Minä taas olen aina nähnyt asian niin, että kaupungissa on kalliimpaa, koska palvelut ja aktiviteetit ovat lähellä ja ihmiset valmiita maksamaan ja kilpailemaan niistä. Milloin viimeksi olet käynyt pienellä paikkakunnalla? Ei siellä ole lapsille hoploppia ja harvoin uimahalliakaan. Siellä on se homeinen koulu, terveyskeskus ja S-market. Sitten jos vaaditaan, että sen koulun saisi homeettomaksi lapsilleen, niin sekö on liikaa vaadittu?
Kaupungeissa myös palkat ovat yleensä suurempia, kuin maalla samasta työstä.
Eikö se ole hyvä, että on vaihtoehtoja? Joku ei halua kasvattaa lapsiaan betonibunkkerissa ja joku ei halua asua maalla isossa talossa ilman palveluita ja virikkeitä. Toinen arvostaa luontoa ja rauhaa, kun taas toinen ei niitä tarvitse, vaan padelihalli ja finedining ovat tärkeitä. Ei nämä ole mitään toisensa pois sulkevia asioita, vaan minusta kaikki ovat ihan säilyttämisen arvoisia asioita.
Nyt vaan tästä maalla asumisesta ja kotimaisen ruoan tuotannosta tehdään pian mahdotonta, eikä syynä ole todellakaan pelkästään mainitsemasi maailmantalous, vaan myös kotimainen politikointi ja hyvesignalointi. Onko maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka tärkeämpää, kuin vapaus asua myös Suomessa kaupungin ulkopuolella? Itselleni päätös on aika no brainer, deal with it.
Noin 10 tuhannen asukkaan kunnissa tai pienissä kaupungeissa alkaa olla kaikki peruspalvelut tarjolla ja myös ne jäähallit, uimahallit, palloiluhallit yms., joku 2. asteen koulukin (lukio, ammattioppilaitos) niin, että lapsiperheellä on lasten aikuistumiseen asti mahdollisuus siellä hyvin elää. Ei ole väliä onko lännessä (tyyliin joku Huittinen) vai kaukana idässä (tyyliin joku Lieksa).
Sitä pienemmissä toki sitten alkaa ne palvelut ja harrastusmahdollisuudet vähenemään. Monet tekee kuitenkin valintansa ihan sen mukaan, mihin ovat sattuneet syntymään ja löytyykö sieltä suunnalta työtä. Palvelut on mitä on, tai siis puutteet palveluissa, ja sen kanssa sitten eletään.
Maatalouteen on tainnut nyt viime vuosina oikeastaan koko EU-ajan suurin ongelmavyyhti osua. Tuottajahinnat pysyvät alhaalla, lannoitteet kallistuneet valtavasti koska maailmanmarkkinoilla kysyntä erityisesti etelä-amerikan valtaisan pellonraivauksen myötä on kasvanut tappiin, energianhinta on kohonnut korkeaksi. Nyt jos vielä korot lähtevät nousemaan, edessä on taas suurempi rakennemuutos ellei onnistuta neuvottelemaan merkittäviä lisätukia.
Todennäköistä toki olisi, että silloin onnistuttaisiin, koska samat ongelmat korkeampaan potenssiin on etelä- ja keskieurooppalaisilla tiloilla.
Mutta tämä on asia, mihin perussuomalaisilta ei ole tullut sanaakaan. Veroista ulvominen ja energianhintavälikysymykset ja ainakaan maahanmuuttoulina (kun juuri ketään ei ole pariin vuoteen edes tullut) ei ole sitä. Sen sijaan visioiminen jonkinnäköisestä hallitusta ja tuetusta rakennemuutoksesta, palveluverkosta ja ”uudesta” maaseudusta sekä sen rahoituspohjan miettiminen voisi olla sitä.
Ongelma on tietysti se, että kaikkea muutosta vastustava nationalistinen populistinen liike on oikeastaan juuri sellainen liike, missä haikaillaan kohti mennyttä Suomea, siis sellaista, jota ei enää ole, ja saa siitä suuren osan kannatuksestaan. Silloin on vaikea visioida uutta tulevaisuutta.
Sama ongelma on tietysti osittain kepulla. Mutta ei yhtä järeänä.
