Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[ironth]

Mun kaikki pidempiaikaiset, yli vuoden suhteet on olleet melko kokemattomien naisten kanssa, yhtä lukuunottamatta.

Kiitos kun myönsit tämän. Voidaan asettaa asioita perspektiiviin.

 

[Taneli-]

Kiitos kun myönsit tämän. Voidaan asettaa asioita perspektiiviin.

Toisaalta kun Erkin puheita on seurannut hän ylistää ja katsoo ylöspäin sekä pitää itseäänkin samassa sarjassa kuin esim. Mr Lothar tai Ron Jeremy. Eli onko hänelle sitten "melko kokematon nainen" sellainen että ei ole edes tuhatta eri miestä nainut vai ehkä hän tarkoittaa ettei ole ammatikseen tehnyt pornoa ja miesten määrä on jossain sadassa ja tehnyt vain onlyfans juttuja jne?

 

[k113635]

Jos on toisen ihmisen kanssa luotettavassa ja turvallisessa suhteessa niin koko ajatus siitä että menneisyydestä saattais 'paljastua' jotain on lähtökohtaisesti aika absurdi. On tarvittu molempien kokemukset ja eletty elämä siihen että ollaan päädytty yhteen, ei historiaansa voi muuttaa, miksi sitä pitäisi yrittää piilotella tai hävetä?

 

[Drinkkeri]

Mun kaikki pidempiaikaiset, yli vuoden suhteet on olleet melko kokemattomien naisten kanssa, yhtä lukuunottamatta.

Moniko näistä on niitä, joissa sulla ei ollut aikomustakaan mihinkään vakavaan vaan vedätit siihen asti kunnes homma olis mennyt vakavaksi ja pistit suhteen poikki?

 

[ironth]

Tää nyt taas meni ihme vänkäämiseen (wohoo uutta verta) mutta välissä hyvä yritys puhua oikeasti suhteista.

Mulla ei ole mitään vastattavaa tohon naisten sinkkuuteen, koska olen ollut sellainen hyvin vähän, enkä ole harrastanut mitään fwb-juttuja, ei siitä silloin Suomessa tuolla nimellä edes puhuttu. Ideana se ois ihan kiva, koska kaipaan seksiä hyvin paljon. En kuitenkaan tukehdu vihaan sen puutteesta, joten ilmankin sujuu ihan hyvin. Haluan ensisijaisesti tunnepitoista seksiä.

Parisuhteen merkitys itselleni on siis isolta osalta seksi. Mutta todellakaan kuka tahansa ei kelpaa, vaan pitää olla rakkautta. Mä haluan jakaa arkeni, kotityöt ja lomat sellaisen tyypin kanssa, jonka kanssa on kivaa. Mä haluan jakaa rahaa ja voimavaroja, kannatella toista ja olla itse tuettavana, haluan siis muodostaa kumppanin kanssa yksikön. Sen ammatilla tai palkkanauhalla ei ole merkitystä, muutoin kuin mitä aiemmin olen sanonut, että tietyin stereotypioin kiinnostukseni lopahtaa ennen sen kumppanuuden mahdollisuutta.

Mä olen siis ollut pitkissä suhteissa ennen tätä suhdetta, puoliso ei. Hän on kuitenkin yllättäen ollut parempi tässä suhteessa jo alusta, koska omissani oli niin paljon paskaa ja olin toki orientoitunut sellaiseen. Alussa hän ei toki osannut tapella vaan vetäytyi, mutta pikkuhiljaa löysimme oman tapamme käsitellä asioita. Aika vähäisiä ovat riidat, ja esim. kotitöihin liittyviä on hyvin vähän.

Tossa se just siivoilee... koska remontoi vähän ensin. Kohta se saa alkaa laittaa ruokaa. Se tykkää siitä. Mä pesin lakanat. Pyysin apua, mutta vaikka saan itekin levitettyä, niin onhan se helkutisti tehokkaampaa neljällä kädellä.

Kun vertaan tätä ystävieni pitkiin, päättyneisiin suhteisiin, huomaan meillä olevan paljon liberaalimpi jako kotitöissä, sekä paljon enemmän yhdistäviä tekijöitä arjen mieltymyksissä: meillä on samanlainen maailmankuva, samanlaisia arvoja (joskus poliittisisten uutisasioiden jälkeen saatetaan äkäisesti jutella, mutta loppupeleissä kumpikin on samalla kantilta, tulimme vain eri puolilta), ja haluamme viettää vapaa-aikaamme samoin tavoin ja pääosin yhdessä. Me ihan oikeasti olemme myös ystäviä. Yksinäisyys on yksi nykyihmistä suuresti koskettava asia, ja sitä voi tuntea myös ei-sinkku ja perheellinen. Mulle on ollut aina raskasta ylläpitää ystäväjoukkoa, aiemmin se onkin hoitunut jo irkissä ja nyt on helppoa kännykällä olla yhteydessä eikä tarvi soitella, mutta olen ite sitten oppinut siihen, että se poikaystävä on myös se, jonka kanssa asioita tekee, ja tällä kertaa tää on oikeasti molemminpuolinen halu.

Jos tästä sinkkuunnun joskus, niin hohhoi. Pitää varmaan hankkia se 25v nuarmiäs, jolla vielä jöpöttää ja joka jaksaa paneskella useasti päivässä. Oon kuullut villejä huhuja, että oma seksintarve saattaa tästä vaan kasvaa ja kasvaa ja sekös pelottaa. Kukaan noista poitsuista ole pysynyt tahdissa enää sitten alkuvuosien jälkeen.

 

[AnnaKoo]

Toisaalta kun Erkin puheita on seurannut hän ylistää ja katsoo ylöspäin sekä pitää itseäänkin samassa sarjassa kuin esim. Mr Lothar tai Ron Jeremy. Eli onko hänelle sitten "melko kokematon nainen" sellainen että ei ole edes tuhatta eri miestä nainut vai ehkä hän tarkoittaa ettei ole ammatikseen tehnyt pornoa ja miesten määrä on jossain sadassa ja tehnyt vain onlyfans juttuja jne?

Tyypillisesti tällaiset miehet vaativat naiselta kokemattomuutta, mutta silti ammattilaisen otteita sekä ajatuksenlukutaitoa, jotta nainen osaa tyydyttää miehen juuri tämän haluamalla yksilöllisellä tavalla ja kaiken oikein ajoittaen ilman, että miehen tarvitsee kertoa ääneen mitä haluaa.

 

[No Future]

Tyypillisesti tällaiset miehet vaativat naiselta kokemattomuutta, mutta silti ammattilaisen otteita sekä ajatuksenlukutaitoa, jotta nainen osaa tyydyttää miehen juuri tämän haluamalla yksilöllisellä tavalla ja kaiken oikein ajoittaen ilman, että miehen tarvitsee kertoa ääneen mitä haluaa.

no siis vastahan käytiin oikein hedelmällinen keskustelu aiheesta kuinka kaikki siis ihan kaikki miehet haluaa katsoa teinipornoa netistä

 

[Erkki_erikeepperi]

Tyypillisesti tällaiset miehet vaativat naiselta kokemattomuutta, mutta silti ammattilaisen otteita sekä ajatuksenlukutaitoa, jotta nainen osaa tyydyttää miehen juuri tämän haluamalla yksilöllisellä tavalla ja kaiken oikein ajoittaen ilman, että miehen tarvitsee kertoa ääneen mitä haluaa.

Naiselle tärkein ominaisuus sängyssä on innokkuus, ei tarvitse mitään taikatemppuja osata.

 

[ironth]

Naiselle tärkein ominaisuus sängyssä on innokkuus, ei tarvitse mitään taikatemppuja osata.

Eli ei siis kokematon.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eli ei siis kokematon.

Kokemattomuudesta on havaintojeni mukaan hyötyä parisuhdetasolla. Seksin tasolla aika neutraali piirre. Kokemus ei tee naisesta mitään seksin ylipapitarta eikä kokemattomuus lahnaa. Asenne ratkaisee.

Kokemus voi olla haitallistakin, jos on kangistunut vähän vääränlaisiin kaavoihin. Saanut/harrastanut aina tietynlaista seksiä, joten voi olla vaikea asennoitua siihen että voi olla myös toisenlaista.

 

[ironth]

Kokemattomuudesta on havaintojeni mukaan hyötyä parisuhdetasolla. Seksin tasolla aika neutraali piirre. Kokemus ei tee naisesta mitään seksin ylipapitarta eikä kokemattomuus lahnaa. Asenne ratkaisee.

Juu, mut innokkuus eli se asenne vaatii itsetuntemusta ja -luottamusta, mikä kertyy iän ja kokemuksen myötä. Netissä miesten mielipiteitä lukiessa innokkuus vähenee.

 

[Erkki_erikeepperi]

Juu, mut innokkuus eli se asenne vaatii itsetuntemusta ja -luottamusta, mikä kertyy iän ja kokemuksen myötä. Netissä miesten mielipiteitä lukiessa innokkuus vähenee.

Höpö höpö. Nuorena ja kokemattomana ihminen on ylipäätään innokkaampi eri asioiden suhteen, ja vanhemmiten laiskistuu ja kyynistyy.

Kokematon nainen on kuin avoin kirja - voidaan yhdessä ottaa selvää että mistä hän erityisesti pitää ja nauttii.

 

[ironth]

Höpö höpö. Nuorena ja kokemattomana ihminen on ylipäätään innokkaampi eri asioiden suhteen, ja vanhemmiten laiskistuu ja kyynistyy.

Kokematon nainen on kuin avoin kirja - voidaan yhdessä ottaa selvää että mistä hän erityisesti pitää ja nauttii.

Montakos vuotta sulla oli siis takana naisena olemista?

Ikävää, että olet kyynistynyt. Useimmilla käy niin, että sänkypuuhat vain paranevat iän myötä, täälläkin oli just siitä. Yhdessä nimenomaan pääsee pitkälle, kun tuntee kehonsa ja toisenkin kokonaan.

 

[Frankie]

Eihän tästä tule edes kilpailua. Keski-ikäinen nainen hakkaa kokemuksellaan mennen tullen nuoret kilpakumppanina.

 

[Erkki_erikeepperi]

Montakos vuotta sulla oli siis takana naisena olemista?

Ei ole kokemusta naisena olemisesta, mutta on runsaasti kokemusta naisten kanssa olemisesta.

Ja mun kokemusteni mukaan naisen kokemus (tai sen puute) ei juurikaan korreloi sen kanssa, että onko hauskaa sängyssä. Se on ihan asenteesta kiinni.

 

[melville]

Eikö muka irtoseuraa heru, jos on kivannäköinen länkkäri?

Kai sitä irtoaa, mutta aamulla voi tulla yllätys ja joudut maksamaan kuitenkin. Monet naiset tekee freelancekeikkoja, eli jos isket jonkun jostain diskosta, se saattaa olla lapa ojossa aamulla. Kiltit tytöt eivät anna ekojen treffien jälkeen. Yleensä pitää käydä ulkona useamman kerran ja jutella asiat jiiriin, mitä ollaan hakemassa. Täällä on paljon länkkäreitä, joilla on joku henkinen este maksaa palveluista, joten ne sitten valehtelevat ummet ja lammet päästäkseen pesälle mahdollisimman nopeasti.

Tuossa joku aika sitten kun olin sinkkuna, yksi nainen halusi väen vängällä tavata mahdoillisimman nopeasti. No joo tavattiin ja kysyin mitä se haluaa, niin kuulemma melaa mekkoon. Lähetin sen himaan, kun en viitsinyt random muijaa roudata kämpille parin bissen jälkeen. Mä olen pyörinyt täälläpäin reilut kymmenen vuotta, eli jos olen sinkkuna, tunnen paljon naisia jotka ovat ammattilaisia ja tykkäävät mun seurasta, eli tietää mitä saa ja mitä maksaa.

 

[melville]

Ei ole kokemusta naisena olemisesta, mutta on runsaasti kokemusta naisten kanssa olemisesta.

Ja mun kokemusteni mukaan naisen kokemus (tai sen puute) ei juurikaan korreloi sen kanssa, että onko hauskaa sängyssä. Se on ihan asenteesta kiinni.

Täällä Aasian suunnalla olen monesti huomannut, että nämä paikalliset ukot ovat työntö ja tuijotus heppuja, joten neljäkymppinenkin nainen voi olla "kokematon", esim. oraaliseksin osalta. Mutta näistä asioista pitää jutella ja opiskella mistä kukin tykkää. Kaikki(lähes) naiset tykkäävät jos mies antaa oraaliseksiä. Se on vaan täällä harvinaista paikallisten miesten antamana, mutta toisinpäin en ole niinkään huomannut puutteita osaamisessa.

Joskus jos ollaan oltu ulkona myöhään ja tiedän ettei itsellä hommat toimi tänä iltana, annan kuitenkin naiselle mielellään tyydytyksen. Ei ole kukaan asiasta valittanut. Tykkään itse muutenkin aamuhommista. Täällä tehdään paljon duunia, yleensä vaan yksi vapaapäivä viikossa, joten ei sitä voi paneskella koska vaan.

 

[Francis Ford Mondeo]

Kokemattomuudesta on havaintojeni mukaan hyötyä parisuhdetasolla. Seksin tasolla aika neutraali piirre. Kokemus ei tee naisesta mitään seksin ylipapitarta eikä kokemattomuus lahnaa. Asenne ratkaisee.

Kokemus voi olla haitallistakin, jos on kangistunut vähän vääränlaisiin kaavoihin. Saanut/harrastanut aina tietynlaista seksiä, joten voi olla vaikea asennoitua siihen että voi olla myös toisenlaista.

Viittaat tässä parisuhteeseen. Voisitko vihdoin avata minkälaisia parisuhdekokemuksia sinulla on? Kokemuksia avo- tai avioliitosta? Vuosien mittaisista aikuisten parisuhteista, jossa arki jaetaan muutenkin kuin näkemällä kaksi kertaa viikossa?

 

[Derzu]

Kyllä mua huolestuttaa ja surettaa se jengi, joka ei haluistaan huolimatta löydä sitä parisuhdetta. Ja etenkin ne miespuoliset tästä porukasta, sattuneesta syystä. Mutta mitä tälle pitäisi tehdä? Mitkä voisi olla sellaisia toteutttamiskelpoisia toimenpiteitä, joilla tilannetta lähdetään korjaamaan? Pitääkö yhteiskunnan jotenkin puuttua asiaan? Miten?

Kerrankin tuli kysymyksiä jotka ovat niitä olennaisia tämän ketjun näkökulmasta.

Yhteiskunnan puuttuminen näihin herättää jo ajatuksena paljon vastarintaa. Enkä edes puhu yhteiskunnan puuttumisesta seksin saamiseen (missä keskustelussa tulee heti liian isot henkiset muurit vastaan), vaan yhteiskunnan roolista pariutumisessa. Ei meillä ole vielä oikein herätty siihen, että tämä olisi yhteiskunnan tason ongelma. Jostain syystä jo sen tunnistaminen ja tunnustaminen on ihan äärimmäisen vaikeaa monille, jopa punainen vaate.

Yleinen keskustelu aiheesta junnaa edelleen liikaa siinä, että kyseessä on yksilöiden ongelma, johon ainoa ratkaisu on että "yksilö ottaa itseään niskasta kiinni" ja tekee enemmän oman pariutumisensa eteen. Mikä on tietysti toimiva ratkaisu yksilötasolla, mutta kun jostain syystä se vaan ei näytä onnistuvan kasvavalle joukolle ihmisiä.

Rinnastuu tavallaan lihavuusepidemiaan. Lihavuuskin nähtiin pitkään vain yksilöiden "kelvottomuutena", laiskuutena jne. Siinä keskustelussa on kuitenkin päästy pikkuhiljaa siihen, että havaitaan, että kun ongelma alkaa olla erittäin laaja-alainen ja taloudellisesti merkittävä, niin siihen on löydettävä yhteiskunnallisia ratkaisuja sen sijaan, että vastuutetaan vain yksilöitä.

Pariutumisessa ei olla vielä ollenkaan tässä asti. Tämä on myös vähän sitä, että kyseessä on nuorten aikuisten ongelma ja toisaalta erityisesti miesten ongelma. Nuorten ongelmat eivät yleisesti ole kovin kiinnostavia päättäjille, ennen kuin ne alkavat vaikuttaa laajasti talouteen. Ja miesten ongelmat taas katsotaan tyypillisesti yksilöiden ongelmaksi, siinä missä naisten ongelmat hyväksytään helpommin yhteiskunnallisiksi ongelmiksi.

Näkisin siis, että ensimmäinen askel olisi kääntää keskustelua siihen, että kyseessä on sen verran laaja-alainen ja yhteiskunnan tulevaisuuttakin uhkaava ongelma, että jotain tarttis alkaa tehdä. Päättäjien = vanhojen setien ja tätien tulisi jotenkin kiinnostua tästä itseään nuorempien ongelmasta ja ymmärtää sen olevan todellinen ja laaja-alainen ja vaikuttavan Suomen talouteen laajasti.

(Yksi sivujuonne tässä on, että keskustelu aiheesta helposti kääntyy just vain seksin saamiseen, jolloin mennään johonkin bordellikeskusteluun ja se kuolee sitten nopeasti.)

 

[AnnaKoo]

Itse näkisin nuorten miesten pariutumisongelmat osana muuta syrjäytymiskehitystä, joten ratkaisutkin ovat samoja. Nuoret pojat pitäisi saada paremmin motivoitua pysymään koulun penkillä ja pärjäämään siellä, ja kiinnostumaan jatkokoulutuksesta. Tutkimustenkin mukaan vasten tahtoaan kumppania vaille ja sitä myöten myös lapsettomiksi uhkaavat jäädä nimenomaan matalasti koulutetut miehet. Jostain syystä koulutusjärjestelmämme tuntuu soveltuvan paremmin tytöille, ja tälle pitäisi tehdä jotain. Kuten koulujärjestelmälle yleisemminkin, mutta se on jo toinen aihe.

Koulutusjärjestelmän ja muut yhteiskunalliset muutokset ovat hitaita, eivätkä tietysti juurikaan auta jo aikuistuneita ja syrjäytyneitä miehiä. Heidän auttaminen onkin sitten vielä vaikeampi kysymys.

 

[melville]

Kyllä mua huolestuttaa ja surettaa se jengi, joka ei haluistaan huolimatta löydä sitä parisuhdetta. Ja etenkin ne miespuoliset tästä porukasta, sattuneesta syystä. Mutta mitä tälle pitäisi tehdä? Mitkä voisi olla sellaisia toteutttamiskelpoisia toimenpiteitä, joilla tilannetta lähdetään korjaamaan? Pitääkö yhteiskunnan jotenkin puuttua asiaan? Miten?

Yhteiskunta on puuttunut asiaan ainakin viimeiset 50 vuotta ja nyt ollaan tässä tilanteessa. En näe että yleinen mielipideilmasto ja yhteiskunnan toimet tulevat muuttumaan ainakaan pariutumiselle positiiviseen suuntaan, vaan negatiivinen kehitys tulee jatkumaan. Muutenkin miesten tilanteen korjaaminen kuuluu miehille, mutta se vaatii paljon työtä ja harva on valmis tekemään mitään asian eteen. Helpompi on valittaa ja odottaa jotain ihmettä tapahtuvaksi.

Itse olen jo sen verran iäkkäämpi, ettei Suomesta löydy sellaisia naisia, jotka mun raameihin mahtuisivat. Korona aikana tapailin lyhyesti yhtä ulkkarinaista Suomessa, joka oli hyvin pitkälle sitä mitä hain. Pystyi salaamaan mielenterveysongelmansa erittäin hyvin pari kuukautta, mutta sitten ei enää pystynytkään ja se tarina loppui sillä sekunnilla. Tämän takia vaihdoin mannerta ja olen tyytyväinen. Helppoa tämänkään muutoksen tekeminen ei ole ollut, mutta asiat järjestyvät jos siihen on motivaatiota. Mulla toki helpotti se, että olen täällä asunut useamman vuoden ennen koronaa, mutta ekalla kerralla se oli todella jännä paikka ja vaati paljon miettimistä ja suunnittelua.

Niin, tässä yhtälössä varmaan on oleellista se, että miehet HALUAA pariutua ja naiset ei välttämättä halua. Kuten sanottu, me ei enää tarvita miehiä mihinkään, eikä meidän kupeita pakota myöskään samaan tapaan kuin testosteronista sekaisin olevilla miehillä. Meillä on omat rahat ja ystävät ja urat, auton renkaatkin voi vaihdattaa palveluna. Mies on nice to have mutta ei millään lailla välttämätön, joten kuka tahansa ei kelpaa, vaan pitää olla jotain kipinää tai tunnetta. Huom. tämä on yhden vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulma.

edit- en tiedä onko se miehille (rankkaa yleistystä taas) jotenkin yleisesti helpompi tyytyä johonkin "ihan kivaan" ts. ei tarvita suurta tunteen paloa, että suhde voi sujua ja toimia myös sängyn puolella? Koska sen tiedän omasta kokemuksesta, että jos sitä jonkinlaista tunteen paloa ei ole, ei ainakaan sänkyhommista tule yhtään mitään koska ei vaan kiinnosta yhtään vaan suorastaan päinvastoin. Se jos mikä on parisuhteen turmio.

Tämä nykyinen inflaatio saattaa vauhdittaa pariutumista, kun porukalla ei ole enää varaa asua yksin, varsinkaan isoimmissa kaupungeissa. En tiedä kuinka moni täällä kirjoittava nainen(joka ei tarvitse miestä mihinkään) on miettinyt esimerkiksi sitä, että mihin teillä on yksin varaa eläkkeellä, tai jos vaikka sairastutte ja joudutte sairaseläkkeelle? Jos eläke on vaikka 1500€/kk ja asuminen maksaa 1000€/kk, voi olla että joutuu opettelemaan ne renkaat vaihtamaan itse, kun ei ole varaa ostaa niitä palveluja. Veikkaan että yhteiskunnalta on turha pyytää apuja, koska siihen ei kerta kaikkiaan ole enää varaa.

Pidemmässä parisuhteessa se tunteen palo väkisinkin hiipuu ja rutiinit astuvat kuvaan. Silloin voi tietysti vaihtaa aina miestä, mutta lopputulos on aina sama. Aiemmin mainitsinkin, että kärjistetysti mies tarvitsee parisuhteessa, ruokaa, seksiä ja draamattoman ilmapiirin, eli miestä on helppo miellyttää. Naisten ja miesten erot tulevat esille esim. siinä kumpi hakee enemmän avioeroja. Länsimaissa naiset ovat hakijoina 70-80% avioeroissa juuri tuon "tunteen palon" puuttumisen takia. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja jos ei ole niitä valmis tekemään, ei parisuhdetta voi syntyä tai se päättyy eroon joutavan syyn takia.

Jännämiehet tuovat perhosia naisten vatsaan, mutta jännämiehet eivät ala parisuhteeseen, koska nykynaiset ovat niin huolimattomia tavarastaan. Nämä ovat juuri niitä, jotka valehtelevat ummet ja lammet ja pitävät naisia vain pano-objekteina. Mainitsit näistä jossain aiemmassa viestissä.

 

[Frankie]

Pariutumisessa ei olla vielä ollenkaan tässä asti. Tämä on myös vähän sitä, että kyseessä on nuorten aikuisten ongelma ja toisaalta erityisesti miesten ongelma. Nuorten ongelmat eivät yleisesti ole kovin kiinnostavia päättäjille, ennen kuin ne alkavat vaikuttaa laajasti talouteen.

En oikein tiedä, oliko mulla nuorena pariutumisongelma vai ei. Sinkkuna eläminen oli oikeastaan oma valintani, kun en tuntenut olevani vielä silloin valmis parisuhteeseen. Enkä sitä totisesti kyllä ollutkaan näin jälkikäteen mietittynä. Tarjokkaita oli, ei se siitä kiinni ollut. En kyllä olisi monta ropoa lyönyt vetoa sen puolesta, että edes joku noista olisi tuottanut kovin pitkää ja onnellista liittoa. Pelkän seurustelun takia mua ei kiinnostanut edes yrittää, kun suuret tunteet eivät kohdanneet niiden kanssa, ketkä olivat minusta kiinnostuneita. Omat ihastukset taas tajusivat olla antamatta vastakaikua. Tuskin niistäkään olisi mitään sen ihmeempää seurannut.

 

[AnnaKoo]

En tiedä kuinka moni täällä kirjoittava nainen(joka ei tarvitse miestä mihinkään) on miettinyt esimerkiksi sitä, että mihin teillä on yksin varaa eläkkeellä, tai jos vaikka sairastutte ja joudutte sairaseläkkeelle? Jos eläke on vaikka 1500€/kk ja asuminen maksaa 1000€/kk, voi olla että joutuu opettelemaan ne renkaat vaihtamaan itse, kun ei ole varaa ostaa niitä palveluja. Veikkaan että yhteiskunnalta on turha pyytää apuja, koska siihen ei kerta kaikkiaan ole enää varaa.

Paljonkin. Hyvät tulot, pienet menot ja hallittu sijoittaminen ovat omat ratkaisun avaimeni. Eläkkeen varaan en laske mitään, järjestelmä luultavasti kaatuu ennen kuin saavutan alati kauemmas karkaavan eläkeiän.

Kaikkein epävarmin ja typerin ratkaisu olisi laskea oma toimeentulo miehen varaan. Sehän voi kupsahtaa tai lähteä koska vain, tai olla itse persaukinen, holtiton rahan käyttäjä ja elätettävä.

Vastakysymys: oletko itse miettinyt sitä, mitä suhteellesi mahtaa tapahtua jos se oletkin sinä, joka joudut vaikka pienelle työkyvyttömyyseläkkeelle etkä kykene tarjoamaan enää elintasoa naisellesi? Jos sinusta tuleekin se, jota pitää elättää?

Edit. Pakko lisätä, että minulle on tosi vastenmielistä edes keskustella parisuhteesta taloudellisena järjestelynä, vaikka halusinkin tähän nyt vastata. Ajattelutapa on minulle niin vieras ja erikoinen.

 

[Pitkä_ja_hikinen_hevari]

Kaikki nuoret naiset karkaavat Helsinkiin bilettämään mamuäijien kanssa. Kun suomipojat jäävät routaiselle maaseudulle pitämään Suomen kituvaa maataloutta yllä.

 

[Derzu]

Itse näkisin nuorten miesten pariutumisongelmat osana muuta syrjäytymiskehitystä, joten ratkaisutkin ovat samoja. Nuoret pojat pitäisi saada paremmin motivoitua pysymään koulun penkillä ja pärjäämään siellä, ja kiinnostumaan jatkokoulutuksesta. Tutkimustenkin mukaan vasten tahtoaan kumppania vaille ja sitä myöten myös lapsettomiksi uhkaavat jäädä nimenomaan matalasti koulutetut miehet. Jostain syystä koulutusjärjestelmämme tuntuu soveltuvan paremmin tytöille, ja tälle pitäisi tehdä jotain. Kuten koulujärjestelmälle yleisemminkin, mutta se on jo toinen aihe.

Koulutusjärjestelmän ja muut yhteiskunalliset muutokset ovat hitaita, eivätkä tietysti juurikaan auta jo aikuistuneita ja syrjäytyneitä miehiä. Heidän auttaminen onkin sitten vielä vaikeampi kysymys.

Tämä oli hyvä, enkä ole eri mieltä. Mutta toisaalta tämä on myös maantieteellinen ilmiö joka ei liity syrjäytymiseen. Meillä on pienemmillä paikkakunnilla paljon miehiä, joilla sinänsä on asiat kunnossa. Matalahko tai keskitason koulutus, käyvät töissä ja hallitsevat elämäänsä, mutta paikkakunnalta on vain vaikea ylipäätään löytää naista. Ja koulutustasojen/-alojen erosta johtuu myös, että heidän on vaikea täyttää naisten kriteereitä. Eivät osaa jutella oikeanlaisia asioita.

Tältä kantilta vähän kauhulla mietin näitä taloudelle hyviä uutisia isoista investoinneista akkutehtaisiin, vetylaitoksiin, kaivoksiin jne. Jonnekin pikkupaikkakunnalle tulee yhtäkkiä 400 uutta työpaikkaa, työntekijät varmasti lähes 100% miehiä. Ja näitä on siis tulossa PALJON. Näistä miehistä iso osa tulee väistämättä jäämään yksin, kun asuvat jossain hevonperseessä ja käyvät kaiket päivät töissä tehtaassa/kaivoksella. Nuoria sinkkunaisia olisi jossain 300 km päässä isossa kaupungissa, mutta vaikka henkilöt päätyisivät samoille treffeille asti (mikä on jo paljon sanottu), niin miten nuo elämät sovitetaan yhteen? En vitsaile, vaan oikeasti veikkaan, että sinänsä välttämätön vihreä siirtymä tulee entisestään lukittamaan ja syventämään kohtaamisongelmaa ja vähentämään syntyvyyttä.

 

[ironth]

Tämä nykyinen inflaatio saattaa vauhdittaa pariutumista, kun porukalla ei ole enää varaa asua yksin, varsinkaan isoimmissa kaupungeissa. En tiedä kuinka moni täällä kirjoittava nainen(joka ei tarvitse miestä mihinkään) on miettinyt esimerkiksi sitä, että mihin teillä on yksin varaa eläkkeellä, tai jos vaikka sairastutte ja joudutte sairaseläkkeelle? Jos eläke on vaikka 1500€/kk ja asuminen maksaa 1000€/kk, voi olla että joutuu opettelemaan ne renkaat vaihtamaan itse, kun ei ole varaa ostaa niitä palveluja. Veikkaan että yhteiskunnalta on turha pyytää apuja, koska siihen ei kerta kaikkiaan ole enää varaa.

No ensinnäkin, mitkä renkaat? Jos mä asun niin hulppeasti yksin, että se maksaa 1000 euroa kuussa, niin en varmaankaan asu skutsissä, jossa tarvisin autoa. Toisekseen, osaan vaihtaa renkaat, kolmanneksi, yritän ylläpitää kuntoani niin, että pienennän riskiä olla vaivainen vanhennuttuani ja kykenen liikkumaan lihasvoimin silloinkin. Neljänneksi en ajatellut asua yksin, vaan tuolloin varmasti on normaalimpaa kämppistellä/asua samassa talossa omissa asunnoissa tai ihan kommuunissa ystävien kanssa.

Tuskin mulle mitään eläkettä muutenkaan riittää, joten en viitsi kauhistella omaa tulevaisuuttani erilaisilla skenaarioilla, elämä menee sit miten menee.

 

[ironth]

Kerrankin tuli kysymyksiä jotka ovat niitä olennaisia tämän ketjun näkökulmasta.

Yhteiskunnan puuttuminen näihin herättää jo ajatuksena paljon vastarintaa. Enkä edes puhu yhteiskunnan puuttumisesta seksin saamiseen (missä keskustelussa tulee heti liian isot henkiset muurit vastaan), vaan yhteiskunnan roolista pariutumisessa. Ei meillä ole vielä oikein herätty siihen, että tämä olisi yhteiskunnan tason ongelma. Jostain syystä jo sen tunnistaminen ja tunnustaminen on ihan äärimmäisen vaikeaa monille, jopa punainen vaate.

Yleinen keskustelu aiheesta junnaa edelleen liikaa siinä, että kyseessä on yksilöiden ongelma, johon ainoa ratkaisu on että "yksilö ottaa itseään niskasta kiinni" ja tekee enemmän oman pariutumisensa eteen. Mikä on tietysti toimiva ratkaisu yksilötasolla, mutta kun jostain syystä se vaan ei näytä onnistuvan kasvavalle joukolle ihmisiä.

Rinnastuu tavallaan lihavuusepidemiaan. Lihavuuskin nähtiin pitkään vain yksilöiden "kelvottomuutena", laiskuutena jne. Siinä keskustelussa on kuitenkin päästy pikkuhiljaa siihen, että havaitaan, että kun ongelma alkaa olla erittäin laaja-alainen ja taloudellisesti merkittävä, niin siihen on löydettävä yhteiskunnallisia ratkaisuja sen sijaan, että vastuutetaan vain yksilöitä.

Pariutumisessa ei olla vielä ollenkaan tässä asti. Tämä on myös vähän sitä, että kyseessä on nuorten aikuisten ongelma ja toisaalta erityisesti miesten ongelma. Nuorten ongelmat eivät yleisesti ole kovin kiinnostavia päättäjille, ennen kuin ne alkavat vaikuttaa laajasti talouteen. Ja miesten ongelmat taas katsotaan tyypillisesti yksilöiden ongelmaksi, siinä missä naisten ongelmat hyväksytään helpommin yhteiskunnallisiksi ongelmiksi.

Näkisin siis, että ensimmäinen askel olisi kääntää keskustelua siihen, että kyseessä on sen verran laaja-alainen ja yhteiskunnan tulevaisuuttakin uhkaava ongelma, että jotain tarttis alkaa tehdä. Päättäjien = vanhojen setien ja tätien tulisi jotenkin kiinnostua tästä itseään nuorempien ongelmasta ja ymmärtää sen olevan todellinen ja laaja-alainen ja vaikuttavan Suomen talouteen laajasti.

(Yksi sivujuonne tässä on, että keskustelu aiheesta helposti kääntyy just vain seksin saamiseen, jolloin mennään johonkin bordellikeskusteluun ja se kuolee sitten nopeasti.)

Muuten hyvä vertaus lihavuuteen, mutta siinäkin lopulta työn tekee yksilö itse. Kyllä, yhteiskunta voisi tarjota erilaisia valintoja. Lisäksi syöminen on elinehto, seksi tai pariutuminen ei (jätetään tästä nyt lisääntyminen pois - ihan arkipäivän elinehto).

 

[gramma]

En tiedä kuinka moni täällä kirjoittava nainen(joka ei tarvitse miestä mihinkään) on miettinyt esimerkiksi sitä, että mihin teillä on yksin varaa eläkkeellä, tai jos vaikka sairastutte ja joudutte sairaseläkkeelle? Jos eläke on vaikka 1500€/kk ja asuminen maksaa 1000€/kk, voi olla että joutuu opettelemaan ne renkaat vaihtamaan itse, kun ei ole varaa ostaa niitä palveluja.

Tietenkin nää asiat pitää miettiä. Voihan sitä ihminen jäädä ihan yhtä lailla leskeksi. Kun asuntolaina on maksettu, niin yksi iso kuluerä poistuu. Kun tienaa tarpeeksi työssä ollessaan, eläkekin on suurempi (mikäli nykyjärjestelmä toimii tähän tapaan vielä 20+ vuoden päästä). Renkaiden vaihto on hyvä tietenkin osata myös itse, mutta aika vähän on modernissa maailmassa sellasia asioita, joihin tarvitaan nimenomaan mies, ja joita ei voisi itse opetella tekemään. En itse asiassa keksi yhtään, poislukien lapsen siittäminen, ja sekin onnistuu ilman miestä, rahalla.

 

[Derzu]

Muuten hyvä vertaus lihavuuteen, mutta siinäkin lopulta työn tekee yksilö itse.

Niin siis vertaushan toimii, kuten itsekin sanoit: siinäkin. Yhteiskunta voi helpottaa johonkin ryhtymistä tai madaltaa kynnysenergiaa (esim. liikuntapaikan/pariutumisväylän löytämistä), ei se tietenkään poista sitä että myös yksilön on itse toimittava asiassa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse näkisin nuorten miesten pariutumisongelmat osana muuta syrjäytymiskehitystä, joten ratkaisutkin ovat samoja. Nuoret pojat pitäisi saada paremmin motivoitua pysymään koulun penkillä ja pärjäämään siellä, ja kiinnostumaan jatkokoulutuksesta. Tutkimustenkin mukaan vasten tahtoaan kumppania vaille ja sitä myöten myös lapsettomiksi uhkaavat jäädä nimenomaan matalasti koulutetut miehet. Jostain syystä koulutusjärjestelmämme tuntuu soveltuvan paremmin tytöille, ja tälle pitäisi tehdä jotain. Kuten koulujärjestelmälle yleisemminkin, mutta se on jo toinen aihe.

Koulutusjärjestelmän ja muut yhteiskunalliset muutokset ovat hitaita, eivätkä tietysti juurikaan auta jo aikuistuneita ja syrjäytyneitä miehiä. Heidän auttaminen onkin sitten vielä vaikeampi kysymys.

Yhteiskunta tarvitsee myös matalasti koulutettuja miehiä. Ei kaikki voi olla jotain tutkijaprofessöörejä. Tarvitaan myös roskakuskeja, putkimiehiä, taksikuskeja ja monenlaista muuta.

 

[Frankie]

Pakko lisätä, että minulle on tosi vastenmielistä edes keskustella parisuhteesta taloudellisena järjestelynä.

Mä olen tavannut livenä yhden miehen, joka ihan oikeasti ajatteli parisuhdetta ja varsinkin itseään taloudellisena järjestelynä. Porukan pikkujouluissa tämä sankari tilitti kovaan ääneen, että miten naiset eivät ole hänestä kiinnostuneet, vaikka on ammatti ja velaton auto. En nyt mene yksityiskohtiin noista parametreistä, mutta kumpikaan ei ollut mikään varsinainen sisäänheittotuote. Eikä ollut kyllä kaverin ulkoinen olemuskaan, älyllisestä kapasiteetista ja hyvästä käytöksestä puhumattakaan. Aivan täysi hönö siis koko tyyppi. Olisihan tuolle toki parisuhteen suonut, mutta ei hän kyllä asiaa ihan hirveästi itse edesauttanut.

 

[Pitkä_ja_hikinen_hevari]

Keskiviikkona alkaa rajoilta lappaamaan sisään naisille sulhasehdokkaita 100 / päivä.
Nainen luultavasti menee shokkiin kun äijiä on tarjolla ovista ja ikkunoista.
Vaikea on valita unelmien ritariaan, kun vaihtoehtoja on gaziljoona.

Mikko joka juo kaljaa ja katsoo lätkää. Ei paljon jakoa ole näissä karjamarkkinoissa.

 

[AnnaKoo]

Yhteiskunta tarvitsee myös matalasti koulutettuja miehiä. Ei kaikki voi olla jotain tutkijaprofessöörejä. Tarvitaan myös roskakuskeja, putkimiehiä, taksikuskeja ja monenlaista muuta.

Yhteiskunta tarvitsee duunareita, kyllä. Tarvitseeko kaikkien olla miehiä? Ei. Pointti on, että jakaumat ovat nyt poskellaan siten, että naiset ovat korkeakouluissa yliedustettuina ja miehet peruskoulun oppimisvaikeustilastoissa. Nainenkin voi ajaa taksia tai opiskella putkimieheksi, eli tarkemmin sanottuna ratkaisu on häivyttää koulutusalojen sukupuolittuneisuus.

 

[Derzu]

ratkaisu on häivyttää koulutusalojen sukupuolittuneisuus.

Ironista kyllä, tutkimusten mukaan juuri tasa-arvoisimmissa maissa kuten Suomi ja Ruotsi koulutusalojen sukupuolittuneisuus on kaiken aikaa vain voimistunut.

Suosittelen kaikkia, jotka pääsevät HS:n maksumuurin taakse, lukemaan tämän jutun poikien ja tyttöjen perustavanlaatuisista biologisista eroista: Psykologia | Totuus on monimutkaisempi kuin moni uskoo: Näistä seikoista tyttöjen ja poikien eroavaisuudet johtuvat

Lainaus jutusta:

Yksi niin sanotun tasa-arvon paradoksin ilmentymä on, että vauraissa ja tasa-arvoisissa maissa naiset ja miehet poteroituvat yhä voimakkaammin tyypillisille aloilleen. Näin on käynyt myös Suomessa. Paradoksaalista tämä on siksi, että sukupuolierojen voisi odottaa päinvastoin kaventuvan tasa-arvon edistyessä.

Paradoksi näkyy myös 15-vuotiaiden koululaisten ammattitoiveissa, jotka jakautuvat vahvasti sukupuolen mukaan. Psykologian tutkijat Gijsbert Stoet ja David Geary ovat osoittaneet, että etenkin poikia kiinnostavat entistä voimakkaammin esinesuuntautuvat työt ja entistä vähemmän ihmissuuntautuvat ammatit vauraissa maissa, joissa sukupuolten tasa-arvo on pitkällä.

Yhden selityksen mukaan vauraus ja vapaus mahdollistavat sen, että nuoret toteuttavat biologisperäisiä taipumuksiaan, kun taas köyhemmissä ja normeiltaan tiukemmissa maissa mahdollisuudet ovat kapeammat. Niinpä Pohjoismaissa tyttöjen ja poikien osin synnynnäiset erot taipumuksissa pääsevät näkyviin ammattitoiveissa.

 

[Kheldaur]

Uskoisin, että se alojen "sukupuolittuneisuus" tulee siitä, että kun ihmisillä on vapaus sinällään hakea alalle kuin alalle, niin naiset yleensä hakevat (ja päätyvät) enemmän palvelu-ja hoitoaloille, kun miehet taas enemmän ns. rankempiin duuneihin. Näin ollen en usko, että sitä voi purkaa. Muistelisin tästä joskus tutkimuksen nähneeni, mutta siitä on aikaa jo vuosia.
Ja itsehän tätä näen jatkuvasti työelämässä, kun hoitaja olen. Työpaikassani on miehiä lisäkseni 2, naisia taas parisenkymmentä. Tämä siis vanhuspuolella. Kehitysvammaisten kanssa työskennellessä miehiä olikin paljon enemmän, mutta siellä sitä miehistä voimaa ja auktoriteettiä tarvittiinkin ihan erilailla. Sama opiskellessa lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaopinnoissa, todella paljon suurempi osa oli naisia, kuin miehiä.

 

[Rullis]

Keskiviikkona alkaa rajoilta lappaamaan sisään naisille sulhasehdokkaita 100 / päivä.
Nainen luultavasti menee shokkiin kun äijiä on tarjolla ovista ja ikkunoista.
Vaikea on valita unelmien ritariaan, kun vaihtoehtoja on gaziljoona.

Mikko joka juo kaljaa ja katsoo lätkää. Ei paljon jakoa ole näissä karjamarkkinoissa.

Hyvä kyllä saada väkisin se maahanmuutto tähänkin aiheeseen mukaan. Ukrainalaiset naiset mitä tässä pari vuotta on tullut ei kuitenkaa Mikon mahdollisuuksia ole parantanut, joten miksi tämä heikentäisi?

Eikä millään pahalla, mutta jos ihmissalakuljetettu, kieltä osaamaton, turvapaikanhakija vie sun sulhasehdokkaan niin voisi olla peiliin katsominen ajankohtaista pikkuhiljaa.

 

[gramma]

Yhteiskunta tarvitsee myös matalasti koulutettuja miehiä. Ei kaikki voi olla jotain tutkijaprofessöörejä. Tarvitaan myös roskakuskeja, putkimiehiä, taksikuskeja ja monenlaista muuta.

Mutta se mitä ei tarvita on syrjäytyneet peruskoulun kesken jättäneet tai sen hädin tuskin läpäisseet, kotona päivästä toiseen videopelejä työkkärin ja sossun tuilla pelaavat näköalattomat nuoret miehet. edit. eikä kyllä moisia naisiakaan tarvita. Jostain syystä heitä on vähemmän kuin vastaavia miehiä, mutta voihan se olla, että tasa-arvo tulee tässäkin jossain kohtaa toteutumaan.

 

[melville]

Yhteiskunnan puuttuminen näihin herättää jo ajatuksena paljon vastarintaa. Enkä edes puhu yhteiskunnan puuttumisesta seksin saamiseen (missä keskustelussa tulee heti liian isot henkiset muurit vastaan), vaan yhteiskunnan roolista pariutumisessa. Ei meillä ole vielä oikein herätty siihen, että tämä olisi yhteiskunnan tason ongelma. Jostain syystä jo sen tunnistaminen ja tunnustaminen on ihan äärimmäisen vaikeaa monille, jopa punainen vaate.

Yleinen keskustelu aiheesta junnaa edelleen liikaa siinä, että kyseessä on yksilöiden ongelma, johon ainoa ratkaisu on että "yksilö ottaa itseään niskasta kiinni" ja tekee enemmän oman pariutumisensa eteen. Mikä on tietysti toimiva ratkaisu yksilötasolla, mutta kun jostain syystä se vaan ei näytä onnistuvan kasvavalle joukolle ihmisiä.

Mitä yhteiskunta voi tehdä? Perustaa jotain komiteoita, jossa mietitään 5 vuotta syöden kampaviinereitä? Poliitikot eivät voi tehdä mitään, koska heidän pitää miellyttää mahdollisimman montaa äänestäjää, jolloin vaikeiden päätösten teko on mahdotonta.

Kaikki muutos lähtee yksilöstä ja näin sen tulee ollakin. Nykyajan ihmiset ovat päässeet koko elämänsä niin helpolla, ettei vastoinkäymisiä osata käsitellä, eikä ole mitään ratkaisumalleja, kun tulee vaikeuksia. Aina huudetaan yhteiskuntaa apuun. Mä olen tehnyt 10-vuotiaasta lähtien kotitöitä(tästä ei todellakaan maksettu mitään) ja seiskaluokasta lähtien olin koko kesän duunissa mutsin firmassa, kunnes muutin omilleni. Tuossa oppii ainakin sen, että elämässä on tiettyjä velvollisuuksia, eikä ainoastaan oikeuksia. Saman opetin myös lapsilleni.

 

[gramma]

Jos olis mahdollista tehdä ihan mitä vaan, moraalin ja muun turhan höpön estämättä, millaisia yhteiskunnallisia toimenpiteitä sitten pitäisi tehdä, jotta kaikki löytäisivat sen kumppanin ja tekisivät niitä tuikitarpeellisia lapsia? Nyt saa ajatella laatikon ulkopuolelta. Antaa tulla niitä ideoita.

 

[elmo]

Tämä oli hyvä, enkä ole eri mieltä. Mutta toisaalta tämä on myös maantieteellinen ilmiö joka ei liity syrjäytymiseen. Meillä on pienemmillä paikkakunnilla paljon miehiä, joilla sinänsä on asiat kunnossa. Matalahko tai keskitason koulutus, käyvät töissä ja hallitsevat elämäänsä, mutta paikkakunnalta on vain vaikea ylipäätään löytää naista. Ja koulutustasojen/-alojen erosta johtuu myös, että heidän on vaikea täyttää naisten kriteereitä. Eivät osaa jutella oikeanlaisia asioita.

Tältä kantilta vähän kauhulla mietin näitä taloudelle hyviä uutisia isoista investoinneista akkutehtaisiin, vetylaitoksiin, kaivoksiin jne. Jonnekin pikkupaikkakunnalle tulee yhtäkkiä 400 uutta työpaikkaa, työntekijät varmasti lähes 100% miehiä. Ja näitä on siis tulossa PALJON. Näistä miehistä iso osa tulee väistämättä jäämään yksin, kun asuvat jossain hevonperseessä ja käyvät kaiket päivät töissä tehtaassa/kaivoksella. Nuoria sinkkunaisia olisi jossain 300 km päässä isossa kaupungissa, mutta vaikka henkilöt päätyisivät samoille treffeille asti (mikä on jo paljon sanottu), niin miten nuo elämät sovitetaan yhteen? En vitsaile, vaan oikeasti veikkaan, että sinänsä välttämätön vihreä siirtymä tulee entisestään lukittamaan ja syventämään kohtaamisongelmaa ja vähentämään syntyvyyttä.

Mä olen kaksi naista hakenut yliopistokaupungista böndelle. Ekan kanssa parit mukulat ja se jäi tänne asumaan eron jälkeenkin (toki en tiedä muuttaako back to city kun lapset lentäneet pois). Nyt toinen kierrossa ja ihan hyvin on sopeutuntu toistaiseksi vaikka ikänsä asunut kerrostaloissa. Mitä nyt välillä valitetaan, että on kylmä vaikka 22,5C .

Mutta joo ymmärrän kyllä, että ongelma on olemassa, mutta saa niitä naisia sieltä kaupungin helmoista poiskin haettua. Voi kyllä vaatia kaikennäköisiä peliliikkeitä eikä ne tule sieltä ihan helpolla.

 

[Derzu]

Jos olis mahdollista tehdä ihan mitä vaan, moraalin ja muun turhan höpön estämättä, millaisia yhteiskunnallisia toimenpiteitä sitten pitäisi tehdä, jotta kaikki löytäisivat sen kumppanin ja tekisivät niitä tuikitarpeellisia lapsia? Nyt saa ajatella laatikon ulkopuolelta. Antaa tulla niitä ideoita.

- Naisten ja miesten ammattien maantieteellisen sijainnin eron häivyttäminen. Miten? En tiedä. Jos joku akkutehdas halutaan perustaa johonkin Kainuuseen, niin vaikea sinne on kyllä naisia saada Helsingistä muuttamaan.

- Moderoidumpi ja tasa-arvoisempi appi, jonka tavoitteena on oikeasti saada ihmiset pariutumaan, sen sijaan että roikkuvat siellä loputtomiin ja maksavat apin käytöstä. Sisältäen mm. että apissa siivotaan pois profiilit jotka eivät ole oikeasti hakemassa parisuhdetta vaan esim. vain mainostamassa IG-tiliä; appi ei "pihtaile" profiilin näkyvyyttä eikä näytä vain suosituimpia profiileja; apissa on pakko kertoa kunnolla itsestään ja siitä mitä on hakemassa; apissa voi olla vain tietty määrä tykkäyksiä ja matcheja kunnes olet avannut keskustelun tai poistanut matchin (vähentää loputon karkkikauppa -efektiä). Eli appi joka korjaisi Tinderin kaupallisuudesta ja pinnallisuudesta aiheutuvat viat.

- Luodaan enemmän paikkoja, joissa eri koulutusaloilta ja -tasoilta tulevat miehet ja naiset voivat kohdata livenä. Millaisia? En tiedä. Yksi vaihtoehto voisi olla järjestetyt multi-sokkotreffitapahtumat (näitä on jossain Aasiassa).

- Kasvatuksessa koulusta lähtien opetetaan parisuhdetaitoja ja toisaalta erilaisuuden sietämistä, ts. pyritään häivyttämään ongelmaa joka johtuu miesten puutteellisista vuorovaikutustaidoista ja toisaalta naisten ylitarkoista kriteereistä.

- Pyritään lisäämään alkoholin käyttöä nuorten keskuudessa, tämä tunnetusti tekee tuntemattoman lähestymisestä helpompaa...

Tuossa jotain äkkiseltään mieleen tulevia, sen enempää miettimättä toteutuskelpoisuutta.

 

[gramma]

- Moderoidumpi ja tasa-arvoisempi appi, jonka tavoitteena on oikeasti saada ihmiset pariutumaan, sen sijaan että roikkuvat siellä loputtomiin ja maksavat apin käytöstä. Sisältäen mm. että apissa siivotaan pois profiilit jotka eivät ole oikeasti hakemassa parisuhdetta vaan esim. vain mainostamassa IG-tiliä; appi ei "pihtaile" profiilin näkyvyyttä eikä näytä vain suosituimpia profiileja; apissa on pakko kertoa kunnolla itsestään ja siitä mitä on hakemassa; apissa voi olla vain tietty määrä tykkäyksiä ja matcheja kunnes olet avannut keskustelun tai poistanut matchin (vähentää loputon karkkikauppa -efektiä). Eli appi joka korjaisi Tinderin kaupallisuudesta ja pinnallisuudesta aiheutuvat viat.

Tykkään tästä! Valtio teetti koronavilkun, miksei se vois teettää tällaistakin. itse asiassa sehän vois noudattaa koronavilkun periaatteita ja hälyttää aina kun on haetun sukupuolen mukainen henkilö lähietäisyydellä.

 

[AnnaKoo]

Ironista kyllä, tutkimusten mukaan juuri tasa-arvoisimmissa maissa kuten Suomi ja Ruotsi koulutusalojen sukupuolittuneisuus on kaiken aikaa vain voimistunut.

Suosittelen kaikkia, jotka pääsevät HS:n maksumuurin taakse, lukemaan tämän jutun poikien ja tyttöjen perustavanlaatuisista biologisista eroista: Psykologia | Totuus on monimutkaisempi kuin moni uskoo: Näistä seikoista tyttöjen ja poikien eroavaisuudet johtuvat

Lainaus jutusta:

Oli kyllä hyvä, monipuolinen juttu vailla agendoja suuntaan tai toiseen.
Jutussa oli mainittu myös tutkimustulos liittyen äsken suurta närää herättäneeseen keskusteluumme:

Toinen kiinnostava löydös oli, että tyttöjen ja poikien aivot kehittyvät kutakuinkin samaa tahtia. Eräässä aiemmassa, paljon huomiota saaneessa tutkimuksessa oli päätelty, että poikien aivot kehittyisivät hitaammin. Tätä on usein käytetty selittämään, miksi pojilla on nykyään vaikeuksia pärjätä koulussa yhtä hyvin kuin tytöt. Wierengan ja kumppaneiden tutkimus vei pohjaa tältä selitykseltä.

Jutun lopusta pihvi, jota ei myöskään saa unohtaa:

Usein sukupuolten sisäinen vaihtelu on suurempaa kuin sukupuolten välinen. On siis paljon tyttöjä ja naisia, joilla on pojille ja miehille tyypillisiä piirteitä, ja paljon poikia ja miehiä, joilla on tytöille ja naisille ominaisia piirteitä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Yhteiskunta tarvitsee duunareita, kyllä. Tarvitseeko kaikkien olla miehiä? Ei. Pointti on, että jakaumat ovat nyt poskellaan siten, että naiset ovat korkeakouluissa yliedustettuina ja miehet peruskoulun oppimisvaikeustilastoissa. Nainenkin voi ajaa taksia tai opiskella putkimieheksi, eli tarkemmin sanottuna ratkaisu on häivyttää koulutusalojen sukupuolittuneisuus.

Ryhdy siis putkimieheksi. Näytä esimerkkiä.

Ei yhteiskunta voi ketään mihinkään ammattiin pakottaa, ei niin tehty edes Neuvostoliitossa oikeastaan. Kyllä ihmisillä on ihan oma vapaa tahto ja oikeus.

- Naisten ja miesten ammattien maantieteellisen sijainnin eron häivyttäminen. Miten? En tiedä. Jos joku akkutehdas halutaan perustaa johonkin Kainuuseen, niin vaikea sinne on kyllä naisia saada Helsingistä muuttamaan.

- Moderoidumpi ja tasa-arvoisempi appi, jonka tavoitteena on oikeasti saada ihmiset pariutumaan, sen sijaan että roikkuvat siellä loputtomiin ja maksavat apin käytöstä. Sisältäen mm. että apissa siivotaan pois profiilit jotka eivät ole oikeasti hakemassa parisuhdetta vaan esim. vain mainostamassa IG-tiliä; appi ei "pihtaile" profiilin näkyvyyttä eikä näytä vain suosituimpia profiileja; apissa on pakko kertoa kunnolla itsestään ja siitä mitä on hakemassa; apissa voi olla vain tietty määrä tykkäyksiä ja matcheja kunnes olet avannut keskustelun tai poistanut matchin (vähentää loputon karkkikauppa -efektiä). Eli appi joka korjaisi Tinderin kaupallisuudesta ja pinnallisuudesta aiheutuvat viat.

- Luodaan enemmän paikkoja, joissa eri koulutusaloilta ja -tasoilta tulevat miehet ja naiset voivat kohdata livenä. Millaisia? En tiedä. Yksi vaihtoehto voisi olla järjestetyt multi-sokkotreffitapahtumat (näitä on jossain Aasiassa).

- Kasvatuksessa koulusta lähtien opetetaan parisuhdetaitoja ja toisaalta erilaisuuden sietämistä, ts. pyritään häivyttämään ongelmaa joka johtuu miesten puutteellisista vuorovaikutustaidoista ja toisaalta naisten ylitarkoista kriteereistä.

- Pyritään lisäämään alkoholin käyttöä nuorten keskuudessa, tämä tunnetusti tekee tuntemattoman lähestymisestä helpompaa...

Tuossa jotain äkkiseltään mieleen tulevia, sen enempää miettimättä toteutuskelpoisuutta.

Tai mites olisi se helpoin ja järkevin ratkaisu, ja ainoa joka oikeasti toimii, eli panostetaan maahanmuutossa erityisesti nuoriin naisiin ja yritetään haalia niitä Suomeen maailmalta kaikin mahdollisin keinoin?! Samalla huoltosuhdekin paranee, jos se nainen otetaan järkevästä kulttuurista ja työllistyy esimerkiksi HOITAJAKSI, joista on huutava pula.

Mutku eihän se nyt käy? No ei sitten, pitäkää sitten tunkkinne. Mä olen onneksi jo niin paljon saanut pimperoa elämässäni, että pelkät muistotkin jo kannattelee pitkälle. Yhteiskunnan romahduskaan ei paljon enää mua haittaa, ja päin v*ttua tämä maailma on menossa muutenkin kun Putinin ja Trumpin kaltaiset tyypit saa tehdä mitä haluaa. Pakkoruotsikaan ei ole koskaan poistumassa, joten kuka hullu tänne haluaa mitään lapsia tehdä.

 

[AnnaKoo]

Ryhdy siis putkimieheksi. Näytä esimerkkiä.

Olen jo miesvaltaisella alalla
Putkarin hommiakin olen puolitosissani monta kertaa harkinnut. Lähinnä silloin kun olen kaivannut vähemmän vastuullista ja stressaavaa työtä, jossa olisi kuitenkin kohtuullinen palkkaus ja työllisyysnäkymät. Toistaiseksi kovempi palkka ja siisti sisätyö ovat kuitenkin vetäneet pidemmän korren. Erinomainen suositus kuitenkin Erkkiseni, ja ko. alaa suosittelisin muillekin sukupuoleen katsomatta, jotka duunariammattiin halajavat.

 

[hundi]

Mä olen onneksi jo niin paljon saanut pimperoa elämässäni, että pelkät muistotkin jo kannattelee pitkälle.

Mikä tarve sulla on elvistellä näillä sun oletetuilla saamisilla?

 

[Erkki_erikeepperi]

Olen jo miesvaltaisella alalla
Putkarin hommiakin olen puolitosissani monta kertaa harkinnut. Lähinnä silloin kun olen kaivannut vähemmän vastuullista ja stressaavaa työtä, jossa olisi kuitenkin kohtuullinen palkkaus ja työllisyysnäkymät. Toistaiseksi kovempi palkka ja siisti sisätyö ovat kuitenkin vetäneet pidemmän korren. Erinomainen suositus kuitenkin Erkkiseni, ja ko. alaa suosittelisin muillekin sukupuoleen katsomatta, jotka duunariammattiin halajavat.

Taksikuskin hommakin on periaatteessa siistiä sisätyötä ja tienestit voi olla ihan hyvätkin kai.

Mutta eihän se ole mitenkään mediatrendikästä hommaa, eikä niille kukaan pimppiä anna, ei ainakaan Anna. No joo. Mutta kuitenkin.

Mikä tarve sulla on elvistellä näillä sun oletetuilla saamisilla?

En mä nyt niin hirveästi ole saanut. Mutta sen verran kuitenkin, ettei käy nuorempia polvia kateeksi vaan voi todeta tyytyväisenä, että onneksi elin nuoruuttani silloin joskus enkä nyt.

Ja mullahan oli samassa vastauksessa ratkaisuehdotus. Totesin vaan, että eipä se mua juuri hetkauta, että otetaanko vinkistä vaari vai ei.

 

[gramma]

Tai mites olisi se helpoin ja järkevin ratkaisu, ja ainoa joka oikeasti toimii, eli panostetaan maahanmuutossa erityisesti nuoriin naisiin ja yritetään haalia niitä Suomeen maailmalta kaikin mahdollisin keinoin?! Samalla huoltosuhdekin paranee, jos se nainen otetaan järkevästä kulttuurista ja työllistyy esimerkiksi HOITAJAKSI, joista on huutava pula.

Onks tää oikeesti joku helppo ratkaisu? Kuka tänne kylmään ja pimeään oikeesti haluaa?

 

[Frankie]

onneksi elin nuoruuttani silloin joskus enkä nyt.

Mä olen taas hiukan kade nykynuorisolle internetin suomista mahdollisuuksista. Onhan siinä uhkiakin, mutta mun sosiaalinen elämä olisi varmaan ollut aika lailla erilainen, jos kommunikointi olisi ollut yhtä vaivatonta kuin nykyään.

 

[Kheldaur]

Vaikkakin toki ihmiset suurimmaksi osaksi ajautuvat sukupuolelleen ominaiselle alalla, niin näin miehenä naisvaltaisella alalla voin suositella miehille hoitoalaa. Töitä riittää ihan niin paljon kuin haluaa tehdä ja naiskontaktit eivät jää puuttumaan. Ja samalla kuin varkain oppii puhumaan sille vastakkaiselle sukupuolelle, ja kohtaamisia tapahtuu yhteisissä illanvietoissa luontevasti kun työporukalla mennään mökille ja saunotaan ja nautitaan sosiaalista lubrikanttia. Ja ei, eihän se vanhusten perseiden pesu tai kehareiden puruleluna ja nyrkkeilysäkkinä kaikille käy, mutta työtähän tuo on mitä kaikki muutkin. Plussana vielä, että vaikka olisikin vähän introvertimpää sorttia, niin sosiaalisuustaidot kasvaa aivan varmasti, eikä työttömänä tarvitse olla koskaan enää jos ei halua.
Kaupan kassalta vaihdoin aikoinaan sos-ja terveysalalle, enkä ole katunut. Mukavia muijia nuo hoitajat suurimmaksi osaksi ovat.