• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Itselle tulee mieleen lähinnä, että kaverilla on jokin maaninen vaihe menossa. Bipolarit käyttäytyy pitkälti tuolla tavoin, kun aivot rupeaa tuottamaan hormoneja maksimit. Ei noita juttuja lukiessa hirveästi järkeä ole mukana, mutta viihdettä senkin edestä. Parin tunnin tapaaminen, vakioihastuminen joita tulee (ja menee) ja kuvitellaankin jo vaimoa. Hyh.

Mulla oli tuo maniavaihe viime vuonna. Nyt paljon pidempään sinkkuna ollessa ei ole enään, ja näen asiat eri tavalla. Kyllä sitä tässä jo rauhottunut :D Hyvä näin muutenkin. Eihän tuossa satojen kilsojen päässä pimpsan perässä näin jälkikäteen mitää järkeä ollut, mutta tuolloin oli ihan hauskaa. Perään vielä ihastus ja vaimomatsku leimaus - ei ihme että daamit läks karkuun.


Kieltämättä noista jutuista heijastuu "vähän erilainen" näkökulma ja ymmärrys mitä tulee treffailuun, henkilökemioiden käsittelyyn ja pariutumiseen. En tiedä miten paljon tämä sitten näkyy ns. kenttätehtävissä vastapuolelle.

Näitä asioita lähinnä omassa takaraivossa. En usko että ne ovat kentällä näkyneet, tai vain vähän. Eli kyllä mä oon aika "normaali" sitten kun tapaan muita ihmisiä :D Toki ylempänä tuosta viime vuoden "maniavaiheesta" varmasti näkyi myös ulospäin tätä touhua.


Samoin. Ihmettelen myös, miten kenestäkään voi parin kerran tapaamisen perusteella sanoa, onko kyseessä "vaimomatsku". Eihän silloin ole nähnyt kuin hyvin pienen osan ihmisestä, ja ei taatusti vielä mitään negatiivisia puolia. Nämä on kai niitä miesten juttuja, joita en ymmärrä.

Viime vuonna taisin muutamaan otteeseen ihastua niin että oli jo vaimokiikarit silmillä. Näin jälkikäteen olihan tuo nyt hölömöä. Mä uskon että ku en ollut elämässä aikasemmin kunnolla treffaillut ketään ja nyt kun sitten olin vapaa seikkailemaan niin meni vähä överiks paikoitellen :D

Jäänyt nyt "vaimomatsku" sana lähestulkoon pois. On sitä kiva heitellä siellä sun täällä viel :)

--

Katselee tätä kesää ja vuotta ylipäätään niin rauhallista tää ollut vrt viime vuoteen, jos yhtään esim tuota nettitreffi palstaa lähtee kaivelemaan :D
 
Lukekaa joskus ajatuksella nuo lätinänne ihmisten (ulkonäön) arvioinnista numeroilla. ..... Ajatelkaa mitä ajattelette, mut joskus hyvä miettiä kriittisesti, onko oma ajatusmaailma alkanut mennä kieroon
Ulkonäön arviointi on vain yksi ominaisuus kaikkien joukossa. Naisten markkina-arvo koostuu pitkälti nuoruudesta ja ulkonäöstä. Vastapalloon heittäisin miksi numerot tässä yhteydessä saavat aikaan verbaalisen hyperventiloinnin ja tuollaisen hyvesignaloinnilta tuoksahtavan "minä en arvota ihmisiä numeroina"-tyylisen reaktioin?

Numerot käytännössä kertovat todennäköisyytesi löytää seuraa. Pariutuminen ei ole satunnaista, eli tietyt ominaisuudet korreloivat seuranhaun menestymisen kanssa. Oman todennäköisyytensä saa selville parhaiten osallistumalla itse markkinoille. Erittäin valistuneita arvauksia voi kyllä tehdä jo ihan rehellisellä itsetutkinnalla. Hyötyä tästä on kaikille, kun ruvetaan ymmärtämään pariutumismarkkinoiden toimintaa.
 
Puolisoni ihannemies oli pitkä, tummatukkainen, ruskeasilmäinen ja silmälaseja käyttävä. Itse oon lyhyt, blondi, sinisilmänen ja silmälasiton. :comp:
Moni toivoo pitkää mutta lopulta se ei ole kovinkaan tärkeää. Jokainen voi tehdä listoja ihannepuolisosta ja hänen ulkonäöstään mutta lopulta ne ovat vain ohjeellisia. Oma puoliso toivoi kanssa pitkää ja dadbodyä. Tuon viimeksi mainitun olen onnistunut toteuttamaan :lol:
 
Oma arvonihan on tasan 4,20 ja suurinosa naissuhteistani sijoittuu 0,69 - 13,37 välille. Ei mulla muuta jatkakaa ihmeessä.

Vaikea kuvitella ettei kukaan nainen lämpenis tulikuumaksi pöksyt märäksi, kun kerrot hänelle kolmansilla treffeillä, että vaikka hän onkin seiska niin silti on vaimomatskuu. :D
 
Puolisoni ihannemies oli pitkä, tummatukkainen, ruskeasilmäinen ja silmälaseja käyttävä. Itse oon lyhyt, blondi, sinisilmänen ja silmälasiton. :comp:

ja sitten kun löytää sen "ihanne" miehen tai sinnepäin niin 20v jälkeen alkaa valitus kun näyttää edelleen suunnilleen samalta kuin tavatessa. nainen toivoo että mies muuttuisi, mies toivoo ettei nainen muuttuisi. mies ei muutu ja nainen muuttuu.
 
Ulkonäön arviointi on vain yksi ominaisuus kaikkien joukossa. Naisten markkina-arvo koostuu pitkälti nuoruudesta ja ulkonäöstä. Vastapalloon heittäisin miksi numerot tässä yhteydessä saavat aikaan verbaalisen hyperventiloinnin ja tuollaisen hyvesignaloinnilta tuoksahtavan "minä en arvota ihmisiä numeroina"-tyylisen reaktioin?

Numerot käytännössä kertovat todennäköisyytesi löytää seuraa. Pariutuminen ei ole satunnaista, eli tietyt ominaisuudet korreloivat seuranhaun menestymisen kanssa. Oman todennäköisyytensä saa selville parhaiten osallistumalla itse markkinoille. Erittäin valistuneita arvauksia voi kyllä tehdä jo ihan rehellisellä itsetutkinnalla. Hyötyä tästä on kaikille, kun ruvetaan ymmärtämään pariutumismarkkinoiden toimintaa.


Kaikille on ollut selvää ala-asteelta lähtien, että luokan kauneimmat tytöt ja komeimmat pojat ovat suosittuja. Ja julkkikset ja miljonäärit saavat helposti seuraa. Tähän ei tarvita "teoriaa" selittämään :)


Mitä itsensä kehittämiseen tulee, niin pysyn yhä edelleen siinä näkemyksessä, että kannattaa kouluttautua, hankkia itselle sopiva työ, kiinnostavia harrastuksia, harrastaa liikuntaa ja pitää itsensä normaalipainossa ihan oman itsensä takia. Ei muiden.


Sitä voi jatkaa numeroiden pyörittelyä ruudun takana, tai elää omaa elämää ja tutustua ihmisiin ihmisinä. En halua olla ilkeä, mutta ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla ennustan suurella todennäköisyydellä sinkkuuden jatkuvan pitkään.
 
No kun tämähän se. Aika typerää muutenkin edes yrittää tehdä mitään universaalia rankingia, varsinkin kun yleensä näissä listauksissa näkee lähinnä kuvia jostain ammattilaisten turbomeikkaamista täydellisessä valossa kuvatuista julkkiksista, joista voin luvata että hyvin moni näyttää erittäin "tavikselta" ilman (ammattilais)meikkejä. Enkä tarkoita tätä nyt edes mitenkään pahalla, iso osa (varsinkaan hieman kokemattomista) miehistä ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä miten massiivisesti meikkaus, varsinkin ammattilaisen tekemänä, vaikuttaa ulkonäköön. Lähes kaikissa kuvissa "meikittömistäkin" julkkiksista heillä todellisuudessa on yleensä aika paljon meikkiä, mutta se näyttää "meikittömältä" kun se ei ole samanlainen peformatiivinen sotamaalaus kuin joissa heitä yleensä näkee.

Noin muutenkin maut on tosiaan monet ja itse olen esim. olen ilmeisen poikkeuksellinen mies siinä, että preferoin voimakkaasti naisilla lyhyitä hiuksia ja minusta monet, jos ei suurin osa, "perinteisesti hyvännäköisistä" naisista näyttäisi paremmalta lyhyillä hiuksilla kuin pitkillä (en nyt tosin puhu mistään ihan siilistä tms). Ehkä olen vain yhteydessä sisäiseen lesbooni? :hmm:

No siis joo, ei varsinkaan mitään kovin tarkkaa universaalia rankingia kannata edes yrittää, mutta väittäisin että siinä on kuitenkin karkealla tasolla aika paljon yhteistä.

Sen sijaan julkkikset, varsinkin somejulkkikset on karseasti ylimeikattuja, ja usein näyttävät lähinnä muoviselta. Ei kai ihmiset oikeasti ajattele että kuuluisi näyttää sellaiselta? :confused2:
 
Viimeksi muokattu:
Sen sijaan julkkikset, varsinkin somejulkkikset on karseasti ylimeikattuja, ja usein näyttävät lähinnä muoviselta. Ei kai ihmiset oikeasti ajattele että kuuluisi näyttää sellaiselta? :confused2:

Kyllä, varsinkin nuoremmat ihmiset. Sitten kun eivät näytä niin alkavat myös itse muokkaamaan kuviaan mitä laittavat sosiaaliseen mediaan ja jopa välttelemään ihmisiä ettei kukaan saisi selville ettei oikeasti näytäkään siltä miltä esittää näyttävänsä.

Monia täysin outoja trendejä on noussut esim. pieni pää (enempi aasiassa) missä niin naiset kuin miehetkin muokkaavat itselleen pienen pään muuten normaaliin ruumiiseen. Googlaa esim. "korean small head photoshop"

Ongelma on varmaan alunperin alkanut siitä kun erilaisissa mainoksissa on kuvia muokattu niin raskaalla kädellä että "ennen" ja "jälkeen" kuvien välissä laihduttaessa esim. on parissa kuukaudessa sulanut paitsi sitä massaa myös esim. kylkiluita.

Lisäksi esim. se fakta että suurella osalla kuvien ihmisistä ei ole olemassa vaikkapa ihohuokosia luulisi kertovan jotain mutta ei..

Tässä on esim. ihan kohtuullisen hyvä pohdiskeleva artikkeli photoshopista ja miten se on vaikuttanut yhteiskuntaan (eli kuvien muokkaaminen ja miten arviolta 99,99% mallien julkaistuista kuvista on muokattuja):
 
Pian koko some menee niin feikiksi, että aito on mahdollista olla enää vain kasvotusten.

Ja mitä aasialaisiin vielä tulee, niin ihon vaalentaminen lienee ihan selvä trendi myös. Myös livenä...
 
Viimeksi muokattu:
ja sitten kun löytää sen "ihanne" miehen tai sinnepäin niin 20v jälkeen alkaa valitus kun näyttää edelleen suunnilleen samalta kuin tavatessa. nainen toivoo että mies muuttuisi, mies toivoo ettei nainen muuttuisi. mies ei muutu ja nainen muuttuu.
Ja tämä pitää paikkansa! Miehet on perusluonteeltaan tyytyjiä, naiset ei. Naisen ei tarvitse olla. Miehen odotetaan olevan "jännämies", esmes seuraavan 10 vuotta. Mutkun ei se elämä mene niin.
 
Samoin. Ihmettelen myös, miten kenestäkään voi parin kerran tapaamisen perusteella sanoa, onko kyseessä "vaimomatsku". Eihän silloin ole nähnyt kuin hyvin pienen osan ihmisestä, ja ei taatusti vielä mitään negatiivisia puolia. Nämä on kai niitä miesten juttuja, joita en ymmärrä.
Voiko tämän ymmärtää niin, että (hetero-oletuksella) miesten pitäisi treffata naisia n kertaa, ennen kuin saa sanoa, ettei sovita yhteen/ei natsaa, mutta nainen saa heti ekojen treffien perusteella sanoa edellä mainitun asian? Aika paljon kuitenkin puolustellaan sitä, että jos mies ei sytytä naista ekoilla treffeillä (koska se kuuluisa kemia), niin sitten ei sytytä ja sen takia ei tarvitse tulla toisia treffejä. Missä menee raja, ennen kuin mies saa sanoa, ettei ihan natsaakaan?
 
Voiko tämän ymmärtää niin, että (hetero-oletuksella) miesten pitäisi treffata naisia n kertaa, ennen kuin saa sanoa, ettei sovita yhteen/ei natsaa, mutta nainen saa heti ekojen treffien perusteella sanoa edellä mainitun asian? Aika paljon kuitenkin puolustellaan sitä, että jos mies ei sytytä naista ekoilla treffeillä (koska se kuuluisa kemia), niin sitten ei sytytä ja sen takia ei tarvitse tulla toisia treffejä. Missä menee raja, ennen kuin mies saa sanoa, ettei ihan natsaakaan?
No mä kävin eilen yhtä tsurbulaa tapaamassa, mukava mimmi, hyvännäköinen ja hauska. Mutta, ei vaan ollut sitä kuuluisaa kemiaa joten se oli mun osalta siinä. Kyllä se kerta riittää, kaverina joo varmasti kiva mutten osaa ajatella mitään sen enempää.
 
No mä kävin eilen yhtä tsurbulaa tapaamassa, mukava mimmi, hyvännäköinen ja hauska. Mutta, ei vaan ollut sitä kuuluisaa kemiaa joten se oli mun osalta siinä. Kyllä se kerta riittää, kaverina joo varmasti kiva mutten osaa ajatella mitään sen enempää.
Mäkin kävin treffeillä, ja nyt kävi sillä tavalla iloisesti, että kumpaakaan ei natsannut. Sehän on aina mukavaa, kun tunteet on molemminpuoliset. :)

Ja toi kyllä selvisi heti treffien alkuhetkillä, vaikka sitten vedettiinkin useamman tunnin treffit läpi ilmeisesti jotain teeskennellen. Mikä sekin on toisaalta vähän tyhmää. Helpommalla selviäisi, kun todettaisiin tilanne heti kättelyssä, mutta onhan se vähän tylyä, jossei ole tietoa mitä toinen ajattelee. :)

Toisaalta olisin voinut käyttää sitä kuuluisaa "tunneälyäni" ja todeta tilanteen rohkeasti jo alkumetreillä niin kuin mies. Olenhan sentään MIES.

Ja oli kyllä niin jäykät treffit, ettei ollut oikeastaan hauskaa edes jutella niitä näitä muuten vaan. Varmaan noin jäykkää ja nihkeää ollut juuri ikinä mun elämässä.
 
Voiko tämän ymmärtää niin, että (hetero-oletuksella) miesten pitäisi treffata naisia n kertaa, ennen kuin saa sanoa, ettei sovita yhteen/ei natsaa, mutta nainen saa heti ekojen treffien perusteella sanoa edellä mainitun asian? Aika paljon kuitenkin puolustellaan sitä, että jos mies ei sytytä naista ekoilla treffeillä (koska se kuuluisa kemia), niin sitten ei sytytä ja sen takia ei tarvitse tulla toisia treffejä. Missä menee raja, ennen kuin mies saa sanoa, ettei ihan natsaakaan?

Ei tietenkään. Itse sanoisin niin naisissa kuin varmaan miehissäkin että on ne kaksi pääkategoriaa (tietysti suurin osa menee tuolle välille):

1) Ihan OK, voidaan jatkaa:
- Jos on ihan mukavaa. ehkä jopa todella hyvin onnistunut ilta ja haluaa tutustua tarkemmin niin sopii ja ehdottaa sitten seuraavaa tapaamista (tai ehkä se ilta ei loppunut ja jatkoitte jo toisen kämpille).
(TÄMÄ EI tarkoita sitä että olisi heti menossa naimisiin tai ajattelisi ikuista rakkautta sekä sielunkumppani)
Tietysti voihan olla että olet tuntenut, ollut ihastunut ja jopa rakastunut jo vaikka vuosikymmeniä tähän henkilöön ja vasta nyt ensi treffeillä on mahdollista että jotain tapahtuu pidemmälle koska olette olleet ns. friend zonella tähän saakka. Eli silloin tämä voi hyvinkin olla "vaimomateriaalia".

2) Mitä ihmettä oikein tapahtui?
- Tulee varoituksia ja pettymyksiä olan takaa, ei mitään kemiaa, herää epäilys että onko joku toinen tehnyt kaiken profiilin / tämän tyypin eteen tähän mennessä. Pahimmillaan epäilet pääsetkö edes ikinä eroon toisesta parhaimmillaan jo noin 5min kuluttua etsit epätoivoisesti tapaa lopettaa treffit koska mikään ei kohtaa ja haluat vain pois.

Se on mielestäni täysin markkinoitu idea että "näin ensimmäistä kertaa kun katseeni kohtasi tämän henkilön ja rakastuin, tiesin että en elämäni aikana voisi tuntea näin ketään muuta kohtaan". Joo, kyllähän sitä varmasti ihastumisia tapahtuu noin, eli jos on sinkku ja esim. keväällä näkee vähemmissä vaatteissa / omia mieltymyksiä vastaavasti varustetun vastakkaisen sukupuolen (tai mistä sen nykyisin tietää, makuja on monia) edustajan sitä voi ihastua. Mutta ei kukaan ensinäkemän perusteella ole "vaimomateriaalia". Kun toisesta ei oikeasti tiedä mitään, edes sitä osaako hän puhua tai onko hänellä ties mitä vammoja mitä et vain näe.
 
Viimeksi muokattu:
Ja tämä pitää paikkansa! Miehet on perusluonteeltaan tyytyjiä, naiset ei. Naisen ei tarvitse olla. Miehen odotetaan olevan "jännämies", esmes seuraavan 10 vuotta. Mutkun ei se elämä mene niin.
Onneksi en oo koskaan ollutkaan mikään jännämies :tup:
 
Ei tietenkään. Itse sanoisin niin naisissa kuin varmaan miehissäkin että on ne kaksi pääkategoriaa (tietysti suurin osa menee tuolle välille):

1) Ihan OK, voidaan jatkaa:
- Jos on ihan mukavaa. ehkä jopa todella hyvin onnistunut ilta ja haluaa tutustua tarkemmin niin sopii ja ehdottaa sitten seuraavaa tapaamista (tai ehkä se ilta ei loppunut ja jatkoitte jo toisen kämpille).
(TÄMÄ EI tarkoita sitä että olisi heti menossa naimisiin tai ajattelisi ikuista rakkautta sekä sielunkumppani)
Tietysti voihan olla että olet tuntenut, ollut ihastunut ja jopa rakastunut jo vaikka vuosikymmeniä tähän henkilöön ja vasta nyt ensi treffeillä on mahdollista että jotain tapahtuu pidemmälle koska olette olleet ns. friend zonella tähän saakka. Eli silloin tämä voi hyvinkin olla "vaimomateriaalia".

2) Mitä ihmettä oikein tapahtui?
- Tulee varoituksia ja pettymyksiä olan takaa, ei mitään kemiaa, herää epäilys että onko joku toinen tehnyt kaiken profiilin / tämän tyypin eteen tähän mennessä. Pahimmillaan epäilet pääsetkö edes ikinä eroon toisesta parhaimmillaan jo noin 5min kuluttua etsit epätoivoisesti tapaa lopettaa treffit koska mikään ei kohtaa ja haluat vain pois.

Se on mielestäni täysin markkinoitu idea että "näin ensimmäistä kertaa kun katseeni kohtasi tämän henkilön ja rakastuin, tiesin että en elämäni aikana voisi tuntea näin ketään muuta kohtaan". Joo, kyllähän sitä varmasti ihastumisia tapahtuu noin, eli jos on sinkku ja esim. keväällä näkee vähemmissä vaatteissa / omia mieltymyksiä vastaavasti varustetun vastakkaisen sukupuolen (tai mistä sen nykyisin tietää, makuja on monia) edustajan sitä voi ihastua. Mutta ei kukaan ensinäkemän perusteella ole "vaimomateriaalia". Kun toisesta ei oikeasti tiedä mitään, edes sitä osaako hän puhua tai onko hänellä ties mitä vammoja mitä et vain näe.

Niin, siis wandererin mukaan ei voi tietää muutaman tapaamiskerran perusteella ihmisestä tarpeeksi, jotta voisi sanoa ettei toinen ole "vaimomatskua" ja tämä on jotain "miesten juttuja" jos muutaman (kuinka monta, 3-5?) tapaamiskerran jälkeen toteaa edellä mainitun. Tästä itse ainakin ymmärrän, että niitä tapaamiskertoja pitää silloin olla monen monta enemmän kuin muutama.
Samaan aikaan kuitenkin sanotaan, että jos ekalla kerralla sitä kuuluisaa kemiaa ei ole, niin sitten ei ole ja ei tarvitse jatkaa treffaamista (disclaimer: ja tämä on selkeää ja OK myös omasta mielestäni). Eli kumpi se nyt sitten on? Vai koskeeko tämä vaatimus usemman kerran toiseen tutustumisesta vain miehiä ja mikä on se määrä, jonka jälkeen saa sanoa, ettei usko yhteiseen tulevaisuuteen? Tähän kuulisin mielelläni (wandererilta) sen vastauksen.

No mä kävin eilen yhtä tsurbulaa tapaamassa, mukava mimmi, hyvännäköinen ja hauska. Mutta, ei vaan ollut sitä kuuluisaa kemiaa joten se oli mun osalta siinä. Kyllä se kerta riittää, kaverina joo varmasti kiva mutten osaa ajatella mitään sen enempää.
No sinä teet niin kuin teet, nyt oli kyse siitä, mitä wanderer sanoi ja mitä hän tarkoitti. Ihan vain kun hän naisena on tällä miesvaltaisella foorumilla, niin mielelläni kuulen hänen näkemyksiään.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, siis wandererin mukaan ei voi tietää muutaman tapaamiskerran perusteella ihmisestä tarpeeksi, jotta voisi sanoa ettei toinen ole "vaimomatskua" ja tämä on jotain "miesten juttuja" jos muutaman tapaamiskerran jälkeen toteaa edellä mainitun. Samaan aikaan kuitenkin sanotaan, että jos ekalla kerralla sitä kuuluisaa kemiaa ei ole, niin sitten ei ole ja ei tarvitse jatkaa treffaamista (disclaimer: ja tämä on selkeää ja OK myös omasta mielestäni). Eli kumpi se nyt sitten on? Vai koskeeko tämä vaatimus usemman kerran toiseen tutustumisesta vain miehiä ja mikä on se määrä, jonka jälkeen saa sanoa, ettei usko yhteiseen tulevaisuuteen? Tähän kuulisin mielelläni (wandererilta) sen vastauksen.

Eivät nuo minun mielestäni sulje toisiaan pois.
Eli ei se mielestäni ole mies tai naisjuttu että ekan tapaamisen jälkeen ei voi (eikä mielestäni kuulukaan) olla vakuuttunut ikuisesta rakkaudesta, avioliitosta ja siitä että toinen on aviovaimo tai aviomies materiaalia. Toki se voi olla "nuorempien henkilöiden" juttuja, kun ei oikeastaan mietitä mitä se sana tarkoittaa ja sitä käytetään synonyymina esim. panettamiselle tai ihastumiselle.

Mutta ekan tapaamisen jälkeen VOI olla vakuuttunut siitä että homma ei vaan toimi eikä toista joko halua nähdä uudestaan tai ei ainakaan halua romanttisessa mielessä jatkaa tapailua.

Ei varmaan ole mitään tiettyä tapaamiskertojen määrää mutta mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää että ihmiset (niin miehet kuin naisetkin) erottaisivat ihastumisen ja rakastumisen toisistaan.

On täysin mahdollissta ihastua jopa useita kertoja päivässä tai ihastua esim. viikon aikana joka päivä eri henkilöön. Joku voi määritellä tuon ihastumisen miehekkäämmin "pallien puristuksena" tai "panetuksena" tai "henkilökemioiden kohtaamisena" kun lyhyesti siinä tarkoitus olisi pääasiallisesti päästä harrastamaan seksiä.

Rakastumisessa taas halutaan eri asioita, halutaan yleensä myös toisen parasta, otetaan enempi toisen tunteita huomioon, halutaan asua yhdessä, ehkä perustaa perhe ja ostaa se asunto, saada lapsia, suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Eikä sitä kuulu (minusta) tehdä yhden tapaamiskerran perusteella. Kun toisesta ei tiedä vielä mitään eikä tiedä miten yhteineen eläminen sujuisi tai miten arvot kohtaavat jne.

Monesti nuo kaksi siis sotketaan keskenään. Se joka näyttää kivalta ja jonka kanssa olisi valmis harrastamaan seksiä tai viettämään iltaa ei välttämättä (yleensä) ole kuitenkaan se sama henkilö jonka kanssa sitten haluaisi viettää sen lopun elämäänsä niin myötä kuin vastoinkäymisissä ja opetalla kaikki tämän hyvät sekä huonot puolet.

Eli minusta rakastuneena voi puhua sitten siitä mahdollisesta tulevasta aviopuolisosta kun toisen kanssa on tarpeeksi viettänyt aikaa ja yleensä asunut yhdessä. Mutta ihastuneena olisi hieman typerää ja varmaan lyhytnäköistäkin esitellä häntä kaikille "potentiaalisena vaimona" tjsp. Jos sitten kysyttäessä joutuisi tarkentamaan että baarissa tavattiin ja tunnettu noin puolipäivää...
 
Eivät nuo minun mielestäni sulje toisiaan pois.
Eli ei se mielestäni ole mies tai naisjuttu että ekan tapaamisen jälkeen ei voi (eikä mielestäni kuulukaan) olla vakuuttunut ikuisesta rakkaudesta, avioliitosta ja siitä että toinen on aviovaimo tai aviomies materiaalia. Toki se voi olla "nuorempien henkilöiden" juttuja, kun ei oikeastaan mietitä mitä se sana tarkoittaa ja sitä käytetään synonyymina esim. panettamiselle tai ihastumiselle.

Mutta ekan tapaamisen jälkeen VOI olla vakuuttunut siitä että homma ei vaan toimi eikä toista joko halua nähdä uudestaan tai ei ainakaan halua romanttisessa mielessä jatkaa tapailua.

Ei varmaan ole mitään tiettyä tapaamiskertojen määrää mutta mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää että ihmiset (niin miehet kuin naisetkin) erottaisivat ihastumisen ja rakastumisen toisistaan.

On täysin mahdollissta ihastua jopa useita kertoja päivässä tai ihastua esim. viikon aikana joka päivä eri henkilöön. Joku voi määritellä tuon ihastumisen miehekkäämmin "pallien puristuksena" tai "panetuksena" tai "henkilökemioiden kohtaamisena" kun lyhyesti siinä tarkoitus olisi pääasiallisesti päästä harrastamaan seksiä.

Rakastumisessa taas halutaan eri asioita, halutaan yleensä myös toisen parasta, otetaan enempi toisen tunteita huomioon, halutaan asua yhdessä, ehkä perustaa perhe ja ostaa se asunto, saada lapsia, suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Eikä sitä kuulu (minusta) tehdä yhden tapaamiskerran perusteella. Kun toisesta ei tiedä vielä mitään eikä tiedä miten yhteineen eläminen sujuisi tai miten arvot kohtaavat jne.

Monesti nuo kaksi siis sotketaan keskenään. Se joka näyttää kivalta ja jonka kanssa olisi valmis harrastamaan seksiä tai viettämään iltaa ei välttämättä (yleensä) ole kuitenkaan se sama henkilö jonka kanssa sitten haluaisi viettää sen lopun elämäänsä niin myötä kuin vastoinkäymisissä ja opetalla kaikki tämän hyvät sekä huonot puolet.

Eli minusta rakastuneena voi puhua sitten siitä mahdollisesta tulevasta aviopuolisosta kun toisen kanssa on tarpeeksi viettänyt aikaa ja yleensä asunut yhdessä. Mutta ihastuneena olisi hieman typerää ja varmaan lyhytnäköistäkin esitellä häntä kaikille "potentiaalisena vaimona" tjsp. Jos sitten kysyttäessä joutuisi tarkentamaan että baarissa tavattiin ja tunnettu noin puolipäivää...

Ei tietenkään sulje pois. Totta kai saa sanoa heti ekojen treffien (tai vaikka kymmenensien) jälkeen jos ei kiinnosta juuri kuten äsken kirjoitinkin. Tämä ei normaaleille ihmisille ole mitenkään epäselvä asia.

Eikä tässä ole kyse siitä, mitä mieltä sinä olet. Olet samaa mieltä kanssani, vaikka kiertelet ja kaartelet vastausten kanssa tunteiden käsittelyn lomassa. Kyse on siitä, että wandererin teksistä saa sen mielikuvan, että mies ei saisi ekan eikä vielä muutamankaan treffikerran jälkeen sanoa ettei toinen ole "vaimomatskua" koska ei ole tutustunut tarpeeksi, ja jos näin tekee, on se jotain "miesten juttuja" (huomaa yleistys sukupuolen perusteella). Siksi halusin kuulla wandererilta, että koskeeko tämä vaatimus useammasta tapaamisesta vain miehiä, vai pitääkö naisten myös toimia samalla tavalla, eli odottaa useammat treffit ennen kuin saa sanoa, ettei nappaa? Ja mikä on se määrä, jonka jälkeen saa mies (tai nainen jos koskee molempia) sanoa, ettei nappaa.

Tunteilla ei ole näiden kahden kysymyksen kannalta mitään oleellista merkitystä. Nämä ovat yksinkertaiset kysymykset "kyllä vai ei" ja "kuinka monta".
 
Viimeksi muokattu:
Kaikille on ollut selvää ala-asteelta lähtien, että luokan kauneimmat tytöt ja komeimmat pojat ovat suosittuja. Ja julkkikset ja miljonäärit saavat helposti seuraa. Tähän ei tarvita "teoriaa" selittämään :)
Elämässä on aika paljon näitä itsestäänselvyyksiä, joita ei ehkä tarvitse perustella (aksiooma) jokaisessa yhteydessä, mutta ei se tee ilmiön tutkimisesta mitenkään turhaa. Ollaan siis samaa mieltä siitä, että toiset ovat halutuimpia kuin toiset, mutta on turhaa miettiä miksi näin ja mitkä tekijät vaikuttavat asiaan?

Mitä itsensä kehittämiseen tulee, niin pysyn yhä edelleen siinä näkemyksessä, että kannattaa kouluttautua, hankkia itselle sopiva työ, kiinnostavia harrastuksia, harrastaa liikuntaa ja pitää itsensä normaalipainossa ihan oman itsensä takia. Ei muiden.
Tästäkin olen samaa mieltä. Ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että normaalipainossa pysyminen, korkea koulutus ja/tai hyväpalkkainen työ on miesten markkina-arvoa nostavia asioita. Elämä on.

Sitä voi jatkaa numeroiden pyörittelyä ruudun takana, tai elää omaa elämää ja tutustua ihmisiin ihmisinä.
Niin tarkoitushan ei ole katsoa ihmisiä kahvipöydässä minään binäärikoodina ja arvioida tietoisesti, että riittääkö vastapuoli minulle ja vice versa. Ihmisiin pitääkin tutustua ihmisinä, mutta mitä voit tehdä ennen kahvipöytään astumista on pohdinnan pihvi.

Itse katson tätä asiaa ikäänkuin kolmannesta persoonasta, tilastoihin ja todennäköisyyksiin pohjaten. Jokainen valitsee itselleen varmasti sopivimman kumppanin, mutta markkina-arvoteorian esittämien väittämien sisällä.
 
Itse katson tätä asiaa ikäänkuin kolmannesta persoonasta, tilastoihin ja todennäköisyyksiin pohjaten. Jokainen valitsee itselleen varmasti sopivimman kumppanin, mutta markkina-arvoteorian esittämien väittämien sisällä.

Todennäköisyys löytää kumppani yhdeksässä vuodessa kaikille kirjoittamalla päivittäin on varmaan yhtä huono kuin todennäköisyys lottovoitolle. Tai sitten on vain sattunut ne kaikkein vaativimmat henkilöt. Tämä kuvastaa hieman sitä vaikeutta :D
Nainen: keräätkö käytettyjä autonrenkaita?
-en
Nainen: kyllä meidän perheessä pitää kerätä, vaihtoon, seuraava profiili

Nainen: kuka keksi termin multiversumi?
-öö, William James
Nainen: kuka sen teki tunnetuksi?
-Michael Moorcock
Nainen: kuka käyttää termiä?
-öö, sitä en muista, olikohan joku Jacques
Nainen: väärin, kyllähän nyt tuollaiset pitää tietää ja liian hidas vastaus, vaihtoon, seuraava profiili
 
Siis puhutko nyt omista kokemuksista @dragon age ? Meni ainakin itsellä viestin pointti hiukan ohi.

Yleisenä kommenttina markkina-arvo kertaa tsägä kertaa volyymi on varmaankin aika lähellä ratkaistua teoreettista lähestymistä pariutumiseen. Viimeiseksi mainittuun liian monet kompastelevat, mutta tämän päivän markkinatilanteessa painopistettä täytyy hilata ensiksi mainittuun.
 
Pistänpä nyt pienen tarinan elävästä elämästä.

Osapuilleen 20v sitten tutustuin vähän päälle 20 vuotiaaseen neitoon, ja tuntui että jotain kipinää syttyi molemmin puolin. Oli kaikenlaista säätöä ja tätä kesti ehkä kuukauden pari. Sitten homma lopahti, kummallakin oli oma elämä n.100km päässä toisesta. Mutta kaipuu jäi, ainakin minulle. Harvakseltaan kyseltiin kuulumisia, ja lopulta kumpikin ajauduttiin parisuhteisiin toisten kanssa.

Kului vuosia, kumpikin tahollaan naimisissa ja hänellä lapsiakin. Itse olin muuttanut yli 200km kauemmas töitten perässä kun kuulin että hän oli muuttanut asumaan tuolle entiselle kotipaikkakunnalleni perheineen. Pikkupaikkakunnalla ei loputtomasti voi välttyä näkemästä toista vaikkei siellä vakituisesti asukaan, joten sitten lopulta päivitettiin tilanteet taas ajan tasalle.

Kului taas vuosia. Oma silloinen suhde oli lopahtanut ja olin eroamassa, työt vaihtui myös ja muutin takaisin tuonne kotipaikkakunnalleni liki 10v jälkeen. Sen verran viestiteltiin että päivitettiin taas oma tilanne, harvakseltaan nähtiin jossain tai ajettiin vastaan. Status quo jatkui, koska en halunnut häiritä onnelliselta vaikuttavaa perhe-elämää.

Vuosia oli siis kulunut tutustumisesta melko tarkkaan 20 kun huomasin tilapäivityksen somessa jossa hän sisusti asuntoa. Kysyin sitten että mitä on tapahtunut ja vastauksena oli että ero. Viestiteltiin ja todettiin asuvamme n. 1km päässä toisistamme... maailma on sittenkin pieni. Kun tuossa taannoin lopulta nähtiin ekaa kertaa livenä vuosikausien jälkeen niin eka kysymys häneltä kuului että saako halata. No mitäs luulet...

Ei tässä nyt mitään kummenpaa kai ole vireillä edelleenkään, mutta mukava huomata että siellä on yhä se sama ihana ihminen johon silloin kauan sitten ihastuin. Ehkä tunne on molemminpuolinen, ehkä ei. Meillä vaikuttaisi olevan samanoloiset arvot ja huumori, edelleen. Tykätään suunnilleen samoista asioista, kuunnellaan samoja musiikkilajeja (tai sanotaanko ennemminkin että inhotaan samoja) ja katsotaan samantyylisiä ohjelmia. Toki eroavaisuuksiakin on. On vaan helppo vaihtaa ajatuksia, tai olla vaihtamatta. Ei tule sellaisia vaivautuneita hetkiä.

En tiedä johtaako tämä mihinkään. Erosta toipuminen vie aikansa, mutta ainakin voin tehdä parhaani ja olla ystävänä jos sellaiseksi huolii. Aikuisiahan tässä ollaan. Time will tell.

No niin, flametus alkakoon...
:slalala:
 
Mitenkäs tämmöinen keissi eli asunnon ostaminen sinkkuna? Kannattaako asunnon ostoa lykätä sen takia, että "sitä oikeaa" ei ole vielä löytynyt?

Tokihan siinä sitten ei heti tarvitsisi olla asuntoa vaihtamassa ja olisi lainalle kaksi maksajaa, mutta pysyvän suhteen löytämiseen voi mennä vuosiakin ja ei haluaisi sen takia hylätä asunnon ostohaaveita. Pallin pakotus ei ole niin kova etteikö pärjäisi yksinkin, ennemminkin olisi hyvä olla joku jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut. Omakotitalohan se olisi yhtenä haaveena, mutta tuskin on pitemmän päälle kovin mielekästä tehdä kaikkia koti/pihatöitä itse...

Kannattaako tätä oikeasti miettiä tältä kannalta? :confused: Harvemmin sen kumppaniehdokkaan kanssa edes muutetaan heti yhteen... kai?
 
Kyllä, ja naiselle lisääntyminen on moninkertaisesti isompi panostus kuin miehelle, joten on täysin järkeenkäypää, että naiset on hyvin hyvin valikoivia sen suhteen kenen kanssa lisääntyvät. Toisin kuin miehet, joille kelpaa jos ei nyt lähes kuka vaan, niin aika paljon useampi naisyksilö kuin naiselle miesyksilö. :geek:
Markkina-arvoteoria lähtee liikkeelle juuri tästä havainnosta. Kun otetaan huomioon biologiaa senkin osalta, että naiset tuottavat yhden (1) sukusolun kuukaudessa ja miehet puolestaan miljoonia päivässä, niin kyllähän kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on ihan ilmeinen. Käänteisesti kevytkenkäisiä naisia ei olla katsottu hyvällä, koska mies ei voi olla koskaan alitajuisesti varma isyydestään.

Toisaalta, eihän naiselle ole niin oleellista kuka ne munasolut hedelmöittää, vaan että JOKU pyörii nurkissa after the fact.. ;) Onko se niin nökönuukaa, onko sama mies...
Tästäkin on tutkimuksia, että naisten miesmaku vaihtelee kuukautiskierron eri vaiheissa. Vähemmän yllättäen juurikin se testosteronia tihkuva machomies kiinnostaa ovulaation lähellä. Nurkkiin pyörimään kelpaa vähän kiltimpikin sitten. Nykyaikana tosin ei tarvitse kenenkään (miehen) edes pyöriä nurkissakaan, joten lopputuloksena lisääntyvänä virtana yh-äitejä ja sinkkutalouksia...

Lähestytäänkö siis ihmislajille ilmeisintä pariutumis- ja lisääntymiskäyttäytymistä, kun kaikki sosiaaliset sekä rahalliset rajoitteet poistetaan? Yksittäisen miehen inflaatio on pelottavan jyrkkä.
 
Tämä munasolun ja siittiöiden vertailu on kyllä suoraan sanottuna hämmentävää. Ei minusta se, että jotain on määrällisesti vähemmän automaattisesti tarkoita arvokkaampaa.

Joku Teemu Selänteen jäädytetyt siittiöt olisi varmasti markkina-arvoltaan suuremmat, kun jonku perus pubiruusun. Samoin jonku supermallin jäädytetty munasolu varmasti olisi halutumpi, kuin sisäsiittoisen kuusamolaismiehen siittiöt.
 
Käänteisesti kevytkenkäisiä naisia ei olla katsottu hyvällä, koska mies ei voi olla koskaan alitajuisesti varma isyydestään.

Just tuli jossain some shortissa vastaan nainen jota haastateltiin. En tiedä onko olevinaan joku "somepornotähti" vai mikä lie, mutta tämä henkilö ilman värähdystäkään omanarvontunnon laskemisesta mainitsi, että hänellä on viimeisen puolen vuoden aikana ollut joka päivä uusi seksikumppani. Joskus kuulemma tavannut samaa uudestaan jos ollut "mindblowing" seksiä.

Ulkoisesti oli helvetin kaunis ja fitti ku mikä, mutta no, se jää sitten siihen.

:stmi:
 
Just tuli jossain some shortissa vastaan nainen jota haastateltiin. En tiedä onko olevinaan joku "somepornotähti" vai mikä lie, mutta tämä henkilö ilman värähdystäkään omanarvontunnon laskemisesta mainitsi, että hänellä on viimeisen puolen vuoden aikana ollut joka päivä uusi seksikumppani. Joskus kuulemma tavannut samaa uudestaan jos ollut "mindblowing" seksiä.

Ulkoisesti oli helvetin kaunis ja fitti ku mikä, mutta no, se jää sitten siihen.

:stmi:
Ihan kaikkea ärsyttävää ei kannata aina uskoa.
 
Ihan kaikkea ärsyttävää ei kannata aina uskoa.

Ei sillä ole mulle väliä tekeekö näin vai ei, mutta edes julkisesti menee väittää moista - on siinä huoran leima kanssa sitten kantamista :) Tais olla tiktokissa aikamoinen kasa seuraajia, siis kuolaajia, ja mimmi maintsi, että hän poimii privaviesteistä kaikki kundit jotka vaikuttaa "kivalta" ja harrastaa heidän kanssaan seksiä.

Mutta joo, ei mun näkökulmasta ole nykypäivänä mikään yllätys että oikeasti joka päivä vaihtuisi kundi.
 
Ei sillä ole mulle väliä tekeekö näin vai ei, mutta edes julkisesti menee väittää moista - on siinä huoran leima kanssa sitten kantamista :) Tais olla tiktokissa aikamoinen kasa seuraajia, siis kuolaajia, ja mimmi maintsi, että hän poimii privaviesteistä kaikki kundit jotka vaikuttaa "kivalta" ja harrastaa heidän kanssaan seksiä.

Mutta joo, ei mun näkökulmasta ole nykypäivänä mikään yllätys että oikeasti joka päivä vaihtuisi kundi.
Huora myy seksiä rahaa vastaan. Kyseisen naisen termi on mielestäni kevytkenkäinen tai ihan vaan seksuaalisesti hyvin aktiivinen.

Minusta se on kyllä pieni paradoksi, miten jonkun seksuaalinen historia voi vaikuttaa kenenkään pariutumiseen. Minusta se on selvä, että kummassakin sukupuolessa on noita hyvin aktiivisia henkilöitä ja samalla on myös se toinen pääty kuka ei saa koskaan. Yleensä myös nämä aktiivisen päädyn tyypit ovat ulkoisesti aika vetävän näköisiä.

Ei minua ainakaan kiinnosta miten paljon on joskus 17 kesäsenä painanut menemään tai vastaavasti larpannut neitsytmariaa jos aikuisiällä ollaan suhdetta muodostamassa. Myös lähtökohtaisesti seurustelisin ennemmin naisen kanssa joka on 100 kertaa harrastanut seksiä asiallisen suojauksen kanssa, kun naista joka on viisi kertaa nussinu ilman mitään.
 
Niin, kun ylläolevassa en tiedä myykö rahaa vastaa vai onko vain seksuaalisesti hyvin aktiivinen.

Se riippuu naisesta, että voisinko ryhtyä seurustelemaan julkisen vessanpöntön kanssa (sori kielenkäyttöni, tuli vaan mieleen :D). No siis, jos joka päivä on uusi seksikumppani, ei tälläisen kanssa edes voisi harkita seurustelevan, liekö edes pystyisi? (Seksiaddiktio on myös huono asia). Ja toki hyvä huomio sulta tuon suojauksen suhteen.

En lähtökohtaisesti leimaa ketään. Sinänsä yks hailee onko nainen neitsyt vai onko seksuaalisesti aktiivinen ollut menneisyydessä, näen enemmänkin että ihminen on luotettava ja "sexually disciplined". Eli jos suhteeseen ryhtyy, ei ole välittömästä ensimmäisen houkutuksen tullen avaamassa haaroja.

Hope you get my point :)
 
Niin, kun ylläolevassa en tiedä myykö rahaa vastaa vai onko vain seksuaalisesti hyvin aktiivinen.

Se riippuu naisesta, että voisinko ryhtyä seurustelemaan julkisen vessanpöntön kanssa (sori kielenkäyttöni, tuli vaan mieleen :D). No siis, jos joka päivä on uusi seksikumppani, ei tälläisen kanssa edes voisi harkita seurustelevan, liekö edes pystyisi? (Seksiaddiktio on myös huono asia). Ja toki hyvä huomio sulta tuon suojauksen suhteen.

En lähtökohtaisesti leimaa ketään. Sinänsä yks hailee onko nainen neitsyt vai onko seksuaalisesti aktiivinen ollut menneisyydessä, näen enemmänkin että ihminen on luotettava ja "sexually disciplined". Eli jos suhteeseen ryhtyy, ei ole välittömästä ensimmäisen houkutuksen tullen avaamassa haaroja.

Hope you get my point :)
Kutsutko vastaavaa miestä myös julkiseksi vessanpöntöksi? Vai kovaksi alfa-sonniksi?
 
Kutsutko vastaavaa miestä myös julkiseksi vessanpöntöksi? Vai kovaksi alfa-sonniksi?

En kutsuisi kummaksikaan etkä minulta asiaa kysynyt mutta henkilökohtaisesti EN ihaile tai katso ylöspäin niin naista kuin miestäkään joka ylpeästi (tai ohimennen) toteaa että tuhansien kanssa on pannut, elokuvia tehnyt ja "koko kansa tuntee" vaikka ei nyt mikään "jakorasia" olisikaan. Tai vaikka kuinka olisi testit tehnyt, käyttänyt kumia jne.

Kyllä siinä takaraivossa olisi fiilis että miten tuollainen arvostaa sitä parisuhdetta tai pystyy sitoutumaan. Oli kyse sitten naisesta (esim: Minttu, 29, kertoo seksikumppaniensa määrän – ja asiantuntija selittää, miksi asialla ei ole mitään väliä

" – En tiedä tarkkaa lukua, mutta olen päätellyt, että se on kyllä oikeasti yli tuhat. Olen aloittanut seksielämäni 12-vuotiaana ja ollut villi nuori. Reilu vuosi sitten aloitin seksityön, ja viime vuoden alussa tuli muutamassa kuukaudessa 100 täyteen, Minttu kertoo Me Naisille.
" )
Tai miehestä (esim: Tämä mies tietää mistä puhuu: "Olen maannut tuhat naista"
"
Tehnyt yli sata julkaistua videoklippiä, ennen julkaisemattomia varastossa muutamia kymmeniä. Noin 20 elokuvaa vuodessa.
"

Toki hän kertoo myös:
"
– Jonakin päivänä haluan vaimon ja lapsia. Vielä vakiintuminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista. Minua kauhistuttaa vastuu, jonka lapset toisivat mukanaan. Haluan hoitaa kaiken sataprosenttisesti, perfektionisti kun olen.
"

Lisäksi ainakin itse miettisin miten mukavaa sitten mahdollisten lasten olisi lukea / kuulla asiasta myöhemmin esim. koulussa kavereiden suusta?

Eli itse esittäisin vastakysymyksen, moniko mies tai nainen tällä palstalla olisi valmis / haluaisi alkaa seurustelusuhteeseen (ei siis panosuhteeseen vaan rehellisesti miettisi yhteen muuttamista, esittelisi vanhemmilleen puolisoehdokkaana, pohtisi avioliittoa ja ehkä lapsiakin jne) tälläisen henkilön kanssa. Ylpeänä tukisi työssä ja auttaisi jatkamaan uraansa tälläisten henkilöiden kanssa... Ehkä minua voi kutsua vanhoolliseksi, tylsäksi tai perinteiseksi mutta en voisi harkita tälläistä suhdetta itse.
 
Kutsutko vastaavaa miestä myös julkiseksi vessanpöntöksi? Vai kovaksi alfa-sonniksi?

Hyvä kysymys. Jos mennään samalle linjalle niin kyllä, molemmat on "julkisia pönttöjä". Tässä nyt kyllä puhutaan ääripäästä. Jos joka päivä käy nusasee uutta, niin ei siinä paljoa muuta elämään enää mahdu.

@Taneli- Hyvä pointti asiaan. Naisella (tai miehellä) on ura jota pitkin menee, mutta on muuten ollut menneisyydessä seksuaalisesti "hyväksyttävän" aktiivinen. En näe tässä ongelmaa esitellä kauniimpaa puolta tutuilleni. Mut jos ura on seksityöläisenä, en varmaan pystyisi :D

Mut sit taas jos kumppani vaihtuu päivittäin, ei tälläsen kanssa ikinä edes harkitsisi seurustelusuhdeta, ei se olisi edes mahdollista. Tavallaan ne jää jo pois siltä alueelta.

Osasyy seurustelusuhteen muodostaminen vaikeuteen, koska maailma on niin seksualisoitunut, ja sen "yhden illan" panon houkutus uuden kanssa vaan tuntuu hyvältä.

"We are slaves of our lust"
 
Hyvä kysymys. Jos mennään samalle linjalle niin kyllä, molemmat on "julkisia pönttöjä". Tässä nyt kyllä puhutaan ääripäästä. Jos joka päivä käy nusasee uutta, niin ei siinä paljoa muuta elämään enää mahdu.

@Taneli- Hyvä pointti asiaan. Naisella (tai miehellä) on ura jota pitkin menee, mutta on muuten ollut menneisyydessä seksuaalisesti "hyväksyttävän" aktiivinen. En näe tässä ongelmaa esitellä kauniimpaa puolta tutuilleni. Mut jos ura on seksityöläisenä, en varmaan pystyisi :D

Mut sit taas jos kumppani vaihtuu päivittäin, ei tälläsen kanssa ikinä edes harkitsisi seurustelusuhdeta, ei se olisi edes mahdollista. Tavallaan ne jää jo pois siltä alueelta.

Osasyy seurustelusuhteen muodostaminen vaikeuteen, koska maailma on niin seksualisoitunut, ja sen "yhden illan" panon houkutus uuden kanssa vaan tuntuu hyvältä.

"We are slaves of our lust"
Nykyään on olemassa myös "harmaa vyöhyke" kuten Onlyfans...

Naisten näkökulmasta "vaikeus seurustelusuhteen muodostamiseen" tuskin pohjaa mihinkään himoon harrastaa yhden illan panoja, vaan siihen, että on liikaa tarjontaa ja ollaan pilalle hemmoteltuja sen tarjontamäärän edessä. Toisaalta suositaan erityisesti chadi-miehiä, joiden kanssa tapailu tuppaa sitten olemaan panokeskeistä tapailua, eikä johda syvempään, vaikka nainen kuinka luulisi, että kyllä maar mä nyt hänet kesytän.

Hieman tragikoomisena seikkana tähän liittyen... Jossain päin USA:ta oli joku tippuri-epidemia, jossa naiset oli huomattavan yliedustettuina. Sepä johtuu juuri siitä, että muutama infektoitunut chadi-mies tartutti tautinsa koko haaremiin.

Onkohan samaa trendiä Suomessakin? Sukupuolitaudit olisi yhä enemmän naisten juttu?
 
Onkohan samaa trendiä Suomessakin? Sukupuolitaudit olisi yhä enemmän naisten juttu?
THL: Ainoastaan klamydiatapauksia on naisilla enemmän kuin miehillä.
(Jännä pomppu tippurissa ja kupassa 2022)
1691583522910.png

1691583446129.png

1691583462798.png
 
THL: Ainoastaan klamydiatapauksia on naisilla enemmän kuin miehillä.
(Jännä pomppu tippurissa ja kupassa 2022)
1691583522910.png

1691583446129.png

1691583462798.png
Se mikä sotkee näitä tilastoja tästä meidän keskustelun viitekehyksestä katsottuna on homomiehet...

Homomiehillä luulisi tautien leviävän (huomattavasti..) tehokkaammin kuin heteroilla, varsin ymmärrettävistä syistä johtuen. Tavallisilla irtosuhteita harrastavilla homoilla luulisi olevan vipinää enemmän kuin hetero-chadeillä konsanaan...

Tilastoissa pitäisi siis olla huomioituna seksuaalinen suuntautuminen. :D
 
Se mikä sotkee näitä tilastoja tästä meidän keskustelun viitekehyksestä katsottuna on homomiehet...

Homomiehillä luulisi tautien leviävän (huomattavasti..) tehokkaammin kuin heteroilla, varsin ymmärrettävistä syistä johtuen. Tavallisilla irtosuhteita harrastavilla homoilla luulisi olevan vipinää enemmän kuin hetero-chadeillä konsanaan...

Tilastoissa pitäisi siis olla huomioituna seksuaalinen suuntautuminen. :D
THL:n mukaan miesten tippuritapauksista "70 %:ssa tartuntatavaksi oli raportoitu miesten välinen seksi." Tuon vähennyksen jälkeen tippuritapauksia on ehkä hieman enemmän naisilla kuin heteromiehillä.

Kupan jakauma on ilmoitttu niin hämärästi etten osaa sanoa tarkemmin:
aiempaan tapaan suomalaisten tartunnoista valtaosa, 89 %, todettiin miehillä. Ne liittyvät etupäässä miesten väliseen seksiin, 83 %, poissulkien ei-tietoa-tapaukset, joita oli 31 %.


Mutta tämä on ihan offtopic.
 
Erkki tuu jo pois sieltä 80-luvulta. Musa ja autot oli iha yes, mutta tuommoinen homoaids pelottelukauhistelu voidaa jättää sinne.
Tässä mistään pelottelu-homoaidseista ole kysymys, vaan ihan puhtaasta tieteestä ja faktoista, ja jos ne ahdistaa liikaa ja on poliittisesti epäkorrekteja, niin VOI VOI ja NYYH.

Eikä tämä edes liittynyt homoihin sinänsä alunperin vaan kyseessä on ihan sivujuonne keskustelussa, tilastojen vääristymisen näkökulmasta.

THL:n mukaan miesten tippuritapauksista "70 %:ssa tartuntatavaksi oli raportoitu miesten välinen seksi." Tuon vähennyksen jälkeen tippuritapauksia on ehkä hieman enemmän naisilla kuin heteromiehillä.
Nonni. Eli siinä on perää.

Siis siinä alkuperäisessä teoriassa, että chadi-miehet levittäisi tautejaan haaremi-naisilleen, ja näin ollen naisilla taudit olisi yleisempiä kuin (hetero-)miehillä (jotka tyypillisesti elää puutteessa eivätkä rietastele ympäriinsä).

Itsekin olen tänä vuonna harrastanut seksiä vasta viiden naisen kanssa. Jos se musta olisi kiinni, niin luku voisi olla vaikka 50. Tai vaihtoehtoisesti yksi hyvä voisi riittää. Mutta ei niitä mistään saa sellaisia.
 
Kutsutko vastaavaa miestä myös julkiseksi vessanpöntöksi? Vai kovaksi alfa-sonniksi?
Alfa-sonniksi tietysti, mikäs kysymys tuo nyt on.

"A key that opens many locks is a master key, but a lock that is opened by many keys is just a shitty lock."

Vaikka feministipiireissä tämä analogia aiheuttaa rajun tunnereaktion, jossa yritetään keksiä kaikki mahdolliset vasta-argumentit, niin ei tuo sitaatti ole muuta kuin biologian perusaksioomien sanoittamista. Nisäkkäiden elo tällä planeetalla nyt vaan on vuosimiljoonia mennyt sil viisiin, että the female tends to optimize the quality of matings while the male tends to optimize the quantity of matings. (Muuten, se sukusolujen tuotanto on myös oikeasti validi juttu ja liittyy tähän...)

Em. biologinen fakta on sitten pohjimmiltaan syy siihen, miksi kulttuurisestikin arvostamme naisia jotka valikoivat tarkkaan, ja vastaavasti ns. alfamiehiä jotka pystyvät valloittamaan hyvin suuren osan naisista.

Tähän sitten tulee aina vastaväittämä, että kokemuksemme näistä asioista on oikeasti vain opittua, joten voimme muuttaa sitä jos haluamme. Tuo ikävä kyllä kuuluu niihin juttuihin jotka vaikuttavat hienolta paperilla, mutta ovat täyttä roskaa. Syy on se että lisääntymisbiologiaan liittyvät kokemukset syntyvät suurelta osin ns. liskoaivoissa ja ne ovat yhdistelmä evolutiivisesti hyvin "vanhaa" biologiaa JA kulttuuria JA biologia x kulttuuri -interaktiota.

Ehdoton enemmistö naisista kokee vieraan, yllättäen peniksensä paljastaneen miehen vaistomaisesti pelottavana/inhottavana vaikka tilanne olisi absoluuttisen turvallinen, kun taas lähes jokaisen miehen mielestä alastomana eteen ilmestyvä lisääntymisikäinen nainen on vaistomaisesti kiinnostava iloinen yllätys. Ala tällaisia asioita sitten jollain "ryhmäpäätöksellä" muuttamaan. Vaikka ei mua haittaisi yhtään, jos naisetkin alkaisivat ehdotella kaupungilla, että hei kuule mennäänkö panemaan.

Kevytkenkäisellä naisella voi olla kivaa, mutta se nyt vaan ei herätä muissa arvostusta, koska muut tunnistavat sellaisen käytöksen evolutiivisesti rikkinäiseksi strategiaksi. Evolutiivisesti ja sosiaalisesti rikkinäiseksi. Sellainen käytös on kautta aikain ollut omiaan rikkomaan sosiaalista kuviota, jossa mies pyritään sitouttamaan tämän omien jälkeläisten huolehtijaksi. Jos kaikki naiset antaisivat lukuisten miesten jatkuvasti paritella kanssaan, kukaan ei voisi olla varma kuka on kenenkin lapsi, ja tällöin kenelläkään miehellä ei olisi motiivia huolehtia lapsista. Edelleen, naisilta katoaisi mahdollisuus yrittää sitouttaa omien lastensa turvaksi mahdollisimman laadukas mies.

Broken lock -nainen on kautta aikoin leimattu huoraksi, vaikkei olisikaan oikeasti huora, koska em. tavalla rikkoutuneen sosiaalisen yhteisön korjautumista on edistänyt, jos asia on voitu ikään kuin mitätöidä: "no paskat tuosta, sehän nyt vaan onkin sellanen huora". Tämä on siis ollut ennen kaikkea kylän vaimoille mutta koko yhteisölle selviytymismekanismi.

Miksi vastaavasti master key -miestä ei pidetä sosiaalisesti "huorana" johtuu monistakin syistä. Yhtenä niistä on että naiselle on voinut olla varsin edullinen strategia saada alfauros hedelmöittämään itsensä mutta toinen mies huolehtimaan lapsista. Se miksi alfauros on sosiaalisesti niinkin arvostettu myös toisten miesten keskuudessa on sitten aika laaja aihepiiri.

No, tulipa turinoitua asian ääreltä. Mutta pointti on se, että ei ihmislajin perusbiologiaa ja sen päälle rakentunutta tuhansia vuosia vanhan kulttuurievoluution tulosta voi tuosta vaan tahdon voimalla kumota. Ei silloinkaan, kun mitään suoraa estettä ei ole modernissa yhteiskunnassa (onhan meillä ehkäisy ja sosiaaliturva ja taloudellinen riippumattomuus).

Mutta niin... sellaista ihmistä, joka ei halua ymmärtää että olemme biologisen ja kulttuurievoluution tuotoksia ja se vaikuttaa meihin voimakkaasti halusimmepa tai emme, on todella vaikea saada sitä hyväksymään. Kun ensin pitäisi ymmärtää, jotta voi hyväksyä. Sitten on vain helppo ohittaa ymmärrysvaihe ja huudella, että kaikki käytöksemme on pelkkää opittua konstruktiota jota voidaan muuttaa.
 
Semmoinen juttu, että ne ihan oikeat chad-miehet (eli hyvännäköiset, urheilulliset, korkeasti koulutetut ja hyvässä työssä olevat) eivät enää kolme-nelikymppisenä roiku Tinderissä tai kantabaarissa hakemassa yhden yön juttuja. Ne miehet on pitkässä parisuhteessa ja perheenisiä.

Ne, jotka vielä keski-ikäisenäkään eivät osaa sitoutua mihinkään ovat kasettivikaisia betoja.
 
Semmoinen juttu, että ne ihan oikeat chad-miehet (eli hyvännäköiset, urheilulliset, korkeasti koulutetut ja hyvässä työssä olevat) eivät enää kolme-nelikymppisenä roiku Tinderissä tai kantabaarissa hakemassa yhden yön juttuja. Ne miehet on pitkässä parisuhteessa ja perheenisiä.

Ne, jotka vielä keski-ikäisenäkään eivät osaa sitoutua mihinkään ovat kasettivikaisia betoja.
Ehkä ei nyt kannata yleistää. Parisuhteetkin menevät välillä/usein/yleensä rikki ennen pitkää, ja sitten nämä mainitut chadit ovat taas vapailla markkinoilla ihan iästään riippumatta.

Pettäminenkin on juttu. Olisi kyllä melkoinen naivi paradoksi väittää, että erityisesti surkeat beta-miehet pettää ja kunnon chad-miehet ei petä. Joo joo. Beta-miehet eivät voi pettää vaikka haluaisivatkin, koska ei niille kukaan mitään anna. Nimenomaan chadeille annetaan.
 
Meneekö se nyt ihan oikeasti noin että vain alfachadit saavat ja beta-miehet ei sitten mitenkään? :D

Vähän tsekkasin että mitä ominaisuuksia näille termeille annetaan ja löydän itseäni kyllä molemmista. En silti ole mikään alfauros mutta en kyllä mikään surkimuskaan. Omista "saanneistani" en tykkää kertoa keskustelufoorumeilla.
 
Ehkä ei nyt kannata yleistää. Parisuhteetkin menevät välillä/usein/yleensä rikki ennen pitkää, ja sitten nämä mainitut chadit ovat taas vapailla markkinoilla ihan iästään riippumatta.

Pettäminenkin on juttu. Olisi kyllä melkoinen naivi paradoksi väittää, että erityisesti surkeat beta-miehet pettää ja kunnon chad-miehet ei petä. Joo joo. Beta-miehet eivät voi pettää vaikka haluaisivatkin, koska ei niille kukaan mitään anna. Nimenomaan chadeille annetaan.


Mitäpä muuta koko tasoteoriahömppä on kuin yleistämistä? Yksilöllisillä makuasioilla ei tunnu olevan mitään merkitystä.


Hyvät miehet noin keskimäärin pariutuvat nopeasti, koska heillä on siihen kyky (=elämä ja kasetti kunnossa) ja mahdollisuus (=herättävät naisissa kiinnostusta). Siinä on vaihtoehtoinen määritelmä chadille; toinen eli tasoteoreettinen määritelmä taisi olla mies, joka paneksii loputtomasti ympäriinsä (myös sellaisten naisten kanssa, joita oikeasti ei edes halua) vieden muilta miehiltä naiset.
 
Meneekö se nyt ihan oikeasti noin että vain alfachadit saavat ja beta-miehet ei sitten mitenkään? :D

Vähän tsekkasin että mitä ominaisuuksia näille termeille annetaan ja löydän itseäni kyllä molemmista. En silti ole mikään alfauros mutta en kyllä mikään surkimuskaan. Omista "saanneistani" en tykkää kertoa keskustelufoorumeilla.


Betahan on toinen aakkonen alfan jälkeen, sitä alempana on vielä monta tasoa :)
 
Hyvät miehet noin keskimäärin pariutuvat nopeasti, koska heillä on siihen kyky (=elämä ja kasetti kunnossa) ja mahdollisuus (=herättävät naisissa kiinnostusta).

Tämä nyt on täysi tautologia, eiköhän keskustelun aihe pyöri siinä että millaiset miehet sen kiinnostuksen herättää...
 
Semmoinen juttu, että ne ihan oikeat chad-miehet (eli hyvännäköiset, urheilulliset, korkeasti koulutetut ja hyvässä työssä olevat) eivät enää kolme-nelikymppisenä roiku Tinderissä tai kantabaarissa hakemassa yhden yön juttuja. Ne miehet on pitkässä parisuhteessa ja perheenisiä.

Ne, jotka vielä keski-ikäisenäkään eivät osaa sitoutua mihinkään ovat kasettivikaisia betoja.
Mitä sie oikein höpötät?

Näitä määritelmääsi istuvia kolme-nelikymppisiä miehiähän on pilvin pimein roikkumassa Tinderissä. Kantabaarissa ei todellakaan, lol, eihän siellä kukaan enää nykyään roiku seuraa etsimässä, siellä käydään kaverin kanssa oluella :D

Ja niin, ovathan he parisuhteessa ja monet perheenisänäkin olleita. Sitten on tullut ero, minkä jälkeen haluavat elämäänsä x vuoden jakson jossa ottavat ilon irti sinkkuudesta. Ilon monessakin mielessä, eli sekä niin että pitävät hauskaa naisten kanssa ja toisaalta saavat olla yksin kotinsa herrana.

Edit: Niin ja viestissäsi vielä sellainenkin olkiukko, että ihan kuin vaihtoehdot olisivat joko a) Tinderissä yhden yön juttuja hakemassa tai b) parisuhteessa lapsia harrastuksiin kuskaamassa.
 
Tinderissähän kaksi kolmasosaa profiileista on parisuhteessa olevia, tästä oli jokin uutisointitutkimus äskettäin.
Käytännössä sen tyypillinen primäärikäyttäjä on 30-40v mies jonka profiilin on tarkoitus houkutella naisia ja siinä ihan hyvin onnistuu.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 248
Viestejä
4 501 713
Jäsenet
74 373
Uusin jäsen
elspa

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom