Vähän tuosta elokuvapelien suunnittelusta sivuten, tuli itse laitettua Days Gone refundiin noin tunnin jälkeen. Ei se kolmas persoona tai hienot grafiikat ja hyvä juoni/näyttely tosiaan ole huono asia, mutta pelaajalta riistetään liikaa kontrollia ja itse pelaamista tapahtuu noissa 3rd person putkissa todella vähän. Juostaan kapeita rajattuja putkia eikä voi edes liikuttaa kameraa kunnolla jos toinen hahmo puhuu, tai peli haluaa kiinnittää huomiosi tiettyyn suuntaan. Välillä hahmo liikkuu hidasta kävelyvauhtia, etkä voi siihen itse vaikuttaa. Osa taisteluistakin käydään quicktime-eventteinä ja ainoa haaste on rämpyttää X-painiketta. Turhauttavaa pelisuunnittelua joka mielestäni vähättelee pelaajaa.
Käytännössä oma kokemus olisi aivan sama, jos tällaisen pelin olisi katsonut youtuben kautta. Sama ongelma mielestäni oli myös Last of Usissa, jossa itse pelaaminen jää juonen taka-alalle. Toki oman genrensä paras peli, mutta kokemus aivan sama pelaatko itse, vai oletko katsojana. Tästä kielii myös se, että youtubessa "The Last of Us - Movie edition" eli 6 tunnin "elokuvaversio" pelistä on youtubessa katsottu 9 miljoonaa kertaa. Hatunnosto naughty dogille toki tuosta.
Mielestäni kuitenkin tärkeintä on käytetylle ilmaisukeinolle (videopelit) uniikit pirteet (medium specificity). Elokuvissa se on elokuvaus(cinematography), novelleissa juoni ja tarinankerronta. --> Videopeleissä olennaisinta on
pelaaminen ja pelattavuus. Elokuvapeleissä tämä jää taka-alalle ja ne ovat parempia elokuvina kuin peleinä.
Jos Xboxille on oikeasti tulossa yksinoikeudella jatkossa esim nämä länsimaiset RPG-pelit (Avowed, Starfield, Elder Scrolls, Falloutit), on se aika kova isku Sonylle. Ei jotain Skyrimin kaltaista peliä, jossa on käytännössä loputon uudelleenpeluuarvo voi verrata 10-20h elokuvapeliin.
ps.
