1) Markkina-arvo teoria ei ole mitenkään falsifioitavissa tuossa muodossa missä sitä täällä esitetään. Mallinnusteknisesti se voi toki olla validi ennustamaan jotain ulostuloja, mutta se ei itsessään selitä mitään.En jaksa koko ketjua lukea mutta jotenkin vihamieliseltä vaikuttaa suhtautuminen tuohon markkina-arvoteoriaan.. Mikä niissä todennäköisyyksissä ottaa niin pattiin, aina on poikkeuksia mutta jos ei puhuttaisi markkina-arvoteoriasta niitä poikkeuksia sanottaisiin anekdooteiksi jotka eivät todista miitään yleisellä tasolla. Miksi se pitää olla niin että joko uskot ma-teoriaan 100 % tai sitten kaikki on itsestä kiinni..
2) Se on yksi ja vain yksi kehikko lähestyä asiaa (perhetaloustiede), joten miksi pakotus? Tätä asiaa voi lähestyä sosiologiselta kantilta, psykologiselta kantilta, biologiselta, väestötieteelliseltä kantilta jne. joten miksi joku taloustieteellinen lähestyminen olisi yli kaiken muun ja ainoa oikea?
3) Kuinka tolkullista tai hyödyllistä on todennäköisyyksiin perustuva ajattelu, jos focus nyt pariutumisessa pitäisi olla yksilötasolla? Varmaan tiedetään populaatiotasolla, että nuoret, terveet ja rikkaat pariutuu helpommin kuin vanhat, köyhät ja sairaat. Miten tää nyt auttaa ketään yksilöä pariutumishaasteissa tai tuottaa mitään hyödynnettävissä olevaa tietoa yhteiskuntaan?
E:4) Arvolle ei esitetä missään kohtaa mitään arvon mittaa, edes järjestyssuureellista. Vain jotain outoja korrelaatioita. Jos vaikka 100 ihmistä pistetään jonoon, tai 1000 tai edes 10, olisiko hietäkään mahdollista pistää mihinkään järjestykselliseen asteikkoon markkina-arvon perusteella?
Viimeksi muokattu: