Tiedoksi poliisille, hallitukselle ja kaikille muillekin kansalaisille
Helsingin poliisilaitos Suomen poliisi Suomen hallitus
Vaadimme Suomen hallitusta julistamaan ilmastohätätilan ja tekemään konkreettisia, hätätilan edellyttämiä tekoja.
Eli strategia menee näin: rikomme rauhanomaisesti lakia niin kauan, kunnes poliittinen järjestelmä reagoi. Me, maailman yhteiskuntien verkosto, olemme yhdessä tuhomassa ihmissivilisaation. Juuri nyt. Jos me jatkamme kuten nyt, 80 vuoden päästä maapallo on 4 astetta kuumempi verrattuna esiteolliseen aikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa ihmiskunnasta kuolee. Mun ja monien teidän lasten sukupolvet tuhotaan. Nälänhätää, hengiltä kärventymistä, fasismia, konflikteja, ampumista, raiskaamista. Yhteisöt repeytyvät kappaleiksi. Hengissä selviävät kantavat ylisukupolvista traumaa. Mikään aiempi historiallinen tapahtuma tai prosessi ei millään tavalla vertaudu tähän.
Ja tätä maailman lasten tuhoamisprojektia vastaan protestoivia ei saa luopumaan moraalisesta vakaumuksestaan uhkailemalla tai käyttämällä väkivaltaa. Niin se vain on, ja siihen on poliisin ja hallituksen syytä alkaa jotenkin suhtautua. On hyvin vaikea kuvitella, että tietäessään tämän poliisi yrittäisi enää uudestaan samoja väkivaltaisia keinoja. Mutta toisaalta, sitä ei voi koskaan tietää.
Pippurisumuttaminen ei eilen hajottanut väkijoukkoa eikä nopeuttanut protestin purkamista. Sumutetut jouduttiin joka tapauksessa kantamaan pois tieltä. Tämä on, kuten sanoin, erityisesti poliisin syytä tiedostaa, muistaa ja ottaa huomioon ajatellen tulevia protesteja. Koska niitä on tulossa, ja ne tulee olemaan isompia. Tässä vaiheessa on poliisin mielestäni syytä aloittaa sisäiset keskustelut siitä, aikovatko he jatkaa tai koventaa voimankäyttökeinoja vai valmistautua kokoamaan enemmän resursseja ihmisten pois kantamiseen ja sakkokäsittelyihin.
Elokapinan eilisen protestin yksi strateginen idea oli rikkoa lakia ja aiheuttaa kiinniottoja. Asia ei siis ole niin, ettemmekö me ymmärtäisi, että kadun blokkaaminen on laitonta ja että poistumiskäskyn noudattamatta jättämisestä seuraa kiinniotto ja sakkoja. Me ymmärrämme nämä asiat ja toimimme täysin tietoisesti. Kapinalliset valmistautuvat siihen ja tietävät mitä ovat tekemässä. Ihmiset kapinassa tekevät kaiken omilla nimillään tietoisina toimintansa laillisista seuraamuksista. Toiminta ei ole impulsiivista vaan suunniteltua, päämäärätietoista ja jatkuvaa. Toimiessamme pidämme myös itsestämme ja toisistamme huolta, päästämme hätäajoneuvot läpi ja pidättäydymme väkivallasta.
Väkivallan käsite on liukuva ja jokaisen itsensä arvioitavissa. Joidenkin mielestä nyrkkeily, kiroilu tai tiellä istuminen voi olla väkivaltaista. Mielestäni istuminen ei ole väkivaltaista. Rosa Parks istui. Rosa Parks kieltäytyi nousemasta penkiltään ja esti bussin liikkumisen. Kaikkien matka viivästyi. Oliko se väkivaltaista, ja jos oli, niin ketä kohtaan? Eilinen tilanne ja Rosa Parksin tilanne ovat tietenkin eri tilanteita, mutta on niissä jotain samaakin. Eilen emme oikeastaan edes estäneet ihmisiä liikkumasta, vaikka joidenkin matka saattoi muuttua vaivalloisemmaksi tai hitaammaksi. Ja jos muuttui, saattoiko se olla sen arvoista? Jos edes sata ihmistä alkoi eilisen protestin seurauksena syvemmin sisäistää ilmastokriisin helvetillisyyttä, oliko se lopulta enemmän hyvä vai huono asia? Vallan käyttöä liikenteen ja siellä liikkuvien ihmisten häiritsemin on, siitä ei ole kysymystäkään. Aivan kuten äänestäminenkin, ja ostaminen ja mielenosoittaminen. Joskus valtaa on syytä käyttää.
Teemme kansalaistottelemattomuutta ja rikomme lakia tarkoituksenamme ensinnäkin kuormittaa järjestelmää siihen pisteeseen asti, jossa sen on pakko tehdä valinta, jatkaako se reagoimista protestointiimme poliisi- ja oikeustoimin ja väkivallalla, vai aikooko se kuunnella mitä meillä on sanottavana ja aikooko se alkaa harjoittaa erilaista politiikkaa – tässä tapauksessa politiikkaa, joka oikeasti vastustaa ihmiskunnan ja sen sivilisaation tuhoamista. Same old story, ei mitään uutta tai ihmeellistä. Toinen syy lain rikkomiseen on se, että se on tapa tavallisille ihmisille näyttää muille tavallisille ihmisille se, kuinka varmoja he ovat asiasta ja kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään. Kuinka valmiita he ovat itse asiassa uhraamaan jotain jopa heistä itsestään – oman vapauden, oman koskemattomuuden. Protestoidessamme olemme valmiita uhraamaan koskemattomuutemme ja vapautemme lisäksi myös oman rauhallisen tilamme, jossa meitä ei vihata ja jossa meille ei vittuilla, ja jossa meille ei julkisesti toivota todella, todella ikäviä ja väkivaltaisia asioita. Tosiasia on se, että jotkut tulevat aina vihaamaan tai halveksimaan meitä, mutta niin se on missä tahansa muussakin asiassa, ja siihen on syytä pyrkiä suhtautumaan myötätunnolla ja ymmärryksellä.
Olemme kuunnelleet, mitä tiede sanoo, ja koska välitämme kaikista, aivan jokaisesta ihmisestä, emme voi tehdä muuta kuin yrittää käynnistää nopeita poliittisia muutoksia. Mitään muuta tapaa tähän kuin kansalaistottelemattomuus ja väkivallaton suora toiminta ei tiedossamme ole. Lisäksi, liikkeen strategian suosio ja ilmastokriisitietoisuuden lisääntyminen ovat ainakin yhden brittitutkimuksen mukaan toisistaan riippumattomia faktoreita. Vaikka joku ei pitäisi siitä mitä me teemme, hän saattaa kuitenkin olla entistä enemmän samaan mieltä siitä asiasta, josta me puhumme. Näin on käynyt myös joidenkin poliisihenkilöiden kanssa. Briteissä kansainvälinen Extinction Rebellion, jonka osa Elokapina on, sai ensimmäisen vaatimuksena läpi jo viime vuonna. Brittien parlamentti julisti ilmastohätätilan tuhansien ihmisten protestoitua rauhanomaisesti ja tottelemattomasti.
Suuri osa eilistä koskevien uutisjuttujen kommenteista koskee sitä, että tapamme on väärä. Elokapinan strategian kritisoijille: Jos ymmärrät, että ilmastokriisi on eksistentiaalinen kriisi, ja että ei ole mitään syytä olettaa, että poliittinen järjestelmä itsenään pystyisi muutoksiin, joihin se ei ole pystynyt kaikkien näiden vuosikymmentenkään aikana, ja ajattelet, että meidän strategiamme on väärä, kysyn: Mikä on sinun suunnitelmasi? Mikä on sinun strategiasi? Kuinka sinä aiot pysäyttää lastemme sukupolvien tuhoamisen? Jos tiedät, että maailman lasten tuhoamisprojekti on käynnissä juuri nyt, ja tiedät, että jotkut vastustavat sitä kansalaistottelemattomuuden keinoin ja toteat heidän keinonsa vääriksi, miksi et itse ehdota jotain vaihtoehtoa? Keskustelun ei mielestäni pitäisi koskea sitä, mitä keino on ”periaatteessa oikein”, vaan sitä, mikä keino voi ainakin teoriassa toimia. Tavallinen mielenosoitus ei saa mitään aikaiseksi, vaikka sen tarkoitusperät olisivatkin hyvät, koska poliittisella järjestelmällä ei ole yksinkertaisesti juuri mitään painetta reagoida sellaiseen.
Viimeisen vuorokauden aikana olen lukenut paljon myös laki & järjestys -henkisiä kommentteja. Niissä todetaan, että poliisin käskyjä TÄYTYY NOUDATTAA, ja että kenenkään ei pitäisi kuvitella olevansa lain yläpuolella. Jos ajattelee, että poliisin ohjeiden noudattaminen on aina moraalisesti ehdottoman edellyttävää, tarkoittaako se sitä, että ajattelee myös, että laki ja poliisin ohjeet ovat ainoita olemassa olevia moraalisia mittareita?
Kritiikkiä on kansalaistottelemattomuuden lisäksi tullut ymmärrettävästi myös siitä, että vastustamalla autoilua aiheutamme liikennehäiriöitä, jotka taas lisäävät päästöjä. Tälle kritiikille on luonut maaperää meidän, Elokapinan, epäonnistuminen viestiä riittävän laajasti siitä, että protesteissa ei missään nimessä ole kyse autoilun vastustamisesta, vaan niin kutsutun tavallisen elämän häiritsemisestä ja poliittisen paineen synnyttämisestä. Emme vastusta autoilijoita. Moni meistä ajaa autoa. Samalla, myös media kontribuoi tämän väärinkäsitysasetelman syntyyn: uutisointi eilisestäkin keskittyi paljon poliisiväkivaltaan sen sijaan, että se olisi yrittänyt selittää mistä meidän protestissamme oli kyse. Poliisiväkivalta on surullista, kauheaa ja tuomittava, mutta me emme olleet protestoimassa sitä, emmekä toivo, että keskustelu eilisestä jää pyörimään sen ympärille. Haluamme saada huomiota ensisijaisesti eri väkivallan muodolle, planetaariselle väkivallalle, jota harjoitetaan joka ikinen sekunti kaikkea elollista kohtaan. Ja kyllä, me haluamme huomiota, eikä siinä ole mielestäni mitään hävettävää tai noloa.
Haluaisin itse vähentää vastakkainasettelua meidän ja poliisien välillä, jokaisen meidän turvallisuutemme vuoksi. Monet poliisihenkilöt kohtelivat meitä eilen hyvin. Eräs poliisin neuvottelija on muistuttanut minua siitä, että poliisi haluaa taata meidän turvallisuutemme. Eilen tät oli iltapäivällä hetken aikaa vaikea uskoa. Ymmärsin tämän kuitenkin ensimmäistä kertaa Manskun tiesulussa elokuussa. Silloin tilanne rauhoittui vasta, kun poliisi saapui rauhoittamaan tilanteen. Sitä ennen useampi autonkuljettaja yritti ajaa meidän päällemme. Jäterekka ajoi meidän läpi. Kun poliisi oli paikalla, mitään tällaista ei enää tapahtunut.
Eräs poliisi sanoi eilen yhdelle kapinalliselle, että jos hän vain nyt voisi halata tätä kapinallista, hän tekisi niin. Ja että tuntuu pahalta kirjoittaa sakkoa hänen oman tyttärensä ikäiselle ihmiselle. Toinen poliisi kertoi minulle eilen, että hän ymmärtää myös meidän harjoittaman protestoinnin hyvät ja huonot puolet, ja antoi jopa vinkiksi, että kannattaa harkita niitä nimenomaisia keinoja, joilla kutsuu ihmisiä protesteihin, jotta niihin ei päätyisi ihmisiä jotka eivät ole sitoutuneita väkivallattomuuteen, jotta itse protestoinnin kohde ja siitä puhuminen ei hukkuisi ylimääräisen provosoinnin ja siitä seuraavan kaaoksen alle.
Poliisissa on kaiken laisia ihmisiä. Ihmisiä. Niin kuin missä tahansa muussakin ryhmässä tai ammattikunnassa. Tiedän, että poliisin keskuudessa on äärioikeistolaista ajattelua ja ihmisiä, jotka tykkäävät käyttää väkivaltaa. Eilinen sumuttaminen oli koordinoitua, mutta esimerkiksi erään kapinallisen potkaisu ei ollut. Se oli luultavasti turhautumisesta kummunnut impulsiivinen teko. Myös poliiseilla, kuten kenellä tahansa muullakin, voi olla vaikeaa erottaa siviiliminä ja ammattirooli toisistaan. Mielestäni yksittäisiltä poliiseilta ei voi edellyttää täydellisyyttä. Poliisit ovat ihmisiä tekemässä työtään, ja uskoakseni ainakin lähes jokainen heistä on hakeutunut tuohon ammattiin uskoen näin tekevänsä hyvää. Kaikenlaisen ylimääräisen väkivallan kitkemiseen pitää kuitenkin tietenkin pyrkiä.
Toivon, että jos poliisi ymmärtää ja sisäistää, että me kapinallisina emme käytä väkivaltaa emmekä lopeta protestointia väkivallalla uhkailemalla, poliisin ei tarvitse käyttää väkivaltaa tai uhkailla sillä. Olen valmis keskustelemaan tästä asiasta kenen tahansa poliisin kanssa. Toivon myös, että me, protestoijat, elämän puolustajat, voimme pysyä väkivallattomina kaikissa tilanteissa, vaikka kohtaisimmekin väkivaltaa. Väkivallattomuudessa pitäytymisessä voi auttaa se, että tietää, että on moraalisesti oikeudenmukaisella asialla. Kannatan juuri tässä nimenomaisessa asiassa, ilmastokriisin käsittelyssä, dialogia kaikkien osapuolten välillä, myös vallan väärinkäyttäjien ja sen uhrien välillä. Olen myös sydämeni pohjasta pahoillani jokaiselle, joka sai pippurisumutteesta eilen, ja tunnustan ja tiedostan, että oma suhtautumiseni koko tilanteeseen tulee täysin tämän kivuliaan kokemuksen ulkopuolelta.
Jotkut sanovat, että meillä ei ole oikeutta häiritä tavallisia ihmisiä. Ajattelen itse, että olemme moraalisesti velvoitettuja siihen. On meidän velvollisuutemme pysäyttää kanssakansalainen ja asettaa hänet tilanteeseen, jossa on vaikea olla ajattelematta. Se on mielestäni velvollisuutemme siksi, että me välitämme jokaisesta ihmisestä, ja siksi, että tiedämme, että jokainen ihminen välittää toisista ihmisistä, erityisesti omista lapsistaan. Ihmiset rakastavat toisia ihmisiä. Rakastaminen ja välinpitämättömyys taas ovat yhteen sovittamattomia asioita.
Monet ihmiset ovat välinpitämättömiä ilmastokatastrofin suhteen eivätkä näin ollen tee sen suhteen mitään siksi, että he eivät ole aktiivisesti tietoisia sen todellisuudesta, vaikka he samalla rakastavat omia läheisiään ja välittävät heistä. Ilmastokriisistä voi tietää ilman, että antaa sen upota syvälle omaan tietoisuuteen. Eli ilman, että kohtaa päänsä sisällä sitä kuolemaa ja kaaosta, joka siihen liittyy. Jos tietää ja aktiivisesti ajattelee, antautuu emotionaalisesti ja tuntee sydämessään ja mielessään sen tosiasian, että olemme juuri nyt kollektiivisesti tuhoamassa lastemme sukupolvet, on vaikeampaa tai lähes mahdotonta olla yrittämättä tehdä asialle jotain. Jos käy tätä läpi, voi päätyä niinkin epätoivoisiin tekoihin kuin istumaan autotielle tai aloittamaan nälkälakon. Itse käyn läpi tätä asiaa tietoisesti ja emotionaalisesti joka päivä, ja se antaa minulle rauhan mennä lain toiselle puolelle ja kohdata kritisointia ja kaikkea muuta ei-niin-kivaa, joka siihen liittyy. Teen sen siksi, että tiedän että se on totta, ja siksi, että minun on näin helpompi elää. En ole ahdistunut. En pelkää. Olen rauhallinen ja olen voimissani.
Eilen poliisi otti kiinni 51 ihmistä. Tavallisia ihmisiä. Poliisilla ei vaikuta olevan ainakaan ihan helposti resursseja käsitellä näin montaa kansalaistottelemattomutta tekevää ihmistä. Siksi he myös päätyivät uhkailemaan ihmisiä pippurisumutteella, ja lopulta myös toteuttivat uhkauksensa. Poliisihenkilöt eivät nimittäin enää jaksaneet kantaa ihmisiä pois. Lopulta kaikki saatiin kuitenkin otettua kiinni ja sakotettua. Tässä meni monia tunteja. Kuten olen ilmaissut, toiminnassamme ei ole kyse pelkästään mielenilmaisusta, vaan protestin keinosta, jolla valtaapitävät tahot asetetaan lopulta tilanteeseen, jossa niiden on pakko reagoida. Eilen 51 tottelematonta tuotti esivallalle huomattavia vaikeuksia, ja sai sen myös käyttämään väkivaltaa rauhanomaisia ihmisiä kohtaan. Miten käy sitten, kun meitä on satoja, tai tuhansia?
Pitäydymme aina väkivallattomuudessa. Ja eilinen oli vasta alkua. Emme ole vielä edes aloittaneet. Tämä ei ole uhkaus. Haluan sanoa tämän avoimesti ja suoraan, jotta poliisi ja hallitus voivat varautua. Se on reilua kaikkia kohtaan. Emme kapinoi poliiseja vastaan, vaan ihmiskunnan puolesta.
Jätän tämän nyt tähän. Menen tapaamaan ystäviäni. Osan oli vaikea nukkua viime yönä koska he olivat niin kivuissaan. Minun siksi, että en oikein tiennyt, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Tässä ei pysty sanoa kaikkea mitä haluaisi. Tai ehkä en vain jaksa enää kirjoittaa. En saanut itse sumutetta, mutta monet rakkaani saivat. Olin putkassa noin neljä tuntia, ja siellä oli yllättävän hyvä patja. Päädyin myös ensimmäistä kertaa tutustumaan öljykangastakkini hoito-ohjeeseen. Muutakaan lukemista ei ollut. Jätän teille nämä keskeneräiset kappaleet. Tiedä se, että olet aina enemmän kuin tervetullut mukaan kapinaan. Ja jos tiedät päätyväsi putkaan, pue päälle takki, jossa on pitkä pesulappu.
Aina rakkaudella
ja parhaani mukaan jokaista kunnioittaen
Anton
Elokapina - Extinction Rebellion Finland