• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Eikö niitä yksin jääneitä ollut nykyään huomattavasti aiempaa enemmän. Onko tässä kasvaneessa yksinäisten määrässä enemmistö omasta tahdostaan vai sen vastaisesti ja jos kyse jälkimmäisestä mistä näette johtuvan. Jos nyt oletetaan että kriteerit eivät tapissa ja hygienia ym. perusjutut kunnossa. Vääränlaiset kengät? :)

Kuten jo mainittua esim. maantieteelliset ongelmat. Eli tytöt muuttavat ensin opiskelun perässä kun pojat jäävät ja sitten ne tytöt saavat töitä sekä pariutuvat siellä isommassa paikassa kun pojat edelleen ovat siellä maaseudulla.

Toisekseen nykyisin on hyväksyttävämpää myös erota, eli löytyy aika paljon sellaisia jotka ovat olleet naimisissa, joilla on niitä lapsia jotka ovat ehkä ja kasvaneet isoiksi ja ovat nyt taas sinkkuja sekä huomattavasti tarkempia mahdollisen uuden seuralaisen kanssa kuin sen ensimmäisen.

Sitten on sellaisia joilla on edelleen samat kriteerit kuin 80/90-luvulla (kuten Erkki) jotka eivät halua vakiintua vaan etsivät aina uutta jolloin itse ikääntyy eikä (ehkä sadoistakin) vanhoista hoidoista huolimatta tai ehkä jopa niiden takia näiden tyttäret tms. ole enää niin innokkaita yhden illan suhteisiin tämän henkilön kanssa.

Nykyisin on myös yleisempää ja hyväksytympää se että voi olla avoliitossa tai jopa ilman mitään seurustelua ilman että vanhemmat kyselevät jatkuvasti koska häitä vietetään, onko niitä lapsenlapsia tulossa jne.. Jolloin ihmiset keskittyvät uraansa ja menevät naimisiin huomattavasti myöhemmällä iällä kuin aiemmin ja moni voi ehkä liittyä Tinderiin ihan vain seksinkin takia nuorempana ilman mitään tarkoitusta saada suhdetta tai halua mennä nuorena naimisiin sekä perustaa perhe ja putkauttaa sitä keskimääräistä 2½ lasta mikä oli ennen tavoite.
 
Etkös sinä sen väitteen pienemmästä piiristä esittänyt alunperin, eli miksi yrität vierittää todistustaakkaa minulle?

No se on kyllä negatiivinen eikä positiivinen väite. Eli käytännössä positiivinen väite on että ne oli aivan samassa mittakaavassa kuin Tinder nykyisin, mikä olisi jo melkoinen väite.


Sulla ei ilmeisesti ole omakohtaisia kokemuksia Nokia-buumin aikaisista deittipalveluista? Pelkästään joku Irc-galleria oli helvetin suosittu aikansa tinderi, ja esim tossa mainitussa kissin chatissa meno oli hämmentävän sama kuin jossain Jodelissa nykyään. Suomi24 sit vakavammille tyypeille, ja alastonsuomet sun muut kunnon hurjastelijoille.

Ja ei, Internet 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä ei ollut enää mikään teknonörttien oma leikkipaikka, vaikka sellaista mielikuvaa moni tykkääkin sisimmässään hautoa.

Joo en vielä tuohon aikaan ollut sillä mielellä liikkeellä.

Mutta minuutin guuglauksella löytyi tämmöinen käppyrä, kutakuinkin 2010 paikkeilla nettideittailun kautta toisensa löytäneiden osuus oli noin 20% paikkeilla, kun taas sen jälkeen se räjähti, oletettavasti juurikin Tinderin takia. Vuosituhannen vaihteessa osuus oli paremminkin 10% tai alle. Valitettavasti ei ole Suomesta, mutta eiköhän tilanne ole täälläkin samansuuntainen.

1706704856764.png


 
Viimeksi muokattu:
No se on kyllä negatiivinen eikä positiivinen väite. Eli käytännössä positiivinen väite on että ne oli aivan samassa mittakaavassa kuin Tinder nykyisin, mikä olisi jo melkoinen väite.

Eihän tälläistä väitettä kukaan ole esittänytkään vai mikä tämän pointti nyt oikein oli?
 
Eihän tälläistä väitettä kukaan ole esittänytkään vai mikä tämän pointti nyt oikein oli?

Itsehän sanoit ettei Tinder ollut aiheuttanut mitään massiivista muutosta... ja ei massiivista muutosta = mittakaavassa ei ole ollut merkittävää muutosta.

Mutta tein kuitenkin työt sun puolesta, ja kuten edellisessä viestissä laittamastani käppyrästä nähdään, muutos 2010-luvulla on ollut melkoinen. :smoke:

Näittä deittipalveluja on ollut jo paljon ennen tinderiä, joten on melkoista älyllistä epärehellisyyttä väittää että vasta Tinderin jälkeen tässä on tapahtunut massiivinen muutos. Toki Tinderin myötä käytön helppous on ihan toista maata kuin aiemmin, mutta se ei poista sitä faktaa että näitä muitakin keinoja pariutumiseen on ollut ennen Tinderiäkin.
 
Itsekin viihdyin ysärillä ircissä ja 2000-luvun alussa noissa chateissa, chatissa tapasin ex-aviomiehen ja muutenkin sitä kautta löytyi paljon kavereita ja seuraa, siis muutakin kuin deittiseuraa.
 
Itsehän sanoit ettei Tinder ollut aiheuttanut mitään massiivista muutosta... ja ei massiivista muutosta = mittakaavassa ei ole ollut merkittävää muutosta.

Mutta tein kuitenkin työt sun puolesta, ja kuten edellisessä viestissä laittamastani käppyrästä nähdään, muutos 2010-luvulla on ollut melkoinen. :smoke:

Ihan jo kuvaajastasikin tulkittuna: Muutos alkoi jo 2000-luvulla, josta vauhti jatkui karkeasti ottaen samalla kulmakertoimella Tinderin julkaisun jälkeen. Eli Tinder on ainoastaan jatkumoa sille muutokselle joka alkoi jo paljon aikaisemmin. En nyt ymmärrä miksi näet tarvetta vääntää semantiikasta.
 
Kai tämä kaikkialla mukana kulkeva deittiäppi (Tinder) on kuitenkin vähän eri kuin joku deitti.net/kissin chatti. Voi vaikka deiteillä selata jo uutta tarjontaa jos olikin mälsä seuralainen.. ;) Ylipäätään kuvottaa jotenkin tuo "swaippaamisen" helppous ihan kuin ihmiset olisivat jotain tuotteita. Tuona vanhana nettideittiaikana sentään kotona selattiin/chatattiin, vaihdettiin kuvia jne. Jotenkin vähemmän raakaa touhua ehkä? No makukysymys kai
 
Ihan jo kuvaajastasikin tulkittuna: Muutos alkoi jo 2000-luvulla, josta vauhti jatkui karkeasti ottaen samalla kulmakertoimella Tinderin julkaisun jälkeen. Eli Tinder on ainoastaan jatkumoa sille muutokselle joka alkoi jo paljon aikaisemmin. En nyt ymmärrä miksi näet tarvetta vääntää semantiikasta.

Otaksun että moni nuorempi voi ihan oikeasti kokea että "ainoa paikka" mistä sitä seuraa voi edes löytää on se Tinder. Mikä tietysti itsestäni kuulostaa oudolta koska se on yksi paikka mistä en sitä lähtisi etsimään. Tosin en asu jossain syrjäseudulla missä niitä naisia ei ole.

Mutta siis oikeasti todella moni on vähintäänkin kuullut siitä ja ehkä myös käyttänyt (vaikka ei enää käyttäisi) joten he mieltävät ehkä mielessään muut keinot ja tavat sitten todella hankaliksi ja aikansa eläneiksi luokkaa "miksi kukaan opettelisi tanssimaan ja lähtisi lavatansseihin?"

Eivätkä halua uskoa että todella moni voi tavata sitä vastakkaista sukupuolta ihan työn/opiskelun/kavereiden kautta mistä se homma sitten (ainakin itselläni) yleensä lähtee etenemään kun on saanut "rauhassa" ensin tutustua toiseen eikä päätöstä tarvitse tehdä nopeasti kuvaa oikealle tai vasemmalle siirtämällä puhelimen ruudulla (tai ehkä se löytyy millä tahansa internetselaimella, en tiedä kun en ole testannut).
 
Otaksun että moni nuorempi voi ihan oikeasti kokea että "ainoa paikka" mistä sitä seuraa voi edes löytää on se Tinder. Mikä tietysti itsestäni kuulostaa oudolta koska se on yksi paikka mistä en sitä lähtisi etsimään. Tosin en asu jossain syrjäseudulla missä niitä naisia ei ole.

Mutta siis oikeasti todella moni on vähintäänkin kuullut siitä ja ehkä myös käyttänyt (vaikka ei enää käyttäisi) joten he mieltävät ehkä mielessään muut keinot ja tavat sitten todella hankaliksi ja aikansa eläneiksi luokkaa "miksi kukaan opettelisi tanssimaan ja lähtisi lavatansseihin?"

Eivätkä halua uskoa että todella moni voi tavata sitä vastakkaista sukupuolta ihan työn/opiskelun/kavereiden kautta mistä se homma sitten (ainakin itselläni) yleensä lähtee etenemään kun on saanut "rauhassa" ensin tutustua toiseen eikä päätöstä tarvitse tehdä nopeasti kuvaa oikealle tai vasemmalle siirtämällä puhelimen ruudulla (tai ehkä se löytyy millä tahansa internetselaimella, en tiedä kun en ole testannut).

Jep, näkisin että tässä on sukupolvikysymys kyseessä. Tinderin käyttö on yleistynyt siinä määrin että se on varmasti monelle nuoremmalle synonyymi nettideittailulle. Sinällään sääli, jos se vie pois nuoremmilta mahdollisuutta bongata ihmisiä livenä, kun tutka ei ole enää viritetty sillä tapaa mitä ennen oli suorastaan pakko tehdä mikäli halusi seuraa.
 
Eikö niitä yksin jääneitä ollut nykyään huomattavasti aiempaa enemmän. Onko tässä kasvaneessa yksinäisten määrässä enemmistö omasta tahdostaan vai sen vastaisesti ja jos kyse jälkimmäisestä mistä näette johtuvan. Jos nyt oletetaan että kriteerit eivät tapissa ja hygienia ym. perusjutut kunnossa. Vääränlaiset kengät? :)
Miehet naisistuneet ja naiset miehistyneet. Aika moni nuori mies myös istuu nykyään kotona nyhjäämässä sen sijaan että hakisi ulkoilmasta niitä ihmiskontakteja. Ei kukaan tule kotoa hakemaan, jos nyt et ole joku adonis tai supermalli.
 
Tuossa lienee kyse erektiolääkkeiden "viihdekäytöstä"

Tosin jos tuo on jenkeissä niin mietin voisiko (sairaalloinen) ylipaino olla myös osasyynä tuohon ongelmaan? Tuskin se ainakaan auttaa jos miehen pituus on 170cm ja paino 150kg ja naisen pituus on 150cm ja paino 110kg.
 
Sulla ei ilmeisesti ole omakohtaisia kokemuksia Nokia-buumin aikaisista deittipalveluista? Pelkästään joku Irc-galleria oli helvetin suosittu aikansa tinderi, ja esim tossa mainitussa kissin chatissa meno oli hämmentävän sama kuin jossain Jodelissa nykyään. Suomi24 sit vakavammille tyypeille, ja alastonsuomet sun muut kunnon hurjastelijoille.

Ja ei, Internet 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä ei ollut enää mikään teknonörttien oma leikkipaikka, vaikka sellaista mielikuvaa moni tykkääkin sisimmässään hautoa.
Kyllä nimenomaan Tinder muutti kaiken, ja nämä aiemmat deittipalvelut olivat hidastempoisempia kohtaamispaikkoja eivätkä samalla tavalla stimuloineet dopamiinituotantoa kuin Tinder. Oli nekin suosittuja, mutta SE NYT VAAN EI OLE SAMA ASIA. Ja tosiaan Tinder on AINA TASKUSSA MUKANA.

Ei tästä asiasta nyt hirveästi ole mitään epäselvyyttä paremmissakaan piireissä, ja kaikki mahdolliset tilastot myös mukavasti korreloi Tinderin läpimurron kanssa.
 
Tosin jos tuo on jenkeissä niin mietin voisiko (sairaalloinen) ylipaino olla myös osasyynä tuohon ongelmaan? Tuskin se ainakaan auttaa jos miehen pituus on 170cm ja paino 150kg ja naisen pituus on 150cm ja paino 110kg.

Naisten ylipaino syy miesten erektio-ongelmiin?

Niin no ...
 
Laitetaas tännekin
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


1706694137159.png

Tuo voi tosin olla muuttumassa/muuttunut nuorissa ikäluokissa. Jo vuosina 2016-18 havaittiin jenkeissä, että:

"Between 2000-2002 and 2016-2018, the proportion of 18- to 24-year-old individuals who reported having had no sexual activity in the past year increased among men (18.9% vs 30.9%; age-adjusted odds ratio [aOR] for trend across survey periods, 1.20; 95% CI, 1.04-1.39) but not among women (15.1% vs 19.1%; aOR for trend, 1.03; 95% CI, 0.89-1.18)."

Virallisten tutkimusten tarkastelu sinänsä voisi olla terveellistä jokaiselle. Niistä aika nopeasti käy ilmi muun muassa se, miten vähän partnereita ylivoimaisella enemmistöllä on.
 
Miesten puutteessaelo on lisääntynyt dramaattisesti, joten on aika paksua jöötiä väittää, että kyllä maar kaikki pariutuvat ihan tasaisesti kaltaistensa kanssa. JA VITUT.

Joku niitä naisia kuitenkin panee, ja se nyt tiedetään, ketkä niitä panee.
 
Miesten puutteessaelo on lisääntynyt dramaattisesti, joten on aika paksua jöötiä väittää, että kyllä maar kaikki pariutuvat ihan tasaisesti kaltaistensa kanssa. JA VITUT.
Dramaattisesti? No mitä kukakin pitää dramaattisena. En tiedä onko "puutteessaolon tuntemuksista" tehty aikasarjoja, mutta tässä tuosta samasta lähteestä jonka ylle linkkasin pari graafia (otos: USAn General Social Survey):

ueda_2020_oi_200181_fig2A.png

ueda_2020_oi_200181_fig2C.png
 
Dramaattisesti? No mitä kukakin pitää dramaattisena. En tiedä onko "puutteessaolon tuntemuksista" tehty aikasarjoja, mutta tässä tuosta samasta lähteestä jonka ylle linkkasin pari graafia (otos: USAn General Social Survey):

ueda_2020_oi_200181_fig2A.png

ueda_2020_oi_200181_fig2C.png
2018 on muinaishistoriaa.

Nyt on ollut puhetta, että etenkin pandemian aikana miesten puutteessaelo on lisääntynyt rajusti, ja asiantuntijat puhuvat jopa sellaisista prosenteista kuin 50% nuorten miesten osalta, eli niin moni ei olisi tyyliin vuoteen saanut lainkaan.
 
Ihan jo kuvaajastasikin tulkittuna: Muutos alkoi jo 2000-luvulla, josta vauhti jatkui karkeasti ottaen samalla kulmakertoimella Tinderin julkaisun jälkeen. Eli Tinder on ainoastaan jatkumoa sille muutokselle joka alkoi jo paljon aikaisemmin. En nyt ymmärrä miksi näet tarvetta vääntää semantiikasta.

Kuvaajan mukaan muutos alkoi jo vuosituhannen vaihteessa, mutta tilanne tasaantui jossain 00-luvun puolivälissä, kunnes lähti uuteen nousuun Tinderin myötä.

Ja toki teknisesti ottaen noin onkin - Tinder on vaan jatkumoa kehitykselle, joka alkoi aiemmin. Mutta homman juju onkin siinä, että vasta sen myötä nettideittailusta todella tuli massojen juttu, ja siten se alkoi vaikuttamaan pariutumiseen isossa mittakaavassa. Nettideittailun 00-luvun 7-20% osuus on vielä semmoinen, ettei se "markkinoita" järisyttänyt.
 
Viimeksi muokattu:
2018 on muinaishistoriaa.

Nyt on ollut puhetta, että etenkin pandemian aikana miesten puutteessaelo on lisääntynyt rajusti, ja asiantuntijat puhuvat jopa sellaisista prosenteista kuin 50% nuorten miesten osalta, eli niin moni ei olisi tyyliin vuoteen saanut lainkaan.



Taas lähtee kela pyörimään samaa, kymmeniä kertoja näissä ketjuissa toistettua rataa.


Eikös täällä keskustella parisuhteista? Mitä mieltä olet nuorten miesten sosiaalisista- ja tunnetaidoista, auttaisikohan jos niitä olisi enemmän? Vastaus ei saa sisältää yhtään parru-mainintaa.


Mä kattoisin noita nettideittailun yleistymiseen liittyviä kuvioita toisesta näkökulmasta. Miten ja miksi tosielämässä tutustuminen toiseen sukupuoleen (tai samaan) on alkanut vähentyä niin radikaalisti? Voisiko asialle tehdä jotain, onko kehitys yhteen suuntaan vääjäämätöntä vai voiko tässä tapahtua käänne "takaisin päin"?
 
Tuo voi tosin olla muuttumassa/muuttunut nuorissa ikäluokissa. Jo vuosina 2016-18 havaittiin jenkeissä, että:

"Between 2000-2002 and 2016-2018, the proportion of 18- to 24-year-old individuals who reported having had no sexual activity in the past year increased among men (18.9% vs 30.9%; age-adjusted odds ratio [aOR] for trend across survey periods, 1.20; 95% CI, 1.04-1.39) but not among women (15.1% vs 19.1%; aOR for trend, 1.03; 95% CI, 0.89-1.18)."
Eli nuorten miesten puute on lisääntynyt tämän "tinderöitymisen" seurauksena mutta ei naisten.

Mitä mieltä olet nuorten miesten sosiaalisista- ja tunnetaidoista, auttaisikohan jos niitä olisi enemmän?

Miten ja miksi tosielämässä tutustuminen toiseen sukupuoleen (tai samaan) on alkanut vähentyä niin radikaalisti
Vikaa on varmaan myös miehissä mutta onko vain miehissä vai houkuttaako naisia Tinder siihen "oliskohan vielä parempaa tarjolla"-ajatteluun. (Nuorten) elämä on kai nykyään noissa älypuhelimissa ainakin siitä päätellen että kaikilla on se laite jatkuvasti nenän edessä, ei kai siinä edes huomaa mitä ympärillä (todellisuudessa) tapahtuu. :)
 
No nuorille miehille nyt ainakin on toitotettu jo kauan että miehisyys on pahasta ja kauheeta toksisuutta, niin nyt on nuoret miehet usein jotain pullahiirinössöjä. Ja tosiasia on se että suurin osa naisista ei kostu mistään pullahiirinössöistä.

Ja kyllä, jos tinderin kautta tulee kymmeniä yhteenottoja päivittäin naisille, niin tietysti naiset poimii ne parhaimmat päältä.
 
Miten noi luvut voi olla noin pieniä :rofl:
Eikös tossa ollut amerikkalaiset tilastossa? Jossain keskilännen kirkossakäyntiyhteisössä voi pitääkin paikkansa. Siellä Chloen, 26, vanhemmat luulee tyttärensä olevan neitsyt (ahkeria kirkossakävijöitä hekin), ja kun perheen opiskelijapoika, Chris, 21, jää kiinni oluen juonnista, hakeutuu koko perhe vuodeksi terapiaan.
 
Oletettavasti 18-35-vuotiaista usalaisista noin kolmannes on suhteessa. Oletettakaamme että heistä 90 % panee yhtä ja 10 % kahta vuodessa.

Tällaisen siivouksen jälkeen saamme kyseisestä taulukosta (Sexual partners, ages 18-35) seuraavanlaiset tilastot sinkuille:
21 % - 0
51,7 % - 1
6 % - 2
11,1 % - 3
7 % - 4
2,5 % 5-10 (keskimäärin oletuksena 7)
0,7 % 11-20 (keskimäärin oletuksena 15)

Keskiarvoksi tulee 1,53 seksuaalipartneria per vuosi. Tästä top 21,3 % sinkuista saldo 58 %. Tämähän on melko lähellä tuota myytiksi julistettua kuvaa, jonka mukaan top 30 % miesten saldo on 100 %. Ja huom: yhdistin kummatkin sukupuolet yllä olevaan sinkkutilastoon - paljon radikaalimpi tulos jos koskisi vain miehiä.

Ja huom: jos 33 % on keskimäärin suhteessa, ja suhteet kestää keskimäärin esim. 5 vuotta, niin kunakin vuonna yli 20 % suhteista päättyy (suhteen kestojen mediaani tuossa ikäryhmässä on alle 5 vuotta). Eli oletettavasti 6 %-yksikköä 1 partnerin ja 0,6 %-yksikköä 2 partnerin henkilöistä on sellaisia joilla oli kyselyn vuonna suhde, mutta se päättyi (40 % vastaajista oli jossain kohtaa kyselyä koskevaa vuotta suhteessa).

Joku minua paremmin osaava voisi tehdä tilaston, jossa nuo molemmat yllä olevat seikat on otettu huomioon.
 
Oletettavasti 18-35-vuotiaista usalaisista noin kolmannes on suhteessa. Oletettakaamme että heistä 90 % panee yhtä ja 10 % kahta vuodessa.

Tällaisen siivouksen jälkeen saamme kyseisestä taulukosta (Sexual partners, ages 18-35) seuraavanlaiset tilastot sinkuille:
21 % - 0
51,7 % - 1
6 % - 2
11,1 % - 3
7 % - 4
2,5 % 5-10 (keskimäärin oletuksena 7)
0,7 % 11-20 (keskimäärin oletuksena 15)

Keskiarvoksi tulee 1,53 seksuaalipartneria per vuosi. Tästä top 21,3 % sinkuista saldo 58 %. Tämähän on melko lähellä tuota myytiksi julistettua kuvaa, jonka mukaan top 30 % miesten saldo on 100 %. Ja huom: yhdistin kummatkin sukupuolet yllä olevaan sinkkutilastoon - paljon radikaalimpi tulos jos koskisi vain miehiä.

Ja huom: jos 33 % on keskimäärin suhteessa, ja suhteet kestää keskimäärin esim. 5 vuotta, niin kunakin vuonna yli 20 % suhteista päättyy (suhteen kestojen mediaani tuossa ikäryhmässä on alle 5 vuotta). Eli oletettavasti 6 %-yksikköä 1 partnerin ja 0,6 %-yksikköä 2 partnerin henkilöistä on sellaisia joilla oli kyselyn vuonna suhde, mutta se päättyi (40 % vastaajista oli jossain kohtaa kyselyä koskevaa vuotta suhteessa).

Joku minua paremmin osaava voisi tehdä tilaston, jossa nuo molemmat yllä olevat seikat on otettu huomioon.
En nyt oikein ymmärrä, että miksi näitä jotain jenkkien tilastoja pitäisi sen kummemmin excelöidä ja analysoida. Varsinkin jos pitää olettaa sitä sun toista.

Jos ei saa, niin se on henkilökohtainen ongelma. Ja toisaalta myös jos panee kaikkea mikä liikkuu, niin sekin on ihan henkilökohtainen ongelma jos sen jälkeen ei oikein tahdo löytyä sitä kumppania jonka mielestä ne jokaviikonloppuiset orgiat ovat ihkua.
 
2018 on muinaishistoriaa.

Nyt on ollut puhetta, että etenkin pandemian aikana miesten puutteessaelo on lisääntynyt rajusti, ja asiantuntijat puhuvat jopa sellaisista prosenteista kuin 50% nuorten miesten osalta, eli niin moni ei olisi tyyliin vuoteen saanut lainkaan.

Tässä varmaan on nimenomaan se ongelma. "Ei olisi saanut lainkaan". Ehkä ne nuoret miehet eivät etsi parisuhdetta vaan näkevät vaan naiset objekteina joilta voi "saada". Ei se ole yhdenkään naisen velvollisuus "antaa" yhdellekkään miehelle.
Muodostetaan niitä parisuhteita ensin ja ehkä sen jälkeen myös sivutuotteena voi "saada"...

Ongelma varmaan on siinä että suuri osa miehistä etsii pelkkää irtoseksia, mutta toisaalta palon pienempi osa naisista on sellaisen perässä. (ja sitten ne "chadit" hoitaa nämä jotka ovat)
 
Tässä varmaan on nimenomaan se ongelma. "Ei olisi saanut lainkaan". Ehkä ne nuoret miehet eivät etsi parisuhdetta vaan näkevät vaan naiset objekteina joilta voi "saada". Ei se ole yhdenkään naisen velvollisuus "antaa" yhdellekkään miehelle.
Muodostetaan niitä parisuhteita ensin ja ehkä sen jälkeen myös sivutuotteena voi "saada"...

Ongelma varmaan on siinä että suuri osa miehistä etsii pelkkää irtoseksia, mutta toisaalta palon pienempi osa naisista on sellaisen perässä. (ja sitten ne "chadit" hoitaa nämä jotka ovat)
No huh huh, aika ihmeellisiä ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä taiot päästäsi.

Yhä useampi mies on ilman seksiä, ja se on sun mielestä sen vika, että miehet hakee vääränlaista seksiä. Jassoo, vai niin.
 
Tässä varmaan on nimenomaan se ongelma. "Ei olisi saanut lainkaan". Ehkä ne nuoret miehet eivät etsi parisuhdetta vaan näkevät vaan naiset objekteina joilta voi "saada". Ei se ole yhdenkään naisen velvollisuus "antaa" yhdellekkään miehelle.
Muodostetaan niitä parisuhteita ensin ja ehkä sen jälkeen myös sivutuotteena voi "saada"...

Ongelma varmaan on siinä että suuri osa miehistä etsii pelkkää irtoseksia, mutta toisaalta palon pienempi osa naisista on sellaisen perässä. (ja sitten ne "chadit" hoitaa nämä jotka ovat)
Muna vai kana ongelma. Niin kauan kun naiset antaa irtoseksiä, niin miehet sitä myös metsästää. Typerää syyllistää yhtä puolta kun molemmat siinä yhteistuumissa sekstailevat.

Ja kyllä niitä naisia on paljon jotka myös etsii sitä irtoseksiä. En nyt enää juokse baareissa, mutta silloin kun juoksin niin näitähän oli baarit täynnä. Ei se nyt mikään ihme homma ole. Porukka nussii kuin puput kännissä. Oli ne varattuja tai ei.
 
Minun ystäväpiirin naiset ovat kertoneet treffien kaatuneen muunmuassa: puuttuvaan hygieniaan tai käytöstapoihin. Pullo punkkua ennen tapaamista on varmasti kelpo keino kampittaa omat mahdollisuudet. Treffeillä pelkästään omasta itsestä puhuminen tai puhelimen selaus varmasti kanssa laskee pisteitä pakkasen puolelle.

Mutta nämä nyt on vain näitä alle 35v suhdetta etsivien naisten havaintoja, kyl sinä ja muut iotekin markkina-arvo analyytikot varmasti tiedätte paremmin miksei miehillä onnaa ;)

Minkähänlaisissa piireissä ne naiset käy treffeillä, kun minä esim. tunnen aika vähän miehiä joilla hygienia olisi ihan viturallaan tai jotka lähtisi treffeille ympärikännissä? Eikä nyt tule mieleen omasta itsestä selittäjiäkään ihan hirveästi, tai treffeillä puhelimen selaajia. Vai onko minun tuntemat miehet sitten enimmäkseen jotain paremman tason miehiä? :confused:
 
Hassua kyllä, pariutuminen on silkkaa evoluutiota. Että jos et kelpaa niin vika on kyllä peilissä eikä nk "vastapuolessa".
 
Näihin muinaisiin emäval…tilastoihin… 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä (ja aikaisemmin) nettideittien avulla löydetty kumppani oli asia jota piti selitellä vähintään sivulauseessa. Tietty stigma siis. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö se olisi ollut suosittua. Mutta kuinka moni tuolloin myönsi kumppaninsa (epätoivon/nörtin hajuisen) alkuperän tilastonikkarille? t. Matti Vanhanen
 
Hassua kyllä, pariutuminen on silkkaa evoluutiota. Että jos et kelpaa niin vika on kyllä peilissä eikä nk "vastapuolessa".

