Mulle se tarkoittaa tietynlaista elämäntapaa joka ei suoraan liity koulutukseen mutta josta koulutus on aika hyvä indikaaattori.
No just näin, tilastollisesti. Totta kai markkina-arvonsa puolesta kuten yleisesti ottaen muutenkin kannattaa kouluttautua melkeinpä mahdollisimman paljon ja vieläpä tarkemmin sanoen tietyille aloille - jos nyt kysytään ja jaetaan jotain tyhjän taulun neuvoja teineille.
Eiköhän sen "tietyn elämäntavan" näe ihmisestä tämän toistuvasti (joskus jossain määrin jopa lyhyesti kerran) tavatessaan ainakin sen verran, ettei CV:n kyselyiden perusteella muodostetuilla johtopäätöksillä arviota tarkenneta? Samoin elämäntapaa voinee arvioida papereita paremmin esimerkiksi sen perusteella, mikä on tietyssä iässä henkilön asumismuoto, ammatti, työpaikka, siviilisääty ja lapsiluku. Peräti ulkonäöstä, lähipiiristä ja havaituista varallisuuseristä voi äkkiseltään jotain päätellä.
Nämä kaikki näkee tai kuulee kauan ennen kuin saa ensimmäistäkään tilaisuutta tivata tutkintotodistuksia vaikuttamatta autistilta tai hitaalta.
Kaikki koulutus ei tuo rahaa eikä varmaa työpaikkaa ja sitten taas rahakkaat ja sitä hakien suoritetut tutkinnot eivät välttämättä kerro ihmisen sivistyksestä mitään.
Joo, ja osa koulutuksesta on peräti indoktrinaatiota, joka lähinnä tekee sinitukkafemakosta tai soijapojasta entistäkin vastenmielisemmän muiden kuin samanmielisten kiihkoilijoiden silmissä.
Usein ihmiset vain ajautuvat, mutta "rahan takia" hankittu tutkinto on jotain muuta ja ainakin näyttö siitä, että jonkinlaista pragmaattista opinto-ohjausta on jostain saatu ja vastaanotettu. Se on minusta itsessään vain hyvä merkki ja antaa olettaa ihmisestä jotain. Varsinkin kuvailemassasi narratiivissa sen pitäisi olla plussaa.
Koulutettu ihminen luultavasti ei ole ihan elämänkallu,
Menestyvä ja tahdikkaasti käyttäytyvä ihminen yleensäkään ei luultavasti ole sitä. Jotkut ovat, olivat sitten enemmän tai vähemmän nimellisesti koulutettuja. Tietenkin koulutettuja koko väestöön mukaanlukien kaikenlaiset työttömät verrattaessa ero on enemmän kuin merkitsevä.
puhuu muutamaa vierasta kieltä niin, että pärjää niillä maailmalla,
No nyt heiluu pienenkin miehen posket niin että taaksepäin näkyy. Korkeakoulutettu suomalainen nainen puhuu keskimäärin melko hyvin (usein lähes äidinkielisesti) suomea ja auttavaa tankeroenglantia, ruotsia muutaman fraasin ja tunnistaa joitakin sanoja muutamasta muusta kielestä. Voineeko tätä soveltaa miesten kielitaitoon? No, ei sen väliä. Siis oletusarvoisesti "useampaa vierasta kieltä"? Joku raja nyt sentään. Melko tarkkaan rajatusta klikistä puhutaan jos tuo on oletus, eikä enää mistään "korkeakoulutetuista" tai edes "akateemisista".
ymmärtää kulttuurista jotain muutakin kuin että se rikastuu ja että lätkä on sitä,
Se on kyllä hyvin toivottavaa ihmisessä, että on nähnyt muutakin kuin salkkareita ja on kiinnostunut ympäröivistä ilmiöistä. Niinköhän tämä oikeasti on Suomessa koulutusasia? Eivät ne luokanopettajat ja sairaanhoitajat minusta yleensä niin kultivoituneilta vaikuta kuin korkeintaan tiukkapipoisuutensa puolesta, jos joku sitä pitää sivistyneenä ja aikuisena piirteenä.
ei käytä lomiaan missään teneriffalla lojuen jne.
Vaikka tämä onkin tahallisen kökkö vertauskuva, niin ei se kovin hyvin osu mihinkään. Näkisin, että aikuisella ihmisellä pitää olla varaa ja halua käyttää aikaansa myös ihan turhaan rötväämiseen ja kaljanjuontiin edes viikko vuodessa, oli se sitten Mäntyharjulla metsämökissä tai Kanarian saarilla. Muu fiksumpi vapaa-aika sitten erikseen. Aika ankeaa proletason suorittamistahan se elämä on, jos ei koskaan näin tee.
Ennakkoluuloista suodattamista siis
Ymmärrän tämän täysin, ja näinhän maailma yleisestikin toimii. Menettelisin itsekin parinvalinnassa samoilla heuristiikoilla, jos luulisin Linkediniä treffipalveluksi. Tosielämässä menetelmä on kuitenkin N/A.
Hyvä esimerkki viestistä, joka on puhdasta mutua, spekulointia ja kokemusasiantuntijuutta.
Jotka muuten tässä aiheessa näyttävät toimivan melko hyvin, kunhan näitä keinoja käyttävä ei ole aivan kallu.
