Täällä on koulutuspolitiikasta ja ammattiliitoista sanottu komentteja lähiinnä "sättivään" sävyyn ja musta pointitkin ovat olleet valideja ainakin tietyltä kannalta katsoen. Mun mielestäni nuo oikein toimiessaan kuitenkin voivat tuoda asioihin vakautta ja ennustettavuutta. Jos tämä poliittinen koulutussysteemi voidaankin nähdä tietyllä tavalla rajoittavana tai kuristavana, niin toisaalta täysin kaupalliseen toimintaan perustuva koulutus mun nähdäkseni voisi myös aiheuttaa ikäviä tilanteita. JOs esim. lääkäreitä kouluttaisivat bisneslähtökohdista toimivat koulutusfirmat, niin nehän voisivat toitottaa mielinmäärin, että "Lähde tuppukylään lääkäriksi ja tienaa sumeita summia, paikkoja avoinna mielinmäärin! Me koulutamme sinut!". Tietenkin tämmönen firma pyörittäisi noita koulutuksia niin kauan kuin asiakkaita riittää, eihän niitä kiinnostaisi se, löytävätkö koulutetut lopulta töitä. Ja sitten kun tajuttaisiin että nyt niitä lääkäreitä onkin jo 20 hakemassa jokaista avointa paikkaa, niin alkaisivat toitottaa samalla tavalla muita koulutuksia. Ehkä kömpelö esimerkki, mutta musta kuitenkin tämä "kommunistinen keskusjohtoinen systeemi" ainakin oikein toimiessaan voisi koittaa haarukoida ja hallinnoida tuollaisia asioita, minkä tietynlainen "johtaminen" tai suunnittelu tuosta näkökulmasta ei oikein ole kenenkään yksityisen toimijan intresseissä.
Ammattiliittojen hyvänä puolena sanoisin, että ovathan ne kuitenkin tuoneet tietynlaista vakautta ja ennustettavuutta työmarkkinaan. Kun liitot saavat TESsin ruuvattua, niin yleensä siinä aina firmatkin tietävät pariksi kolmeksi vuodeksi, mitä palkka- ja työehtopuolella tulee heidän aloillaan tapahtumaan. Musta siinä on myös sellainen hyvä puoli, että kun työelämän asioita säädellään työehtosopimuksilla ja työlainsäädännöllä, niin jos niiden mukaan yritetään mennä, niin kyllähän se myös jos ei nyt ihan pakota niin ainakin ohjaa pidemmän aikavälin suunnittelemisen suuntaan, mikä tuo työntekijälle ennustettavuutta ja vakautta elämään.
Ja on sellaisia yritysjohtajia ja yrittäjiäkin on olemassa, joiden mielestä liitto-kuviolla on hyviäkin puolia. Tietenkin ne tuovat omalla tavallaan myös jäykkyyttä ja hidaliikkeisyyttä, mikä yksittäisen yrityksen, työntekijän, projektin tms. kannalta voi olla turhauttavaa tai jopa raivostuttavaa.
Mun mielestäni sekä politiikan ja AY-liikkeen ongelmat hyvin pitkälle johtuvat myös siitä, että niissä toimiminen tuntuu kiinnostavan yhä harvempia. Musta tämä edesauttaa sitä, että niissä piireissä ei oikein "ilma vaihdu" ja ajatukset jäykistyvät samoille radoille. Hommat pyörivät pienissä piireissä ja niistä asioista tuppaa tulemaan piirissä mukana olijoille itsetarkoitus, vaikka tarkoitus pitäisi olla palvella muita. Esim. AY-liikkeen suhteen olen sitä mieltä, että se on eräänlainen "dinosaurus" joka tavallaan tekee kuolemaa. Se on aikanaan kuitenkin syntynyt tietyissä olosuhteissa tiettyyn tarkoitukseen, lähtenyt kasvuun ja nyt tällä hetkellä on oman evoluutionsa tässä vaiheessa. Aika näyttää, mitä sille tapahtuu. Voihan se olla, että se jatkaa kuolemaansa ja kuolee lopulta kokonaan tai lähes kokonaan. Mutta pidän sitäkin mahdollisena, että jossain vaiheessa paikallinen sopiminen ja työelämä voi mennä "niin ketteräksi", että tulee tarve ja tilaus sopia rajoja ja pelisääntöjä uudelleen, ja se jossain muodossa syntyy uudelleen.