Melkoisen sutkautuksen heitit, mutta jos näissä pariutumistriidien jutuissa on perää, niin se evoluutio on alkanut toimia vasta ihan viime vuosina. Muutama vuosikymmen taaksepäin ja pariutumistilastot eivät näyttäneet siltä kuin ne ilmeisesti nyt näyttävät. En kyllä ihan tarkasti tiedä miltä ne näyttävät, mutta on niitä tänne aina välillä postattu.

En tiedä moniko syyttää naisia siitä etteivät saa naisia, mutta enemmän mä olen nähnyt pohdintaa siitä, että kulttuurissa ja yhteiskunnassa olisi jotain mennyt vituiksi. Ja siitä saattaisin olla jopa samaa mieltä, tosin en lopulta kuitenkaan tunne tilannetta kovin hyvin. Naisia en itse syyttäisi ollenkaan, mutta kulttuurissa voisin nähdä jotain ongelmia.

Paradoksi on, kun näen itsekin ihmisten pariutuvan melko normaalisti edelleen, mutta eivät nämä pariutumistriidit, incelismi ja vastaavat ilmiötkään ole tyhjästä syntyneet.

Omaa ns. saamatonta tilannetta en myöskään voi ihan laittaa kulttuurin piikkiin, kun ei mulla flaksi käynyt sen paremmin ennenkään. Tai olisiko käynyt 80 luvulla, en tiedä. Ja jotain aspergerin tapaisia piirteitä todennäköisesti löytyy vaikka diagnosoitu ei ole. Että siinä mielessä, jos pariutumisessa on ongelmia, niin mulla ne ongelmat ei välttämättä ole samoja kuin monella muulla. Emmä tiijä.
 
Minkähänlaisissa piireissä ne naiset käy treffeillä, kun minä esim. tunnen aika vähän miehiä joilla hygienia olisi ihan viturallaan tai jotka lähtisi treffeille ympärikännissä? Eikä nyt tule mieleen omasta itsestä selittäjiäkään ihan hirveästi, tai treffeillä puhelimen selaajia. Vai onko minun tuntemat miehet sitten enimmäkseen jotain paremman tason miehiä? :confused:

Toisaalta samaa voi sanoa ja syyllistää naisia koska en esim. itse tunne ketään miestä kaveripiiristä joka lähettelisi peniskuvia, vonkaisia seksiä jos toinen sanoo ei, kysyisi suoraan seksiä edes esittelemättä itseään, viheltelisi tai huutelisi perään kun nainen kävelee ohitse, kourisi naisen rintoja tai takamusta ilman lupaa puhumattakaan siitä että tekisi väkivaltaa (parisuhde tai muuten vaan) tai yrittäisi väkisin pakottaa toisen seksiin.

Silti todella suurelta osalta naisista saa kuulla tälläisiä juttuja eli ilmeisesti niitä miehiä kuitenkin löytyy ympäri Suomea ja huomattavassa määrin jotka "kännissä ja läpällä" voivat sitten moista tehdä eivätkä ymmärrä jos heille sanoo ei.

Paradoksi on, kun näen itsekin ihmisten pariutuvan melko normaalisti edelleen, mutta eivät nämä pariutumistriidit, incelismi ja vastaavat ilmiötkään ole tyhjästä syntyneet.

Toisaalta jo 80 ja 90-luvulla kerrottiin miten maahanmuuttajat vie kaikki naiset joten siihen nähden asia ei ole muuttunut ja varmaan kohta 50 vuotta sitä on kerrottu miten yksikään kantasuomalainen ei pääse lisääntymään koska maahanmuuttajat vievät ne kaikki naaraat...
 
Viimeksi muokattu:
Eikös täällä keskustella parisuhteista? Mitä mieltä olet nuorten miesten sosiaalisista- ja tunnetaidoista, auttaisikohan jos niitä olisi enemmän?
Kuten jo toisessa ketjussa sanoinkin, varmasti auttaisi. Heitän tähän kuitenkin pari ajatusta jatkoksi:

Ensinnäkin väitän, että itse asiassa nuorista miehistä todella isolla osalla tunnetaidot ovat huomattavasti paremmat kuin millään heitä edeltävillä sukupolvilla. Tosin populaatio on tässä varmaan myös polarisoitunut. Sanoisin silti, että keskiarvona nuorten miesten tunnetaidot ovat paaaljon paremmat kuin ennen.

Enemmän luulen, että homma jää kiinni noista sosiaalisista taidoista. Vaikka nuorella miehellä olisi tunnetaidot sinänsä ok (ikäisekseen), on aika vaikea luoda kontaktia naisiin, jos elämä on kotona olemista ja sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu nettipelaamisessa yms. Tässä jutussa oli myös kahlattu aika hyvin syitä tuohon nuorten seksin vähenemiseen. Yhtenä selityksenä esitettiin "delayed adulthood" johon viittaisi moni muukin indikaattori. JA veikkaan, että myös nuorilla naisilla on sama "delayed adulthood". Mutta tässä on se iso ero, että jos nuori nainen edes jossain määrin liikkuu kotinsa ulkopuolella tai rohkaistuu deittiappeihin, hän yleensä pääsee aika pian kosketuksiin (joskus riesaksikin asti) vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tavallaan nuorella naisella se kotona oleminen ja aikuistumisen viivästyminen ei niin radikaalisti vielä kokonaan estä pariutumista, tai ainakaan seksikokemuksia. Tämä on tavallaan "epäreilua", mutta biologia on.

Ja tästä päästään kolmanteen pointtiin, eli havaintojeni mukaan myös nuorilla naisilla sosiaaliset taidot ovat heikentyneet. Eli en usko että tämä on mikään "naiset rulaa, miehet on kujalla". Olen ollut muutamaan otteeseen havainnoimassa tuota dynamiikkaa opettaessani yliopistokursseilla. Live-vuorovaikutus on monesti silminnähtävän tönkköä myös naisilla, ruutujen + koronan vaikutus on minusta käsin kosketeltavissa. Tarkoitan sellaisia juttuja kuin eleiden ja ilmeiden ymmärtämistä, kykyä jutustella, luoda rentoa tunnelmaa sanomalla ja tekemällä pieniä juttuja, tutustua uusiin ihmisiin livenä... kaikkea sitä, mitä minun ikäpolven tuli harjoiteltua aika iso osa nuoruudesta kesäleireillä, harrastuksissa jne. Yhä isompi osa nuorista ei osallistu tällaisiin, eikä varsinkaan osallistunut pandemian aikana. Maskitkin oli pari vuotta kasvoilla, miten siinä opit tällaisia, kun et edes nähnyt toisen ilmeitä?
Mä kattoisin noita nettideittailun yleistymiseen liittyviä kuvioita toisesta näkökulmasta. Miten ja miksi tosielämässä tutustuminen toiseen sukupuoleen (tai samaan) on alkanut vähentyä niin radikaalisti? Voisiko asialle tehdä jotain, onko kehitys yhteen suuntaan vääjäämätöntä vai voiko tässä tapahtua käänne "takaisin päin"?
Kerrankin uutta pohdinnan aihetta ketjuun. Kuten jo edellä tuli sanottua, luulen että ihmiset yksinkertaiseseti vieraantuvat fyysisestä olemisesta. Ei näitä juttuja opi videoita katsomalla, vaan itse tekemällä. Joo, kyllä katsotaan paljon videoita joissa ihmiset ovat sosiaalisissa tilanteissa. Mutta ne ovat kuitenkin vain viihteeksi tehtyä huttua jossa sosiaalinen vuorovaikutus on jonkin sortin näyttelemistä ja esiintymistä, ja tilanteetkin usein jollain tavalla lavastettuja. Ja hahmot tietysti 2D; tutkitusti niitä mikroilmeitä ja koko kropan pieniä eleitä ei vaan tajua ruudulta.

Vaikeahan tulevaisuutta on tietysti ennustaa. Nettimaailma ja sen koukuttavuudet ovat tulleet jäädäkseen, mutta tuleeko joku "musta joutsen", joka aiheuttaisi korjausliikkeen? Kiinassahan tällaista yritetään nyt valtiojohtoisesti, eli rajoitetaan rajulla kädellä nuorten ruutuaikaa. Demokratioissa ei varmaan tapahdu mitään, ennen kuin jokin dramaattinen asia pakottaa siihen.
 
Live-vuorovaikutus on monesti silminnähtävän tönkköä myös naisilla, ruutujen + koronan vaikutus on minusta käsin kosketeltavissa. Tarkoitan sellaisia juttuja kuin eleiden ja ilmeiden ymmärtämistä, kykyä jutustella, luoda rentoa tunnelmaa sanomalla ja tekemällä pieniä juttuja, tutustua uusiin ihmisiin livenä... kaikkea sitä, mitä minun ikäpolven tuli harjoiteltua aika iso osa nuoruudesta kesäleireillä, harrastuksissa jne. Yhä isompi osa nuorista ei osallistu tällaisiin, eikä varsinkaan osallistunut pandemian aikana. Maskitkin oli pari vuotta kasvoilla, miten siinä opit tällaisia, kun et edes nähnyt toisen ilmeitä?

Tämä on itse asiassa erittäin hyvä pointti. Jotain mitä en ollut ajatellut noin pitkälle. Toki tiedostin että monella esim. koulunkäyminen kärsi kun joutui tekemään hommia etänä (ja sitten joko teki tai ei) mistä voi seurata syrjäytymistä sekä masennusta.

Mutta en taas miettinyt asiaa niin pitkälle että nykyisin moni ihminen ei oikeasti poistu sieltä vanhempiensa luota tai opiskelija kämpästä paitsi kouluun.. ..sitten jos se koulu jää niin ei vaan poistu. Varmaan hieman sama kuin joillakin autisminkirjolla olevilla jotka sitten opettelevat kasvojen eleitä jne. "normaalia kanssakäymistä" esim. TV sarjoista missä voi pysäyttää kuvaa ja toljottaa toisen naamaa ilman että pahastutaan.

Olen lähinnä ajatellut että se ettei lapset mene ulos leikkimään keskenään on johtanut siihen että yleiskunto on laskenut sekä paino noussut. Mutta on siitä varmaan tuokin ongelma helposti kehittynyt varsinkin jos koulussa ei ole päässyt muita ihmisiä tapaamaan.
 
Näihin muinaisiin emäval…tilastoihin… 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä (ja aikaisemmin) nettideittien avulla löydetty kumppani oli asia jota piti selitellä vähintään sivulauseessa. Tietty stigma siis. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö se olisi ollut suosittua. Mutta kuinka moni tuolloin myönsi kumppaninsa (epätoivon/nörtin hajuisen) alkuperän tilastonikkarille? t. Matti Vanhanen
Mä jouduin 1990-luvulla selittelemään asiaa kun sitä ei edes haluttu uskoa todeksikaan!

Eli vanhemmat polvet ei oikein edes tienneet, että nettideitti on mikään juttukaan...

Ja vaikka se olikin suosittua jo 00-luvulla, niin ei se NIIN suosittua ollut kuin nykyään. Iso osa kansasta piti sitä vähän luusereiden juttuna tai eivät muusta syystä halunneet osallistua. Eikä tarvinnutkaan, koska muitakin konsteja saada seuraa oli olemassa. Kuten hemmetti YÖELÄMÄ. (Toisin kuin nykyään.)
 
millä tätä tinderihmettelyä oikein kontrolloi? Aika moni muukin asia on muuttunut samaan aikaan kuin joku tinderin tuleminen massoille tapahtui. Esimerkiks mikä on sen vaikutus että miehet ja naiset asuu nykysin alueellisesti eri paikoissa, tai muutos miesten ja naisten työpaikoissa alueellisesti. 2010- luvulla on mun mielestäni ollut aika rajua leikkuria syrjäseuduille just niihin naisten työpaikkoihin siinä missä tehtaat pyörii edelleen ja pellot tulee viljellyksi.
 
millä tätä tinderihmettelyä oikein kontrolloi? Aika moni muukin asia on muuttunut samaan aikaan kuin joku tinderin tuleminen massoille tapahtui. Esimerkiks mikä on sen vaikutus että miehet ja naiset asuu nykysin alueellisesti eri paikoissa, tai muutos miesten ja naisten työpaikoissa alueellisesti. 2010- luvulla on mun mielestäni ollut aika rajua leikkuria syrjäseuduille just niihin naisten työpaikkoihin siinä missä tehtaat pyörii edelleen ja pellot tulee viljellyksi.
Tinder on selvästi vaikuttanut asioihin muutamassa vuodessa, kun taas noi muut muuttujat on sitten pidemmän aikavälin juttuja ja tuskin nyt niin dramaattisesti ovat vaikuttaneet lyhyessä ajassa.

Moni asia toki korreloi, kuten ihmisten lihominen, mikä varmasti vaikuttaa sitten asioihin myös.

Tai sometus muutenkin kuin Tinderiin liittyen.
 
No onhan se nyt vähän eri asia verrata Tinderiä joka kulkee mukana taskussa 24/7 johonkin Kissin chattiin. Ei niitä voi suoraan verrata.

Ja kouluissa pitäisi kyllä opettaa enemmän noita sosiaalisia taitoja. Suomalaiset kun on muutenkin aina olleet pökkelöitä ja sosiaalisesti rajoittuneita. Heivataan vaikka pakkoruotsi helvettiin ja otetaan uudeksi oppiaineeksi sosiaaliset taidot.

Tinderöimällä nyt ei ainakaan ne sosiaaliset taidot parane. Ne paranee vaan sillä f2f tapaamisella.
 
@Derzu , @AnnaKoo , aiemmin oli puhetta siitä, kuinka naiset on alkanut painottaa voimakkaammin tunteellisuutta ja sitä syvää henkistä yhteyttä parinvalinnassa. Tuli vastaan tällainen artikkeli, jossa hieman yllättäen on tultu tulokseen että korkea elintaso vaikuttaisi negatiivisesti naisten tunne-elämään, jos tulkitsin sitä oikein. Yllättäen seksuaalisessa käyttäytymisessä erot on pienentyneet, toisin kuin "chad-hypoteesin" perusteella voisi kuvitella. :hmm:

Summary of emotion
Sex differences in emotions show that some are more prevalent or stronger in females, whereas others are stronger or more prevalent in men. Results indicate that those sex differences in negative emotions that are more prevalent or stronger in females are larger in countries with higher living conditions. By contrast, but much less systematically, there are some indications that those sex differences in negative emotions that are more prevalent or stronger in males are smaller in countries with higher living conditions. Note that one study from the new analyses suggests that the sex difference in positive emotions that is more prevalent or stronger in females is smaller in countries with higher living conditions. Cautiously, these results could be interpreted as if higher living conditions are associated with more adverse effects on emotions in females than in males.

Summary of interpersonal behavior
On the basis of studies from the old analyses, we found a consistent pattern showing that sex differences in sexual behavior and partner preferences are smaller in countries with higher living conditions. For Aggressive behavior partners, we found a clear and consistent pattern with smaller sex differences in countries with higher living conditions. By contrast, for Aggressive behavior, the analyses indicated that there were larger sex differences in countries with higher living conditions regardless of whether males or females displayed higher levels. Concerning attachment, the pattern is less straightforward.


Tässä myös hesarin lyhennelmä artikkelista.

 
Elinolot ja vaatimukset nousee, tyytyväisyys laskee, yllättyneitä olivat: - :)

Tämä miehiltä haettu tunteellisuus, toimisiko se niin että siltä könsikkäältä vaaditaan nyt pehmoiluakin mutta nössömmän ukon ei kannata mennä tuohon ansaan ja ruveta vetistelemään..
 
@Derzu , @AnnaKoo , aiemmin oli puhetta siitä, kuinka naiset on alkanut painottaa voimakkaammin tunteellisuutta ja sitä syvää henkistä yhteyttä parinvalinnassa. Tuli vastaan tällainen artikkeli, jossa hieman yllättäen on tultu tulokseen että korkea elintaso vaikuttaisi negatiivisesti naisten tunne-elämään, jos tulkitsin sitä oikein. Yllättäen seksuaalisessa käyttäytymisessä erot on pienentyneet, toisin kuin "chad-hypoteesin" perusteella voisi kuvitella. :hmm:






Tässä myös hesarin lyhennelmä artikkelista.

Kiitos, tuli luettua jo aiemmin Hesarin juttu, mutta nyt silmäilin tuon artikkelinkin.

Yllä lihavoimani tulkintasi ei ole ihan prikulleen oikein. Artikkeli käsitteli erotusta miesten ja naisten piirteissä (köyhät vs. rikkaat maat), ei absoluuttista eroa köyhien ja rikkaiden maiden välillä. Tulos siis oli, että korkean elintason maissa ero negatiivisissa tunteissa oli muuttunut naisten tappioksi, eli korkeampi elintaso tarkoitti negatiivisempia tunteita naisille verrattuna miehiin. Ei sinänsä sitä, että korkea elintaso huonontaisi naisten tunne-elämää verrattuna köyhien maiden naisiin. (Näinkin voi olla, mutta sitä artikkeli ei kertonut.) Artikkelin kuvassa 10 tämä asia on visualisoitu.

Liittyykö artikkeli siis sinusta siihen mistä me aikaisemmin puhuttiin, tunneyhteyden painotukseen parisuhteessa? En kysy kritisoidakseni, en vain itse heti tajunnut yhteyttä.

Heh, piti muuten pari kertaa tavata tuo lainaamasi "Summary of interpersonal bevior" läpi, kun siinä tunnuttiin sanovan peräjälkeen vastakkainen tulos. Artikkelista sitten selvisi, että "Aggressive behavior" tarkoitti aggressiivista käytöstä muita kohtaan, siis "nakkikioskitappeluita" jne. "Aggressive behavior partner" tarkoitti aggressiivista käytöstä kumppania kohtaan. Ensin mainitussa sukupuoliero korostuu rikkaissa maissa. Jälkimmäisessä taas rikkaissa maissa sukupuolet ovat alkaneet muistuttaa enempi toisiaan.

Kieli poskessa ylitulkittu johtopäätös: ei ole rikkaissa maissa miehenä elo kiitollista, itse olet elämänmyönteinen joviaali herrasmies, mutta nainen se vaan hakkaa (takaisin) ja hyppää vieraissa (kuten sinäkin) :rofl:


Elinolot ja vaatimukset nousee, tyytyväisyys laskee, yllättyneitä olivat: - :)
Voi se olla niinkin että elinolot nousee ja tyytyväisyys nousee sekä miehillä että naisilla, se tyytyväisyys vaan nousee miehillä enemmän kuin naisilla :)

Edit: vakavammin puhuen, kyllähän tästä puhutaan aika paljonkin yhteiskuntatieteissä ja psykologiassa. Naiset ovat länsimaissa saaneet alkaa tehdä täysin samoja asioita kuin miehet, mutta ei se ole heistä kauhean onnellisia tehnyt. Jatkuva kilpailu voi osoittautua yllättävän stressaavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos, tuli luettua jo aiemmin Hesarin juttu, mutta nyt silmäilin tuon artikkelinkin.

Yllä lihavoimani tulkintasi ei ole ihan prikulleen oikein. Artikkeli käsitteli erotusta miesten ja naisten piirteissä (köyhät vs. rikkaat maat), ei absoluuttista eroa köyhien ja rikkaiden maiden välillä. Tulos siis oli, että korkean elintason maissa ero negatiivisissa tunteissa oli muuttunut naisten tappioksi, eli korkeampi elintaso tarkoitti negatiivisempia tunteita naisille verrattuna miehiin. Ei sinänsä sitä, että korkea elintaso huonontaisi naisten tunne-elämää verrattuna köyhien maiden naisiin. (Näinkin voi olla, mutta sitä artikkeli ei kertonut.) Artikkelin kuvassa 10 tämä asia on visualisoitu.

Totta, en hoksannut tuota. Mutta kuitenkin, tuo ei sovi siihen tarinaan että pojat olisivat jäämässä jälkeen "tunnetaidoissa" tai muuta vastaavaa. :hmm:

Liittyykö artikkeli siis sinusta siihen mistä me aikaisemmin puhuttiin, tunneyhteyden painotukseen parisuhteessa? En kysy kritisoidakseni, en vain itse heti tajunnut yhteyttä.

Niin siis, ei aivan suoraan mutta sivuaa sitä. Jos tunneyhteyden (naisilla) lisääntynyt painottaminen parisuhteessa olisi syynä pariutumisvaikeuksien yleistymiseen, voisi olettaa että miesten ja naisten kumppanipreferenssit olisivat erkaantuneet toisistaan. Mutta artikkelin mukaan kehitys on ollut siinä suhteessa päinvastaista.
 
Niin siis, ei aivan suoraan mutta sivuaa sitä. Jos tunneyhteyden (naisilla) lisääntynyt painottaminen parisuhteessa olisi syynä pariutumisvaikeuksien yleistymiseen, voisi olettaa että miesten ja naisten kumppanipreferenssit olisivat erkaantuneet toisistaan. Mutta artikkelin mukaan kehitys on ollut siinä suhteessa päinvastaista.
Tämä on kyllä hyvä pointti ja jännä homma. Artikkelissa toki nuo tutkitut "partner preferences" tekijät olivat kaikenlaista laidasta laitaan, esim. tunteiden käsittelykykyä tai tunnemaailman samankaltaisuutta ei mainittu. Mutta todettiin, että kumppanipreferenssit käyttäytyivät systemaattisesti samalla lailla, eli rikkaissa maissa ero sukupuolten arvostusten välillä (parin valinnassa) oli systemaattisesti kapeampi kuin köyhissä.

Toisaalta, yksi selvimmistä tuloksista oli miesten ja naisten persoonallisuuspiirteiden erkaantuminen rikkaissa maissa. On loogista että tunneyhteyden löytäminen on vaikeampaa, jos sukupuolien persoonallisuudet ovat erkaantuneet toisistaan:
The categories showing the most consistent and convincing results are those relating to personality, demonstrating that sex differences are larger in countries with higher living conditions.

Olisiko synteesi, että parinvalinnassa sukupuolet painottavat kyllä entistä enemmän samoja osa-alueita (kuten henkistä vs. fyysistä puolta), mutta sitten niillä osa-alueilla miesten ja naisten persoonat eivät kohtaa? :geek:
 
Olisiko synteesi, että parinvalinnassa sukupuolet painottavat kyllä entistä enemmän samoja osa-alueita (kuten henkistä vs. fyysistä puolta), mutta sitten niillä osa-alueilla miesten ja naisten persoonat eivät kohtaa? :geek:

Voi hyvin olla, aika monet naiset on kyllä ihmisinäkin (ei siis iskennän kohteina) aika outoja tai jopa vaikeita. :smoke:
 
Mielenkiintoinen artikkeli mistä selviää mm. seuraavia faktoja:

" Syntyvyyden rajuun laskuun vaikuttavat muun muassa parisuhteiden lyhyt kesto ja kumppanin puuttuminen. " mikä tietysti on aika itsestään selvyys, eli jos ei ole kumppania tai parisuhde on lyhyt ei niitä jälkeläisiäkään tule samaan malliin...

"Suomessa oli 70% alle 35-vuotiaista naisista on lapsettomia".
+ miehen kertomaa:
"
– Minulla on ollut kaksi parisuhdetta, jotka molemmat kestivät pari vuotta. Ne päättyivät, koska halusimme vähän eri asioita. Kuluneen vuoden ajan olen ajatellut, että olisi kivaa löytää joku.

Moni nuoren miehen lähipiirissä elää monimuotoisissa suhteissa. Usein ei edes haluta määritellä, seurustellaanko vai ei.

"

Eli lyhyesti moni mies (kuten Erkki esim. on kertonut) haluaa sellaisen maksimissaan 2 vuotta kestävän suhteen ja useasti ei edes haluta määritellä onko se vaan jotain random panoa, suhde vai edes seurustelua. Voidaan siis aika paljon syyttää myös miehiä, miksi nainen tahtoisi lapsen jos ei edes ole selvää seurustelevatko he vai onko mies maksimissaan pari vuotta mukana kuvioissa?

Sitten tulee myös tämä sama asia mitä itsekin olen sanonut:
"
Pari- ja perheterapian kouluttaja ja psykoterapeutti Marjo Panttila arvelee, etteivät parisuhteet kestä, koska niihin ladataan liikaa odotuksia. Oletetaan, että juuri kumppani tekee onnelliseksi ja elämästä täydellisen.

Media ja some vahvistavat vääristynyttä kuvaa.

– Helposti ajatellaan, että parisuhteessa pitäisi saavuttaa kaikki ja nopeasti. Pitäisi näyttää ulospäin aina hyvältä ja olla koko ajan onnellinen. Arki on aika tavallista ja sitten kuvitellaan, että kumppani poistaisi elämän hankaluudet, kertoo Panttila.

"

Eli ei olla tilanteessa missä ihminen olisi itse ensin onnellinen ja tasapainossa, sitten alettaisiin vasta etsimään sitä parisuhdetta missä myös toinen olisi onnellinen ja tasapainoinen yksilö vaan ollaan onnettomia ja ajatellaan että kun vaan saadaan se parisuhde => kun vaan päästään naimisiin => kun vaan saadaan lapsi => mitä sitten halutaan? ollaan onnellisia. Sekä verrataan sitä omaa elämää "naapuriin" tai siihen random henkilön facebook päivityksiin missä on kuvia ruoka-asetelmista ja etelän lomista sekä onnellisista lapsista.

"
Pitkän tai tärkeän tunnesuhteen luominen vaatii paljon työtä, kestävyyttä ja sitoutumista. Se vie myös aikaa.
"

Kun arki tulee vastaan, se ekä riita tai pitäisi muuttaa yhteen ja alkaa maksamaan laskuja jne. jatketaankin uuden kanssa koska se ihastuminen on niin paljon parempi fiilis kuin "arki"..

Sekä tietysti Tinder jne. perseily missä asiat ovat täysin vääristyneet:
"
Yksi este sopivan kumppanin löytymiselle saattaa Panttilan mukaan piillä nettideittailussa.

– Deittisovelluksissa asetettavat kriteerit ovat hyvin ulkoisia ja pinnallisia. Vaatimukset ovat usein myös kovia, eikä tutustuminen pääse netissä syventymään.

Usein aito kokemus syntyy vasta, kun ihmiset kohtaavat kasvotusten

"
 
Silti todella suurelta osalta naisista saa kuulla tälläisiä juttuja eli ilmeisesti niitä miehiä kuitenkin löytyy ympäri Suomea ja huomattavassa määrin jotka "kännissä ja läpällä" voivat sitten moista tehdä eivätkä ymmärrä jos heille sanoo ei.

Valitettavasti näitä on kyllä melko paljon ihan tosimaailmassa. Täytyy myöntää, että olen kuplautunut melko hyvin kaveripiirin ja tuttavapiirin osalta, jossa ainakin näennäisesti suurin osa miehistä on kunnollisia ja osaavat käyttäytyä. Kukaan ei vedä räkäkännejä eikä edes saunaillassakaan puhuta "lorton panemisesta" tai mistään muusta amikseen viittaavasta keskustelutavasta. Kuitenkin nyt viime viikonlopulta, kun vaimoni oli käymässä kavereiden kanssa ns. tyttöjen illassa, tuli kourintaa, lääpintää ja aikamoista puhetta. Plus tietty se vakio, eli pihtaava huora ei anna. Tämä tapahtui myös ihan tavallisessa seurusteluravintolaliikkeessä eikä teinien tai teiniomaisten ihmisten suosimassa baarissa/sedulassa/räkälässä tms. Kovin puhui siitä, että viime kerrasta on aikaa mutta näköjään se miesten taso joka tuolla ulkona pyörii ja epätoivoisesti pillunkiilto silmissä jotain yrittää (tämä on sitten suora lainaus) on aika ankeaa. Itsekin jotenkin jo luulin, ettei tällaisia hirveästi osu kohdalle kuin jossain wt-mestoissa. Mutta ei sitten.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
284 266
Viestejä
4 883 343
Jäsenet
78 785
Uusin jäsen
jallu99

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom