Prey kuuluu itselläkin "viime vuosien" ehdottomiin lemppareihin. Harmillisen moni on tämän skipannut nimipainolastin takia tai muuten vaan, vaikka kyseessä on todellinen helmi. System Shock 3 kaikessa paitsi nimessä.
Suosittelen _erittäin_ vahvasti pelaamaan tuota Mooncrashia, vaikkei "rogueliket" niin iskisikään. Jos nimittäin peruspeli käy turhan helpoksi ja leppoisaksi kovemmillakin vaikeustasoilla, niin Mooncrashissa pysyy kyllä peräsfinkteri hyvin tehokkaasti supussa ihan puhtaasti sillä, että quicksave/load-loitsua ei ole ollenkaan. Tämän ansiosta ihan perusmonsujenkin kanssa kohtaamiset muuttuu huomattavasti jännemmiksi, jos alkaa vaikka olla resot vähissä tai muuten vaan pidempi runi takana. Lisäksi tuo puolirandomointi tuo hommaan pysyvän pienen jännityksen kun koskaan ei voi ihan varmaksi tietää minkälainen vihuasettelu on tällä kertaa. Ei lisuri kuitenkaan ihan puhdasta RL-menoa ole, että kuollessa lähtisi ihan nollasta jne., vaan koko ajan tulee myös tasaista etenemistä vaikka kuolisikin ja ihan hukkaan aikaa ei koskaan mene varmaan varttia enempää.
Perusidea lisurissa on siis se, että kartta pysyy koko ajan samana, mutta viholliset ja lootti on (puoli)satunnaistettu ja lisäksi jotkut kulkureitit saattavat olla poissa käytöstä eri "runien" välillä. Alussa sinulla on käytössä yksi hahmo, jolla sinun tulee päästä pakoon kuussa sijaitsevalta asemalta. Kaikki keräämäsi kokemuspisteet, modit ja muut sen sellaiset säilyvät, vaikka kuolisitkin, eli käytännössä menetät ainoastaan päällä olevan inventaariosi ja maailma myös resetoituu jos kuolet "kokonaan" (tästä lisää kohta). Jos taas onnistut pakenemaan, saat vielä lisää kokemuspisteitä ja rahaa joilla ostaa tuleville "runeille" heti alkuun aseita, kittejä ym. Pikkuhiljaa maailmaa tutkiessa löydät muita hahmoja, jotka muuttuvat pelattaviksi. Tässä vaiheessa homma muuttuukin sitten oikeasti mielenkiintoiseksi.
Ensinnäkin useammalla eri hahmolla pelaaminen on todella hauskaa ihan pelkästään jo siksi, että se pakottaa pelaamaan erilaisilla tyyleillä, siinä missä peruspelissä oli turhan helppo vaan löytää ylivoimaisen tehokas tai itselle kaikista mieluisin yhdistelmä hahmo-ominaisuuksia ja trivialisoida koko peli. Tämän lisäksi kaikki hahmot jakavat saman maailman ja pelaat niillä kaikilla, vaikket toki samaan aikaan vaan "jonossa". Käytännön tasolla tämä siis tarkoittaa sitä, että jos ensin keräät vaikkapa mekaanikolla jostain tietystä siivouskomerosta haulikon talteen, teet mitä ikinä muuta teetkään ja lopuksi karkaat raketilla, jatkat samassa "maailmassa" toisella hahmolla (vaikkapa soltulla) siinä tilassa, kuin se mekaniikon jäljiltä jäi. Toisin sanoen, siellä kaapissa ei ole enää haulikkoa ja raketti on mennyt, joten soltun pitää löytää joku toinen karkaamiskeino ja sellaisia resoja, joita mekaniikko ei ole vielä rohmunnut. Kaikkiaan pelattavia hahmoja on viisi ja lisurin kokonaisideana on päästä karkuun kaikilla viidellä hahmolla yhden "runin" aikana. Siinä vaiheessa kun hahmoja on useampi auki, "runi" ei siis ikinä pääty suoraan siihen, että kuolet yhdellä hahmolla, vaan voit vielä jatkaa maailman tutkimista, expaamista ym. muilla hahmoilla. Vasta siinä vaiheessa kun kaikki avaamasi hahmot ovat kuolleet tai päässeet pakoon, "runi" resetoituu kokonaan, eli tulee kokonaan uudet vihut, lootit ja reitit.
Kuten sanottua, kaikki hahmot on aika erilaisia kyvyiltään ja perusominaisuuksiltaan, mikä tuo pelaamisen kivasti vaihtelua käytettävien taktiikoiden osalta. Myös stragegista ulottuvuutta löytyy sen osalta, missä järjestyksessä hahmoja pelaa ja mitä pakoreittejä käyttää, jotkut kun ovat selkeästi helpompia kuin toiset ja sopivat paremmin jonkun tietyn hahmon kyvyille. Painotan nyt vielä myös sitä, että kaikki keräämänsä modit sun muut saa pitää vaikka henki lähtisikin ja kuolema ei varsinaisesti ole epäonnistuminen, ainakaan samalla tavalla kuin peruspelissä, minkä ansiosta homma myös pikkuhiljaa vähän helpottuu, varsinkin kun samalla oppii kartat, parhaimmat reitit ja tyypillisimmät vihuasettelut jne. Käytännössä kannattaa vaan pelailla omaan tahtiinsa, tehdä questeja, pikkuhiljaa expailla hahmoja kovemmiksi ja opetella delsun maailma ja mekaniikat, ennen kuin lähtee edes yrittämään kaikkien hahmojen pelastamista yhdessä runissa.
Lopuksi pitää vielä mainita yksi juttu: delsussa on eräänlainen ajastin, eli maailman "korruptio". Käytännössä se toimii niin, että pelatessa taustalla tikittää koko ajan kello ja mitä pidempään yhdessä runissa viettää aikaa, sitä korkeammaksi korruptio kasvaa. Korruptio alkaa tasolla 1 ja korruptiotason 5 lopussa koko maailma resetoituu. Aina kun korruptio kasvaa uudella tasolle, maailmaan spawnaa uusia (ja yleensä kovempia) vihuja. Toisaalta vastapainoksi expaa tulee enemmän ja kovemmilta monsuilta putoaa parempaa loottia. Yksi korruptiotaso kestää aina suunnilleen vartin (plusmiinus jotain riippuen missä vaiheessa stooria olet). NYT sitten kuulolla: kyllä, aikarajat on perseestä ja meinasin itsekin skipata koko delsun tämän aikarajan takia, koska vihaan niitä yli kaiken varsinkin peleissä joissa haluaisin vaan rauhassa hiippailla ja tutkia. Onneksi en kuitenkaan skipannut, koska käytännössä tuo korruptiotaso ei oikeasti muutu ongelmaksi juuri koskaan, sillä yleensä runit ovat sen verran lyhyitä. Käytännössä korruptio on vaan lisäelementti "endgameen" yrittäessäsi paeta kaikilla hahmoilla. Lisäksi peliä eteenpäin pelatessa saat vielä työkaluja, joilla hidastaa korruptiokellon etenemistä siinä määrin, että aika pian pystyt pitämään korruptiotason ykkösessä käytännössä loputtomasti jos haluat.
TL;DR: Prey on vitun jees, Mooncrash jopa vielä parempi.
screenrant.com
tämän takia en ole edes avannut pelin esittelysivua, vaikka Steamissa tullut useasti vastaan.
