Kyllähän tää kerrostaloasuminen on mennyt ihan hulluksi. Kun talon vanha väki on poistunut vuosien saatossa ja nuorempaa tullut tilalle, niin kotirauha on hävinnyt kokonaan. Nuoremmalle porukalle esim. pelatessa kurkku suorana huutaminen on täysin normaalia toimintaa, yöt valvotaan ja kolistellaan, musiikkia luukutetaan täysillä jne. Ja ei ole edes yhdestä naapurista kysymys, vaan käytännössä kaikki nuoremman polven naapurit ovat olleet viimeisen 10 vuoden aikana samanlaista paskasakkia ja vain yksi on ymmärtänyt puhetta.
Tälläkin hetkellä koitan kirjoittaa dokumentaatiota etätöissä ja yläkerran paska huutaa pelatessaan ja joku muu on luukuttanut musiikkia tunnin verran.
Olen itse epäillyt tämän ilmiön liittyvän yhteiskunnan yksilökeskeisyyden kärjistymiseen. Jokaisella tuntuu nykyään olevan korostunut oikeus olla juuri sellainen kun haluaa, oli kyseessä sitten vaikka minkälainen umpijuntti täynnä taikinaa. Nuorempi porukka ei siis tunnut välttämättä omaavan mitään tarvetta käyttäytyä edes joidenki normien mukaisesti.
Tää ja Tää.
Koko yhteiskunnassa yleisesti on menossa hyvin voimakas MinäMINÄ -tyyppisen asenteen / "kasvatuksen" / ym. kehitys. Se on osa suurempaa "maailma nyt vaan muuttuu" -progressiota, mutta aivan selvästi havaittavissa monissa arkisissa asioissa kuten liikenteessä, pyöräilijöiden keskuudessa, hiihtoladuilla ym. Tää yhteiskunta on yhä kasvavissa määrin "Minä", ei suinkaan "Me". On täysin normaalia ettei työelämässä tai monissa arjen tilanteissa ajatella mitään muuta kuin itseä. Seuratkaa huvikseen jossain kauppakeskuksissa tai muualla kuinka aniharva pitää ovea auki takana tulevalle (ym.). Tämä korreloituu erinomaisen tehokkaasti AsOy -asumisessa, varsinkin vuokra- mutta myös omistussellaisessa. Esimerkiksi AsOy:ssä ei olla valmiita tekemään mitään itse, vaan kaikki mahdollinen ulkoistetaan kiinteistöhuollolle ja muualle ja sitten ihmetellään sekä valitetaan jos lumipyryisenä päivänä juuri sitä MinäMinän parkkipaikkaa ei olekaan aurattu.
Entisaikojen "yhteisöllisyys" on häviämässä hyvin tehokkaasti. Samoin käy muiden huomioon ottamiselle. Olen asunut mm. luhtitaloyhtiössä jossa parkkipaikka oli neliön muotoisen taloyhtiön sisäpihalla. Näissä yli 5ke/m2 asunnoissa asui n.50 vuotias tantta, jonka oli pakko luukuttamalla luukuttaa autossaan musiikkia kotipihasta lähtiessä ja kotipihaan saapuessa, aivan sama mitä kello oli. Eli vittumainen "minäminä" -asenne ei todellakaan riipu työssäkäymisestä tai työnkuvasta, tulotasosta tai vastaavasta, päin vastoin.
Tietyntyyppisestä "kovaäänisestä kulttuurillisesta yhteisöllisyydestä", jossa kulttuurille ominaiseen tapaan kokoonnutaan isolla porukalla, jopa perheiden voimalla säännöllisesti yhteen asuntoon, tähän en viitsi edes mennä koska iso-R ja banhammerin kuoleman pelko

Mutta eiköhän jokainen kerrostalossa (pk-seudulla) viimeisen 10-15 vuoden aikana edes hetken asunut tiedä millaista se kulttuurillinen yhteisöllisyys on. Eikä omistusasujana ole mitään takeita siitä, että pääsee ... "paskasakista" eroon, kiitos sosiaalisen asuntopolitiikan jossa omistusasujien keskelle pitää saada mm. kaupungin tuettua vuokra-asumista ja vastaavaa. Oma lukunsa tietysti sijoitusasunnot ja AirBnB -touhu.
Väittäisin kuitenkin, että suurimmasta osasta täälläkin kirottuja riskiryhmiä (narkit, teinit, työttömät, ym.) pääsee eroon jos kalliin omistusasumisen (täällä pk-seudulla) sijaan onnistuu hankkimaan edes "ASO"-asunnon. Koska asumiseen vaaditaan noin 40-60ke alkupanos niin siinä on kynnys jolla välttää 90%:sti "nuorison", "opiskelijat", "työttömät" sekä ... äänekkään kulttuurin. Sen sijaan vuokralla asumalla Saton tai Joo-kotien tyyppisten kasvottomien vuokrafirmojen kerrostalokasarmeissa on vähintään 90% mahdollisuus, että pääsee nauttimaan näistä täällä kirotuista naapureista - enemmin tai myöhemmin.