Ensimmäistä kertaa biseksuaalisuutta käytettiin englanninkielisessä oppikirjassa 1850-luvulla, sitä ennen käännettynä sitä esiintyy aina antiikin kreikan aikoihin, joten se siitä selittelystä.
Jos nyt lähdetään pilkunviilaukseen, niin tuossa
1800-luvun kontekstissa sanaa käytettiin kaksineuvoisuutta eli hermafroditismia kuvaavana sanana ja vasta 1900-luvun puolella tuli tuo moderni merkitys. Muinaisessa kreikassa ei myöskään tuota nimenomaista termiä käytetty, vaikka toki seksuaalinen iloittelu oli ainakin tietyissä yhteiskuntaluokissa varsin iloista. Euroopassa keskiajalla, johon enemmän tai vähemmän suurin osa fantsumaailmoista peilaa, mitään "homoseksuaalisuutta" ei ollut olemassakaan vaan puhuttiin lähinnä sodomiiteista ja sen sellaisista. Mutta eipä noista kumpikaan nyt mitenkään pahimmasta päästä ole mitä fiktiivisten maailmojen anakronismeihin tulee.
Mass Effect on täynnä biseksuaaleja, non-binary ja transhahmoja. Tarina käsittelee eugenistiikka, rotusortoa, vähemmistöjen sortoa ja identiteettien löytämistä jopa kaukaisessa tulevaisuudessa. Ehkä kannattaisi pelata näitä pelejä ensin?
Olen pelannut ensimmäisen Mass Effectin läpi viisi kertaa ja se kuuluu kaikkien aikojen lempipeleihini ja vaikka kaksi seuraavaa osaa olivatkin monelta osin heikompia, on nekin tullut molemmat pelattua pari-kolme kertaa läpi. Väitteesi siitä, että pelit olisivat jotenkin täynnä "biseksuaaleja, non-binary ja transhahmoja" on yksiselitteisesti ja yksinkertaisesti kvantifioitavasti väärässä. Kuten sanottua, kolmessa ekassa pelissä on muutama ei-heterohahmo ja sitten on asarit, joilla ei kyllä ole aakkosoksennusväen transuilun tai nonbinäärisyyden kanssa mitään tekemistä, vaikka sinänsä ihan mielenkiintoista ajatusleikkiä aidosta sukupuolten moninaisuudesta edustavatkin.
Mitä taas noihin muihin elementteihin tulee, niin ne on varsin yleismaailmallisia teemoja, joita on fiktiossa ja varsikin scifissä käsitelty kirjaimellisesti satojen vuosien ajan. Ilmeisesti yrität tässä implikoida, että näiden teemojen ja parin ei-heteron hahmon takia myös Mass Effectit ovat jotenkin "wokea", mutta kuten olen tässä ketjussa jo väsymiseen asti toistanut, rotu- ja/tai seksuaalivähemmistöedustus, vahvat naiset, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden (tai sen puutteen) ja sen sellaisen käsitteleminen ei vielä itsessään tee teoksesta "wokea". Lähinnä wokea asioista tulee siinä vaiheessa, kun näitä teemoja käsitellään teini-ikäisen maailmankuvalle tyypillisellä mustavalkoisuudella ja moottorisahakirurgian hienovaraisuudella.
Edes Brokeback Mountain ei minun kirjoissani ole "wokea", vaikka sen päähahmot ovatkin homoja ja heidän homoseksuaalisutensa näyttelee vielä keskeistä osaa päähenkilöiden rakkaustarinan traagisuudessa. Koska homous ei kuitenkaan ole hahmojen ainoa ominaisuus, vaan yksi piirre muuten moniulotteisissa ja mielenkiintoisissa hahmoissa. Tällä ja lapsellisen mustavalkoisella saarnaamisella mitä moderneissa wokepökäleissä nähdään ei ole juuri mitään tekemistä keskenään.
Muutenkin tästä "ei minua tummaihoiset/homot/vähemmistöt haittaa, kunhan ei tarvitse nähdä tai hyväksyä heitä yhteiskunnassa" ajattelumalli on niin surkeaa, että jopa sen kannattajat joutuvat tekemään näitä ihmeellisiä mental gymnastics harjoituksia joka kerta selittämällä etteivät he oikeasti ole rasisteja tai inhoa vähemmistöjä, mutta eihän niitä mitenkään voi pitää uskottavana korkea fantasiassa/Kapteeni Kalan tähtilaivalla. Sehän rikkoo immersion!
Voit ottaa tämänkin olkinukkesi ja tunkea sen vapaavalintaiseen ruumiinaukkoon. Arkielämässä minulle on aivan herttaisen yhdentekevää minkä värinen, kokoinen, ikäinen joku on, mitä heillä on jalkojen välissä tai mitä ikinä hän muiden täysivaltaisten aikuisten kanssa yhteisymmärryksessä tekee. Kohtelen lähtökohtaisesti kaikkia samalla tavalla ja arvioin suhtautumistani heihin vain ja ainostaan heidän henkilökohtaisten toimiensa perusteella, kuten se yksi pastori kuutisenkymmentä vuotta sitten unelmoi. Inhoan aivan kaikenlaisia ismejä, koska ne kertovat lähinnä laiskasta oman ajattelun ulkoistamisesta ja korvaamisesta helposti omaksuttavalla könttäajattelulla.
Fiktiossa tykkään sisäisesti koherenteista maailmoista ja arvostan monisyisiä hahmoja ja tarinoita. Vaikka välillä onkin ihan viihdyttävää lukea jotain mustavalkoista voimafantasiaa, niin yleensä harmaan sävyt ja nyanssi koukuttaa paljon enemmän. Minua ei henkilökohtaisesti edelleenkään tippaakaan fiktiivisten hahmojen rotu tai seksuaalisuus, kunhan hahmot ovat mielenkiintoisia, moniulotteisia ja maailmansa kontekstiin sopivia. Hahmot, joiden ainoa merkittävä ja määrittävä ominaisuus on heidän ihonvärinsä tai seksuaalipreferenssinssä ovat täysin poikkeuksetta järjettömän tylsiä, kuten samalla tavalla yksiulotteiset henkilöt tosielämässäkin.
Kyllä, immersio on minulle hyvin tärkeää, vaikka mielelläni aika paljon tekijöille siimaa annankin. Edelleen kyse on ennen kaikkea sen fiktiivisen maailman sisäisestä loogisuudesta. Minua ei yhtään haittaa mukakeskiaikainen fantasiamaailma, jossa on homoja ja maailma on paljon monietnisempi ja arvoiltaan pluralistisempi kuin todellinen keskiaika, kunhan tämä tapahtuu johdonmukaisesti halki koko tarinan. Sitten taas jos kyseessä on tarina, jossa on ensin menty lähempänä sitä todellista keskiaikaa ja yhtäkkiä tarinaan pamahtaa homoin julkihomo joka on koskaan homoillut ja maailman muut hahmot eivät suhtaudu häneen hämmenyksellä ja vihamielisyydellä, niin kyseessä on paskaa kirjoittamista. Jos hahmo sitten rupeaa saarnaamaan muita heidän ahdasmielisyydestään käyttäen modernin sukupuolenhutkimuksen terminologiaa, kyseessä on wokeroskaa. Ei se tämän vaikeampaa ole.