Palkkakeskustelu

[Krieg]

Mä oon ihmetelly ikinä en oo saanu palkankorotusta pyytämättä. Oon edenny joissain paikoissa tiimin vetoon ja kaikkeen ja hyvää tulosta on tehty. Joka kerta oon saanu vääntää korotuksista. Toisaalta harvassa paikkaa on ollu mitään varsinaista esimiestä. No joo ehkä sit oon vähän huono ottamaan credittejä tekemisistä joku muu sit vieny kunnian ja maineen.

Noissa mun tapauksissa palkankorotukset tuli esimiehen kautta. Niillä on keväisin käytettävissä työntekijöiden "performanceen" pohjautuva budjetti palkankorotuksia varten, jonka puitteissa sitten suosittelevat palkankorotuksia eteenpäin ylemmän johdon hyväksyttäväksi. Kaikissa kolmessa tapauksessa on ollut eri esimies, joten sikäli ei ollut kyse siitä että joku yksittäinen tyyppi vain kovasti pitäisi mun puolia Tä on varmasti pitkälti kiinni yrityksen käytännöistä, ja tuo mitä kuvailit on hyvinkin tuttua aiemmista duuneista.

 

[dropadrop]

Näitä on kyllä niin huvittavaa lukea.

Aivan varmasti voi hyvätuloisella olla tiukkaa, jos eletään yli varojen tai ollaan korvia myöten veloissa.

Ja edelleen, tuo alkoi siitä, kun joku hyvätuloinen mainitsi tarvitsevansa palkankorotuksen kun on tiukkaa. Hän ei syytellyt siitä ketään, eikä kummemmin selitellyt. Vastauksena siihen, häntä syyllistettiin siitä, että hyvätuloinen voi edes ajatella että hänellä olisi tiukkaa.

Kenellä vain voi olla tiukkaa jos elää lähellä rajoja, ei kai se vaadi yli menemistä, tai koske vain hyvätuloisia?

Kukaan ei ole täällä vaatinut sääliä hyväosaisille, on vain selitetty miten heilläkin voi olla tiukkaa. Syy selittelylle ei ole ollut mikään muu kuin tuo nillitys siitä ettei hyvätuloinen saisi sanoa sitä ääneen.

 

[Mikkos]

On kyl niin todellisuuden kadottanutta jengiä täällä (vaihteeks), että voi nyt vittu. Vakavalla naamalla kirjotellaan, ettei 2000e/5000e kuukausituloilla nyt oikeasti´olisi niin kovin suurta eroa, kun joutuu edelleen nykyään miettimään että mihin rahansa käyttää. Sitte vielä sanotaan, että on joskus tullut tienattua tuo 2k ja "muistetaan" millaista se oli.

Ite tuli nelisen vuotta sitte tienattua vielä alle 2k kuussa ja on kyllä varsin tuoreessa muistissa kuinka vitun perseestä se kädestä suuhun eläminen oli ja kun ei ollut varaa tehdä vapaa-ajalla "mitään".
Jossai vaiheessa tuli saavutettua tuplat tosta, ja joo, edelleen joutuu miettimään mihin rahansa käyttää, mutta elintaso on kyllä raketoinut ihan vieraaseen galaksiin ja nykyään elämä tuntuu ihan helvetin hyväosaiselta.
Jos elintasoaan johonkin miljonääreihin vertaa, niin joo, vaikea voi olla palkkatyöllä samalle huolettomalle tasolle päästä, mutta vähän vois jengi repiä päätään perseestä ton perspektiivittömyyden kanssa.

Varmasti suurin osa porukasta täällä joutuu loppuelämänsä "miettimään mihin rahansa käyttää", mutta niiden pohdintojen tekeminen esim. autokaupoilla on vähän eri ku jossain lidlin tarjousmakaronihyllyllä.

Mä sain viime syksynä 200e korotuksen liksaan ja siitä lähtien on tuntunu että rahaa jää joka kuukausi helvetisti ylimääräistä Sitä kun on tottunut tiettyihin menoihin ja saa tonkin verran lisää niin tuntuu että elää herroiksi.

 

[Jurppii]

Ja edelleen, tuo alkoi siitä, kun joku hyvätuloinen mainitsi tarvitsevansa palkankorotuksen kun on tiukkaa. Hän ei syytellyt siitä ketään, eikä kummemmin selitellyt. Vastauksena siihen, häntä syyllistettiin siitä, että hyvätuloinen voi edes ajatella että hänellä olisi tiukkaa.

Kenellä vain voi olla tiukkaa jos elää lähellä rajoja, ei kai se vaadi yli menemistä, tai koske vain hyvätuloisia?

Kukaan ei ole täällä vaatinut sääliä hyväosaisille, on vain selitetty miten heilläkin voi olla tiukkaa. Syy selittelylle ei ole ollut mikään muu kuin tuo nillitys siitä ettei hyvätuloinen saisi sanoa sitä ääneen.

Herätys nyt. Koko "on taloudellisesti tiukkaa"-ilmauksen merkitys katoaa jos sitä kasuaalisti käytetään tilanteissa, joissa superjahdin polttoainekulut on vähän liian suuret tuloihin nähden tai bilekämpän lainan lyhennys hidastaa kellokokoelman kasvattamista. Tai voithan sä nussia pilkkua siitä miten olet ihan oikeassa mutta jää vaan epäselväksi, että mitä arvoa keskustelullisesti tällä on?

Silloin myydään omaisuutta tai ei siirrytä suurempaan jos ei siihen rahaa ole. Mutta jos on "tiukkaa", ei myöskään ole enää realisoitavaa.

 

[potero]

Herätys nyt. Koko "on taloudellisesti tiukkaa"-ilmauksen merkitys katoaa jos sitä kasuaalisti käytetään tilanteissa, joissa superjahdin polttoainekulut on vähän liian suuret tuloihin nähden tai bilekämpän lainan lyhennys hidastaa kellokokoelman kasvattamista. Tai voithan sä nussia pilkkua siitä miten olet ihan oikeassa mutta jää vaan epäselväksi, että mitä arvoa keskustelullisesti tällä on?

Silloin myydään omaisuutta tai ei siirrytä suurempaan jos ei siihen rahaa ole. Mutta jos on "tiukkaa", ei myöskään ole enää realisoitavaa.

No tämäpä. Jos nyt vähän kärjistäen on varaa maksaa 700k euron kämppää ja 90k euron autoa ja silti tehdä mahdollisesti useita kalliita lomareissuja vuodessa ja harrastaa kaikenlaista jne., niin ei tuossa nyt kyllä voi puhua mistään taloudellisesti tiukasta tilanteesta vaikka rahaa ei noiden menojen jälkeen paljoa jäisikään.

 

[Lämpöpumppu]

Itse en ainakaan ole väittänyt, etteikö kuuden tonnin tuloilla olisi paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin parin tonnin tuloilla. Omat pakolliset menot eivät ole nousseet juurikaan tulojen noustua, sillä asun samassa asunnossa kuin lyhyen työurani alkupuolella. Nykyään voin mällätä helposti vaikka satasia ravintoloihin kuukaudessa tai matkustella ja silti laittaa vielä enemmän säästöön, mutta vaikka jättäisin kaikki huvit sekä matkustelut pois ja säästäisin rahani, niin en pääsisi irtautumaa "oravanpyörästä" vuosikymmeniin. Eli sitä rikastumisen tunnetta, jolla pääsee pois oravanpyörästä, ei tule saavuttamaan siellä ylimmän tulodesiilin alapään kuuden tonnin tuloillakaan. Arjen taloudellista valinnanvaraa on, mutta edelleen on se sama "tunne", kun heräät ennen kukonlaulun aikaa painamaan duunia ja väsyneenä duunista kotiin. Ja ei, työtä ei tarvitse vihata ja siitä voi jopa tykätä, mutta tiedätte sen tunteen, kun voisi sen sijaan valita että meneekö lainkaan töihin tällä viikolla vai ei. Töissä on käytävä ja vastuukin siellä on kasvanut palkan noustua. Rikastumisen tunne tulee itsellä vasta sitten, kun olet riippumaton työstä.

 

[Poppamies]

Itse en ainakaan ole väittänyt, etteikö kuuden tonnin tuloilla olisi paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin parin tonnin tuloilla. Omat pakolliset menot eivät ole nousseet juurikaan tulojen noustua, sillä asun samassa asunnossa kuin lyhyen työurani alkupuolella. Nykyään voin mällätä helposti vaikka satasia ravintoloihin kuukaudessa tai matkustella ja silti laittaa vielä enemmän säästöön, mutta vaikka jättäisin kaikki huvit sekä matkustelut pois ja säästäisin rahani, niin en pääsisi irtautumaa "oravanpyörästä" vuosikymmeniin. Eli sitä rikastumisen tunnetta, jolla pääsee pois oravanpyörästä, ei tule saavuttamaan siellä ylimmän tulodesiilin alapään kuuden tonnin tuloillakaan. Arjen taloudellista valinnanvaraa on, mutta edelleen on se sama "tunne", kun heräät ennen kukonlaulun aikaa painamaan duunia ja väsyneenä duunista kotiin. Ja ei, työtä ei tarvitse vihata ja siitä voi jopa tykätä, mutta tiedätte sen tunteen, kun voisi sen sijaan valita että meneekö lainkaan töihin tällä viikolla vai ei. Töissä on käytävä ja vastuukin siellä on kasvanut palkan noustua. Rikastumisen tunne tulee itsellä vasta sitten, kun olet riippumaton työstä.

Joo no tuota varten on sitten se osakkuus. Siihen tietty auttaa se kohtuullinen palkka.

 

[nallero]

Rikastumisen tunne tulee itsellä vasta sitten, kun olet riippumaton työstä.

Melkoiset on standardit, ei voi muuta sanoa.

 

[Nomber]

Melkoiset on standardit, ei voi muuta sanoa.

Kyllä minäkin sanoisin, että sitten on rikas kun ei tarvitse käydä töissä ja on silti varaa elää sellaista elämää että ei tarvitse pihistellä missään.

Mutta jokainen tietysti kokee asian erilailla. Toisille rikas on se jolla on 1000€ ja toisille se jolla on miljoona euroa ja joillekkin vain se jolla on yli sata miljoonaa.

Itselläni jää pakollisten menojen jälkeen rahaa ihan kivasti palkasta yli, eikä tarvitse miettiä riittääkö rahaa ruokaan tms mutta en nyt mitenkään rikkaaksi itseäni koe koska töissä on käytävä kuitenkin.

 

[Madhatter]

Itsellä olisi alanvaihto edessä, tuli vihdoin haettua ammattikorkeaan, nykyisin siis lähihoitajana. Oma nykyinen työtehtävähän on varsin mielenkiintoinen, olen hälytyskeskuspäivystäjänä, valvon ja asennan kotihoidon asiakkaiden turvalaitteita, työ on kolmivuorotyötä. Palkkakehityskin on tällä koulutustasolla vallan hyvä, 2012 valmistuessa vuositulot olivat n. 23.000€ palvelutalon ohjaajana, nyt 2021 vuoden tulot olivat hieman reilut 41.000€, eli bruttona reilu 3500€/kk. Peruspalkka on noin 2400€, jonka verran suunnilleen kuussa jää käteen, lisillä ja listasuunnittelulla saa sen reilun tonnin kuussa lisää, ylitöillä (joita saisi olla tekemässä jatkuvasti) pääsisi yli 50k€ tuloihin. Teen pääosin pitkää päivää (10-13h) eli työpaiviä on keskimäärin viikossa kolme, laskin että lomat mukaanlukien mulla on vuodessa vapaapäiviä reilu 180. Palkka on lähihoitajaksi aivan siellä ylimmässä 0,1%, toki työtehtäväkin on eritavalla vaativaa kuin normaali hoitotyö, vuorossa mulla on vastuu n. 2000 asiakkaan turvalaitteiden toiminnasta, hälytysten käsittelystä, tilannearviosta ja jatkohoidon varmistamisesta.

Näin matalapalkka-alallakin on mahdollista verkostoitumalla, itseään kehittämällä ja työpaikkoja vaihtamalla päästä hyvätuloisiin ja mielenkiintoisiin tehtäviin, kaikki on lopulta itsestä kiinni. Nyt työtaistelun aikana välillä on jopa vähän hävettänyt puhua omasta palkkauksesta, koska tienaan todella hyvin koulutustasoon nähden, toki palkankorotus kelpaisi, mutta olen itse vahvasti sitä mieltä, että myös hoitoalalla tasapäistämisen sijaan tulisi pyrkiä osaamisperusteiseen palkkaukseen, jolloin palkka toimisi kannustimena itsensä kehittämiseen.

Miksi sitten vaihdan alaa?

IT-ala on kiinnostanut aina, ja satuin pääsemään opiskelemaan informaatioteknologian insinööriksi (IoT), niin haluan nähdä, mihin omat rahkeet riittävät. Lisäksi kun viimeisen 14v. on ollut vuorotöissä (aiemmin ravintola-alalla), alkaa ns. normaali työaika kiinnostaa, sekä mahdollisuudet edetä uralla. Hoitoala on mun osalta pelattu läpi, eikä nykytilanteesta ole enää mahdollista edetä ilman jatkokoulutusta, ja työvuosiakin on jäljellä vielä lähemmäs 40.

 

[nallero]

Kyllä minäkin sanoisin, että sitten on rikas kun ei tarvitse käydä töissä ja on silti varaa elää sellaista elämää että ei tarvitse pihistellä missään.

Mutta jokainen tietysti kokee asian erilailla. Toisille rikas on se jolla on 1000€ ja toisille se jolla on miljoona euroa ja joillekkin vain se jolla on yli sata miljoonaa.

Itselläni jää pakollisten menojen jälkeen rahaa ihan kivasti palkasta yli, eikä tarvitse miettiä riittääkö rahaa ruokaan tms mutta en nyt mitenkään rikkaaksi itseäni koe koska töissä on käytävä kuitenkin.

Joo, asia on tietenkin subjektiivinen - eihän sille voi mitään.
Onhan toi nyt vaan silti musta aivan pöyristyttävän järkyttävää, että täällä jengi kuuluu ylimpään tulodesiiliin ja sanovat, etteivät ole kokeneet minkäänlaista rikastumisen tunnetta elämässään. Pienen perspektiivihaun paikka ois imo.

Voihan sen "rikastumisen tunteen" määrittää itse vaikka neljännentoista lamborghinin ostoon (tai vittu, vaikka sadannen), jos haluaa, mutta onko siinä mitään helvetin järkeä?

 

[Nomber]

Joo, asia on tietenkin subjektiivinen - eihän sille voi mitään.
Onhan toi nyt vaan silti musta aivan pöyristyttävän järkyttävää, että täällä jengi kuuluu ylimpään tulodesiiliin ja sanovat, etteivät ole kokeneet minkäänlaista rikastumisen tunnetta elämässään. Pienen perspektiivihaun paikka ois imo.

Voihan sen "rikastumisen tunteen" määrittää itse vaikka neljännentoista lamborghinin ostoon (tai vittu, vaikka sadannen), jos haluaa, mutta onko siinä mitään helvetin järkeä?

Itsekkin kuulun tuohon ylimpään tulodesiiliin, mutta ei se kyllä tarkoita että olisi rikas. Verot vie ison osan palkasta. Ja edelleen subjektiivinen asia miten sen kokee, mutta jos jää pari tonnia keskimääräistä enemmän käteen kuussa niin ei se nyt varsinaisesti rikkaaksi tee.

Esim. lapsiperheessä kun maksaa kaikki päivähoidot sun muut niin lopulta käteenjäävä osuus ei ole mitenkään kauheasti suurempi kuin sillä joka saa asumistukea ja päivähoidot ilmaiseksi. Toki enemmän rahaa jää, mutta termi rikas nyt ei kyllä ole ihan oikea kuvaamaan tuollaista tilannetta.

 

[Awelonian]

Pieni perspektiivihaun paikka olisi myös siinä, jos automaattisesti luulee, että 5000-6000 euron kuukausitulot tekevät "rikkaaksi". Ei Suomessa kyllä töitä tekemällä muutenkaan rikastu, mutta vaikka kuuluu ylädesiiliin, niin en koe silti olevani rikas. Hyvin toimeentuleva joo, mutta rikas on sitten asia erikseen.

 

[kaarlos]

Mulla on ainakin sinkkuna tulojen nousu tuolta ekan työpaikan vajaasta kolmesta vajaaseen seitsemään tonniin näkynyt eniten siinä, että käytännössä kaikki lisätulot on menneet sellaisenaan sijoituksiin. Vaikkei noihin sijoituksiin edes tulisi mitään tarvetta koskea, niin kyllä niiden olemassaolo vähentää stressiä ihan helvetisti. Lisäksi talous on mukavan joustava kun voi tarvittaessa jättää vaikka jossain kuussa sijoitukset tekemättä jolloin jää se pari tonnia ylimääräistä vaikka pesukoneen tai hellan uusintaan.

Alemmilla tuloilla olisi joutunut kaivamaan säästöjä aika paljon herkemmin.

 

[nallero]

Pieni perspektiivihaun paikka olisi myös siinä, jos automaattisesti luulee, että 5000-6000 euron kuukausitulot tekevät "rikkaaksi". Ei Suomessa kyllä töitä tekemällä muutenkaan rikastu, mutta vaikka kuuluu ylädesiiliin, niin en koe silti olevani rikas. Hyvin toimeentuleva joo, mutta rikas on sitten asia erikseen.

"Rikas" on aika subjektiivinen määritelmä edelleen. Musta on naurettavaa jos kuuluu hyvätuloisimpaan kymmeneen prosenttiin ja ei pidä itseään millään tavalla hyväosaisena (="rikastumisen fiiliksiä omaavana"). Jos yhtään oot viestejäni lukenu, niin en oo tässä puhunut mistään Roope Ankka -tason rikkausleveleistä.
Itelle on noita noita rikastumisen fiiliksiä irronnut ihan kuulumalla hyvätuloisempaan puoliskoon.

Muttajoo, tää vastaanvänkääminen vaan korostaa alkuperäistä pointtiani.

 

[BongisKhan]

Itsellä on tässä viimeisen viiden vuoden aikana mennyt tilanne n. 1900-2200€/kk bruttotuloista työttömyyspätkän kautta nykyisiin reilu 4300€ tuloihin. Sitä ennen elin lähemmäs kymmenen vuotta alle 900€/kk. Koen siis pystyväni vähän kommentoimaan tähän vellovaan keskusteluun.

Koen, että mulla oli paljon enemmän löysää hupirahaa silloin parin tonnin tuloissa, kuin nykyään. Toisaalta silloin olin myös törkyhalvassa (alle 500€/kk) keravalaisessa kaksiossa elävä sinkku, jonka yleiset kulutustottumukset oli edelleen jokseenkin samat kuin silloin opiskelijana kun kuukausitulot oli tosiaan vielä alle puolet siitä parista donasta. Sittemmin on löytynyt puoliso, tullut pari lasta joille on pitänyt hankkia kaikenlaista tavaraa, vakuutusta, on päivähoitomaksua jne. Auto oli pakko vaihtaa isompaan kun ei yksinkertaisesti mahduttu enää vanhaan kahden turvaistuimen ja kaikkien muiden lasten kamojen kanssa. Samaten asuinneliöt on ensin tuplaantunut ja kohta triplaantunut kunhan muutetaan uuteen kämppään. Toki periaatteessa kk-kohtaiset asumismenot ei ole kasvaneet tuosta Keravan kämpästä itseasiassa kuin 200-300€/kk, mutta toisaalta kun kämppä on oma, niin kaikenlaisen remppaan ja ylläpitoon pitää varata koko ajan rahaa jne.

En koe, että meillä olisi missään nimessä tiukkaa taloudellisesti, mutta en kyllä oikeasti myöskään koe itseäni mitenkään merkittävästi varakkaammaksi kuin silloin viisi vuotta sitten. Toki nyt on vähän enemmän taloudellista puskuria, mutta niin on toisaalta potentiaalisesti sitä puskuria syöviä asioita. Koen itseasiassa joutuvani nykyään miettimään rahankäyttöä *enemmän*, kuin silloin kun sitä oli ihan objektiivisesti vähemmän, mutta toisaalta se nyt tulee varmaan ihan luonnostaan kun et ole vastuussa enää pelkästään omasta perseestäsi. Kyllähän mekin *voisimme* leikata menojamme aivan radikaalisti, mutta toisaalta koen että suurimmaksi osaksi elintasopäivityksiä (ja vastaavasti kustannuksia) on ajanut ylös lasten tarpeet.

Tai no tarpeet ja "tarpeet". Lähinnä haluan taata lapsilleni kivan ja vakaan varttumisympäristön, mahdollisuuden harrastaa erilaisia asioita ja muutenkin mahdollisuuden viettää lapsuuden ilman, että tarvitsee oikeastaan ikinä *oikeasti* miettiä rahaa. Tarve kumpuaa varmaan omasta 90-luvun alkuun sijoittuvasta lapsuudesta, jolloin meidän perheessä oli rahasta oikeasti sen verran tiukkaa, että ihan kohtuullisen pienestä lapsesta asti joutui miettimään asioiden hintaa ja en esim. ikinä aloittanut futisharrastusta koska vanhempien mielestä siihen ei ollut varaa, vaikka se on varmaan halvimmasta päästä harrastuksia. Samaten muutettiin aika usein, eikä asuinalueet olleet erityisen hyviä, minkä seurauksena ajauduin sitten vähän kaikenlaisiin porukoihin kaikenlaiseen pahantekoon yms. Toki polut on monet ja varakkaampi lapsuus ei olisi välttämättä johtanut mitenkään "parempaan" lopputulokseen kuin nykyinenkään elämänpolku, mutta kyllä se niin vaan on, että vaikka raha ei tuo onnea, se poistaa todella monia onnettomuuden lähteitä ja avaa mahdollisuuksien ovia aivan älyttömästi.

Toki varmasti sitten minunkaltaisteni sukupolvitraumatisoitujen lisäksi varmasti löytyy porukkaa jotka nyt vaan haluaa tuhlata kaikki rahansa ylellisyyteen ja "turhuuksiin" ja täten kokevat olevansa persaukisia vaikka tulot olisivat kuinka suuret. Itse olen nykytilanteeseeni äärimmäisen tyytyväinen, enkä oikeastaan kaipaa edes enempää palkkaa, koska verottaja vie kuitenkin siitä koko ajan suuremman osan ja silloin työtehtävät luultavasti muuttuisivat vaativammiksi. Siksi aionkin tulevaisuudessa yrittää pitää tulotason (inflaatiokorjattuna) suunnilleen nykylukemissa ja keskittyä lähinnä työajan vähentämiseen, että voin viettää enemmän aikaa perheen ja omien juttujen parissa.

TL;DR: varakkuuden tai varattomuuden tunteet ovat erittäin subjektiivisia ja niihin vaikuttaa aivan älyttömän moni juttu.

 

[munse]

Mulla on palkka sellainen 50k vuodessa ja kyllä itseäni kohtuullisen varakkaana pidän, koska asun maalla halvalla. Puolet nettopalkasta voi laittaa säästöön, vaikka on omakotitalo ja perhettä.

Isossa kaupungissa olisin keskikastia kai.

 

[Galaxy]

Raha on jotenkin erikoinen juttu. Alkuun (vaikka opiskellessa) sitä ei tunnu olevan yhtään ja jokainen extra euro on tosi jees. Sitten kun työelämässä on muutaman vuoden ollut saavuttaa sellaisen epämääräisen välitilan jossa olen vieläkin. Pikkurahasta ei ole puutetta että voi hankkia kaikenlaista sälää kunhan jonkin järjen pitää päässä, matkustella yms... Siitä isosta rahasta sitten onkin puutetta.

Tulot aika perus ~60k€/vuosi ja omaisuutta eri muodoissa satojen tuhansien edestä (lähinnä aiempien matka ja ylitöiden ansiosta). Mutta ei tässä silti mihinkään 800k€-miljoonan kämppään (eli vähänkin parempi omakotitalo Espoosta) veny budjetti mitenkään. Tai venyisihän se ehkä jos laittaisi kaiken kiinni siihen ja ottaisi ihan maksimit lainaa, mutta se ei tunnu realistiselta. Tai sitten autojen hinnat... Tuntuu että uusien ja vähän käytettyjen hinnat alkaa 50k€ tasosta.

Tästä päästäänkin siihen että vaikka varallisuus ja palkka nousee tuntuu että sille seuraavalle tasolle hyppääminen tuntuu todella todella kaukaiselta. Tai saatava lisäarvo suhteessa kulutettujen eurojen määrään on niin pieni ettei sitä pysty itselleen perustelemaan. Niinpä joku satasen parin korotuskin on ihan merkityksetön ja unohtuu hetkessä.

 

[Disfear]

En varmaan itsekään varauksetta kutsuisi 5000 euron tuloilla eläviä rikkaiksi sinänsä, sikäli siis jos rikas tarkoittaa Bentley-kaupoilla ja miljoonakämpissä viihtyviä ihmisiä. Lähinnä noi on edelleen käsittääkseni niitä harvinaisempia tuloluokkia, joihin lääkärit, asianajajat, IT-alan työntekijät ja kaikenlaiset konsultit sun muut kuuluu. Oli tulot sitten kaksi tai viisi tonnia, parasta mielestäni on, jos nauttii mahdollisimman paljon siitä mitä on. Jos tulot kasvaa, koittaa olla lisäämättä menoja jatkuvasti, ja sitä vasten jos tulot pienenee, ei toivottavasti heti ole peruuttamattoman tiukassa kuopassa.

 

[Paapaa]

En varmaan itsekään varauksetta kutsuisi 5000 euron tuloilla eläviä rikkaiksi sinänsä

Musta sanoja "rikas" ja "köyhä" käytetään hävyttömän paljon väärin tarkoittamaan tulojen määrää. Ei näin. Rikkaus liittyy omaisuuden määrään. Tulot eivät ole omaisuutta. Voit siis olla:

• Köyhä ja pienituloinen
• Köyhä ja suurituloinen
• Rikas ja pienituloinen
• Rikas ja suurituloinen

 

[Jurppii]

Tai sitten autojen hinnat... Tuntuu että uusien ja vähän käytettyjen hinnat alkaa 50k€ tasosta.

Bongasin nyt vaan perspektiiviharhan viestistäsi. Ihan asiallisen perheauton saa pariin kymppitonniin.

Musta sanoja "rikas" ja "köyhä" käytetään hävyttömän paljon väärin tarkoittamaan tulojen määrää. Ei näin. Rikkaus liittyy omaisuuden määrään. Tulot eivät ole omaisuutta. Voit siis olla:

• Köyhä ja pienituloinen
• Köyhä ja suurituloinen
• Rikas ja pienituloinen
• Rikas ja suurituloinen

Täällä tosin väännettiin "rikas ja taloudellisesti tiukkaa"-mallista. Tietty voihan sen niin KOKEA, jos ei halua kajota omaisuuteensa mutta ei kokemus tee todellisuutta.

 

[nallero]

Bongasin nyt vaan perspektiiviharhan viestistäsi. Ihan asiallisen perheauton saa pariin kymppitonniin.

Mitenkään kohdistamatta tätä liikaa ko. tyyppiin, mutta toi o aika hyvä esimerkki tästä harhasta.
Ei pidetä itseä käytännössä millään tasolla rikkaana, hyväosaisena tai semmosilla tuloilla olevana että "se juuri näkyisi", kun ei ole varaa 1% väestölle suunnattujen autojen ostamiseen ilman pennien laskemista. Samalla sit sokeudutaan sille faktalle, että se oman budjetin autovallinta on jo kastissa, johon hädin tuskin 10% väestöllä on varaa.
Tämä nyt näin todella kärjistettynä esimerkkinä, jos yhtään paremmin menisi jakeluun.

 

[BongisKhan]

Bongasin nyt vaan perspektiiviharhan viestistäsi. Ihan asiallisen perheauton saa pariin kymppitonniin.

Riippuu vähän. Jos perheelle sopivaa sähköautoa halajaa, niin tuostahan ne hinnat lähtee. Tästä syystä jäi meidänkin perheeseen ostamatta, vaan tuli ilmastoa tuhoava diesel, joka maksoi viidesosan tuosta. Samaten perheemme mahdollisimman pitkälle kotimaisista raaka-aineista koostuva kala-kasvis-ruokavalio on huomattavasti tyyrimpi kuin pelkän bulkkijauhelihan ym. ympärille rakennettu jne.

Lähinnä vaan sekin aspekti, että kaikki kulutus ei ole pelkkää ylellisyys-kerskakulutusta, vaan yleensä nimenomaan ne ekologiset valinnat ovat niitä kaikista tyyriimpiä.

 

[rakotti]

Ja "tulot aika perus 60k€ vuodessa" ei kyllä ole aika perus. Kyllä se pitäisi osata tiedostaa, että noilla tuloilla ollaan Suomessa melko pienen joukon jäsen verrattuna siihen tavan tallaajan.

Itsellä meni viime vuonna 50k€ rikki ja kyllähän tässä paljon enemmän tulee reissattua ja touhuttua ja harrastettua kuin joitakin vuosia sitten hiukan yli 30k€ tuloilla vaikka perhettäkin on siunaantunut tässä välillä

 

[bonekuukkeli]

Riippuu vähän. Jos perheelle sopivaa sähköautoa halajaa, niin tuostahan ne hinnat lähtee. Tästä syystä jäi meidänkin perheeseen ostamatta, vaan tuli ilmastoa tuhoava diesel, joka maksoi viidesosan tuosta. Samaten perheemme mahdollisimman pitkälle kotimaisista raaka-aineista koostuva kala-kasvis-ruokavalio on huomattavasti tyyrimpi kuin pelkän bulkkijauhelihan ym. ympärille rakennettu jne.

Lähinnä vaan sekin aspekti, että kaikki kulutus ei ole pelkkää ylellisyys-kerskakulutusta, vaan yleensä nimenomaan ne ekologiset valinnat ovat niitä kaikista tyyriimpiä.

Mutta siinähän juuri päästään siihen aiemmin mainittuun seikkaan: Vain pienellä osalla väestöstä on varaa ostaa kyseisiä autoja. Ja se väestö ei ole köyhät tai normaalituloiset. Eli jos rahat eivät riitä ostamaan mitä mieli halajaa (oli se sitten ekologiset vaihtoehdot mallia uusin tesla tai ihan muuta, kuten yksityislentokone tai miljoonakoti), se ei tarkoita, ettetkö kuuluisi siihen paremmin tienaavaan väestöön. Köyhemmät ja normaalituloiset eivät edes voi harkita tuollaisia vaihtoehtoja. Se nyt on selvää, että jos elintasoaan aina nostaa palkan myötä, niin niitä rikkauksia ei koskaan pääse "kertymään" tilillä olevien rahojen muodossa. Mutta omaisuudessa, sijoituksissa yms. se näkyy. Ja mitä ne ovat, jos ei rikkautta?

 

[Rapilysin]

Tuli sopivasti vastaan. Ei nuo käteen jäävien summien erot ihan järjettömiä ole, kun ajattelee miten isoa osaa työssäkäyvästä väestöstä tuo kuvastaa ja että siinä on tavallaan ns. keskiluokan ääripäät.

 

[Galaxy]

En mielestäni väittänyt olevani mikään erityisen köyhä, vaan tuomaan esiin sitä että kuinka pitkä matka on keskituloisen tuloista vaikka niihin pk seudun uudehkoihin omakotitaloihin tai uusiin autoihin. En halua mennä liikaa autokeskusteluun, mutta jo joku Skoda Superb farkku on käytännössä väkisin 50k€. Enkä pidä sitä minään rikkaiden erikoisautona, vaan lapsiperheelle sopivana suurena farkkuna.

Ja "tulot aika perus 60k€ vuodessa" ei kyllä ole aika perus. Kyllä se pitäisi osata tiedostaa, että noilla tuloilla ollaan Suomessa melko pienen joukon jäsen verrattuna siihen tavan tallaajan.

Kyllä se on melko perus jos otetaan koko väestön sijaan vertailuryhmäksi vaikka pääkaupunkiseudulla asuvat insinöörit jollainen jokatoinen 30-50v mies tuntuu olevan...

 

[mopnex]

Suomessa on pienet palkat. Palkkahaitari etenkin, 6000-8000 €/kk palkat ovat harvinaisia ja niihin päästääkseen pitää tehdä monenlaista: sattumaa, olla oikealla alalla, tehdä ylitöitä, mitä ikinä kenenkin kohdalla. Silti kaiken tämän jälkeen se palkkahaitari Suomessa on siinä. Meillä ei ole (juurikaan) noita jotka tienaavat satoja-tuhansia esim. IT-alalla, eikä oikeastaan muillakaan aloilla. Itsekin aikoinaan kun aloitin IT-alalla niin lähtöpalkka oli tosiaan 1700 €/kk, mutta on toki siitä noussut tuonne em. haarukkaan 10 vuoden aikana. Sekään ei ole automaatio, tiedän monia IT-alalla jotka tekevät näitä hommia 4000€/kk palkoilla, erikoisosaamisella eli mihin ei koulunpenkiltä valmistuta. Tuossa ylemmässä olikin aika hyvin avattu - 1500€ nettona on iso ero kuukaudessa, mutta ei näillä rikastuta. Tietysti riippuu siitä miten kukin määrittelee rikkaan, nettovarallisuus yli miljoonan? Tulot ylittävät menot + varallisuus? Hyvin toimeentulevia toki, varakkaita toki. Mielestäni ei kuitenkaan rikkaita. Ehkä sukupolvien yli tilanne voi muuttua, mutta ei suorilta.

Itse en ole perinyt euroakaan (enkä tule perimään), vähävaraisesta duunariperheestä. Tuuria, sattumaa ja paljon hyvää onnea että olen nyt tässä tilanteessa - ja toki itsellä ollut innokkuutta alalle aina. Silti palkka maksetaan puhtaasti nykyisestä omasta erikoisosaamisesta ja ammattitaidosta "markkinan mukaan". Olen itseopiskellut merkittäviä määriä, ja jatkuvas opiskelu jatkuu jotta osaaminen pysyy relevanttina. IT-alalle tulemiseen ei ole mitään erityisiä esteitä, ja suosittelen vahvasti jos ala kiinnostaa. On kuitenkin hyvä huomata että matka on pitkä - ei sieltä itseoppineena heti ensimmäisessä duunipaikassa tarjota kouraan >6000 €/kk palkkoja. Osalla alalle tulevista on myös hämärtynyt tuo palkkataso, etenkin ensimmäisen paikan palkkatoiveissa. Palkkahaitari pienenee/kapenee myös IT-alan sisällä.

Ymmärrän kyllä että noilla tuloilla (>6000 €/kk) pärjää varsin hyvin - oikeasti todella hyvin, mutta silti on harhaa että tuossa haitarissa oltaisiin "rikkaita" palkan takia. Yksi hyvä käytännön esimerkki on kuitenkin se, että on hankala teettää töitä muilla, jokaista maksettua nettoeuroa vasten on tehty vastaavasti töitä isoja määriä. Samoin se keneltä työ ostetaan, maksaa veroja sievoisen summan välissä. Tämä johtaa siihen, että on kannattavampaa tehdä suurin osa töistä itse, jos vain pystyy ja aikaa riittää. Harva palkkaa maalaria, harva palkkaa pieniin hommiin ketään ulkopuolista koska työ maksaa niin paljon, että jokaista teetettyä tuntia kohden pitää tienata nettona merkittävästi, jotta se on kannattavaa. Rakennusammattilaisen työtunnin hinta ei nyt ole ihan sama, mutta lähes sama kuin IT-alalla niin voi nopeasti laskeskella että aika paljon saa tienata että kuvio alkaa kannattamaan (ulkopuolisen palkkaaminen).

Mitään rikastumisen tunnetta ei kyllä palkkatuloilla pääse syntymään, vaikka erittäin hyvin pärjääkin. Toivoisin vain, että tuohon työllistämis-kuvioon saataisiin vähän tolkkua - nyt toki kotitalousvähennys kohdistuu nimenomaan varakkaille, ja hieman keventää tuota "tunti-tunnista" eroa mikä edellä mainittiin.

 

[kuoris]

Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

 

[hundi]

Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

Kannattaa kysyä omalta työnantajalta, ja paljonko pitäis nostaa, 10%, 20% vai enemmän?

 

[mopnex]

Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

Inflaatio on ehkä huonoin palkankorotusperuste. Ymmärrettävästi sillä on vaikutusta, mutta inflaatio on erilainen per talous. Riippuu täysin taloudesta miten inflaatio iskee. Siinä mielessä se on erillinen ns. suoriteperusteisesta korotuksesta. Tottakai yleinen palkkataso otetaan huomioon, mutta pelkän inflaation perusteella korotuksen pyytäminen on erikoista. Kyllä siellä työn tuottavuudessa, työtehtävissä, vaativuudessa jne.. pitää olla muutosta. Inflaatio koskee kaikkia, mutta kaikki eri tavoin. Koskee myös työnantajaa, joten ei sielläkään saada kaikkea hintoihin välittömästi.

Tehokkain tapa on varmaan kuitenkin se (ikävä kyllä), että hakee kilpailevan tarjouksen ja tämän lisäksi on vahvat perusteet jo tuottavuuden, vaativuuden sekä työtehtävien osalta.

 

[nallero]

Kyllä se on melko perus jos otetaan koko väestön sijaan vertailuryhmäksi vaikka pääkaupunkiseudulla asuvat insinöörit jollainen jokatoinen 30-50v mies tuntuu olevan...

Hyvin toimeentulevia toki, varakkaita toki. Mielestäni ei kuitenkaan rikkaita.

Tää ny tuntuu menevän melkoseen subjektiivisten nyanssien pilkunnussintaan ja maalitolppien siirtelyyn, joten ehkäpä viimenen viesti iteltäni tähän:
Minusta lähtökohtasesti aika nobrainer peilata omia tulojaan saman maan yleiseen tulotasoon, eikä johonkin itse keksittyyn marginaaliin.
Toisekseen jotenkin surullista huomata kuinka monelle "rikastumisen tunne" tai "rikkaus" on yhtä kuin totaalinen taloudellinen vapautuminen hintalappujen katselemisesta asuntokaupoista autokauppaan ja mukana vielä oloneuvokseksi ryhtyminen jotenkin itsestäänselvyytenä. Itestä jotenkin sairas ajatus, että rikas voi olla vasta kun saa _ihan kaiken_.

Imo rikastumisen tunne on progressiivinen ilmiö, jota kyllä ihan ylempänä keskituloisenakin tuntee kun peilaa omia menojaan/varallisuuksien kertymistä kansan tasalle. Toki ilmiö saa melkosta kulmakerrointa alleen, kun hypätään ylempään desiiliin tai siellä vielä tiukempaan prosentin marginaaliin, mutta on kyllä musta melkosen paksua jos äijät kymppikerhossa sanoo ettei hyvin toimeentulevat ja varakkaat tyypit koe minkäänlaista rikastumisen fiilistä.
Subjektiivisuuksista voi vängätä hautaan asti, mut vähä vois reality checkiä ja jotai kulminaatiopisteitä tutkia koko kansan otannalla.

Kai se Nalle Wahlrooski voi peilata itseään vaikka Elon Muskiin ja valitella parturilleen ja roskakuskillleen, että perkele ku Suomessa ei pääse rikastumaan ja samalla ihmetellä kun molemmat haluaa vetäistä kierrepotkua naamaan.

 

[vatanen]

Koin rikastumisen tunnetta kun kk-tulot nousi 3000–>4500, nyt kuudentonnin peruspalkalla tuntuu ettei eroa siihen 4500e/kk juuri ole.

Ihan raaka fakta on, ettei pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla tommosilla tuloilla juhlita jos haluaa elää samalla tavalla kuin vaikka maakunnissa paljon pienemmällä budjetilla. Siinä mielessä ihan turha vetää palkokasvia nokkaan jos joku ei kuudenkympin vuosituloilla koe olevansa mitenkään hyvätuloinen.

 

[dropadrop]

Kyllä mun mielestä on luontevampaa verrata varallisuutta samassa kaupungissa asuviin kuin koko maahan, se kun vaikuttaa kovasti asumisen kustannuksiin joka pääkaupunkiseudulla on se suurin meno.

Psykologisessa mielessä useimmat todennäköisesti vertaavat itseään ympärillään oleviin, siis niihin joita päivittäin näkee.

 

[Atomos]

Taas aika vuodesta päivittää palkkakehitystä.
Olen konetekniikan DI ja ensimmäisen työvuoden jälkeen tuli lähdettyä maailmalle ja sillä tiellä edelleen. Lukuunottamatta tätä ensimmäistä vuotta, työnantaja on pysynyt siitä lähtien samana ja ala on mikroelektroniikka.

2015: 3000€ brutto/kk. Insinööri koneenrakennusteollisuudessa, PK-seutu.
2016: 3700€ brutto/kk. Prosessinkehitys-insinööri elektroniikkateollisuudessa, keski-Eurooppa.
2017: 3950€ brutto/kk. Edelleen prosessinkehitys-insinööri keski-Euroopassa mutta sain ammattiliiton määrittelemät kokemusluokan korotuksen + alan yleiskorotus.
2018: 5800€ brutto/kk + bonus + asuntoetu. Projektipäällikkö/tekninen asiantuntija asiakasprojekteissa, itä-Aasia.
2019: 6500€ brutto/kk + bonus + asuntoetu. Projektipäällikkö/tekninen asiantuntija mutta ylennys isompien projektien pariin, itä-Aasia.
2020: 6800€ brutto/kk + bonus + asuntoetu. Projektipäällikkö/tekninen asiantuntija, palkankorotus mutta sama työnkuva edelleen. Itä-Aasia.
2021: 7000€ brutto/kk + bonus + asuntoetu. Insinööritiimin vetäjä / asiantuntija, vastuulla muutaman tuotantoprosessin insinöörituki. Itä-Aasia.
2022: 7400€ brutto/kk + bonus + asuntoetu
Projektipäällikko, vastuulla R&D-yhteistyöt asiakkaiden kanssa. Itä-Aasia.

Palkka on peruspalkka ilman mitään ylityö- tai työmatkakorvauksia, jotka molemmat ovat melko harvinaisia. Teen 45h työviikkoa mikä on ehkä hiukan enemmän kuin mikä on Suomessa tavallista (9h per päivä josta 1h lounastauko).
Bonus on kerran vuodessa maksettavat tuotantopalkkiot ja muut rahalliset etuudet, yleensä noin 1x-2x kk-palkkaa vastaava summa.

Vuosia sitten alkanut nousukausi elektroniikka-alalla jatkuu edelleen ja se näkyy hyvin palkkakehityksessä, niin kuin ennustin aikaisemmissa päivityksissä tähän ketjuun. Tänä vuonna menee 100k eur/brutto reilusti yli, viime vuonna taisi jäädä tuon rajapyykin tuntumaan.

Tätä viimeisintä keskustelua sivuten omalta osaltani asuntoedusta eli työsuhdeasunnosta tulee varakas olo, toki palkkaankin olen ihan tyytyväinen. Saa asua tilavasti hyvällä paikalla ja koko palkka jää suoraan käytettäväksi ilman mitään pakollisia kuluja, isoin osa palkkaa menee sijoituksiin/säästöön mutta hyvällä omatunnolla voi myös törsätä. Oman asunnon olen laittanut vuokralle.

 

[mopnex]

Tää ny tuntuu menevän melkoseen subjektiivisten nyanssien pilkunnussintaan ja maalitolppien siirtelyyn, joten ehkäpä viimenen viesti iteltäni tähän:
Minusta lähtökohtasesti aika nobrainer peilata omia tulojaan saman maan yleiseen tulotasoon, eikä johonkin itse keksittyyn marginaaliin.
Toisekseen jotenkin surullista huomata kuinka monelle "rikastumisen tunne" tai "rikkaus" on yhtä kuin totaalinen taloudellinen vapautuminen hintalappujen katselemisesta asuntokaupoista autokauppaan ja mukana vielä oloneuvokseksi ryhtyminen jotenkin itsestäänselvyytenä. Itestä jotenkin sairas ajatus, että rikas voi olla vasta kun saa _ihan kaiken_.

Imo rikastumisen tunne on progressiivinen ilmiö, jota kyllä ihan ylempänä keskituloisenakin tuntee kun peilaa omia menojaan/varallisuuksien kertymistä kansan tasalle. Toki ilmiö saa melkosta kulmakerrointa alleen, kun hypätään ylempään desiiliin tai siellä vielä tiukempaan prosentin marginaaliin, mutta on kyllä musta melkosen paksua jos äijät kymppikerhossa sanoo ettei hyvin toimeentulevat ja varakkaat tyypit koe minkäänlaista rikastumisen fiilistä.
Subjektiivisuuksista voi vängätä hautaan asti, mut vähä vois reality checkiä ja jotai kulminaatiopisteitä tutkia koko kansan otannalla.

Kai se Nalle Wahlrooski voi peilata itseään vaikka Elon Muskiin ja valitella parturilleen ja roskakuskillleen, että perkele ku Suomessa ei pääse rikastumaan ja samalla ihmetellä kun molemmat haluaa vetäistä kierrepotkua naamaan.

Olen eri mieltä tuosta. Suomessa on saatu hyvin rakennettua kuvio missä maagisesti 5-6 tonnin liksat tekevät ihmisestä rikkaan monien mielessä. Rikkauden määritelmä on toki subjektiivinen, ja en sano etteikö tuolla tulotasolla olisi ihan eri tavalla mahdollisuuksia tehdä valintoja elämässä. Karsastan tuota rikkauden määritelmää siitä, että sillä luodaan vastakkainasettelua sinne missä sitä ei ole. Tottakai se tuntuu kun ensimmäisen kerran pääsee yli 3000 €/kk, 4000 €/kk, 5000 €/kk jne... mutta se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Eikö se ole positiivista että työstä voi saada myös hyvää palkkaa? Mielestäni haitarissa olisi varaa kasvattaa molempia päitä. Palkkaerot ovat maltillisia Suomessa, ja toivoisin itsekin että useammalla alalla olisi mahdollisuus omalla työllä sinne >5000 €/kk kerhoon.

Itselleni rikkaus on toisaalta ihan muista asioista kiinni, kuin "totaalinen taloudellinen vapautuminen hintalappujen katselemisesta asuntokaupoista autokauppaan ja mukana vielä oloneuvokseksi". Itse en koe olevani rikas palkkatulojen kautta, enkä määrittele rikkautta sitä kautta. Yleensä (netto)varallisuus, mitä on merkittävästi*. Toki sitä voi isommista tuloista kerryttää, mutta ei sitä ns. hetkessä tehdä. Perimisen kautta rikastuminen on ehkä kuitenkin tyyppillisempää kuin palkkatuloilla, vaikka on se toki mahdollista esimerkiksi onnistuneilla sijoituksilla tai jos peräti pääsee omistamaan menestyvää firmaa. Raha tulee rahan luo.

Suomalainen on rikas, kun hänen varallisuutensa on vähintään miljoona euroa. Tämä käy ilmi Säästöpankin uudesta, vuosittain teettämästä Säästämisbarometrista. Miljoonan varallisuutta pitää rikkaan määritelmänä 25 % suomalaisista. 21 % on sitä mieltä, että jo 500 000 € nettovarallisuus riittää rikkaan titteliin.

Kuka on Suomessa rikas? Selvitimme asian - Säästöpankki

Rikastuminen ja vaurastuminen kiinnostavat suomalaisia yhä enemmän. Säästöpankin tuore Säästämisbarometri selvitti, millaisella nettovarallisuudella ihmisen koetaan olevan Suomessa rikas.

www.saastopankki.fi

 

[Jurppii]

Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

Vähän huono veruke. Pitäisi korostaa sitä omaa arvoaan työnantajalle. Talouden alamäki kolhii molempia teistä, miksi se juuri sinulle kompensoitaisiin?

 

[dataaja95]

Ihme nillitystä taas. Meillä jää käteen 5800€/kk ja just todettiin ettei taida olla varaa ostaa sitä asuntoa mikä haluttaisiin, vaikkei se niin kummoinen ole.

Tottakai jollain vähemmän tienaavalla on vielä hankalampaa, heidän unelmien kämppä voisi olla tämä meidän nykyinen velaton kämppä. Pitäisikö mua jotenkin lohduttaa että joku tienaa vähemmän?

Varmaan aika moni hyvin tienaava on aikoinaan tienannut alle 2000€/kk ja muistaa ainakin hämärästi millaista se oli. Kuitenkin tämmöisetkään tulot eivät ole läheskään sillä tasolla että saisi mitä haluaa.

Kun jotain on, siihen tottuu. Kohta sitten taas haluaa jotain muuta. Nyt kun puolet vähemmän tienaavat itkevät kuinka vaikeata heillä on, niin eikö se ole ihan yhtä tekopyhää? Suurimman osan kohdalla löytyy huonomminkin pärjääviä jotka unelmoivat teidän tuloistanne. Mulla on kavereita joiden perheillä on tuplasti kovemmat tulot kuin mulla ja ihan samat ongelmat. Toki heillä on hienommat autot, kämpät ullanlinnassa ja pukeutuvat paremmin, mutta heillekin maistuisi isompi asunto johon ei ole varaa.

Olenko itse sitten outo ihminen, kun olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseen ja minkäänlaista hei vittu, saisimpa vielä tämän tämän ja tämän halua ei ole. On hyvä kämppä, pystyn päivittelemään koneita ja elämään hyvää nörtin elämää. Varmaan tässä taas päästään kysymykseen mitä kukin elämältä vaatii ja minkälaista elämää haluaa elää.

 

[kuoris]

Vähän huono veruke. Pitäisi korostaa sitä omaa arvoaan työnantajalle. Talouden alamäki kolhii molempia teistä, miksi se juuri sinulle kompensoitaisiin?

Muistaakseni 90-luvun inflaatiossa palkat nousivat mukana ja sivutuotteena söivät esimerkiksi asuntolainat.

En tiedä nousiko palkat yleiskorotusten vuoksi vai miten. Toki nyt on hyvin erilainen tilanne kuin silloin.

Vähän on palkankorotus-fomoa eli täytynee sitä kysyä, ei siinä ole mitään hävettävää.

 

[Jurppii]

Muistaakseni 90-luvun inflaatiossa palkat nousivat mukana ja sivutuotteena söivät esimerkiksi asuntolainat.

En tiedä nousiko palkat yleiskorotusten vuoksi vai miten. Toki nyt on hyvin erilainen tilanne kuin silloin.

Silloin nousi myös tuottavuus ja talous kasvoi kohisten.

 

[kuoris]

Ihan raaka fakta on, ettei pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla tommosilla tuloilla juhlita jos haluaa elää samalla tavalla kuin vaikka maakunnissa paljon pienemmällä budjetilla.

No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua? Etätöitä tekee varmaan 90% io-tekkiläisistä. Jos olisi yhtä halpaa joka paikassa niin kai sitä jonnekkin Monacoon muuttais.

 

[Rapilysin]

Olenko itse sitten outo ihminen, kun olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseen ja minkäänlaista hei vittu, saisimpa vielä tämän tämän ja tämän halua ei ole. On hyvä kämppä, pystyn päivittelemään koneita ja elämään hyvää nörtin elämää. Varmaan tässä taas päästään kysymykseen mitä kukin elämältä vaatii ja minkälaista elämää haluaa elää.

Kyllä tuota voi outoudeksikin kutsua. Vaikka taitaa olla niin, että ne asiat mitkä meillä on köyhimmillekin itsestäänselvyyksiä niin muodostavat 95 % hyvinvoinnista taloudellisesta näkökulmasta. Eli lämpö, puhdas vesi, ruoka, terveydenhuolto, koulutus ja jossain määrin voisi sähkön ja ehkä jopa netinkin jo laskea nykyään näihin ns. perustarpeisiin.

Yhteiskunta taitaa olla melko kulutuskeskeinen ja tietysti suurella osalla ihmisistä on tarve saada parempi status kuin naapurilla/kaverilla/tms. Itse tiedän olevani kotikatuni paras penkkipunnertaja niin ego kestää vähän vanhemman auton kuin naapureilla

 

[vatanen]

No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua? Etätöitä tekee varmaan 90% io-tekkiläisistä. Jos olisi yhtä halpaa joka paikassa niin kai sitä jonnekkin Monacoon muuttais.

En tiedä. En asu. En myöskään ole niin naiivi, että kuvittelisin ettei muiden siellä tarvitsisi asua. Syitä on monia.

 

[shams]

No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua? Etätöitä tekee varmaan 90% io-tekkiläisistä. Jos olisi yhtä halpaa joka paikassa niin kai sitä jonnekkin Monacoon muuttais.

Täysi etätyö ei ole enää samaan tapaan mahdollista kaikille kuin edellisenä kahtena vuotena. Yhä useampi firma on ruvennut edellyttämään pakollisia toimistopäiviä. Vaikka toimistolla pitäisi käydä vain kerran viikossa niin aika perseestä tuollainen 100+km per suunta olisi silti, ja autottomalle vieläkin ikävämpi.

 

[RealityBites]

Täysi etätyö ei ole enää samaan tapaan mahdollista kaikille kuin edellisenä kahtena vuotena. Yhä useampi firma on ruvennut edellyttämään pakollisia toimistopäiviä. Vaikka toimistolla pitäisi käydä vain kerran viikossa niin aika perseestä tuollainen 100+km per suunta olisi silti, ja autottomalle vieläkin ikävämpi.

Onneksi on siitä onnellisessa asemassa että firma on edellyttänyt koko koronan ajan 3pv/vko toimistolla oloa. Toki perinteiseen Breznev-tyyliin tästä saa poiketa esimiehen luvalla joten parhaat on olleet 100% etätöissä (en itse). Ja vielä rakennetaan uutta toimitilaa johon ilmeisesti tulee flex-työpisteet. Onnea vaan toimistopakotuksen kanssa sen jälkeen.

 

[dataaja95]

Kyllä tuota voi outoudeksikin kutsua. Vaikka taitaa olla niin, että ne asiat mitkä meillä on köyhimmillekin itsestäänselvyyksiä niin muodostavat 95 % hyvinvoinnista taloudellisesta näkökulmasta. Eli lämpö, puhdas vesi, ruoka, terveydenhuolto, koulutus ja jossain määrin voisi sähkön ja ehkä jopa netinkin jo laskea nykyään näihin ns. perustarpeisiin.

Yhteiskunta taitaa olla melko kulutuskeskeinen ja tietysti suurella osalla ihmisistä on tarve saada parempi status kuin naapurilla/kaverilla/tms. Itse tiedän olevani kotikatuni paras penkkipunnertaja niin ego kestää vähän vanhemman auton kuin naapureilla

Tiedostan tämän ja sen että ajatusmallini ovat hyvin kaukana useiden ihmisten mailmasta. Lähinnä elän tyytyväisenä säätäen koneita ja en välitä mitä muut ihmiset minusta miettivät. No menee jo keskustelu ohi ketjun aiheesta. Silti aina jotenkin hyvin silmiä avaavaa tulla lukemaan näitä ketjuja, jossa ihmiset miettivät seuraavaa tasoa palkalleen ja unelmoivat riippumattomuudesta, en pysty tällaista ajatusmailmaa ymmärtämään, mutta ehkä ei tarvitsekaan.

 

[dropadrop]

No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua? Etätöitä tekee varmaan 90% io-tekkiläisistä. Jos olisi yhtä halpaa joka paikassa niin kai sitä jonnekkin Monacoon muuttais.

Ei varmaan kenelläkään ole pakko, suhteellisen vapaassa yhteiskunnassa kun eletään. Aika vaikea olisi kyllä keksiä mihin täältä lähtisi, lähellä kun on kaverit, perheet, palvelut ja työpaikka.

Oon kyllä huomannut semmoisen jännän seikan, että lähes puolet työkavereista miettii etelämpään muuttoa ja etätöitä, ehkä se olisi ihan harkitsemisen arvoista.

 

[keisari]

Kyllä se on vaan todella subjektiivista ja omat lähtökohdat vaikuttaa vahvasti tuohon kokemukseen, että eletäänkö "normaalisti, vai onko se joku ns. minimitaso".

Toiselle perustaso on se
-Uudehko omakotitalo
-Kaksi autoa (ja korkeintaan kakkosauto on joku vanhempi)
-Kesämökki
-Moottorivene, moottoripyörä(t), mönkijä, lapsille uudet mopot + kaikki omat ja lasten harrastusvälineet 'normaalisti' kaupasta.
-Vähintään kerran vuodessa ulkomaille
-kaupasta voi ostaa suunnilleen mitä haluaa (jos jotain 500€/kg wagyu pihvilihaa ei lasketa) ja ravintolassa voi käydä kerran viikossa.
-Merkkivaatteet koko perheellä
Ja tässä ajatellaan, että eipä tää kovin hääviä oo kun kaikki rahat menee mitä tulee.

Köyhemmillä
-Kerrostalo/rivarin pätkä (ehkä vuokralla)
-Yksi auto (kaksi jos aivan pakollista)
-Ei mökkiä (räknätään, että onko varaa vuokrata lomalla)
-Ei venettä, moottoripyörää, mönkikää, lapset ajaa polkupyörällä (mopoon tai skootteriin ei kirjaimellisesti ole rahaa) ja omat+lasten harrastusvälineet ostetaan suurimmalta osin tori.fi/fb-kirppikset tms..
-Lapset pääsee kerran nuoruudessa ulkomaille (koulun luokkaretki)
-kaupasta makarylliä, sikanautaa. Pari kertaa vuodessa perheen kesken kotipizzaan.
-Merkkivaatteisiin ei ole varaa

Tuon ensin mainitun elämäntavan kustantamiseen menee aivan perkeleesti rahaa, jos vertaa jälkimmäiseen.
Itse sen reilu 3000€/kk (brutto) tienaavana sinkkuna en koe olevani mitenkään paskassa asemassa vaan perusarki rullaa varsin makeasti ja rahaa jää myös säästöön, mutta tässä on juuri siitä isosta rahasta pulaa kun haaveissa olisi kesämökkiä ym..

 

[BongisKhan]

No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua?

No kun tälle kulmalle on sattunut syntymään, niin elämä nyt vaan vähän on niinku täällä. Vanhemmat, sisarukset, kaverit, kaikki. Tälleen lapsiperheenä näiden luomat turvaverkot on sellainen juttu, jota on aika vaikea kompensoida vaikka asuminen olisi lähes ilmaista muualla. Toki ei ole pakko asua jossain Helsingin tai Vantaan arvoalueella, mutta ihan vaan pelkästään joku edes kohtuullisessa kunnossa oleva ihan perus kolmen makuuhuoneen OKT tai paritalo maksaa ihan helposti jonkun 400 kiloeuroa jossain Järvenpäässäkin. Toki voisi muuttaa vielä vähän sivummalle vaikka johonkin Riihimäelle tai Pornaisiin, mutta aika nopeasti alkaakin olemaan kaikki jutut vähän epäkäytännöllisen kaukana.

 

[potero]

Pääkaupunkiseudulla on kyllä kallista asua, mutta eikö siellä ole toisaalta tyypillisesti myös paremmat palkat?