Pelien ominaisuudet ja pelikehityksen suunnat

[dragon age]

Hyviä ideoita olette kyllä maininneet kaikki. Jumi ylempänä sanoi, että tarinat ovat niin kiinnostavia, että ne haluaa läpäistä xp:stä tai varusteista riippumatta.
Sadness: voisi liittoutua pahiksen kanssa, jossa olisikin mielenkiintoisia asioita/ristiriitoja pohdittavana esim. jos pelissä olisi kumppani, niin mitä mieltä hän olisi jos liittoutuisit. Pelissä voisi sitten tietysti olla jokin suurempi paha, jota vastaan hyökättäisiin. Mitä lopulta tapahtuisi?
Henkilökemiaa olisi muutenkin mukava nähdä enemmän omasta mielestäni. Monessa pelissä on jännää kun löytää kumppanin, mutta sitten sitä vain juoksee eikä edes muista että sellainen on mukana
En nyt muista sen rpg pelin nimeä missä löytää tytön, joka sinut huomatessaan putoaa ja menettää tajuntansa, sitten herää ja katoaa vain jonnekkin. Sellaista Twin Peaks tyyppistä tunnelmaa olisi myös mukava nähdä.

 

[arcane]

Tässä mielenkiintoinen video siitä, mitä kaikkea itsekin tulee peleistä ymmärrettyä ja otettua itsestäänselvyyksinä - ainakin useimmiten.

 

[perato]

Tässä mielenkiintoinen video siitä, mitä kaikkea itsekin tulee peleistä ymmärrettyä ja otettua itsestäänselvyyksinä - ainakin useimmiten.

Tiesin, että tuun tykkään tän videon sisällöstä. Tuon oon kyl siskon ja avovaimon pelaamista katsellessa pistänyt merkille, miten tietyt asiat kiinnittää heidän huomion ja toisaalta taas ei omaa huomiota ollenkaan. Sisko saatto jumittua pelin "hahmonsuunnitteluun" usein niin kauaksi aikaa, että itellä loppu kiinnostus istua vieressä odottelemassa.

Ihtekki pistänyt merkille yhä useammin, että selvästi tiedän peleistä jotain, kun avovaimo usein on kysynyt uutta peliä pelatessani, että "mistä tiesit mennä sinne, tai miten tiiät mitä pitää tehä" ja ainoa mitä usein osaan vastata "nää vaan toimii näin". Sitä tietää varsinkin ne rajoitteet miten pelit toimii, joten en lähe kokeilemaan jokaisen oven aukaisemista ja jokaista ikkunaa voisiko siitä ampua itsensä läpi. Toisaalta tämä sit tekee osittain peleistä paljon tylsempiä ja voisi olla, että esimerkiksi alkuperäisen Deus Exin hienoudet olis jäänyt itseltä löytymättä, jos en olis penskana kokeillut kaikkea mahdollista siinä demossa.

Vanhoihin peleihin palatessani huomaan kyl, että mietin aina, että miten olen penskana oikeastaan ymmärtänyt näitä pelejä. Englannintaito alle 9v on ollut suht kehno eikä varmasti ole jaksanut juuri muutenkaan lukea niitä tekstejä, joten ihan yksinkertaistenkin tehtävien läpipääsy on saattanut kestää puolikin vuotta, kun ei ole ymmärtänyt, että mitä pitää tehdä(Desperados mission 9, Civ2 aloittaminen). Toisaalta samoja tasoja on jaksanut paukuttaa sit melko kauan vaikka tiennyt, ettei niitä välttämättä tälläkään kertaa pääse läpi.

Tosin nykyään monesti pelit, jotka rikkoo sit näitä oletuksia(esim. just Dark Souls epälineaarisella kenttäsuunnittelullaan) sit nousee nopeasti muiden ylitse, kun taas ne, jotka tuntuu tutulta alusta alkaen, harvemmin enää herättää mitään "paras peli pitkään aikaan" fiiliksiä. Se on ehkä syy miksi "immersive simit" jaksaa kiinnnostaa joka kerta, koska niissä on ne omat jutut, jotka pitää vaan löytää ja tutkia vaikka peli muuten tuntuis tutulta. Myös kaikenlaiset "kokeilu" pelit, joiden kesto on 1-2h ja niissä on joku yks koukku herättää usein enemmän innostusta kuin Far Cryn tai Tomb Raiderin uusimman pelaaminen.

Tuo n. 11 min kohalla oleva "väärän suuntaan meno" on kyl itelläkin tullut monesti vastaan, olen mennyt väärään paikkaan ja turhautunut kun kuolen koko ajan.

Myös aika hyvin osaa nyt jo arvioida pelin kuvia ja mekaniikkaa lukiessa, että onko peli itseä varten vai ei. Vältän edelleen gameplay ja lets play videoiden katsomista, ettei spoilaannu, mutta harvemmin tulee pelejä vastaan jotka enää olis sellaisia, että "jaa ei tää ollutkaan mun teekuppi".

 

[Jumi]

Jumi ylempänä sanoi, että tarinat ovat niin kiinnostavia, että ne haluaa läpäistä xp:stä tai varusteista riippumatta.

Joo, tämä tuli viime viikolla taas koettua kun The Surge 2 julkaistiin. (kirjoitin tästä jo toiseen ketjuun mutta tänne tämä sopii paremmin ja on hyvä esimerkki käsikirjoituksen tärkeydestä)

The Surge 1 oli loistava Dark Souls -kopio mystistä tunnelmaa ja juonta myöten. Epätoivoinen selviytyminen yksin isossa tehdaskompleksissa oli hermoja rastavaa puuhaa ja aina helpotti kun vastaan tuli NPC joka valotti tapahtumia tai antoi järkevän sivutehtävän. Lisäksi juoni ja tunnelma olivat erittäin tiukasti osa peliä, ja kerrontaa hoidettiin myös pelimaailmassa esim. uusiin vihollisiin törmääminen paljasti tai oikeastaan lisäsi mysteeriä jonka juuri oli luullut selvittäneensä. The Surge 1:n gameplay oli nautinnollista souls-like settiä, mutta erityisesti kiinnyin siihen juuri tunnelman takia ja siksi odotin viime viikolla julkaistua The Surge 2:sta kielipitkällä. Se oli oikeastaan vuoden odotetuin pelini. Tunnin mittainen The Surge 1 game analysis youtubessa, kertoja varoittaa spoilereista ennen kuin niitä tulee.

Puhun nyt paljon juonesta mutta oikeasti olen ns. gameplay-pelaaja ja arvostan hyvää pelattavuutta ylikaiken (Unchartedit ovat oikeasti tylsiä ja yliarvostettuja). Siksi tuli yllätyksenä kuinka suuri pettymys The Surge 2 oli heti ensiminuuteista lähtien! Vain taistelu oli nautittavaa, tunnelma oli tiessään, juonenkuljetusta ei ole suunniteltu yhtään, NPC:t naurettavan huonoja ja kaiken huippuna maailman surkeimmat sivutehtävät. Ei siinä mitään että ne ovat perus hae-tämä-tavara-mulle, mutta:

NPC: "Aah, I would like to have some meat, a prime meat."
Player: "Ok, I'll get you prime meat."
...
Player: "Here."
NPC: "Yumm, yumm... That's some good ass meat." *keskustelu loppuu*

Häh... Hehehee, NPC:n questline näköjään bugitti, mitähän muuta tehtävää tällä ois ollu. Hhmm, sainko mitään palkaksi? WTF, tehtäväloki on merkannut tehtävän tehdyksi! Sekö oli siinä!?
Ja se todellakin oli siinä, mitään bugia ei ollut, mitään questlineä ei ollut vaan lähes kaikki sivutehtävät ovat täysin yhden tekeviä ja palkaksi tulee monesti pelkkää lämmintä kättä. Ykösessä sivutehtävät sentään avasivat juonta tai tapahtui "meaningful moment."

Nämä meaningful monentit puuttuvat pelistä lähes täysin ja syykin selvisi tänään kun huomasin että The Surge 1:n käsikirjoitti Taliespin joka toimi tiiviissä yhteistyössä Deck13-pelistudion kanssa. The Surge 2:n teki pelkästään pelistudio Deck13 eikä lopputeksteissä lue mitään käsikirjoittajista!

Huh, enpä olisi uskonut että käsikirjoituksella on näin hillitön rooli hyvän pelin tekemisessä. Aiemmin olen kehunut Deck13 mutta näköjään The Surge 1:n hyvyys olikin Taliespinin ansiota. Nyt voin vihdoin unohtaa tämän pelin kun sain vastauksen koko viime viikon mietityttäneeseen kysymykseen, miten jatko-osa voi olla niin paljon huonompi kun ensimmäinen osa oli loistava?

 

[Happy]

Pelien (etenkin PC-pelien) teknisen suorituskyvyn järkyttävät valuviat veetuttavat yksittäistapauksina ja periaatesyistä yleisesti.

Elämme aikoja, jolloin peli voi saada (ja saakin) positiivista suitsutusta arviossa jos/kun tekninen toteutus ei ole täysi torso. Näin ei pitäisi olla. Vuosien mittaan julkaistuja versioita etenkin isoista AAA-luokan peleistä on vaivannut järjestäen ties minkälaiset lastentaudit (mm. Arkham Knight, Dishonored 2, Wolfenstein II: The New Colossus, The Evil Within 2, RDR 2...). Sitten ihmiset ostavat pelejä uutena julkaisuajankohtana ja saavat tahtomattaan kahmaloittain paskaa käsiinsä. Nämä tällaiset ikävät realiteet nakertavat kovasti pelaamista harrastuksena, kun sitä helposti ajautuu ajattelemaan kuin kyyninen paskiainen ja kyseenalaistamaan pelien teknisen toteutuksen. On tylsää ajatella inhorealistisesti, että odotat peliä X, joka kannattaa ostaa tyyliin vasta 6-12 kk julkaisusta, koska tekninen toteutus on varmaankin päin häränpyllyä.

Mitenkäs se olikaan, pessimisti ei pety.

 

[Kaotik]

Pelien (etenkin PC-pelien) teknisen suorituskyvyn järkyttävät valuviat veetuttavat yksittäistapauksina ja periaatesyistä yleisesti.

Elämme aikoja, jolloin peli voi saada (ja saakin) positiivista suitsutusta arviossa jos/kun tekninen toteutus ei ole täysi torso. Näin ei pitäisi olla. Vuosien mittaan julkaistuja versioita etenkin isoista AAA-luokan peleistä on vaivannut järjestäen ties minkälaiset lastentaudit (mm. Arkham Knight, Dishonored 2, Wolfenstein II: The New Colossus, The Evil Within 2, RDR 2...). Sitten ihmiset ostavat pelejä uutena julkaisuajankohtana ja saavat tahtomattaan kahmaloittain paskaa käsiinsä. Nämä tällaiset ikävät realiteet nakertavat kovasti pelaamista harrastuksena, kun sitä helposti ajautuu ajattelemaan kuin kyyninen paskiainen ja kyseenalaistamaan pelien teknisen toteutuksen. On tylsää ajatella inhorealistisesti, että odotat peliä X, joka kannattaa ostaa tyyliin vasta 6-12 kk julkaisusta, koska tekninen toteutus on varmaankin päin häränpyllyä.

Mitenkäs se olikaan, pessimisti ei pety.

Noin se on ollut jo toista vuosikymmentä, ei siinä mitään uutta siis ole

 

[perato]

Jotenki ihteä alkanut toisinaan ärsyttään nää erilaiset minipelit yms. pelien sisällä. Toisaalta vielä enemmän ärsyttää useassa pelissä jo näkyvä "pelaa pelin ulkopuolella minipeliä niin saat resursseja peliin" tyyppiset väkerrykset, jotka yleensä sisältää jonku mobiilipelin ja käyttäjätilin luomisen johonki jälleen uuteen palveluun. Valitettavan monesti jo tullut vastaan tällainen, pelin ulkopuolelle vievä toiminta.

Ei sinällään haittaa joku minipeli jos se on hauska, sillä ei varsinaisesti ole merkitystä itse peliin(eli sitä ei ole aivan pakko pelata), mutta sillä voi kuitenkin saavuttaa jotain hyödyllistä käytettyyn aikaan nähden. Joskus vaan tulee jo heti semmonen "ei ei ei" reaktio kun näkee, että tässä nyt yritetään vaan pitkittää peliä. Esim. ME Andromeda tarjoaa melkeen pelin alussa jotain "opseja" joihin voi lähettää ryhmän ja ne tuo resursseja. Ei siinä mitään, mut ku tämä tuntu niin päälleliimatulta, ettei oikeastaan voinut vähempää kiinnostaa. Ihan hyvin se olis voinut olla joku peliautomaatti johon laitat resurssin ja saat 70% todennäköisyydellä paremman resurssin tilalle. Esimerkiksi AC-peleissä(Brotherhood/Revelations) oli suunnilleen sama mekaniikka, mutta se tarjosi reilusti resursseja(rahaa) ja paransi apureina toimivia kavereita.

Näissäkin lähinnä siis se ongelma, että jos ne on suunniteltu ominaisuus edellä. Eli "lisätään tähä peliin tällainen minipeli, yrittäkää jotenkin naittaa se toimivaksi pelin muun sisällön kanssa".

 

[Sadness]

Palataanko asiaan sitten keväällä, jos vaikka muistuisi vielä mieleen argumentit ajalta ennen sensuuria ja toiveita olla puhumatta kriittisesti peliprojektista. Witcher 3 -ketjussa onkin sillä välin varmaan todella luontevaa puhua Cyberpunk 2077:n pelimaailmasta CD Projekt Redin pelisuunnittelun loihtimana lopputuloksena. Viestini voi suoraan sinne siirtääkin, jos niillä kerta keskustelua Witcher 3:sta ennemminkin oli toiveissa käydä.

En tietystikään kunnioita päätöstäsi, kun Vanhanvihtahousun viimeisin ja avoimen vastavuoroinen viesti vastikään onnistuneesti hahmotteli peliä nimeltä Cyberpunk 2077. Peliä, jonka pelimaailman rungosta ei ole sekuntiakaan demokuvaa. Nyt pitäisi iloita siitä että tämä keskustelu ei taaskaan edennyt lähtökuopistaan.

Mitä olen seurannut pelit-osiota niin ei täällä aivan valtoimenaan ole ketjuissa vasta-argumenttien esittämistä ja keskustelua peleistä. Jotta sellaista syntyy niin pitäisi olla kykyä myös ottaa hieman vastakkaista näkemystä harkintaan, eikä lakaista sitä kirjoittajatoivein (ihmisiltä, jotka eivät itse keskusteluun välttämättä edes korttaan kanna kekoon vaikka tämä keskusteluforumiksi lie tarkoitettu) ja raportoinnilla.

Aivan en ymmärrä, mitä hyötyä on keskustelusta, joka on ensi sijassa uutislinkkien jakoa. Pelikohtaisesta Redditistä saat takuulla sen uutissisällön helpommin. Tai vaikka Muropaketin tai Pelaajan uutisoinnista. Voi olla että suomeksi ei peleistä pysty keskustelemaan internetissä. Noin niin kuin näkökulmia etsien. Helpompi on rikkoa kuin rakentaa, kun tämä jarrumiesten mielellään jakama viesti ei ollut edes sen alkuperäinen ja jo kertaalleen luettu muoto vaan toistoa sinänsä ihan kekseliäästä alkuperäisviestistään. Sehän ei ole keskustelulle haitaksi, että mielipidepoliisit ampuvat alas näkökulmia jo suoriltaan. Fanittamassa pelejähän täällä ollaan. Pelkkää hyvää seuraa, kun pelijulkaisu siirtyy, etkö sinä sitä tiedä.

Oliskohan tämä oikea paikka vertailla eri pelimaailmojen vuorovaikutusta keskenään?
Täällä tuskin haittaa että keskustelua käydään Cyperpunkin skyrim ja witcherin kesken.

Edit:

Miksi sen pitäisi olla pelkkää unelmointia. Tuollaisia oikeasti mielekkäämpia open worldejä kun on kuitenkin mahdollista tehdä.

W3 ja gtav:n heikkoudet on juurikin tuossa kulissimaisessa maailmassa. Esim. RDR2 omaa huomattavasti mielenkiintoisemman pelimaailman, kun GTA5. RDR2:ssa on jopa ihan hauska lähteä välillä vaan tutkimaan karttaa. NPC hahmotkin huomattavasti interaktiivisempia, kun GTA:n vastaavat.

On ja ei, riippuu varmasti myös pelaajasta.
Itselläni ei ole suurta mielenkiintoa npc hahmoja kohtaan jos niiltä ei saa mitää tekemistä.

Sitä etten sano etteikö peleissä voisi olla noita kuvaileviasi asioita mutta itselläni ne eivät ole priroteetti listalla korkealla.

 

[perato]

(saa keskustella)

Mutta mua ei kyl ihan hirveesti kiinnosta nuo "NPC:n" vuorokausirytmit ja sellaset. Toisaalta tykkään siitä, ettei kaupunki ole kuin "staattisesti odottamassa" pelaajan saapumista, mutta toisaalta ei vois vähempää kiinnostaa seurailla jonku NPC:n omaa elämää, ajakoot vaikka ympyrää kaupungissa. Toki ei mitää iha räikeetä kulissielämää, mut en kyl kaipaa muuta ku sen, että jos lähen jotain seuraa nii se välillä vaikka poistuu autosta ja välillä jatkaa matkaa ja välillä pysähtyy puhumaan random ohikulkijan kanssa. Tulee ns. illuusio, mut ei sen nyt ihan loputtomiin tarvi jatkua.

En kyl ymmärrä yhtään @sinihiekkan kommenttia siitä, et Skyrim tai GTA:Sa edustais jotain pelimaailmaan tutustumista.
Esim. minusta Skyrimin maailma on hyvin staattinen ja eloton, vaikka kuinka kävisit questeja, niin seuraukset on pitkälti tuota tasoa "Hyvä me!" tai "hyökkään kimppuusi". Ei meikästä kuitenkaa mitenkää superinteraktiivista ole jos joku 1-2 questipuuta häviää sen takia että teet valinnan. Ainaki itsestä tuntu Skyrimissä just tyhmältä, et pystyit olemaan kaikkien kanssa kimpassa, olit mestarivaras/maagi/murhaaja/vampyyri/stormcloak. Melkeen kaikki questit pysty tekemään yhellä peluukerralla.

Joo Witcheriin olis ehkä kaivannut vähän enemmän evoluutiota siihen peliin, eli se käyty sota olis vähän muuttanut karttaa pelin aikana(sotilaiden sijainteja yms.), mutta muuten kyl hyvin paljon samaa mieltä tuon @Reflonin kommentin kans, että tykkään lopuista enkä ole kyl hirveesti jaksanut missään pelissä vaan haahuilla huvikseni pelin päättymisen jälkeen. Jotain saavutuksia ja keräiltäviä on tullut keräiltyä, mut muuten ei kyl oo tullut vastaan semmosta, et kinostais katella mitää NPC:n kissanristiäisiä.

Ite jopa melkeen toivois yhä enemmän sitä, että pelaaja otettais pelimaailman keskiöstä pois. Kaikki pelaajan tekemät valinnat ei olis aina semmosia "sinusta tulee kuningas, te voitatte sisällissodan, minä pelastan presidentin ja räjäytän asteroidin, Private Martin destroy that Tiger or we'll lose WW2!"

Toisaalta ymmärrän myös sen, että jos kaikki tehdään saatavaksi niin toiset läpipeluukerrat ei paljoa houkuta. Jos voin miellyttää kaikkia osapuolia joka kerta niin miksi pelaisin toista kertaa jos pelattavuus on keskinkertainen. Ainakin Witcherissä ne valinnat tuntui usein varsin isoilta ja se kannusti ottamaan toisen yrittämän.

 

[Sadness]

Joo Witcheriin olis ehkä kaivannut vähän enemmän evoluutiota siihen peliin, eli se käyty sota olis vähän muuttanut karttaa pelin aikana(sotilaiden sijainteja yms.), mutta muuten kyl hyvin paljon samaa mieltä tuon @Reflonin kommentin kans, että tykkään lopuista enkä ole kyl hirveesti jaksanut missään pelissä vaan haahuilla huvikseni pelin päättymisen jälkeen. Jotain saavutuksia ja keräiltäviä on tullut keräiltyä, mut muuten ei kyl oo tullut vastaan semmosta, et kinostais katella mitää NPC:n kissanristiäisiä.

Itseäni harmitti skyrim kohdalla että vaikka pelastat maailman niin maailma ei reagoi siihen oikein mitenkään.
Toki ei se witcher 3 tee myöskään mutta witcher 3 oli pieniä tapahtumia mitkä voivat vaikuttaa kylän suhtautumiseen Geraltiin ja toki tätä ei voi tehdä itse pelaamalla vaan questien kautta ja mitä päätöksiä tekee.

Mikä itseäni harmittaa peleissä on lähinnä se että vaikka puhuttaan pelaajan vaikuttamisesta maailmaan niin siltikin todella harvassa pelissä saat olla "pahis"
Tällä hetkellä pelaan swtoria ja onkin todella kutkuttavaa välilä olla oikeasti se pahis joka voi lähes tehdä mitä tahansa mitä oma moraali antaa myöden.

Parissa kohtaan piti ottaa hyvis pisteitä kun oli niin omaa moraalia vastaan ollut pimeän puolen valinta.

 

[Deleted member 3664]

Esim. minusta Skyrimin maailma on hyvin staattinen ja eloton, vaikka kuinka kävisit questeja, niin seuraukset on pitkälti tuota tasoa "Hyvä me!" tai "hyökkään kimppuusi". Ei meikästä kuitenkaa mitenkää superinteraktiivista ole jos joku 1-2 questipuuta häviää sen takia että teet valinnan.

Tämä. Toinen syy miks Skyrim vaikutti omasta mielestä hyvinkin staattiselta oli maailmalla "roamaavat" vihut ja patrollit. Vaikka minkälaista reaktiivisuutta haluaa niissä nähdä, niin ne tulee aina vastaan samoissa paikoissa. Niinkin pitkälti, että pelissä oppii jo ekalla pelikerralla väistämään tietyt tienpätkät metsän/pellon kautta koska tietää, että joku X patrol tai vastaava on siinä kohdassa 90% todennäköisyydellä ja se lähinnä ärsyttää jos ne häiritsee liikkumista tai kaataa pois hevosen selästä, ettei pääse eteenpäin. Sama kaikkien susilaumojen, karhujen ja vaikkapa forsakenien kanssa. Niinpä Skyrimin pelimaailmassa oppi ja tiesi aika nopeasti mitä siellä maailmassa samoileminen tekee. Lohikäärmeiden kanssa taisteleminen oli eeppistä ehkä ekan 2-3 loharin ajan, minkä jälkeen nekin jäi jalkoihin siinä missä kaikki muutkin vihut.

Ainaki itsestä tuntu Skyrimissä just tyhmältä, et pystyit olemaan kaikkien kanssa kimpassa, olit mestarivaras/maagi/murhaaja/vampyyri/stormcloak. Melkeen kaikki questit pysty tekemään yhellä peluukerralla.

Tämä oli toinen syy miks ite ei jaksanu sitä pelata kahden läpipeluun jälkeen pahemmin enempää. Sitten kun on nähny molempien pääfactionien "voiton" ja noi maagien ja salamurhaajien sun muiden kiltojen päätehtävät on tehty, ei siellä maailmassa ole enää mitään muuta tekemistä kun niitä toistuvia fetch-questeja, jotka on vieläpä toisiaan toistavia uudestaan ja uudestaan.

 

[dot1q]

Playstation network tilien linkittäminen saatana väkipakolla johonkin pelitiliverkon tunnuksiin.
On se yks helvetti että ei voi vaan kirjautua omalla PELIkohtaisella tililllä johonkin pleikkarille, ehei ehei. pakko ensin tunkata jotakin PSNjetworkkia mukaan ja sitten vasta voi kirjautua pelitilille jos sitä ei sitten ole jo linkitettyt tms paskaa johonkin muualle tms.

Aivan täysin turhaa tuo linkittäminen. Josko vaan riittäisi että voi kirjautua ja sillä valmis. Anteeksi "rant", mutta on se yks jmlta näistä tehty raivostuttavan vaikeita.
Ai ei ole käyttötapausta tälle? No entä jos talossa on samaa peliä pelaavia henkilöitä 3 kpl ja pelikonsoleita 2 kpl. Olispa sujuvaa kun riittäisi että jokaisella on vaan se oma pelikohtainen tili ja sillä valmis. Vois olla samalla PSn not workilla sisässä ja pelata. Ongelma tämä on lähinnä siksi että ipanat eivät pysy tileissä perässä mikä mihinkin liittyi ja sitten ihmetellään kun ei toimi.

 

[Lare]

Itseä kieltämättä kiinnostaa, miten paljon tulevat konsolit muuttavat PC-pelejä.

Ainakin paperilla 12 teraflopsin uusi Xbox on tehoiltaan RTX 2080 Super paikkeilla ja 8C/16T Ryzen vauhdittaa pelejä varmasti myös mukavasti. Aiemmat tehottomat konsolit ovat kuitenkin rajoittaneet myös PC-versioita, niin konsoleilla lisääntyneen tehon pitäisi jossain vaiheessa näkyä myös tietokoneella grafiikoissa ja fysiikoissa. Varmaan myös pelien järjestelmävaatimukset kasvavat hiljalleen ja voisi kuvitella, että esimerkiksi avoimen maailman peleissä vaaditaan prosessorilta entistä enemmän laskentatehoa. AMD:n ja Intelin kilpajuoksu tuo varmaan myös vauhtia kehitykseen ja en usko, että oma 6C6T-prossu jaksaa hirveän montaa vuotta AAA-peleissä. Toisaalta kun katsoo vaikkapa Steamin laitteistokyselyn tuloksia, niin pelaajilla on vielä aika vanhaa rautaa käytössä, mikä tuottaa sekin haastetta pelinkehittäjille.

Avoimen maailman pelit ovat aina maistuneet erityisesti ja odottelenkin, milloin esimerkiksi GTA:n tai Watch Dogsin tyylisiin peleihin saisi näin paljon eloisuutta, NPC-hahmoja ja muuta liikennettä mukaan. Varmaan vaan vaatii aika paljon ytimiä ja muistia, jotta tuo on mahdollista. GTA V:ssa sain nostettua liikenteen ja NPC-hahmojen määrää 2,5 kertaiseksi alkuperäiseen maksimiin verrattuna, jolloin kadut alkoivat olla jo melko eloisia, mutta tuollakin i5 9600K oli jo kovilla

 

[P c L A Y E R]

Oliskohan tämä oikea paikka vertailla eri pelimaailmojen vuorovaikutusta keskenään?
Täällä tuskin haittaa että keskustelua käydään Cyperpunkin skyrim ja witcherin kesken.

Edit:


On ja ei, riippuu varmasti myös pelaajasta.
Itselläni ei ole suurta mielenkiintoa npc hahmoja kohtaan jos niiltä ei saa mitää tekemistä.

Sitä etten sano etteikö peleissä voisi olla noita kuvaileviasi asioita mutta itselläni ne eivät ole priroteetti listalla korkealla.

Niin toki tuo juonen ulkopuolinen maailman rakennus on sellaiselle pelaajalle aika turhaa, jos ei kiinnosta, kun juosta pääjuoni läpi ja tehdä syliin tippuvat sivutehtävät.

Itse tykkään tutkia kaikissa peleissä sitä pelialuetta ja maailmaa, jos peli sitä mitenkään palkitsee. Esim. GTAV ei kannusta kyllö tutkimaan karttaa oikeastaan yhtään millään tavalla, jos ei nytnihan maisemien "ihailua" lasketa. Nähty hirveä vaiva upean näköisen kartan luomisessa, mutta sen tutkimisesta juoni tehtävien ulkopuolella ei ole juuri mitään iloa.

En minäkään mitään kuuta taivaalta odota NPC hahmojen suhteen, mutta kyllä niiltä jonkinlaista loogista reaktiivisuutta kaipaisi. RDR 2:ssa on todella onnistuneesti omasts mielestä toteutettu NPC-hahmot.

 

[perato]

Nähty hirveä vaiva upean näköisen kartan luomisessa, mutta sen tutkimisesta juoni tehtävien ulkopuolella ei ole juuri mitään iloa.

Tämä on kyl semmonen asia joka pistää itellä silmään vaikka monesti pelejä pelaankin. Tuntuu että Vice Cityn jälkeen suurimman osan peleistä paikat on jäänyt koluamatta vaikka tehnyt 100% tehtävistä ja keräyksistä yms. Varsinkin 3rd person peleissä itellä tuntuu että en tunnista paikkoja joissa olen käynyt. Syynä pääasiassa varmasti se, että kuvakulma on alaspäin, katu tulee tutummaksi kuin se ympäristö ja toisekseen usein näissä tuijottaa vielä jotain minimappia samalla. Monessa paikassa ei ole mitään mieltä vierailla, joissakin käydään hakemassa se joku asia.

Tykkäsin jopa GTA5:ssa enemmän siitä, et se kaupunki oli "kompakti" siellä etelälaidalla ja itse kartta oli osittain muuten lähinnä maastoa. Kuitenki huomannut, että tuo autolla ajaminen yms. heikentä huomattavasti sitä miten kartta tulee tutuksi, ja tosiaan 3rd person.

Nyt varsinkin kun pelasin AC Syndicaten nii vähän väliä tuli joku ihan oikeasti hienon näköinen paikka, joka jossain Dishonoredissa olis ollut 1/3 koko kentästä, mut siinä se oli lähinnä "yks arkku, tapa tuo" tyyppinen keissi. Hirveesti yksityiskohtia jota pysty jäämään kattelemaan jos halus, mut lopulta se motivaatio kuitenki siihen ihailuun on vähän vähäinen. Ja sit näitä on ihan älyttömästi kun on vaan lähdetty siitä, että kartan pitää olla hemmetin suuri ja täynnä kaikkea. Mut sit se kaikki jää hyödyntämättä. Toki AC: Unity/Syndicate sisältää paljon geneerisesti tuotettuakin tavaraa, mutta silti tuli sellanen olo, että puolet tästä nyt heitetään hukkaan kun niitä ei käytetä missään pelin sisällä.

Summa summarum: melkeen harmitttaa miten paljon vaivaa nähdään hienojen kaupunkien ja maailmojen luomiseen ja miten vähän niitä sit kuitenki peleissä käytetään. Kingdom Come Deliverancessa eka filiis oli, että "tämähän on pieni kartta", mutta loppujen lopuksi se on vaan hyvä, paikat tulee tutuiksi ja karttaa on mielekäs tutkia.

 

[Seagle]

Itse tykkään tutkia kaikissa peleissä sitä pelialuetta ja maailmaa, jos peli sitä mitenkään palkitsee. Esim. GTAV ei kannusta kyllö tutkimaan karttaa oikeastaan yhtään millään tavalla, jos ei nytnihan maisemien "ihailua" lasketa. Nähty hirveä vaiva upean näköisen kartan luomisessa, mutta sen tutkimisesta juoni tehtävien ulkopuolella ei ole juuri mitään iloa.

Minuakin tämä varsinkin Ubi:n peleissä häiritsee. Kartat ovat isoja ja niissä on paljon tutkittavaa, mutta palkinnot mitä tutkimuksista saa tuppaa olemaan rahaa/resursseja (tai lämmintä kättä). Joita muutenkin jo usein on taskut täynnä (jos ei aivan putkijuoksuna ole mennyt ja kaikkea ostanut). Itse kaipaisin joitain pelimaailmaa avaavaa/hahmoja syventävää.

 

[P c L A Y E R]

Minuakin tämä varsinkin Ubi:n peleissä häiritsee. Kartat ovat isoja ja niissä on paljon tutkittavaa, mutta palkinnot mitä tutkimuksista saa tuppaa olemaan rahaa/resursseja (tai lämmintä kättä). Joita muutenkin jo usein on taskut täynnä (jos ei aivan putkijuoksuna ole mennyt ja kaikkea ostanut). Itse kaipaisin joitain pelimaailmaa avaavaa/hahmoja syventävää.

Mutta se on silti edes jotain. Vaikka "pallkkiot" noissa UBIn peleissä onkin sinänsä monesti aika köyhiä, niin on se silti parempi kun ei mitään. On noissa uusissisa AC peleissä jopa ihan mielenkiintoisikain "salapaikkoja" joissa on konkun verran tutkittavaa ja selvitettävää.

Esim. GTAV:ssä on suunnilleen se yksi UFO vuori ja se oli siinä.

Toki olisi hienoa, jos enemmän olisi juuri tuollaista pelimaailmaa avartavaa ja syventävää settiä. Toki tuollaisen sisällön luomiseen menee resursseja ihan eri tavalla.

 

[Seagle]

Toki olisi hienoa, jos enemmän olisi juuri tuollaista pelimaailmaa avartavaa ja syventävää settiä. Toki tuollaisen sisällön luomiseen menee resursseja ihan eri tavalla.

Totta, ihmetyttää vaan että minkä takia "pitää" tekemällä tehdä suuri open world -maailma jos se toimii sitten vaan kulissina. En sano, etteikö hienojen maisemien ihailu kannusta tutkimaan maailmaa mutta nykypeleissä tuota silmänkarkkia on mielin määrin . The Divisionissa pidän siitä, että kännyköiden ja muiden sijoittelussa on logiikkaa kun esim. Ghost Recon: Breakpointin kerättävät on kuin "haulikolla ammuttuja" (miksi kenelläkään on esimerkiksi asunnon katolla/parvekkeella aselaatikko ).

 

[perato]

Totta, ihmetyttää vaan että minkä takia "pitää" tekemällä tehdä suuri open world -maailma jos se toimii sitten vaan kulissina. En sano, etteikö hienojen maisemien ihailu kannusta tutkimaan maailmaa mutta nykypeleissä tuota silmänkarkkia on mielin määrin . The Divisionissa pidän siitä, että kännyköiden ja muiden sijoittelussa on logiikkaa kun esim. Ghost Recon: Breakpointin kerättävät on kuin "haulikolla ammuttuja" (miksi kenelläkään on esimerkiksi asunnon katolla/parvekkeella aselaatikko ).

Sitä on monessa pelissä helppo kuvitella se B-52 stratofortress taivaalle lentämään ja pudottelemaan niitä kerättäviä objekteja minne sattuun ilman mitään logiikkaa. Laitetaan kerjäläisen taakse arkku täynnä rahaa yms.

 

[arcane]

Koskakohan saisi Epiciin/Ubille/Steamille/mikä ikinä sellaisen option, että haluaisin asentaa pelini pienesti pakatuilla äänillä ja tekstuureilla, jotka riittävät FullHD/1440p resoluutioille.

...tässä huvikseen latailen GTA5 epiciltä, nyt toista päivää (koska Epic rajotitaa liikennettä). Alkaa vähän kyllästyttää ladata 50-100 gigan pelejä, kun sisältää FLACeja ja 4k tekstuureja ja kaikkea turhaa. Tämä on ihan toivotonta tuhlausta sekä internet-liikenteen, pelien asennnusten odottelun että kovalevyn tilan osalta, kun yksi peli syö puolen teran SSD:ltä tilaa 20% ja maailman skaalassa nopealla 50/10 yhteydellä latausta saa odotella puoli päivää.

Samaan aikaan Skyrim mahtui ilmestyessään tullessaan 4,7 gigan dvd-levylle, eikä vienyt ainakaan konsolilla asennettuna juuri sen enempää. GTA5 mahtuisi varmasti maksimissaankin pariinkymmeneen gigaan, koska itse koodi ja skriptit vievät harvemmin ~yhtään mitään. Jotkut musiikit ja äänet pakattuna järkevällä laadulla, niin eron huomaa vaan jotkut hifi-foorumien pässinpäät, joiden setistä 50% placeboa. En ymmärrä, miksi kaikkien pitää mennä tuollaisen highest of high-end settien ehdoilla.

 

[arcane]

GTA:n robleemana taitaa olla se että siinä on niin paljon dataa sitä Online-puolta varten

Tällöin voisi myös tarjota sen "Lataa pelkkä online, lataa pelkkä singleplayer, lataa molemmat" -option. Jotakin hyvää siitäkin, että RE3 + Resistance listataan Steam-kirjastossa molemmat omina peleinään.

 

[perato]

Tuo yksinpelin ja moninpelin erottaminen on kyl asia jota oon toivonut niin pitkään ja hartaasti. Ihan jo siis sellaisissakin asioissa kuin peliarvostelut, saavutukset, lataaminen yms. Oli aikanaan kun peliarvosteluita luki, todella tympeää jos peli sai 95 pistettä sen moninpelinsä takia ja epäselväksi jäi itse tekstistä oliko yksinpeli nyt ihan sen pistemäärän väärti. Sama juttu toki kun jossain vaiheessa keräsin saavutuksia nii sai nopeasti huomata, että keräämättä jäi usein moninpeli/coop-saavutusten takia, ja siihenpä se innostus sit lopahti.

Onneksi melko usein Steamissa alkaa näkyä esim. sitä että 4k tekstuurit on erillinen "DLC" ilmaisena tosin, jolloin sen voi ladata tai olla lataamatta. Sitten taas ainakin Battle.netissä ja olikohan Uplayssa(?) tai jossain vastaavassa se mahdollisuus, että peliä pystyy pelaamaan jo kun siitä on ladattu ns. core elementit. Toki joku D3 oli aika kökkö katsella, mutta toimipa jo helposti 20% latauksen jälkeen. Sit oli vielä joku semmonen vaihe, että peli näytti jo ihan hyvältä ja toimi ihan hyvin jossain 60-80% ladattu tienoilla, mutta ne ultrahigh asetukset puuttui.

Itse toisaalta en näe mitään 4k tekstuureja turhana, joten en todellakaan toivo, että tällaisista asioista luovutaan, vaan annettaisiin enemmän optioita.

 

[Sadness]

Ja sama täällä, varsinkin jos modailet yksinpeliä niiin ei tarvitsisi olla tuli perseen alla kun lähtee monipeliin.
Että olisi ihan omat asennuskansiotkin peräti noille tai jopa exe.

 

[perato]

Ja sama täällä, varsinkin jos modailet yksinpeliä niiin ei tarvitsisi olla tuli perseen alla kun lähtee monipeliin.

Tämä, tai että se paskoo kaikki modit kun moninpeliin tulee joku uus kartta ja tasapainotuksia. Toki tämä nyt ei kaikissa peleissä ole mielekästä, mutta ainakin niissä missä ne on vähä kuin kaksi eri peliä.

Call of Duty sarjalle pakko nostaa siitä hattua että moninpelit näyttää olevan edelleen erillään .exe tasolta lähtien, tai ainakin uusimmassa WW2 pelissä oli näin.

 

[Sadness]

Call of Duty sarjalle pakko nostaa siitä hattua että moninpelit näyttää olevan edelleen erillään .exe tasolta lähtien, tai ainakin uusimmassa WW2 pelissä oli näin.

Jos en väärässä ole niin yksinpelissä on Denuvo mutta monipelissä ei ole, mutta monipeli itsessään on jo yksi DRM ainakin serverien päädystä katsottuna.

 

[perato]

Osissa peleistä alkaa näkyä jotenkin tuo, että esim. main menut yms. ylisuunnitellaan jotenkin superinteraktiivisiks, mutta sit toiminta kärsii. Hyvänä esimerkkinä tällä hetkellä peluussa oleva HITMAN. Alkaa noita "jaa somessa" "osta DLC:t" tyyppisiä juttuja olemaan enemmänkin ja auta armias jos jossain on joku serverin bitti poikittain nii peli jatkuvasti herjaa, ettei nyt oikeen onnistu tämä pelaaminen kun ei saada mainoksia sinulle näytettyä. Pahimpana tässä pelissä on kuitenkin tuo Load Game ruutu, jossa on 8 slottia jotka ei kaikki mahdu edes ruudulle yhtä aikaa, eikä uusin tallennus hyppää ensimmäiseksi, lisänä sopassa on quick saven puute. Joten välillä vaikeassa paikassa väärään slottiin tehty save vaatii sit menun rullaamista...

 

[kreivi_krapula]

Osissa peleistä alkaa näkyä jotenkin tuo, että esim. main menut yms. ylisuunnitellaan jotenkin superinteraktiivisiks, mutta sit toiminta kärsii. Hyvänä esimerkkinä tällä hetkellä peluussa oleva HITMAN. Alkaa noita "jaa somessa" "osta DLC:t" tyyppisiä juttuja olemaan enemmänkin ja auta armias jos jossain on joku serverin bitti poikittain nii peli jatkuvasti herjaa, ettei nyt oikeen onnistu tämä pelaaminen kun ei saada mainoksia sinulle näytettyä. Pahimpana tässä pelissä on kuitenkin tuo Load Game ruutu, jossa on 8 slottia jotka ei kaikki mahdu edes ruudulle yhtä aikaa, eikä uusin tallennus hyppää ensimmäiseksi, lisänä sopassa on quick saven puute. Joten välillä vaikeassa paikassa väärään slottiin tehty save vaatii sit menun rullaamista...
*snip snip kuva*

Ompas kyllä sekavan näköinen. Muistan kun jossain änärissä ekan kerran näin tällaisen featured valikon ja kyllä siinä tovi meni, että löysin edes asetukset ja tämä näyttää pitkälti samannäköiseltä "oksennukselta".
Tuo mainosten tuominen peliin on kyllä ikävä, mutta varmaan väistämätön suunta mihin ollaan menossa. EA:han oli tässä viikko-pari takaperin lyönyt UFC peliin releasen jälkeen jotain fullscreen mainoksia "The Boys" -sarjasta johonkin replay:den yhteyteen ja vaikka tuosta kohtalainen nettiraivo syntyikin, niin tuskinpa tuo viimeiseksi tapaukseksi jää. Jossain F2P -pelissähän tuollaisen mainonnan nielee vähän helpommin, mutta jos maksat ensin pelistä ja sitten vielä syötetään mainoksia päälle niin alkaahan tuo sylettämään.

 

[arcane]

Osissa peleistä alkaa näkyä jotenkin tuo, että esim. main menut yms. ylisuunnitellaan jotenkin superinteraktiivisiks

Olen meinannut tulla tästä samasta motkottamaan, mutta "interaktiivisen" sijaan käyttäisin kyllä aivan muuta termiä. Sekava. Vilkas. Levoton. Hyperaktiivinen. Täysi.

Ainakin jos kyse on moninpeleistä. Ison osan vie avatar, ONE TIME ONLY -tarjoukset jotta ei mene uudet kostyymit sivusuun, DLC-mainostus, päivän grindaustehtävät, lukitut Season Pass-tehtävät, somemainostus, päivän hitit, kaverien aktiviteetti, Youtube-tähdet ja hei ylihuomenna meidän softassa Adele ja kaverit pitävät virtuaalisen konsertin. Asetukset on hyvällä tuurilla piilotettu johonkin hamburgeri-menun taakse. Ja kaikki nämä jutut huutaa huomiota huutomerkein, huomiovärein ja korostuksin, yhtäaikaa.

Huvittavinta tässä on se, että koko Xbox 360 viimeisin käyttöliittymä ja nykyinen Xbox One käyttöliittymä ovat myös juuri tällaisia, mutta konsolikäyttöliittymänä. Kaikki muistuttaa enemmän nettisivua, jollaisen kuvittelisin TV Shopille. Kaiken tarkoitus on juuri sellainen "sense of accomplishment", jolla saadaan huono omatunto ja kuulumattomuuden tunne, jos et ole ostanut killuttimia, vermeitä, viimeisintä sisältöä ja ole joka päivä katsomassa mitä tänään olisi uutta.

Kuka päätti, että nämä on jotenkin ok? Ääripääesimerkkejä F2P-peleistä, mutta vastaavaa näkee ihan maksullisissa peleissä.

Osaa nykyään jo pelkän päävalikon perusteella sanoa, kun peli ei ole minua varten.

 

[Busso]

Osissa peleistä alkaa näkyä jotenkin tuo, että esim. main menut yms. ylisuunnitellaan jotenkin superinteraktiivisiks, mutta sit toiminta kärsii. Hyvänä esimerkkinä tällä hetkellä peluussa oleva HITMAN.

Jep, ei oo ihan yks eikä kaks kertaa kun oon ladannu ihan väärään mappiin savea kun tuon menun kanssa yrittänyt ladata edellistä tallennusta. Muutenkin sekava. Muuten hyvä peli.

Toinen on Forza Horizon 4, aivan hirveetä paskaa sen menut eikä ne näytä edes hyvältä.

Spoileri