Ihan mielenkiinnosta mietin, että missä lopulta on ongelma. Onko ongelma se, että naiset eivät halua parisuhdetta ylipäätään, vai onko tässä jonkinlainen kohtaanto ongelma? Jos valtio järjestäisi pakollisia treffejä, kuten pakollista työnhakua ja tarjoaisi tähän vielä kanavan tai jopa lähettäisi suoraan puhelimeen viestin, että sinulla on treffit tähän aikaan tässä paikassa ja paikalle on pakko tulla, niin olisiko enemmän parisuhteita? Vai haluaako ihmiset (naiset ehkä enemmän, miehet kun tuntuvat valittavan että parisuhdetta ei löydy) olla mieluummin vain yksin kuin parisuhteessa? Vai onko naisilla vain epärealistiset kuvitelmat kumppaneista ja jos ne eivät täyty niin ollaan mieluummin ilman? Keskimääräinen mies on kuitenkin aika keskiverto ja puolet ovat keskivertoa huonompia ja tyhmempiä, joten onko vain niin että normaali ei kelpaa?
No nyt, vihdoinkin taas ketjun ytimessä olevaa pohdintaa. Näitä samoja paljon mietin. Voidaan lähteä siitä tosiasiasta, että sinkkuus on voimakkaasti kasvanut ilmiö, nuoret suomalaiset aikuiset asuvat huomattavasti useammin yksin kuin ennen. Toinen kiistaton fakta, jonka esim. Väestöliiton tutkijat eri yhteyksissä ovat vahvistaneet, on että miehet kokevat sinkkuudesta selvästi enemmän kärsimystä kuin naiset.
Ilmeistä on, että sinkkuus on naiselle useammin oma valinta kuin miehelle, tai ainakin asia, jonka kanssa nainen tulee toimeen miestä paremmin. Esim. parisuhteen puuttumista kompensoivat ystäväpiirit ovat naisilla tiiviimmät, ystävyyssuhteet syvällisempiä. Mutta asiaan täytyy vaikuttaa myös libido, seksuaalinen halu. Se tuntuu miehillä olevan huomattavasti keskeisempi ajuri parisuhteelle, yleistäen naisilla seksuaalinen vietti tuntuisi olevan satunnaisempaa, joten se ei ole heille asia joka voimakkaasti ajaa kohti suhdetta. Tai jonka vuoksi sinkkuus tuntuu yhtä epätyydyttävältä kuin miehistä.
Kyllä se taitaa vain kylmästi olla niin, että juuri naisten vähenevä halu parisuhteisiin on keskeisin syy sille miksi parisuhteita muodostuu yhä harvenevaan tahtiin. Varsinkin nuoret naiset yksinkertaisesti haluavat olla yksin. Tai paremmin voisi sanoa, että he eivät inhoa yksinoloa niin paljon, että hakeutuisivat aktiivisesti parisuhteisiin.
Jos yritän hahmotella naisten orientoitumista oman elämänkokemukseni ja tuttavapiirini (koulutettuja 25-45-vuotiaita naisia) perusteella, voin jakaa naiset muutamaan ryhmään. Alla tietysti hahmot ovat karikatyyreja, mutta jotenkin näin se menee:
A) Naiset, jotka eivät ole sosiaalisesti estyneitä ja ovat luonteeltaan parisuhteessa viihtyviä. Nämä naiset ovat pääsääntöisesti lähes kaikki ja lähes jatkuvasti parisuhteessa. Näillä naisilla on usein 35-vuotiaaksi mennessä pitkäaikainen suhde ja ensimmäinen lapsi hankittuna. Näitä naisia vapautuu tosi harvoin markkinoille, ja jos näin tapahtuu, yleensä he pariutuvat n. puolen vuoden kuluessa erosta uudestaan. Tosin varsin usein uudelleenpariutuminen tapahtuu lennosta. Pidä siis näitä naisia tuttavapiirissäsi useita, ole valppaana ja toimi nopeasti jos joku heistä jää sinkuksi - tai, parempi aloittaa lämmittely jo siinä vaiheessa kun nainen ensimmäisen kerran mainitsee liittonsa epätyydyttävyydestä!
B) Naiset, jotka haluaisivat parisuhteeseen, mutta joilla on voimakkaita sosiaalisen elämän rajoitteita, yleensä voimakas introversio, ujous, muu nepsy- tai traumaattinen tausta. Vähän sellaisia "näkymättömiä" naisia. Näitä naisia on vaikea lähestyä, koska he eivät ikinä hengaile missään eivätkä oikein osaa vastata miesten aloitteisiin. Hiljaisuus ja vetäytyvyys eivät myöskään oikein vetoa miehiin. Voivat päätyä ennen pitkää parisuhteisiin, jos rohkaistuvat olemaan responsiivisia tai jos joku mies on tarpeeksi sitkeä lähestymisessään. Moni jää kuitenkin sinkuksi tai ainakin lapsettomaksi, koska aika ajaa ohitse.
C) Naiset, jotka eivät etsi ketään. Kasvava ryhmä länsimaissa. Ovat usein väsyneitä parisuhteisiin ja hieman katkeroituneen oloisia miessukupuolta kohtaan, usein myös työuupuneita. Ovat usein vaativassa ammatissa joka vie kaikki voimat, ja jäljelle jäävät sosiaalisen elämän paukut he käyttävät (naispuoliseen) ystäväpiiriinsä. Heillä on monesti taustalla vaikea päättynyt suhde, monilla myös lapsi(a) edellisestä liitosta, nämäkin vievät energiaa. Nämä naiset olisivat periaatteessa avoimia suhteelle, jos joku erittäin laadukas mies sattuisi kohdalle ja olisi hyvin aktiivinen. Nämä naiset ovat kuitenkin parisuhde- ja mieskriteereissään hyvin vaativia, parisuhteen täytyisi olla TODELLA hyvä, jotta he ovat valmiita luopumaan sinkkuudestaan. Lisäksi näitä naisia on miehenä vaikea lähestyä, koska he ovat lähtökohtaisesti niin ynseitä tai kuivakoita miehiä kohtaan. Tällä palstalla nimimerkki
@AnnaKoo kiteytti hyvin tämän naistyypin mielenmaisemaa.
D) Ikisinkut pörrääjät, jotka eivät rauhoitu miettimään etsivätkö oikeasti suhdetta ja jos niin millaista. Tämäkin on kasvanut ryhmä. Usein ekstrovertteja tai adhd-tyyppisiä "aktiivisen elämäntavan" naisia, ovat mahdollisesti olleet vaihdossa tai töissä ulkomailla useamman vuoden ja kotimaahan palattuaan rauhattomia. Ovat hyvin omanarvontuntoisia, voimakas hypergamiataipumus rajaa suurimman osan miehistä ulos, ja siihen yhdistettynä naisen levoton ja itsekeskeinen luonne haittaavat pitkäaikaisen parisuhteen syntymistä. Nämä naiset ovat sitä Tinderin harvalukuista koulutettujen naisten joukkoa. En oikein tiedä, millaisiin suhteisiin nämä naiset lopulta päätyvät, tai päätyvätkö ikinä mihinkään.
Yllä on miesnäkökulmasta tehty analyysi siitä, miksi olen joutunut toteamaan tosi suppeaksi sen poolin, josta voi löytää mukavan ja pariutumishaluisen vapaan naaraan. Valtava osa sinkkunaisista menee luokkiin B, C ja D. Jotta löytää A-kategorian naisen, pitäisi joko alkaa vikitellä varattuja tai kyttäillä jatkuvassa valmiudessa laajaa poolia parisuhteessa olevia naistuttavia. Huoh.
Mutta niin... vähän myös näyttäisi siltä, että perustavanlaatuinen "ihmisen tarve toisen luo" ja usko romanttiseen rakkauteen on varsinkin nuorten naisten osalta jotenkin pitempään jo ollut laskussa. Tästä sitten vieritetään syytä miehille. Että tsempatkaas nyt, te ette vaan ole tarpeeksi hyviä, ette kykene täyttämään kunnollisen parisuhteen vaatimuksia. Mutta tuo on nykyajan bullshittiä. Miehet ovat oikeasti kunnollisempia, moniulotteisempia, keskustelevampia, herkempiä ja tasa-arvomyönteisempiä kuin koskaan.
Emmä tiiä, "nykyään aika moni asia tuntuu olevan pilalla", tämä pariutuminen on kyllä näin miehen näkökulmasta yksi niistä.
En sinänsä voi kiistää yhtään mitä sanoit. 
