kg per pää, eli yhteensä 0,3 kg. Tämä hidastaa nopeudennostoja suunnilleen yhtä paljon kuin ~0,6 kg painava ylimääräinen vesipullo rungossa.

Esimerkiksi 0,3 kg:n kiihdytys liikennevaloista 0-8 m/s:

Liike-energiaa:
Ek = 1 / 2 * mv^2
Ek = 1 / 2 * 0,3 kg * (8 m/s)^2
Ek = 9,6 J

Tuo olisi rungossa olevalle massalle. Jos 0,3 kg on renkaissa (~ohutseinäinen lieriö -> J = mr^2), menee tuon 9,6 J liike-energian lisäksi pyörimisenergian kasvattamiseen:

Er = 1 / 2 * mr^2 * (v / r)^2
Er = 1 / 2 * mv^2
Er = 1 / 2 * 0,3 kg * (8 m/s)^2
Er = 9,6 J

Rungossa olevan 0,3 kg:n kiihdyttäminen vie 9,6 J vs. renkaissa oleva 0,3 kg vaatii 9,6 J + 9,6 J = 19,2 J, eli kaksinkertaisesti. Napa ja pinnat eivät ole niin pahoja, koska eivät ole lähellä ulkokehää. Vanne ei ole ihan niin paha kuin ulkorengas, jonka massaa on eniten kulutuspinnassa ulkokehällä.

Alussa sanoin, että 0,15 kg per rengas vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin 0,6 kg ylimääräinen vesipullo. Kaikki eivät sellaista huomaa. Maastossa voi tulla paljonkin nopeudenmuutoksia, joten siellä paljastuu helpommin kuin tiellä matka-ajossa. Kaikkien renkaiden (2+2 kpl) massoissa voi olla helposti kilokin eroa, jolloin vaikutus on pyöreästi sama kuin 2 kg ylimääräistä rungossa. Jos sitä ei maastossa kiihdytellessä huomaa polkaisuun reagoinnin erona, pitää olla aika kokematon.

Oma 10,4 kg Kona (vm. 1993) meinaa lähteä alta joka polkaisulla, jos on juuri ennen ajanut uudemmalla 11,5 kg Konalla. Noiden jäykkäperien ero on pienempi kuin 2 kg ei-pyörivissä.

TLDR: ulkorenkaissa ylimääräinen 100 g hidastaa kiihdytyksiä suunnilleen yhtä paljon kuin 200 g rungossa. Itse en noin pientä eroa huomaisi, mutta tripla alkaa tuntua. Se vastaa silloin 0,6 kg rungossa, mikä on melkein 1 / 20 kevyen maastofillarin massasta ja hitausmomentista. Kuski toki istuu pyörän päällä, muttei pultattuna pakettina. Kokenut maastokuski tuntee satulan elämisen jalkojen välissä pituussuunnassa joka polkaisulla.

Vaikka eron tuntee peräkkäin ajellessa, tottuu uuteen hitauteen nopeasti, eikä siihen sitten enää kiinnitä mitään huomiota.
 
Viimeksi muokattu:
Hienot osasarjat ovat vähän huuhaata, Tiagra riittää kaikille, jos vain ego kestää :)
Kyllä ja ei. Esimerkiksi Shimanon MTB takarattaassa riittää vallan hyvin huonompikin sarja, koska ero XT, SLX ja pykälää huonommassa on ainoastaan isoimpien rattaiden materiaalissa, muuten pakan ollessa sama. Halvempi sarja kestää enemmän runtua, kun kaikki lehdet on rautaa.

Mutta sitten taas esimerkiksi vaihtajassa huomaa kyllä ajossa eron halvemman sarjan ja vaikka XT vaihtajan kesken. Samoin jarruissa. Vaihdevivuissa nyt ei suurta eroa ole.
 
Ehkä sit olen kokematon, pyöräillyt vasta vajaa 40 vuotta enemmän ja vähemmän. Pyöriä tallissa ehkä 15kpl. Mut ajoasento ehkä se tärkein, jotta on itseleen sopiva, sen eron huomaa kun vaihtaa pyörää. Ja teräsrunko on se mukavin ajaa... Ei tästäkään lajista kannata tehdä sen monimutkaisempaa kuin se on. Pohkeen koko ratkaisee lopulta kaiken :)
 
Muistan, kun päivitin ensimmäiseen maastopyörääni kiekot ja litkutin uudet renkaat. 600g lähti pyöriviä massoja alkujaan 12kg painoisesta pyörästä ja sen kyllä huomasi. Pyörä kiipesi kevyemmin, oli maastossa ketterämpi ja etenkin isolla vaihteella pyörä tuntui kiihtyvän paremmin. Ei ollut pelkkää plaseboa.

Tuosta halvasta kakkospyörästä sai 510g pyöriviä massoja pois vaihtamalla renkaat Schwalbe Smart Sam (805g) -> Rocket Ron (535g). Nuo Rocket Ronit maksoivat 24€ kpl. Nyt taas 7€ sisureilla saa vielä ehkä 150-200g lisää pyöriviä massoja pois, joten olen ihan tyytyväinen. Halpaa painonviilausta ja hyvin rahalle vastinetta.

Täpärin kohdalla en ole lähtenyt viilaamaan viimeisiä grammoja, mutta toki siinä on kaikki osat jo valmiiksi selvästi kalliimpia ja sen myötä kevyempiä. Syyskelin renkaat painoivat yli kilon kappale, mutta pito on märillä kivillä ja juurilla paljon tärkeämpää kuin keveys ja rullaavuus. Kesärenkaat sentään painavat "vain" 800g. Yhtään kevyempiä ja rullaavampia renkaita en oikein uskalla tuohon laittaa.
 
Ehkä sit olen kokematon, pyöräillyt vasta vajaa 40 vuotta enemmän ja vähemmän. Pyöriä tallissa ehkä 15kpl. Mut ajoasento ehkä se tärkein, jotta on itseleen sopiva, sen eron huomaa kun vaihtaa pyörää. Ja teräsrunko on se mukavin ajaa... Ei tästäkään lajista kannata tehdä sen monimutkaisempaa kuin se on. Pohkeen koko ratkaisee lopulta kaiken :)
Eihän muitten mielipide tee sinun mielipiteestä väärää, tai sinusta kokematonta. Hienoa, jos halvemmat osat on sinulle riittävän hyvät. Itselleni ne ei ole tietyissä asioissa riittävän hyviä.

Voihan sitä polkea vaikka armeijan ylijäämä pyörällä metsässä.

Pääasia, että pyöräilee ja nauttii siitä oli ne vehkeet sitten mitä tahansa 💪
 
Ehkä sit olen kokematon, pyöräillyt vasta vajaa 40 vuotta enemmän ja vähemmän. Pyöriä tallissa ehkä 15kpl. Mut ajoasento ehkä se tärkein, jotta on itseleen sopiva, sen eron huomaa kun vaihtaa pyörää. Ja teräsrunko on se mukavin ajaa... Ei tästäkään lajista kannata tehdä sen monimutkaisempaa kuin se on. Pohkeen koko ratkaisee lopulta kaiken :)
Kirjoitin kokenut maastokuski. Ei siinä paljon auta pyörätiekokemus.

Itse olen pyöräillyt vähän yli 40 vuotta maastossa. Ennen maastopyörien yleistymistä välitykset eivät riittäneet tiukimpiin kallionousuihin. Piti itse metsästää ja vaihtaa suurempi takaratas, jotta sai nousuihin sopivan alle 2 m-välityksen kolmivaihteiseen. Ensimmäiseen BMX-kisaan osallistuin Ähtärissä 1985. Myöhemmin 90-luvulla ajoin Kona Cupia. Sen jälkeen omaksi iloksi ajelua maastossa kesät talvet.

Pyörivien massojen eron huomaamista vaikeuttaa, jos ei aja maastossa. Lisäksi oma massa vaikuttaa. Minulla massa on edelleen sama 70 kg kuin 90-luvulla XC-kisoja kiertäessä.

Pohkeen korostaminen vihjaa, että ajat asfaltilla ja kaukana pitkistä nousuista. Maastossa keuhkot, sydän, maitohappojen sieto ja ajotaito ratkaisevat.
 
Itellä hiilari strive sähkövaihteilla luomu pyöränä ja focuksen sähkötäpäri, niin kyllä niitten painoeron huomaa ihan selkeesti. Sama mun molemmissa gräveleissä, josta toisesson on rockshox rudy xplr jousokeula ja sen painon huomaa.

Joo, ei sitä painoa huomaa jos ajaa sitä mummomankelia tasaset 10km/h töihin ja taluttaa ylämäet. Sitten kun alkaa ostaa niitä harrastepyöriä siihen tarkotukseen mihin ne on meinattu, niin kyllä niissä kalliimmissa pyörissä on niin osasarjoissa kun siinä painossa valtava etu.

Se että sanoo omaavansa 40 vuoden kokemuksen, niin alkaako se siitä kun alko tosissan harrastaa fillarointia, vai lasketaanko sitä ekaa potkupyörää jona saitte 5 vuotiaana?
 
Voi pojat :) Kyl tos semmoset 7000-8000km välil vuodessa on mankeleilla menty :) Ettei oo ihan vierasta hommaa. Edelleen pyörän selässä 5/7 viikossa. Eka maastopyörä 1992. Jos Pohjois-karjalassa ei ollut nousuja niin ei sit missään. En oo tainut sitten 2018 ajaa maantielenkkiä maantiepyörällä.
 
Viimeksi muokattu:
1744810716043.png

..ja jos oli ihan uudet & paremmat kiekot, niin ehkäpä siinä oli muitakin fiitsöreitä painon lisäksi jotka vaikutti (vähintään fiilikseen) paremmasta kiihtyvyydestä.
Käytettyä käytetyn pyörän alle. Tuntuma parani, mutta vain hiuksenhienosti. Jos olisi satsannut useamman satasen uusiin kiekkoihin niin olisi ollut tuntuvampi ero. Pyörä oli muistaakseni Merida Ride 90, ja kiekkopari Shimano R500.

Pyörä paino suhteessa pyöräilijää, jos painat yli 90kg niin pyörän paino ihan sama.
Pyöräilyn aerodynamisuus, sitä ei ole :) Alkaa vaikuttaa kovemmissa nopeuksissa... Ihmisen ruumis aina se isoin ongelma, jonka voi korvata reisillä ja pohkeilla.
Ite ajalen helkama kulkuuri 12:lla, ihan sama mikä pyörä muilla on, kun kunto ratkaiseen 90%. Kilpailuissa sit vähän eri kun taistellaan sekunneista, mut lenkillä ihan sama mikä pyörä.
Hienot osasarjat ovat vähän huuhaata, Tiagra/deore LX riittää kaikille, jos vain ego kestää :)
Ja lopuksi heittäkää ne mittarit roskiin, pyöräilytulokset eivät ole suomessa ainakaan pahemmin parantuneet sit 90-luvun... :) Vaik on tullu mitä laitteita mukaan. Silloin vain ajettiin ja se toimii edelleen. Ja hyvää alkanutta fillarisesonkia kaikille, muistakaa spandeksi jalkaa, tai ette oo katuuskottavia :)
P.S Näimpä tänään miehen, joka oli lenkillä sähköpyörän kanssa, no kaikkea sitä ihmiset tekee :)
71kg ylöspäin pyöristettynä ja todella aero asento. Täällä täytyy siis katsoa parempia osia :)
 
Voi pojat :) Kyl tos semmoset 7000-8000km välil vuodessa on mankeleilla menty :) Ettei oo ihan vierasta hommaa. Edelleen pyörän selässä 5/7 viikossa. Eka maastopyörä 1992. Jos Pohjois-karjalassa ei ollut nousuja niin ei sit missään. En oo tainut sitten 2018 ajaa maantielenkkiä maantiepyörällä.
Jos olet sillä maastopyörällä ajanut myös maastossa, niin se on vain osoitus siitä, etteivät kaikki huomaa noin pieniä eroja. Jos painat yli 90 kg, niin sekin laimentaa.

Nuo muutaman sadan gramman erot pyörivissä massoissa ovat tosiaan sellaisia, että ne voi huomata, mutta eivät ne silti juuri sekuntia enempää näy kilometriajassa poluilla. Vaikka 0,3 kg kevyemmillä renkailla fillarin reagointi yksittäiseen polkaisuun olisikin lähes 5 % terävämpi, niin myös satulan päällä viiveellä mukana hyllyvä kuski pitää siirtää paikasta toiseen. Kuskin massa huomioiden noiden keveiden renkaiden osuus onkin enää alle prosentin. Eli ei mitään todellista merkitystä kilpailujen ulkopuolella.

Grammanviilaus on grammanviilausta. Tärkeintä on ajaa sillä kalustolla mitä sattuu olemaan alla ja nauttia. Olen poikennut tutulle polulle ohikulkumatkalla joskus jopa 25 kg naisten sähköfillarilla. Kivaa oli, vaikka raskaan perän takia pitikin ottaa juurakot iisisti. Oli sentään 47 mm-renkaat.
 
Nimenomaan, pyörä alle ja metsään. Se on parasta, vittuun nuo grammoista itkijät. Itse kävin tänään katsomassa, oli vielä mutaista ja märkää. Pysähdyin kuitenkin järven rannalle istumaan, niin olihan se vaan parasta taas. Hiljaisuus ja järvi.
 
Nimenomaan, pyörä alle ja metsään. Se on parasta, vittuun nuo grammoista itkijät. Itse kävin tänään katsomassa, oli vielä mutaista ja märkää. Pysähdyin kuitenkin järven rannalle istumaan, niin olihan se vaan parasta taas. Hiljaisuus ja järvi.
”Maastopyöräilijä” pelkää jumalauta mutaa. :facepalm:
Varmaan joudut korjaa sen kravatin kesken maastoajon?
 
Mikähän tuon selittäisi, kun tuntuu että muuten saa kaikki pykälät nätisti säätöihin, mutta vaihtaminen pienimmälle takarattaalle elikkäs raskaimmalle vaihteelle ja erityisesti sieltä poispäin (takaisin toiseksi pienimmälle rattaalle) on selvästi hitaampaa ja vähemmän sulavaa kuin muut välit. Käytännössä ei vaihda pois sieltä pienimmältä rattaalta, ellei vetäisi ylipitkää liikettä kahvasta, sellaista millä normaalisti vaihtuisi 2 pykälää kerralla. En ristiin-ketjuta vaan ketjuratas on isommalla myös.

Tiedän miten indeksointi tapahtuu ja kaikki muut välit saankin liikkumaan nätisti molempiin suuntiin, niin tuntuu että vika ei olisi indeksoinnissa. Tuota H-rajoitinruuvia olen pyöritellyt myös, mutta tuntuu että sitä säätämällä saa joko-tai. Joko tippuu nätisti sinne pienimmälle 11-hampaiselle, tai nousee nätisti sieltä pois, mutta molempia ei voi saada.

Vääntynyt vaihtajan korvake? Vai näkyisikö se väkisin muillakin rattailla? Hyvin vähän ajettu mekaaninen 105 (11v) kyseessä, mutta en ole ensimmäinen omistaja, niin en tiedä historiaa.

Pitää varmaan nöyrtyä ja viedä kuitenkin ensihuoltoon liikkeeseen, jos niillä olisi joku työkalu millä kattoa tuo korvakkeen suoruus. Ellei tule parempia ideoita.
 
Mikähän tuon selittäisi, kun tuntuu että muuten saa kaikki pykälät nätisti säätöihin, mutta vaihtaminen pienimmälle takarattaalle elikkäs raskaimmalle vaihteelle ja erityisesti sieltä poispäin (takaisin toiseksi pienimmälle rattaalle) on selvästi hitaampaa ja vähemmän sulavaa kuin muut välit. Käytännössä ei vaihda pois sieltä pienimmältä rattaalta, ellei vetäisi ylipitkää liikettä kahvasta, sellaista millä normaalisti vaihtuisi 2 pykälää kerralla. En ristiin-ketjuta vaan ketjuratas on isommalla myös.

Tiedän miten indeksointi tapahtuu ja kaikki muut välit saankin liikkumaan nätisti molempiin suuntiin, niin tuntuu että vika ei olisi indeksoinnissa. Tuota H-rajoitinruuvia olen pyöritellyt myös, mutta tuntuu että sitä säätämällä saa joko-tai. Joko tippuu nätisti sinne pienimmälle 11-hampaiselle, tai nousee nätisti sieltä pois, mutta molempia ei voi saada.

Vääntynyt vaihtajan korvake? Vai näkyisikö se väkisin muillakin rattailla? Hyvin vähän ajettu mekaaninen 105 (11v) kyseessä, mutta en ole ensimmäinen omistaja, niin en tiedä historiaa.

Pitää varmaan nöyrtyä ja viedä kuitenkin ensihuoltoon liikkeeseen, jos niillä olisi joku työkalu millä kattoa tuo korvakkeen suoruus. Ellei tule parempia ideoita.
Jos korva on mutkalla, niin se todenäkösesti keikkuu tasapinnalla.
 
”Maastopyöräilijä” pelkää jumalauta mutaa. :facepalm:
Varmaan joudut korjaa sen kravatin kesken maastoajon?
Ehkä pelkää mutaa on vähän liioittelua. Henkilökohtaisesti en tykkää jos pyörä ja ihminen on aivan mudan/lian peitossa. Mieluummin ajelen kuivalla kelillä. Tiedän että osalle ei paljoa kelit haittaa.
 
Mikähän tuon selittäisi, kun tuntuu että muuten saa kaikki pykälät nätisti säätöihin, mutta vaihtaminen pienimmälle takarattaalle elikkäs raskaimmalle vaihteelle ja erityisesti sieltä poispäin (takaisin toiseksi pienimmälle rattaalle) on selvästi hitaampaa ja vähemmän sulavaa kuin muut välit. Käytännössä ei vaihda pois sieltä pienimmältä rattaalta, ellei vetäisi ylipitkää liikettä kahvasta, sellaista millä normaalisti vaihtuisi 2 pykälää kerralla. En ristiin-ketjuta vaan ketjuratas on isommalla myös.

Tiedän miten indeksointi tapahtuu ja kaikki muut välit saankin liikkumaan nätisti molempiin suuntiin, niin tuntuu että vika ei olisi indeksoinnissa. Tuota H-rajoitinruuvia olen pyöritellyt myös, mutta tuntuu että sitä säätämällä saa joko-tai. Joko tippuu nätisti sinne pienimmälle 11-hampaiselle, tai nousee nätisti sieltä pois, mutta molempia ei voi saada.

Vääntynyt vaihtajan korvake? Vai näkyisikö se väkisin muillakin rattailla? Hyvin vähän ajettu mekaaninen 105 (11v) kyseessä, mutta en ole ensimmäinen omistaja, niin en tiedä historiaa.

Pitää varmaan nöyrtyä ja viedä kuitenkin ensihuoltoon liikkeeseen, jos niillä olisi joku työkalu millä kattoa tuo korvakkeen suoruus. Ellei tule parempia ideoita.
Rajoitinruuvi ei auttanut ja pykälät ovat kohdillaan.

1. Säädä B-ruuvilla korvakkeen takaa takavaihtajan ylemmän rissan etäisyys takapakkaan minimiin, kuitenkin niin, ettei isoimmallakaan rattaalla rutise hampaat yhteen tai ketju pompi. Tämä parantaa vaihtamisen nopeutta ja tarkkuutta.

2. Vaihdevaijerin ylimääräinen kitka haittaa vaihtoja etenkin ääripäissä. Voit putsata ja öljytä, mutta parhaan toiminnan saat uusilla liukkaaksi pinnoitetuilla vaijereilla ja kuorilla:


3. Varmista, etteivät kaksi pienintä ratasta ole kuluneet liikaa.

4. Onko ketju varmasti samaa sarjaa rattaiden kanssa?

5. Mittaa ketjun venymä ja vaihda tarvittaessa uusi oikeanlainen ketju.

6. Vaihtajan nivelissä tai jousessa voi olla likaa ja ylimääräistä kitkaa. Putsaus ja rasvaus saattaa auttaa. Liitteenä tahmaava 24-vuotias etuvaihtaja, joka alkoi toimia kuin uusi. Ennen ei toiminut kuin keskimmäinen eturatas.

7. Jos edelliset eivät tepsi, alkaa olla aika viedä korvake suoristettavaksi.

8. Jos sekään ei tee vaihdoista tarpeeksi hyviä, kannattaa hommata uusi pykälää parempi takavaihtaja ja vaihdevivut.

Screenshot_2025-04-17-00-57-40-41_965bbf4d18d205f782c6b8409c5773a4.jpg
 
Mikähän tuon selittäisi, kun tuntuu että muuten saa kaikki pykälät nätisti säätöihin, mutta vaihtaminen pienimmälle takarattaalle elikkäs raskaimmalle vaihteelle ja erityisesti sieltä poispäin (takaisin toiseksi pienimmälle rattaalle) on selvästi hitaampaa ja vähemmän sulavaa kuin muut välit. Käytännössä ei vaihda pois sieltä pienimmältä rattaalta, ellei vetäisi ylipitkää liikettä kahvasta, sellaista millä normaalisti vaihtuisi 2 pykälää kerralla. En ristiin-ketjuta vaan ketjuratas on isommalla myös.

Tiedän miten indeksointi tapahtuu ja kaikki muut välit saankin liikkumaan nätisti molempiin suuntiin, niin tuntuu että vika ei olisi indeksoinnissa. Tuota H-rajoitinruuvia olen pyöritellyt myös, mutta tuntuu että sitä säätämällä saa joko-tai. Joko tippuu nätisti sinne pienimmälle 11-hampaiselle, tai nousee nätisti sieltä pois, mutta molempia ei voi saada.

Vääntynyt vaihtajan korvake? Vai näkyisikö se väkisin muillakin rattailla? Hyvin vähän ajettu mekaaninen 105 (11v) kyseessä, mutta en ole ensimmäinen omistaja, niin en tiedä historiaa.

Pitää varmaan nöyrtyä ja viedä kuitenkin ensihuoltoon liikkeeseen, jos niillä olisi joku työkalu millä kattoa tuo korvakkeen suoruus. Ellei tule parempia ideoita.
Onko se b-tension (mitä nyt suomeksi onkaan) ruuvi kuinka ruuvattu?
Eli mikä on väli suurimman rattaan ja vaihtajan ylemmän rissan välillä?
Jos kovin kaukana niin voi vaikuttaa.
 
  • Tykkää
Reactions: MkH
Mistä porukka on tilannut isomman puoleiselle ihmisille pyöräilyvaatteita ja jossa palautukset on sujunut lähes mutkitta?
Tuntuu et koot loppuu L-kokoon tai jos ei lopu, niin sitten hinta on jotain aivan järkyttävää.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
275 159
Viestejä
4 746 755
Jäsenet
77 271
Uusin jäsen
Riverbonfiree

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom