Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Erkki_erikeepperi]

Ihan sama oikeastaan minkä tahansa eläinharrastuksen kanssa...

Hevosala voisi olla aika kova.

Hommaa varallisuutta, perustaa hevostallin, ja pian jo sinullakin ratsastetaan...? Saa vaan olla tarkkana, ettei sekaannu alaikäisiin.

No joo. Vaihtoehto Ö: pitäkööt tunkkinsa.

 

[Jarmot]

Niinkun sekin että pitäisi kysellä kaikkea tyhmää muilta mikä ei oikeesti kiinnosta yhtään.

Niin, olisihan se aika kohtuuton ponnistus yrittää kiinnostua jostain muustakin kuin vain omista jutuista. Eihän tällaisella asenteella ole mitään mahdollisuutta luoda kontaktia potentiaalisiin kumppaniehdokkaisiin saati muodostaa parisuhdetta. Viisainta on vaan polskutella turvallisesti omassa kuplassa niin ei altistu vastakkaiselle sukupuolelle tai muutenkaan ajaudu oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

 

[3dfx]

Niin, olisihan se aika kohtuuton ponnistus yrittää kiinnostua jostain muustakin kuin vain omista jutuista. Eihän tällaisella asenteella ole mitään mahdollisuutta luoda kontaktia potentiaalisiin kumppaniehdokkaisiin saati muodostaa parisuhdetta. Viisainta on vaan polskutella turvallisesti omassa kuplassa niin ei altistu vastakkaiselle sukupuolelle tai muutenkaan ajaudu oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

kohtuuton ponnistus on esittää kiinnostunutta asioista mitkä eivät kiinnosta. aika eksentristisenä luonteena jo ns. normaalin esittäminen on välillä äärimmäisen raskasta. En usko, että pystyisin rakentamaan minkäänlaista parisuhdetta jonkun asian esittämisen varaan.

 

[Nomber]

kohtuuton ponnistus on esittää kiinnostunutta asioista mitkä eivät kiinnosta. aika eksentristisenä luonteena jo ns. normaalin esittäminen on välillä äärimmäisen raskasta. En usko, että pystyisin rakentamaan minkäänlaista parisuhdetta jonkun asian esittämisen varaan.

Esittäminen riittää alkuun, kyllä kaikki tietää mikä on jutun juoni. Ei naiset nyt oikeasti ajattele että tykkäät jostain kukkien hoidosta/eläimistä/kulttuurista tms. Riittää että alkuun esittää kiinnostunutta, kyllä sen voi sitten suhteen vakiinnuttua sanoa että ei kiinnosta ja tuskin tulee yllätyksenä.

Käydäänhän sitä töissäkin, harvaa nyt varmaan ihan kauheasti kiinnostaa, mutta siitä saa rahaa. Asiat tuppaavat vaatimaan työtä ja vaivaa, jos tekee vain niitä juttuja mistä tykkää niin tuskin koskaan saa mitään. Mutta se on toki jokaisen oma asia mikä itselle riittää ja mitä on valmis sen eteen tekemään.

 

[Jarmot]

kohtuuton ponnistus on esittää kiinnostunutta asioista mitkä eivät kiinnosta. aika eksentristisenä luonteena jo ns. normaalin esittäminen on välillä äärimmäisen raskasta. En usko, että pystyisin rakentamaan minkäänlaista parisuhdetta jonkun asian esittämisen varaan.

Miksi pitäisi esittää kiinnostunutta kun voisi ihan oikeasti kiinnostua asioista, jotka eivät nyt kiinnosta? Miksi jumittaa paikallaan kun voisi kehittää ja monipuolistaa itseään? Ei tuollaisella asenteella ole mitään tarjottavaa parisuhdekumppaniehdokkaalle ja on tuomittu ikuiseen selibaattiin. No, kivampihan se on mieskavereiden kanssa touhuta omassa mukavuuskuplassa.

Onneksi itseä on siunattu uteliaalla luonteella ja kaikki uusi tuntuu kiinnostavalta. Vaikka pitsinnypläys tai kansantanssi. Kyllä niistäkin varmasti saisi mielenkiintoisia keskusteluita aikaiseksi asiaa harrastavan kanssa vaikka itse ei niistä mitään tiedäkään. Helppo on tutustua ihmisiin jos on aidosti kiinnostunut heidän jutuistaan ja vastaavasti on kiva kertoa muille siitä mitä itse osaa ja tykkää tehdä.

 

[Dr. Who]

Enpä noita tekosyiksi sanoisi, kun asia on vähän sellanen mulle ettei sitä tartte selitellä kun syyt on tiedostettuna kyllä miksei naista "löydy".

Pohdein vain asiaa omaan tilanteeseeni peilaten, miten esimekriks voi olla aika monelle hankalaa saada perustettua parisuhdetta kaverisuhteen "jatkeeksi" jos lähipiirissä on vain miehiä ja jää aika vähälle ne kontaktit vieraisiin naisihmisiin. Aika monella voi olla sama tilanne, lisäksi voi olla vielä sekin että tekemistä on niin paljon ettei sellaselle aktiiviselle naisen hakemiselle jää aikaa yhtään, kun se on siellä muiden "olis kivaa olla"- asioiden kanssa alhasella prioriteetilla. epätodennäköstä on, että se "oikee" vaan kävelee vastaan ilman aktiivista yrittämistä.

Parisuhteessa pärjääminen on varmaan sitte sen ajan juttu jos joskus on ajankohtasta. Nää on vähän sellanen että en ala esittämään että olisin kiinnostunu jostain mistä en ole, enkä kyllä odota sitä keneltäkään muultakaan. Ainakin itseäni harmittaisi jos joku tulisi kyselemään kaikkea tyhmää omista harrastuksista ja tekemisistä, aika sietämättömältä kuulostaa. Niinkun sekin että pitäisi kysellä kaikkea tyhmää muilta mikä ei oikeesti kiinnosta yhtään. Kauaa en sellastakaan lätinää jaksaisi.

En mä tiedä oletko trolli vai et, mutta jos olet ihan tosissaan ja joku muu myös ajattelee että tämä on hyvä tapa toimia toisen ihmisen kanssa, niin voin kertoa että ei ole.

 

[allunteri]

@3dfx, jos lukeminen maistuu niin kokeilepa lukea Dale Carnegien klassikko "How to win friends and influence people". Vanha kirja, mutta edelleen oikein validi. Tuossa moneen kertaan avataan (muiden asioiden lisäksi), että miksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kannattaa olla kiinnostunut toisten asioista ja kysellä niistä - ihmiset tykkää puhua omista asioistaan

 

[draco76]

Minusta ei kannata teeskennellä kiinnostusta. Kiinnostuksen puuttuminen tarkoittaa että kemiat eivät kohtaa eikä henkilö ole oikea. Jos henkilö on oikea niin hänen asiansa kiinnostavat vaikka kyseiset jutut eivät olisi ennen kiinnostaneet.

 

[Dr. Who]

Minusta ei kannata teeskennellä kiinnostusta. Kiinnostuksen puuttuminen tarkoittaa että kemiat eivät kohtaa eikä henkilö ole oikea. Jos henkilö on oikea niin hänen asiansa kiinnostavat vaikka kyseiset jutut eivät olisi ennen kiinnostaneet.

Jos lähtökohdat ovat vain miehiä kavereina ja kaikki kiinnostuksen aiheet on miesten juttuja eikä parisuhdetta koska naisiin ei tule luontaista kontaktia arjessa tai vapaalla, mutta sitä parisuhdetta kaipaa, niin ainoa vaihtoehto saada toimiva parisuhde on olla kiinnostunut myös naisten asioista edes jollain tasolla.

En minäkään ole kiinnostunut akan istutuksista että missä mitäkin on, mutta kyllä mä sitä autan ja jos kysyy mun mielipidettä, niin mä annan mun mielipiteen. Enkä pelkästään "ihan sama"! Ihan vastaavasti kun akkaa ei mun moottoripyörä asiat kiinnosta (ollut kerran kyydissä 5v aikana), mutta jos mä sille prätkälle jotain pihalla teen niin kyllä se tulee siihen kysymään ohi mennessä että mitä teen.

Ne on niitä pieniä asioita, toisen huomioon ottamista arjessa joka vahvistaa sitä parisuhdetta, eikä niin että asutaan saman katon alla, mutta ei tehdä mitään aidosti yhdessä eikä olla kiinnostuneita toisen menoista ja tekemisistä, vähän kuin kämppis elämää...

 

[3dfx]

Miksi pitäisi esittää kiinnostunutta kun voisi ihan oikeasti kiinnostua asioista, jotka eivät nyt kiinnosta? Miksi jumittaa paikallaan kun voisi kehittää ja monipuolistaa itseään? Ei tuollaisella asenteella ole mitään tarjottavaa parisuhdekumppaniehdokkaalle ja on tuomittu ikuiseen selibaattiin. No, kivampihan se on mieskavereiden kanssa touhuta omassa mukavuuskuplassa.

Onneksi itseä on siunattu uteliaalla luonteella ja kaikki uusi tuntuu kiinnostavalta. Vaikka pitsinnypläys tai kansantanssi. Kyllä niistäkin varmasti saisi mielenkiintoisia keskusteluita aikaiseksi asiaa harrastavan kanssa vaikka itse ei niistä mitään tiedäkään. Helppo on tutustua ihmisiin jos on aidosti kiinnostunut heidän jutuistaan ja vastaavasti on kiva kertoa muille siitä mitä itse osaa ja tykkää tehdä.

Tähän ei voi vastata muuta kuin ajan puute, minkä tiedät varmaan itsekkin mikäli oikeasti olet ns. utelias ja tutkiva luonne. "Aidosti kiinnostunut" vaatii jonkunasteista syventymistä aiheeseen, mikä taas vaatii aikaa. Tyhjää lätinää kyllä pystyy tuottaan ja olemaan pinnallisesti kiinnostunut vähän kaikesta. Kuitenkin se oikee kiinnostus vaatii vähän muutakin kuin pelkkää lätinää, jotta keskustelussa pääsee sille tasolle mikä oikeesti alkaa olemaan kiinnostavaa.

 

[3dfx]

En mä tiedä oletko trolli vai et, mutta jos olet ihan tosissaan ja joku muu myös ajattelee että tämä on hyvä tapa toimia toisen ihmisen kanssa, niin voin kertoa että ei ole.

Tjaa a, aika meilestäni hyvin olen kuitenkin ihmisten kanssa yleisesti pärjännyt. Oikeesti vähän kaikkialla ne turhanpäiväset selittäjät on jääny rannalle eikä niitä kukaan pidempään jaksa. Se tulee aika nopeesti esille onko aitoo kiinnostusta johonkin vai onko vaan amerikkalaista "walmartin kassaneiti"- kiinnostusta että pitää kysellä kaikkea ihan vaan kyselemisen, kohteliaisuuden ja esittämisen vuoksi. Noi selittäjät saa kyllä naisia määrissä, mutta kovinkaan kestävää suhdetta ei kovin moni pysty siitä rakentamaan, mikä on aika ymmärrettävääkin. Vähän samaa tuntuu työelämäpuolella olevan. Ne selittäjät aika tiuhaan tahtiin vaihtaa työpaikkaa. Saa selitettyä ja pöhistyä ittensä sisään helposti, mutta lopulta kun ei mitään muuta ole kuin pinnallista selitystä, niistä halutaan aika nopsaan eroon.

Jos lähtökohdat ovat vain miehiä kavereina ja kaikki kiinnostuksen aiheet on miesten juttuja eikä parisuhdetta koska naisiin ei tule luontaista kontaktia arjessa tai vapaalla, mutta sitä parisuhdetta kaipaa, niin ainoa vaihtoehto saada toimiva parisuhde on olla kiinnostunut myös naisten asioista edes jollain tasolla.

En minäkään ole kiinnostunut akan istutuksista että missä mitäkin on, mutta kyllä mä sitä autan ja jos kysyy mun mielipidettä, niin mä annan mun mielipiteen. Enkä pelkästään "ihan sama"! Ihan vastaavasti kun akkaa ei mun moottoripyörä asiat kiinnosta (ollut kerran kyydissä 5v aikana), mutta jos mä sille prätkälle jotain pihalla teen niin kyllä se tulee siihen kysymään ohi mennessä että mitä teen.

Ne on niitä pieniä asioita, toisen huomioon ottamista arjessa joka vahvistaa sitä parisuhdetta, eikä niin että asutaan saman katon alla, mutta ei tehdä mitään aidosti yhdessä eikä olla kiinnostuneita toisen menoista ja tekemisistä, vähän kuin kämppis elämää...

noi on just niitä mitä en halua tehtävän. Jos keskityn johonkin niin siihen ei tulla sillon häirittemään kysymällä jotain kysymyksiä millä ei oikeasti ole mitään merkitystä siinä hetkessä tai selittämään jotain turhanpäiväistä. Siten en myös tee samaa toiselle. Joku voi ottaa tuon huomioon ottamisena, mutta mun mielestäni tuo on häiritsemistä ja epäkunnioittavaa toista ja toisen tekemistä sekä keskittymistä kohtaan.

 

[Taneli-]

Tyhjää lätinää kyllä pystyy tuottaan ja olemaan pinnallisesti kiinnostunut

Tämähän riittää alussa tutustumiseen. Tässä esimerkkiä:
Toinen on tehnyt tämän ristipistotyön, kehut sitä ja ihastelet:

Se että saat kuulla pintapuoliisesti asioita mitä et myöhemmin tule muistamaan kuten. Se maksoi 26,90€, sen nimi oli RTO Collection D'art- On The Moment VIII - ristipistopakkaus. Siinä tuli aidakangas mikä on 100% puuvillaa sekä DMC:n valmiit 100% puuvillaa olevat langat ja mallin koko valmiina on se näkemäsi 13 x 19xm. <= tuo on OK ja siihen pitää pyrkiä. Voit kertoa latteuksia mitkä pitävät paikkansa kuten "en itse osaisi tehdä tuollaista, vau kun on kaunis, itsekin pidän luonnosta, vapaana virtaavista koskista ja kauniista maisemista" ja ohjata sen keskustelun vaikka luontoon sekä kävelyyn ja lähellä sijaitsevaan kivaan suojaisaan paikkaan minkä voisit näyttää hänelle tjsp.

Sen sijaan sinun EI tarvitse, eikä sinun otaksutakaan tietävän heti vilkaisemalla että tuossa on varmaan noin 35 eri sävyä, siinä täytyy tehdä risti sekä jälkipistot. Sinun ei tarvitse missään vaiheessa tietää että kirjonta on vanha tapa koristella kankaita sekä vaatteita, että muinaiset idän kansat (egyptiläiset, babylonialaiset sekä fryygilaiset) olivat kuuluisia kirjontataiteen harjoittajia. Että Roomalaiset kutsuivat kirjontaa neulalla maalaamiseksi tai että Kiinassa ja Japanissa on omat erilaiset rikkaat kirjontaperinteensä. Että ristipistokirjonnan epäillään kehittyneen alunperin kaksoisompeleista millä liitettiin yhteen nahankappaleita.

Eli hieman sama kuin jos joku nainen lähestyisi sinua ja kysyisi kysymyksen siitä kun rakensit jollekin valmiin konepaketin. Ei olisi kovin järkevää alkaa selittämään miten pii alunperin muodostuu tai miten Charles Babbage sai 1819 käydessään pariisissa luonnontieteellisessä akademiassa ajatuksen pystyisikö kone suorittamaan laskut nopeammin kuin ranskan etevimmät matemaatikot jotka olivat tehneet hyllykaupalla " Académie des sciencesissa " esillä olevia taulukoita. Tuskin selittäisit asiaa tuolla tavalla henkilölle joka tekisi täällä ketjun "tahtoisin rakentaa tietokoneen, mitä minun pitäisi tietää & ostaa?"

Eli pienestä voi lähteä liikkeelle eikä sukeltaa heti syvään päähän yrittäen osoittaa olevansa syvästi tietoinen asiasta. Varsinkin jos tarkoitus on vain tutustua toiseen ja pelkästään pieni kuuntelu sekä kehuminen auttaa jo pitkälle.

 

[3dfx]

Tämähän riittää alussa tutustumiseen. Tässä esimerkkiä:
Toinen on tehnyt tämän ristipistotyön, kehut sitä ja ihastelet:

Se että saat kuulla pintapuoliisesti asioita mitä et myöhemmin tule muistamaan kuten. Se maksoi 26,90€, sen nimi oli RTO Collection D'art- On The Moment VIII - ristipistopakkaus. Siinä tuli aidakangas mikä on 100% puuvillaa sekä DMC:n valmiit 100% puuvillaa olevat langat ja mallin koko valmiina on se näkemäsi 13 x 19xm. <= tuo on OK ja siihen pitää pyrkiä. Voit kertoa latteuksia mitkä pitävät paikkansa kuten "en itse osaisi tehdä tuollaista, vau kun on kaunis, itsekin pidän luonnosta, vapaana virtaavista koskista ja kauniista maisemista" ja ohjata sen keskustelun vaikka luontoon sekä kävelyyn ja lähellä sijaitsevaan kivaan suojaisaan paikkaan minkä voisit näyttää hänelle tjsp.

Sen sijaan sinun EI tarvitse, eikä sinun otaksutakaan tietävän heti vilkaisemalla että tuossa on varmaan noin 35 eri sävyä, siinä täytyy tehdä risti sekä jälkipistot. Sinun ei tarvitse missään vaiheessa tietää että kirjonta on vanha tapa koristella kankaita sekä vaatteita, että muinaiset idän kansat (egyptiläiset, babylonialaiset sekä fryygilaiset) olivat kuuluisia kirjontataiteen harjoittajia. Että Roomalaiset kutsuivat kirjontaa neulalla maalaamiseksi tai että Kiinassa ja Japanissa on omat erilaiset rikkaat kirjontaperinteensä. Että ristipistokirjonnan epäillään kehittyneen alunperin kaksoisompeleista millä liitettiin yhteen nahankappaleita.

Eli hieman sama kuin jos joku nainen lähestyisi sinua ja kysyisi kysymyksen siitä kun rakensit jollekin valmiin konepaketin. Ei olisi kovin järkevää alkaa selittämään miten pii alunperin muodostuu tai miten Charles Babbage sai 1819 käydessään pariisissa luonnontieteellisessä akademiassa ajatuksen pystyisikö kone suorittamaan laskut nopeammin kuin ranskan etevimmät matemaatikot jotka olivat tehneet hyllykaupalla " Académie des sciencesissa " esillä olevia taulukoita. Tuskin selittäisit asiaa tuolla tavalla henkilölle joka tekisi täällä ketjun "tahtoisin rakentaa tietokoneen, mitä minun pitäisi tietää & ostaa?"

Eli pienestä voi lähteä liikkeelle eikä sukeltaa heti syvään päähän yrittäen osoittaa olevansa syvästi tietoinen asiasta. Varsinkin jos tarkoitus on vain tutustua toiseen ja pelkästään pieni kuuntelu sekä kehuminen auttaa jo pitkälle.

tiedän kyllä tämän, enkä sinällään hakenut itselleni parisuhde tai "miten löydän naisia"- vinkkejä, kun tiedän sen mitä asioita pitäisi tehdä toisin että nuo asiat mahdollistuisi. esimerkiks ekaks pitäisi tietenkin tavata niitä jossain ja näin.

Enemmänkin halusin keskustella itse ilmiöstä, mihin liitin ja toin esiin oman esimerkkini, miten ne naiskontaktit saattaa monella muullakin olla sukulaisten ulkopuolella erittäin vähäisiä, eikä esimerkiksi jossain maaseudulla tinder ole mikään runsauden sarvi naiskontaktien saamseen koska siellä tinderissä ei ole ketään ja etäisyydet ovat pitkiä. Lisäksi moni asia voi mennä priorisoinnissa edelle. Jotenkin tämä keskustelu esimerkikstäni kääntyikin minuun, mikä sinällään on positiivista että täällä on avuliaita ihmisiä, ketkä haluavat auttaa ongelmien ratkaisussa ja keskittyivät ensisijaisesti ihmiseen eikä asiaan.

 

[Taneli-]

Se on helpompi pyrkiä auttamaan yhtä ihmistä koska hän pystyy yleensä vastaamaan kysymyksiin.
Jos taas puhutaan yleisesti ihmisistä ja vastauksena on:
Ei tunne yhtään naista paitsi äitinsä, äiti on jo kuollut. Kaikki kaverit miehiä, kukaan ei ole koskaan seurustellut, kenelläkään ei ole siskoja. Ei halua uusia harrastuksia, nykyisissä ei tapaa yhtään naisia. Ei käy koulua, on töissä mutta siellä ei tapaa yhtään naista. Tilaa kaiken netistä, ne tuodaan kotiin ja tuoja on aina mies. Ei käy ulkona, ei missään missä näkisi tai tapaisi naisia. Ei halua muuttaa mitään elämästään =>

Tulee ongelmaksi se että oikein mitään ei voi suositella paitsi mahdollista onettomuutta jolloin mahdollisesti apuun tuleva henkilö / hoitava henkilöstö sisältää myös naisia. Muuten mahdollisuus tavata sellaista on käytännössä olematon.

 

[Jarmot]

tiedän sen mitä asioita pitäisi tehdä toisin että nuo asiat mahdollistuisi. esimerkiks ekaks pitäisi tietenkin tavata niitä jossain ja näin.

Tässähän se on kiteytettynä monen naisettoman miehen tilanne. Naista ei saa ja se jonkin verran harmittaa. Itse tietää, että mitä pitäisi omassa tekemisessä muuttaa mutta se on sen verran vaivalloista, että ei viitsi vaivautua tekemään asialle mitään. Tästä voi päätellä, että ei ne naiset sitten kuitenkaan ihan hirveän paljon kiinnosta, mikä tietenkin on ihan okei ja tekee elämästä helpompaa.

Tuntuu vaan niin turhalta yleisellä tasolla vatvoa naisten saannin vaikeutta jos ei ole valmis itse tekemään asian eteen jotain.

 

[3dfx]

Tässähän se on kiteytettynä monen naisettoman miehen tilanne. Naista ei saa ja se jonkin verran harmittaa. Itse tietää, että mitä pitäisi omassa tekemisessä muuttaa mutta se on sen verran vaivalloista, että ei viitsi vaivautua tekemään asialle mitään. Tästä voi päätellä, että ei ne naiset sitten kuitenkaan ihan hirveän paljon kiinnosta, mikä tietenkin on ihan okei ja tekee elämästä helpompaa.

Tuntuu vaan niin turhalta yleisellä tasolla vatvoa naisten saannin vaikeutta jos ei ole valmis itse tekemään asian eteen jotain.

Olen aika moneen kertaan omalla kohdallani maininnu, että naisen saaminen ei ole prioriteettilistan kärjessä. Muut asiat menee ohi...ja kun aikaa on rajallisesti niin kaikkee ei voi tehdä.

ei sen vatvominen kovin turhaa yleisellä tasolla ole, kuitenkin tää yhteiskunta nojaa tollaseen asiaan mikä on aikasemmin tullut annettuna että väestö pariutuu ja tekee lapsia. Nyt väestöllä on pariutumisongelmia, oli se sitten kenen syy tahansa, ja nekin ketkä onnistuvat pariutumaan eivät lapsia tee. Mun mielestäni kyseessä on ihan oikee yhteiskunnan ongelma, eikä vaan yksittäisten ihmisten ongelma, niinkun se ennen ehkä oli ollut.

Siksi tää on ilmiönä kiinnostava ja sellanen että se kyllä ansaitsee keskustelun yleisellä tasollakin, ei vain yksilötasolla. Esimerkiks se kaiken selittävä markkina-arvoteoria ei oikeen ota tälläseen tilanteeseen mitään hyödyllistä kantaa, jos ongelma on siinä ettei iso osa miehistä välttämättä edes ole millään markkinalla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Siksi tää on ilmiönä kiinnostava ja sellanen että se kyllä ansaitsee keskustelun yleisellä tasollakin, ei vain yksilötasolla. Esimerkiks se kaiken selittävä markkina-arvoteoria ei oikeen ota tälläseen tilanteeseen mitään hyödyllistä kantaa, jos ongelma on siinä ettei iso osa miehistä välttämättä edes ole millään markkinalla.

Heteromiehistä varmaan melkein kaikki on "markkinoilla" sinänsä, ainakin passiivisesti, mutta kaikesta paistaa yhä enemmän se, että monilla miehillä alkaa usko mennä eivätkä tosiaan enää jaksa hirveästi vaivautua. Pariutuminen, etenkään mielekkään (ei-miehekkään) naisen kanssa, on yksinkertaisesti liian monimutkaista, vaivalloista, epätodennäköistä ja hankalaa että maksaisi enää vaivaa monen miehen näkökulmasta. Ja elämässä on yhä enemmän muutakin sisältöä...

Japanihan tässä asiassa on ollut "edelläkävijöitä", mutta yhä enemmän sama alkaa näkyä muuallakin.

 

[Nomber]

Heteromiehistä varmaan melkein kaikki on "markkinoilla" sinänsä, ainakin passiivisesti, mutta kaikesta paistaa yhä enemmän se, että monilla miehillä alkaa usko mennä eivätkä tosiaan enää jaksa hirveästi vaivautua. Pariutuminen, etenkään mielekkään (ei-miehekkään) naisen kanssa, on yksinkertaisesti liian monimutkaista, vaivalloista, epätodennäköistä ja hankalaa että maksaisi enää vaivaa monen miehen näkökulmasta. Ja elämässä on yhä enemmän muutakin sisältöä...

Japanihan tässä asiassa on ollut "edelläkävijöitä", mutta yhä enemmän sama alkaa näkyä muuallakin.

Nykyään tosiaan hyvin pärjää hengissä yksinkin ja kaikenlaista tekemistä on vaikka millä mitalla niin ei ole pakko pariutua. Samalla varmaan kriteerit nousee todella korkealle kun ei ole pakko mennä naimisiin kuten joskus ennen oli, että ylipäänsä selvisi järkevästi hengissä.

Onko tässä sitten yhteiskunnan loppu? Mahdollisesti jos kohta kukaan ei kelpaa kenellekkään ja kukaan ei tee lapsia. Joku islam tms varmaan leviää lopulta koko maapallolle kun länsimaalaiset kansat kuolevat sukupuuttoon. Ei tietysti heti tapahdu, mutta ennen sitä tulee muitakin ongelmia kuten se että kohta 90% ihmisistä on eläkkeellä.

 

[smartti]

Tuo mainittu Rollo Tomassi vaikuttaa olevan jonkun Youtube-viihdyttäjän huuhaa kirja pariutumisesta ja sitä samaa alt-right sössötystä mitä nämä muutkin monet (kaikki?) MGTOW miehet selittelee, jossa omat epäonnistumiset pariutumisessa on joidenkin muiden syytä. Vai tekeekö mielestänne kaikki tuntemanne miehet parhaansa omassa elämässään? Ei se sixpackin hankkiminen mikään ylitsepääsemätön, vain mallien saavutettavissa oleva juttu ole.

Kyllä minä ainakin pidän itseäni ihan syyllisenä siihen miksi pariutuminen on vaikeaa. Paperillahan minä olisin ihan varmaan täydellinen ukko, enkä juuri itseäni ihan hirveästi tästä eteenpäin pysty kehittelemään, jollen lue itseäni tohtorismieheksi vielä. Ongelmana minussa lienee se, että liikun hyvin vähän paikoissa / tapahtumissa missä on naisia ylipäätään paikalla ja olen vähän erikoinen, vaikka minulla on normaalejakin harrastuksia. Merkittävä osa naisista on kuitenkin ns. normaaleja ihmisiä, jolloin he haluavat myös normaalin miehen jota kehtaa esitellä kavereilleen. Sellaisen perinteisen miehen, joka katselee viikonloppusin jalkapalloa, juo maksimissaan pari olutta siinä, urheilee ja rassaa autoa näin karikatyyrisesti. Ei mitään miekka ja lohikäärmesarjaa katsovaa (Game of Thrones, siskolta kuultu halventava termi sarjalle ) ATK-nörttiä, joka pahimmillaan keräilee jotain noloa nörtti rihkamaa kotona näytille. En sano, että tässä siis mitään pahaa olisi kun itse on vähän just tuollainen turbo-nörtti, mutta kannattaa ymmärtää itseään ja muita sen verran, että hoksaa ettei itse ole välttämättä ihan kaikkien juttu. Ihan kokemuksestakin sanon, että yhteiselo sujuisi varmaan paljon mukavammin, jos molemmat olisi sieltä erikoisuuden skaalan samasta päästä.

Naisia on toki monenlaisia ja heillä omanlaisensa miesmakunsa, mutta jos nyt puhutaan sellaisesta mediaani-ihmisestä niin ymmärrän hyvin oman suosioni puutteen Tinderissä. Eteenkin kun vielä ottaa huomioon miten keskivertomies swaippailee menemään puolet oikealle ja naisilla on runsaudenpula.

Joku voisi argumentoida, että eikös tämä miehiltä parhaansa tekemisen vaatiminen ole sitä naisten hypergamiaa, mutta kaikkihan me kai halutaan ihminen kumppaniksi joka tekee parhaansa ja on intohimoinen joistakin asioista? En minä ainakaan tämän ikäisenä viitsi enää katsoa sellaista ihmistä, joka elää päämäärättömästi ja tekee vähän "jotain" vaan. Ei tarvi olla mikään uraohjus tai edes kovapalkkainen, vaan ihminen jolla on asioita missä on hyvä ja mistä tykkää ja elämänhallinta on kunnossa.

Tässä olisi hyvä ymmärtää, että Rollolla on behavioristinen lähestyminen pariutumiseen, jolla hän selittää miksi naiset valitsevat mitä valitsevat ja mitä miehen kannattaisi tässä valossa olla / miksi kannattaisi tulla. Lähtökohtana on siis reaalimaailman havainnointi ja hyväksyminen sellaisena kuin se on eikä suinkaan muiden syyttely omista epäonnistumisista. Suorastaan raakaa rakkautta jota itsekin olen tarvinnut ja varmasti tulen vielä tarvitsemaan monessa muodossa.

Nyky-yhteiskunnan turmioksi on ihmisten paapominen body positivyllä yms kivalta tuntuvilta ideologioilta kun elämä oikeasti on melkoisen raaka kilpailu. Kukin tietenkin valitsee ihan itse mitä peliä haluaa pelata.

 

[Joku_242]

Pariutuminen, etenkään mielekkään (ei-miehekkään) naisen kanssa, on yksinkertaisesti liian monimutkaista, vaivalloista, epätodennäköistä ja hankalaa että maksaisi enää vaivaa monen miehen näkökulmasta. Ja elämässä on yhä enemmän muutakin sisältöä...

Tuskinpa naisten "miehekkyys" on niinkään ongelma. Paremminkin luulisi että semmoinen vähän suoraviivaisempi (esim. vähemmän "signalointia" tai sanatonta viestintää) ja vähemmän passiivinen nainen olisi hyvinkin haluttu. Vai mitä tarkoitit sillä?

 

[Joku_242]

Näemmä Ylekin on tekemässä aiheesta juttua, ja kyselee miesten kokemuksia. Lainauksesta päätellen sielläkin on alettu tajuta, että mikä on homman juju, joten nyt on mahdollisuus päästä tilittämään kokemuksistaan toimittajille jos siltä tuntuu.

Niin lähipiirissä kuin somessakin kuulemansa ja näkemänsä perusteella Kasanen on saanut sen käsityksen, että etenkin naiset haluavat, että mies tekee vaikutuksen nopeasti – käytännössä on vain yksi mahdollisuus erottautua massasta.

– Eikö enää malteta katsella ja odottaa vähän pidempään, antaa miehelle mahdollisuutta, Kasanen pohtii.

Miehellä on vain yksi mahdollisuus tehdä vaikutus deittimaailmassa, sanoo somevaikuttaja Veli Koo (Vuodelta 2023)

Monelle miehelle voi tulla tämän päivän deittailumaailmassa tunne, ettei kelpaa kenellekään.

yle.fi

 

[huglo]

Tulipa tuossa muutaman tuttavan seurassa nähtyä kuvia joihin meikäläinenkin oli päässyt. Aika pahalta tuntui katsoa niitä. Kuin olisi puukko uponnut aivoihin, suorastaan. Että tuolta minä näytän ulkopuolisen silmin? Sellainenkin olo, että ei tuon näköiseen kukaan nainenkaan iske silmiänsä, ei ainakaan kukaan jolla on yhtään mitään valinnanvaraa.

Sitten katsoin miltä muut ihmiset näyttävät niissä kuvissa. Ei niistäkään kaikki mitään komistuksia ole, mutta mikä on normaalia? Tämä jäi ratkaisemattomaksi omassa päässä.

Kuvat oli kaikki sosiaalisesta tilaisuudesta ja varmaan siellä on jotenkin ahdistanut kuten yleensä. Kasvot kiristyvät suppuun ja ilme menee mutrulle, eihän se ole kaunista. Millähän siitäkin pääsisi. Huono ryhti ja hiustenlähtö rumentavat nekin.

Oli siellä muutama vähän parempi kuva joukossa, mutta ei niissä ollut kehumistakaan. Jotenkin epänormaalin näköinen olin edelleen. Niissä oltiin järjestäydytty kuvan ottamista varten. Nuo pahimmat olivat sellaisia että en varmaan tiennyt kuvan ottamisesta, ja sekös tästä tekee vielä surullisempaa.


Katsoin luokkakuvia ja niissä olen ihan normaalin näköinen, oikeastaan lukion loppuun asti. Intin kuvissa on jo vähän epänormaalia nähtävissä. Myöhemmin otettuja kuvia katsoessa on sitten aika usein tullut paha mieli. Jotain tässä on tapahtunut.

Jos katson peiliin niin en siellä mielestäni näytä ollenkaan niin pahalta. Ja tinderiin onnistuin joskus ottamaan lähes siedettäviä kuvia. Mutta miltä oikeastaan näytän ulkopuoliselle? Ja missä tilanteissa?


Tällaisia mietteitä tällä kertaa

 

[Cereal killah]

Jos katson peiliin niin en siellä mielestäni näytä ollenkaan niin pahalta. Ja tinderiin onnistuin joskus ottamaan lähes siedettäviä kuvia. Mutta miltä oikeastaan näytän ulkopuoliselle? Ja missä tilanteissa?

Tällaisia mietteitä tällä kertaa

Tämä on luultavasti ihan tyypillistä. Peiliin ja kuviin pystyy itsensä asemoimaan siten että se kulma on "sopiva" tai sellainen mihin on tottunut ja miten oikeastaan itsensä positiivisessakin mielessä näkee. Itsellä esim. nenä näyttää oikein mallikkaalta suoraan peilistä tai edestä mutta sivuprofiilista en tykkää. Erilaisiin sivuprofiileihin voi sitten törmätä satunnaisissa yhteyksissä sivupeileissä tai "yllättäen" otetuissa kuvissa. Mutta tämä on osittain psykologista että luo itselleen jotain epävarmuuksia ja ylikorostaa juttuja johon muut ei todennäköisesti edes kiinnitä huomiota. Tätä on todennäköisesti tuossa sinunkin viestissä, ja suurimmalla osalla ihmisistä on jotain vastaavaa. Eli kannattaa jotenkin päästä siihen että miksi se asia häiritsee niin paljon, sen sijaan että kokisi asian rennommin tyyliin "olen kuka olen (ja se on hyvä asia)".

 

[3dfx]

satunnaisesti otettu kuva on ongelmallinen myös siitä, että se vangitsee sen 0,00001 ajan jakson millon räpsäytät silmiäsi, niiskutat allergiaräkää nokkaasi, astut huonosti ja polvi/nilkka tms. vihlaisee, ampiainen lentää läheltäsi mitä "pelästyt" jne.

 

[huglo]

Tämä on luultavasti ihan tyypillistä. Peiliin ja kuviin pystyy itsensä asemoimaan siten että se kulma on "sopiva" tai sellainen mihin on tottunut ja miten oikeastaan itsensä positiivisessakin mielessä näkee. Itsellä esim. nenä näyttää oikein mallikkaalta suoraan peilistä tai edestä mutta sivuprofiilista en tykkää. Erilaisiin sivuprofiileihin voi sitten törmätä satunnaisissa yhteyksissä sivupeileissä tai "yllättäen" otetuissa kuvissa. Mutta tämä on osittain psykologista että luo itselleen jotain epävarmuuksia ja ylikorostaa juttuja johon muut ei todennäköisesti edes kiinnitä huomiota. Tätä on todennäköisesti tuossa sinunkin viestissä, ja suurimmalla osalla ihmisistä on jotain vastaavaa. Eli kannattaa jotenkin päästä siihen että miksi se asia häiritsee niin paljon, sen sijaan että kokisi asian rennommin tyyliin "olen kuka olen (ja se on hyvä asia)".

juuh, sen oon kuullut, että moni valittaa siitä miltä näyttää sivusta katsottuna. On noita paskoja kuvia meikäläisestä kyllä edestäpäinkin. Eikä mitään poikkeustapauksia, kyllä niitä on paljon.
Sitä miettii että miltä oikeastaan näyttää muiden silmiin. Ja missä tilanteissa näyttää. Kun sosiaalisissa tilanteissa on yleensä jonkinlainen ahdistus/jännitys/keskittyminen mukana ja siinä sitten naama vääntyy epäluonnolliseen muotoon.
Ja tämä on kyllä myös iän mukana tullut juttu, kun lukion loppuvuosiin asti kuvat on olleet paljon siedettävämpiä.
Pitääkö tässä laittaa kameroita pitkin kämppää kuvaamaan ja katsoa niistä sitten.

 

[namlepo]

Paljoko yleensä mietitte toisten ulkonäköä, kun olette ihmisten kanssa tekemisissä ihan livenä missä vaan? Niimpä. Sen verran ne muutkin miettii sun ulkonäköä.

 

[Tonnin Seteli]

Nuo pahimmat olivat sellaisia että en varmaan tiennyt kuvan ottamisesta, ja sekös tästä tekee vielä surullisempaa.

On siinäkin ahdistuksen aihe. Noin 100% ihmisistä näyttää suhteellisen paskalta yllätyskuvissa 80% ajasta, ja välillä melkein ruumiilta. Ei siinä ole mitään epätavallista.

Ja tämä on kyllä myös iän mukana tullut juttu, kun lukion loppuvuosiin asti kuvat on olleet paljon siedettävämpiä.

Tämä jää hyvin tulkinnanvaraiseksi. Onko jokin sairaus raiskannut ulkonäköä, naama jäänyt kampaamatta, niska painunut kyttyrälle tai runsasta ylipainoa kertynyt? Kaikissä näissä tapauksissa voisi olla ensisijaisesti muista kuin ulkonäkösyistä akuuttia tarvetta tehdä jotain.

 

[Taneli-]

Paljoko yleensä mietitte toisten ulkonäköä, kun olette ihmisten kanssa tekemisissä ihan livenä missä vaan? Niimpä. Sen verran ne muutkin miettii sun ulkonäköä.

Tässä on vain se psykologinen seikka että yleensä muita kohtaan on helpompi olla armollisempi kuin itseään. Toki sitten on aina myös niitä henkilöitä jotka ivaavat ja naureskelevat muiden vioille eivätkä ikinä näe itsessään mitään korjattavaa.

Suurin osa ihmisistä kuitenkin miettii omia vikojaan vaikka oikeasti muut eivät kiinnitä niihin yleensä huomiota tai ne eivät haittaa.

Esim. monelle naiselle se on vaikea uskoa että suurin osa miehistä katsoo ensimmäisenä niitä rintoja tai takamusta, varsinkin jos toinen on alasti. Eli se yksi hieman vino hammas, ehkä se vatsa mikä ei näytä sixpäckiltä kuten instagram kuvissa monilla (malleilla) tai hieman sekaisin olevat hiukset eivät todellakaan ole se asia mihin miehet kiinnittävät huomiota.

Puhumattakaan sitten asioista mihin suurin osa (hetero) miehistä ei oikeasti ikinä kiinnitä huomiota, kuten miten hyvin sukat, kengät, rintaliivit, paita, pusero, huulipuna, kynsilakka, housut jne jne sointuvat yhteen tai sopivat silmien ja hiusten väriin tai vuodenaikaan jne jne.. ehkä toiset naiset miettivät moista mutta se mies ei todellakaan. Puhumattakaan että hän muistaisi tai huomaisi onko sinulla yksi vaatekappale sama kuin viimeksi teidän tavatessanne.

 

[FarColdDistance]

Pitkän linjan poikamies, vaihteeksi ihan omilla kasvoilla ja nimellä. Onneksi huumorilla selviää pitkälle.

Jussi, 47, yrittää iskeä naisia tavalla, jota pidetään jopa pelottavana – ”Minulle on sanottu, ettei niin saa tehdä”

47-vuotias Jussi Kulonen ei ole koskaan ollut parisuhteessa. – Olen tavannut monia, mutta he eivät ole tavanneet minua, hän sanoo.

www.is.fi

 

[konakune]

Minulla exän naispuolinen serkku esitteli suvulle joka juhannus aina uuden kaverin poikaystävänään. Joka vuosi, eri kaveri. Kymmenen vuoden ajan. Siinä meni nimet ja naamat jo sekaisin.

Eräänä juhannuksena pidettiinkin sitten ihan kihlajaiset mihin piti mennä kihlajaislahjan kanssa. Ja vuotta myöhemmin tanssittiin häitä. Eri sulhasen kanssa, tietty. Uutta häälahjaa ei enää viety kun edellinen kattila kuitenkin listalta valittu. Taustalla oli tilanne, että täydellinen kirkko oli jo valittu ja varattu, mutta eron jälkeen sinne saatiin kuin saatiinkin pyydystettyä uusi sulhanen ettei kirkkoa tarvinnut perua.

Ylipäätään tämä naisihminen ei tuntunut asettuvan aloilleen sitten millään ja nyt kahta eroon päättynyttä avioliittoa myöhemmin voi vain sanoa ettei parisuhde vain ole kaikkia varten.

Vanhempansa ovat olleet 40 vuotta yhdessä, mutta naisihminen oli heidän ainokaisensa silmäterä. Tiedä sitten miten tuo vaikuttanut ”vaatimuksiin” parisuhteessa.

 

[Taneli-]

Pitkän linjan poikamies, vaihteeksi ihan omilla kasvoilla ja nimellä. Onneksi huumorilla selviää pitkälle.

Jussi, 47, yrittää iskeä naisia tavalla, jota pidetään jopa pelottavana – ”Minulle on sanottu, ettei niin saa tehdä”

47-vuotias Jussi Kulonen ei ole koskaan ollut parisuhteessa. – Olen tavannut monia, mutta he eivät ole tavanneet minua, hän sanoo.

www.is.fi

"
Kulonen on suoran toiminnan mies. Hän huomaa nopeasti, onko toisella sormusta sormessa. Jos ei ole, hän saattaa lähestyä, heittää jotain avioliittoon liittyvääkin.
"

Yksi minkä huomannut on se että jos on liian innokas se pikemminkin karkottaa ihmisiä sekä pelottaa niitä. En kyllä itsekään sinkkuna suostuisi edes pidempään juttelemaan jos joku random nainen tulisi ja alkaisi puhumaan, kertoisi nimensä ja kysyisi että kun ei sormusta nähnyt sormessa miten olisi.. ..tahtoisinko naimisiin?

Toki myös se että jos pihapiirissä on nyt "vain" 40 autoa, ulkovessa ja harrastuksina esim. Suomen jokaisen ABC:n kiertäminen voi hieman saada naisia välttämään seurustelusuhdetta...

 

[a-p]

"
Kulonen on suoran toiminnan mies. Hän huomaa nopeasti, onko toisella sormusta sormessa. Jos ei ole, hän saattaa lähestyä, heittää jotain avioliittoon liittyvääkin.
"

Yksi minkä huomannut on se että jos on liian innokas se pikemminkin karkottaa ihmisiä sekä pelottaa niitä. En kyllä itsekään sinkkuna suostuisi edes pidempään juttelemaan jos joku random nainen tulisi ja alkaisi puhumaan, kertoisi nimensä ja kysyisi että kun ei sormusta nähnyt sormessa miten olisi.. ..tahtoisinko naimisiin?

Lisäksi tuo sormuksen käyttämättömyys ei ole pakosti tarkoittamassa sitä sinkkuutta. Vanhemmat ovat olleet naimissa ysärin slusta lähtien ja isäukko ei käyttele sormusta, koska työtehtävät.

Sormuksen käyttö työtehtävissä on melko riski ja parhaillaan tapaturman sattuessa se sormus pistää sormen lopullisesti särki. Sitten sormus on pysynyt kotosalla, eikä se ole pahemmin työvuorojen jälkeen mennyt sormeenkaan

 

[konakune]

Pitkän linjan poikamies, vaihteeksi ihan omilla kasvoilla ja nimellä. Onneksi huumorilla selviää pitkälle.

Jussi, 47, yrittää iskeä naisia tavalla, jota pidetään jopa pelottavana – ”Minulle on sanottu, ettei niin saa tehdä”

47-vuotias Jussi Kulonen ei ole koskaan ollut parisuhteessa. – Olen tavannut monia, mutta he eivät ole tavanneet minua, hän sanoo.

www.is.fi

Omasta puolestani sanoisin, että epäsiisteys niin kotona kuin ulkonäössä valitettavasti karkottaisi.
Ehkä kaupunkiasuntonsa on siistimpi? Jussihan on ihan fiksussa ammatissa, ja on varmaan hauskaa seuraa. Mutta epäsiisteys on pitkä miinus, sekä mielikuva romujen hamstraajaasta tulee, kaikkia naisia se ei tietenkään haitanne

 

[Erkki_erikeepperi]

Omasta puolestani sanoisin, että epäsiisteys niin kotona kuin ulkonäössä valitettavasti karkottaisi.
Ehkä kaupunkiasuntonsa on siistimpi? Jussihan on ihan fiksussa ammatissa, ja on varmaan hauskaa seuraa. Mutta epäsiisteys on pitkä miinus, sekä mielikuva romujen hamstraajaasta tulee, kaikkia naisia se ei tietenkään haitanne

Assosioituminen Venäjään ei myöskään ole kovin suuressa huudossa tänä päivänä... (Ladat + tatuoinnit sormissa!)

Mutta kyllä isoin ongelma taitaa olla ulkonäkö, ja ehkä pelissäkin on parantamisen varaa, vaikka onkin kiitettävän innokas ja aktiivinen - ehkä silti vähän väärällä tavalla.

Mutta koska rahasta ei tunnu olevan puutetta, niin miksei lähde merta edemmäs kalaan? Vaikka hemmetti sinne Venäjälle sitten, jos fanittaa sitä muutenkin... Siellä nyt ainakin on halukkaita naisia yllin kyllin tällä hetkellä. Sitä en sitten osaa sanoa, miten realistista on saada sellainen tuotua Suomeen byrokratian kannalta.

Päällimmäisin fiilis on siis, että mies on jotenkin hyväuskoisen naivi. Ei vielä ihan ole snaijannut, että mikä on pelin henki.

 

[smario]

Vähän hupaisa kyllä tuo kuva tosta Jussista istumassa tuossa keittiössään… vähissä lienee naiset ketkä viehättyy tuosta.

 

[kuoris]

Jussihan on vähän kuin Murray Stranger Things sarjasta. Selvästi huumoria, pilkettä silmäkulmassa ja itseironiaa. Olen varma että tuon jutun jälkeen löytää naisen kunhan rima vaan ei ole liian korkealla. Mistään Winona Ryderista on turha haaveilla mutta joku perus-pirkko maalaiskunnasta löytynee.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jussihan on vähän kuin Murray Stranger Things sarjasta. Selvästi huumoria, pilkettä silmäkulmassa ja itseironiaa. Olen varma että tuon jutun jälkeen löytää naisen kunhan rima vaan ei ole liian korkealla. Mistään Winona Ryderista on turha haaveilla mutta joku perus-pirkko maalaiskunnasta löytynee.

Tai hieman toisen todellisuuden Ismo Leikola. Jolla muuten sattumoisin hänelläkin oli pariutumisvaikeuksia kun palasi Suomeen ja luuli, että naisia syöksyy sisään ovista ja ikkunoista.

Ikää alkaa olla sen verran, että pikku hiljaa alkaa sukupuolijakaumatkin tasoittumaan ja mummo-pirkkoja voisi olla saatavilla kenties.

 

[all-in]

Tai hieman toisen todellisuuden Ismo Leikola. Jolla muuten sattumoisin hänelläkin oli pariutumisvaikeuksia kun palasi Suomeen ja luuli, että naisia syöksyy sisään ovista ja ikkunoista.

Ikää alkaa olla sen verran, että pikku hiljaa alkaa sukupuolijakaumatkin tasoittumaan ja mummo-pirkkoja voisi olla saatavilla kenties.

Onko nämä Leikolan oletetut pariutumisvaikeudet hänen itsensä kertomia vai @Erkki_erikeepperi päätelmiä?

 

[Erkki_erikeepperi]

Onko nämä Leikolan oletetut pariutumisvaikeudet hänen itsensä kertomia vai @Erkki_erikeepperi päätelmiä?

Ihan iltalööppilehden juttu oli aiheesta, ja olen melko varma, että siitä on ollut tässäkin ketjussa aiemmin puhetta.

 

[Taneli-]

Onko nämä Leikolan oletetut pariutumisvaikeudet hänen itsensä kertomia vai @Erkki_erikeepperi päätelmiä?

Hieman vitsaillen asiasta on (Ismo siis) todennut tuota eri haastatteluissa sekä tietysti vitseissä. Esim. tässä on ihan suomenkielellä juttua missä asiaa sivutaan:

Ismo Leikola kertoi sinkkuelämästään Joonas Nordman Show’ssa – havaitsi selvän eron suomalais- ja yhdysvaltalaisnaisten välillä

Ismo Leikola kertoi sinkkuajoistaan Joonas Nordman Show’ssa.

www.is.fi

 

[FarColdDistance]

Lisää ikisinkkuja omalla nimellä

Sauli, 43, on elänyt koko aikuisikänsä yksin – tätä asiaa hän katuu

Yle Perjantai-dokkarissa seurataan Sauli Paavolaa, jonka kokemus elämästä perustuu enimmäkseen elokuviin ja peleihin.

www.is.fi

 

[4play]

Lisää ikisinkkuja omalla nimellä

Erittäin matala markkina-arvo yhdistettynä olemattomiin markkinointitaitoihin, niin lopputulos valitettavasti on tämä.

 

[mitsumies]

Erittäin matala markkina-arvo yhdistettynä olemattomiin markkinointitaitoihin, niin lopputulos valitettavasti on tämä.

Vähän veikkaan että Saulilla olisi ollut paljon paremmat mahdollisuudet pariutumiseen jos olisi parikymppisenä tutustunut markkina-arvoteoriaan, pick up artist juttuihin ja, tuntuu pahalta sanoa tämä, Andrew Taten juttuihin. Jostain pitää liikkeelle lähteä ja aivan varmasti lopputulos olisi ollut parempi kuin nyt, eli ei mikään.

Paavola uskoo johtuneen hänen puutteellisista ihmissuhdetaidoistaan

Näitä jos ei lähde kehittämään systemaattisesti niin lopputulos on tämä. Nollasta on aina vaikea ponkaista (mistäkö tiedän?) ja tulee takkiin mutta kokemus kerrallaan sitä oppii hiljalleen kun vain hakeutuu uusiin tilanteisiin ja heittäytyy.

PARIKYMPPISENÄ mies haaveili omasta perheestä sekä jatkokoulutuksesta ammattikoulun lisäksi. Elämä ei kuitenkaan mennyt halutusti: opinnot jäivät, töitä ei löytynyt ja perhe jäi perustamatta.

Mikähän tässäkin taustalla, MT ongelmat? Vakava masennus on kyllä varmasti todella iso este saada mitään aikaan, traagisiahan nämä kohtalot ovat kun elämä menee niin sanotusti ohi.

 

[kuoris]

Vakava masennus on kyllä varmasti todella iso este saada mitään aikaan, traagisiahan nämä kohtalot ovat kun elämä menee niin sanotusti ohi.

En muista lukeneeni että kukaan olisi opiskelujen skippaamista katunut kuolinvuoteella. Yleensä ne on sitä että tehtiin liikaa töitä ja liian vähän vietettiin aikaa perheen tai kavereiden kanssa.

 

[3dfx]

En muista lukeneeni että kukaan olisi opiskelujen skippaamista katunut kuolinvuoteella. Yleensä ne on sitä että tehtiin liikaa töitä ja liian vähän vietettiin aikaa perheen tai kavereiden kanssa.

Se katumus tulee jo aikasemmin ja on aika yleistä, jos olisi rahkeita ja kuitnekin on ajautunu johonkin lattiahommaan mikä on vieny terveyttä eikä ehkä paljoa tykkääkkään, tehny lapsia vähän liika aikasessa vaiheessa, ollu maatilalla se kenelle se tila on aateltu lapsesta saakka jättää ja on kahleissa siinä jne. monenlaista kohtaloo on.

 

[KiLLPaTRiCK]

Se katumus tulee jo aikasemmin ja on aika yleistä, jos olisi rahkeita ja kuitnekin on ajautunu johonkin lattiahommaan mikä on vieny terveyttä eikä ehkä paljoa tykkääkkään, tehny lapsia vähän liika aikasessa vaiheessa, ollu maatilalla se kenelle se tila on aateltu lapsesta saakka jättää ja on kahleissa siinä jne. monenlaista kohtaloo on.

Kohtalolla yritetään selittää saamattomuutta?

 

[huglo]

Vähän veikkaan että Saulilla olisi ollut paljon paremmat mahdollisuudet pariutumiseen jos olisi parikymppisenä tutustunut markkina-arvoteoriaan, pick up artist juttuihin ja, tuntuu pahalta sanoa tämä, Andrew Taten juttuihin. Jostain pitää liikkeelle lähteä ja aivan varmasti lopputulos olisi ollut parempi kuin nyt, eli ei mikään.

Olikohan koko markkina-arvoteoriaa tai redpill/PUA skeneä olemassa silloin kun tuo oli parikymppinen. Andrew Tatekaan ei ollut edes aikuinen vielä siinä vaiheessa. Pariutumisen skene taisi olla vielä tuolloin paremmalla tolalla kuin nyt (@Erkki_erikeepperi) ja täysin kokemattomaksi jääminen harvinaisempaa kuin uskon sen nykyään olevan.

Itse tavallaan näin markkina-arvoteoriaa käytännössä silloin 13-20 vuotiaana. Silloin näki minkälaisille miehille ne naiset lämpenevät. Niiden ulkonäöstä, käyttäytymisestä, harrastuksista löytyi jotain yhdistäviä piirteitä. Sellaisia piirteitä joita ei itseltä niinkään löytynyt.

 

[Erkki_erikeepperi]

Olikohan koko markkina-arvoteoriaa tai redpill/PUA skeneä olemassa silloin kun tuo oli parikymppinen. Andrew Tatekaan ei ollut edes aikuinen vielä siinä vaiheessa. Pariutumisen skene taisi olla vielä tuolloin paremmalla tolalla kuin nyt (@Erkki_erikeepperi) ja täysin kokemattomaksi jääminen harvinaisempaa kuin uskon sen nykyään olevan.

Itse tavallaan näin markkina-arvoteoriaa käytännössä silloin 13-20 vuotiaana. Silloin näki minkälaisille miehille ne naiset lämpenevät. Niiden ulkonäöstä, käyttäytymisestä, harrastuksista löytyi jotain yhdistäviä piirteitä. Sellaisia piirteitä joita ei itseltä niinkään löytynyt.

PUA skene oli olemassa ainakin jo 2001, jolloin siihen ensimmäistä kertaa tutustuin.

Tunnettu alan teos "The Game":kin julkaistiin jo 2005, ja teoksessa esiintyvät henkilöt olivat olleet aktiivisia Internetin palstoilla jo aiemmin, kuten Erik von Markovik aka "Mystery".

Pelimiesteoksia toki julkaisiin jo 90-luvullakin... Mystery taisi olla kuitenkin näitä modernin PUA:n perustajia.

Mieshän oli niin iso juttu, että hänen ympärilleen tehtiin jopa TV-ohjelma, jossa miehen oppilaat iskivät naisia. Vähän erilainen näkökulma pariutumisohjelmiin...

PS. Itse en ole koskaan ollut mikään "pelimies" as such. Mutta olen ollut kuitenkin hyvin perillä alaan liittyvistä konsepteista jo siis hyvin pitkään. Ja varmasti olisi tästä ollut hyötyä muillekin miehille.

 

[mitsumies]

PUA skene oli olemassa ainakin jo 2001, jolloin siihen ensimmäistä kertaa tutustuin.

Tunnettu alan teos "The Game":kin julkaistiin jo 2005, ja teoksessa esiintyvät henkilöt olivat olleet aktiivisia Internetin palstoilla jo aiemmin, kuten Erik von Markovik aka "Mystery".

Pelimiesteoksia toki julkaisiin jo 90-luvullakin... Mystery taisi olla kuitenkin näitä modernin PUA:n perustajia.

Mieshän oli niin iso juttu, että hänen ympärilleen tehtiin jopa TV-ohjelma, jossa miehen oppilaat iskivät naisia. Vähän erilainen näkökulma pariutumisohjelmiin...

Tuo kirja on yleisestikkin viihdyttävä ja ihan hauska, harmi kun muinainen suomalainen pua blogi jossa seikkaili tarvo, kaide, maverick ja muita tapauksia on kadonnut jonnekkin kauan sitten.

Edit: löytyi mutta en ihan varma oliko tämä nyt se aito ja alkuperäinen Puakehitys vanhimmat näyttää olevan 2010.

Edit2: hauska yksityiskohta, en tiedä onko sattumaa, mutta tässä sarjassa yksi näistä (Antti Luusuaniemi) oli nimeltään "Kaide" K1, J2: Meidän poikamme merellä | M/S Romantic ja juurikin tuollainen pua sankari.

 

[GGoljatti]

88


Lisäksi tuo sormuksen käyttämättömyys ei ole pakosti tarkoittamassa sitä sinkkuutta. Vanhemmat ovat olleet naimissa ysärin slusta lähtien ja isäukko ei käyttele sormusta, koska työtehtävät.

Sormuksen käyttö työtehtävissä on melko riski ja parhaillaan tapaturman sattuessa se sormus pistää sormen lopullisesti särki. Sitten sormus on pysynyt kotosalla, eikä se ole pahemmin työvuorojen jälkeen mennyt sormeenkaan

En minäkään vakituisesti käytä sormusta vaikka olen onnellisesti naimisissa. Joudun töissä käyttämään säännöllisesti hanskoja niin tuo sormus olisi hetkessä hanskan mukana jossain roskiksessa, ja toisaalta en edes tykkää koruista. Vaimo käyttää silloin kun muistaa.