Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Erkki_erikeepperi]

Ei paneminen ole ollu ykkösjuttu ikinä parisuhteen hakemisessa itselleni, sellaiselle kenelle on varmaan aasian matkat toimii.

No, kaikki liittyy kaikkeen. Yhä vaikeampaa on joka tapauksessa, oli kiikarissa sitten enemmän paneminen tai enemmän muu heilastelu.

 

[samsungaaja]

Jos seksi olisi ainoa syy seurustella järjestäisin asian niin että sitä seksiä tarjoava taho ei asuisi kanssani..

Jos suhde on lähes pelkkää seksiä ..

Ei paneminen ole ollu ykkösjuttu ..

Hitto onko hanavedessä jotain. Vitsi vitsi..
Kaikkeen kai tottuu/kyllästyy ja sitten ei enää tee niin mieli mutta sanotaan vaikka näin että jos tässä nyt pyörisi joku hemaiseva tapaus vieressä en varmaan kirjoittelisi techbbs:lle klo 1.30 aamuyöstä.

Tuli tuosta @Taneli- mainitsemasta kieliasiasta mieleen...

Itselläni on ajoittain ollut ongelmia ymmärtää ja tulla ymmärretyksi ihan kotimaisellakin kielellä. ,

Voiko naisia ikinä ymmärtää.. Kunhan molemmat ymmärtävät rakkauden kieltä (ei ranskaa) niin muu seuraa perässä.

 

[EmperChili]

Onko samantyyppinen ja -ikäinen nainen hakusessa kuin 25 vuotta sitten? Naiset taitavat pääosin omanikäistään seuraa suosia, joten parikymppiset naiset luultavammin katselevat tarjontaa parikymppisistä miehistä jolloin luonnollisista syistä "yli-ikäisille" miehille ei kysyntää niinkään ole.

Miehen kannalta homma muuttuu koko ajan yhä vaikeammaksi. Etenkin jos on jotain ulkonäkökriteerejäkin, joista on vaikea tinkiä.

No, kaikki liittyy kaikkeen. Yhä vaikeampaa on joka tapauksessa, oli kiikarissa sitten enemmän paneminen tai enemmän muu heilastelu.

 

[Markqq]

@Markqq taisi olla prosentit toisin päin että 80-90 % seksiä ainakin minkä kuvan sain naisjutuistaan.. Mutta jos oletetaan että tuo 10-20 % seksiä olisi jokin vakio, mitä se loput 80-90 % sitten on (jos nyt oletetaan että kummallakaan ei lapsia).

Hyvä seksi kulkee käsi kädessä hyvän suhteen kanssa. Tarkennan, että mulle seksi suhteessa on kyllä tärkeä ja toivon myös, että se kehittyy ja kokeillussa olisi uusia juttuja aina välillä. Seksin määrä tai laatu ei kuitenkaan ole itsestään selvä vaan siihen vaikuttaa tekijät itse suhteessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Onko samantyyppinen ja -ikäinen nainen hakusessa kuin 25 vuotta sitten? Naiset taitavat pääosin omanikäistään seuraa suosia, joten parikymppiset naiset luultavammin katselevat tarjontaa parikymppisistä miehistä jolloin luonnollisista syistä "yli-ikäisille" miehille ei kysyntää niinkään ole.

Itse olen todennut ketjussa ehkä kymmeneen kertaan, että ikä ei sinänsä ole mikään iso kynnyskysymys minulle.

Mutta keskustelua kannattaa käydä yleisellä tasolla. Se on ihan sama millaisista naisista kukin tykkää, niin entistä vaikeampaa on joka päivä joka tapauksessa. Ei tämä touhu miehen näkökulmasta ole yhtään helpommaksi muuttumassa jatkossakaan, ja näin se menee ihan globaalisti.

PS. Iästä puheenollen.. Viime viikonloppuna yksi lähemmäs 30 vuotta nuorempi kaunis nainen tuli spontaanisti jutulle ja sanoi komeaksi mieheksi. Vuorovaikutus kesti ehkä 20 sekuntia kun tuntui olevan kaverinsa kanssa aika ADHD meininki ja kiire. No, ymmärsin kuitenkin niin että tämä nainen ei ollut sinkku, vaan yritti enemmänkin naittaa mua lihavalle kaverilleen.. Mutta enhän mä ehtinyt edes paljon kissaa enempää sanoa, kun ei noin kovassa kiireessä enää perässä pysy...

 

[Varistin]

Voiko naisia ikinä ymmärtää.. Kunhan molemmat ymmärtävät rakkauden kieltä (ei ranskaa) niin muu seuraa perässä.

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

 

[taski]

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

Tuo on ihan totta, ja aika nuorena joku laukaisi viisauden tyyliin "koita sitä parhaimman näköistä muijaa, koska moni ajattelee ettei ne ole heitä varten".
Ja ihan looginen sekä toimiva tuo ajatusmalli oli, varsinkin kun itse oli siinä likkojen metsästys iässä siellä 90-luvun lopussa ja 2000 luvun alussa. Silloin ei naiset olleet ihan vielä niin "itseään täynnä" tai tietoisia omasta tasostaan. Nykyään ei taida enää toimia, mutta eipähän ole tarvinnut kokeillakaan.

 

[samsungaaja]

En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

No juu ollaan ihmisiä kaikki mutta kyllä sitä eroa ajattelussa/tuntemisessa/asioiden tulkitsemisessa on varmasti, mistä ne (avio)erot muuten tulisivat elleivät esim. erilaisista tulkinnoista suhteen tilasta/suunnasta jne. Mies vaikka ihan tyytyväisenä luulee että riidat unohdettu kun sovittu ja sitten ero tuleekin puun takaa. Eikö näitä keissejä ole pilvin pimein.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan.

Hyvä jos näin on, ehkä sitä ymmärrystä ja oikeanlaista kohtelua tarvitaan sitten enemmän alussa että saa koko suhteen ylipäätään tulille. Fiilis jos lässähtää se on siinä ja parempaa onnea ensi kerralla. Suhteessa voi sitten "nostaa jalat pöydälle" ymmärtämismielessä kun molemmat on vaan ihmisiä.

Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein.

Varmasti näin tai näen asian lähinnä niin että jollain puutteilla (muiden ihmisten) huomioon ottamisessa, kohteliaisuudessa tms. voi pilata mahdollisuutensa mutta ei noilla peruskäytöstavoilla vielä kuuhun mennä vaan tarvitaan siinä vähän muutakin (pari)isuhteen "lukkoon lyömiseen". Ja se mitä tämä muu on eronnee aika paljon siitä että olisin vaikka kaverin kanssa kaljalla koska en ole hänestä suhdemielessä kiinnostunut. Molemmat olemme kuitenkin ihmisiä ja kohtelemme toisiamme "oikein" mutta samanlainen läppä tuskin toimisi parisuhteen virittelyssä. Tai ei sitä tiedä, ehkä jos on tarpeeksi varma samalla aaltopituudella olemisesta.

Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

Näin varmasti on, jos on tämmöinen avoin ja sosiaalinen "ihmisten kohtaaja" on jo heti paremmat kortit kuin varautuneemmalla tyypillä. En sitten tiedä pitävätkö introverttinaisetkin (tai ehkä he juuri erityisesti?) tällaisista "suupalteista". Miehen "tehtävähän" se liehittely perinteisesti on muuten homma ei etene.. Poikkeuksia varmasti on mutta keskimäärin (naiset keskimäärin rakastavat yleistyksiä naisista ) mieheltä vaaditaan enemmän sitä päättäväisyyttä/assertiivisuutta jne

Eli tiivistettynä sanoisin että ehkäpä fiilis/aaltopituus ja tuuri ratkaisevat lopulta mutta orastavan jutun voi mokata helpostikin vaikka miten muuten muissa tilanteissa osaisikin käyttäytyä huomioon ottavasti, ystävällisesti jne.

 

[Erkki_erikeepperi]

No juu ollaan ihmisiä kaikki mutta kyllä sitä eroa ajattelussa/tuntemisessa/asioiden tulkitsemisessa on varmasti, mistä ne (avio)erot muuten tulisivat elleivät esim. erilaisista tulkinnoista suhteen tilasta/suunnasta jne. Mies vaikka ihan tyytyväisenä luulee että riidat unohdettu kun sovittu ja sitten ero tuleekin puun takaa. Eikö näitä keissejä ole pilvin pimein.

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

Naiset ja miehet elää hyvin erilaisissa todellisuuksissa käytännössä, mikä väkisinkin vaikuttaa ihmisiin vaikka jätettäisiin kokonaan huomiotta biologiset erot sinänsä.

Nämä erilaiset todellisuudet erityisesti korostuu parinmuodostuksessa yms. teerenpeleissä. Jos jätetään homomiehet pois laskuista.

Jos et ole kiinnostunut naisesta "siinä mielessä", niin tottakai on helppoa jutella hänelle kuin kenelle hyvänsä "tavalliselle ihmiselle", vaikka ei se sittenkään ole välttämättä aina järkevää, mutta anyway. Jos taas olet kiinnostunut naisesta siinä mielessä, niin kyllä kannattaa vähän miettiä mitä menee möläyttelemään. Tietenkin.

 

[samsungaaja]

Jos taas olet kiinnostunut naisesta siinä mielessä, niin kyllä kannattaa vähän miettiä mitä menee möläyttelemään. Tietenkin.

On se "tavallinenkin" puhe jo jonkin asteista tutustumista tai sen pohjustamista, voi siinä koittaa arvioida toisen kiinnostuksen tasoa. Se on epäilemättä yksilöllistä mikä määrä "sammakoita" sallitaan mutta toisaalta liian varovainen/turvallinen puhekaan ei kai oikein hyväksi, eikös se ole hyvä näyttää ettei nyt liikaa mieti toisen reaktioita. Toki fine line miltä helposti putoaa kun tuleekin liian iso sammakko. Ei ole mikään helppoa tai sitten kaikki on tosi helppoa (kemia).

 

[JaySon]

Jos taas olet kiinnostunut naisesta siinä mielessä, niin kyllä kannattaa vähän miettiä mitä menee möläyttelemään. Tietenkin.

On se "tavallinenkin" puhe jo jonkin asteista tutustumista tai sen pohjustamista, voi siinä koittaa arvioida toisen kiinnostuksen tasoa. Se on epäilemättä yksilöllistä mikä määrä "sammakoita" sallitaan mutta toisaalta liian varovainen/turvallinen puhekaan ei kai oikein hyväksi, eikös se ole hyvä näyttää ettei nyt liikaa mieti toisen reaktioita. Toki fine line miltä helposti putoaa kun tuleekin liian iso sammakko. Ei ole mikään helppoa tai sitten kaikki on tosi helppoa (kemia).

Hei nyt kyllä kiinnoaisi tietää joitain ihan konkreettisia esimerkkejä noista sammakoista, että mitä ne oikein voisivat olla? Ajattelin että jotain aika outoa "perusjutustelua" ja tutustumista pitää olla jos vaarana on ns. lipsautella jotain asioita mitkä saisivat toisen suorilta poistumaan paikalta.

Toisaalta, jos sammakot ovat jotain sellaista johon itse uskot / kannatat / pidät hyvänä, niin hyvähän se on vaan olla tuhlaamatta toisen aikaa ja lyödä kortit pöytään. En tiedä voiko kukaan henkilö olla pohjimmiltaan onnellinen jos joutuu jatkuvasti salaamaan isoja osia itsestään.

 

[Joku_242]

Hei nyt kyllä kiinnoaisi tietää joitain ihan konkreettisia esimerkkejä noista sammakoista, että mitä ne oikein voisivat olla? Ajattelin että jotain aika outoa "perusjutustelua" ja tutustumista pitää olla jos vaarana on ns. lipsautella jotain asioita mitkä saisivat toisen suorilta poistumaan paikalta.

Toisaalta, jos sammakot ovat jotain sellaista johon itse uskot / kannatat / pidät hyvänä, niin hyvähän se on vaan olla tuhlaamatta toisen aikaa ja lyödä kortit pöytään. En tiedä voiko kukaan henkilö olla pohjimmiltaan onnellinen jos joutuu jatkuvasti salaamaan isoja osia itsestään.

Riippuu varmaan tapauksesta että mitä "möläyttelyllä" tarkoitetaan. Joillain se tosiaan voi juurikin olla rasvaisia juttuja, mutta se voi olla myös jotain paljon tylsempää, kuten ei vaan välitä jostain naiselle hyvin tärkeästä asiasta. Esim. jos tämä nainen on punavihreä aktivisti, ja vaikkapa ilmastonmuutos ei suuremmin huoleta tai ei vaan välitä Gazan tapahtumista. Toki tuo ei useinkaan johda "suorilta paikalta poistumiseen" vaan yksinkertaisesti siihen, että nainen päättelee ettei sitä "syvää henkistä yhteyttä" vaan löydy. Ja naisethan muutenkin tuppaavat "signaloimaan" tai viljelemään hienovaraisia piilomerkityksiä enemmän kuin miehet, jolloin he saattavat löytää miehen sanomisista jotain mitä siellä ei ole.

 

[Taneli-]

Joku tämän tyyppinen "setämies" tulee mieleen esim. tyypistä joka saa jo ns. normaalilla puheella ja lähestymisellään toiset katoamaan paikalta / antamaan pakit:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Joku_242]

Joku tämän tyyppinen "setämies" tulee mieleen esim. tyypistä joka saa jo ns. normaalilla puheella ja lähestymisellään toiset katoamaan paikalta / antamaan pakit:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Varmaan noitakin on, mutta eiköhän yleisempää ole se, että on vaan liian mitäänsanomaton että herättäisi kiinnostusta, ja homma ei siten etene mihinkään.

 

[Erkki_erikeepperi]

Varmaan noitakin on, mutta eiköhän yleisempää ole se, että on vaan liian mitäänsanomaton että herättäisi kiinnostusta, ja homma ei siten etene mihinkään.

Nykyään pitää käydä onni, että ylipäätään näkee tuollaisen useamman nätin naisen setin yhtään missään. Ja joku koira siihen on kumminkin haudattuna sitten, ja tuskin sillä hirveästi on väliä mitä sanot tai et sano, et sä mitään saa kuitenkaan.

 

[Joku_242]

Nykyään pitää käydä onni, että ylipäätään näkee tuollaisen useamman nätin naisen setin yhtään missään. Ja joku koira siihen on kumminkin haudattuna sitten, ja tuskin sillä hirveästi on väliä mitä sanot tai et sano, et sä mitään saa kuitenkaan.

Niin, monet naiset on aika väisteleviä jo ennen kuin on ehtinyt sanoakaan mitään. Ja ennen kuin joku valopää tulee lässyttämään suihkussa käymisestä tai muusta vastaavasta, niin ei, sellainen ei ole ongelmana.

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

Varmaan monet korostaa eroja liikaa, ja joillain on ehkä se että on miehissäkin siellä normaalijakauman ääripäässä esim. seksuaalisten halujen osalta mikä korostaa eroja. Mutta kyllä naisilla silti näyttää olevan selviä eroja miehiin, esim. monet naiset tuntuu pitävän siitä, että puhuu paljon tunteista yms. Samoin semmoinen tavoitteellinen elämäntapa tuntuu vetoavan naisiin enemmän.

 

[Taneli-]

Mutta kyllä naisilla silti näyttää olevan selviä eroja miehiin, esim. monet naiset tuntuu pitävän siitä, että puhuu paljon tunteista yms. Samoin semmoinen tavoitteellinen elämäntapa tuntuu vetoavan naisiin enemmän.

Kyllähän noita pitää tietysti olla, sehän on ns. itsestään selvää. Muuten asutaan edelleen vanhemmillaan jos ei ole tavoitteita.

Mutta missä vaiheessa noista alkaa puhumaan on asia erikseen. Se vaatii sitä ns. tunneälyä. Ei tutustumisvaiheessa ole järkevää kertoa liikaa tai vaikuttaa kusipäältä joka puhuu vain itsestään, omista tunteistaan ja tuo esille sitä omaa asemaansa sekä rahojaan jolloin ihmetellään miksi ei anneta toisella suunvuoroa ja olla kiinnostuneita siitä naisesta.

Toisaalta jos ei puhu noista ja kyselee toiselta on kuulustelija ja creepy eikä kerro itsestään.. joten pitäisi löytää sopiva balanssi.

Lisäksi moni mies ja nainen on siinä mielessä erilainen että mies monesti EI utele tai kysele vaan ajattelee että toinen sitten kertoo ja kysyy kun aika tulee tai jos kiinnostaa eikä halua turhaan "tuputtaa tietoa" tai "udella". Kun taas nainen voi turhautua että "minä olin se joka teki treffeillä kaikki kysymykset ja toinen ei voinut edes kysyä takaisin entäs sinä vastasi vaan kysymyksiini minkä jälkeen oli hiljaa / vastasi liian pitkälti ja jaaritteli?"

Uskoisin myös että osa vastauksista on ulkoa opittua. Esim. etsitään herkkää, runollista miestä joka kannattaa pehmeitä arvoja ja ottaa huomioon.
Sitten jos vastaan tulee joku luontoa, naisten arvoja kunnioittava soija lattea litkivä runoja rustaava valtion tuella taidetta tekevä kaverin nurkissa asusteleva taiteilija joka on juuri menossa kytkemään itseään puuhun tai istumamielenosoitukseen eduskuntatalon eteen tuskin sillekään lämmetään...

 

[Joku_242]

Kyllähän noita pitää tietysti olla, sehän on ns. itsestään selvää. Muuten asutaan edelleen vanhemmillaan jos ei ole tavoitteita.

No en kyllä sanoisi tuota miksikään tavoitteeksi, enkä todellakaan "tavoitteelliseksi elämäntavaksi". Mun mielestä tavoitteellinen elämäntapa tarkoittaa enemmän sitä, että asettaa itselleen tavoitteita, pyrkii niihin määrätietoisesti ja jatkuvasti kehittää itseään ynnä muuta sellaista. Ei sitä, että on kiinnostunut jostain muustakin kuin kotona makaamisesta ja kattoon tuijottamisesta. Varsinkin jos vaan tekee kiinnostavia asioita ilman isompaa ponnistelua tai tulevaisuuden suunnitelmia, niin ei sitä mun mielestä laskettaisi, tuli tulosta siitä huolimatta tai ei.

Puhumattakaan tuollaisista asioista, jotka Suomessa tukien ansiosta kuka tahansa voi tehdä heti aikuistuttuaan jos vaan huvittaa. Ei se asunnon hakeminen varsinkaan joltain opiskelija-asuntosäätiöltä mitään erityistä tavoitteellisuutta vaadi, eikä myöskään sinne muuttaminen vanhempien (toivottavasti) vielä auttaessa sen kalustamisessa.

Mutta missä vaiheessa noista alkaa puhumaan on asia erikseen. Se vaatii sitä ns. tunneälyä. Ei tutustumisvaiheessa ole järkevää kertoa liikaa tai vaikuttaa kusipäältä joka puhuu vain itsestään, omista tunteistaan ja tuo esille sitä omaa asemaansa sekä rahojaan jolloin ihmetellään miksi ei anneta toisella suunvuoroa ja olla kiinnostuneita siitä naisesta.

Toisaalta jos ei puhu noista ja kyselee toiselta on kuulustelija ja creepy eikä kerro itsestään.. joten pitäisi löytää sopiva balanssi.

Lisäksi moni mies ja nainen on siinä mielessä erilainen että mies monesti EI utele tai kysele vaan ajattelee että toinen sitten kertoo ja kysyy kun aika tulee tai jos kiinnostaa eikä halua turhaan "tuputtaa tietoa" tai "udella". Kun taas nainen voi turhautua että "minä olin se joka teki treffeillä kaikki kysymykset ja toinen ei voinut edes kysyä takaisin entäs sinä vastasi vaan kysymyksiini minkä jälkeen oli hiljaa / vastasi liian pitkälti ja jaaritteli?"

Uskoisin myös että osa vastauksista on ulkoa opittua. Esim. etsitään herkkää, runollista miestä joka kannattaa pehmeitä arvoja ja ottaa huomioon.
Sitten jos vastaan tulee joku luontoa, naisten arvoja kunnioittava soija lattea litkivä runoja rustaava valtion tuella taidetta tekevä kaverin nurkissa asusteleva taiteilija joka on juuri menossa kytkemään itseään puuhun tai istumamielenosoitukseen eduskuntatalon eteen tuskin sillekään lämmetään...

No joo, tämä toki pitää paikkansa, mutta tarkoitin että on se kuitenkin erilaista kuin vaikka kavereiden kanssa juttelu tai työpaikalla kahvi/lounaspöydässä ihmisille jutustelu.

 

[Taneli-]

No en kyllä sanoisi tuota miksikään tavoitteeksi, enkä todellakaan "tavoitteelliseksi elämäntavaksi". Mun mielestä tavoitteellinen elämäntapa tarkoittaa enemmän sitä, että asettaa itselleen tavoitteita, pyrkii niihin määrätietoisesti ja jatkuvasti kehittää itseään ynnä muuta sellaista. Ei sitä, että on kiinnostunut jostain muustakin kuin kotona makaamisesta ja kattoon tuijottamisesta. Varsinkin jos vaan tekee kiinnostavia asioita ilman isompaa ponnistelua tai tulevaisuuden suunnitelmia, niin ei sitä mun mielestä laskettaisi, tuli tulosta siitä huolimatta tai ei.

Puhumattakaan tuollaisista asioista, jotka Suomessa tukien ansiosta kuka tahansa voi tehdä heti aikuistuttuaan jos vaan huvittaa. Ei se asunnon hakeminen varsinkaan joltain opiskelija-asuntosäätiöltä mitään erityistä tavoitteellisuutta vaadi, eikä myöskään sinne muuttaminen vanhempien (toivottavasti) vielä auttaessa sen kalustamisessa.

Se on yleensä se ensimmäinen askel ja mitä enemmän tulee ikää sen enemmän se myös pistää silmään. Toki muutenkin "vanhempiin nojaaminen" on yksi asia mikä varmasti vähentää potentiaalisen pariutumisen onnistumista. Eli jos toinen käy ehkä päivittäin syömässä vanhempiensa luona, kun itse käy opiskelemassa / työssä äiti käy siivoamassa kotona jne.
Toki jos on vähän rahaa on ymmärrettävää että esim. pyykkejä käy pesemässä vanhempiensa luona ja kun siellä käy myös syö jne.. mutta on myös normaalia että mitä enemmän tulee ikää sen vähemmän "tukeutuu" vanhempiinsa (sekä heitä näkee).

Oma lukunsa on sitten "lähes omillaan" asuvat jotka teoriassa ovat alivuokralaisia mutta eivät maksa mitään ja asuvat esim. ullakolla, entisessä autotallissa, viereisessä huoneessa mihin on tehty oma uloskäynti yms. Eli käytännössä vanhempiensa luona viettäen ehkä jopa suuren osan ajastaan "lapsuuden kotonaan" mikä sopivasti on siinä seinän takana.

Toki tuo mitä kirjoitit pitää paikkansa. Kehittää itseään sekä elämäntilannettaan (yleensä ja monesti naiset katsovat ammatillista mutta myös asumis jne tilannetta ja harrastuksia) eikä ehkä vaan kuten totesit makaa kotona ja tuijottele kattoon työttömänä mikä lienee helposti seuraava askel siitä jos vanhemmat etsivät lapselleen sen kämpän mihin tämä siten muuttaa (ja ehkä vielä rahallisesti tukevat häntä jatkuvasti).

Tuosta seuraava olisi ehkä "itsenäinen" elämä missä maksetaan itse omat laskut, ollaan tietoisia omista tuloista sekä menoista. Mikä ei vielä vanhemmiten houkuttele naisia mutta on kuitenkin huomattavasti parempi kuin nuo 2 yllä olevaa vaihtoehtoa. Toki tälläisessä tilanteessa voi jo saada jotain opiskelevaa neitokaista koska tarjoaa "ilmaisen asunnon" ja luultavasti on valmis myös bilettämään ja maksamaan osan neitokaisen juomista jne.. En tosin näkisi pysyvää suhdetta ellei sitten satu tulemaan lasta tms. (niistä tulee aina välistä dokumenttia miten jopa 15-16v asuvat yksin jossain hervannan opiskelijakämpässä tms. ja heillä on lapsi tai äiti on juuri 18v täyttänyt ja mies on joku 22v tms auto/raksa/maalaus alaa opiskeleva)

Tuosta uupuu kuitenkin se itsensä kehittäminen.

 

[Boulder]

Keski-ikäisenä miehenä naisen kanssa pariutumista edistävät merkittävästi seuraavat seikat:

Mies ei ole riippuvainen vanhemmistaan.
Mies kykenee huolehtimaan itsestään taloudellisessa mielessä.
Mies osaa tehdä ruokaa, muutakin kuin Coopin kalapuikkoja uunissa. Leivontataidoista saa lisää plussaa.
Mies osaa tehdä normaaleja kotitöitä, kuten huolehtia yleisestä siisteydestä, pestä pyykkiä yms.
Miehellä on ystäviä.
Mies käyttää alkoholia kohtuudella ja ei tupakoi.
Miehellä on hyvä yhteys lastensa kanssa jos niitä on. Mies pitää huolta perheestään ja toisista ihmisistä (esim. vanhemmistaan tai ystävistä, jos sellaiselle on tarvetta).
Mies on eläinrakas.
Mies uskaltaa puhua tunteistaan.

Kaikki on sellaisia juttuja, jotka on tulleet lähes poikkeuksetta kaikilta tänä vuonna kohtaamiltani naisilta kun on jutellut elämänarvoista sun muusta enemmän. Tuossa on aika monta asiaa, jotka vetoavat varmasti myös nuorempaan sukupolveen. Aika perusjuttuja, joilla lähinnä osoittaa, että elämänhallinta on kunnossa.
Nämä tulee eteen tietenkin vasta siinä kohtaa, kun olet läpäissyt ekan seulan eli naama riittää karsinnasta jatkoon.

Syvälliset aiheet on vähän hankala juttu. Niitä voi puhua aina liikaa tai liian vähän. Itse olen yrittänyt mennä siihen, että nainen ohjaisi keskustelun syvällisempään suuntaan jos haluaa niin. Ei ole vaan helppoa osoittaa, että pystyy puhumaan niistä sujuvasti.

 

[Joku_242]

Se on yleensä se ensimmäinen askel ja mitä enemmän tulee ikää sen enemmän se myös pistää silmään. Toki muutenkin "vanhempiin nojaaminen" on yksi asia mikä varmasti vähentää potentiaalisen pariutumisen onnistumista. Eli jos toinen käy ehkä päivittäin syömässä vanhempiensa luona, kun itse käy opiskelemassa / työssä äiti käy siivoamassa kotona jne.
Toki jos on vähän rahaa on ymmärrettävää että esim. pyykkejä käy pesemässä vanhempiensa luona ja kun siellä käy myös syö jne.. mutta on myös normaalia että mitä enemmän tulee ikää sen vähemmän "tukeutuu" vanhempiinsa (sekä heitä näkee).

Oma lukunsa on sitten "lähes omillaan" asuvat jotka teoriassa ovat alivuokralaisia mutta eivät maksa mitään ja asuvat esim. ullakolla, entisessä autotallissa, viereisessä huoneessa mihin on tehty oma uloskäynti yms. Eli käytännössä vanhempiensa luona viettäen ehkä jopa suuren osan ajastaan "lapsuuden kotonaan" mikä sopivasti on siinä seinän takana.

Toki tuo mitä kirjoitit pitää paikkansa. Kehittää itseään sekä elämäntilannettaan (yleensä ja monesti naiset katsovat ammatillista mutta myös asumis jne tilannetta ja harrastuksia) eikä ehkä vaan kuten totesit makaa kotona ja tuijottele kattoon työttömänä mikä lienee helposti seuraava askel siitä jos vanhemmat etsivät lapselleen sen kämpän mihin tämä siten muuttaa (ja ehkä vielä rahallisesti tukevat häntä jatkuvasti).

Tuosta seuraava olisi ehkä "itsenäinen" elämä missä maksetaan itse omat laskut, ollaan tietoisia omista tuloista sekä menoista. Mikä ei vielä vanhemmiten houkuttele naisia mutta on kuitenkin huomattavasti parempi kuin nuo 2 yllä olevaa vaihtoehtoa. Toki tälläisessä tilanteessa voi jo saada jotain opiskelevaa neitokaista koska tarjoaa "ilmaisen asunnon" ja luultavasti on valmis myös bilettämään ja maksamaan osan neitokaisen juomista jne.. En tosin näkisi pysyvää suhdetta ellei sitten satu tulemaan lasta tms. (niistä tulee aina välistä dokumenttia miten jopa 15-16v asuvat yksin jossain hervannan opiskelijakämpässä tms. ja heillä on lapsi tai äiti on juuri 18v täyttänyt ja mies on joku 22v tms auto/raksa/maalaus alaa opiskeleva)

Tuosta uupuu kuitenkin se itsensä kehittäminen.

Tuota noin, noissa sun jutuissa ei ole nyt mitään järkeä. Ei nuo ole mitään tavoitteita tai itsensä kehittämistä, vaan asioita jotka voi vaan tehdä jos ei ole täysi idiootti.

Ja miten ihmeessä pyykinpesu vanhempien luona edes liittyisi siihen, ettei ole rahaa, eihän se maksa juuri mitään? Paitsi tietysti sitten, jos ei ole varaa ostaa pesukonetta ja asuu vuokralla asunnossa, jossa sellaista ei ole, eikä talossa myöskään ole pyykkitupaa. Mutta esimerkiksi opiskelija-asunnoissa tämä ei ole ongelma, kun pyykkitupa on, eikä se pesujauhe montaa euroa maksa.

En siis näkisi "tavoitteelliseksi elämäntavaksi" esim. sitä, että menee lukion jälkeen opiskelemaan jonnekin alalle, jonne on suht. helppo päästä ja valmistuu sieltä ilman isompia ponnisteluita hieman tavoiteajan jälkeen ja sitten pääsee johonkin töihin ja tekee siellä hommansa ilman erityisiä pyrkimyksiä uralla etenemiseen.

 

[Varistin]

Keski-ikäisenä miehenä naisen kanssa pariutumista edistävät merkittävästi seuraavat seikat:
...
Mies osaa tehdä normaaleja kotitöitä, kuten huolehtia yleisestä siisteydestä, pestä pyykkiä yms.
...

Tähän vielä jatkona se, että mies myös jatkaa näiden tekemistä senkin jälkeen, kun mahdollisesti on muutettu yhteen. Naisten parisuhteissa hiertävissä asioissa yksi toistuva juttu on, että mies on kyllä yksin asuessaan hoitanut kotinsa ja itsensä, mutta sitten yhteen muuton tai vaikka lasten hommaamisen jälkeen vähitellen alkaa jättää kotitöitä enemmän ja enemmän naisen vastuulle. Toinen puoli asiassa toki on se, jos nainen antaa ymmärtää, että miehen tekeminen ei kelpaa vaan pitäisi ei vain tehdä vaan tehdä naisen haluamalla tavalla. Disclaimerina vielä, että voi se huoleton sottapytty ja kotitöiden laistaja olla nainenkin, useimmiten se vain vielä nykyäänkin taitaa olla mies.

Joka tapauksessa, se että kiinnittää huomiota ja itsenäisesti hoitaa kotona toistuvia tarpeita, kuten että astiat pitää pestä, tavarat siivoilla aika ajoin paikalleen, imuroida tai hoitaa vaatteet puhtaaksi, on varmaan niitä helpoimpia tapoja välttää tyhmiä toistuvia "miksi sä et koskaan" -riitoja yhdessä asuessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tähän vielä jatkona se, että mies myös jatkaa näiden tekemistä senkin jälkeen, kun mahdollisesti on muutettu yhteen. Naisten parisuhteissa hiertävissä asioissa yksi toistuva juttu on, että mies on kyllä yksin asuessaan hoitanut kotinsa ja itsensä, mutta sitten yhteen muuton tai vaikka lasten hommaamisen jälkeen vähitellen alkaa jättää kotitöitä enemmän ja enemmän naisen vastuulle. Toinen puoli asiassa toki on se, jos nainen antaa ymmärtää, että miehen tekeminen ei kelpaa vaan pitäisi ei vain tehdä vaan tehdä naisen haluamalla tavalla. Disclaimerina vielä, että voi se huoleton sottapytty ja kotitöiden laistaja olla nainenkin, useimmiten se vain vielä nykyäänkin taitaa olla mies.

Joka tapauksessa, se että kiinnittää huomiota ja itsenäisesti hoitaa kotona toistuvia tarpeita, kuten että astiat pitää pestä, tavarat siivoilla aika ajoin paikalleen, imuroida tai hoitaa vaatteet puhtaaksi, on varmaan niitä helpoimpia tapoja välttää tyhmiä toistuvia "miksi sä et koskaan" -riitoja yhdessä asuessa.

Kolikon toinen puoli on se, että ainakin Suomessa naisille tuppaa kertymään kiloja ja muutenkin ulkonäöstä huolehtiminen jää vähemmälle viimeistään siinä vaiheessa kun ollaan tukevasti vakinaisessa parisuhteessa...

Mutta kotityöt ja muut käytännön asiat ja niistä sopiminen sujuvat kyllä luontevasti jos on oikean ihmisen kanssa kimpassa.

Ja puolin ja toisin pätee se, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Ei pidä ottaa kumppaniaan itsestäänselvyytenä, vaan päivittäisellä toiminnallaan pyrkii pitämään suhteen onnellisena. Kaikki negatiivisuus ja kitka ruokkii itseään.

Aika tavallinen tarina on se, että mies ei pidä naista tyytyväisenä mentaalitasolla ja sitten nainen lakkaa antamasta... Miksei myös päinvastoin.