Siirrän Tinderistå tänne, kun ketju taas nousi.
Mutta tommosta että ihastutaan vaan koska kohtelee ystävällisesti taitaa tapahtua tosi miesvaltaisissa ympäristöissä, joissa naisille puskee miehiä ovista ja ikkunoista.
Kuten miehille todella naisvaltaisissa ympäristöissä.
Kyse on vaan enemmänkin siitä, että monelle naiselle tuntuu suhteen arkipäiväistyminen on jotenkin maailmanloppu. Ja sitä se on varmaan osalle miehistäkin. Pitäisi olla koko ajan sirkushuveja, tai muuten "mies ei rakastakaan".
Tää nyt on nykyihmisen ongelmia muutenkin. Kaikki mulle heti nyt, etenkin nautinto.
Aika moni nainen pitkässä suhteessa toivois vaan sitä, ettei olis pelkkä kotipiika. Toi treffi-iltoja, kukkia, yllätyksiä haluava ryhmä on ihan omaa luokkaansa, sen tunnistaa jo siitä, miten pian sormuksesta aletaan vihjailla. En tiedä kuinka yleistä, noista haluista kyllä lukee somessa, mutta sitten omissa piireissä ei moista ole.
Yleisesti miehet tuntuvat taantuvan viimeistään siinä, kun lapsi syntyy. Ykskaks naisella on kaksi lasta. Sitten asioista keskustellaan yksipuolisesti vuosia, mutta mitään ei tapahdu. Erossa ihmetellään, että mikset sanonut.
Ja siis on nipoja vaimoja, mutta itekin oon seurannut sivusta, kun isukki syö rauhassa lautasensa loppuun, ja alkaa sitten arvostella lasten syöttämistä, kun äiti on yrittänyt syödä itse ja kaitsee kahden alle kouluikäisen perään ruokapöydässä, toinen sylissä kun ei ole syöttötuoleja. Ei siinä tarvita sirkustemppuja vaan kumppanuutta, jota äiti sai minulta, vaikka tapasin lapset ehkä toista kertaa.
Ketjuun palaten, some on muuttanut treffimaailmaa ihan hirveästi, kun naiset oppivat enemmän siitä, millaisia suhteet ja perhe-elämä voivat olla. Kyse ei ole yhdestä likaisesta sukasta lattialla, vaan monen asian kokonaisuudesta, joka vaan tekee sen esteen, että tää ei pääse jatkoon. Kemiaa ei synny, kun alitajunnassa käy jokin karsea tilanne enneunena. Ja kun siltikin siinä valinnassa voi tehdä virheitä, etenkin niillä pillereillä.
Mietin eilen myös sitä, että jos mun, millenniaalinaisen mielikuva miehistä on teinistä saakka ollut se, että he haluavat naisilta vain pildeä, niin mitä tämä on aiheuttanut. Ajatteliko nuori nainen näin 1820-luvulla? Tai edes 50-luvulla? Varmasti on tiedetty, että se miehiä kiinnostaa, mutta minä olen saanut lukea Kissin tsätissä kieltä, joka ei lapselle kuulu. Olen lukenut miesten puheita naisista, mikä ei ole kovinkaan imartelevaa. Ja jatkuu edelleen. Mä olen kasvanut tällaisessa maailmassa enkä voi tietää, miltä muu tuntuu, mutta pakkohan tällaisen on vaikuttaa mieskuvaani?
Ja mitä nykynuorten mies- ja naiskuvat ovat? Mulla sentään ulkonäköasiat on eroteltu julkkiksiin, mutta nyt ne ovat taviksillakin. Suomessa sentään saunakulttuuri, mutta miettikää niitä, jotka näkisivät toisen luonnollisen vartalon vasta petipuuhiin päästessä. Mitkä paineet omasta, ja etenkin edelleen naisilla. Saa olla todella vahva luonne, jotta uskaltaa laittaa itsensä näytille, kun vastapuoli saattaa hyvinkin videoida kaiken ja levittää maailmalle, tai edes vain sanoin.
Jos koette pariutumisen vaikeaksi nyt, niin huhheijjaa mitä tulee. Tbh, tän takia itsellenikin seurustelematon mies on vähän mietityttävämpi asia, vaikka muuten en koe seurustelemattomuutta punalippuna tms. Pelkään, että mies on netin takia pilalla. (Nyksän ei pitäisi olla, mutta silti en koe kelpaavani. Hyvin syö itsetuntoa. Jollekin kelpaisin, koska pillu. No jipii.)
