• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Eikö nuo taida nimenomaan vaikuttaakin seksuaalisiin haluihin ja jopa pysyvästi niin lääkityksen jälkeenkin?
Sitä en tiedä. Ainakaan pornon katsomista se ei vähentänyt tai lisännyt. Ainoa mitä psykiatri sanoi, että saattaa kestää kauemmin naisen kanssa, ennen kuin laukeaa. Sanoin hänelle silloin (20 vuotiaana), että minä mitään seksiä tule koskaan saamaan, mihin hän, että enköhän jonakin tule sitä harrastamaan.
 
Mä väitän tämänkin olevan täysin normaalia. Itsellä saattaa olla aika vahvakin "draivi" päällä. Libido kun vaihtelee miehestä mieheen. Itsellä aina ollut hyvin korkealla, testoa riittää muillekin jaettavaksi. Tämä näkyi jo teininä, kun partaa alkoi ilmestyä. Muilla kundeilla hädin tuskin kaksi karvaa rintakehässään. Nyt kuitenkin 30-vuotiaana väitän, että kaipaan naista enemmän kuin koskaan. Siksi ehkä uskalsin avioituakin, kun oli luottavainen tunne, että tuo olisi ollut se nainen, jonka kanssa viettää sen ns. loppuelämänsä eli myös jonka kanssa jaksaisi painia päivästä toiseen.

Ja kyllä sitä myös tehtiin suhteemme aikana. Paljon rivomminkin, kuin mihin olin aiemmin valmis. Maku seksiin on nyt "kypsempi" . Ehkä sama alkoholissa. Ei enää mitään ruotsalaista Absolutia, vaan laitetaan sitä parempaa vodkaa lasiin. Hyvä viski tai gin maistuu myös, kun kakskymppisenä alkoholi oli vain alkoholia. En siltikään juuri juo, mutta hienostuneempi tatsi on selvästi kehittynyt. Viinitkin maistuvat, vaikka en ole aiemmin niistä ollenkaan pitänyt.
Menee raskaasti oftopikiksi, mutta näin me ihmiset koemme asiat eri tavalla. Itse muistelen tutustuneeni alkoholiin ensimmäisen kerran hieman 18v jälkeen suomalaisella lapinkullalla ja maistettuani mietin, että hyi vittu mitä kauheaa paskaa, parin vuoden tauko jolloin en juonut yhtään, kunnes löysin paremmat viinit ja oluet. Ensimmäiset kännit vedin vahvemmalla imperial stoutilla ja siitä lähtien mennyt puhtaasti maistelulinjalla. minkäänlaista opettelua tykkäämään vahvemmanmakuisista stouteista tai ylipäätään tietyistä viineistä en ole joutunut käymään, vaan kaikki erikoisempi uponnut suoriltaan pirun hyvin. myönnän olevani myös siinämielessä erilainen tyyppi, että koskaan en ole ymmärtänyt ideologiaa jossa pannaan kaikkea mikä liikkuu, olen itse aina arvostanut naisissa älykkyyttä, samanlaisia arvoja sekä harrastuksia, mutta jokainen toki tavallaan, en tuomitse.
Edittiä
Tämä kuvaa mielestäni omaa suhtautumistani
 
Meitä on tosiaan moneen junaan! Nyt taaksepäin katsoessani en välttämättä menisi uusiksi punkkaan aivan jokaisen kanssa, kenen kanssa jotain on joskus puuhasteltu. Sanoisin, että 90% kokemuksistani ovat siitä huolimatta olleet loistavat eli näillä tilastoilla jatkan mieluusti vastaisuudessakin. Ja hyvältä tuntuu, täysin omasta tahdostani haen kokemuksia lisää.
 
Söin noita itekki p
Meitä on tosiaan moneen junaan! Nyt taaksepäin katsoessani en välttämättä menisi uusiksi punkkaan aivan jokaisen kanssa, kenen kanssa jotain on joskus puuhasteltu. Sanoisin, että 90% kokemuksistani ovat siitä huolimatta olleet loistavat

Sama :D

Tosin aina tykänny ite kyl olla parisuhtees, nyt 4v sinkkuna (eioo sattunutkaan näin 16v jälkeen) ni emt. Onko mulla enää siihe parisuhteeseenkaan hinku. Mikäli joku hyvä vaimoehdokas tulee vastaan ni miksipä ei?

Yksin eläminen on tylsää, kaksin kivempaa.
 
Söin noita itekki p


Sama :D

Tosin aina tykänny ite kyl olla parisuhtees, nyt 4v sinkkuna (eioo sattunutkaan näin 16v jälkeen) ni emt. Onko mulla enää siihe parisuhteeseenkaan hinku. Mikäli joku hyvä vaimoehdokas tulee vastaan ni miksipä ei?

Yksin eläminen on tylsää, kaksin kivempaa.
Allekirjoitan. Nyt toki vähän olen varovaisempi, ei tämä unelmien nainen vaimona pitkään kestänyt, vaikka itse kovasti halusi naimisiin (ja oli puhetta lapsistakin). Ehkä otan iisimmin nyt, mutta nyt taas huomenna treffit tiedossa.

En ole varmaan koskaan ollut 16-vuotiaasta lähtien edes yhtä vuotta "ilman". Aina ollut jokin säätö, tyttöystävä, Tinder-heiloja, tms. melkeinpä "harrastuksena".
 
Eikö nuo taida nimenomaan vaikuttaakin seksuaalisiin haluihin ja jopa pysyvästi niin lääkityksen jälkeenkin?

Ne vaikutukset tulevat usein käytön jälkeen kun serotoniinitasot aivoissa laskevat. Googlaa PSSD. Toki toihan on lääketehtaiden juoni pitää ihmiset lääkkeissä, noista tulee usein myös kovat vieroitusoireet jos lopettaa liian nopeasti.

Kannattaa välttää SSRI lääkkeitä viimeiseen asti, (työterveys)lääkärit tuputtavat noita kaikkiin vaivoihin. On tutkimus että ne sotkevat myös pysyvästi suolistoflooran joka voi sitten johtaa monenlaisiin sairauksiin.

Noitahan määrätään masennukseen, paniikkihäiriöön, tupakanpolton lopettamiseen, ennenaikaiseen siemensyöksyyn, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, unettomuuteen ja ties mihin pällivaivaan. Todellinen all-in-one wonder! Joka kymmenes suomalainen syö SSRI lääkkeitä eli täälläkin varmaan moni.

Itse käytin reilut neljä vuotta pienehköllä annostuksella ja silti vasta kolmannella kerralla onnistui lopetus kun piti töissäkin käydä. Vieroitusoireina mm. sähköiskuja, huimausta, hermostuneisuutta, unettomuutta. Varmaan jotain alakuloa ja masennustakin oli.
 
Ne vaikutukset tulevat usein käytön jälkeen kun serotoniinitasot aivoissa laskevat. Googlaa PSSD. Toki toihan on lääketehtaiden juoni pitää ihmiset lääkkeissä, noista tulee usein myös kovat vieroitusoireet jos lopettaa liian nopeasti.

Kannattaa välttää SSRI lääkkeitä viimeiseen asti, (työterveys)lääkärit tuputtavat noita kaikkiin vaivoihin. On tutkimus että ne sotkevat myös pysyvästi suolistoflooran joka voi sitten johtaa monenlaisiin sairauksiin.

Noitahan määrätään masennukseen, paniikkihäiriöön, tupakanpolton lopettamiseen, ennenaikaiseen siemensyöksyyn, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, unettomuuteen ja ties mihin pällivaivaan. Todellinen all-in-one wonder! Joka kymmenes suomalainen syö SSRI lääkkeitä eli täälläkin varmaan moni.

Itse käytin reilut neljä vuotta pienehköllä annostuksella ja silti vasta kolmannella kerralla onnistui lopetus kun piti töissäkin käydä. Vieroitusoireina mm. sähköiskuja, huimausta, hermostuneisuutta, unettomuutta. Varmaan jotain alakuloa ja masennustakin oli.
Omakohtasena kokemuksena noi seksihalujen vähentyminen ja erektio-ongelmat tuli ihan käytön aikana. Loppui käytön lopetettua.
 
Se on valitettava totuus, että lääketiede ei ole tyhjentävä juuri missään asiassa. Parhaimman mukaan yritetään hoitaa (koko yhteisön kesken jaetun) empiirisen kokemuksen perusteella. Esim. minulla on ollut migreeniä jo pienestä lähtien. Vasta aikuisiällä burnouttiin johtaneessa stressin täytteisessä työputkessa triggeröityi monipäiväiset ja ikävät migreenikohtaukset.

Ne jatkuivat pitkään aiemman työni lopetettuanikin. Lääkärikäynnin tulos oli vain: "ota Candesartania". Eli verenpainelääkettä. Kaksi viikkoa popsin ja alkoi kaikenlaiset oireilut rintakehän ahdistuksesta lähtien, jatkuva väsymys ja muuta. Lopetin heti. Yritin sitten omin tein löytää helpotusta ja vastaus minun kohdallani tuntui olevan hiilareissa. Mm. leivän syönnin lopetin jo.

Lääkärille mentyäni uusiksi, kun oli tarkastusaika, mainitsin ruokavaliolla löytäneeni apua ongelmiini. Syön muuten normaalisti, salaattiakin, mutta riisit ja pastat ja leipä ovat nyt historiaa. Ehkä yleisestikin ihan hyvä jättää vähemmälle. Ei ole migreeniä sen jälkeen lainkaan ollut. Mitä mieltä lääkäri? "Niin, no, hyvä jos toimii, mutta ei ole tutkittu että näin on. Se lääkitys on silti hyvä kokeilla loppuun asti, jos löydetään sopiva sulle."

Joo, en ole käynyt lääkärissä nyt varmaan viiteen vuoteen. Ei ole mitään syytä ollut. Ja edelleen ei yhtäkään migreeniä. Olen ehkä onnekas, mutta tyhmä en sentään ole. Kokeilin siis sitäkin, jos alkaisin ahmimaan kakkua ja muuta herkkua, niin viikon jatkuneessa lihotuskuurissa (for science™) iski jo heti migreeni. Muhun tungettiin sitten Diazepamia vastaanotolla, kun en kertakaikkiaan voinut enää yli 24 tuntia kestää sitä kipua. Sellanen episodi. Ei enää kakku maistu, kuin ihan pikkuisen.

"Sivuoireena" hiilarit jätettyäni enimmäkseen pois jaksan myös paremmin. Niin töissä kuin petipuuhissakin. Jos joku muu on kokenut samaa, olisi kiinnostavaa tietää. Ketogeenisestä ruokavaliosta, ym. on puhuttu paljon, mutta itse olen enemmän ihan vaan tavallinen "low carb" ja ajoittain syön kyllä pizzaakin pari palaa. Burgeritkin kotitekoisena maistuvat hyvin, ovat vain vähemmälle jääneet.
 
Olen kerran joo kokenut Cipralexin vieroitusoireet, kun lopetin seinään - oli aika hirveä olo pään sisällä, joten jatkoinkin lääkkeiden syöntiä. Sitten tuona kuuluisana vuonna -15 lopetin seinään ja se onnistui siksi, koska eräs baari-ilta meni aivan penkin alle agressiivisuuden takia (lisätyn Cipralex annostuksen takia) ja tulin flunssaan.

Nyt on tosin SSRI- lääkitys toiminut mielestäni ihan hyvin, turha ahdistus ja stressi on vähentynyt. Tämä naisettomuus- asiakin voisi aiheuttaa katkeruutta ja itsesääliä ilman lääkitystä - tosin ikäkin voi vaikuttaa positiivisella tavalla.

Olen lukenut paljon tästä aspergerista ja poikuudesta, niin eivät kaikki aspergerit ole samassa tilanteessa, kuin itse - tosin paljon on näitä ns. kohtalotovereita. Luin myös jostakin RSDstä (Rejection Sensitive Dysphoria) mitä esiintyy ilmeisesti usealla ADHD yhteydessä, mutta myös näillä autismikirjon ihmisillä, kuten aspergereilla, mutta ei niin useasti. En tiedä, mutta juuri perfektionismi ja epäonnistumisen pelko, mitä RSD sisältää, kuvaisi itseäni.
 
Olen kerran joo kokenut Cipralexin vieroitusoireet, kun lopetin seinään - oli aika hirveä olo pään sisällä, joten jatkoinkin lääkkeiden syöntiä. Sitten tuona kuuluisana vuonna -15 lopetin seinään ja se onnistui siksi, koska eräs baari-ilta meni aivan penkin alle agressiivisuuden takia (lisätyn Cipralex annostuksen takia) ja tulin flunssaan.

Nyt on tosin SSRI- lääkitys toiminut mielestäni ihan hyvin, turha ahdistus ja stressi on vähentynyt. Tämä naisettomuus- asiakin voisi aiheuttaa katkeruutta ja itsesääliä ilman lääkitystä - tosin ikäkin voi vaikuttaa positiivisella tavalla.

