• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Joten ole mies joka kelpaa naiselle. Simpele aa duck.

No shit, Sherlock? Kysymys vaan on että mitä tämä tarkoittaa. Ja ilmeisesti se tarkoittaa enemmän kuin joskus aiemmin, pelkällä läskittömyydellä ja ei-saamattomuudella (jos se tarkoittaa jotain muuta kuin ettei saa naista?) ei kauhean pitkälle pääse.
 
Pötkitään tarpeeksi. Eli saadaan, tai päästään parisuhteeseen.
 
No shit, Sherlock? Kysymys vaan on että mitä tämä tarkoittaa. Ja ilmeisesti se tarkoittaa enemmän kuin joskus aiemmin, pelkällä läskittömyydellä ja ei-saamattomuudella (jos se tarkoittaa jotain muuta kuin ettei saa naista?) ei kauhean pitkälle pääse.
Aika monihan on nykyään ylipainoinen. Ihan hyvin pärjää, jos on normaali. Valitettavasti moni kärsii harhaluuloista ja luulee olevansa normaali mutta todellisuudessa ovatkin semi autistisia tai pillu pillu miehiä, ja tämän takia se interaktio ei toimi.
 
Viimeksi muokattu:
Pötkitään tarpeeksi. Eli saadaan, tai päästään parisuhteeseen.

Nyt kyllä sanon että paskapuhetta, se vaatii aika paljon muutakin. :) Normaalipaino ja se, ettei ole kotona mököttävä olmi päästävät vaan samalle viivalle muiden miesten kanssa.

Pääosa miehistähän on läskejä. Ihan hyvin pärjää, jos on normaali. Valitettavasti moni kärsii harhaluuloista ja luulee olevansa normaali mutta todellisuudessa ovatkin semi autistisia tai pillu pillu miehiä.

Sanon kyllä taas että paskapuhetta noin pääosin. Toki JOS on tuollainen, se selittää asian, mutta useimmat eivät ole.

EDIT: Mieti nyt vähän, esim. jonkin asteista autismia on vissiin prosentilla-parilla väestöstä. Ei nykyajan karseat pariutumistilastot voi selittyä sillä, taustalla on pakko olla paljon muutakin. Lisäksi nörttipiireissä osalla porukasta tuppaa olemaan joku taipumus laittaa kaikki mahdollinen autismin piikkiin, erityisesti sellaisilla jotka vähän itse vaikuttavat siltä. :rolleyes: Se, ettei ole ns. "smooth operator" (suomennos?) EI tarkoita sitä että olisi autisti.
 
Viimeksi muokattu:
Newsflash: seurustella voi myös eri katon alla asuen. On suorastaan varsin yleistä jopa!

Toki, varsinkin nuorempana. Tai opiskelu ja armeija aikana. Yleensä vaan kun tulee hieman enemmän ikää ja muutetaan pois vanhempien luota tai saadaan se armeija käytyä sekä muutetaan pois opiskelija asunnosta hankitaan (yhdessä) se asunto missä sitten asutaan.

Muistan ja tunnen useita jotka ensin alkoivat seurustelemaan ja kumpikin opiskeli sekä asui vanhemmillaan, poika kävi armeijan ja sitten hankkivat asuntoa yhdessä, opiskelivat edelleen korkeakoulut jne. sitten ostivat asuntoa, menivät naimisiin ja hankkivat lapsia. Niinhän se yleisesti menee.

Eli en itsekään suosittele sellaista että heti kun tavataan muutetaan yhteen, mutta en taida tuntea yhtään aikuista joka useamman vuoden olisi seurustellut, ehkä ja kihloissa tms. ja asuisi vielä täysin erillään, ainoastaan viikonloppuisin ehkä näkisi toista. Asia erikseen jos joutuu vaikka vankilaan tai työpaikan takia joutuu menemään useammaksi kuukaudeksi opiskelemaan ulkomaille tjsp. mutta yleisesti asuvat kyllä yhdessä.

Ehkä meillä on sitten vaan erilaiset kaveripiirit jos sinulla yleisesti kaverit asuvat erillään vaikka olisivat pitkään seurustelleet, menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Voihan se toimiakin, kuten pitkän matkan suhteet, mutta yleensä se että näkee vaikka vaan pari kertaa kuukaudessa tai vaikka vain kesäisin harvemmin toimii pitkiä aikoja. Jos siis on kyse parisuhteesta eikä esim. fuck buddy suhteesta missä nähdään vaikka kesäisin tms.
 
Toki, varsinkin nuorempana. Tai opiskelu ja armeija aikana. Yleensä vaan kun tulee hieman enemmän ikää ja muutetaan pois vanhempien luota tai saadaan se armeija käytyä sekä muutetaan pois opiskelija asunnosta hankitaan (yhdessä) se asunto missä sitten asutaan.

Muistan ja tunnen useita jotka ensin alkoivat seurustelemaan ja kumpikin opiskeli sekä asui vanhemmillaan, poika kävi armeijan ja sitten hankkivat asuntoa yhdessä, opiskelivat edelleen korkeakoulut jne. sitten ostivat asuntoa, menivät naimisiin ja hankkivat lapsia. Niinhän se yleisesti menee.

Eli en itsekään suosittele sellaista että heti kun tavataan muutetaan yhteen, mutta en taida tuntea yhtään aikuista joka useamman vuoden olisi seurustellut, ehkä ja kihloissa tms. ja asuisi vielä täysin erillään, ainoastaan viikonloppuisin ehkä näkisi toista. Asia erikseen jos joutuu vaikka vankilaan tai työpaikan takia joutuu menemään useammaksi kuukaudeksi opiskelemaan ulkomaille tjsp. mutta yleisesti asuvat kyllä yhdessä.

Ehkä meillä on sitten vaan erilaiset kaveripiirit jos sinulla yleisesti kaverit asuvat erillään vaikka olisivat pitkään seurustelleet, menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Voihan se toimiakin, kuten pitkän matkan suhteet, mutta yleensä se että näkee vaikka vaan pari kertaa kuukaudessa tai vaikka vain kesäisin harvemmin toimii pitkiä aikoja. Jos siis on kyse parisuhteesta eikä esim. fuck buddy suhteesta missä nähdään vaikka kesäisin tms.

Kieltämättä oon kanssa saanut kuvan että Erkki on ikääntyvä pelimies, jolta on alkanut "seksihanat" mennä kiinni isolta osin juuri iän takia. Mutta toisaalta, kyllä "skenen" yleisen huononemisen varmasti huomaa tuossa tilanteessa...
 
Tilastokeskuksen mukaan 72% yli 30v suomalaismiehistä on ylipainoisia. Eli pelkästään normaalipainolla, jättää jo yli 2/3 muista miehistä taakseen.

Tietysti jos tämäkään ei riitä, niin syy siihen oman puolison puuttumiseen täytyy olla: yhteiskunnan rakenteissa, modernissa feminismissä, tinderissä, naisten standardeissa, vääristyneissä markkinoissa, bordellien puuttumisessa, nyky-yhteiskunnassa, instagramissa, woke kulttuurissa, maahanmuutossa tai sen puuttumisella, koronassa, Ukrainan sodassa tai oikeestaa ihan missä tahansa muualla paitsi oman näyttöpäätteen edessä.
 
Tilastokeskuksen mukaan 72% yli 30v suomalaismiehistä on ylipainoisia. Eli pelkästään normaalipainolla, jättää jo yli 2/3 muista miehistä taakseen.

Tietysti jos tämäkään ei riitä, niin syy siihen oman puolison puuttumiseen täytyy olla: yhteiskunnan rakenteissa, modernissa feminismissä, tinderissä, naisten standardeissa, vääristyneissä markkinoissa, bordellien puuttumisessa, nyky-yhteiskunnassa, instagramissa, woke kulttuurissa, maahanmuutossa tai sen puuttumisella, koronassa, Ukrainan sodassa tai oikeestaa ihan missä tahansa muualla paitsi oman näyttöpäätteen edessä.

No okei, jos kenet tahansa kelpuuttaisi, niin varmasti olisi helppo löytää seuraa. Mutta jos haluaisi että myös nainen on normaalipainoinen ja täysipäinen, se ei enää olekaan ihan niin helppoa.

Kieltämättä muakin on huvittanut noi teoriat maahanmuutosta yms, mutta siinä on todennäköisesti jotain perää että some on pilannut maailmaa myös tässä asiassa. :)
 
järjellä ei voi tätäkään asiaa ratkaista. Ei ole mitään selviä sääntöjä. Jos katsotaan ympärille pariskuntia,seukkaavia tyyppejä. Ne on tosi laajalla skaalalla. Ei todellakaan näy pelkästään ali /yli painoisia edustettuina tai naamakuvasta voi päätellä kenen kanssa ton pitäs olla.

Osa naisista ei voi sietää luisia miehiä, ja mitä isompi/ vanhempi mies sen parempi. Tämä heitto lähinnä vaan että ei ole mitään merkitystä parisuhde asian kanssa. Junnuilla voi olla että pintaliitosuhteissa vain tatuoitu pitää olla ja sixpack rulez ja änäri pelaajan tulot eixje.

Jokainen voi löytää ajallaan oman onnensa. Toisen onni kestää pidempää kun toisen. Olen miehekkäästi ylipaino luokassa ja sama nainen on tiukasti vierellä pysynyt jo vuosia hänhän pitää selvästikin dad bod.
Burgerimiehelläkin oli aika näyttävä daami ihan missi. höpöjä puhellaan jos pitää itselleen todistella markkinaarvoa. jollekin se oma markkina-arvo mätsää ja toiselle taas ei. eli yhdentekevää lopulta sanoisi terapia willekin. Yleensä se markkina-arvo vastaa lyhyenpelin saantia mikä ei taas ole parisuhteen saantia. Nussittava ei ole välttämättä seukattava ja vice verse.

sinkkuina halutaan olla enemmän kun ennen vanhaan. Se on sellaista. kun on mahdollista pärjätä yksin niin miksi ei yleistyisi. Ymmärrän hyvin molemmin puolin. Voisinhan itsekin olla hetken sinkkuna mielelläni. Tosin se pullantuoksuinen perhekeskeinen elämä kiinnostaa myös paljon.
 
Viimeksi muokattu:
Kaikilla on varmaan pariutuneita tuttuja. Mikä heitä yhdistää? Ainakaan omassa ystäväpiirissäni kyseessä ei ole ulkonäkö taikka raha vaan ovat tavallisia miehiä, myös käytökseltään. Eikä noissa sinkuissakaan tunnu olevan vikaa, ehkä enemmän tottuneet tekemään asiat tavallaan mutta se johtunee elämäntilanteesta.

Luulen että suurimmalle osalle sinkuista riippumatta sukupuolesta kyse on siitä ettei ole sattunut sopivaa kohdalle. On tervettä ajatella että ennemmin yksin kuin huonon kanssa. Yhteensopivuus ja kemia ratkaisevat. Joidenkin voi olla hankalampi löytää sopivaa, ehkä eivät itse ole niin standardeja taikka omat mieltymykset poikkeavat. Suuresti ei kannata muuttaa itseään kumppanin löytääkseen, toki käytöstapoja voi parantaa sekä ulkonäköä huolitella mutta muuten kannattaa olla oma itsensä.

Ikä vaikuttaa negatiivisesti miehiinkin, ainakaan minua ei ole isketty enää samoin kuin nuorena. Eka vaimo tuli varmaan puhtaasti ulkonäöllä houkuteltua, toka taas yleisillä nettikirjoituksilla. Samoin ihastuin nyksään hänen kirjoitusten perusteella hänen ollessaan pelkkä nimimerkki. Eronneena kokeilin nettideittailua mutta ne naiset eivät iskeneet.
 
Luulen että suurimmalle osalle sinkuista riippumatta sukupuolesta kyse on siitä ettei ole sattunut sopivaa kohdalle. On tervettä ajatella että ennemmin yksin kuin huonon kanssa. Yhteensopivuus ja kemia ratkaisevat. Joidenkin voi olla hankalampi löytää sopivaa, ehkä eivät itse ole niin standardeja taikka omat mieltymykset poikkeavat. Suuresti ei kannata muuttaa itseään kumppanin löytääkseen, toki käytöstapoja voi parantaa sekä ulkonäköä huolitella mutta muuten kannattaa olla oma itsensä.

Tämä. Vaikuttaisi siltä, että monet eivät oikein enää usko varsinaiseen romanttiseen rakkauteen, joka kuitenkin on vuosikymmenien ajan ollut se pitkäaikaisen parisuhteen muodostumisen perusta. Rakkaudelle on käynyt vähän kuten uskonnoille. Näin ollen nykyään pariutumistakin käsitellään enemmänkin teoreettisesti jonkun evoluutiopsykologian mukaisesti. Pariutuminen nähdään lähinnä laskelmoivan opportunistisena fyysisten ja muiden ulkoisten ominaisuuksien kauppankäyntinä ja vaihtokauppana, kuten eläinkunnassa yleensäkin, jossa "alfat" kuksii kaikki naaraat paksuksi ja betat jäävät rannalle ruikuttamaan yksinäisyyttään.

Subjektiivisten kokemusteni kautta sanoisin, että evoluutiopsykologia ja pariutumisen markkina-arvoteoriat pätevät lähinnä ihmisten primäärien seksuaalisten viettien suhteen. Todellisuudessa ne eivät kuitenkaan sulje keneltäkään mahdollisuutta löytää "sitä oikeaa", jonka kanssa luonteet kolahtaa ja jonka kanssa tuntuu niin hyvältä, että pitkä parisuhde on mahdollinen. Tottakai hyvillä geeneillä ym. ominaisuuksilla varustetuilla ihmisillä on usein helpompaa päästä toisten ihmisten suosioon ja saada sitä kautta niin lyhyitä kuin pidempiäkin suhteita - koska ihmiset kyllä ovat usein pinnallisia ja lihallisia. Ne eivät kuitenkaan takaa pysyvää parisuhtetta, joskus ehkä jopa päin vastoin, jos suhde pyörii pinnallisten asioiden ympärillä molemmin puolin, on mustasukkaisuustraamaa ym.

Tää on tätä, kun monien sinänsä monin tavoin pätevienkin ihmisten elämä kuluu netissä ja jotain tinderin lihatiskiä selaten, niin alkaa nähdä vahvistusharhoja naisen ja miehen välisen dynamiikan raadollisuudesta. Toki netistäkin voi onnensa löytää, mutta kyllä se henkisesti aidon suhteen löytäminen edellyttäisi niitä aitoja vuorovaikutustaitoja tuolla reaalimaailmassakin. Tsänssit paranisi.
 
Toki, varsinkin nuorempana. Tai opiskelu ja armeija aikana. Yleensä vaan kun tulee hieman enemmän ikää ja muutetaan pois vanhempien luota tai saadaan se armeija käytyä sekä muutetaan pois opiskelija asunnosta hankitaan (yhdessä) se asunto missä sitten asutaan.

Muistan ja tunnen useita jotka ensin alkoivat seurustelemaan ja kumpikin opiskeli sekä asui vanhemmillaan, poika kävi armeijan ja sitten hankkivat asuntoa yhdessä, opiskelivat edelleen korkeakoulut jne. sitten ostivat asuntoa, menivät naimisiin ja hankkivat lapsia. Niinhän se yleisesti menee.

Eli en itsekään suosittele sellaista että heti kun tavataan muutetaan yhteen, mutta en taida tuntea yhtään aikuista joka useamman vuoden olisi seurustellut, ehkä ja kihloissa tms. ja asuisi vielä täysin erillään, ainoastaan viikonloppuisin ehkä näkisi toista. Asia erikseen jos joutuu vaikka vankilaan tai työpaikan takia joutuu menemään useammaksi kuukaudeksi opiskelemaan ulkomaille tjsp. mutta yleisesti asuvat kyllä yhdessä.

Ehkä meillä on sitten vaan erilaiset kaveripiirit jos sinulla yleisesti kaverit asuvat erillään vaikka olisivat pitkään seurustelleet, menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Voihan se toimiakin, kuten pitkän matkan suhteet, mutta yleensä se että näkee vaikka vaan pari kertaa kuukaudessa tai vaikka vain kesäisin harvemmin toimii pitkiä aikoja. Jos siis on kyse parisuhteesta eikä esim. fuck buddy suhteesta missä nähdään vaikka kesäisin tms.
Esimerkiksi helsinkiläisistä kotitalouksista yli puolet on sinkkutalouksia.

Kyllä se taitaa kuules nykyaikana olla varsin yleistä, että asutaan yksin ja pelataan sitten pelejä sieltä sinkkutaloudesta käsin. Ei rajoitu pelkästään "opiskelu- ja armeija-aikaan" tms...

Tuntuu, että sä elät jossain 1970-luvulla noiden käsityksiesi kanssa..

Ennen vanhaan oli tosiaan niin, että ihmisen elämänkaaren päämääriä oli yhteen muutto ja perheen perustaminen (melko nuorenakin), ja oli epänormaalia poiketa siitä. Nyt on kuitenkin ajat muuttuneet.

Monella voi myös olla niin, että noita edellämainittuja juttuja on tullut jo kokeiltua eikä ole kiire kokeilla uudestaan..
 
Esimerkiksi helsinkiläisistä kotitalouksista yli puolet on sinkkutalouksia.
Kyllähän sinkkuja tietysti löytyy, mutta nyt puhuttiin käsittääkseni henkilöistä jotka seurustelevat? Eli tietysti jos ei seurustella asutaan yksin. Mutta kun seurustellaan ja jos se jatkuu pidempään niin ei sitä tarvitse 1970-luvulle mennä että muutetaan yhteen.

Vai eikö tältä foorumilta löydy nyt enää yhtään henkilöä joka seurustelisi (olisi ehkä naimisissakin) ja EI asuisi yksin vaan yhdessä seurustelukumppaninsa kanssa? Mikäli ei löydy myönnän että olet oikeassa ja kaikki seurustelevat parit asuvat kuitenkin yksin. Mutta ainakaan täällä Pirkanmaalla suuri osa seurustelevista henkilöistä myös asuu yhdessä eikä sinkkutalouksissa.

Ehkä sitten tukien tms. takia asutaan yksin vaikka oltaisiin naimisissa, kyllähän sellaisiakin tapauksia on.
 
Kyllähän sinkkuja tietysti löytyy, mutta nyt puhuttiin käsittääkseni henkilöistä jotka seurustelevat? Eli tietysti jos ei seurustella asutaan yksin. Mutta kun seurustellaan ja jos se jatkuu pidempään niin ei sitä tarvitse 1970-luvulle mennä että muutetaan yhteen.

Vai eikö tältä foorumilta löydy nyt enää yhtään henkilöä joka seurustelisi (olisi ehkä naimisissakin) ja EI asuisi yksin vaan yhdessä seurustelukumppaninsa kanssa? Mikäli ei löydy myönnän että olet oikeassa ja kaikki seurustelevat parit asuvat kuitenkin yksin. Mutta ainakaan täällä Pirkanmaalla suuri osa seurustelevista henkilöistä myös asuu yhdessä eikä sinkkutalouksissa.

Ehkä sitten tukien tms. takia asutaan yksin vaikka oltaisiin naimisissa, kyllähän sellaisiakin tapauksia on.
Sana "sinkkutalous" ei tarkoita sitä, että henkilö on sinkku, vaan että asuu yksin keskenään.

Voin kyllä aika syvällä varmuudella sanoa, että ainakin naispuolisista "sinkkueläjistä" hyvin suurella osalla on jotain vipinää. Miehistä toki osa jää ilman. Naisista ei kukaan jää ilman ellei halua.
 
Tämä. Vaikuttaisi siltä, että monet eivät oikein enää usko varsinaiseen romanttiseen rakkauteen, joka kuitenkin on vuosikymmenien ajan ollut se pitkäaikaisen parisuhteen muodostumisen perusta. Rakkaudelle on käynyt vähän kuten uskonnoille. Näin ollen nykyään pariutumistakin käsitellään enemmänkin teoreettisesti jonkun evoluutiopsykologian mukaisesti. Pariutuminen nähdään lähinnä laskelmoivan opportunistisena fyysisten ja muiden ulkoisten ominaisuuksien kauppankäyntinä ja vaihtokauppana, kuten eläinkunnassa yleensäkin, jossa "alfat" kuksii kaikki naaraat paksuksi ja betat jäävät rannalle ruikuttamaan yksinäisyyttään.

Tää on tätä, kun monien sinänsä monin tavoin pätevienkin ihmisten elämä kuluu netissä ja jotain tinderin lihatiskiä selaten, niin alkaa nähdä vahvistusharhoja naisen ja miehen välisen dynamiikan raadollisuudesta. Toki netistäkin voi onnensa löytää, mutta kyllä se henkisesti aidon suhteen löytäminen edellyttäisi niitä aitoja vuorovaikutustaitoja tuolla reaalimaailmassakin. Tsänssit paranisi.
jotenkin en samaistu yllä olevaan. Mutta onneksi mielipiteitä on monia.
luolamies teoria/ evoluutioteoria on kyllä kiehtovia.
A) suhteita on monenlaisia. joku on vain parisuhteessa, joku on elämänsä kumppanin kanssa, joku haluaa lapsen, joku perheen, joku kauniin naisen vierellä... kirjavaa porukkaa ollaan. Yllä mainittiin parisuhde muoto jossa asutaan erillään. Onhan sellaisiakin varmastikin siitä jokainen suhde alkaa. En ehkä pidä "parisuhde" levelinä jossa tapaillaan kun itselleen sopii.

B) Romanttinen rakkaus täysin yksilöstä kiinni. eikö ole mahdollista että romanttisesti rakastunut on eronnut ja kärsii sydänsurusta ja ei pysty/uskalla tahdo toistaa kärsittyä tunnetta enään. Sanoovat että toistakertaan ei voi rakastua. Sama se on lemmikin omistaminen ja siitä luopumisen vaikeus. jotkut eivät ota enään toista lemmikkiä sen sydänsurun takia. Meitä on edelleen moneen junaa.
D) ihmisten jaottelu päteviin ja ei päteviin ja miten vietää aikansa. Geenien perusteella ihmisten ranking tilastot. Ja miten teoriassa on typerää että pätevä ihminen pyörii tinderissä.. vetää sanattomaksi. Jotenkin täysin päinvastaiset mietteet asiasta. Ne jotka ovat pitkissä suhteissa ja isot perheet ovat aivan jotain muuta. Siis se kuva keillä on iso perhe ja fakta tietona pitkä parisuhde ei ole A päteviä eikä geenit parasta a luokkaa ;D kyllä ne on vain ihmisiä jotka kestävät toisiaan.
 
Rakkaudelle on käynyt vähän kuten uskonnoille. Näin ollen nykyään pariutumistakin käsitellään enemmänkin teoreettisesti jonkun evoluutiopsykologian mukaisesti. Pariutuminen nähdään lähinnä laskelmoivan opportunistisena fyysisten ja muiden ulkoisten ominaisuuksien kauppankäyntinä ja vaihtokauppana, kuten eläinkunnassa yleensäkin, jossa "alfat" kuksii kaikki naaraat paksuksi ja betat jäävät rannalle ruikuttamaan yksinäisyyttään.
Mitä se pariutuminen sitten on, jos ei tätä? Romantiikka ja rakkaus pyrkii juurikin peittämään totuuden, miten armotonta rakkauden sanotaanko ekonomia on. Satunnaisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys, koska silloin kaikenlaiset ihmiset pariutuisivat yhtä tehokkaasti.

Hämmentää edelleen, kun ensin yritetään kieltää, ettei mitään markkina-arvoa ole olemassakaan ja kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet löytää seuraa ja heti seuraavassa lauseessa aloitetaan ominaisuuksien luetteleminen, jotka vaikuttavat kaupankäynnin onnistumiseen, mutta mitään kauppaahan ei kuitenkaan tehdä. Vertaus eläinkuntaan on erittäin onnistunut, miksi ihmiset pitäisi siitä jotenkin täysin erottaa?

Joten ole mies joka kelpaa naiselle. Simpele aa duck.
Korota markkina-arvoasi niin paljon, että rupeaa kelpaamaan. Simpele as duck.
 
Hämmentää edelleen, kun ensin yritetään kieltää, ettei mitään markkina-arvoa ole olemassakaan ja kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet löytää seuraa ja heti seuraavassa lauseessa aloitetaan ominaisuuksien luetteleminen, jotka vaikuttavat kaupankäynnin onnistumiseen, mutta mitään kauppaahan ei kuitenkaan tehdä.

No sanotaan nyt kun Erkin kirjoittamisen mukaan innostauduin etsimään ja löysinkin artikkelia naisesta joka asuu yksin mutta seurustelee ja öisin sekä viikonloppuisin käy miesystävänsä luona, hän on 101 vuotias nainen ja miesystävä on 95 vuotias nyt jo sokeutunut mies. Tiedä sitten miten paljoa tuossa oikeasti erilaiset ominaisuudet vaikuttavat siihen että pariutuivat? eivät ole naimisissa mutta kuitenkin...


Tosin miesystävä taisi kuolla marraskuussa 2018, ikävää toki. Toivottavasti löytää uuden rakkaan...

Näyttää kyllä siltä että yksin asuminen yleistyy, tiedä sitten mistä johtuu, eli eikö mennä naimisiin, onko asuminen niin kallista vai?
"
Esimerkiksi vuonna 2005 50-69-vuotiaista suomalaisista asui yksin noin 309 000, kun vuonna 2017 heitä oli jo 380 000. Jos trendi jatkuu samanlaisena, suhteellisen pian jopa joka kolmannes kaikista yli 50-vuotiaista asuu yksin.

Myös se on tilastoista nähtävää faktaa, että yli viisikymppiset eroavat aiempaa useammin, mutta myös solmivat avioliittoja hiukan aiempaa enemmän.

"
+
"
Peräti 1,2 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Osalla yksin asuvista menee hyvin, osa kärsii vähävaraisuudesta ja mielenterveysongelmista.
"
+
"
Hiukan lisävalaistusta sinkkujen tai ainakin jossain määrin perheettömien mielenmaisemasta antaa Väestöliiton tuore kysely, johon vastasi 200 yksin asuvaa suomalaista. Vastaajista noin puolet oli yli 50-vuotiaita.

Kaikista vastaajista joka kolmas toivoi, että voisi asua yhdessä kumppanin tai puolison kanssa. Osalla vastaajista ei ollut lainkaan parisuhdetta, osa taas eli erillään kumppaninsa kanssa.

Noin 40 prosenttia vastaajista kaipasi fyysistä läheisyyttä tai seksiä toisen ihmisen kanssa.

Joillekin vastaajille tämä oli tärkein asia, jota he kaipasivat parisuhteesta. Toisaalta taas osa vastaajista toivoi nimenomaan syvällisempää yhteyttä, ei niinkään seksiä.
"

Eli ilmeisesti noin puolet on 50v tai päälle ja 40% kaikista sinkkutalouksissa elävistä kaipaa sitä läheisyyttä mutta osa kuitenkin elää sinkkutaloudessa ja seurustelee.

Toisaalta sitten tuohon artikkeliin liittyen löytyy myös tälläistä näkökulmaa:
Eli 50+v miehillä on varaa valita sinkkumarkkinoilla, naisilla taas ei. Jopa 35v naiset kilpailevat näistä miehistä.

Jos siis palstan miehillä vaikuttaa nyt olevan hieman hankalampaa löytää sitä seuraa niin pidä itsesi kunnossa ja fakta on:
"
- Hyvännäköiset ja kunnolliset vapaat viisikymppiset miehet viipyvät sinkkumarkkinoilla ehkä puoli vuotta, jos sitäkään. Heille on kova kysyntä ja hyviä naisia paljon tarjolla, sillä näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat.
"
 
Esimerkiksi helsinkiläisistä kotitalouksista yli puolet on sinkkutalouksia.

Kyllä se taitaa kuules nykyaikana olla varsin yleistä, että asutaan yksin ja pelataan sitten pelejä sieltä sinkkutaloudesta käsin. Ei rajoitu pelkästään "opiskelu- ja armeija-aikaan" tms...

Isoimmat yksinasuvien ryhmät Tilastokeskuksen mukaan ovat yli 75-vuotiaat sekä 65-74-vuotiaat. Ja yleisin syy käsittääkseni se, että puoliso on ehtinyt kuolemaan.

asas_2020_2021-05-20_tie_001_fi_002.gif


Kyllähän tuossa näkee myös sen, että varsinkin alle 34-vuotiaissa yksinasuminen on myös lisääntynyt selkeästi vuosien saatossa. Tosin ilmeisesti ainakin osin tuo selittyy ihan opinto- ja asumistukiuudistuksella, joka ajoi opiskelijat pois solu- ja kimppa-asumisesta.

Joka tapauksessa vähän veikkaisin, että aika huomattava osa noista sinkkutaloudessa eläjistä on ihmisiä, jotka eivät ole aktiivisesti parisuhteita etsimässä. Tai no, voihan tuolla eläkeläissegmentissä olla paljonkin viriiliä parinmuodostusta. :think:

Muutenkin noi tilastot kyllä näin omaan tuttavapiiriin peilaten vaikuttavat ihan oikean suuntaisilta. Varsinkin tuossa neljänkympin lähettyvillä ja sen yli olevat ovat lähes poikkeuksetta pitkissä parisuhteissa - niin miehet kuin naiset. Ja parisuhteiden kariutuessa tai puolison kuollessa tuntuvat löytävän uuden kumppanin lopulta aika vaivattomasti. Ja kun tuttavapiiri on kuitenkin kohtalaisen it-alaan painottunut, niin harvemmalla enää tuossa iässä mitään adoniksen tai missin vartaloa löytyy. Enemmän tuntuu pariutumiseen vaikuttavan se, että elämä ja itsetunto on kuosissa, etsitään ensisijaisesti selvästi samassa elämäntilanteessa olevaa ja samanhenkistä kumppania, ja hyväksytään että uuden kumppanin mukana saattaa tulla aiemmin hankittuja lapsia.
 
Toisaalta sitten tuohon artikkeliin liittyen löytyy myös tälläistä näkökulmaa:
Eli 50+v miehillä on varaa valita sinkkumarkkinoilla, naisilla taas ei. Jopa 35v naiset kilpailevat näistä miehistä.

Jos siis palstan miehillä vaikuttaa nyt olevan hieman hankalampaa löytää sitä seuraa niin pidä itsesi kunnossa ja fakta on:
"
- Hyvännäköiset ja kunnolliset vapaat viisikymppiset miehet viipyvät sinkkumarkkinoilla ehkä puoli vuotta, jos sitäkään. Heille on kova kysyntä ja hyviä naisia paljon tarjolla, sillä näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat.
"
Artikkeli on 5 vuotta vanha.

Ennen vanhaan oli tosiaan vallalla sellainen käsitys, että 5-kymppisillä miehillä on mistä valita. Olihan siinä varmaan perääkin.

Markkinat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nykyään kaikenikäisistä naisista kilpaillaan yhä verisemmin Tinderissä, somessa jne, ja ulkonäön merkitys on korostunut. Sukupuolijakaumat eri ikäryhmissä ovat kallistuneet yhä enemmän miespainotteisiksi.

Toki jos se 5-kymppinen mies pitää erityisesti 5-kymppisistä ja vanhemmista naisista, niin siinä tapauksessa kannattaa ehkä olla 5-kymppinen mies.
 
Aika harvassa on seurustelevat parit jotka eivät asu yhdessä, mutta niitäkin löytyy. Polyamorisissa ja avoimissa suhteissa noita on enemmän. Sitten panokaverien tapauksissa se on jo yleistä. Seurustelun alkuvaiheessa on kanssa tavallista asua erillään.

Tiedän pareja jotka eivät asu yhdessä vaan ovat päättäneet että muuttavat yhteen vasta kun edellisten liittojen lapset ovat aikuisia. Näitä ei varmasti paljoa ole. Yleisempää on asua yhdessä mutta omat makuuhuoneet. Tässä kuorsaus yleisin syy.
 
Aika harvassa on seurustelevat parit jotka eivät asu yhdessä, mutta niitäkin löytyy. Polyamorisissa ja avoimissa suhteissa noita on enemmän. Sitten panokaverien tapauksissa se on jo yleistä. Seurustelun alkuvaiheessa on kanssa tavallista asua erillään.

Tiedän pareja jotka eivät asu yhdessä vaan ovat päättäneet että muuttavat yhteen vasta kun edellisten liittojen lapset ovat aikuisia. Näitä ei varmasti paljoa ole. Yleisempää on asua yhdessä mutta omat makuuhuoneet. Tässä kuorsaus yleisin syy.
Mulla on ollut usein "taktiikkana" (no ei välttämättä mikään tietoinen taktiikka, mutta näin on usein käynyt), että seurustelen muutaman vuoden (erillään), ja sitten kun alkaa naista perheenperustamisvietti tosissaan kiusaamaan, tulee ero.

Uutta naista koukkuun. Rinse and repeat.

Mä tykkään asua keskenäni, enkä ihan hevillä yhteen muuta. Pitäisi sattua tosi pätevä nainen kohdalle ennen kuin sitä jaksaa edes harkita.

Mä en ole mikään helppo tapaus, ja naiset kyllä tietää sen, mutta siitä huolimatta haluavat olla mun kanssa kunnes ollaan vääjäämättömien tosiasioiden äärillä.
 
Viimeksi muokattu:
Siis se kuva keillä on iso perhe ja fakta tietona pitkä parisuhde ei ole A päteviä eikä geenit parasta a luokkaa ;D kyllä ne on vain ihmisiä jotka kestävät toisiaan.

No kutakuinkin näin. Kyse on pitkälle toisen sietämisestä "vastamäessä". Pitkissä parisuhteissa olevat ovat yleensä tunnustaneet itselleeen ja toisilleen sen tosiseikan, että rakastava suhde ei voi perustua pelkkään intohimoon tai fyysiseen viehätysvoimaan, jotka joka tapauksessa useinmiten laantuvat pitkässä suhteessa. Tällaisilla pareilla on paljon muitakin arvoja parisuhteessa kuin pelkkä primitiivinen seksivietti. Esimerkiksi toveruus, yhteinen menneisyys muistoineen jne.

Mitä se pariutuminen sitten on, jos ei tätä? Romantiikka ja rakkaus pyrkii juurikin peittämään totuuden, miten armotonta rakkauden sanotaanko ekonomia on. Satunnaisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys, koska silloin kaikenlaiset ihmiset pariutuisivat yhtä tehokkaasti.

Hämmentää edelleen, kun ensin yritetään kieltää, ettei mitään markkina-arvoa ole olemassakaan ja kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet löytää seuraa ja heti seuraavassa lauseessa aloitetaan ominaisuuksien luetteleminen, jotka vaikuttavat kaupankäynnin onnistumiseen, mutta mitään kauppaahan ei kuitenkaan tehdä. Vertaus eläinkuntaan on erittäin onnistunut, miksi ihmiset pitäisi siitä jotenkin täysin erottaa?

Maailmassa on paljon naisia, joita haluaisin nussia jos mahdollista. Se, että joku nainen herättää mussa panetusta ei tarkoita ettäkö olisin häneen rakastunut. Kun rakastuu niin usein silloin toisen hyvinvointi ja hänen etunsa ovat sinullekin jopa seksiä tärkeämpiä asioita. En lähtisi sekoittamaan näitä asioita keskenään. Seksuaalinen halu ei mittaa rakkauden määrää. Ne on kaksi ihan eri asiaa.

Niin, aina voidaan toki filosofoida siitä, onko rakkaus ihmisen itse luoma kuvitteellinen käsite intohimolle ja seksuaalisille haluille. Useinmiten on, varsinkin nuorena ja ihastumisten alkuvaiheessa. Ihminen ei näe toista ihmistä välttämättä sellaisena kuin on, koska hänen omat mielikuvansa ja viehtymyksensä vaikeuttavat objektiivisen näkemyksen muodostamista toisesta. Kuten sanoin, markkina-arvoteorialle on selvästi evidenssiä parinmuodostuksessa, mutta ihminen on poikkeava eläin siinä mielessä, että ihmisten keskuudessa melko usein myös ei-niin-viehättävät henkilöt löytävät parin ja pariutuvat. Ei-niin-viehättävä henkilö (varsinkaan mies) ei yleensä ole se, joka ensimmäisenä löytää tanssiravintolasta tai tinderistä yhden yön seuralaisen niin halutessaan. Mutta parisuhteen hän saattaa kyllä jossain vaiheessa löytää, kun eteen tulee sellainen naishenkilö, joka näkee hänen puutteidensa läpi ja silti pitää miehestä.

Melko tynnyrissä saa elää ellei ole sitä huomannut, että vähemmän vetovoimaisetkin ihmiset elävät parisuhteessa. Siitä huolimatta etteivät suomalaiset oikein osaa edes pukeutua ja laittautua korostaakseen parhaita puoliaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on ollut usein "taktiikkana" (no ei välttämättä mikään tietoinen taktiikka, mutta näin on usein käynyt), että seurustelen muutaman vuoden (erillään), ja sitten kun alkaa naista perheenperustamisvietti tosissaan kiusaamaan, tulee ero.

Uutta naista koukkuun. Rinse and repeat.

Mä tykkään asua keskenäni, enkä ihan hevillä yhteen muuta. Pitäisi sattua tosi pätevä nainen kohdalle ennen kuin sitä jaksaa edes harkita.

Mä en ole mikään helppo tapaus, ja naiset kyllä tietää sen, mutta siitä huolimatta haluavat olla mun kanssa kunnes ollaan vääjäämättömien tosiasioiden äärillä.
Tarkoitat varmaan, että oli taktiikkana. Sinähän olet täällä kertonut käytännössä lopettaneesi yrittämisen vuosia sitten ja jopa oikean kiikkustuolin kerroit hankkineesi. Mutta ehkä tuo sinun "taktiikkasi" oli juuri se syy miksi nyt olet yksin ja kaihoisasti muistelet menneitä. Mielestäni nyt olisi reflektoinnin paikka ja ihan ilman ajan tuomia piikkejä lihassa ja lappuja silmillä uudistua ja ottaa toinen lähestymistapa. Kokeile, et menetä mitään.
 
Pakko kysyä että miksi viiskybäisellä ylipäätään pitäiskään olla hyviä mahdollisuuksia joihinkin parikymppisiin tsirbuloihin? Itse olen jo 40v+ ja jostain kumman syystä parikybäisiä tsirbuloitakin olisi tarjolla - ihan samoin kuin viiskymppisiäkin. Ja olen täysi nobody enkä edes miesmissi enkä liiemmin edes hyvässä kuosissa. Olen ilmeisesti siunattu jollain oudolla tavalla - tai ehkä kuvittelisin olevani jos uskoisin moiseen paskaan. :D

Tämä herättää keski-ikäisessä miehessä vähän ristiriitaisia ajatuksia. Jos heitetään moraali hetkeksi nurkkaan, niin onhan se myönnettävä, että naiseutensa parasta aikaa elävät parikymppiset ne vaan jaksaa kiehtoa tällaista jo itse hyvää vauhtia ukkoontuvaa pöllömiestä. Nuoruus on seksikästä. Nuoret naiset uskaltavat myös korostaa seksikkyyttään ja naamaltakin löytyy vielä se hymy, mitä saa kaivamalla kaivaa elämäänsä katkeroituneista keski-ikäisistä pirttihirmuista. Aika poikkeuksellisen hieno ihminen saisi olla, ettäkö jaksaisin jostain ikäisestäni MILFistä innostua lähellekään samassa määrin.

Mutta.... Jonkinlainen moraaliahdistus iskee siinä vaiheessa, kun alkaa kelata että teoriassa omat lapset voisivat olla nykyään samanikäisiä. Jotenkin se on myös säälittävää, jos kaltaiseni ukkelit elävät jotain harhaista elämänvaihetta missä kuvittelevat olevansa oman elämänsä rennyharlineita. Varsinkaan ellei ole elämässään saanut senkään verran lisäarvoa aikaiseksi kuin mitä Renny Harlin, niin onhan se nyt jumalauta säälittävää juosta nuoren naisten perässä.

Harmi juttu. Kiva ois kyllä.

Ikääntyminen on paska homma. Myös miehelle.
 
Tarkoitat varmaan, että oli taktiikkana. Sinähän olet täällä kertonut käytännössä lopettaneesi yrittämisen vuosia sitten ja jopa oikean kiikkustuolin kerroit hankkineesi. Mutta ehkä tuo sinun "taktiikkasi" oli juuri se syy miksi nyt olet yksin ja kaihoisasti muistelet menneitä. Mielestäni nyt olisi reflektoinnin paikka ja ihan ilman ajan tuomia piikkejä lihassa ja lappuja silmillä uudistua ja ottaa toinen lähestymistapa. Kokeile, et menetä mitään.
No viimeisin ero tuli viime vuonna. Että ei tässä ihan hirveän pitkään olla vielä kiikkustuolihommia vedelty, ja muutenkin se on enemmänkin sellainen mentaalitason kielikuva. Että vieläkö tässä arvannee jaksaa yrittää mitään akkajuttuja vai antaako jo olla.
 
Mitä se pariutuminen sitten on, jos ei tätä? Romantiikka ja rakkaus pyrkii juurikin peittämään totuuden, miten armotonta rakkauden sanotaanko ekonomia on. Satunnaisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys, koska silloin kaikenlaiset ihmiset pariutuisivat yhtä tehokkaasti.

Hämmentää edelleen, kun ensin yritetään kieltää, ettei mitään markkina-arvoa ole olemassakaan ja kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet löytää seuraa ja heti seuraavassa lauseessa aloitetaan ominaisuuksien luetteleminen, jotka vaikuttavat kaupankäynnin onnistumiseen, mutta mitään kauppaahan ei kuitenkaan tehdä. Vertaus eläinkuntaan on erittäin onnistunut, miksi ihmiset pitäisi siitä jotenkin täysin erottaa?


Korota markkina-arvoasi niin paljon, että rupeaa kelpaamaan. Simpele as duck.
Pariutumista voi verrata ystävyyteen. Kai sielläkin voi ajatella olevan markkina-arvo, osa ei saa ja osalla lukuisia. Tuossa sama kuin pariutumisessa, keskinäinen sopivuus ratkaisee eikä kuinka hyödyllinen kaveri on uran tai osaamisen puolesta.
 
Viimeksi muokattu:
^
Kyllähän sitä nykypäivänä 50v. mies (jos on nyt raha-asiat ja kroppa säädyllisessä kunnossa) saa just somen avulla yllättävän nuoria mirrejä melko helposti. Mut jos nyt haluaa tehdä muutakin kuin panna, niin aika harva sellainen jonka kanssa ikäeroa on reippaasti täyttäis sitä henkisen iän kaipuuta. Et "oliko Led Zeppelin joku räpbändi ysärillä" ei oikein noin niinkuin innosta vakavampaan.

Joten ei viitsi jutella nuorempien tinder-pokien kanssa ensimmäisenä kulttuurista ellei niillä selvästi ole harrastuneisuutta siihen mikä oma ikäluokka on.
 
Melko tynnyrissä saa elää ellei ole sitä huomannut, että vähemmän vetovoimaisetkin ihmiset elävät parisuhteessa. Siitä huolimatta etteivät suomalaiset oikein osaa edes pukeutua ja laittautua korostaakseen parhaita puoliaan.
Joo eihän se koskaan täysin mustavalkoista ole. Tuon ihmismäisyyden itse kuvailisin tässä yhteydessä varianssiksi. Eli preferenssejä kumppaninvalintaan on yksilötasolla niin paljon erilaisia ja täysin sattumaa sekä selittämätöntä psykologiaa esiintyy siinä määrin, että pariutumista tapahtuu kyllä kaikissa markkina-arvoluokissa. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että markkinat kehittyvät koko ajan siihen suuntaan*, että lähes kelpaamattomia miehiä on lisääntyvässä määrin. Eikä se ole kenenkään vika tai asia, mihin pitäisi keksiä ratkaisu. Tiedostamalla asian ja pitämällä huolta omasta markkina-arvostaan, niin lopputuloksen luulisi edelleen olevan ihan hyvä, mutta ei nimenomaan keskimääräisen miehen näkökulmasta pariutuminen ole helpommaksi käymässä.

Mikä on sitten haasteellista, niin riippuu keneltä kysytään. Onhan sekin kiinnostava ajatus, että miehet ovat vuosien mittaan pehmenneet, joten hypergamia yhdistettynä keskimääräisen miehen markkina-arvon laskuun aiheuttaa nykyisenkaltaisen tilanteen. Tosin ratkaisu tähänkin on edelleen täsmälleen sama, että pidä huolta tai korota markkina-arvoasi, mutta olisiko pariutumisen haasteellisuus vaan miesten saamattomuutta? :zoom:

* Hauskasti jos tuota ekstrapoloisi koilliseen asti, niin lopputuloksena kenenkään miehen markkina-arvo ei olisi riittävä yhdellekkään naiselle ja tämä ei nyt oikein mitenkään ole oikeasti mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli tuosta ikäerosta mieleen, niin mä olen kuulemma vielä nuori, vasta 34-vuotias. Mutta tullut töissä huomattua, että vaikka niitä nykyisellään parikymppisiä (n. 18-24 -vuotiaita) on kiva katsella ja kuvitella niiden kanssa hauskaa pitävänsä, niin huomaa, että on kyllä aivan erilaiset puheenaiheet ja mielenkiinnon kohteet noilla junioreilla. Ei mitään kuvitelmaa siitä, että jaksaisi tuollaisten kanssa suhdetta alkaa rakentamaan. Ei vaan pystyis, ei mitenkään.

Ja saamattomuuteen tosiaan auttaa se että sattuu olemaan siellä missä niitä naisia on, eikä omat puheenaiheet sitten ole pelkästään sitä navan alle menevää huttua "pillu sitä, pillu tätä"-höpinöineen. Muijien kanssa kun voi jutella ihan normaaleista arkisista asioista ja etsiskellä siitä sitten niitä yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Sille oli aikoinaan jokin alitajuinen ajatus, että lähdin hoitoalalle. Paljon mukavia muistoja mukavista työkavereista.
 
Ja saamattomuuteen tosiaan auttaa se että sattuu olemaan siellä missä niitä naisia on, eikä omat puheenaiheet sitten ole pelkästään sitä navan alle menevää huttua "pillu sitä, pillu tätä"-höpinöineen. Muijien kanssa kun voi jutella ihan normaaleista arkisista asioista ja etsiskellä siitä sitten niitä yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Sille oli aikoinaan jokin alitajuinen ajatus, että lähdin hoitoalalle. Paljon mukavia muistoja mukavista työkavereista.

Joo, tarvii vaan olla joku hyvä ympäristö jossa naisten kanssa voi käydä normaaleja keskusteluita ilman että ne tylsistyy tai ahdistuu luullessaan että keskusteluyritys on iskuyritys.

En ole kanssa ymmärtänyt iskemistä, mutta onko joku oikeasti niin idiootti että menee juttelemaan naisille "pillu sitä, pillu tätä -höpinöitä"?
 
..
En ole kanssa ymmärtänyt iskemistä, mutta onko joku oikeasti niin idiootti että menee juttelemaan naisille "pillu sitä, pillu tätä -höpinöitä"?
Ei varmaan moni suoraan tuota sano mutta se pillu-pillu asenne vaikuttaa negatiivisesti siihen ulosantiin ja siihen miten naisen kanssa toimitaan. Kyseessähän on psyykkeen tila. Monestihan se pillu-pillu asenne on syntynyt siitä kehittymättömästä henkisestä tilasta, ollaan mieleltään siellä amiksen tupakkapaikalla. Aikuinen nainen kyllä tunnistaa nämä heput suht nopeasti.
 
Oma näkemykseni on kuitenkin se, että markkinat kehittyvät koko ajan siihen suuntaan*, että lähes kelpaamattomia miehiä on lisääntyvässä määrin. Eikä se ole kenenkään vika tai asia, mihin pitäisi keksiä ratkaisu. Tiedostamalla asian ja pitämällä huolta omasta markkina-arvostaan, niin lopputuloksen luulisi edelleen olevan ihan hyvä, mutta ei nimenomaan keskimääräisen miehen näkökulmasta pariutuminen ole helpommaksi käymässä.

Tämä pitänee paikkansa. Koska jos fakta on että 25% miehistä (ei mistään ikälopuista vaan mitattu nuorista noin 15 vuotiaista pojista Suomen laajuisesti) ei vaan PYSTY istumaan selkä suorassa lattialla. Koska heidän kroppansa ei vaan taivu tähän asentoon.

Jos jo 40% nuorista on niin huonossa kunnossa että he eivät tahdo jaksaa tehdä perusasioita arjessa, kuten vaikka imuroida, käydä kaupassa, kantaa niitä ostoksia, tehdä petiään, pukeutua ja riisua jne jne. saati käydä töissä, tehdä ruokaa.

"
Jos istuminen ja kyykyssä käyminen tuottavat tuskaa jo teini-iässä, aikuisena luvassa on terveysmurheiden suo.
"

2022 syksyllä julkaistun liikuntaraportin mukaan Suomalaiset aikuiset joko istuvat tai makaavat suuren osan valveillaoloajastaan. Miehet päälle 9 tuntia ja naiset lähes 9 tuntia vuorokaudessa. Lisää päälle nukkumiseeen kuluva aika (helposti toiset 9 tuntia) niin aikuinen ihminen EI makaa / istu vähemmän kuin 6 tuntia vuorokaudessa. Keskimäärin se noin 30min mitä keskiverto ihminen käyttää vaikkapa vuorokaudessa jääkaapille kävelyyn ja sieltä ruuan ottamiseen kuluttaa jopa PUOLET hänen päivittäisestä energiastaan sekä jaksamisestaan. Eli se on päälle 50% "keskiverto normaalin" Suomalaisen liikkumisesta.

"Työikäisistä 20–54-vuotiaista miehistä 65 prosenttia ja naisista 49 prosenttia oli painoindeksin mukaan ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020. Vuonna 2018 ylipainoisia tai lihavia miehistä oli 59 prosenttia ja naisista 45 prosenttia. Ylipaino ja lihavuus oli yleisintä 55–74-vuotiailla, vaikka tässä ikäryhmässä ei havaittu muutosta ylipainoisten määrässä. Ikäryhmän miehistä 70 prosenttia ja naisista 63 prosenttia oli ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020. "

Niin pitämällä itsensä suunnilleen kunnossa (esim. pystyy nousemaan ilman käsien tai toisten apua sohvalta/tuolilta seisomaan tai nousemaan sängystä ylös ilman että tarvitsee kieräyttää itsensä sieltä pois tjsp) ja painoindeksin edes suunnilleen 25 paikkeilla pääsee jo parempaan kuin 65% miehistä välillä 20-54 vuotta tai parhaaseen 30% ryhmään miehissä 55-74 vuotiaana.
Jos tähän lisää edes 50-100+km kävelyn (muistan miten yhdessä toisessa ryhmässä lähinnä naurettiin ja todettiin että joku 50km kävelyä nyt tulee lähes joka viikko tehtyä) kuukaudessa (kyllä keskimäärin 30 päivässä) olet jo "todella hyvässä kunnossa" verrattuna keskivertoon Suomalaiseen. Lisäksi jos et tupakoi ja juot vuodessa alle sen 10 litraa pirtua (tai 25 litraa 40% vodkaa tai alle 180 litraa olutta jos sitä juot ja se sattuu olemaan 5,5%) olet jo "todella hyvä saalis" naiselle.

Korjataan nyt että se olikin vähentynyt ja "vain" 9 litraa 100% alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohden vuonna 2021 eikä tässä ole laskettu esim. virosta tuotua alkoholia...

Toisaalta jos juot tuon verran se on silti hieman vähemmän kuin keskiverto Suomalainen MIES juo:
" Miehet juovat kuitenkin yhä lähes kolme neljäsosaa kaikesta kulutetusta alkoholista. Aikuisväestöstä noin 90 prosenttia käyttää alkoholia"
 
Ei varmaan moni suoraan tuota sano mutta se pillu-pillu asenne vaikuttaa negatiivisesti siihen ulosantiin ja siihen miten naisen kanssa toimitaan. Kyseessähän on psyykkeen tila. Monestihan se pillu-pillu asenne on syntynyt siitä kehittymättömästä henkisestä tilasta, ollaan mieleltään siellä amiksen tupakkapaikalla. Aikuinen nainen kyllä tunnistaa nämä heput suht nopeasti.

Toisaalta jos on tottunut siihen että naiset katsovat aina nenänvartta pitkin tai että hyvä kun viitsivät edes huomata olemassaolon jos niille puhuu, niin harvemmin niille edes haluaa mennä puhumaan ellei ole sitä pakottavaa tarvetta. Eikä siten tule kokemusta normaalista juttelusta.

Tämä pitänee paikkansa. Koska jos fakta on että 25% miehistä (ei mistään ikälopuista vaan mitattu nuorista noin 15 vuotiaista pojista Suomen laajuisesti) ei vaan PYSTY istumaan selkä suorassa lattialla. Koska heidän kroppansa ei vaan taivu tähän asentoon.

Jos jo 40% nuorista on niin huonossa kunnossa että he eivät tahdo jaksaa tehdä perusasioita arjessa, kuten vaikka imuroida, käydä kaupassa, kantaa niitä ostoksia, tehdä petiään, pukeutua ja riisua jne jne. saati käydä töissä, tehdä ruokaa.

"
Jos istuminen ja kyykyssä käyminen tuottavat tuskaa jo teini-iässä, aikuisena luvassa on terveysmurheiden suo.
"

2022 syksyllä julkaistun liikuntaraportin mukaan Suomalaiset aikuiset joko istuvat tai makaavat suuren osan valveillaoloajastaan. Miehet päälle 9 tuntia ja naiset lähes 9 tuntia vuorokaudessa. Lisää päälle nukkumiseeen kuluva aika (helposti toiset 9 tuntia) niin aikuinen ihminen EI makaa / istu vähemmän kuin 6 tuntia vuorokaudessa. Keskimäärin se noin 30min mitä keskiverto ihminen käyttää vaikkapa vuorokaudessa jääkaapille kävelyyn ja sieltä ruuan ottamiseen kuluttaa jopa PUOLET hänen päivittäisestä energiastaan sekä jaksamisestaan. Eli se on päälle 50% "keskiverto normaalin" Suomalaisen liikkumisesta.

"Työikäisistä 20–54-vuotiaista miehistä 65 prosenttia ja naisista 49 prosenttia oli painoindeksin mukaan ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020. Vuonna 2018 ylipainoisia tai lihavia miehistä oli 59 prosenttia ja naisista 45 prosenttia. Ylipaino ja lihavuus oli yleisintä 55–74-vuotiailla, vaikka tässä ikäryhmässä ei havaittu muutosta ylipainoisten määrässä. Ikäryhmän miehistä 70 prosenttia ja naisista 63 prosenttia oli ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020. "

Niin pitämällä itsensä suunnilleen kunnossa (esim. pystyy nousemaan ilman käsien tai toisten apua sohvalta/tuolilta seisomaan tai nousemaan sängystä ylös ilman että tarvitsee kieräyttää itsensä sieltä pois tjsp) ja painoindeksin edes suunnilleen 25 paikkeilla pääsee jo parempaan kuin 65% miehistä välillä 20-54 vuotta tai parhaaseen 30% ryhmään miehissä 55-74 vuotiaana.
Jos tähän lisää edes 50-100+km kävelyn (muistan miten yhdessä toisessa ryhmässä lähinnä naurettiin ja todettiin että joku 50km kävelyä nyt tulee lähes joka viikko tehtyä) kuukaudessa (kyllä keskimäärin 30 päivässä) olet jo "todella hyvässä kunnossa" verrattuna keskivertoon Suomalaiseen. Lisäksi jos et tupakoi ja juot vuodessa alle sen 10 litraa pirtua (tai 25 litraa 40% vodkaa tai alle 180 litraa olutta jos sitä juot ja se sattuu olemaan 5,5%) olet jo "todella hyvä saalis" naiselle.

Korjataan nyt että se olikin vähentynyt ja "vain" 9 litraa 100% alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohden vuonna 2021 eikä tässä ole laskettu esim. virosta tuotua alkoholia...

Toisaalta jos juot tuon verran se on silti hieman vähemmän kuin keskiverto Suomalainen MIES juo:
" Miehet juovat kuitenkin yhä lähes kolme neljäsosaa kaikesta kulutetusta alkoholista. Aikuisväestöstä noin 90 prosenttia käyttää alkoholia"

Ok. Tämä kuulostaa hyvin hämmentävältä. Ehkä mää oon vaan myös ehtinyt irtaantua todellisuudesta, tai jotain.

Istumista kyllä tulee hyvin helposti se 9 tuntia päivässä jos on toimistotöissä. Esim. jos on 7,5h töissä ja sitten istuu bussissa puoli tuntia suuntaansa työmatkalla, niin sehän on jo melkein siinä vaikkei olisi mikään sohvaperuna.
 
Ok. Tämä kuulostaa hyvin hämmentävältä. Ehkä mää oon vaan myös ehtinyt irtaantua todellisuudesta, tai jotain.

Ei oikeastaan, yleensä vaan se kaveripiiri ja ehkä omat vanhemmat ja sukulaiset.. ..sen mieltää normiksi. Lisäksi se ympyrä pienenee kun ei enää opiskele ja työkavereihinsa ei tietysti ihan samalla lailla tutustu (koulussa ehkä oli sen 9+ vuotta samojen tyyppien kanssa, leikki myös niiden kanssa, näki niiden kodit ja vanhemmat jne).

Löytyy monia jotka eivät tunne yhtään syrjäytynyttä tai todellisissa ongelmissa olevaa, tai sitten lähes koko kaveripiiri on niitä ja ollaan kotona koneella.
Samaten huumeiden ja alkoholin liian/väärinkäyttäjiä. Ihmiset ovat taitavia piilottamaan noita juttuja ja vasta kun saavat potkuja töistä, vaimo ottaa lapset ja lähtee kävelemään tms. alkaa käydä ilmi miten vakavaksi tilanne on mennyt.

Samaten jos omat vanhemmat, suurin osa omista kavereista jne. on ihan "normaalin painoluokan omaavia" ei sitä oikein hahmota miten moni on esim. sairaalloisen ylilihava tai ei pysty tekemään suurinta osaa ns. normaaliksi luetuista jutuista.

Itse taidan tuntea yhden (naispuoleisen) joka on kohtuullisen ongelmallinen tapaus masentunut, sairaseläkkeellä, asuu äitinsä kanssa, ikää varmaan jo noin 40, ei ollut koskaan töissä, vaikeasti ylipainoinen (luokkaa varmaan päälle 150kg, pituus ehkä 160cm, pelkkä käveleminen todella vaikeaa). Ei sillä että hänestä kovin useasti kuulisi mitään mutta kuitenkin.

Kun taas suurin osa kavereista on lähes samaa ikää kuin itsekin, naimisissa ja työelämässä. Kuntoilevat enempi tai vähempi ja ovat omistusasujia suurimmalla osalla omakotitalo. Ei taida kuin yksi kaveri tupakoida ja alkoholiakin kuluu kohtuullisen harvoin. Ei tämä kuitenkaan muuta tilastoja vaikka itsellä ei kavereissa paljoa olisikaan työttömiä, syrjäytyneitä tai sellaisia jotka eivät esim. liikkuisi ja metsissä samoilisi koko perheen voimin.

Epäilen myös että henkilöt joilla on noita vaivoja eivät tahdo niitä tuoda esille "normaaleille" ihmisille. Kyllä se itseäkin nolottaisi jos en pystyisi esim. nousemaan istumaan sohvalta tai tuolilta ilman apua tai edes istumaan lattialla selkä suorana. Lisäksi tuollaiset ovat asioita mitä ei yleensä tule edes miettineeksi tai testanneeksi.

Sitten kun tekee noita testejä ne tuntuvat ns. "naurettavan helpoilta" kuten esim. että seiso 10 sekunttia toinen jalka ylhäällä yhden jalan varassa kaatumatta. Sitten kun lukee että jos ei pysty niin kuolemisen riski lähes tuplaantuu. Toki tuo ei nyt ihan niin yksiselittäistä ole ja esim. omat 80v isäni ja 73v vanha äitininkin pystyvät tuon tekemään... "alle 70-vuotiaalla alle 10 sekunnin suoritus on äärettömän heikko. + – Kannattaa myös miettiä, missä mahtaa olla vika, jos ei alle 50-vuotiaana yhdellä jalalla seisontaan pysty. "
 
Kolmosen miehen naamassa on jo selkeästi vikaa, hänen kasvonpiirteensä suorastaan häiritsevät. Asiaan kuuluu, että pituus on lyhyt.

Kasvot rumat kuin petolinnun perse ja lyhyt. Ensimmäiseksi tulee mieleen ainakin Danny Trejo. Hän täyttää kirkkaasti kategorian numero 3...
 
Tässähän nyt varmaan Erkki miettii asiaa eritavalla kuin esim. nuo 4x naimisiin mennyttä naista joista osa hankkinut lapsiakin hänen kanssaan.

Mutta oikeasti, jos Tinderissä tulisi tälläinen kuva vastaan itsekin epäilisin että pyyhkäistään ohitse eikä haluta tutustua:
image


Eli epäilen että hän on ihan charmilla, perinteisesti tutustumalla ja juttelemalla saanut ne vaimonsa eikä vaan laittamalla tuollaista kuvaan tinderiin.
Toki jotkut tykkäävät tatuoinneista ja nopeista autoista mutta olen aika varma että vaikka tämäkin kuva olisi ollut Tinderissä (paljasta pintaa, nopeaa autoa ja tatuointeja) se tuskin olisi auttanut:
LDN-L-TREJO-004-0630-1.jpg
 
Ai tällä vuosikymmenellä? Puhe oli nykyajan deittiskenestä, ei jonkun 70-luvun.

Ja julkkiksiin toki pätee vähän eri säännöt.

Ennenhän jotain piti edes tehdä että sai jotain ja hyvin rajallinen määrä myös vaihtoehtoja. Nykyään vaihtoehdot ovat monikymmenkertaiset ja välttämättä ei tarvitse edes poistua kotoa.
 
Ennenhän jotain piti edes tehdä että sai jotain ja hyvin rajallinen määrä myös vaihtoehtoja. Nykyään vaihtoehdot ovat monikymmenkertaiset ja välttämättä ei tarvitse edes poistua kotoa.
Sinä näet tarjonnan näennäisen paljouden hyvänä asiana yksittäisen C-luokan miehen näkökulmasta, mutta todellisuudessahan se tarjonnan paljous auttaa lähinnä muita kuin sitä C-miestä ja päinvastoin on hänelle haitaksi.

Ennen vanhaan piirit oli tosiaan pienemmät, ja niissä pienissä piireissä se C-luokan mieskin oli joku ja hänellä oli tsäänssit johonkin. Nykyään sen pitää kilpailla koko maailmaa vastaan.

Nykyajan meiningissä voittajia ovat naiset ja A-luokan chadit. Lopuilla miehillä on huomattavasti nihkeämpää.
 
Sinä näet tarjonnan näennäisen paljouden hyvänä asiana yksittäisen C-luokan miehen näkökulmasta, mutta todellisuudessahan se tarjonnan paljous auttaa lähinnä muita kuin sitä C-miestä ja päinvastoin on hänelle haitaksi.

Ennen vanhaan piirit oli tosiaan pienemmät, ja niissä pienissä piireissä se C-luokan mieskin oli joku ja hänellä oli tsäänssit johonkin. Nykyään sen pitää kilpailla koko maailmaa vastaan.

Nykyajan meiningissä voittajia ovat naiset ja A-luokan chadit. Lopuilla miehillä on huomattavasti nihkeämpää.

C-luokan miehet ovat jääneet ilman naisia jo niin kauan kun luolasta siirryttiin pois.
 
Tätä ketjua kun lukee niin varmaan helpointa on miehellä jos ei seiso eikä muutenkaan haluja mihinkään perhehommiin. Ei muuta kuin uutta peliä Steamista tulille C-miehet!
 
C-luokan miehet ovat jääneet ilman naisia jo niin kauan kun luolasta siirryttiin pois.
No, kyllähän esimerkiksi mun vanhempien ikäluokka pariutui oikein hyvin ja nuoremmatkin polvet tuossa hieman myöhemmin, poislukien toivottomimmat alkoholistit tms.

Kaikkein heikoin aines jää usein ilman ja se on luonnon lakeja, mutta se on sitten kokonaan eri asia, mikä on "heikon aineksen" määritelmä... Ja nykypäivänä siis vaatimukset miehelle on paljon kovemmat kuin ennen vanhaan. Siis siitä huolimatta, että "vaatijat" itse eli naiset ovat tasoltaan huomattavasti heikompia kuin aiemmin.
 
No, kyllähän esimerkiksi mun vanhempien ikäluokka pariutui oikein hyvin ja nuoremmatkin polvet tuossa hieman myöhemmin, poislukien toivottomimmat alkoholistit tms.

Kaikkein heikoin aines jää usein ilman ja se on luonnon lakeja, mutta se on sitten kokonaan eri asia, mikä on "heikon aineksen" määritelmä... Ja nykypäivänä siis vaatimukset miehelle on paljon kovemmat kuin ennen vanhaan. Siis siitä huolimatta, että "vaatijat" itse eli naiset ovat tasoltaan huomattavasti heikompia kuin aiemmin.
Millä tavalla vaatimukset ovat nykyään kovempia?
 
Millä tavalla vaatimukset ovat nykyään kovempia?
Kaikilla tavoilla, etenkin ulkonäköön liittyen.

Ei tämä ole mitään rakettitiedettä, jos noin 30% nuorista miehistä ei ole saanut lainkaan seksiä kuluneen 12 kuukauden aikana. Ja se tutkimus tehtiin ennen koronaa... Joku asiantuntija sanoi, että nykyään voi olla lähempänä 50 prosenttia.

Ylipäätään seksiä harrastetaan paljon vähemmän kuin ennen, joten nekin, jotka saa, saavat vähemmän kuin ennen vanhaan.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
259 114
Viestejä
4 502 371
Jäsenet
74 329
Uusin jäsen
Bopperhopper

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom