- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 233
Tulikohan taas mokattua pahemman kerran...
Näin tuossa eräässä tilanteessa naisen johon olen ollut vähän ihastunut. Jonkun miehen seurassa se oli silloin kahdestaan. En tosin huomannut mitään "todistetta" varsinaisesti että olisivat olleet pariskunta, mutta pahoin pelkään...
Tapasin tämän naisen aiemmin tänä vuonna ja siitä lähtien se on pyörinyt mielessä enemmän tai vähemmän. Mutta en saanut aikaiseksi lähestyä sitä mitenkään parisuhdemielessä. Olisi ollut aikaa ja olisi ollut mahdollisuuksiakin, mutta ei. Kun ei osaa niin ei osaa.
Välillä oli aikoja että ei koko asia edes niin kiinnostanut, mutta nyt ahdistaa tämä oma kyvyttömyys kyllä vietävästi. Samaa viivyttelyä ja passiivisuutta millä olen pitkin vuosikymmentä hitaasti tuhonnut sosiaalista elämääni. Se on murskaava tunne kun huomaa toistaneensa samaa kaavaa jota on saanut katua katkerasti ennenkin. Enkä tarkoita tällä pelkästään naissuhteita, enimmäkseen kyse on muusta. Nyt se iski kuitenkin harvinaisen konkreettisesti.
Enhän minä tunne tätä naista edes kunnolla, mutta todella harva nainen on kyllä sellaista vaikutelmaa jättänyt kuin tämä.
Vieläkö täytyy yrittää saada jotenkin yhteys tähän naiseen tai vaikka johonkin hänen ystäväänsä. Saattoivathan he olla kavereita tai jopa sisaruksia, mutta minun tuurilla, tässä ei paljoa toivoa taida olla.
Tällaisia mietteitä tällä kertaa, saamattoman miehen muistelmia.
Okei sinulle sanon nyt suoraan, että ei (ainoaan viestissäsi esittämään kysymykseen, mitä et kumminkaan päättänyt kysymysmerkkiin). Jollet ole puhunut tästä jo terapeutillesi, niin suosittelen että nyt lähestyt terveyskeskustasi asiasta ja kun kerrot nuo jo kirjoittamasi asiat ja tunteesi siellä, niin pääset varmasti ammattilaisen tuoman avun piiriin
Mutta viestini pointti sinulle on kumminkin, ihan siis täydellä ystävyydellä, sekä vilpittömyydellä, että ihastuksesi kohde ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä omaa samoja tunteita sinua kohtaan