Työnantajan esitys tuli sellaisena voimaan ilman minkäänlaisia muutoksia tai mahdollisuuksia neuvotella yksityiskohdista. Jos neuvotteluosapuolet eivät ole tasavertaisia, neuvottelut hyvin helposti menevät vahvimman neuvotteluosapuolen haluaman kaavan mukaisesti ja kyse on enemmänkin teatterista.
Pakko vielä tarttua tähän yksityiskohtaan sen verran, että eihän neuvotteluista voida ikinä tehdä ennakkoon tasaväkisiä. Jotkin neuvottelut lähtevät sellaisista lähtökohdista, että lopputuloksen tiedetään olevan jokseenkin huono jonkin osapuolen kannalta. Heitän pari esimerkkiä, jotka eivät liity tai liittyvät tähän mutta avaavat logiikkaani tässä väitteessä.
1. Putkiliike aiheutti sadan tonnin laskun työmaalla ja rakennusliike kutsuu putkiliikkeen "neuvottelemaan" vastuunjaosta - putkiliike tietää etteivät he voi vaatia kovasti tuossa neuvottelussa, mutta lopputuloksesta tulee kumminkin "sopia" ja raastuvassa nähdään mikäli näkemykset ja vaatimukset poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä
2. Vanhempi ja lapsi neuvottelevat ruutuajan pituudesta /päivä tai /viikko, ulkopuolinen varttuneempi kansalainen tietää ettei lapsi voi saada tahtoaan läpi
3. Hallitus kutsuu neuvotteluihin lakkoilevat järjestöt lakeja säätävänä osapuolena, kumpikin osapuoli ei voi saada 50-50 vaatimuksiaan läpi
Viimeisimmässä esimerkissä ehkä jo vähän sivutaan aihettakin, eli ei neuvotteluja käydä välttämättä siksi, että saataisiin omat ehdotukset läpi vaikka ne kovin hyviä olisivatkin sillä minimitasoa saattaa määrittää esim. lainsäädäntö tai neuvottelevien osapuolten valtasuhteet eikä absoluuttinen oikeudenmukaisuus. Joihinkin neuvotteluihin saatetaan mennä voittamaan se mikä on voitettavissa, mikä on aika laiha lohtu esimerkin 1 putkiliikkeelle. Silti viiden putkarin firma kuuntelee satojen miljoonien liikevaihtoa tekevää rakennusliikettä koska se on heidän asiakas. Okei sehän menee useimmiten yrittäjän vakuutuksesta, mutta sivuseikka tässä nyt.
Pointti: viikkojen lakkoilu ei mielestäni ole täysin perusteltua siksi, ettei saada omia hyviä ehdotuksia läpi. Se lähentelee minusta enemmän sitä tilannetta kun lapsi ei saa haluamaansa peliaikaa ja lakkaa pukemasta päälle kun vanhemman täytyy lähteä töihin ja viedä lapsi eskariin. Jos haluamme elää osana tätä yhteiskuntaa lakien mukaan, joudumme joskus olemaan eskarilainen niiden Helsinkiin johtamaan äänestettyjen uuvattien alaisuudessa, kansakuntamme paras aineshan tulee sieltä puuttumaan aina ja ikuisesti.
Kiky-jutuissakin oli varmaan pikkupomon aika vaikea antaa hirveästi löysää työntekijöille jos iso pomo sanoo että ai niin se kiky-homma täytyy sitten meilläkin toteuttaa. Eli toki tasaväkisemmät neuvottelut ovat aina parhaasta päästä, mutta jotkin neuvottelut ovat pakon sanelemina vähemmän tasaväkisiä.
Edit:
Tekosyy, että "töitä ei ole". Se on halusta kiinni usein. Tuet minimiin ja osin vastikkeelliseksi. Kaikki mukavuudet pois, tuen pitää riittää vain kohtuulliseen asumukseen ja terveelliseen ruokaan. Mieluiten ruoka kortille, että ei mene rahat kaljaan. Alkaisi työn tekeminen ja oma ura kiinnostamaan, kun saisi elintasoa nostettua.
Eihän se tietysti aina ole pelkkä tekosyy, joillain paikkakunnilla töitä ei juuri ole minkä pitäisi nostaa painetta muuttaa muualle töiden perässä. Ihmiselämä on kuitenkin loppupeleissä hyvin sisällötöntä jos työelämästä jää täysin ulkopuolelle ja siksi minusta ihmisen tulisi ponnistella aika paljon työllistyäkseen vaikkei se työnteko ja oma ura elämän ykkösprioriteetti olisikaan. Siitä täysin samaa mieltä että enemmän vastikkeellista rahoitusta, en näe ongelmaa siinä että opiskelua rahoitettaisiin enemmän lainaperusteisesti, kuten muuallakin maailmassa. Usein unohdetaan että monet vaihto-oppilaat tulevat Suomeen opiskelemaan pelkillä säästöillään ja monille opiskelun rahoittavat sukulaiset eli minä näkisin pienemmänkin opintotuen tukena enkä täysimittaisena korkean elintason mahdollistajana.