Olen lukenut paljon tästä aspergerista ja poikuudesta, niin eivät kaikki aspergerit ole samassa tilanteessa, kuin itse - tosin paljon on näitä ns. kohtalotovereita. Luin myös jostakin RSDstä (Rejection Sensitive Dysphoria) mitä esiintyy ilmeisesti usealla ADHD yhteydessä, mutta myös näillä autismikirjon ihmisillä, kuten aspergereilla, mutta ei niin useasti. En tiedä, mutta juuri perfektionismi ja epäonnistumisen pelko, mitä RSD sisältää, kuvaisi itseäni.
Mikä sua siinä epäonnistumisessa tai vastaavassa pelottaa?
 
Mikä sua siinä epäonnistumisessa tai vastaavassa pelottaa?
Sen kun tietäisi. Sen takia olen myös ns. pakiton mies (poika), koska en edes ajatuksen tasolla kestä sitä, että menisin juttelemaan jollekin naiselle ja saisin pakit. Mutta kuten muussakin elämässä, niin peruskoulun jälkeen kaikki opinnot ovat jääneet todella lyhyeen - paras taisi olla yksi päivä ja jätin leikin sikseen. Ei sillä, että olisin kuitenkaan, myöhemmin ajateltuna, halunnut niille aloille. En edes tiedä mikä ala kiinnostaisi.

Mutta aiheeseen palatakseni, niin en tiedä miksi tämä on niin helvetin vaikeaa. Kohta kolme viikkoa lukenut netissä "30 years old virgin" hakusanalla, keskusteluja. Ja useimmat nämä +30 vuotiaat edes yrittävät, käyvät välillä jopa treffeillä, tosin yleensä ilman tulosta. En vaan kykene menemään ulos mukavuusalueelta, toki Tinder voi olla raaka maailma minunkaltaisilleni ihmisille, ensinnäkään, kun en siedä katsoa kuviakaan itsestäni. Ja sitten jos edes tuon esteen ylittäisi, seuraava onkin vielä pahempi; ei yhtään tulosta ja itseluottamus on mennyttä. Mutta mitä jos tykkääkin, sitten alkaa keskustelu; mitä sanoa, tavataanko jne. Ja sitten pitäisi uskaltaa vielä lähteä tapaamaan tätä, jos kaikki on tähän mennyt maaliin. Tapaaminen olisikin se oikeasti kovin paikka, että pelkkä ajatuskin meinaa halvaannuttaa.

Ja tästä syystä spontaani tapaaminen, yleensä baarissa, on kaikista mutkattomin tapa. Mutta kun siitä keskustelusta pitäisi uskaltaa edetä sitten ns. maaliin asti, niin taas paniikkia iskee.

Jos tätä touhua, mikä on useimmille normaalia elämää ja suht helppoa, järjellä ajattelee, niin jättäisin leikin sikseen, mutta kun tunnepuoli haraa vastaan ja tietynlainen iän tuoma paniikki ja kiire takoo mielessä.
 
Sen kun tietäisi. Sen takia olen myös ns. pakiton mies (poika), koska en edes ajatuksen tasolla kestä sitä, että menisin juttelemaan jollekin naiselle ja saisin pakit. Mutta kuten muussakin elämässä, niin peruskoulun jälkeen kaikki opinnot ovat jääneet todella lyhyeen - paras taisi olla yksi päivä ja jätin leikin sikseen. Ei sillä, että olisin kuitenkaan, myöhemmin ajateltuna, halunnut niille aloille. En edes tiedä mikä ala kiinnostaisi.

Mutta aiheeseen palatakseni, niin en tiedä miksi tämä on niin helvetin vaikeaa. Kohta kolme viikkoa lukenut netissä "30 years old virgin" hakusanalla, keskusteluja. Ja useimmat nämä +30 vuotiaat edes yrittävät, käyvät välillä jopa treffeillä, tosin yleensä ilman tulosta. En vaan kykene menemään ulos mukavuusalueelta, toki Tinder voi olla raaka maailma minunkaltaisilleni ihmisille, ensinnäkään, kun en siedä katsoa kuviakaan itsestäni. Ja sitten jos edes tuon esteen ylittäisi, seuraava onkin vielä pahempi; ei yhtään tulosta ja itseluottamus on mennyttä. Mutta mitä jos tykkääkin, sitten alkaa keskustelu; mitä sanoa, tavataanko jne. Ja sitten pitäisi uskaltaa vielä lähteä tapaamaan tätä, jos kaikki on tähän mennyt maaliin. Tapaaminen olisikin se oikeasti kovin paikka, että pelkkä ajatuskin meinaa halvaannuttaa.

Ja tästä syystä spontaani tapaaminen, yleensä baarissa, on kaikista mutkattomin tapa. Mutta kun siitä keskustelusta pitäisi uskaltaa edetä sitten ns. maaliin asti, niin taas paniikkia iskee.

Jos tätä touhua, mikä on useimmille normaalia elämää ja suht helppoa, järjellä ajattelee, niin jättäisin leikin sikseen, mutta kun tunnepuoli haraa vastaan ja tietynlainen iän tuoma paniikki ja kiire takoo mielessä.
Mä nyt annan snadia neuvoa. Ota siitä koppi tai et.

Älä enää googlaa mitään "30vuotias ja neitsyt settiä".
Mä vähän veikkaan että baareistakaan et löydä sitä mitä haluat. Baareista löytää myös sitä baareissa pyörimää ihmistä yleisesti ottaen.
Sulla on kertyny vitunmoinen pakkomielle tosta pariutumisesta ja vastaavasta.
Psykologinen este edes yrittää tuntuu olevan se mikä nyt se isoin ongelma.
Mitä jos yrität astua siitä mukavuusalueelta nyt ensin vaikka sellaseen, jossa tapaat joitakin muita ihmisiä?
En tarkoita että haet sieltä seuraa muuhun kun siihen yleiseen olemiseen.
Siinä samalla voit oppia muista ihmisistä sitä ettei ne todellakaan ole sitä pornossa näkee, tai ettei ne todellakaan odota että sä olet täydellinen tms.
Ja ei, kaikkien kanssa ei todellakaan tule toimeen, ja vittupäitä riittää maailmassa vaikka kuinka yrittäis olla hyvä ihminen tms.
Älä oikeasti pelkää että se sun itsetuntos romuttuis täysin jostain satunnaisista paskoista. Pidä mielessä se että sitä käy jokaiselle.

E: wow. wall of text. en editoi.
 
Voit olla Chad ja siltikin saada pakit. Näitä sattuu myös. Uskaltamista vaan!
 
Sen kun tietäisi. Sen takia olen myös ns. pakiton mies (poika), koska en edes ajatuksen tasolla kestä sitä, että menisin juttelemaan jollekin naiselle ja saisin pakit. Mutta kuten muussakin elämässä, niin peruskoulun jälkeen kaikki opinnot ovat jääneet todella lyhyeen - paras taisi olla yksi päivä ja jätin leikin sikseen. Ei sillä, että olisin kuitenkaan, myöhemmin ajateltuna, halunnut niille aloille. En edes tiedä mikä ala kiinnostaisi.

Mutta aiheeseen palatakseni, niin en tiedä miksi tämä on niin helvetin vaikeaa. Kohta kolme viikkoa lukenut netissä "30 years old virgin" hakusanalla, keskusteluja. Ja useimmat nämä +30 vuotiaat edes yrittävät, käyvät välillä jopa treffeillä, tosin yleensä ilman tulosta. En vaan kykene menemään ulos mukavuusalueelta, toki Tinder voi olla raaka maailma minunkaltaisilleni ihmisille, ensinnäkään, kun en siedä katsoa kuviakaan itsestäni. Ja sitten jos edes tuon esteen ylittäisi, seuraava onkin vielä pahempi; ei yhtään tulosta ja itseluottamus on mennyttä. Mutta mitä jos tykkääkin, sitten alkaa keskustelu; mitä sanoa, tavataanko jne. Ja sitten pitäisi uskaltaa vielä lähteä tapaamaan tätä, jos kaikki on tähän mennyt maaliin. Tapaaminen olisikin se oikeasti kovin paikka, että pelkkä ajatuskin meinaa halvaannuttaa.

Ja tästä syystä spontaani tapaaminen, yleensä baarissa, on kaikista mutkattomin tapa. Mutta kun siitä keskustelusta pitäisi uskaltaa edetä sitten ns. maaliin asti, niin taas paniikkia iskee.

Jos tätä touhua, mikä on useimmille normaalia elämää ja suht helppoa, järjellä ajattelee, niin jättäisin leikin sikseen, mutta kun tunnepuoli haraa vastaan ja tietynlainen iän tuoma paniikki ja kiire takoo mielessä.

Tinderissä onse hyvä puoli et voi valkkaa vaikka vaan ihmisiä joilla harrastukset samanlaisia tmvs.

Voiha sitä vaikka sopia et lähtee sit treffeille tai vaikka vaan tutustuu parille ja jos kiinnostaa. Parit pohjalle tai rauhottavaa naamaan ni ahdistakkaan ni
 
Tinderissä onse hyvä puoli et voi valkkaa vaikka vaan ihmisiä joilla harrastukset samanlaisia tmvs.

Voiha sitä vaikka sopia et lähtee sit treffeille tai vaikka vaan tutustuu parille ja jos kiinnostaa. Parit pohjalle tai rauhottavaa naamaan ni ahdistakkaan ni
Parit pohjille JA pari rauhottavaa naamaan, niin ei tosiaan ahdista. Eikä seiso. Eikä ole muutenkaan järkee enää touhussa.
 
Siis emmä sekakäyttöä suositellu herranen aika :D

Siis pari kaljaa alle

Tai

Vaikka joku mieto rauhottava
 
Ei välttämättä @DaCapo 'n kohdalla huono juttu, jos ei seisoisi. En nyt perkele sekakäyttöä suosittele itsekään, mutta jos esim. alkoholi tainnuttaa kaluston, niin se voi olla hyväkin. Jos vaikka rehellisesti valehtelee naiselle, että nyt on liikaa promilleja vatsassa, ei ehditä petiin tänään sen vuoksi. Sitten voi jatkoja sopiakin, kun on kaikesta muusta puhuttu, kuin itse jännityksestä.
 
Ei välttämättä @DaCapo 'n kohdalla huono juttu, jos ei seisoisi. En nyt perkele sekakäyttöä suosittele itsekään, mutta jos esim. alkoholi tainnuttaa kaluston, niin se voi olla hyväkin. Jos vaikka rehellisesti valehtelee naiselle, että nyt on liikaa promilleja vatsassa, ei ehditä petiin tänään sen vuoksi. Sitten voi jatkoja sopiakin, kun on kaikesta muusta puhuttu, kuin itse jännityksestä.
Tätä skenaariota olen monesti pyöritellytkin mielessä itsekin, etenkin kun ensimmäinen ruumiinosa joka menee tunnottomaksi alkoholilla, ainakin itsellä, on meisseli.

Joo ja tuosta pakkomielteestä, niin kyllä, ei hyvä juttu - tässä on vähän samoja piirteitä, kun silloin -15, tosin ei läheskään yhtä paha. Mutta toisaalta, nyt kun ikääkin on mittarissa se lähes 32 vuotta, niin sellainen "ei helvetti, kohta on myöhäistä"- fiilis on päällä. Mutta pitää nyt jättää lukematta netin keskusteluja, ainakin suurimmalta osin, ennen kun oikeasti lähtee järki.

Mutta tätä keskustelua (tai monologia) ei käytäisi, jos en olisi lähtenyt tuolle, sinänsä ihan onnistuneelle, mutta kohtalokkaalle reissulle. Pelaisin vain tietokoneella välittämättä koko asiasta, vaikka yleensä jokin tämän asian aina laukaisee ennemmin tai myöhemmin - yleensä joku uni.
 
Jätä varsinkin Reddit pois elämästä. Älykkyysosamäärä putoaa tuntuvasti siellä muhimassa. Varsinkaan ei deittailuvinkkejä sieltä.
 
Jätä varsinkin Reddit pois elämästä. Älykkyysosamäärä putoaa tuntuvasti siellä muhimassa. Varsinkaan ei deittailuvinkkejä sieltä.
Mistä arvasit - Reddit kattanut sen 98% keskusteluista, joita olen lukenut. Toisaalta, enemmän se on ollut sellaista kohtalotovereita etsimässä ja lukemassa heidän taustojaan. Vinkit on US/UK akselilla aika samoja, kuin täällä Suomessa.
 
Nyt on vielä kyllä lisättävä yksi asia, mikä on ihan helvetin hyvä syy, miksi olen vielä kokematon tai ennemmin voisi kysyä, miksi olen kokematon 25 vuotiaaksi asti. Itselläni nimittäin 25 vuotiaana tuli outoja oireita ja yht'äkkiä, kun olin työharjoittelussa. Olen kirjoittanutkin siitä aikoinaan "Terveyshuolet" keskusteluun. Mutta syy, miksi syön kilpirauhaslääkkeitä, löytyy noista oireista.

Mutta tosiaan, tuo vaikutti useita vuosia pään sisällä, kun oireet eivät loppuneet, eikä syytä tiedetä tänäpäivänäkään.

Joten onko tuossa hyvä syy, etenkin kun korona vei kaksi vuotta, että olen täsaä tilanteessa - tarkoitan, merkitseekö naisille tuollainen syy, että olen kokematon.
 
Nyt on vielä kyllä lisättävä yksi asia, mikä on ihan helvetin hyvä syy, miksi olen vielä kokematon tai ennemmin voisi kysyä, miksi olen kokematon 25 vuotiaaksi asti. Itselläni nimittäin 25 vuotiaana tuli outoja oireita ja yht'äkkiä, kun olin työharjoittelussa. Olen kirjoittanutkin siitä aikoinaan "Terveyshuolet" keskusteluun. Mutta syy, miksi syön kilpirauhaslääkkeitä, löytyy noista oireista.

Mutta tosiaan, tuo vaikutti useita vuosia pään sisällä, kun oireet eivät loppuneet, eikä syytä tiedetä tänäpäivänäkään.

Joten onko tuossa hyvä syy, etenkin kun korona vei kaksi vuotta, että olen täsaä tilanteessa - tarkoitan, merkitseekö naisille tuollainen syy, että olen kokematon.
Et sä sinne treffeille ole menossa työhaastatteluun. Jotkut naiset kyllä keksivät udella asioita, kuin ehdokkaita katsoisivat läpi johonkin työkokeiluun. Ikä? Ammatti? Kk-palkka? Tähän sitten olen itse vetänyt rajan muutenkin, en mene leikkiin mukaan.

Toki, kerran kiusasin takaisin. Ikä? Kuppikoko? BMI? Sain naisen raivostumaan, kutsui minua misogynistiseksi sovinistiksi. Otin tuon tuossa kohtaa kohteliaisuutena, en kuitenkaan ole itse mitään aviomiehen "ammattia" etsimässä.
 
Siis oikeastaan vähän kuin muuten oikeaan työhaastatteluun menisi, ei multa ole koskaan kysytty vaikka lukion päättäriä, vaikka ylpeästi sen hienoon mappiin silloin laitoin. :grumpy:

Että sitä historiikkia voi olla tai olla olematta. Samantekevää tutustumisessa. Olit vaikka linnassa pari vuotta veropetoksesta, ketä kiinnostaa. Nyt uudet tuulet, uudet jutut.
 
Et sä sinne treffeille ole menossa työhaastatteluun. Jotkut naiset kyllä keksivät udella asioita, kuin ehdokkaita katsoisivat läpi johonkin työkokeiluun. Ikä? Ammatti? Kk-palkka? Tähän sitten olen itse vetänyt rajan muutenkin, en mene leikkiin mukaan.

Toki, kerran kiusasin takaisin. Ikä? Kuppikoko? BMI? Sain naisen raivostumaan, kutsui minua misogynistiseksi sovinistiksi. Otin tuon tuossa kohtaa kohteliaisuutena, en kuitenkaan ole itse mitään aviomiehen "ammattia" etsimässä.
No joo, totta. Tulikin mieleen, ettei se halujen tappaminen psyykkaamalla edes toiminut, nyt kun tarkemmin miettii. Outojen oireiden takia unohtui vain kaikki muu, paitsi oma terveys. Ei se silti sitä poista, että sosiaaliset tilanteet ovat hankalia, mutta kun kuitenkin, ennen sairastumista olin päässyt kielari-asteelle ja näin, mutta valehtelenko nyt itselleni, että jotain olisi voinut tapahtua, sillä kielarin ja sairastumisen välillä on se vuoden väli kuitenkin.
 
No joo, totta. Tulikin mieleen, ettei se halujen tappaminen psyykkaamalla edes toiminut, nyt kun tarkemmin miettii. Outojen oireiden takia unohtui vain kaikki muu, paitsi oma terveys. Ei se silti sitä poista, että sosiaaliset tilanteet ovat hankalia, mutta kun kuitenkin, ennen sairastumista olin päässyt kielari-asteelle ja näin, mutta valehtelenko nyt itselleni, että jotain olisi voinut tapahtua, sillä kielarin ja sairastumisen välillä on se vuoden väli kuitenkin.
Nyt päästään ainakin reilusti eteenpäin, olet jotain pääkopassa saanut kuntoon. Täältä peukut rehellisesti yrittämisestä. :thumbsup:

Enpä tiedä, on mullakin ollut tapauksia, jossa nainen on valmis ollut esim. kielariin, muttei kuitenkaan enempää. Erityisesti tämä yksi yli 30-vuotias tapaus, joka oli etsimässä juuri sitä isää tuleville lapsilleen ennen kuin biologinen kello soi.

Otti multa jopa suihin, mutta halusi varmistaa, että en jätä häntä, jos naidaan... Vaikkei heti tehtäisi niitä lapsia. Siis mitä! Ihmeellisiä nuo naiset välillä. Ihan kuin voisi "luvata", että ollaan yhdessä. No, suihinottoa en nyt kieltänyt, kun oli siinä hyvä. :smoke:
 
Pari vinkkiä jos niistä olisi apua...

32v ei ole ikä eikä mikään, vielä kerkeää vaikka mihin. Itse suosittelisin tuota maksullisissa käyntiä, kotimaisia escort pimuja joilta ei varmasti tule pakkeja eikä taustalla ole mitään ihmiskauppaa ja voi puhua ihan suomeksi. Ajattele sitä enemmänkin kokemuksena, kuin testaisi pitseriaa, eikä minään elämää mullistavana ekanakertana. Sitten on valmiimpi uusiin seikkailuihin.

Sitten vielä lisäisin ei seiso tai tulee minuutissa settiin vielä sellaisen että vuosia porno-rukkanen komboon totuttautuneena ei välttämättä saa samoja säväreitä plösöistä lähiölahnoista joten voipi olla laukeaminen tiukassa, siinä pitää sitten keskittyä ajattelemaan jotain tissejä tai mikä nyt sytyttää. Voipi kokeilla kotona vaikka vasurilla ja runsaalla liukkarilla tai apuvälineillä jonkun huonomman pätkän kera. Hyvät kokemukset myös nostaa haluja, huonot laskee.

Ja sille likalle jolla oli vaikeuksia löytää ei-urheilevaa miestä.. suurinosa niistä tinderin tyypeistä on ihan tavallisia, korostavat vain urheilullisuuttaan koska toivovat sen vetoavan naisiin. Ne ovat myös suosituimpia niin ne näytetään ensin, rajaa ikää ja aluetta niin pääset nopeammin sinne pahnan pohjimmaisia selaamaan. Tai osta gold niin voit valkata tykkääjistä. Ei kannata profiilien perusteella olla liian kranttu, siellä on paljon hyviä tyyppejä.
 
32v ei ole ikä eikä mikään, vielä kerkeää vaikka mihin. Itse suosittelisin tuota maksullisissa käyntiä, kotimaisia escort pimuja joilta ei varmasti tule pakkeja eikä taustalla ole mitään ihmiskauppaa ja voi puhua ihan suomeksi. Ajattele sitä enemmänkin kokemuksena, kuin testaisi pitseriaa, eikä minään elämää mullistavana ekanakertana. Sitten on valmiimpi uusiin seikkailuihin.
Tähän @DaCapo on jo lukuisia kertoja sanonut, ettei halua, mutta ehkä vielä sellaisena lisäyksenä, että tuo maksullisen luona käyminen voi olla myös hyvin terapeuttinen kokemus.

Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, että maksulliselle naiselle ilmestyy kokematon mies eteen, jolla on poikuus vielä tallella. Täysin hukassa, miten naista lähestytään ja kosketellaan. Siinä hän voi olla avuksi ja ottaa rauhassa ennen varsinaista puuhastelua, kuin kenraaliharjoitukset olisi kyseessä.

Jos ei seiso, ei tapahdu, ei pää ajattele oikein, taas kerran tässäkin maksullisesta voi olla apua. Antaa hänen vaikka auttaa käsin tai suullisesti, mistään ruotsin kielioppikokeesta ei kuitenkaan ole kysymys. Jos yhä jännittää, maksullista naista ei haittaisi, että laittaisi puhelimelta pornoa näkymään. Voi auttaakin.

Lopuksi tässä olisi nainen kyseessä, jonka toimeksianto on sinun tyytyväisyytesi. Maksat sen verran ajasta, mitä tarvitset, niin saat purettua kaikki huolet ja piinat. Tämä nainen ei turhaudu, vaan yrittää saattaa sinutkin lopputulemaan asti. Moni "oikea" nainen väsyisi jo esileikkiin. Siksi niitä kutsutaan lahnoiksi.
 
Nyt päästään ainakin reilusti eteenpäin, olet jotain pääkopassa saanut kuntoon. Täältä peukut rehellisesti yrittämisestä. :thumbsup:

Enpä tiedä, on mullakin ollut tapauksia, jossa nainen on valmis ollut esim. kielariin, muttei kuitenkaan enempää. Erityisesti tämä yksi yli 30-vuotias tapaus, joka oli etsimässä juuri sitä isää tuleville lapsilleen ennen kuin biologinen kello soi.

Otti multa jopa suihin, mutta halusi varmistaa, että en jätä häntä, jos naidaan... Vaikkei heti tehtäisi niitä lapsia. Siis mitä! Ihmeellisiä nuo naiset välillä. Ihan kuin voisi "luvata", että ollaan yhdessä. No, suihinottoa en nyt kieltänyt, kun oli siinä hyvä. :smoke:
Mutta melkein 3 viikkoa kirjoittanut aiheesta, mutta ei sitten tullut itselle mieleen kun hetki sitten, että terveys tosiaan rupesi temppuilemaan 25-26 vuotiaana ja yksi on isoimmista asioista mitä elämässä on tapahtunut. Treenaamiseenkin tuli tuolloin yli 1,5 vuoden tauko silloin. Ja nuo oireet tuli osaksi elämään tai oikeastaan tuli totuttua sillä hetkellä, kun pandemia alkoi.

En tiedä perkele, mutta jotenkin helpottaa ajatella, että löytyy ihan aito syy 25-31 ikävuosien välille. Keskittynyt nyt liikaa kenties vääriin asioihin näissä jutuissa. Toki edelleen, asperger ja nämä ovat siellä taustalla edelleen, mutta silti.
 
Mutta melkein 3 viikkoa kirjoittanut aiheesta, mutta ei sitten tullut itselle mieleen kun hetki sitten, että terveys tosiaan rupesi temppuilemaan 25-26 vuotiaana ja yksi on isoimmista asioista mitä elämässä on tapahtunut. Treenaamiseenkin tuli tuolloin yli 1,5 vuoden tauko silloin. Ja nuo oireet tuli osaksi elämään tai oikeastaan tuli totuttua sillä hetkellä, kun pandemia alkoi.

En tiedä perkele, mutta jotenkin helpottaa ajatella, että löytyy ihan aito syy 25-31 ikävuosien välille. Keskittynyt nyt liikaa kenties vääriin asioihin näissä jutuissa. Toki edelleen, asperger ja nämä ovat siellä taustalla edelleen, mutta silti.
En tiedä auttaako, mutta mun näkemyksessä myös diagnosoimattomat täällä Helsingin kaduilla ainakin ovat aivan helvetin tolalla kaikesta. Tyhmiä ja saamattomia on maailma pullollaan ihan ilman "ass burgeria". Jos kerta mäkin olen foorumin näkökulmasta täyskaheli. Mieti sitä.

Pitäis varmaan nukkua, huomiset treffit vielä suunnittelematta, kun nainen pyysi että yllätän hänet. Katsotaan, mihin johtaa...
 
Kyllä. Ainoa syy miksi nopeasti ja itse lähestyvää naista kannattaa ehkä varoa, on ne kuuluisat epävakaat personaallisuushäiriöt. Mitä kauniimpi nainen, sitä todennäköisemmin se on epävakaa. Harvan mieli kestää jatkuvaa ulkonäön arviointia ja flirttailua. Ihan sama onko mies vai nainen. Miellyttämisen tarve ohittaakin, ne omat tarpeet makailla ja piereskellä sohvalla niissä verkkareissa. Muiden positiivisesta huomiosta tulee yhtä addiktoivaa kuin huumeista. Siksi se nimenomaan lähestyy sua.
Nyt oli kyllä aikoinen töräys ja yleistys- voi jessus. :D Mistähän nämä oletukset on revitty? Itse tunnen varmastikin keskimääräistä aika paljonkin kauniimpia (oikeasti aivan perhanan hyvännäköisiä mimmejä) ja esim heistä ei yksikään ole kyllä kastapää. Eikä sairaalla tavalla miellyttämishaluinen. Ja kehtaavat kyllä pyöriä niissä pieruverkkareissa ihan ilman häpeilyä. Sellainen onkin just parasta kun nätti mimmi vaikka jossain mökillä pikku krapulassa vetää pieruverkkarit ja kumpparit jalkaan ja pipon syvälle päähän kun menee tekemään tulia grilliin. Ei heti ole kauniimpaa asiaa kuin moinen! :D

Mutta melkein 3 viikkoa kirjoittanut aiheesta, mutta ei sitten tullut itselle mieleen kun hetki sitten, että terveys tosiaan rupesi temppuilemaan 25-26 vuotiaana ja yksi on isoimmista asioista mitä elämässä on tapahtunut. Treenaamiseenkin tuli tuolloin yli 1,5 vuoden tauko silloin. Ja nuo oireet tuli osaksi elämään tai oikeastaan tuli totuttua sillä hetkellä, kun pandemia alkoi.

En tiedä perkele, mutta jotenkin helpottaa ajatella, että löytyy ihan aito syy 25-31 ikävuosien välille. Keskittynyt nyt liikaa kenties vääriin asioihin näissä jutuissa. Toki edelleen, asperger ja nämä ovat siellä taustalla edelleen, mutta silti.
On sulla kuule tuostakin viestistä päätellen ihan hyvin saumaa, en olis huolissaan Sun vastus on sun oma pää ja sen kun saat käännettyä vähän toiseen moodiin niin mikään muu ei ole este. :) Itsellä on parilla hyvällä kaverilla asperger ja toinen on ollut naimisissa jo 10 vuotta ja toisella on vähän haastavampaa - se haaste tulee hällekin hänen omasta päästään. On sentään välillä piparia saanut ja saisi varmasti hyvän parisuhteenkin kun vähän vielä tekee omien ajatustensa kanssa töitä. :)
 
Nyt oli kyllä aikoinen töräys ja yleistys- voi jessus. :D Mistähän nämä oletukset on revitty? Itse tunnen varmastikin keskimääräistä aika paljonkin kauniimpia (oikeasti aivan perhanan hyvännäköisiä mimmejä) ja esim heistä ei yksikään ole kyllä kastapää. Eikä sairaalla tavalla miellyttämishaluinen. Ja kehtaavat kyllä pyöriä niissä pieruverkkareissa ihan ilman häpeilyä. Sellainen onkin just parasta kun nätti mimmi vaikka jossain mökillä pikku krapulassa vetää pieruverkkarit ja kumpparit jalkaan ja pipon syvälle päähän kun menee tekemään tulia grilliin. Ei heti ole kauniimpaa asiaa kuin moinen! :D

Voi hyvinkin olla, että olen väärässä. Se on hienoa, jos näin ei ole. Oma empiriani koostuu niistä kauniista naisista, jotka jossain määrin toimivat vielä kilpailullisissa ammateissa. Esim. laulajat, juristit, yritysjohto, keskisuuret yrittäjät. Lääkärit harvemmin.

Kilpailullinen ammatti + kauneus on omalla kohdallani ollut kyllä joka ikinen kerta se epävakaan naisen tunnusmerkki. Se ei näy missään nimessä arjessa, mutta siinä vaiheessa kun rakkaus lyö läpi, niin se epävakaus ja äärimmäinen menettämisen pelko iskee. Se on vasta ne perimmäiset tunteet, kun aktivoi sen epävakauden.
 
Niinkuin sanottua, että maksat siellä ajasta ja saat tehdä mitä vaan (mikä on laillista ja yhdessä sovittua). Useimmat miehet käyttää sen nussimiseen, mutta vois olla mimmillekin aika mukavaa vaihtelua tuollainen.

Eiköhän maksullisia naisia kiinnosta vaan raha. Joitakin ehkä seksikin vieraan miehen kanssa ja sen tuoma jännitys. Ei ne mitään opettajia tai psykologeja ole.
 
Eiköhän maksullisia naisia kiinnosta vaan raha. Joitakin ehkä seksikin vieraan miehen kanssa ja sen tuoma jännitys. Ei ne mitään opettajia tai psykologeja ole.

Ei siinä nyt tarvitse olla mikään opettaja tai psykologi. Sama se on jos itse olisit maksusta naisten kanssa ja joku pyytääkin että näytät miten runkkaat vs että panisit sitä. Sama 200€ käteen ja 60min aikaa.

Eipä siinä tarvitse pedagoginen pätevyys olla huipussaan (tai edes koskaan opiskeltu alaa) kun näytät miten runkataan ja kerrot miten käsi käy, miten tuntuu hyvältä jos sitä kieltäkin suuseksin aikana käytetään ja varotaan hampaita jne. Luultavasti osaisit jopa nimetä peniksen, terskan, kivekset, välilihan, peräaukon jne.

Eli ei sen naisenkaan suhteessa tarvitse hirmuisen syvällisesti niitä kouluja käydä että vastaavasti osaa itsensä esitellä samasta hinnasta mistä sitä seksiäkin harrastaisi.
 
Maksullinen nainen tarjoaa asiakaspalvelua... Rahaa vastaan juu, mutta hyvä asiakaspalvelu on hyvää. Ei siinä tartte olla "aitoja" tunteita. Saattaa jopa maksullinen olla enemmän aidosti mukana kuin "oikea" nainen...

Omhan tosiaan seksuaaliterapiaakin.
 
Sitten tullaan tähän ikuisuuskysymykseen, että missä sitten edes teoriassa voisi kohdata ketään, kun baarit/laivat ovat ainoa paikka, missä on tähän mennessä mitään syntynyt. En rupea tekemään mitään sellaista, mikä ei vähääkään kiinnosta - harrastus tai aktiviteeti.

Kun en ole töissä tai missään työtoiminnassakaan, niin ei sitten ole sitäkään mahdollisuutta; tosin ei noissa paikoissakaan ole mitään koskaan ollut.

Ja sitten on tietty sovellukset/netti, mutta ei sekään nyt oikein tunnu hyvältä - jossain edellisessä viestissä avasinkin tämän vaihtoehdon ongelmakohtia.

Rahalle on muuta käyttöä, joten ei maksullisille. Ja se on tunteetonta jyystöä.

Tämä viesti on taas saman toistoa, mutta sinänsä aika oleellinen asia, jotta asia voisi edetä edes mihinkään. Siihen asti baarit ovat ainoa todellinen vaihtoehto, ellei käy hitollinen tuuri arjessa.
 
Voi hyvinkin olla, että olen väärässä. Se on hienoa, jos näin ei ole. Oma empiriani koostuu niistä kauniista naisista, jotka jossain määrin toimivat vielä kilpailullisissa ammateissa. Esim. laulajat, juristit, yritysjohto, keskisuuret yrittäjät. Lääkärit harvemmin.

Kilpailullinen ammatti + kauneus on omalla kohdallani ollut kyllä joka ikinen kerta se epävakaan naisen tunnusmerkki. Se ei näy missään nimessä arjessa, mutta siinä vaiheessa kun rakkaus lyö läpi, niin se epävakaus ja äärimmäinen menettämisen pelko iskee. Se on vasta ne perimmäiset tunteet, kun aktivoi sen epävakauden.
Oma otanta hyvin erilaisilta aloilta tavan työmuurahaisista "eläkeläisiin" jotka ovat jo rahansa tienanneet ja osa jopa alle nelikymppisinä hypänneet pois oravanpyörästä kun ei loppuelämä enää ole taloudelliselta kantilta rajoitteinen. Eli aika tarkkaan koko skaalalta. :thumbsup:
 
Sitten tullaan tähän ikuisuuskysymykseen, että missä sitten edes teoriassa voisi kohdata ketään, kun baarit/laivat ovat ainoa paikka, missä on tähän mennessä mitään syntynyt. En rupea tekemään mitään sellaista, mikä ei vähääkään kiinnosta - harrastus tai aktiviteeti.

Kun en ole töissä tai missään työtoiminnassakaan, niin ei sitten ole sitäkään mahdollisuutta; tosin ei noissa paikoissakaan ole mitään koskaan ollut.

Ja sitten on tietty sovellukset/netti, mutta ei sekään nyt oikein tunnu hyvältä - jossain edellisessä viestissä avasinkin tämän vaihtoehdon ongelmakohtia.

Rahalle on muuta käyttöä, joten ei maksullisille. Ja se on tunteetonta jyystöä.

Tämä viesti on taas saman toistoa, mutta sinänsä aika oleellinen asia, jotta asia voisi edetä edes mihinkään. Siihen asti baarit ovat ainoa todellinen vaihtoehto, ellei käy hitollinen tuuri arjessa.
Tähän viestii kiteytyy kaikki. Nostan kädet pystyyn, otan päikkärit ja lähden pussikaljalle kaupungille kattoo naikkosia...

Ehdotuksia on annettu laidasta laitaan muttaku mikään ei kelpaa. Onnea jatkoon, kylläse tärppää jos lotto käy. Veikkaan että ei.

Viikonloput!
 
Sitten tullaan tähän ikuisuuskysymykseen, että missä sitten edes teoriassa voisi kohdata ketään, kun baarit/laivat ovat ainoa paikka, missä on tähän mennessä mitään syntynyt. En rupea tekemään mitään sellaista, mikä ei vähääkään kiinnosta - harrastus tai aktiviteeti.

Missä ihmiset yleensä kohtaavat toisiaan ja pareja(kin) syntyy:
- Koulut ja oppilaitokset
- Työpaikat
- Harrastukset
- Vaapaa-ajan viettopaikat (osittain sama kuin harrastus mutta ei ihan)
- Erilaiset bileet, juhlat sekä vastaavat riennot. Oli kyse sitten sukulaisen häistä, serkun ristiäisistä, koulun bileistä tai siskon kavereiden kotibileistä mihin tunget itsesi mukaan...
- Sosiaalisen median kautta järjestettävistä tapaamisista (vaikka pelin tai keskustelufoorumin live tapaamiset)
- Sähköiset tai jopa perinteiset kirjoitus / deitti sovellukset ja mediat (oli kyse sitten ihan kirjekavereista tai tinderistä)
- Kaupat, ruokapaikat, kahvilat, nuorisotilat

Noissa kaikissa on ihmisiin tutustumista tapahtunut ja tulee tapahtumaan, myös pariutumisia tapahtunut. Esim. joku WoW (world of warcraft) mikä on kohtuu tunnettu online peli on saanut nauttia parien muodostumisesta ja jopa häistä.

Yleensähän jotain yhteistä löytyy ja sen perusteella aletaan jutella, sitten tutustutaan lähemmin ja jos kemiat kohtaavat voidaan mennä naimisiin ja hankkia niitä lapsia. On se yhteinen sitten vaikka saman joukkueen kannatus pelissä, sama juoma baarissa, sama biisi mistä tykätään diskossa, kirjaosasta missä ollaan kirjastossa tai vaikka sama leipä mitä ollaan ottamassa lähikaupan ruokaosastolla tms. Eli sen ei tarvitse olla mitään elämää suurempaa.
 
Tässä vaiheessa lienee jo aika turvallista sanoa, että ilmiselvä Skenaariomies on ilmiselvä.

Saattaa olla useampiakin liikkeellä.

Hämmentävä triidi, mutta suurin osa haasteista on selvästi tapauksesta riippumatta korvien välissä. Näihinkin ongelmiin kannattaa hakea psykologiasta apua, jos seinä nousee pystyyn muuten.
 
Missä ihmiset yleensä kohtaavat toisiaan ja pareja(kin) syntyy:
- Koulut ja oppilaitokset
- Työpaikat
- Harrastukset
- Vaapaa-ajan viettopaikat (osittain sama kuin harrastus mutta ei ihan)
- Erilaiset bileet, juhlat sekä vastaavat riennot. Oli kyse sitten sukulaisen häistä, serkun ristiäisistä, koulun bileistä tai siskon kavereiden kotibileistä mihin tunget itsesi mukaan...
- Sosiaalisen median kautta järjestettävistä tapaamisista (vaikka pelin tai keskustelufoorumin live tapaamiset)
- Sähköiset tai jopa perinteiset kirjoitus / deitti sovellukset ja mediat (oli kyse sitten ihan kirjekavereista tai tinderistä)
- Kaupat, ruokapaikat, kahvilat, nuorisotilat

Noissa kaikissa on ihmisiin tutustumista tapahtunut ja tulee tapahtumaan, myös pariutumisia tapahtunut. Esim. joku WoW (world of warcraft) mikä on kohtuu tunnettu online peli on saanut nauttia parien muodostumisesta ja jopa häistä.

Yleensähän jotain yhteistä löytyy ja sen perusteella aletaan jutella, sitten tutustutaan lähemmin ja jos kemiat kohtaavat voidaan mennä naimisiin ja hankkia niitä lapsia. On se yhteinen sitten vaikka saman joukkueen kannatus pelissä, sama juoma baarissa, sama biisi mistä tykätään diskossa, kirjaosasta missä ollaan kirjastossa tai vaikka sama leipä mitä ollaan ottamassa lähikaupan ruokaosastolla tms. Eli sen ei tarvitse olla mitään elämää suurempaa.
Ehkä nyt jauhan itsestäänselvyyksiä, mutta jokainen parisuhde on omanlaisensa. TOiset eivät hanki lapsia ja muuta yhteen, kun taas jotkut eivät mene naimisiin ja asuvat yhdessä tyytyväisenä avoliitossa, ehkä jotkut hankkivat lapsia jne jne jne. Haluan siis sanoa, että jokainen muodostaa kumppaninsa kanssa omanlaisensa suhteen, särähti vain jonkinverran korvaan viestissäsi oleva käsitys että automaationa ja hyvän suhteen mittarina olisi naimisiinmeno ja lapset, joillekin ehkä ovat, kun taas toisille merkitsevät suhteessa aivan muut asiat.
 
Kun en ole töissä tai missään työtoiminnassakaan, niin ei sitten ole sitäkään mahdollisuutta; tosin ei noissa paikoissakaan ole mitään koskaan ollut.

Jos otetaan yli kolmekymppiset naiset sanoisin että toi sun työttömyys on turn-off monelle. Toki jos olet massikeisari tai helvetin komea sen saanee anteeksi. Karuahan toi on.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 286
Viestejä
4 507 906
Jäsenet
74 349
Uusin jäsen
maaniman

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom