Palkkakeskustelua on kivaa ja vähän kirvelevää seurata. Itse teen julkisella sektorilla vaativaa asiantuntijatyötä. Palkan sain ensitöikseni hinattua ns. tappiin. No, nyt ei ole horisontissa kuin harmaata. Omaan palkkaukseen voin vaikuttaa parhaimmillaankin pienen vuosittaisen henkilökohtaisen palkanlisän (2,5%) verran. Käytännössä palkanlisä ei ole sidottu työntekijän tulokseen tai osaamiseen, vaan kulloiseenkin budjettiin. Tämä on ilmoitettu aivan avoimesti kehityskeskusteluissa. Palkanlisän olen tavannut saada silloin, kun sen omasta mielestäni olisin vähiten ansainnut.
Työnarkomaanina naputtelen loputtomia töitäni usein "huvikseni" myös iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Toisinaan olen pysähtynyt miettimään, että miksi edes toimin näin. Juoksisin isomman palkkapussin perässä innolla vaikka seinään, mutta työalani (ja jossain määrin myös tutkintoni) ovat sen verran marginaalisia, että en edes keksi, mille taholle osaamistani yrittäisin tarjota. Valtiolla työskentelyssä etuna on lähinnä työn pysyvyys, mutta työ ilman kannustimia tapaa tehdä Erkistä tylsistyneen pojan. Toki toisinaan esitettyjen tappouhkausten tuomat adrenaliinityrskäykset toimivat piristeenä.