- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 9 700
Aika katkeran tuntusta selitystä, kuinka vaan rikkaat ja komeat pärjää. Kuinka ennen oli kaikki paremmin ja nykyään on naiset läskejä, sekä pilalle vielä menee jos nuorena bilettää ja paneskelee.
Kyllähän kaiken ikäiset ja näköiset pariutuvat. Itsekin ihmettelen tuota "kaikki menneet jo naimisiin 16-20 vuotiaana ja 40v ovat toiseen kertaan naimisissa viiden lapsen kanssa" tyyppistä juttua. Moni joiden kanssa juttelin ja jotka menivät naimisiin heti kun mahdollista ja hankkivat lapsia alle 20 vuoden iällä valittelevat sitä että eivät oikein saaneet olla nuoria ja tehdä omia juttujaan vaan heistä tuli heti isiä ja äitejä. Toki myös se että kun silloin pariutui se oli samanikäisen kanssa.
Toki jos nainen haluaa lapsia hän yleensä menee naimisiin alle 35 vuotiaana, ainakin jos haluaa itse niitä synnyttää (juu, jotkut ovat synnyttäneet päälle 40v mutta siltikin). Samaa voidaan sanoa miehistä, jos se mies sen lapsen tai useamman haluaa itselleen hän yleensä tekee sen hieman nuorempana eikä 40-50 vuotiaana.
Mutta onhan niitä vapaita sinkkuja kuitenkin ja monesti kun tulee hieman enemmän ikää myös seurustelevien henkilöiden välinen ikäero voi kasvaa mieltymysten mukaisesti. Esim. se 50 mies voi hyvin seurustella sen 30 vuotiaan naisen kanssa ja molemmat pitävät siitä kun taas se 20 vuotias mies joka "seurustelee" 14 vuotiaan kanssa leimataan ihan aiheestakin.
Toki asiaan vaikuttaa sekin miten ehkä nuorempana etsi vain niitä yhdenillan juttuja ja vanhempana haluaa vakiintua. Samalla taktiikalla se ei välttämättä toimi, ainakaan jos se taktiikka on vetää kännit puistossa ja tarjota tytöille olutta samalla ehdotellen seksiä puskissa koska asuu vanhempiensa luona.
Sitten on niitä "iki sinkkuja" jotka eivät ole koskaan edes seurustelleet. Heillä asiat ovat yleensä heikommin koska he ovat asettaneet vaatimukset niin korkealle, itsensä niin alas ja oikeasti ehkä uskovat tarinoihin siitä miten vastakkainen sukupuoli on "täydellinen" ja suudelmakin vasta tapahtuu avioliittoa solmittaessa.
Itse sanoisin että vanhemmiten sitä tietää mitä haluaa ja on nähnyt kuitenkin elämää eikä (yleensä) odotukset ole järjettömän korkealla. Tajutaan että itse ollaan vastuussa siitä että ollaan onnellisia, se ei ole toisen tehtävä tietää mitä ajattelet ja tehdä sinua sekä elämääsi paremmaksi varsinkaan jos et edes sano mitään.
Eikä myöskään erota sitten jonkun ns. täysin turhan asian takia (mitä, et pidä bändistä/väristä/sarjasta/elokuvasta) vaan hyväksytään että molemmilla on omat harrastuksensa ja menonsa sekä luotetaan toiseen eikä olla (jopa sairaalloisen) mustasukkaisia.
Tämä kuitenkin vaatii sen että pitää itsensä edes jotakuinkin kunnossa. Ei ketään kiinnosta tutustua vaikka miten mukavaan henkilöön jos tämä keskimäärin peseytyy harvemmin kuin kerran viikossa, vaihtaa ne lakanat harvemmin kuin kerran kuukaudessa, ei siivoa kuin ehkä jouluna ja on "hieman päästänyt itsensä repsahtamaan" (on vaikeasti ylipainoinen) jne.
Pelkästään puhtaat vaatteet, perushygienia (kyllä, myös ne hampaat olisi hyvä pestä ja sitä dödöä voi käyttää) ja normaali painoindeksi auttaa todella paljon. Jos harrastaa jotain mihin liittyy ulkona liikkumista ja tapaa muita ihmisiä auttaa vielä lisää. Harva kuitenkaan tulee väkisin kotoa hakemaan ja vaikka se Jehovantodistaja soittaakin ehkä ovikelloa hän tuskin haluaa naimisiin ja siksi lähestyy..