Kuten jo toisessa ketjussa sanoinkin, varmasti auttaisi. Heitän tähän kuitenkin pari ajatusta jatkoksi:Eikös täällä keskustella parisuhteista? Mitä mieltä olet nuorten miesten sosiaalisista- ja tunnetaidoista, auttaisikohan jos niitä olisi enemmän?
Ensinnäkin väitän, että itse asiassa nuorista miehistä todella isolla osalla tunnetaidot ovat huomattavasti paremmat kuin millään heitä edeltävillä sukupolvilla. Tosin populaatio on tässä varmaan myös polarisoitunut. Sanoisin silti, että keskiarvona nuorten miesten tunnetaidot ovat paaaljon paremmat kuin ennen.
Enemmän luulen, että homma jää kiinni noista sosiaalisista taidoista. Vaikka nuorella miehellä olisi tunnetaidot sinänsä ok (ikäisekseen), on aika vaikea luoda kontaktia naisiin, jos elämä on kotona olemista ja sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu nettipelaamisessa yms. Tässä jutussa oli myös kahlattu aika hyvin syitä tuohon nuorten seksin vähenemiseen. Yhtenä selityksenä esitettiin "delayed adulthood" johon viittaisi moni muukin indikaattori. JA veikkaan, että myös nuorilla naisilla on sama "delayed adulthood". Mutta tässä on se iso ero, että jos nuori nainen edes jossain määrin liikkuu kotinsa ulkopuolella tai rohkaistuu deittiappeihin, hän yleensä pääsee aika pian kosketuksiin (joskus riesaksikin asti) vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tavallaan nuorella naisella se kotona oleminen ja aikuistumisen viivästyminen ei niin radikaalisti vielä kokonaan estä pariutumista, tai ainakaan seksikokemuksia. Tämä on tavallaan "epäreilua", mutta biologia on.
Ja tästä päästään kolmanteen pointtiin, eli havaintojeni mukaan myös nuorilla naisilla sosiaaliset taidot ovat heikentyneet. Eli en usko että tämä on mikään "naiset rulaa, miehet on kujalla". Olen ollut muutamaan otteeseen havainnoimassa tuota dynamiikkaa opettaessani yliopistokursseilla. Live-vuorovaikutus on monesti silminnähtävän tönkköä myös naisilla, ruutujen + koronan vaikutus on minusta käsin kosketeltavissa. Tarkoitan sellaisia juttuja kuin eleiden ja ilmeiden ymmärtämistä, kykyä jutustella, luoda rentoa tunnelmaa sanomalla ja tekemällä pieniä juttuja, tutustua uusiin ihmisiin livenä... kaikkea sitä, mitä minun ikäpolven tuli harjoiteltua aika iso osa nuoruudesta kesäleireillä, harrastuksissa jne. Yhä isompi osa nuorista ei osallistu tällaisiin, eikä varsinkaan osallistunut pandemian aikana. Maskitkin oli pari vuotta kasvoilla, miten siinä opit tällaisia, kun et edes nähnyt toisen ilmeitä?
Kerrankin uutta pohdinnan aihetta ketjuun. Kuten jo edellä tuli sanottua, luulen että ihmiset yksinkertaiseseti vieraantuvat fyysisestä olemisesta. Ei näitä juttuja opi videoita katsomalla, vaan itse tekemällä. Joo, kyllä katsotaan paljon videoita joissa ihmiset ovat sosiaalisissa tilanteissa. Mutta ne ovat kuitenkin vain viihteeksi tehtyä huttua jossa sosiaalinen vuorovaikutus on jonkin sortin näyttelemistä ja esiintymistä, ja tilanteetkin usein jollain tavalla lavastettuja. Ja hahmot tietysti 2D; tutkitusti niitä mikroilmeitä ja koko kropan pieniä eleitä ei vaan tajua ruudulta.Mä kattoisin noita nettideittailun yleistymiseen liittyviä kuvioita toisesta näkökulmasta. Miten ja miksi tosielämässä tutustuminen toiseen sukupuoleen (tai samaan) on alkanut vähentyä niin radikaalisti? Voisiko asialle tehdä jotain, onko kehitys yhteen suuntaan vääjäämätöntä vai voiko tässä tapahtua käänne "takaisin päin"?
Vaikeahan tulevaisuutta on tietysti ennustaa. Nettimaailma ja sen koukuttavuudet ovat tulleet jäädäkseen, mutta tuleeko joku "musta joutsen", joka aiheuttaisi korjausliikkeen? Kiinassahan tällaista yritetään nyt valtiojohtoisesti, eli rajoitetaan rajulla kädellä nuorten ruutuaikaa. Demokratioissa ei varmaan tapahdu mitään, ennen kuin jokin dramaattinen asia pakottaa siihen.