Palkkakeskustelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja H0rna
  • Aloitettu Aloitettu
Ja "tulot aika perus 60k€ vuodessa" ei kyllä ole aika perus. Kyllä se pitäisi osata tiedostaa, että noilla tuloilla ollaan Suomessa melko pienen joukon jäsen verrattuna siihen tavan tallaajan.

Itsellä meni viime vuonna 50k€ rikki ja kyllähän tässä paljon enemmän tulee reissattua ja touhuttua ja harrastettua kuin joitakin vuosia sitten hiukan yli 30k€ tuloilla vaikka perhettäkin on siunaantunut tässä välillä
 
Riippuu vähän. Jos perheelle sopivaa sähköautoa halajaa, niin tuostahan ne hinnat lähtee. Tästä syystä jäi meidänkin perheeseen ostamatta, vaan tuli ilmastoa tuhoava diesel, joka maksoi viidesosan tuosta. Samaten perheemme mahdollisimman pitkälle kotimaisista raaka-aineista koostuva kala-kasvis-ruokavalio on huomattavasti tyyrimpi kuin pelkän bulkkijauhelihan ym. ympärille rakennettu jne.

Lähinnä vaan sekin aspekti, että kaikki kulutus ei ole pelkkää ylellisyys-kerskakulutusta, vaan yleensä nimenomaan ne ekologiset valinnat ovat niitä kaikista tyyriimpiä.
Mutta siinähän juuri päästään siihen aiemmin mainittuun seikkaan: Vain pienellä osalla väestöstä on varaa ostaa kyseisiä autoja. Ja se väestö ei ole köyhät tai normaalituloiset. Eli jos rahat eivät riitä ostamaan mitä mieli halajaa (oli se sitten ekologiset vaihtoehdot mallia uusin tesla tai ihan muuta, kuten yksityislentokone tai miljoonakoti), se ei tarkoita, ettetkö kuuluisi siihen paremmin tienaavaan väestöön. Köyhemmät ja normaalituloiset eivät edes voi harkita tuollaisia vaihtoehtoja. Se nyt on selvää, että jos elintasoaan aina nostaa palkan myötä, niin niitä rikkauksia ei koskaan pääse "kertymään" tilillä olevien rahojen muodossa. Mutta omaisuudessa, sijoituksissa yms. se näkyy. Ja mitä ne ovat, jos ei rikkautta?
 
En mielestäni väittänyt olevani mikään erityisen köyhä, vaan tuomaan esiin sitä että kuinka pitkä matka on keskituloisen tuloista vaikka niihin pk seudun uudehkoihin omakotitaloihin tai uusiin autoihin. En halua mennä liikaa autokeskusteluun, mutta jo joku Skoda Superb farkku on käytännössä väkisin 50k€. Enkä pidä sitä minään rikkaiden erikoisautona, vaan lapsiperheelle sopivana suurena farkkuna.

Ja "tulot aika perus 60k€ vuodessa" ei kyllä ole aika perus. Kyllä se pitäisi osata tiedostaa, että noilla tuloilla ollaan Suomessa melko pienen joukon jäsen verrattuna siihen tavan tallaajan.

Kyllä se on melko perus jos otetaan koko väestön sijaan vertailuryhmäksi vaikka pääkaupunkiseudulla asuvat insinöörit jollainen jokatoinen 30-50v mies tuntuu olevan...
 
Suomessa on pienet palkat. Palkkahaitari etenkin, 6000-8000 €/kk palkat ovat harvinaisia ja niihin päästääkseen pitää tehdä monenlaista: sattumaa, olla oikealla alalla, tehdä ylitöitä, mitä ikinä kenenkin kohdalla. Silti kaiken tämän jälkeen se palkkahaitari Suomessa on siinä. Meillä ei ole (juurikaan) noita jotka tienaavat satoja-tuhansia esim. IT-alalla, eikä oikeastaan muillakaan aloilla. Itsekin aikoinaan kun aloitin IT-alalla niin lähtöpalkka oli tosiaan 1700 €/kk, mutta on toki siitä noussut tuonne em. haarukkaan 10 vuoden aikana. Sekään ei ole automaatio, tiedän monia IT-alalla jotka tekevät näitä hommia 4000€/kk palkoilla, erikoisosaamisella eli mihin ei koulunpenkiltä valmistuta. Tuossa ylemmässä olikin aika hyvin avattu - 1500€ nettona on iso ero kuukaudessa, mutta ei näillä rikastuta. Tietysti riippuu siitä miten kukin määrittelee rikkaan, nettovarallisuus yli miljoonan? Tulot ylittävät menot + varallisuus? Hyvin toimeentulevia toki, varakkaita toki. Mielestäni ei kuitenkaan rikkaita. Ehkä sukupolvien yli tilanne voi muuttua, mutta ei suorilta.

Itse en ole perinyt euroakaan (enkä tule perimään), vähävaraisesta duunariperheestä. Tuuria, sattumaa ja paljon hyvää onnea että olen nyt tässä tilanteessa - ja toki itsellä ollut innokkuutta alalle aina. Silti palkka maksetaan puhtaasti nykyisestä omasta erikoisosaamisesta ja ammattitaidosta "markkinan mukaan". Olen itseopiskellut merkittäviä määriä, ja jatkuvas opiskelu jatkuu jotta osaaminen pysyy relevanttina. IT-alalle tulemiseen ei ole mitään erityisiä esteitä, ja suosittelen vahvasti jos ala kiinnostaa. On kuitenkin hyvä huomata että matka on pitkä - ei sieltä itseoppineena heti ensimmäisessä duunipaikassa tarjota kouraan >6000 €/kk palkkoja. Osalla alalle tulevista on myös hämärtynyt tuo palkkataso, etenkin ensimmäisen paikan palkkatoiveissa. Palkkahaitari pienenee/kapenee myös IT-alan sisällä.

Ymmärrän kyllä että noilla tuloilla (>6000 €/kk) pärjää varsin hyvin - oikeasti todella hyvin, mutta silti on harhaa että tuossa haitarissa oltaisiin "rikkaita" palkan takia. Yksi hyvä käytännön esimerkki on kuitenkin se, että on hankala teettää töitä muilla, jokaista maksettua nettoeuroa vasten on tehty vastaavasti töitä isoja määriä. Samoin se keneltä työ ostetaan, maksaa veroja sievoisen summan välissä. Tämä johtaa siihen, että on kannattavampaa tehdä suurin osa töistä itse, jos vain pystyy ja aikaa riittää. Harva palkkaa maalaria, harva palkkaa pieniin hommiin ketään ulkopuolista koska työ maksaa niin paljon, että jokaista teetettyä tuntia kohden pitää tienata nettona merkittävästi, jotta se on kannattavaa. Rakennusammattilaisen työtunnin hinta ei nyt ole ihan sama, mutta lähes sama kuin IT-alalla niin voi nopeasti laskeskella että aika paljon saa tienata että kuvio alkaa kannattamaan (ulkopuolisen palkkaaminen).

Mitään rikastumisen tunnetta ei kyllä palkkatuloilla pääse syntymään, vaikka erittäin hyvin pärjääkin. Toivoisin vain, että tuohon työllistämis-kuvioon saataisiin vähän tolkkua - nyt toki kotitalousvähennys kohdistuu nimenomaan varakkaille, ja hieman keventää tuota "tunti-tunnista" eroa mikä edellä mainittiin.
 
Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.
 
Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

Kannattaa kysyä omalta työnantajalta, ja paljonko pitäis nostaa, 10%, 20% vai enemmän?
 
Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

Inflaatio on ehkä huonoin palkankorotusperuste. Ymmärrettävästi sillä on vaikutusta, mutta inflaatio on erilainen per talous. Riippuu täysin taloudesta miten inflaatio iskee. Siinä mielessä se on erillinen ns. suoriteperusteisesta korotuksesta. Tottakai yleinen palkkataso otetaan huomioon, mutta pelkän inflaation perusteella korotuksen pyytäminen on erikoista. Kyllä siellä työn tuottavuudessa, työtehtävissä, vaativuudessa jne.. pitää olla muutosta. Inflaatio koskee kaikkia, mutta kaikki eri tavoin. Koskee myös työnantajaa, joten ei sielläkään saada kaikkea hintoihin välittömästi.

Tehokkain tapa on varmaan kuitenkin se (ikävä kyllä), että hakee kilpailevan tarjouksen ja tämän lisäksi on vahvat perusteet jo tuottavuuden, vaativuuden sekä työtehtävien osalta.
 
Kyllä se on melko perus jos otetaan koko väestön sijaan vertailuryhmäksi vaikka pääkaupunkiseudulla asuvat insinöörit jollainen jokatoinen 30-50v mies tuntuu olevan...
Hyvin toimeentulevia toki, varakkaita toki. Mielestäni ei kuitenkaan rikkaita.
Tää ny tuntuu menevän melkoseen subjektiivisten nyanssien pilkunnussintaan ja maalitolppien siirtelyyn, joten ehkäpä viimenen viesti iteltäni tähän:
Minusta lähtökohtasesti aika nobrainer peilata omia tulojaan saman maan yleiseen tulotasoon, eikä johonkin itse keksittyyn marginaaliin.
Toisekseen jotenkin surullista huomata kuinka monelle "rikastumisen tunne" tai "rikkaus" on yhtä kuin totaalinen taloudellinen vapautuminen hintalappujen katselemisesta asuntokaupoista autokauppaan ja mukana vielä oloneuvokseksi ryhtyminen jotenkin itsestäänselvyytenä. Itestä jotenkin sairas ajatus, että rikas voi olla vasta kun saa _ihan kaiken_.

Imo rikastumisen tunne on progressiivinen ilmiö, jota kyllä ihan ylempänä keskituloisenakin tuntee kun peilaa omia menojaan/varallisuuksien kertymistä kansan tasalle. Toki ilmiö saa melkosta kulmakerrointa alleen, kun hypätään ylempään desiiliin tai siellä vielä tiukempaan prosentin marginaaliin, mutta on kyllä musta melkosen paksua jos äijät kymppikerhossa sanoo ettei hyvin toimeentulevat ja varakkaat tyypit koe minkäänlaista rikastumisen fiilistä.
Subjektiivisuuksista voi vängätä hautaan asti, mut vähä vois reality checkiä ja jotai kulminaatiopisteitä tutkia koko kansan otannalla.

Kai se Nalle Wahlrooski voi peilata itseään vaikka Elon Muskiin ja valitella parturilleen ja roskakuskillleen, että perkele ku Suomessa ei pääse rikastumaan ja samalla ihmetellä kun molemmat haluaa vetäistä kierrepotkua naamaan.
 
Koin rikastumisen tunnetta kun kk-tulot nousi 3000–>4500, nyt kuudentonnin peruspalkalla tuntuu ettei eroa siihen 4500e/kk juuri ole.

Ihan raaka fakta on, ettei pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla tommosilla tuloilla juhlita jos haluaa elää samalla tavalla kuin vaikka maakunnissa paljon pienemmällä budjetilla. Siinä mielessä ihan turha vetää palkokasvia nokkaan jos joku ei kuudenkympin vuosituloilla koe olevansa mitenkään hyvätuloinen.
 
Kyllä mun mielestä on luontevampaa verrata varallisuutta samassa kaupungissa asuviin kuin koko maahan, se kun vaikuttaa kovasti asumisen kustannuksiin joka pääkaupunkiseudulla on se suurin meno.

Psykologisessa mielessä useimmat todennäköisesti vertaavat itseään ympärillään oleviin, siis niihin joita päivittäin näkee.
 
Taas aika vuodesta päivittää palkkakehitystä.
Olen konetekniikan DI ja ensimmäisen työvuoden jälkeen tuli lähdettyä maailmalle ja sillä tiellä edelleen. Lukuunottamatta tätä ensimmäistä vuotta, työnantaja on pysynyt siitä lähtien samana ja ala on mikroelektroniikka.

2015: 3000€ brutto/kk. Insinööri koneenrakennusteollisuudessa, PK-seutu.
2016: 3700€ brutto/kk. Prosessinkehitys-insinööri elektroniikkateollisuudessa, keski-Eurooppa.
2017: 3950€ brutto/kk. Edelleen prosessinkehitys-insinööri keski-Euroopassa mutta sain ammattiliiton määrittelemät kokemusluokan korotuksen + alan yleiskorotus.
2018: 5800€ brutto/kk + bonus + asuntoetu. Projektipäällikkö/tekninen asiantuntija asiakasprojekteissa, itä-Aasia.
2019: 6500€ brutto/kk + bonus + asuntoetu. Projektipäällikkö/tekninen asiantuntija mutta ylennys isompien projektien pariin, itä-Aasia.
2020: 6800€ brutto/kk + bonus + asuntoetu. Projektipäällikkö/tekninen asiantuntija, palkankorotus mutta sama työnkuva edelleen. Itä-Aasia.
2021: 7000€ brutto/kk + bonus + asuntoetu. Insinööritiimin vetäjä / asiantuntija, vastuulla muutaman tuotantoprosessin insinöörituki. Itä-Aasia.
2022: 7400€ brutto/kk + bonus + asuntoetu
Projektipäällikko, vastuulla R&D-yhteistyöt asiakkaiden kanssa. Itä-Aasia.

Palkka on peruspalkka ilman mitään ylityö- tai työmatkakorvauksia, jotka molemmat ovat melko harvinaisia. Teen 45h työviikkoa mikä on ehkä hiukan enemmän kuin mikä on Suomessa tavallista (9h per päivä josta 1h lounastauko).
Bonus on kerran vuodessa maksettavat tuotantopalkkiot ja muut rahalliset etuudet, yleensä noin 1x-2x kk-palkkaa vastaava summa.

Vuosia sitten alkanut nousukausi elektroniikka-alalla jatkuu edelleen ja se näkyy hyvin palkkakehityksessä, niin kuin ennustin aikaisemmissa päivityksissä tähän ketjuun. Tänä vuonna menee 100k eur/brutto reilusti yli, viime vuonna taisi jäädä tuon rajapyykin tuntumaan.

Tätä viimeisintä keskustelua sivuten omalta osaltani asuntoedusta eli työsuhdeasunnosta tulee varakas olo, toki palkkaankin olen ihan tyytyväinen. Saa asua tilavasti hyvällä paikalla ja koko palkka jää suoraan käytettäväksi ilman mitään pakollisia kuluja, isoin osa palkkaa menee sijoituksiin/säästöön mutta hyvällä omatunnolla voi myös törsätä. Oman asunnon olen laittanut vuokralle.
 
Tää ny tuntuu menevän melkoseen subjektiivisten nyanssien pilkunnussintaan ja maalitolppien siirtelyyn, joten ehkäpä viimenen viesti iteltäni tähän:
Minusta lähtökohtasesti aika nobrainer peilata omia tulojaan saman maan yleiseen tulotasoon, eikä johonkin itse keksittyyn marginaaliin.
Toisekseen jotenkin surullista huomata kuinka monelle "rikastumisen tunne" tai "rikkaus" on yhtä kuin totaalinen taloudellinen vapautuminen hintalappujen katselemisesta asuntokaupoista autokauppaan ja mukana vielä oloneuvokseksi ryhtyminen jotenkin itsestäänselvyytenä. Itestä jotenkin sairas ajatus, että rikas voi olla vasta kun saa _ihan kaiken_.

Imo rikastumisen tunne on progressiivinen ilmiö, jota kyllä ihan ylempänä keskituloisenakin tuntee kun peilaa omia menojaan/varallisuuksien kertymistä kansan tasalle. Toki ilmiö saa melkosta kulmakerrointa alleen, kun hypätään ylempään desiiliin tai siellä vielä tiukempaan prosentin marginaaliin, mutta on kyllä musta melkosen paksua jos äijät kymppikerhossa sanoo ettei hyvin toimeentulevat ja varakkaat tyypit koe minkäänlaista rikastumisen fiilistä.
Subjektiivisuuksista voi vängätä hautaan asti, mut vähä vois reality checkiä ja jotai kulminaatiopisteitä tutkia koko kansan otannalla.

Kai se Nalle Wahlrooski voi peilata itseään vaikka Elon Muskiin ja valitella parturilleen ja roskakuskillleen, että perkele ku Suomessa ei pääse rikastumaan ja samalla ihmetellä kun molemmat haluaa vetäistä kierrepotkua naamaan.

Olen eri mieltä tuosta. Suomessa on saatu hyvin rakennettua kuvio missä maagisesti 5-6 tonnin liksat tekevät ihmisestä rikkaan monien mielessä. Rikkauden määritelmä on toki subjektiivinen, ja en sano etteikö tuolla tulotasolla olisi ihan eri tavalla mahdollisuuksia tehdä valintoja elämässä. Karsastan tuota rikkauden määritelmää siitä, että sillä luodaan vastakkainasettelua sinne missä sitä ei ole. Tottakai se tuntuu kun ensimmäisen kerran pääsee yli 3000 €/kk, 4000 €/kk, 5000 €/kk jne... mutta se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Eikö se ole positiivista että työstä voi saada myös hyvää palkkaa? Mielestäni haitarissa olisi varaa kasvattaa molempia päitä. Palkkaerot ovat maltillisia Suomessa, ja toivoisin itsekin että useammalla alalla olisi mahdollisuus omalla työllä sinne >5000 €/kk kerhoon.

Itselleni rikkaus on toisaalta ihan muista asioista kiinni, kuin "totaalinen taloudellinen vapautuminen hintalappujen katselemisesta asuntokaupoista autokauppaan ja mukana vielä oloneuvokseksi". Itse en koe olevani rikas palkkatulojen kautta, enkä määrittele rikkautta sitä kautta. Yleensä (netto)varallisuus, mitä on merkittävästi*. Toki sitä voi isommista tuloista kerryttää, mutta ei sitä ns. hetkessä tehdä. Perimisen kautta rikastuminen on ehkä kuitenkin tyyppillisempää kuin palkkatuloilla, vaikka on se toki mahdollista esimerkiksi onnistuneilla sijoituksilla tai jos peräti pääsee omistamaan menestyvää firmaa. Raha tulee rahan luo.

Suomalainen on rikas, kun hänen varallisuutensa on vähintään miljoona euroa. Tämä käy ilmi Säästöpankin uudesta, vuosittain teettämästä Säästämisbarometrista. Miljoonan varallisuutta pitää rikkaan määritelmänä 25 % suomalaisista. 21 % on sitä mieltä, että jo 500 000 € nettovarallisuus riittää rikkaan titteliin.
 
Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.
Vähän huono veruke. Pitäisi korostaa sitä omaa arvoaan työnantajalle. Talouden alamäki kolhii molempia teistä, miksi se juuri sinulle kompensoitaisiin?
 
Ihme nillitystä taas. Meillä jää käteen 5800€/kk ja just todettiin ettei taida olla varaa ostaa sitä asuntoa mikä haluttaisiin, vaikkei se niin kummoinen ole.

Tottakai jollain vähemmän tienaavalla on vielä hankalampaa, heidän unelmien kämppä voisi olla tämä meidän nykyinen velaton kämppä. Pitäisikö mua jotenkin lohduttaa että joku tienaa vähemmän?

Varmaan aika moni hyvin tienaava on aikoinaan tienannut alle 2000€/kk ja muistaa ainakin hämärästi millaista se oli. Kuitenkin tämmöisetkään tulot eivät ole läheskään sillä tasolla että saisi mitä haluaa.

Kun jotain on, siihen tottuu. Kohta sitten taas haluaa jotain muuta. Nyt kun puolet vähemmän tienaavat itkevät kuinka vaikeata heillä on, niin eikö se ole ihan yhtä tekopyhää? Suurimman osan kohdalla löytyy huonomminkin pärjääviä jotka unelmoivat teidän tuloistanne. Mulla on kavereita joiden perheillä on tuplasti kovemmat tulot kuin mulla ja ihan samat ongelmat. Toki heillä on hienommat autot, kämpät ullanlinnassa ja pukeutuvat paremmin, mutta heillekin maistuisi isompi asunto johon ei ole varaa.
Olenko itse sitten outo ihminen, kun olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseen ja minkäänlaista hei vittu, saisimpa vielä tämän tämän ja tämän halua ei ole. On hyvä kämppä, pystyn päivittelemään koneita ja elämään hyvää nörtin elämää. Varmaan tässä taas päästään kysymykseen mitä kukin elämältä vaatii ja minkälaista elämää haluaa elää.
 
Vähän huono veruke. Pitäisi korostaa sitä omaa arvoaan työnantajalle. Talouden alamäki kolhii molempia teistä, miksi se juuri sinulle kompensoitaisiin?

Muistaakseni 90-luvun inflaatiossa palkat nousivat mukana ja sivutuotteena söivät esimerkiksi asuntolainat.

En tiedä nousiko palkat yleiskorotusten vuoksi vai miten. Toki nyt on hyvin erilainen tilanne kuin silloin.

Vähän on palkankorotus-fomoa eli täytynee sitä kysyä, ei siinä ole mitään hävettävää.
 
Muistaakseni 90-luvun inflaatiossa palkat nousivat mukana ja sivutuotteena söivät esimerkiksi asuntolainat.

En tiedä nousiko palkat yleiskorotusten vuoksi vai miten. Toki nyt on hyvin erilainen tilanne kuin silloin.
Silloin nousi myös tuottavuus ja talous kasvoi kohisten.
 
Ihan raaka fakta on, ettei pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla tommosilla tuloilla juhlita jos haluaa elää samalla tavalla kuin vaikka maakunnissa paljon pienemmällä budjetilla.

No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua? Etätöitä tekee varmaan 90% io-tekkiläisistä. Jos olisi yhtä halpaa joka paikassa niin kai sitä jonnekkin Monacoon muuttais.
 
Olenko itse sitten outo ihminen, kun olen täysin tyytyväinen nykytilanteeseen ja minkäänlaista hei vittu, saisimpa vielä tämän tämän ja tämän halua ei ole. On hyvä kämppä, pystyn päivittelemään koneita ja elämään hyvää nörtin elämää. Varmaan tässä taas päästään kysymykseen mitä kukin elämältä vaatii ja minkälaista elämää haluaa elää.
Kyllä tuota voi outoudeksikin kutsua. Vaikka taitaa olla niin, että ne asiat mitkä meillä on köyhimmillekin itsestäänselvyyksiä niin muodostavat 95 % hyvinvoinnista taloudellisesta näkökulmasta. Eli lämpö, puhdas vesi, ruoka, terveydenhuolto, koulutus ja jossain määrin voisi sähkön ja ehkä jopa netinkin jo laskea nykyään näihin ns. perustarpeisiin.

Yhteiskunta taitaa olla melko kulutuskeskeinen ja tietysti suurella osalla ihmisistä on tarve saada parempi status kuin naapurilla/kaverilla/tms. Itse tiedän olevani kotikatuni paras penkkipunnertaja niin ego kestää vähän vanhemman auton kuin naapureilla :cool:
 
No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua? Etätöitä tekee varmaan 90% io-tekkiläisistä. Jos olisi yhtä halpaa joka paikassa niin kai sitä jonnekkin Monacoon muuttais.
En tiedä. En asu. En myöskään ole niin naiivi, että kuvittelisin ettei muiden siellä tarvitsisi asua. Syitä on monia.
 
No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua? Etätöitä tekee varmaan 90% io-tekkiläisistä. Jos olisi yhtä halpaa joka paikassa niin kai sitä jonnekkin Monacoon muuttais.

Täysi etätyö ei ole enää samaan tapaan mahdollista kaikille kuin edellisenä kahtena vuotena. Yhä useampi firma on ruvennut edellyttämään pakollisia toimistopäiviä. Vaikka toimistolla pitäisi käydä vain kerran viikossa niin aika perseestä tuollainen 100+km per suunta olisi silti, ja autottomalle vieläkin ikävämpi.
 
Täysi etätyö ei ole enää samaan tapaan mahdollista kaikille kuin edellisenä kahtena vuotena. Yhä useampi firma on ruvennut edellyttämään pakollisia toimistopäiviä. Vaikka toimistolla pitäisi käydä vain kerran viikossa niin aika perseestä tuollainen 100+km per suunta olisi silti, ja autottomalle vieläkin ikävämpi.

Onneksi on siitä onnellisessa asemassa että firma on edellyttänyt koko koronan ajan 3pv/vko toimistolla oloa. Toki perinteiseen Breznev-tyyliin tästä saa poiketa esimiehen luvalla joten parhaat on olleet 100% etätöissä (en itse). Ja vielä rakennetaan uutta toimitilaa johon ilmeisesti tulee flex-työpisteet. Onnea vaan toimistopakotuksen kanssa sen jälkeen.
 
Kyllä tuota voi outoudeksikin kutsua. Vaikka taitaa olla niin, että ne asiat mitkä meillä on köyhimmillekin itsestäänselvyyksiä niin muodostavat 95 % hyvinvoinnista taloudellisesta näkökulmasta. Eli lämpö, puhdas vesi, ruoka, terveydenhuolto, koulutus ja jossain määrin voisi sähkön ja ehkä jopa netinkin jo laskea nykyään näihin ns. perustarpeisiin.

Yhteiskunta taitaa olla melko kulutuskeskeinen ja tietysti suurella osalla ihmisistä on tarve saada parempi status kuin naapurilla/kaverilla/tms. Itse tiedän olevani kotikatuni paras penkkipunnertaja niin ego kestää vähän vanhemman auton kuin naapureilla :cool:
Tiedostan tämän ja sen että ajatusmallini ovat hyvin kaukana useiden ihmisten mailmasta. Lähinnä elän tyytyväisenä säätäen koneita ja en välitä mitä muut ihmiset minusta miettivät. No menee jo keskustelu ohi ketjun aiheesta. Silti aina jotenkin hyvin silmiä avaavaa tulla lukemaan näitä ketjuja, jossa ihmiset miettivät seuraavaa tasoa palkalleen ja unelmoivat riippumattomuudesta, en pysty tällaista ajatusmailmaa ymmärtämään, mutta ehkä ei tarvitsekaan.
 
No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua? Etätöitä tekee varmaan 90% io-tekkiläisistä. Jos olisi yhtä halpaa joka paikassa niin kai sitä jonnekkin Monacoon muuttais.
Ei varmaan kenelläkään ole pakko, suhteellisen vapaassa yhteiskunnassa kun eletään. Aika vaikea olisi kyllä keksiä mihin täältä lähtisi, lähellä kun on kaverit, perheet, palvelut ja työpaikka.

Oon kyllä huomannut semmoisen jännän seikan, että lähes puolet työkavereista miettii etelämpään muuttoa ja etätöitä, ehkä se olisi ihan harkitsemisen arvoista.
 
Kyllä se on vaan todella subjektiivista ja omat lähtökohdat vaikuttaa vahvasti tuohon kokemukseen, että eletäänkö "normaalisti, vai onko se joku ns. minimitaso".

Toiselle perustaso on se
-Uudehko omakotitalo
-Kaksi autoa (ja korkeintaan kakkosauto on joku vanhempi)
-Kesämökki
-Moottorivene, moottoripyörä(t), mönkijä, lapsille uudet mopot + kaikki omat ja lasten harrastusvälineet 'normaalisti' kaupasta.
-Vähintään kerran vuodessa ulkomaille
-kaupasta voi ostaa suunnilleen mitä haluaa (jos jotain 500€/kg wagyu pihvilihaa ei lasketa) ja ravintolassa voi käydä kerran viikossa.
-Merkkivaatteet koko perheellä
Ja tässä ajatellaan, että eipä tää kovin hääviä oo kun kaikki rahat menee mitä tulee.

Köyhemmillä
-Kerrostalo/rivarin pätkä (ehkä vuokralla)
-Yksi auto (kaksi jos aivan pakollista)
-Ei mökkiä (räknätään, että onko varaa vuokrata lomalla)
-Ei venettä, moottoripyörää, mönkikää, lapset ajaa polkupyörällä (mopoon tai skootteriin ei kirjaimellisesti ole rahaa) ja omat+lasten harrastusvälineet ostetaan suurimmalta osin tori.fi/fb-kirppikset tms..
-Lapset pääsee kerran nuoruudessa ulkomaille (koulun luokkaretki)
-kaupasta makarylliä, sikanautaa. Pari kertaa vuodessa perheen kesken kotipizzaan.
-Merkkivaatteisiin ei ole varaa

Tuon ensin mainitun elämäntavan kustantamiseen menee aivan perkeleesti rahaa, jos vertaa jälkimmäiseen.
Itse sen reilu 3000€/kk (brutto) tienaavana sinkkuna en koe olevani mitenkään paskassa asemassa vaan perusarki rullaa varsin makeasti ja rahaa jää myös säästöön, mutta tässä on juuri siitä isosta rahasta pulaa kun haaveissa olisi kesämökkiä ym..
 
No mikä pakko siellä pk-seudulla on asua?

No kun tälle kulmalle on sattunut syntymään, niin elämä nyt vaan vähän on niinku täällä. Vanhemmat, sisarukset, kaverit, kaikki. Tälleen lapsiperheenä näiden luomat turvaverkot on sellainen juttu, jota on aika vaikea kompensoida vaikka asuminen olisi lähes ilmaista muualla. Toki ei ole pakko asua jossain Helsingin tai Vantaan arvoalueella, mutta ihan vaan pelkästään joku edes kohtuullisessa kunnossa oleva ihan perus kolmen makuuhuoneen OKT tai paritalo maksaa ihan helposti jonkun 400 kiloeuroa jossain Järvenpäässäkin. Toki voisi muuttaa vielä vähän sivummalle vaikka johonkin Riihimäelle tai Pornaisiin, mutta aika nopeasti alkaakin olemaan kaikki jutut vähän epäkäytännöllisen kaukana.
 
Pääkaupunkiseudulla on kyllä kallista asua, mutta eikö siellä ole toisaalta tyypillisesti myös paremmat palkat?
 
"Rikas" on aika subjektiivinen määritelmä edelleen. Musta on naurettavaa jos kuuluu hyvätuloisimpaan kymmeneen prosenttiin ja ei pidä itseään millään tavalla hyväosaisena (="rikastumisen fiiliksiä omaavana"). Jos yhtään oot viestejäni lukenu, niin en oo tässä puhunut mistään Roope Ankka -tason rikkausleveleistä.
Itelle on noita noita rikastumisen fiiliksiä irronnut ihan kuulumalla hyvätuloisempaan puoliskoon.

Muttajoo, tää vastaanvänkääminen vaan korostaa alkuperäistä pointtiani.
Totta kai rikkaus on subjektiivinen ja myös minä esitin oman subjektiivisen näkemyksen rikkaana olemisesta. Musta on naurettavaa, että kuuden tonnin kuukausiliksalla pääsee sinne rikkaimpaan kymmeneen prosenttiin. Kertoo vain siitä, että olemme köyhä kansa. Toki tämäkin on vain minun mielipide. Edelleen kokisin olevani rikas, mikäli olisin enemmän riippumaton siitä "oravanpyörästä", jossa elämme. Ja vaikka puhun oravanpyörästä, niin pidän työstäni ja työyhteisöstä hyvin paljon enkä vieroksu millään lailla työelämää, mutta jokainen varmasti voi samaistua siihen tunteeseen, kun jonain aamuina ei vain jaksaisi mennä sinne töihin. Oli sitten parin tonnin tai kuuden tonnin bruttoliksa, niin se työnteko on vain välttämätöntä, jotta pystyy kustantamaan omat menot. Kuuden tonnin liksalla on enemmän varaa tuhlata rahaa kaikkeen pieneen arjen luksukseen (tai säästää), mutta sitä rahaa ei ole siinä määrin, että voisi irroittautua siitä oravanpyörästä ja elää täysin vapaasti. Mutta edelleen se on vain subjektiivinen mielipide. Koen olevani hyvätuloinen, mutten todellakaan rikas.

Rikkautta en myöskään määrittelisi siten, että merenrannassa isossa omakotitalossa ja sulla on kallis automaku, vaan asuntosi voisi olla vaikka sadan tonnin kerrostalohuoneisto. Pointti olisi se, että sinulla olisi halutessasi varaa jättäytyä pois töistä määrittelemättömäksi ajaksi, jos siltä tuntuu ja pystyt ylläpitämään vähintään saman elintason, kuin työelämässä ollessasi. Tässäkin tietenkin tulee subjektiiviset kokemukset, mikä elintaso on riittävä.

Ja nyt kun tovin ollut sinkkuna, niin tietynlainen pudotus on myös tullut varallisuuden tunteessa. Palkka on noussut tämän jälkeen, mutta sairaanhoitajapuolison tulotkin toivat kyllä merkittävän lisän yhteiseen kassaan kun pakolliset kustannukset eivät oleellisesti ole muuttuneet.


Tuli sopivasti vastaan. Ei nuo käteen jäävien summien erot ihan järjettömiä ole, kun ajattelee miten isoa osaa työssäkäyvästä väestöstä tuo kuvastaa ja että siinä on tavallaan ns. keskiluokan ääripäät.

Tämä on mielestäni se surullinen asia. Tässä maassa ei ole vaurautta. Todella pienet tuloerot, mikä on jo omiaan aiheuttaan taantumaa, kun ei ole kunnollista porkkanaa pyrkiä vaurastumaan entisestään.
 
Viimeksi muokattu:
Pääkaupunkiseudulla on kyllä kallista asua, mutta eikö siellä ole toisaalta tyypillisesti myös paremmat palkat?

Kyllä, mutta ei niin paljon, että se kompensoisi. Karkeasti ottaen ylemmän keskiluokan perheellä tulojen mukaan (asunto 300-350ke) alkaa löytyä kerrostaloasuntoja kehä I:n tienoilta. Jos omaa pihaa kaipaa niin Kehä III ja perinteistä omakotitaloa saa hakea ihan kaupunkien laidoilta tai kehyskunnista.

Se kikka millä ehkä voisi asua lähempää keskustaa on hankkia ne ensimmäiset omistusasunnot jo reilusti parinkympin puolella ja siitä kerääntyvän pääoman kanssa sitten aina vaihtaa isompaan niin että jäljellä oleva lainaosuus pysyy suunnilleen samana kuin ensimmäinen asuntolaina.


(Ennen kuin kukaan alkaa saivartelemaan, niin asuinalueittain löytyy vastaesimerkkejä kumpaankin suuntaan.)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: hmb
Tämä on mielestäni se surullinen asia. Tässä maassa ei ole vaurautta. Todella pienet tuloerot, mikä on jo omiaan aiheuttaan taantumaa, kun ei ole kunnollista porkkanaa pyrkiä vaurastumaan entisestään.

Puhumattakaan mistään kansainvälisten huippuosaajien houkuttelemisesta tänne. Eipä onnistu nykyisellä asiantuntijoiden palkkatasolla. Joku tyyliin Stanfordin käynyt, kansainvälisessä huippufirmassa kannuksensa ansainnut tyyppi nauraisi todella räkäisesti jollekin 6k/kk palkkatarjoukselle. Kymppitonni tuohon lisää niin alkaisi ehkä jopa kiinnostaa.
 
Tässä kun oon hakenut myyntihommia niin eteen tullut useampi jenkkifirma. Palkanmaksukykyä näyttäisi olevan kun myyjälle maksetaan se 60-80k€ ja tavoitteisiin päästessä toinen mokoma päälle. Tähän vielä jotain autorahaa ym. päälle.

Ei vaan ole löytynyt sellaista jossa olisi sopiva tuote tai rekryt päällä ja muutenkin vähän epäilyttää mennä jenkkifirmaan myyntitöihin kun se niiden myyntikulttuuri on käytännössä elämän myymistä työlle.

Suomalaisissa firmoissa se hyvä puoli että kulttuuri on sellaista että pystyy järkevällä työmäärällä tekemään ok tiliä. Tässä vähän puntaroin että mikä olisi paras vaihtoehto.

Se kyllä vähän naurattaa kun jotkut suomalaiset firmat tarjoaa aika lailla samanlaista hommaa kun mitä jenkkifirmat ja sit kun kysyy palkkaa niin kovalla duunilla ja tavoitteista yli menemällä voi päästä 5k€/kk ansioihin. Tähän vielä päälle että jos osaa oikeasti myydä niin moni suomalainenkin firma maksaa 60k€ pohjan ja hyvän provision päälle. Toki eri tuotteissa eri katteet mutta se ei kyllä ole näissä kaikissa ole ollut syynä palkan pienuuteen.
 
Puhumattakaan mistään kansainvälisten huippuosaajien houkuttelemisesta tänne. Eipä onnistu nykyisellä asiantuntijoiden palkkatasolla. Joku tyyliin Stanfordin käynyt, kansainvälisessä huippufirmassa kannuksensa ansainnut tyyppi nauraisi todella räkäisesti jollekin 6k/kk palkkatarjoukselle. Kymppitonni tuohon lisää niin alkaisi ehkä jopa kiinnostaa.
Ei taida kovin montaa asiantuntija-alaa maailmallakaan olla, että huippuosaajille maksettaisiin 16k/kk.

IT ja finanssi taitaa olla ainoat.
 
Kyllä se on vaan todella subjektiivista ja omat lähtökohdat vaikuttaa vahvasti tuohon kokemukseen, että eletäänkö "normaalisti, vai onko se joku ns. minimitaso".

Toiselle perustaso on se
-Uudehko omakotitalo
-Kaksi autoa (ja korkeintaan kakkosauto on joku vanhempi)
-Kesämökki
-Moottorivene, moottoripyörä(t), mönkijä, lapsille uudet mopot + kaikki omat ja lasten harrastusvälineet 'normaalisti' kaupasta.
-Vähintään kerran vuodessa ulkomaille
-kaupasta voi ostaa suunnilleen mitä haluaa (jos jotain 500€/kg wagyu pihvilihaa ei lasketa) ja ravintolassa voi käydä kerran viikossa.
-Merkkivaatteet koko perheellä
Ja tässä ajatellaan, että eipä tää kovin hääviä oo kun kaikki rahat menee mitä tulee.

Köyhemmillä
-Kerrostalo/rivarin pätkä (ehkä vuokralla)
-Yksi auto (kaksi jos aivan pakollista)
-Ei mökkiä (räknätään, että onko varaa vuokrata lomalla)
-Ei venettä, moottoripyörää, mönkikää, lapset ajaa polkupyörällä (mopoon tai skootteriin ei kirjaimellisesti ole rahaa) ja omat+lasten harrastusvälineet ostetaan suurimmalta osin tori.fi/fb-kirppikset tms..
-Lapset pääsee kerran nuoruudessa ulkomaille (koulun luokkaretki)
-kaupasta makarylliä, sikanautaa. Pari kertaa vuodessa perheen kesken kotipizzaan.
-Merkkivaatteisiin ei ole varaa

Tuon ensin mainitun elämäntavan kustantamiseen menee aivan perkeleesti rahaa, jos vertaa jälkimmäiseen.
Itse sen reilu 3000€/kk (brutto) tienaavana sinkkuna en koe olevani mitenkään paskassa asemassa vaan perusarki rullaa varsin makeasti ja rahaa jää myös säästöön, mutta tässä on juuri siitä isosta rahasta pulaa kun haaveissa olisi kesämökkiä ym..
Näin 4300€/kk bruttona saavana, rivarissa vuokralla, ilman mökkiä, 2 autoa ja moottoripyörä. Sinkkuna varmasti menisi paremmin, mutta lapsi ja avioero niin kummasti alkaa tuntumaan tältä "köyhemmältä" vaikka tiedän olevani aika hyvissä kantimissa. Ei nyt jokaista euroa tarvi laskea, mutta eipä noita ulkomaanmatkoja tai mitään muutakaan isompaa hankintaa ihan tuosta vaan heräteostoksena osteta.
Menoja voisi karsia jos tavoitteena olisi saada enemmän sukanvarteen, mutta yksinkertaisesti se ei kannata ihan jo lapsenvalvojien vuoksi. Paperilla mennään seuraavat muutama vuosi helvetin velallisena ja isoilla menoilla vs. minimimenoilla ja isompi osa exälle sekä lapsen kuluista karsimalla.
 
Bussikuskina Oulussa ennätyspalkkani ollut kahdelta viikolta 1800 €. Toki siinä alkaa työtunnit olemaan jo siinä mallissa, että elämässä ei tarvita kollegan sanoin muuta kuin "työ- ja yövaatteet". :dead:
 
En tiedä. En asu. En myöskään ole niin naiivi, että kuvittelisin ettei muiden siellä tarvitsisi asua. Syitä on monia.

Ei tarvitse, mutta jos olet sinne syntynyt ja siellä nuoruuden viettänyt, niin poismuuttaminen voi olla hankalampaa. Palveluihin ja ihmisvilinään tottuu ennen kaikkea alitajuntaisesti. Se kun repäistään pois, niin kyllä voi mennä useampikin vuosi totutellessa.

Kesäisin on kyllä kiva kiertää maaseudun kyliä ja pikkukaupunkeja. Marraskuu kun lyö päälle, niin pk-seutua en vaihtaisi pois mistään hinnasta.
 
Itse arvostan enemmän vapaa-aikaa. Olisi tuo 6k kuukaudessa, mutta vaihtelen sitä vapaiksi niin, että on noin 5k kuukaudessa. Pidän mielummin lomaa 9-12 viikkoa vuodessa. Silleen aika tarkalleen neljän viikon välein vapaa viikko + kesäloma päälle. Eikä yleensä ole mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Ihan vain on mukavaa, kun ei aamulla tarvitse töitä tehdä vaan miettiä, mitäköhän tänään tekisi?
 
Kyllä se on vaan todella subjektiivista ja omat lähtökohdat vaikuttaa vahvasti tuohon kokemukseen, että eletäänkö "normaalisti, vai onko se joku ns. minimitaso".

Toiselle perustaso on se
-Uudehko omakotitalo
-Kaksi autoa (ja korkeintaan kakkosauto on joku vanhempi)
-Kesämökki
-Moottorivene, moottoripyörä(t), mönkijä, lapsille uudet mopot + kaikki omat ja lasten harrastusvälineet 'normaalisti' kaupasta.
-Vähintään kerran vuodessa ulkomaille
-kaupasta voi ostaa suunnilleen mitä haluaa (jos jotain 500€/kg wagyu pihvilihaa ei lasketa) ja ravintolassa voi käydä kerran viikossa.
-Merkkivaatteet koko perheellä
Ja tässä ajatellaan, että eipä tää kovin hääviä oo kun kaikki rahat menee mitä tulee.

Tätä "perustasoa" ei ainakaan 5000e/kk palkalla ylläpidetä eikä edes kahden hengen 5000e/kk riitä todennäköisesti.

Rikastumisen tunnetta saa usein sillä, jos onnistuu pompauttamaan palkkaa prosentuaalisesti ison määrän kerralla. Joskus aikoinaan kun onnistuin hankkimaan 1500e/kk lisää palkkaa, niin tuntui siltä hetken, että rahaa on aivan liikaa eikä tiedä mitä sillä tekisi. Noh rahareikä kyllä löytyi ja elämänlaatu koheni, mutta siihen tottui sitten ja perustaso nousi. Tässä onkin aina se kohta, jossa ylimääräinen pitää ohjata säästöön tai se menee kulutukseen.

Nyt tienaan ihan hyvin Suomen tasolla, mutta uusiin autoihin, taloihin tai mönkkäreihin ei ole varaa, kesämökkiä ei ole eikä tule, yms. Lomamatkojakin pitää jonkun verran laskeskella ja säästää niihin ja ulkomaanmatkoja ei juuri tule tehtyä (paitsi työpaikan piikkiin). Noh en ole köyhä, vaan en kyllä rikaskaan. Kyllä rikkaaksi lasken vasta ne, joilla on yli miljoona varallisuutta.

Itse en enää jaksa juosta palkan perässä, koen ettei alle tonnin palkankorotuksesta tule vastinetta lisääntyneelle stressille ja tonnin saaminen tuntuu olevan nihkeätä samalla stressitasolla. Tyydyn tähän ja porskutan tyytyväisenä pienemmällä stressitasolla.
 
Tätä "perustasoa" ei ainakaan 5000e/kk palkalla ylläpidetä eikä edes kahden hengen 5000e/kk riitä todennäköisesti.

Tämäpä se. Perustaso on aika vaihteleva termi riippuen ihmisestä itsestään. Itselleni moottorivene, moottoripyörä ja muut jutut ei merkkaa yhtään mitään, kun taas toiselle se voi olla isokin juttu. Sama juttu "merkkivaatteista" puhuttaessa, ne tulee samasta hikipajasta logolla varustettuna kuin se 5€ t-paita. Itse tosin varmaankin käytän tavallista enemmän rahaa vaatteisiin, mutta se on henkilökohtainen valinta. Itselleni tärkein kriteeri on se, että vaatekappale on valmistettu Euroopassa eikä hikipajassa -> se taas maksaa ekstraa. Toiselle riittää se 5€ t-paita ja se on ihan yhtä lailla fine, mutta kaverilla saattaa olla joku purjehdusharrastus johon menee huomattava rahasumma vuosittain.

Parasta on toki, kun ei tarvitse erikseen miettiä ja huolehtia rahasta, eli kaikkeen on varaa ja säästöön menee ylimääräiset. Nuo säästöön menevät jos pistäisi kulutukseen, ei niillä mitään järkevää saisi kuitenkaan joka elintasoa parantaisi, kun taas kumuloidulla rahamäärällä saisi sitten repäistyä ja lähdettyä esim. 1.5kk USA:n reissulle. Mutta valintojahan nämä toki ovat.
 
Suurimmalla osalla on asumisen kulut se isoin este sille fiilikselle, että rahat riittää ilman, että tarvitsee laskea hirvittävän tarkkaan kaikkea. Olen tehnyt excel-kirjanpitoa viimeiset seitsemän vuotta ja sieltä on aika helppo nähdä, miten menot jakautuu. Olen usein ajatellut, että mitähän sitten kun sitä reilun tonnin menoerää ei enää muutaman vuoden päästä ole. Kärjistettynä ajatellen, voisi heittää pitkän viikonlopun jossain päin Eurooppaa vaikka kerran kuukaudessa, eli siihen menee oikeasti iso summa.
 
Täysi etätyö ei ole enää samaan tapaan mahdollista kaikille kuin edellisenä kahtena vuotena. Yhä useampi firma on ruvennut edellyttämään pakollisia toimistopäiviä. Vaikka toimistolla pitäisi käydä vain kerran viikossa niin aika perseestä tuollainen 100+km per suunta olisi silti, ja autottomalle vieläkin ikävämpi.

Jep, digiloikka hyytyi alkuunsa. Näillä polttoaineen hinnoilla nettoansio putoaa kun konttorille pakotuksen myötä ei taida olla mahdollista pyytää lisää liksaa…
 
Jaa että n. 60000€ bruttotuloilla voi sanoa olevansa rikas?

Menepä esittelemään itsesi tuntemattomalle jossain hyvinvointivaltiossa Suomen ulkopuolella:

- Hei, tienaan 60000€ vuodessa! Olen rikas!:psmoke:
- Hmmm... aha, no niin no. Okei? Paljon tulosi on ennen veroja?
- Eiku tuo on brutto. Nettona ehkä sellaiset 40000€/vuosi.
- Mutta siis...? Ehhh.... No, hintatason täytyy olla hyvin kohtuullinen siellä Suomessa?
- Ei oikeastaan. Kaikki on poskettoman kallista.
- Mutta siis...? :speak:

Suomen yltiöprogressiivinen tulovero, tasapäistäminen kateus ja matala tulotaso on tehnyt tehtävänsä, jos jonkun mielestä edellä mainittu skenaario tuottaa jotain muuta kuin sääliviä katseita.
 
Bruttokuukausituloni ovat nouseet reilun tonnin viimeisen kolmen vuoden aikana. En kuitenkaan ole kokenut tarvetta siirtää tätä korotusta elintasoon millään tavalla. Autoa en ole päivittänyt ja muutkin kulutustottumukset ovat pysyneet ennallaan. Toki viimeaikaiset hintojen nousut tuntuvat kukkarossa, kuten kaikilla.

Tuttavapiiristä sen sijaan löytyy tyyppejä, joille on aivan sama onko palkka 3000 vai 5000 euroa kuukaudessa - rahat ovat aina loppu. Ja useasti ilman mitään näkyvää vaikutusta elintasossa.
 
Jaa että n. 60000€ bruttotuloilla voi sanoa olevansa rikas?

Menepä esittelemään itsesi tuntemattomalle jossain hyvinvointivaltiossa Suomen ulkopuolella:

- Hei, tienaan 60000€ vuodessa! Olen rikas!:psmoke:
- Hmmm... aha, no niin no. Okei? Paljon tulosi on ennen veroja?
- Eiku tuo on brutto. Nettona ehkä sellaiset 40000€/vuosi.
- Mutta siis...? Ehhh.... No, hintatason täytyy olla hyvin kohtuullinen siellä Suomessa?
- Ei oikeastaan. Kaikki on poskettoman kallista.
- Mutta siis...? :speak:

Suomen yltiöprogressiivinen tulovero, tasapäistäminen kateus ja matala tulotaso on tehnyt tehtävänsä, jos jonkun mielestä edellä mainittu skenaario tuottaa jotain muuta kuin sääliviä katseita.

Word. Aikanaan tuli työskenneltyä paljonkin monikulttuurillisessa ympäristössä ja mm. brittejä lähinnä nauratti meidän palkkataso kun vertailtiin kurssilla että kuka tienaa mitäkin.
 
Word. Aikanaan tuli työskenneltyä paljonkin monikulttuurillisessa ympäristössä ja mm. brittejä lähinnä nauratti meidän palkkataso kun vertailtiin kurssilla että kuka tienaa mitäkin.
Ainakin tekniikan alan palkat on briteillä vaatimattomat. Jotain 40k GBP vuodessa näyttäisi olevan keskivertopalkka sähköinssillä esimerkiksi.
 
Jotta keskusteluun saataisiin taas hieman realismia mukaan, niin tässä on taulukko maailman top 35:stä maasta keskimääräisen vuosipalkan mukaan. Palkka on verojen jälkeen ja korjattu kunkin maan elämisen kustannusten mukaan, jotta vertailu olisi mielekästä.

Suomi on sijalla 16, joten ei maailmassa todellisuudessa ole kovin paljoa maita joissa palkkataso olisi merkittävästi parempi.

The average wage is a measure of total income after taxes divided by total number of employees employed. In this article, the average wage is adjusted for living expenses "purchasing power parity" (PPP)
averageppp.PNG
 
Kyllähän verotus on meillä aika kovaa luokkaa ton taulukon moneen muuhun maahan verrattuna. Toki en valita, meillä yhteiset nettotulot menee heittämällä yli 10te/kk, taitaa olla viimesen parin vuoden keskiarvo jotain 12-13te. Vaan onhan se kun nytkin katson viimeisimpiä palkkanauhoja, toisella 12 080€, käteen 6500€, toisella 18300€ (kvartaalibonarit tässä, eli ei jokakuinen liksa) ja käteen 10200€. Onhan toi toki helvetisti rahaa, mutta menee verottajalle kyllä aika siivu.

Näilläkään liksoilla en koe olevani "rikas", mulle rikkauden määritelmä on samansuuntainen kuin muutamalla muullakin tässä ketjussa. Eli töistä voisi jäädä vaikka pois ja ei näkyisi elintasossa. Toki voisimme jäädä ja varmaan 5-10v menisi säästöjen ja sijoitusten realisoinnilla ihan kivasti. Vaan eläkekertymä on vielä aika pieni ja eläkeikään on se 20v. Toki olemme huomattavan varakkaita, asumme pk-seudulla 200+ m2 kivitalossa, on 2 autoa ja kolmas tulossa, lomareissuja 3-5x vuoteen ulkomaille, jne. Vaan kaiken tämän ylläpitoon myös menee sitä rahaa. Asuntolainaakin on >200k€ vielä maksettavana (toki pystyisimme sen maksamaan pois realisoimalla sijoitukset, mutta siinähän ei ol emitään järkeä). Tulot ovat kasvaneet vuosien varrella ja 5-7 vuotta sitten ylitettiin se raja, että rahaa vain ei saa kulumaan, vaan sitä menee huomattavia summia sijoituksiin. Siltikään näillä liksoilla ei tosiaan ilman 15v+ hyvää sijoittamista ei oikein voi edes harkita jäävänsä pois työelämästä elintaso samana säilyttäen. Tavoitteena on kyllä jäädä pois tai ainakin keventää huomattavasti tossa 55-60v iässä. Tohonkin on vain se 10v vielä aikaa.

Tietyn aikaa, kun tulot nousevat luonnollisesti elintaso nousee. Meilläkin polku on ollut vuokra-asunto, ei autoa-->Rivarikaksio, ensin 1 auto ja pian toinen -->Erillistalo 4h -->Rakennutettu Ok-talo. Sama autojen kanssa, ensin oli halvempia autoja ja nykyään vain uusia ja vaihto 3-4 vuoden välein. Sama koskee vähän kaikkea elämiseen menevää rahaa. Ja miksei koskisi, jos tienaa hyvin, on mielestäni tiettyyn rajaan asti perusteltuakin käyttää rahaa. Vaan kuten kirjoitin meillä tuo raja ylittyi 5-7v sitten. Vaan mitäpä sitten? Rahaa menee tosiaan kovaa vauhtia sijoituksiin. Ei se suurikaan salkku tosiaan juurikaan elämää välittömästi muuta. Tietenkään ei tartte ruoka/vaatekaupassa katsoa, mitä ruoka maksaa. Vaan kyllä esim vaatteita ja elektroniikkaa ostaessa katson hintoja tarkkaan ja en vain osta ensimmäisestä paikasta.

Meidän kulurakenne karkeasti/kk (Perheessä 4 henkeä, lapset teini-ikäisiä):
-Asuminen 3000€
-Autot 1000€
-Ruoka 1000€
-Muut 1000€

Eli tollainen 6t€ menee normikuussa "välttämättömyyksiin". Tohon sitten tietty kaikki ekstrat päälle (kalliimmat harrastehankinnat, lomamatkat jne.)
Kunhan asuntolainan saa maksettua, niin sitten tippuu asumisen kustannukset 2000€/kk. Eli kuukausikulut on ~4t€. Toki tossa vaiheessa varmaan on lapsetkin muuttaneet pois, eli muutkin kulut ruoka/autolu tippuu (4 ajokortillista ja minimissään kahdelle autolle tarve, kahdestaan pärjätään varmasti yhdellä).

Voisihan sitä tietty heittäytyä työttömäksi vaikka vuodeksi-pariksi. Vaan saisiko sen jälkeen mielusta ja ja kovapalkkaista työtä? Ja on aika kova pudotus ansiosidonnaiselle. 12t€/kk palaksta saa n. 3600€ ansiosidonnaista. No lähinnä akateemista pohdintaa tällainen, koska työ on "helppoa" ja palkka kova, niin miksi en tätä tekisi? Uskon myös, että olisi vaikea motivoitua tekemään vastaavaa työtä paljon pienemmällä palkalla (koska tietää, mitä voisi saada, psykologinen juttu). Tietty, jos vaihtaisi alaa totallisesti, tiedostaen, että alallal on pienemmät palkat. Vaan eipä ole mitää sellaista mielenkiintoista nyt edes mielessä, johon edes harkitsisin vaihtavani..

No tämä nyt sen ylimmän tuloprosenttiluokan näkökulmasta. Globaalilla tasolla ei meidänkään tuloilla paljoa kehuskella (verrataan siis vastaavia töitä tekeviin Globaalisti). Ei näillä liksoilla vielä ykkösluokassa lennellä ja majoituta hienoimpiin hotelleihin tai ostella luksusautoja/kelloja jne. (No eipä tosin ole tullut mieleenkään mikään noista, käytännössä kellään palkansaajalaa ei Suomessa ole noihin varaa)
 
Jaa että n. 60000€ bruttotuloilla voi sanoa olevansa rikas?

Menepä esittelemään itsesi tuntemattomalle jossain hyvinvointivaltiossa Suomen ulkopuolella:

- Hei, tienaan 60000€ vuodessa! Olen rikas!:psmoke:
- Hmmm... aha, no niin no. Okei? Paljon tulosi on ennen veroja?
- Eiku tuo on brutto. Nettona ehkä sellaiset 40000€/vuosi.
- Mutta siis...? Ehhh.... No, hintatason täytyy olla hyvin kohtuullinen siellä Suomessa?
- Ei oikeastaan. Kaikki on poskettoman kallista.
- Mutta siis...? :speak:

Suomen yltiöprogressiivinen tulovero, tasapäistäminen kateus ja matala tulotaso on tehnyt tehtävänsä, jos jonkun mielestä edellä mainittu skenaario tuottaa jotain muuta kuin sääliviä katseita.
Sanoisin että ilman kummempaa kikkailua 46t€ on lähempänä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
283 313
Viestejä
4 864 847
Jäsenet
78 641
Uusin jäsen
Fintukani

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom