Tänne on aika ajoin tavallaan mukava pistäytyä, kammotarinoita (niitäkin on, kevyemmän joukossa) lueskelemaan ja oman asumisen jo taaksejäänyttä kurjuutta muistelemaan.
Saattaa olla, että aiemminkin olen menneisyyttä raottanut. Mutta vuosia sitten tilanne oli seuraavankaltainen: Yläkerrassa nuori pariskunta, mies rumpaliharrastelija ja nainen raskaastiastuja*. Pariskunnalla kaksi kimeähaukkuista pienikokoista koiraa. Pisin kellotettu yhtäjaksoinen kesto haukuntaa 9h 50min. Vasen seinänaapuri alkoholisoitunut ja kovaääninen huutaja, miehensä kritisoija sekä kuorsaaja. Oikea seinänaapuri sekakäyttäjänaikkonen ja asunto jonkinlaisessa välivapaudessa olevien linnakundien yhteiskäytössä. Kesäkäytössä parveke hiljeni usein klo 05 jälkeen. "Vittu sit se sano et Make oli vetäny Peralta ohi ja vittukumä niinku vittu aloin tikkaamaa ja se alko valuun (karua väkivaltaista naurua)".
Bonuksena viereisen rapun Suomivaakunaa paidoissaan väärinkäyttävät nuoret loordit vapaana olevine koirineen, jotka piha-aluetta hallussaan kesät pitivät. Poliiseja useamman kerran paikalle kutsuin. Käynnin jälkeen meno jatkui entisellään. Koirat välillä vaihtuivat.
Talo pääkaupunkiseudulla, 50-luvulla rakennettu. Ei äänieristystä. Vaan päinvastoin.
Muutamaan kertaan sykkeen huutaessa hoosiannaa, kävin aamutakki päällä sangen kireää kritiikkiä esittämässä. Mahdollisuus väkivallan esiintuloon oli melko ilmeinen. Ehkäpä iso koko ja ruma naama tässä suojana toimi.
Jaarittelusta asiaan. Tuota ylläolevaa ja hyvin niukasti kuvailtua päivittäistä totaalipaskaa kesti vuosikausia. Jotenkin sitä tyhmänä hyvin epärealistisesti toivoi - edullisen asumisen varmaankin toimiessa osin pontimena, tilanteen rauhoittuvan.
Rauhoittuminen kyllä tapahtui, mutta vasta muuttaessani pois. Alkoi psyyke siinä määrin kireässä kunnossa olla, että joku olisi hyvin todennäköisesti nyrkkiä nenään ottanut. Jos olisin tuonne jäänyt. Oikeastaan vasta jälkeenpäin sitä kykeni hahmottamaan, kuinka kireänä alkoi psyyken viulunkielet olemaan.
Tarinan opetus? Tilanteen asumisessa kehittyessä riittävän kuormittavaksi. Ohjia on otettava omiin käsiin, vaikka lopputulos ehkä epäreiluksi kääntyisikin. Ikäänkuin luovuttamisen muodossa. Itselläni valitukset isännöitsijälle tai häiriköiden ovien takana käydyt suorat valitukset, eivät mihinkään muutokseen johtaneet.
* detaljit selvinneet useissa yhteydenotoissa naapureihin