Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Joku_242]

Miksi tällainen kiinnostaisi yhtään ketään, jos itse ei ole kiinnostunut itsensäkehittämisestä ollenkaan? Mitä tarjottavaa sellaisella henkilöllä on? Netflixiä ja Salkkareita?

Siis meinaatko ettei ilman suurta intohimoa ja omistautumista voi olla kiinnostunut mistään muusta kuin salkkareista ja Netflixistä? Itse ainakin olen kiinnostunut suht. monista asioista, muttei ole erityistä intohimoa enkä omistaudu millekään.

 

[Jarmot]

Tosin tuosta että miettii mitä tarjottavaa itsellä on, niin se ei välttämättä luo treffailusta kovin positiivista kuvaa oli sitä tarjottavaa tai ei. Sehän käytännössä implikoi että miehet ei ole ihmisenä ollenkaan kiinnostavia, vaan heidän arvo on vain se, mitä tarjottavaa heillä on. Tämä ei ole esim. varakkaalle miehelle kovin miellyttävä lopputulos sekään.

Tarjottavalla ei tarvitse olla mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Se voi olla vaikka sitä, että olet hyvä keskustelija tai huomaavainen tai kiinnostunut samoista asioista kuin potentiaalinen kumppani. Tarjottavaa voi olla älykkyys, sosiaalisuus, hyvät ihmissuhdetaidot. Mikä tahansa mikä tekee sinusta sellaisen, että kanssasi on mukava olla ja viettää aikaa.

Entäs jos ei vaan ole kovin intohimoinen ihminen, eikä kiinnosta omistautua millekään tietylle asialle?

Moni tuntuu valitsevan tämän tien. Voi myös valita toisin. Halutessaan voi olla kiinnostava ja sellainen, jonka seuraan muut ihmiset mielellään hakeutuvat. Omia valintojahan ne on, plussineen ja miinuksineen.

 

[Rullis]

Riippuu vähän tapauksesta että onko perusasiat elämässä kunnossa, vai onko niin että mitään varsinaista vikaa ei ole mutta kilpailu vaan on liian kovaa.

No ei kyllä riipu. Minun kaveripiirissä ihan jokainen saanut suhteita muodostetuksi. Myös ne tutut, joilla ei ole perusasiat ollut kunnossa on suhteet saanut alulle, mutta ne on sitten loppunut, kun harva nainen jaksaa katsella mitään päivittäistä pirin vetelyä.

Entäs jos ei vaan ole kovin intohimoinen ihminen, eikä kiinnosta omistautua millekään tietylle asialle?

No sun termejä käyttäen tällaisen tyypin markkina-arvo on lähellä nollaa. En minäkään seurustelisi naisen kanssa, jota ei mikään asia elämässä kiinnosta, joten miksi vastaava mies ketään kiinnostaisi?

Veikkaan, että aika moni muukin odottaa puolisoltaan, jotain muutakin kuin nukkumista, syömistä, töissä käyntiä ja sohvalla istumista.

 

[Joku_242]

Moni tuntuu valitsevan tämän tien. Voi myös valita toisin. Halutessaan voi olla kiinnostava ja sellainen, jonka seuraan muut ihmiset mielellään hakeutuvat. Omia valintojahan ne on, plussineen ja miinuksineen.

No sun termejä käyttäen tällaisen tyypin markkina-arvo on lähellä nollaa. En minäkään seurustelisi naisen kanssa, jota ei mikään asia elämässä kiinnosta, joten miksi vastaava mies ketään kiinnostaisi?

Veikkaan, että aika moni muukin odottaa puolisoltaan, jotain muutakin kuin nukkumista, syömistä, töissä käyntiä ja sohvalla istumista.

Siis mitä te nyt taas selitätte? Intohimo ja omistautuneisuus on eri asia kuin että on kiinnostunut jostain, tai paremminkin se menee paljon pidemmälle. Vähän kuin olisi aivan täysillä mukana jossain yhdessä asiasta, sen sijaan että homma olisi vähän matalammalla intensiteetillä.

No ei kyllä riipu. Minun kaveripiirissä ihan jokainen saanut suhteita muodostetuksi. Myös ne tutut, joilla ei ole perusasiat ollut kunnossa on suhteet saanut alulle, mutta ne on sitten loppunut, kun harva nainen jaksaa katsella mitään päivittäistä pirin vetelyä.

No kyllä riippuu. Selkeästi sulla on aika erilaisia tuttavapiirejä, tulee mieleen aika monta tuttua joilla on asiat kunnossa, mutta suhteiden muodostaminen ei ole ollut ollenkaan helppoa.

Tarjottavalla ei tarvitse olla mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Se voi olla vaikka sitä, että olet hyvä keskustelija tai huomaavainen tai kiinnostunut samoista asioista kuin potentiaalinen kumppani. Tarjottavaa voi olla älykkyys, sosiaalisuus, hyvät ihmissuhdetaidot. Mikä tahansa mikä tekee sinusta sellaisen, että kanssasi on mukava olla ja viettää aikaa.

Varakkuus oli vain esimerkki. Pointti oli että tuo vihjaa että ei miehillä ole sinänsä mitään arvoa, toisin kuin naisilla.

 

[Awelonian]

Siis meinaatko ettei ilman suurta intohimoa ja omistautumista voi olla kiinnostunut mistään muusta kuin salkkareista ja Netflixistä? Itse ainakin olen kiinnostunut suht. monista asioista, muttei ole erityistä intohimoa enkä omistaudu millekään.

Meinaan. Jos ei ole intohimoa tai kiinnostusta oikein mistään, vaan lähinnä "go with flow" -periaatteella elää päivästä toiseen, jossa ainoa merkittävä asia on päivän vaihtuminen maanantaista tiistaiksi, on tällainen ihminen tylsä. Toki jos kaksi tylsää löytää toisensa, voi se olla toimivakin asia. Itselleni on ainakin melkoinen red flag jos toinen osapuoli on kaikkeen "ihan sama" tai "kaikki käy" mentaliteetilla liikenteessä. Itselläni on intohimona tähtitiede ja tanssi - ei varsinaisesti ne ehkä eniten naisia kiinnostavat asiat, mutta niistä on saanut jutun juurta hyvin puhuttua ja tehtyä. Plus aamukahdelta syysyössä on mukavaa hyggeillä toisen kanssa tähtitaivaan alla samalla käyden läpi tähtikuvioita tai syvän avaruuden kohteita - vaikkei toisella intohimoa olisikaan aihetta kohtaan. Kai jokaisella aikuisella jokin visio elämässää pitää olla, eikä vaan "meen töihin, saan rahaa, syön kotona ja meen nukkuu".

 

[Taneli-]

Siis meinaatko ettei ilman suurta intohimoa ja omistautumista voi olla kiinnostunut mistään muusta kuin salkkareista ja Netflixistä? Itse ainakin olen kiinnostunut suht. monista asioista, muttei ole erityistä intohimoa enkä omistaudu millekään.

Ehkä tässä takerrutaan nyt hieman liikaa tuohon "suurta" sanaan. Eli jos ei olisi YHTÄÄN intohimoa ja omistautumista mitä se tarkoittaisi?
Olisi mies tai nainen joka EI oikeasti tekisi mitään mikä ei olisi ehdoton välitön pakko. Eli vanhemmat vieläkin antaisivat taskurahaa, asuisi varmaan vanhempiensa luona, nämä tekisivät ruuat jne.

Täytyy olla intohimoa ja omistautumista itsensä kehittämiseen pelkästään siksi että voi asua yksin, että voi järjestää asioitaan edes sen vertaa että hakee työkkärin etuja, pidempää ajatellen edes siksi että ei joudu vankilaan ja menetä luottotietojaan.

Toki voi käyttää eri sanoja mutta ihmisillä yleensä on jokin motivaatio ja syy toimiinsa. Muuten kaikille riittäisi se että voi asua (esim. vanhemmillaan) ja minimi määrän ruokaa sekä sateelta ja kylmältä suojaisan paikan mihin kallistaa päänsä kun nukahtaa. Bonusta jos tarpeensa saisi tehdä sisätiloissa mutta ehkä se ulkovessakin tai riuku riittäisi..

Yleensä ihmiset haluavat kuitenkin enemmän.

Sitten kun kommunikoidaan puhutaan näistä asioista mitä on tehty, nähty, koettu, halutaan vielä saavuttaa jne. Niitä myös käytetään (esim. osataan tulla paikkaan missä nähdään eikä aina äiti auta tai taksi tuo ja vie. On se ehkä myös noloa jos kartan tai navigaattorin kanssa liikutaan kodin ja lähikaupan väliä tai osataan tehdä sitä ruokaa ja tarjota toisellekin)

Lähes väkisin "normaalille" ihmiselle kehittyy taitoja, tapoja sekä tottumuksia. Ei se äiti tai tarhan täti voi aina pukea ja solmia kengän-nauhoja jne jne...

Tälläisen pitäisi ja yleensä se myös jatkuu läpi elämän. Mutta sitten oikeasti ON ihmisiä jotka eivät halua kehittyä, eivät liiku, eivät tee mitään. Työ jos on, jos ei niin kotona ja yleensä kiljua tai viinaa. Sitten tietokone tai TV. Ei mitään uutta elämässä, koskaan. Kodin, kaupan ja työpaikan väliä kaikki. Jos joku hajoaa hankitaan uusi täsmälleen sama, tai sitten ei käytetä ja vanha jää hajonneena asuntoon.. ei kuulosta kovin kivalta.

 

[Joku_242]

Meinaan. Jos ei ole intohimoa tai kiinnostusta oikein mistään, vaan lähinnä "go with flow" -periaatteella elää päivästä toiseen, jossa ainoa merkittävä asia on päivän vaihtuminen maanantaista tiistaiksi, on tällainen ihminen tylsä. Toki jos kaksi tylsää löytää toisensa, voi se olla toimivakin asia. Itselleni on ainakin melkoinen red flag jos toinen osapuoli on kaikkeen "ihan sama" tai "kaikki käy" mentaliteetilla liikenteessä. Itselläni on intohimona tähtitiede ja tanssi - ei varsinaisesti ne ehkä eniten naisia kiinnostavat asiat, mutta niistä on saanut jutun juurta hyvin puhuttua ja tehtyä. Plus aamukahdelta syysyössä on mukavaa hyggeillä toisen kanssa tähtitaivaan alla samalla käyden läpi tähtikuvioita tai syvän avaruuden kohteita - vaikkei toisella intohimoa olisikaan aihetta kohtaan. Kai jokaisella aikuisella jokin visio elämässää pitää olla, eikä vaan "meen töihin, saan rahaa, syön kotona ja meen nukkuu".

Ok, ilmeisesti toimin sitten vaan sisäisesti täysin eri tavalla kuin muut. Ei ole silleen suuria tunnekokemuksia eikä siten suurta intohimoa tai omistautuneisuutta, vaikka monista asioista onkin kiinnostunut - esim. vaikka mainitsemastasi tähtiharrastuksesta.

Mutta se että möllöttäisi kotona tekemättä mitään olisi vaan helvetin tylsää.

 

[Taneli-]

Se että möllöttäisi kotona tekemättä mitään olisi vaan helvetin tylsää.

Tuo riittää, se tuo sinulle sitä omistautumista ja kiinnostusta. Esim. tiedät että eläisit (ainakin jonkun aikaa) pelkällä leivällä ja vedellä. Luultavasti olet opetellut tekemään muutakin ruokaa, enkä tarkoita nyt että tilaisit sitä lähipizzeriasta.

Se että tekee aina vaan sen vähimmän mahdollisen mikä pitää elämän yllä ei monelle riitä. Se olisi tylsää aika nopeasti. Yksi ruoka, samat vaatteet, samat aatteet, samat teot päivästä ja vuodesta toiseen.

Ei sitä aina tarvitse ajatella että haluat kehittää itseäsi, mutta fakta on että teet sitä kun vaikka ajattelet "perkele, en nyt jaksa ottaa sitä ranteen paksuista siivua kurkkua ja yhtä tomaattia, teenpäs salaatin niin on edes vähän vaihtelua".

Tai sanotaan että katsot jotain ilman suomenkielisiä tekstejä. Luet jotain englanninkielellä. Et ehkä ajattele sitä mutta pidät yllä ja parannat kielitaitoasi. Eli kehität itseäsi. Jos et olisi tehnyt sitä kertaakaan sen jälkeen kun peruskoulu/lukio loppui et välttämättä enää edes osaisi englantia.

 

[Rullis]

Siis mitä te nyt taas selitätte? Intohimo ja omistautuneisuus on eri asia kuin että on kiinnostunut jostain, tai paremminkin se menee paljon pidemmälle. Vähän kuin olisi aivan täysillä mukana jossain yhdessä asiasta, sen sijaan että homma olisi vähän matalammalla intensiteetillä.

Mahdatko itsekään tietää mitä tarkoitat?
Itsehän sä kirjoitit sanatarkalleen näin:

Entäs jos ei vaan ole kovin intohimoinen ihminen, eikä kiinnosta omistautua millekään tietylle asialle?

Jos mä kertoisin sulle mun kaverista, joka ei ole kovin intohimoinen ihminen, eikä sitä oikein kiinnosta omistautua millekään tietylle asialle.

Niin tuleeko sulle fiilis, että onpa alustavasti mielenkiintoisen kuuloinen kaveri johon on varmasti mukava tutustua? Ainakin mun korvaa kuullostaa tuon perusteella helvetin tylsältä joojoo -tyypiltä.

 

[BongisKhan]

Meinaan. Jos ei ole intohimoa tai kiinnostusta oikein mistään, vaan lähinnä "go with flow" -periaatteella elää päivästä toiseen, jossa ainoa merkittävä asia on päivän vaihtuminen maanantaista tiistaiksi, on tällainen ihminen tylsä. Toki jos kaksi tylsää löytää toisensa, voi se olla toimivakin asia. Itselleni on ainakin melkoinen red flag jos toinen osapuoli on kaikkeen "ihan sama" tai "kaikki käy" mentaliteetilla liikenteessä. Itselläni on intohimona tähtitiede ja tanssi - ei varsinaisesti ne ehkä eniten naisia kiinnostavat asiat, mutta niistä on saanut jutun juurta hyvin puhuttua ja tehtyä. Plus aamukahdelta syysyössä on mukavaa hyggeillä toisen kanssa tähtitaivaan alla samalla käyden läpi tähtikuvioita tai syvän avaruuden kohteita - vaikkei toisella intohimoa olisikaan aihetta kohtaan. Kai jokaisella aikuisella jokin visio elämässää pitää olla, eikä vaan "meen töihin, saan rahaa, syön kotona ja meen nukkuu".

Tämähän se. Aito intohimo jotain asiaa kohtaan on vaan pirun viehättävä piirre ihmisessä, enkä puhu nyt edes pelkästään romanttisessa mielessä, vaan ylipäätään. Sen asian ei tarvitse edes välttämättä hirveästi kiinnostaa itseäni, mutta toisen aito palo johonkin juttuun on vaan hiton miellyttävää ja inspiroivaa todistettavaa. Olen aina tullut paljon paremmin juttuun ihmisten kanssa, joilla on joku intohimo elämässään ja minusta on mahtavaa jutella heidän kanssaan heidän intohimostaan, koska monesti siinä saa ihan uutta näkökulmaa elämään ylipäätään. Toki intohimosta on lyhyt matka pakkomielteeseen ja jotkut intohimot on sellaisia, että parisuhdemielessä niiden sovittaminen yhteiselämään saattaa olla vähän haastavaa, mutta lähtökohtaisesti aito intohimo on silti erittäin positiivinen juttu ihan sukupuolesta riippumatta.

Tähän liittyen, yksi juttu mitä olen aina ihmetellyt syvästi on se, miten monet ihmiset päätyvät parisuhteeseen, jossa toinen tai molemmat aktiivisesti halveksuvat toistensa mielenkiinnon tai suoranaisen intohimon kohteita. Niinku miksi? Itse olen aina ottanut lähtökohdaksi parisuhteissa sen, että ei tarvitse tykätä kaikista samoista jutuista kuin minä tykkään, mutta se että oikeasti väheksyy minulle tärkeää asiaa on about isoin mahdollinen punainen lippu mitä löytyy. Sama tietysti toiseen suuntaan. En ole kiinnostunut lähellekään samoista asioista kuin vaimoni, mutta jos hän kohkaa jostain hänelle tärkeistä asioista, niin minähän kanssa kuuntelen, koska ne ovat hänelle tärkeitä ja hän on minulle tärkeä.

 

[Joku_242]

Täytyy olla intohimoa ja omistautumista itsensä kehittämiseen pelkästään siksi että voi asua yksin, että voi järjestää asioitaan edes sen vertaa että hakee työkkärin etuja, pidempää ajatellen edes siksi että ei joudu vankilaan ja menetä luottotietojaan.

No tässä on kyllä ylisanojen aatelia, jos tuollainen "perustoiminnallisuus" on intohimoa tai omistautuneisuutta...

Mahdatko itsekään tietää mitä tarkoitat?
Itsehän sä kirjoitit sanatarkalleen näin:

Jos mä kertoisin sulle mun kaverista, joka ei ole kovin intohimoinen ihminen, eikä sitä oikein kiinnosta omistautua millekään tietylle asialle.

Niin tuleeko sulle fiilis, että onpa alustavasti mielenkiintoisen kuuloinen kaveri johon on varmasti mukava tutustua? Ainakin mun korvaa kuullostaa tuon perusteella helvetin tylsältä joojoo -tyypiltä.

Vastataanpa käänteiseen kysymykseen. Mitä intohimoinen ja omistautunut ihminen kuulostaa susta? Mun mielestä se tarkoittaa ihmistä, jolla on usein voimakkaita tunnekokemuksia, ja kun tämä ihminen tekee jotain, hän tekee sitä täysillä. Ei pelkkää uteliaisuutta, eikä TODELLAKAAN sitä, että riittää motivaatio perus elämänhallintaan.

 

[Rullis]

Mitä intohimoinen ja omistautunut ihminen kuulostaa susta?

Alustavasti mielenkiintoiselta. Kuten tossa @BongisKhan kirjoitti, intohimo vetää mukaansa oli se sitten kuviokelluntaa, shakkinyrkkeilyä tai tähtitiedettä. Mä en tiedä mistä sä nämä voimakkaat tunnekokemunset revit tähän? Kyllähän sä voit olla miten maanisdepressiivinen vaikka et tekis muutakun makaisit himassa.

 

[Joku_242]

Alustavasti mielenkiintoiselta. Kuten tossa @BongisKhan kirjoitti, intohimo vetää mukaansa oli se sitten kuviokelluntaa, shakkinyrkkeilyä tai tähtitiedettä. Mä en tiedä mistä sä nämä voimakkaat tunnekokemunset revit tähän? Kyllähän sä voit olla miten maanisdepressiivinen vaikka et tekis muutakun makaisit himassa.

No helvetti siitä, että sana "intohimo" itsessään viittaa voimakkaisiin tunteisiin.

 

[Rullis]

No helvetti siitä, että sana "intohimo" itsessään viittaa voimakkaisiin tunteisiin.

Google tarjoaa tällaista selitystä sanalle intohimo:
"Intohimo tarkoittaa pysyvää voimakasta halua tehdä jotakin itselleen rakasta ja merkityksellistä asiaa."

Näin minä myös itse sen ymmärrän. Vai väitätkö, että ilman intohimoa ei voi olla voimakkaita tunteita? Ilmeisesti vastasin väärin minulle esitettyyn avoimeen kysymykseen...

 

[Joku_242]

Google tarjoaa tällaista selitystä sanalle intohimo:
"Intohimo tarkoittaa pysyvää voimakasta halua tehdä jotakin itselleen rakasta ja merkityksellistä asiaa."

Näin minä myös itse sen ymmärrän. Vai väitätkö, että ilman intohimoa ei voi olla voimakkaita tunteita? Ilmeisesti vastasin väärin minulle esitettyyn avoimeen kysymykseen...

No katsotaas tarkemmin mitä Googlella löytyy. Kyllä tuo mun mielestä kuulostaa siltä, että siihen liittyy voimakkaita tunteita.

En siis sanoisi harrastusta intohimoksi ellei se ole hyvin merkityksellinen asia.

intohimo
Pysyvä voimakas halu.
Esimerkiksi: Intohimoksi kehittynyt syöminen, pelaaminen. Poliittiset intohimot. Sairaalloinen intohimo. Polttavan intohimon vallassa.

Intohimo

intohimo: . Mikä on intohimo. Mitä tarkoittaa intohimo. Ilmainen sivistyssanakirja.

www.suomisanakirja.fi

 

[Taneli-]

No katsotaas tarkemmin mitä Googlella löytyy. Kyllä tuo mun mielestä kuulostaa siltä, että siihen liittyy voimakkaita tunteita.

En siis sanoisi harrastusta intohimoksi ellei se ole hyvin merkityksellinen asia.

Intohimo

intohimo: . Mikä on intohimo. Mitä tarkoittaa intohimo. Ilmainen sivistyssanakirja.

www.suomisanakirja.fi

Toki, mutta tuokin täytyy hieman suhteuttaa. Eli on monia ihmisiä jotka toteavat suoraan että jo lähes pienestä pitäen ovat tehneet jotain. Esim. tunnen monia jotka toteavat että ovat läpi elämänsä pelanneet, lautapelejä, tietokonepelejä, roolipelejä, liveroolipelejä, ristikkoja jne.

Kun he ovat naimisissa se voi tarkoittaa viikon aikana vain muutamaa harvaa tuntia kun lapset ja vaimo on jo nukkumassa. Mutta se on intohimo mitä jatkavat vaikka voisivat mennä nukkumaan tai tehdä jotain muuta.

Voiko sitten sanoa että henkilö joka on lapsesta saakka katsonut telkkaria tai kuunnellut radiota olisi siihen intohimoinen. Mahdollisesti, harrastaako hän noita asioita? Mikäli kyllä (on radioamatööri, viestittelee muiden harrastajien kanssa jne tai on kerännyt ehkä satojen VHS kasettien, DVD ja BR levyjen kokoelman mitä vaalii) se on hänelle intohimo. Mikäli hän vastaa "no, tuota.. ..joka joulu katselen Lumiukko elokuvan" hän voi ehkä viettää aikaa sen TV:n ääressä mutta ei se ole intohimoa.

Ei se silti tarkoita että sen pelaamisen, radion tai elokuvien tarvisi viedä järjetöntä määrää aikaa. Ei esim. suurin osa väitä olevansa intohimoinen nukkumiseen vaikka keskimäärin käyttää noin kolmanneksen vuorokaudesta siihen.

 

[Varistin]

Intohimo on ehkä hankala termi, kun siitä on ihmisillä selkeästi erilaisia käsityksiä. Miellän intohimon joksikin sellaiseksi asiaksi, joka on oman elämän järjestämisen prioriteettilistalla hyvin kärjessä. Intohimoinen erämies priorisoi metsästysreissut kaverien kanssa puolison tarpeiden yli ja tai syksyn jahtikauden avauksen työnsä tarpeiden yli. Tilanteet ja ihmiset kuitenkin muuttuvat, eikä se intohimo välttämättä säily samana vuosikymmenien läpi.

Intohimon kohde voi kuitenkin olla abstraktimpikin, voi vaikka keskustella netissä intohimoisesti pariutumiseen ja parisuhteisiin liittyvistä asioista.

Parisuhteen saadakseen tai sellaisessa pysyäkseen ei tarvitse olla mielestäni erityisen intohimoinen ihminen minkään suhteen, mutta pitää olla olla edes kohtuullisesti kiinnostunut muista ihmisistä, avoin uusille asioille ja halukas näkemään vaivaa myös kumppanille tärkeiden eikä pelkästään omien asioidensa eteen.

 

[Joku_242]

Toki, mutta tuokin täytyy hieman suhteuttaa. Eli on monia ihmisiä jotka toteavat suoraan että jo lähes pienestä pitäen ovat tehneet jotain. Esim. tunnen monia jotka toteavat että ovat läpi elämänsä pelanneet, lautapelejä, tietokonepelejä, roolipelejä, liveroolipelejä, ristikkoja jne.

Kun he ovat naimisissa se voi tarkoittaa viikon aikana vain muutamaa harvaa tuntia kun lapset ja vaimo on jo nukkumassa. Mutta se on intohimo mitä jatkavat vaikka voisivat mennä nukkumaan tai tehdä jotain muuta.

Voiko sitten sanoa että henkilö joka on lapsesta saakka katsonut telkkaria tai kuunnellut radiota olisi siihen intohimoinen. Mahdollisesti, harrastaako hän noita asioita? Mikäli kyllä (on radioamatööri, viestittelee muiden harrastajien kanssa jne tai on kerännyt ehkä satojen VHS kasettien, DVD ja BR levyjen kokoelman mitä vaalii) se on hänelle intohimo. Mikäli hän vastaa "no, tuota.. ..joka joulu katselen Lumiukko elokuvan" hän voi ehkä viettää aikaa sen TV:n ääressä mutta ei se ole intohimoa.

Ei se silti tarkoita että sen pelaamisen, radion tai elokuvien tarvisi viedä järjetöntä määrää aikaa. Ei esim. suurin osa väitä olevansa intohimoinen nukkumiseen vaikka keskimäärin käyttää noin kolmanneksen vuorokaudesta siihen.

No mutta eihän tämä liity varsinaisesti siihen, mistä puhuttiin. Esim. väitit että intohimoa tarvitaan Kelan tukien hakemiseen. Itse en ainakaan koskaan ole tuntenut voimakasta halua Kelan lomakkeiden täyttämiseen, mutta kummallisesti se on silti onnistunut. Samoin en tarvi voimakasta halua tehdä jotain siihen, että nousen sängystä ylös sen sijaan että olisin kotona makaava lötköpötkö.

 

[Rullis]

No katsotaas tarkemmin mitä Googlella löytyy. Kyllä tuo mun mielestä kuulostaa siltä, että siihen liittyy voimakkaita tunteita.

Otetaan nyt sitä rautalankaa sitten, kun ei muuten tunnu menevän perille.

Minun palava intohimo voi olla shakki, mutta se ei tarkoita että minulla tulisi voimakkaita tunteita shakkia pelatessa tai muuten elämässä.

Sinulla voi olla voimakkaita tunteita ja vaikka mitä kohtauksia, vaikka sinulla ei olisi mitään intohimoa tai kiinnostuksen kohteita.

Joten mikä tässä on sulle epäselvää?

 

[Joku_242]

Otetaan nyt sitä rautalankaa sitten, kun ei muuten tunnu menevän perille.

Minun palava intohimo voi olla shakki, mutta se ei tarkoita että minulla tulisi voimakkaita tunteita shakkia pelatessa tai muuten elämässä.

Sinulla voi olla voimakkaita tunteita ja vaikka mitä kohtauksia, vaikka sinulla ei olisi mitään intohimoa tai kiinnostuksen kohteita.

Joten mikä tässä on sulle epäselvää?

Et taida todellakaan olla penaalin terävimpiä kyniä, vai etkö vaan lukenut mun lainausta sanakirjasta? Voimakas halu jotain kohtaan on jo itsessään tunne, ja usein siihen liittyy tunteellinen suhtautuminen kyseistä asiaa kohtaan.

 

[Rullis]

Et taida todellakaan olla penaalin terävimpiä kyniä, vai etkö vaan lukenut mun lainausta sanakirjasta? Voimakas halu jotain kohtaan on jo itsessään tunne, ja usein siihen liittyy tunteellinen suhtautuminen kyseistä asiaa kohtaan.

Jep, eli sen sijaan että olisit tuota minun rautalanka esimerkkiä koittanut jotenkin kumota niin rupeat päätä aukomaan.

Ei ehkä kannata kysyä sitten mitään, jos ei pysty toisten vastauksia käsitteleen ja ymmärtämään. Ei mulla tähän muuta, onnea vaan pariutumiseen.

 

[Joku_242]

Jep, eli sen sijaan että olisit tuota minun rautalanka esimerkkiä koittanut jotenkin kumota niin rupeat päätä aukomaan.

Ei ehkä kannata kysyä sitten mitään, jos ei pysty toisten vastauksia käsitteleen ja ymmärtämään. Ei mulla tähän muuta, onnea vaan pariutumiseen.

No se on selvää että sun kanssa on turha keskustella - kuten totuttua on. Juurihan perustelin miksi sun väite ei pidä paikkaansa.

EDIT: Ja tässä on lisää rautalankaa, jos joku sellaista kaipaa.

Intohimoinen suhtautuminen asioihin voi olla kasvuympäristöstä opittu juttu.
– Saattaa olla, että lapsuudessa ympärillä on ollut ihmisiä, jotka ovat tehneet tiettyä asiaa suurella tunteella, ja kasvaessaan on itse ryhtynyt toteuttamaan samaa tapaa, Cavén sanoo.

...

Temperamentin piirteet ovat suhteellisen pysyviä, ja siksi intohimoihmiseksi ei voi tuosta vain ryhtyä. Eivätkä kaikki edes halua.

Mistä kertoo, jos ei ikinä hurahda mihinkään? Psykologin mukaan saatat olla intohimoisempi kuin ajattelitkaan

Intohimoihmiset kertovat treenisuorituksistaan ja koiranäyttelyistä kertyneistä palkinnoista. Mitä jos ei itse hurahda ikinä mihinkään?

www.terve.fi

 

[Taneli-]

No mutta eihän tämä liity varsinaisesti siihen, mistä puhuttiin. Esim. väitit että intohimoa tarvitaan Kelan tukien hakemiseen. Itse en ainakaan koskaan ole tuntenut voimakasta halua Kelan lomakkeiden täyttämiseen, mutta kummallisesti se on silti onnistunut. Samoin en tarvi voimakasta halua tehdä jotain siihen, että nousen sängystä ylös sen sijaan että olisin kotona makaava lötköpötkö.

Ei tarvitse omata intohimoa kaavakkeiden täyttelyyn mutta esim. intohimo siihen että haluaa olla itsenäinen.
Koska muutehan helpointa (tosin ei itsenäistä) olisi se että vanhemmat hoitaisivat "kaiken".

Suurin osa meistä kuitenkin (kaikista jotka tunnen, Suomalaisista) haluaa intohimoisesti olla omillaan toimeen tuleva ja itsenäinen. Eli ei halua että asutaan vanhempien nurkissa. Mieluiten ollaan töissä. Jos ei saada töitä niin sitten kelan avustuksella vaikka eletään vaikka "helpommalla pääsisi" kun mentäisiin vaan takaisin kotiin, olisi täysi ylläpito jne.

Tai yhden täysi-ikäisen naisen tiedän joka asuu vanhempiensa luona (äitinsä) on varmaan lähelle 40 vuotias. Mutta hänellä on sitten muitakin ongelmia. Ei ole koskaan saanut mitään ammattia taisi jäädä lukio kesken aikanaan, diagnosoitu syvempää masennusta, niin reippaasti ylipainoa että pelkkä käveleminen tuottaa vaikeuksia (oli jo noin 15 vuotta sitten päälle 140kg painoa ja pituus jotain 150-155cm lihonut siitä lisää joten uskoisin että pituus sentteinä on pienempi kuin paino kiloina nykyisin) jne.

 

[Joku_242]

Ei tarvitse omata intohimoa kaavakkeiden täyttelyyn mutta esim. intohimo siihen että haluaa olla itsenäinen.
Koska muutehan helpointa (tosin ei itsenäistä) olisi se että vanhemmat hoitaisivat "kaiken".

Hmm, en sanoisi että koin aikoinaan mitenkään erityisen suurta intohimoa itsenäisyyteen. Toki kun opiskelemaan mennessä pääsi suht. helposti asumaan soluasuntoon valtion tukemana, niin mikä ettei. Olihan se ihan mukavaa päästä pois vanhempien luota, mutta jos se olisi vaatinut suuria uhrauksia talouden tai vapaa-ajan suhteen, olisin saattanut valita toisinkin.

Pitää varmaan alleviivata että määritelmän mukaan intohimo on voimakas halu. Jos intohimoa on vain vähän, se lakkaa olemasta intohimo.

 

[Taneli-]

Itse ainakin koin hyvinkin voimakkaana "pakkona" että oli pakko saada ajokortti heti kun mahdollista (vaikka sitten tajusin aika nopeasti että se auto olikin aika turhake kun asuin niin lähellä keskustaa että sitä oikeasti tarvitse ehkä muutaman kerran vuodessa kesällä).

Samaten myös se tunne (hieman myöhemmin kun armeija oli käyty) että sai olla oman itsensä herra, vaikka se aluksi ensimmäisen kesän tarkoittikin että maksoin vuokraa yhden kahvipaketin kun lopulta muutin pois. Asuin siis alivuokralaisena asunnossa mikä oli yksi ainoa huone, ulkovessa ja sähköllä toimiva "liesi" mikä oli 2 levyn versio (luokkaa: keittolevy 2 levyinen)

Sitten muutin 680mk/kk maksavaan 40m2 yksiöön missä oli kuitenkin jotain elämisen mukavuuksia kuten juokseva vesi (tosin vain kylmä), sisä vessa ja itse sai hankkia sähköpatterit jos ei halunnut ostella puita ja lämmitellä niillä.

Varmaan siksi "pakko" että sai elää vapaana, päättää koska herää, koska menee nukkumaan, kaverit saivat tulla ja olla käymässä ilman että piti etukäteen ilmoittaa. Sai syödä mitä halusi, jos tuntui siltä saattoi lähteä vaikka reissuun Jyväskylään tai viroon ja olla siellä viikon jne. Toki se todellisuus ei sitten ihan niin ruusuista ollut mutta kuitenkin ihan hyvin eli kun teki jotain hanttihommia kuten toimi ATK kouluavustajana tms.

Olisiko ollut helpompaa asua vanhempien luona? Aivan varmasti. Olisi saanut ruuan suoraan eteen, voinut säästää hyvin rahaa ja elämä ollut helppoa. Pesulla silloin kun siltä tuntuu vs. uimahallissa käyminen kävellen kerran tai pari viikossa (ellei mennyt bussilla tai autolla, yleensä kävellen). Tietysti vielä joutui käymään vanhemmilla esim. pyykkejä pesemässä mutta kuitenkin...

Toki tuli myös tehtyä tyhmyyksiä mutta se kuuluu itsenäistymiseen, kuten päälle 1000mk puhelinlaskut mitkä tulivat lähinnä 14 400bps modeemin käytöstä tai 11 000mk tietokoneen ostaminen (kun ei ihan rahat riittäneet 15 000mk maksaneeseen kaikkein parhaimpaan malliin mikä olisi ollut joku 120mhz pentium, tuo oli vain 90 pentium)...

 

[Joku_242]

Minun kaveripiirissä ihan jokainen saanut suhteita muodostetuksi. Myös ne tutut, joilla ei ole perusasiat ollut kunnossa on suhteet saanut alulle, mutta ne on sitten loppunut, kun harva nainen jaksaa katsella mitään päivittäistä pirin vetelyä.

Palataan tähän sen verran, että noihan kuulostaa jännämiehiltä suoraan jostain Ylilaudan jutuista... kaipa sitä voi olla vaikea hahmottaa jos on nuorena ollut rajummissa piireissä (hyvä että vissiin oot niistä päässyt pois), mutta pariutumisessa erityisesti nuorena on kyse ihan muista asioista kuin elämänhallinnasta. Ite oon ollut nörttipiireissä, joissa valtaosalla on mennyt elämässä varsin hyvin, mutta varsinkin nuorena naismenestys oli monilla todella heikkoa. Kaipa siinä on ollut just se, että siinä iässä väliä on lähinnä karismalla ja supliikkitaidoilla.

Itse ainakin koin hyvinkin voimakkaana "pakkona" että oli pakko saada ajokortti heti kun mahdollista (vaikka sitten tajusin aika nopeasti että se auto olikin aika turhake kun asuin niin lähellä keskustaa että sitä oikeasti tarvitse ehkä muutaman kerran vuodessa kesällä).

Samaten myös se tunne (hieman myöhemmin kun armeija oli käyty) että sai olla oman itsensä herra, vaikka se aluksi ensimmäisen kesän tarkoittikin että maksoin vuokraa yhden kahvipaketin kun lopulta muutin pois. Asuin siis alivuokralaisena asunnossa mikä oli yksi ainoa huone, ulkovessa ja sähköllä toimiva "liesi" mikä oli 2 levyn versio (luokkaa: keittolevy 2 levyinen)

Ok, mulla tuollaisia "pakkoja" ei ole silleen ollut. Esim. autokin tuli hommattua vasta valmistuttuani... eli aika paljon on ollut semmoista "bang for the buck" -ajattelua. Kaipa ihmiset on siis aika erilaisia.

Mutta jos aiheeseen palataan, niin varmaankin intohimoiset ja omistautuvat ihmiset ovat kumppanina kiinnostavampia, mutta lähinnä sitä kautta, että he tarjoavat intensiivisempiä tunnekokemuksia (mistä erityisesti naiset välittävät), eikä niinkään sitä kautta mitä he saavat aikaan.

 

[bahis]

Olisi mies tai nainen joka EI oikeasti tekisi mitään mikä ei olisi ehdoton välitön pakko. Eli vanhemmat vieläkin antaisivat taskurahaa, asuisi varmaan vanhempiensa luona, nämä tekisivät ruuat jne.

Suomessa tuo on normaali ajattelutapa, mutta jos mennään eteläeurooppaan niin on täysin normaalia asua vanhempien luona vielä 35 vuotiaana ja äiti tekee kaiken...

 

[Taneli-]

Suomessa tuo on normaali ajattelutapa, mutta jos mennään eteläeurooppaan niin on täysin normaalia asua vanhempien luona vielä 35 vuotiaana ja äiti tekee kaiken...

Tuo on totta, siksi painotinkin myöhemässä viestissäni Suomalaiset kaverini jotka tunnen. Koska ainakin yksi espanjalainen kaveri tulee mieleen joka tyytyväisenä asui vanhempiensa luona niin pitkään että meni naimisiin, minkä jälkeen sai oman huoneen samasta talosta missä vanhemmat edelleenkin asuvat ja asuu siellä nyt vaimonsa kanssa.

Itse en vaan jotenkin pystyisi moiseen. Tosin siellä kait on enempi normaalia että kaikki (ja kaikkien) palkka annetaan äidille joka sitten jakaa rahaa vaimoille jotka sitten antavat sitä miehilleen. Itselleni jotenkin outo tapa toimia kun en ole tottunut.

Lisäksi tuo tapa taitaa Suomessakin olla kohtuullisen uusi, ennen kun asuttiin maaseudulla missä isovanhemmista, vanhemmista ja lapsista perheineen koostui monesti se suurperhe mikä asui samalla tilalla (ehkä muutamassa rakennuksessa) se oli silloin normi.

 

[melville]

Sä ajattelet asian tosi nurinkurisesti...

Olen tästä paljon puhunut eri naisien kanssa ja kaikki ovat olleet sitä mieltä että kyllä kysyä saa ja minultakin on moni kysynyt enkä koe sitä mitenkään ahdistavana tai ala asiaa analysoimaan noin tarkkaan.

Ihmisestä näkee jo 5s mikä hän on ja muutamalla kysymyksellä saa paljon lisätietoa että kannattaako jatkaa vai jäikö tämä tähän yhteen kertaan...

Täällä Aasiassa on ihan luonnollista hymyillä ja kysellä kaikenlaista ihan random tyypeiltä. Samoin on ihan luonnollista sanoa, että oot vähän läski, mutta ei se mitään

Aika vapauttavaa kävellä kadulla ja jutella naisten kanssa ja ne ei ajattele, että oot creepy, vaikka isivattaa on. Toki oon muuten hyvän näköinen, mutta läskit ja kaljut eläkeläiset voi tehdä ihan samoja juttuja. Suomessa käydessä vituttaa ne nyrpeät naamat joka paikassa, kun täällä lähes kaikki naiset hymyilee kun kohdataan ihan randomisti kadulla.

 

[melville]

Tämä. Itse olen tuollainen autojen rassailija, ja nyt viime deitit ja niistä syntyneet tapailusuhteet ovat kaikki humanistien ja muiden hippien kanssa. Vaikeaksi menisi bensalenkkarin pariutuminen kaupungissa, jos ei osaisi yhtään jutella luonnon ennallistamisesta, aasialaisesta ruokakulttuurista, tunnekasvatuksesta ja -taidoista, päihde- ja mielenterveyshoidosta, politiikasta tai kansanmusiikista.

Tsiisus. Jos oot bensalenkkari, niin ei noilla jutuilla löydy muuta kuin yhden illan juttuja. Et voi tosissasi jutella noista asioista varttia pidempään. Itse en juttele noista aiheista ikinä, koska oon suhdeihminen ja noista asioista jutteleva nainen jättää mut noin kahdessa minuutissa, koska ollaan kaikesta eri mieltä. Pillua saa muiltakin kuin ultravasureilta. Toki noilta saa hyvät kyydit, mutta ei ole sen arvoista. Don't stick your dick to crazy.

 

[bahis]

Lisäksi tuo tapa taitaa Suomessakin olla kohtuullisen uusi, ennen kun asuttiin maaseudulla missä isovanhemmista, vanhemmista ja lapsista perheineen koostui monesti se suurperhe mikä asui samalla tilalla (ehkä muutamassa rakennuksessa) se oli silloin normi.

Se on kyllä totta että joissakin asioissa nämä Espanja / Italia / Kreikka on vuosikymmeniä muita "länsimaita" jäljessä.

Mutta on niissä eteläeurooppalaisissa hyvät puolensakkin

 

[Joku_242]

Täällä Aasiassa on ihan luonnollista hymyillä ja kysellä kaikenlaista ihan random tyypeiltä. Samoin on ihan luonnollista sanoa, että oot vähän läski, mutta ei se mitään

Aika vapauttavaa kävellä kadulla ja jutella naisten kanssa ja ne ei ajattele, että oot creepy, vaikka isivattaa on. Toki oon muuten hyvän näköinen, mutta läskit ja kaljut eläkeläiset voi tehdä ihan samoja juttuja. Suomessa käydessä vituttaa ne nyrpeät naamat joka paikassa, kun täällä lähes kaikki naiset hymyilee kun kohdataan ihan randomisti kadulla.

Tää on kyllä mielenkiintoinen havainto, kun periaatteessahan siellä Aasiassa ollaan selvästi konservatiivisempia kuin Suomessa?

Tosin olen kyllä huomannut hieman samaa muualla ulkomailla - semmoinen suomalainen peruspenseys näyttää puuttuvan.

 

[baggio]

Tsiisus. Jos oot bensalenkkari, niin ei noilla jutuilla löydy muuta kuin yhden illan juttuja. Et voi tosissasi jutella noista asioista varttia pidempään. Itse en juttele noista aiheista ikinä, koska oon suhdeihminen ja noista asioista jutteleva nainen jättää mut noin kahdessa minuutissa, koska ollaan kaikesta eri mieltä. Pillua saa muiltakin kuin ultravasureilta. Toki noilta saa hyvät kyydit, mutta ei ole sen arvoista. Don't stick your dick to crazy.

Varmaankaan bensalenkkarius ei ole mikään idioottien yksinoikeus. Myös n. 15 vuotta parisuhteessa elettyä elämää koostuivat "noista jutuista", koska kaikki neljä kumppaniakin olivat noita. Pillu ilman henkistä yhteyttä ei ole teinivuosien jälkeen kiinnostanut lainkaan.

 

[No Future]

Tämä. Itse olen tuollainen autojen rassailija, ja nyt viime deitit ja niistä syntyneet tapailusuhteet ovat kaikki humanistien ja muiden hippien kanssa. Vaikeaksi menisi bensalenkkarin pariutuminen kaupungissa, jos ei osaisi yhtään jutella luonnon ennallistamisesta, aasialaisesta ruokakulttuurista, tunnekasvatuksesta ja -taidoista, päihde- ja mielenterveyshoidosta, politiikasta tai kansanmusiikista.

Itsekin tunnustan pyörimisen autojen rassailun ympärillä, eikä siinä ole mitää.

Tsiisus. Jos oot bensalenkkari, niin ei noilla jutuilla löydy muuta kuin yhden illan juttuja. Et voi tosissasi jutella noista asioista varttia pidempään. Itse en juttele noista aiheista ikinä, koska oon suhdeihminen ja noista asioista jutteleva nainen jättää mut noin kahdessa minuutissa, koska ollaan kaikesta eri mieltä. Pillua saa muiltakin kuin ultravasureilta. Toki noilta saa hyvät kyydit, mutta ei ole sen arvoista. Don't stick your dick to crazy.

Siis ruokakulttuuri, musiikkikulttuuri, päihde- ja mt-”kulttuuri”, politiikka sekä psykologia on asioita mistä ei kannata puhua kumppanin kanssa? Näin bensalenkkarit (no ok, turvakengät) jalassa täältä raksamontun pohjalta kyselen.

 

[huglo]

Olin juuri kirjoittamassa että miten olisi ihan ammattiapu, mutta olet näköjään sen itsekin huomannut... Saisi ainakin keskustella asioista ja ehkä joku ammattilainen saisi ajattelmaan asioita ns. laatikon ulkopuolelta...

Juuh, jotain terapeuttia tai vastaavaa yritän nyt etsiä.

Jotenkin tämä tapaus kyllä herätti. Olen mä ennenkin näitä asioita miettinyt mutta nyt realisoituu se haaveissa elämisen petollisuus. Osaan kuvitella sellaisen elämän itselleni jota haluaisin elää, ja sitten tuudittaudun niihin kuvitelmiin. Aika outojakin kuvitelmia välillä. Onkohan mulla rikas mielikuvitus vai onko meikäläisen todellisuus köyhä.

Ehkä tämä olo menisi hiljalleen ohi itsestäänkin mutta jos yrittäisi vähän muutenkin korjata tätä ajatusmaailmaa. Välillä huomaan että tukeudun edelleen sellaisiin ajatusmalleihin joita omaksuin ala-asteella mutta jotka eivät ehkä päde enää aikuisten maailmassa. Ja monta muuta ongelmaa.

 

[DaCapo]

Itsellänikin on vuosittain ns. heikko hetki, jolloin miettii naisettomuutta jne. Kestää ehkä muutaman viikon, mutta sen sietää, kun tietää sen menevän ohi. Heikko hetki oli tuossa kuukausi takaperin, joten voi elää taas rauhassa seuraavat 11-12 kuukautta.

 

[badboybubby]

.

 

[Lare]

Meinasin kirjoittaa nettitreffiketjuun, mutta laitanpas tänne.

Itseä alkaa hiljalleen turhauttamaan jatkuva tapailujen kaatuilu. Tuntuu olevan hyvin yleistä, että nainen sanoo kokevansa enemmän kaverillisia tunteita, vaikka haluaisi enemmän. Monesti toinen osapuoli sanoo haluavansa jatkaa vielä tuossa tilanteessa, jos romanttisia tunteita heräisi. Joissakin tapauksissa nainen taas katoaa tuon jälkeen, eli kuulostaa enemmän tekosyyltä. Ja vaikka toinen haluaisi vielä aidosti jatkaa, niin omalla kohdalla tuntuu erikoiselta, jos itsellä on tunteita pelissä.

Viimeisimmässä nainen sanoi, että minussa on kaikki, mitä miehestä hakee ja ei siksi haluaisi laittaa juttua poikki. Kieltämättä meillä oli valtavasti yhteistä ja juteltiin todella avoimesti ja syvällisesti kaikesta. Yhteistä tekemistä oli myös paljon. Toinen osapuoli ei myöskään osaa arvioida, onko ihastumisen puutteen taustalla aiempien kokemuksien aiheuttamat tunnelukot tai se, että vaatii paljon aikaa ja kaverisuhdetta ennen kuin ihastuu. Tuota tilannetta pohdin vielä tässäkin, eli miten tästä eteenpäin. Itsestä on vähän hassua "downgradeta" takaisin kaveritasolle ja odotella, jos mahdollisesti toisen tunteet herää. Mietin myös sitä, että jatketaan kaveritasolla ja aletaan myös näkemään Tinderissä muita. Ainut vain, että itsellä on tunteita toista kohtaa ja tuokaan ei tunnu luonnolliselta.

Ylipäätään saan paljon matcheja Tinderissä ja pääsen helposti treffeille. Naiset laittavat usein ensimmäisenä viestiä. Pääsen myös nykyään oikeastaan aina toisille treffeille. Itse tunnun kuuluvan Tinderissä siihen pieneen joukkoon, joka pärjää hyvin. Parin tapaamisen jälkeen vaikeustaso kuitenkin nousee selvästi. Aiemmin pohdin sitä, että olen hieman hitaasti fyysiselle tasolle lämpenevä, mutta nyt sekään ei ole ollut ongelmana, kun tiedostaa asian ja etenee luonnolliseen tahtiin, mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Monesti lukenut, kuinka joillakin on alkanut tulla naisia ovista ja ikkunoista sen jälkeen, kun on lakannut välittämästä. Eli ei näytä tunteitaan, tapailee monia samaan aikaan ja paneskelee menemään. Tuo tuntui alkuun vain stereotyyppiseltä ulinalta, mutta niin usein tullut vastaan, että tekisi mieli kokeilla. Ainut vain, että en tykkää useiden tapailusta samaan aikaan, vihaan pelien pelaamista, olen avoin ja rehellinen ja näytän tunteita. Parisuhde perustuu rehellisyydelle ja on vähän huono aloittaa esittämällä jotain muuta mitä oikeasti on. Omalla kohdalla empatia, toisesta välittäminen, avoimuus ja uskollisuus varmasti olisivat piirteitä, joita moni vakavassa suhteessa arvostaa. Mieluummin toisin nuo esille, kun esittäisin kovaa jätkää.

 

[crispezki]

Meinasin kirjoittaa nettitreffiketjuun, mutta laitanpas tänne.

Itseä alkaa hiljalleen turhauttamaan jatkuva tapailujen kaatuilu. Tuntuu olevan hyvin yleistä, että nainen sanoo kokevansa enemmän kaverillisia tunteita, vaikka haluaisi enemmän. Monesti toinen osapuoli sanoo haluavansa jatkaa vielä tuossa tilanteessa, jos romanttisia tunteita heräisi. Joissakin tapauksissa nainen taas katoaa tuon jälkeen, eli kuulostaa enemmän tekosyyltä. Ja vaikka toinen haluaisi vielä aidosti jatkaa, niin omalla kohdalla tuntuu erikoiselta, jos itsellä on tunteita pelissä.

Viimeisimmässä nainen sanoi, että minussa on kaikki, mitä miehestä hakee ja ei siksi haluaisi laittaa juttua poikki. Kieltämättä meillä oli valtavasti yhteistä ja juteltiin todella avoimesti ja syvällisesti kaikesta. Yhteistä tekemistä oli myös paljon. Toinen osapuoli ei myöskään osaa arvioida, onko ihastumisen puutteen taustalla aiempien kokemuksien aiheuttamat tunnelukot tai se, että vaatii paljon aikaa ja kaverisuhdetta ennen kuin ihastuu. Tuota tilannetta pohdin vielä tässäkin, eli miten tästä eteenpäin. Itsestä on vähän hassua "downgradeta" takaisin kaveritasolle ja odotella, jos mahdollisesti toisen tunteet herää. Mietin myös sitä, että jatketaan kaveritasolla ja aletaan myös näkemään Tinderissä muita. Ainut vain, että itsellä on tunteita toista kohtaa ja tuokaan ei tunnu luonnolliselta.

Ylipäätään saan paljon matcheja Tinderissä ja pääsen helposti treffeille. Naiset laittavat usein ensimmäisenä viestiä. Pääsen myös nykyään oikeastaan aina toisille treffeille. Itse tunnun kuuluvan Tinderissä siihen pieneen joukkoon, joka pärjää hyvin. Parin tapaamisen jälkeen vaikeustaso kuitenkin nousee selvästi. Aiemmin pohdin sitä, että olen hieman hitaasti fyysiselle tasolle lämpenevä, mutta nyt sekään ei ole ollut ongelmana, kun tiedostaa asian ja etenee luonnolliseen tahtiin, mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Monesti lukenut, kuinka joillakin on alkanut tulla naisia ovista ja ikkunoista sen jälkeen, kun on lakannut välittämästä. Eli ei näytä tunteitaan, tapailee monia samaan aikaan ja paneskelee menemään. Tuo tuntui alkuun vain stereotyyppiseltä ulinalta, mutta niin usein tullut vastaan, että tekisi mieli kokeilla. Ainut vain, että en tykkää useiden tapailusta samaan aikaan, vihaan pelien pelaamista, olen avoin ja rehellinen ja näytän tunteita. Parisuhde perustuu rehellisyydelle ja on vähän huono aloittaa esittämällä jotain muuta mitä oikeasti on. Omalla kohdalla empatia, toisesta välittäminen, avoimuus ja uskollisuus varmasti olisivat piirteitä, joita moni vakavassa suhteessa arvostaa. Mieluummin toisin nuo esille, kun esittäisin kovaa jätkää.

Sulla on varmasti elämässä kaikki asiat hyvin siin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Mitä tulee tuohon naisten katoamiseen niin luulen, että olet liikaa "saatavilla" naisille.

Se on vaan jännä fakta, jos on koko ajan läsnä niin se vie sitä jännitystä pois mitä naiset kaipaa. Se ei oo pelien pelaamista vaan enemmän primitiivinen sisäänrakennettu ominaisuus naisilla. Itse olen huomannut, että kun pystyy vetämään "bravo, going dark" aina silloin tällöin, niin naiselle jää aikaa ikävöidä sinua, joka luo jännitettä ja jännitystä. Tämä ei tarkoita etteikö voisi olla oma itsensä ja osoittamaan kiinnostusta toiseen, vaan pikemminkin sitä että sinä et ole se kuka tavoittelee ja vaan sinua joudutaan tavoittelemaan.

Se, että ei ole hankaluuksia Tinderissä on hieno juttu ja sitä kannattaa käyttää nokkelasti eduksi ja muokata oma mindset, niin että se nainen voi vaihtua "on my command". Sitä ei tietysti pidä sanoa, mutta yleisestä olemuksesta täytyy huokua että hän kenen kanssa olet juuri treffeillä on speciaali sulle (nostettu muiden yli, mutta niin ettet välitä tippaakaan jos siitä ei tule mitään). Nainen haistaa nämä asiat pitkälle.

Ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan.

 

[Jarmot]

Mietin myös sitä, että jatketaan kaveritasolla ja aletaan myös näkemään Tinderissä muita. Ainut vain, että itsellä on tunteita toista kohtaa ja tuokaan ei tunnu luonnolliselta.

Eli nainen pitää sinua varalla ja tukemassa hänen itsetuntoaan samalla kun hän hakee parempaa seuraa. Nyt osoitat ryhdikkyyttä ja sanot, että itse haluat romanttista suhdetta ja pelkkinä kavereina olo ei sinua kiinnosta. Heti kun kaverinainen löytää kiinnostavan kumppaniehdokkaan niin se sinun kaveruus unohtuu kokonaan. Älä kiusaa itseäsi, meri on täynnä kalaa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Älä kiusaa itseäsi, meri on täynnä kalaa.

Meri ei ole täynnä kalaa, vaan kalastus on nollasummapeliä, jossa naisilla on kaikki valttikortit.

Miehen ainut valttikortti on se, että voi oppia pärjäilemään ilmankin. Pitäkööt naiset tunkkinsa.

 

[Gespard]

Miehen ainut valttikortti on se, että voi oppia pärjäilemään ilmankin. Pitäkööt naiset tunkkinsa.

Voihan sitä keksiä päästään ajatuksia. Mut ei niitä tarvitse jakaa muille jos ainot tarkoitus on haukkua naisia.

 

[Francis Ford Mondeo]

Tässä on parin viimeisen kuukauden aikana tullut tutustuttua useampaankin mukavaan leidiin. Tällä hetkellä en kuitenkaan hae pidempää parisuhdetta, mutta hauskaa on pidetty ja aikaa vietetty mukavissa merkeissä muutenkin. Olen siis nelikymppinen perustylsä insinööri, mutta ilmeisesti tässä pitää ylentää itsensä alfa-chadiksi näillä meriiteillä, kun perusmiehellehän ei asiantuntijoiden mukaan ole tarjolla kuin lämmintä kättä ja sekin oma

 

[4play]

Olen siis nelikymppinen perustylsä insinööri, mutta ilmeisesti tässä pitää ylentää itsensä alfa-chadiksi näillä meriiteillä.

Tottakai pitää ylentää. Oma markkina-arvo selviää osallistumalla markkinoille ja kun kertomasi perusteella menestyt mainiosti ilman suurta vaivannäköä, niin silloin markkina-arvosi on keskimääräistä huomattavasti korkeampi.

 

[baggio]

Ylipäätään saan paljon matcheja Tinderissä ja pääsen helposti treffeille. Naiset laittavat usein ensimmäisenä viestiä. Pääsen myös nykyään oikeastaan aina toisille treffeille. Itse tunnun kuuluvan Tinderissä siihen pieneen joukkoon, joka pärjää hyvin. Parin tapaamisen jälkeen vaikeustaso kuitenkin nousee selvästi. Aiemmin pohdin sitä, että olen hieman hitaasti fyysiselle tasolle lämpenevä, mutta nyt sekään ei ole ollut ongelmana, kun tiedostaa asian ja etenee luonnolliseen tahtiin, mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Monesti lukenut, kuinka joillakin on alkanut tulla naisia ovista ja ikkunoista sen jälkeen, kun on lakannut välittämästä. Eli ei näytä tunteitaan, tapailee monia samaan aikaan ja paneskelee menemään. Tuo tuntui alkuun vain stereotyyppiseltä ulinalta, mutta niin usein tullut vastaan, että tekisi mieli kokeilla.

Mulla on toiminut parisuhteen muodostus aina niin, että juttu luistaa koko illan, ja lähtee viimeistään niillä toisilla treffeillä panemaan. ("Lähdetäänkö meille panemaan?" tai "Et kai pidä tahdittomana, jos kerron että haluan sut meille yökylään?")

Ei mulla ainakaan mitään ihastumisen tunteita edes heräisi puolituntematonta deittiä kohtaan, jos vaan juttelisin monet illat, verrattuna siihen, että kaataa sen naisen ja antaa hormonien tehdä työn. Ei ihme jos nainenkin siinä kyllästyy, kun ei mies aiheutakaan kutkutusta vaikka onkin kiva. Next!

 

[melville]

Tää on kyllä mielenkiintoinen havainto, kun periaatteessahan siellä Aasiassa ollaan selvästi konservatiivisempia kuin Suomessa?

Tosin olen kyllä huomannut hieman samaa muualla ulkomailla - semmoinen suomalainen peruspenseys näyttää puuttuvan.

Juu tietyissä asioissa ollaan konservatiivisia, mutta aasialaiset ovat keskimäärin hyvinkin ekstrovertteja ja tutustuvat helposti uusiin ihmisiin, joten tuollainen normaali kontakti ihmisiin on ihan luonnollista ja hymyn kanssa tietenkin. Aamulenkillä tulee tervehdittyä kaikkia paikallisia sukupuolesta riippumatta ihan harjoituksen vuoksi. Nyt alkaa jo sujua, mutta alussa suomalaiselle tuo oli vähän hankalaa. Suomalainen penseys ei täällä vie kovin pitkälle deittailumaailmassa.

 

[melville]

Varmaankaan bensalenkkarius ei ole mikään idioottien yksinoikeus. Myös n. 15 vuotta parisuhteessa elettyä elämää koostuivat "noista jutuista", koska kaikki neljä kumppaniakin olivat noita. Pillu ilman henkistä yhteyttä ei ole teinivuosien jälkeen kiinnostanut lainkaan.

En sanonut että bensalenkkarit ovat idiootteja, mutta omasta kokemuksesta mielenterveyshoidoista jne. jutuista keskustelevat naiset ovat vasureita ja heidän kanssaan en tule koskaan juttuun, enkä viitsi kinastella esim. politiikasta tai työelämästä jne. naisten kanssa, koska heidän jutuissaan harvemmin on mitään logiikkaa, enkä todellakaan ala myötäilemään ketään sen takia, että saisin sillä jotain hyötyä.

Täällä Aasian suunnalla tuollaisita asioista ei tule koskaan juteltua, kun on tärkeämpiäkin asioita mitä ajatella mm. mistä saa jokapäiväisen leipänsä. Kun ihmisillä on liikaa aikaa ja tarmoa, keskustelut ajautuvat johonkin turhanpäiväisinn asioihin, mistä saa helposti riitaa aikaiseksi. Täällä päin ei tarvitse koskaan kinastella mihin mennään tai mitä tehdään. Jos alat kyselemään tyhmiä naiselta, vastaus on aina "up to you". Helpompi vaan kertoa minne mennään ja mitä tehdään. Joo tiedän että kuulostaa kauhealta modernin länsimaisen ihmisen kannalta, mutta näin se oli Suomessakin 50v sitten. Siitä alkaen kaikki on mennyt päin vi**ua.

 

[Jarmot]

Meri ei ole täynnä kalaa, vaan kalastus on nollasummapeliä, jossa naisilla on kaikki valttikortit.

Miehen ainut valttikortti on se, että voi oppia pärjäilemään ilmankin. Pitäkööt naiset tunkkinsa.

Höh, katkeroituneen miehen puhetta. Suuntaa vaan sen mielenkiintonsa suunnilleen oman tasoisiin naisiin niin ei se kumppanin löytäminen sitten enää ole kuin omasta aktiivisuudesta kiinni. Jos omat paukut ei riitä kuin pulskiin yksinhuoltajiin niin sitten kannattaa touhuta niitten kanssa. Hauskempaa se on kuin katkerana tumpun kanssa puuhailla ja elää yksinäisen miehen elämää ja haaveilla laadukkaammista naisista.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jos omat paukut ei riitä kuin pulskiin yksinhuoltajiin niin sitten kannattaa touhuta niitten kanssa. Hauskempaa se on kuin katkerana tumpun kanssa puuhailla ja elää yksinäisen miehen elämää ja haaveilla laadukkaammista naisista.

Ei ole. Ei yhtään kiinnosta mitkään pulskat YH-äidit vaan ne ÄLLÖTTÄÄ. Hyi hitto.

Moni toki tykkää tai oppii tykkäämään. Hyvä heille. Kateeksi käy. Mutta mä en pysty, en vaan pysty kykenemään.

Joka tapauksessa pointti oli, että ei kannata teeskennellä vertauskuvainnollisesti, että naismarkkinat olisi kovin kalaisat. Kyllä on köyhät apajat, mutta toki aina joskus voi joku haaviin osua kun tarpeeksi innokkaasti kalastaa. Aina se mullakin flaksi joskus käy. Jopa itseäni parempitasoisten naisten kanssa. Mutta onhan tää kaikkinensa ihan naurettavaa pelleilyä nykyään ja työmäärä on ihan hirveä, jos haluaa joskus saada jotain. Rahaakin menee esimerkiksi appien maksullisiin jäsenyyksiin ja logistiikkaan.

 

[Joku_242]

En sanonut että bensalenkkarit ovat idiootteja, mutta omasta kokemuksesta mielenterveyshoidoista jne. jutuista keskustelevat naiset ovat vasureita

Kai joku sillä puolella oleva lääkäri tai psykiatri voisi myös jutella aiheesta, ja ko. ammatit mieltäisin enemmän Kokoomuksen äänestäjiksi.