Palkkakeskustelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja H0rna
  • Aloitettu Aloitettu
Haitko?

Ja ei tässä suhteellista veroprosenttia olla kaivettu vaan absoluuttista.
En hakenut, koska katsoin valmiiksi kelan laskureista ja sieltä ei olisi tullut mitään tukiaisia. Olisihan se aika typerää, että tuota palkkaa saavat saisivat vielä valtion avustuksia.
 
Ei ei ei ja ei. Kannattaa selvittää mikä se marginaalivero% on. Yhtälailla kuin sen kanssa lasketaan palkankorotuksen nettoarvoa, niin lasketaan nettoerotuksen määrä verotettavan tulon vähentyessä ja työsihdepyörä osana palkkaa VÄHENTÄÄ VEROTETTAVAA TULOA. Joten sen nettovaikutusta laskettaessa tulee huomioida marginaaliveroprosentti, ei tuloveroprosenttia.

Luuletkohan sä kenties olevasi jossain toisessa ketjussa/keskustelussa? Tässä ketjussa ei työsuhdepyöristä ole puhuttu sanaakaan, ja tuossa tilanteessa mihin vastasit, ei todellakaan käytetä marginaaliveroprosenttia vaan kokonaisveroprosenttia.
 
Saako 2k palkalla asuntotukea tai alennusta paivahoitomaksuista? Tai jotain muuta isoa valtion tukea.
Yksinhuoltajana varmasti saa sekä asumistukea että varmaan myös ilmaisen päivähoidon jos tulot on ainoalla aikuisella 2k€/kk. Pariskuntana sitten eri asia, eikä myöskään yksin asuva aikuinen saa mitään tukia tuolla palkalla.
 
Ei ainakaan pariskuntana. Päivähoitomaksujenkin raja on niin olematon että tuskin tulee alennusta.

Tulee pariskuntanakin aika merkittävä alennus päivähoitomaksuihin, jos molemmat tienaa sen 2000e kuussa. Kolmihenkisellä perheellä maksimi päivähoitomaksu vaatii yli 6000e bruttotulot.
 
Tulee pariskuntanakin aika merkittävä alennus päivähoitomaksuihin, jos molemmat tienaa sen 2000e kuussa. Kolmihenkisellä perheellä maksimi päivähoitomaksu vaatii yli 6000e bruttotulot.

Ehkä jälleen kerran pk-seudulla, esimerkki Itä-Suomesta jossa vähimmäisbruttotulo korkeimmalle maksulle on 5485e eli alle kolmen tonnin tuloilla suhahdetaan jo yli. Ja tuon verran nyt hankkii jo peruslähäri lisineen.
 
Ehkä jälleen kerran pk-seudulla, esimerkki Itä-Suomesta jossa vähimmäisbruttotulo korkeimmalle maksulle on 5485e eli alle kolmen tonnin tuloilla suhahdetaan jo yli. Ja tuon verran nyt hankkii jo peruslähäri lisineen.

Nuo rajat on samat ympäri Suomen. Tuo 5485e on 2 hengen perheen raja eli yksinhuoltajan.
 
Nuo rajat on samat ympäri Suomen. Tuo 5485e on 2 hengen perheen raja eli yksinhuoltajan.

No niinpä näkyy olevan, vaikuttaakohan lastenkin tulot kun näitä tubettajia on yhä nuoremmissa.

Joka tapauksessa tuo reilu kolme tonniakaan ei järin iso ole, siinä ei tarvitse kuin toisella olla neljän tonnin tulot niin raja heilahtaa yli aivan alimpia palkkaluokkia lukuunottamatta.
 
Jossain 1950€ tienoilla menee raja, jonka jälkeen ei saa enää asumistukea Keravalla. (Yksi henkilö asumisoikeusasunnossa)

Työpaikalla alottaessa (1740€/kk) sai vielä satkun verran.
 
2000-luvulla ei ole montaa vuotta ollut meidän perheessä, jolloin asumiskulut olisivat olleet alle 1000 €/kk Kehä III:n sisäpuolella. Lainanhoito ja muut asumismenot yhteensä parhaimmillaan joku 1700 €/kk. Vaimon brutto on n. 2700, itsellä 4600 ja netossa eroa on luokkaa 750€/kk.
 
2000-luvulla ei ole montaa vuotta ollut meidän perheessä, jolloin asumiskulut olisivat olleet alle 1000 €/kk Kehä III:n sisäpuolella. Lainanhoito ja muut asumismenot yhteensä parhaimmillaan joku 1700 €/kk. Vaimon brutto on n. 2700, itsellä 4600 ja netossa eroa on luokkaa 750€/kk.
Kallistahan pk seudulla on ollut koko 2000-luvun asua ja elää. Tietysti tienannut jos asunnon ostanut noin 20 vuotta sitten. Nykyisin vain persaukista touhua jos meinaa mukavasti omistusasua sopivilla etäisyyksillä työntekopaikasta.
Itse en lähtisi edes harkitsemaan nykytilanteessa jos bruttopalkka pk-seudulla alle 6k€/kk.

On muuten Uusimaa historiallisesti ensimmäistä kertaa muuttotappiollinen muualle suomeen:
 
Kallistahan pk seudulla on ollut koko 2000-luvun asua ja elää. Tietysti tienannut jos asunnon ostanut noin 20 vuotta sitten. Nykyisin vain persaukista touhua jos meinaa mukavasti omistusasua sopivilla etäisyyksillä työntekopaikasta.
Itse en lähtisi edes harkitsemaan nykytilanteessa jos bruttopalkka pk-seudulla alle 6k€/kk.

On muuten Uusimaa historiallisesti ensimmäistä kertaa muuttotappiollinen muualle suomeen:
Toki onko pakko asua Vantaalla, Espoossa, Helsingissä? Ympäryskunnat ovat varsin mukavia, kohtuuhintaisia ja turvallisia paikkoja asua. Monessa ympäryskunnassa voit jättää polkupyörän lukitsematta pihalle ja auton pyörimään kaupalle, eikä kukaan tule nyysimään niitä. Kolmen vartin kehällä alkaa olemaan hyviä asuinseutuja.
 
Ihme nillitystä taas. Meillä jää käteen 5800€/kk ja just todettiin ettei taida olla varaa ostaa sitä asuntoa mikä haluttaisiin, vaikkei se niin kummoinen ole.

Tottakai jollain vähemmän tienaavalla on vielä hankalampaa, heidän unelmien kämppä voisi olla tämä meidän nykyinen velaton kämppä. Pitäisikö mua jotenkin lohduttaa että joku tienaa vähemmän?

Varmaan aika moni hyvin tienaava on aikoinaan tienannut alle 2000€/kk ja muistaa ainakin hämärästi millaista se oli. Kuitenkin tämmöisetkään tulot eivät ole läheskään sillä tasolla että saisi mitä haluaa.

Kun jotain on, siihen tottuu. Kohta sitten taas haluaa jotain muuta. Nyt kun puolet vähemmän tienaavat itkevät kuinka vaikeata heillä on, niin eikö se ole ihan yhtä tekopyhää? Suurimman osan kohdalla löytyy huonomminkin pärjääviä jotka unelmoivat teidän tuloistanne. Mulla on kavereita joiden perheillä on tuplasti kovemmat tulot kuin mulla ja ihan samat ongelmat. Toki heillä on hienommat autot, kämpät ullanlinnassa ja pukeutuvat paremmin, mutta heillekin maistuisi isompi asunto johon ei ole varaa.
 
Palkankorotukset kyllä parantavat elintasoa, mutta sitä varsinaista rikastumisen tunnetta ei tule missään normaalissa palkansaajaroolissa saavuttamaan (eli kaikki alle 10k€ kuukausipalkat). Kyllä edelleen 6000€/kk palkallakin joutuu miettimään, mihin rahansa käyttää. Mahdollisuuksia on enemmän kuin parin tonnin palkalla, mutta samanlaista oravanpyörää se silti lopulta on.

Suomessa tuolla kuudella tonnilla olet jo suurinpiirtein parhaiten tienaavassa tulodesiilissä, mikä on oikeasti todella surullista.
 
Ihme nillitystä taas. Meillä jää käteen 5800€/kk ja just todettiin ettei taida olla varaa ostaa sitä asuntoa mikä haluttaisiin, vaikkei se niin kummoinen ole.

Tottakai jollain vähemmän tienaavalla on vielä hankalampaa, heidän unelmien kämppä voisi olla tämä meidän nykyinen velaton kämppä. Pitäisikö mua jotenkin lohduttaa että joku tienaa vähemmän?

Varmaan aika moni hyvin tienaava on aikoinaan tienannut alle 2000€/kk ja muistaa ainakin hämärästi millaista se oli. Kuitenkin tämmöisetkään tulot eivät ole läheskään sillä tasolla että saisi mitä haluaa.

Kun jotain on, siihen tottuu. Kohta sitten taas haluaa jotain muuta. Nyt kun puolet vähemmän tienaavat itkevät kuinka vaikeata heillä on, niin eikö se ole ihan yhtä tekopyhää? Suurimman osan kohdalla löytyy huonomminkin pärjääviä jotka unelmoivat teidän tuloistanne. Mulla on kavereita joiden perheillä on tuplasti kovemmat tulot kuin mulla ja ihan samat ongelmat. Toki heillä on hienommat autot, kämpät ullanlinnassa ja pukeutuvat paremmin, mutta heillekin maistuisi isompi asunto johon ei ole varaa.
Ongelma onkin siinä että se 5K tienaava on jo sen verran harhautunut todellisuudesta että on helppo aina neuvoa pienituloisia. Varsinkin nämä "kun mä olin opiskelja niin tulin toimeen satasella kuussa ja söin 4 tonnikalapurkkia viikossa" eikä tajua että ajat muuttuu eikä normaali elämä ole samaa kuin joku hetkellinen opiskelija elämä. Sitten käsketään muuttaa halvemmille seuduille niin että siitä 2300e bruttopalkasta pitäis vielä jaksaa kulkea tyämatkoja 3h päivässä?
Moni 5 kerholainen on menettänyt otteen realiteeteista. Kun ei tarvitse mistään miettiä paljonko maksaa niin helppoahan se on. Nyt toki vähän kosahtaa nilkkaan kun esemes sähkön hinta nousee niin siinähän sitten mietit miten maksat 50kwh vuosikulutusta.
 
Ihme nillitystä taas. Meillä jää käteen 5800€/kk ja just todettiin ettei taida olla varaa ostaa sitä asuntoa mikä haluttaisiin, vaikkei se niin kummoinen ole.

Tottakai jollain vähemmän tienaavalla on vielä hankalampaa, heidän unelmien kämppä voisi olla tämä meidän nykyinen velaton kämppä. Pitäisikö mua jotenkin lohduttaa että joku tienaa vähemmän?

Varmaan aika moni hyvin tienaava on aikoinaan tienannut alle 2000€/kk ja muistaa ainakin hämärästi millaista se oli. Kuitenkin tämmöisetkään tulot eivät ole läheskään sillä tasolla että saisi mitä haluaa.

Kun jotain on, siihen tottuu. Kohta sitten taas haluaa jotain muuta. Nyt kun puolet vähemmän tienaavat itkevät kuinka vaikeata heillä on, niin eikö se ole ihan yhtä tekopyhää? Suurimman osan kohdalla löytyy huonomminkin pärjääviä jotka unelmoivat teidän tuloistanne. Mulla on kavereita joiden perheillä on tuplasti kovemmat tulot kuin mulla ja ihan samat ongelmat. Toki heillä on hienommat autot, kämpät ullanlinnassa ja pukeutuvat paremmin, mutta heillekin maistuisi isompi asunto johon ei ole varaa.
Aika aggressiivisesti kirjoitettu, mutta olen samaa mieltä varsinkin loppuosan kanssa. Jos on korkeammat tulot, niin hölmöähän se olisi olla nostamatta elintasoa eli menoja.
 
Palkankorotukset kyllä parantavat elintasoa, mutta sitä varsinaista rikastumisen tunnetta ei tule missään normaalissa palkansaajaroolissa saavuttamaan (eli kaikki alle 10k€ kuukausipalkat). Kyllä edelleen 6000€/kk palkallakin joutuu miettimään, mihin rahansa käyttää. Mahdollisuuksia on enemmän kuin parin tonnin palkalla, mutta samanlaista oravanpyörää se silti lopulta on.

Suomessa tuolla kuudella tonnilla olet jo suurinpiirtein parhaiten tienaavassa tulodesiilissä, mikä on oikeasti todella surullista.
Ei se minun mielestä surullista ole. Kyllä sillä rahalla pärjää varmasti.

Maailmassa kun pitää olla kaikille jotain, niin kyllä niille rikkaillekin on rahareikiä keksitty. Isommatkin omaisuudet saa aika äkkiä kulutettua, jos ei oo yhtään järkeä päässä.

Sitten taas on se porukka, jotka haaveilee, että sais parikymppiä edes säästettyä tilistä. Ruoka ja muut pakolliset kun maksaa tietyn verran ihan niille pienituloisillekin.
 
Ongelma onkin siinä että se 5K tienaava on jo sen verran harhautunut todellisuudesta että on helppo aina neuvoa pienituloisia. Varsinkin nämä "kun mä olin opiskelja niin tulin toimeen satasella kuussa ja söin 4 tonnikalapurkkia viikossa" eikä tajua että ajat muuttuu eikä normaali elämä ole samaa kuin joku hetkellinen opiskelija elämä. Sitten käsketään muuttaa halvemmille seuduille niin että siitä 2300e bruttopalkasta pitäis vielä jaksaa kulkea tyämatkoja 3h päivässä?
Moni 5 kerholainen on menettänyt otteen realiteeteista. Kun ei tarvitse mistään miettiä paljonko maksaa niin helppoahan se on. Nyt toki vähän kosahtaa nilkkaan kun esemes sähkön hinta nousee niin siinähän sitten mietit miten maksat 50kwh vuosikulutusta.
Itse ainakin neuvoisin pienituloisia muuttamaan lähemmäs työpaikkaa eikä kauemmas.
 
Aikanaan työt pankissa avasi silmät kyllä sille todellisuudelle, ettei korkeat tulot tarkoita, etteikö talouden kanssa voisi olla ongelmia. Eräällä lääkäripariskunnallakin (bruttotulot n. 15ke / kk) oli rahaongelmia, kun oli osamaksua vähän joka suuntaan ja ei mitään ymmärrystä säästämisestä. Tähän yhtälöön ei tarvita kuin vähän pidempää sairaslomaa tms. niin homma selvä.

Korkeilla tuloilla on mahdollisuus kaivaa syvempi kuoppa. Lähtökohtaisesti pienillä tuloilla et ihan päätöntä velkahelvettiä ainakaan pankin näkökulmasta pysty rakentamaan.
 
Kyllä edelleen 6000€/kk palkallakin joutuu miettimään, mihin rahansa käyttää.
Tässä ketjussa kerroin, aloitin 3 vuotta sitten 2400€/kk palkalla. Nyt tili on vajaa 6000€. Tähän päälle saan muutamia satasia pääomatuloja. Auto ja asunto on maksettu ja tuntuu että rahaa on. Pari hotellia reissuun, parturiin kausikortti, harrastukseen samaten, mutsille puhelin ja ei tunnu missään. Siis sellainen 1300€ voi pöläyttää tuosta vain.
Silloin 2400/kk tilistä aivan mahdotonta.

Tarkennus että en ole muuttanut merkittävästi elintapoja, joten pakolliset kulut on kovin vaatimattomat.
 
Ihme nillitystä taas. Meillä jää käteen 5800€/kk ja just todettiin ettei taida olla varaa ostaa sitä asuntoa mikä haluttaisiin, vaikkei se niin kummoinen ole.

Tottakai jollain vähemmän tienaavalla on vielä hankalampaa, heidän unelmien kämppä voisi olla tämä meidän nykyinen velaton kämppä. Pitäisikö mua jotenkin lohduttaa että joku tienaa vähemmän?

Varmaan aika moni hyvin tienaava on aikoinaan tienannut alle 2000€/kk ja muistaa ainakin hämärästi millaista se oli. Kuitenkin tämmöisetkään tulot eivät ole läheskään sillä tasolla että saisi mitä haluaa.

Kun jotain on, siihen tottuu. Kohta sitten taas haluaa jotain muuta. Nyt kun puolet vähemmän tienaavat itkevät kuinka vaikeata heillä on, niin eikö se ole ihan yhtä tekopyhää? Suurimman osan kohdalla löytyy huonomminkin pärjääviä jotka unelmoivat teidän tuloistanne. Mulla on kavereita joiden perheillä on tuplasti kovemmat tulot kuin mulla ja ihan samat ongelmat. Toki heillä on hienommat autot, kämpät ullanlinnassa ja pukeutuvat paremmin, mutta heillekin maistuisi isompi asunto johon ei ole varaa.
Parempi varmaan 2000 e/kk tienaavien olla jatkossa hiljaa, kun tekee 5k väelläkin tiukkaa. Tulee tosiaan sellainen olo, että ehkä se korkeampi tulotaso ei ole sen arvoista, ellei onnistu pitää kulujaan jotenkin matalampana tulojen kohotessa.

Siinä kohtaa, kun se suurempi palkka ei tunnu riittävän, on varmaan hyvä muistaa, mitä kaikkea sillä on jo saanut. Pätee toki alempiin ja ylempiin palkkaluokkiin.
 
Toki onko pakko asua Vantaalla, Espoossa, Helsingissä? Ympäryskunnat ovat varsin mukavia, kohtuuhintaisia ja turvallisia paikkoja asua. Monessa ympäryskunnassa voit jättää polkupyörän lukitsematta pihalle ja auton pyörimään kaupalle, eikä kukaan tule nyysimään niitä. Kolmen vartin kehällä alkaa olemaan hyviä asuinseutuja.
Syntymästä saakka asunut, joten ei kauheasti innosta muuttaa muualle päin Suomea. Ellei sitten joskus duuni muutu sellaiseksi ettei konttorilla tarvitse käydä edes kerran kahdessa viikossa. Ja kun duunimatka menee 20 minuutissa fillarilla tai 25 min julkisilla niin mihinkään pendelöintiin ja kahden auton talouteen en lähde.
 
Ongelma onkin siinä että se 5K tienaava on jo sen verran harhautunut todellisuudesta että on helppo aina neuvoa pienituloisia. Varsinkin nämä "kun mä olin opiskelja niin tulin toimeen satasella kuussa ja söin 4 tonnikalapurkkia viikossa" eikä tajua että ajat muuttuu eikä normaali elämä ole samaa kuin joku hetkellinen opiskelija elämä. Sitten käsketään muuttaa halvemmille seuduille niin että siitä 2300e bruttopalkasta pitäis vielä jaksaa kulkea tyämatkoja 3h päivässä?
Moni 5 kerholainen on menettänyt otteen realiteeteista. Kun ei tarvitse mistään miettiä paljonko maksaa niin helppoahan se on. Nyt toki vähän kosahtaa nilkkaan kun esemes sähkön hinta nousee niin siinähän sitten mietit miten maksat 50kwh vuosikulutusta.
Eiköhän tommonen ”5k/kk tienanaavat ovat todellisuudesta vieraantuneita” ole suunilleen yhtä paikkansa pitävä kuin ”vähän tienaavat ovat laiskoja ja kateellisia”.

En hetkeäkään epäile etteikö semmosiakin löytyisi, mutta kaikki? Suurin osa? Suuri osa?

Tämähän nillitys ei lähtenyt liikkeelle siitä että joku lähti neuvomaan vähätuloista, vaan kun vähän keskituloista varakkaampi kehtasi sanoa että on tiukkaa.
 
Parempi varmaan 2000 e/kk tienaavien olla jatkossa hiljaa, kun tekee 5k väelläkin tiukkaa. Tulee tosiaan sellainen olo, että ehkä se korkeampi tulotaso ei ole sen arvoista, ellei onnistu pitää kulujaan jotenkin matalampana tulojen kohotessa.

Siinä kohtaa, kun se suurempi palkka ei tunnu riittävän, on varmaan hyvä muistaa, mitä kaikkea sillä on jo saanut. Pätee toki alempiin ja ylempiin palkkaluokkiin.
Niinkuin edelliseen jo vastasin, tämä lähti liikkeelle siitä, että joku hyvätuloinen(?) koki että on tiukkaa.

Kukaan ei ole tainnut sanoa etteikö pienituloinen saisi valittaa tuloistaan.

Eikä kukaan ole sanonut etteikö elämä olisi helpompaa isommilla tuloilla, ainoastaan että silloinkin voi olla tiukkaa jos järjestää ittensä siihen tilanteeseen.

Mulla on kaveri jolla on tulot samalla tasolla mun kanssa, mutta elää tosi nuukasti. En ole ihan sitäkään juttua tajunnut, mutta jos se tekee onnelliseksi niin miksi ei.
 
Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Itse olen aina lähes poikkeuksetta laittanut todellisen palkan päälle 500-1000€/kk kysyttäessä ja todennut että tuossa on nykytaso josta voidaan neuvottelut aloittaa…

Voi vain yllättyä positiivisesti.. :D
 
Aika aggressiivisesti kirjoitettu, mutta olen samaa mieltä varsinkin loppuosan kanssa. Jos on korkeammat tulot, niin hölmöähän se olisi olla nostamatta elintasoa eli menoja.
Mä taas näkisin että on hölmöä kytkeä tulot suoraan menoihin. Järkevä on jossain sen ja Kampradin välillä. Hölmö vetää taloutensa jouston ja mahdollisuuden vaikkapa sijoittaa pois jollain bemarilla.
 
Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Itse olen aina lähes poikkeuksetta laittanut todellisen palkan päälle 500-1000€/kk kysyttäessä ja todennut että tuossa on nykytaso josta voidaan neuvottelut aloittaa…

Voi vain yllättyä positiivisesti.. :D
Ei kai nykyinen palkka mahdolliselle uudelle työnantajalle kuulu? Ei ole kysytty, jos kysyttäisiin, en ehkä puhuisi totta. Tarkistakoon verotiedoista jos kiinnostaa ja jos niin tekee niin tiedänpä, ettei ole luottamuksen arvoinen.
 
Mä taas näkisin että on hölmöä kytkeä tulot suoraan menoihin. Järkevä on jossain sen ja Kampradin välillä. Hölmö vetää taloutensa jouston ja mahdollisuuden vaikkapa sijoittaa pois jollain bemarilla.

Pitkälti samaa mieltä: Eli jos enemmän tienaa, niin kyllä siitä pitää ihan järkisyistä jo osa sijoittaa/laittaa jollain lailla tuottamaan. Toisaalta jos katsoo, että se bemari tuottaa iloa, niin siitä vain. Uusi auto tuskin, mutta teoriassa kai vanhempi autokin voi oikeasti olla sijoitus tai ainakin näin silloin jos itsellä riittää harrastuneisuutta/kykyä autoa laittaa (ja tuolloin tilanne voi olla todellakin win-win). Jos ei rahaa osaa lainkaan iloihin käyttää, niin eihän siinäkään järkeä ole.
 
Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Nykypalkkaa jos kysyvät niin olen vastannut jotain ympäripyöreää kertomatta mitään lukuja,koska eihän se varsinaisesti niille kuulu mitä mulle nykyään maksetaan. Nykyiseen hommaani haastattelussa sanoin jotain suuntaan onhan se alhaisempi kuin pyyntö tähän tehtävään, mutta tämä onkin vaativampi tehtävä.
 
Onko kukaan täällä työssä julkisella sektorilla ja saanut siellä neuvottelemalla itselleen palkan paremmaksi?

Tiedän, että tämä on aika harvinaista, mutta ei siihen mitään juridista estettä liene olemassa, kun harvakseltaan näkyy työpaikkailmoituksissa kuitenkin pyyntö esittää palkkatoive.

Itse siis sairaanhoitaja ja yksityisellä ollessani haastattelussa palkasta voidaan yleensä neuvotella ja esim. hälytysrahoista voi sopia vaikka siinäkin kohtaa kun lauantaina klo 20 joku soittelee sua töihin, mutta kunnalla en ole koskaan törmännyt mihinkään neuvotteluvaraan vaan kaikki on katsottu taulukoista. Pari kertaa olen saanut jonkun haluamani vapaan jos olen lähtenyt töihin soitosta, mutta euroista ei tunnu kukaan voivan puhua.
 
Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Itse olen aina lähes poikkeuksetta laittanut todellisen palkan päälle 500-1000€/kk kysyttäessä ja todennut että tuossa on nykytaso josta voidaan neuvottelut aloittaa…

Voi vain yllättyä positiivisesti.. :D
En ole tietysti nykypalkasta puhunut mitään. Sopiva prosentti siihen päälle --> palkkatoive kun olen IT-alalla, jossa on nyt osaajapula.

Kerran tuli haastattelijalta heitto "taitaa olla jonkinlainen korotus nykyiseen". Vastasin vaan, että eipä juuri (korotus oli vajaat 20%). Läpi meni.
 
Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Itse olen kertonut avoimesti nykypalkan, usein hieman ylös päin "kaunistellen" ottamalla summaan mukaan tilanteeseen sopivan määrän ylitöitä/päivystyksiä/bonuksia, mutta en täysin valehdellen, jos sitä on kysytty. Ja olen vastannut kysymykseen palkkatoiveesta myös tyyliin "nyt ansaitsen XXXX €/kk, joten jotain siitä ylöspäin". Olen kokenut tämän sikäli hyödylliseksi, että näin saa haisteltua uuden työnantajan yleistä palkkapolitiikkaa. Jos sieltä ei tarjota mitään selkeää korotusta nykypalkan päälle, voi siitä päätellä, että korotusten saaminen jatkossakin tulisi olemaan nihkeää, ja voi todeta että "ei kiitos". Ja toisaalta potentiaalinen uusi työnantaja tajuaa tästä heti, jos olen heille liian kallis, että ei kannata tuhlata enempää kummankaan aikaa. Toisaalta työnantaja saa kysymykseen vastaamisesta itsestäni avoimen ja suorapuheisen kuvan (jollainen olen oikeastikin), mistä voi olla hyötyä.

Joissain maissa nykypalkkaa kysytään ihan säännönmukaisesti ja hakijat sen aina kertovat, joten kansainvälisissä tilanteissa tällainen kysymys voi hyvinkin tulla vastaan. Esim. USA:ssa tämän kysyminen oli aiemmin yleinen käytäntö, mutta sittemmin sen kysyminen on muuttunut laittomaksi ja loppunut useissa osavaltioissa.
 
Jospa sitten hankkisitte asunnon, johon teillä on varaa. Helppoa, eikö?

Puhe oli siitä, miten hyvätuloisella voi olla tiukkaa. Kun pankeilta katsoo mihin on varaa, se määritellään tulojen perusteella. Kun tulot nousevat, kerrotaan että on varaa kalliimpaan asuntoon.

Tässäkin tapauksessa pankin mielestä voisi ostaa kalliimmankin asunnon.

Ja niin voisi hyväosaisella olla ihan yhtä tiukkaa kuin vähemmän tienaavalla.

Toki jos haluut ottaa mun kommentit pois kontekstista voit löytää hyvää materiaalia pottuiluun. Ajattelin olla vastaamatta, mutta minkä ihminen itselleen voi.
 
On kyl niin todellisuuden kadottanutta jengiä täällä (vaihteeks), että voi nyt vittu. Vakavalla naamalla kirjotellaan, ettei 2000e/5000e kuukausituloilla nyt oikeasti´olisi niin kovin suurta eroa, kun joutuu edelleen nykyään miettimään että mihin rahansa käyttää. Sitte vielä sanotaan, että on joskus tullut tienattua tuo 2k ja "muistetaan" millaista se oli.

Ite tuli nelisen vuotta sitte tienattua vielä alle 2k kuussa ja on kyllä varsin tuoreessa muistissa kuinka vitun perseestä se kädestä suuhun eläminen oli ja kun ei ollut varaa tehdä vapaa-ajalla "mitään".
Jossai vaiheessa tuli saavutettua tuplat tosta, ja joo, edelleen joutuu miettimään mihin rahansa käyttää, mutta elintaso on kyllä raketoinut ihan vieraaseen galaksiin ja nykyään elämä tuntuu ihan helvetin hyväosaiselta.
Jos elintasoaan johonkin miljonääreihin vertaa, niin joo, vaikea voi olla palkkatyöllä samalle huolettomalle tasolle päästä, mutta vähän vois jengi repiä päätään perseestä ton perspektiivittömyyden kanssa.

Varmasti suurin osa porukasta täällä joutuu loppuelämänsä "miettimään mihin rahansa käyttää", mutta niiden pohdintojen tekeminen esim. autokaupoilla on vähän eri ku jossain lidlin tarjousmakaronihyllyllä.
 
Sitten kun vielä nämä reilusti yli viiden tonnin tienaavat "kituuttajat" ymmärtävät, ettei sillä lisärahalla juuri paljoakaan ole merkitystä oman elämän onnellisuuden kanssa ellei itse tajua muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Oma elämänlaatu paranee huimasti, kun on joskus tyytyväinen siihen mitä jo on. Unelmoidaan siitä isosta lähes miljoonan kämpästä ja sitten kun se on saatu niin huomataan, että naapurillapa onkin vieläkin hienompi asunto ja kyllä se oma unelma oikeasti onkin vähintään samanlainen kuin se naapurin tai vähän jopa parempi. Oravanpyörä on valmis ja aina pitäisi saada jotain parempaa kun mihinkään ei olla tyytyväisiä ja arki on muka tiukkaa taloudellisesti, kun kaikki raha menee siihen päättymättömän unelman toteuttamiseen.

Itse tajusin tuon rahan merkitsemättömyyden vaikutuksen ulkomaanvuosien aikana, kun tajusi että eniten nauttii niistä asioista, joita oli varaa tehdä jo heti opiskeluvuosien jälkeen / aikana. Kunhan talous on sen verran kunnossa, ettei ruokakauppareissulla tarvitse laskea riittääkö raha ruokaan vai ei, niin silloin menee hyvin. Jos lapsiperheen yhteiset tulot on siellä 8k€ paremmalla puolella ja valittaa, että samalla tapaa on "tiukkaa" niin kyllä syy löytyy peilistä ja omista valinnoista ja kulutustottumuksista.
 
Sitten kun vielä nämä reilusti yli viiden tonnin tienaavat "kituuttajat" ymmärtävät, ettei sillä lisärahalla juuri paljoakaan ole merkitystä oman elämän onnellisuuden kanssa ellei itse tajua muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Oma elämänlaatu paranee huimasti, kun on joskus tyytyväinen siihen mitä jo on. Unelmoidaan siitä isosta lähes miljoonan kämpästä ja sitten kun se on saatu niin huomataan, että naapurillapa onkin vieläkin hienompi asunto ja kyllä se oma unelma oikeasti onkin vähintään samanlainen kuin se naapurin tai vähän jopa parempi. Oravanpyörä on valmis ja aina pitäisi saada jotain parempaa kun mihinkään ei olla tyytyväisiä ja arki on muka tiukkaa taloudellisesti, kun kaikki raha menee siihen päättymättömän unelman toteuttamiseen.

Itse tajusin tuon rahan merkitsemättömyyden vaikutuksen ulkomaanvuosien aikana, kun tajusi että eniten nauttii niistä asioista, joita oli varaa tehdä jo heti opiskeluvuosien jälkeen / aikana. Kunhan talous on sen verran kunnossa, ettei ruokakauppareissulla tarvitse laskea riittääkö raha ruokaan vai ei, niin silloin menee hyvin. Jos lapsiperheen yhteiset tulot on siellä 8k€ paremmalla puolella ja valittaa, että samalla tapaa on "tiukkaa" niin kyllä syy löytyy peilistä ja omista valinnoista ja kulutustottumuksista.
No siis tämä, mutta yhtälailla sama koskee kaikkia tuloluokkia. On onnellisia alle tonnin kuussa tienaavia (enkä puhu opiskelijoista) ja rahahuolista kyräileviä 5K+ kerholaisia). Jos on 5K+ kerhossa taloudellisesata realiteeteista vieraantuneita, niin ihan yhtä lailla on niitä 2K kerhon taloudellisista realiteeteista vieraantuneet ja joilla on hukassa käsitys siitä mitä normaalin palkansaajan (hyvätuloisenkin) elämä. Siis että kuvitellaan, että niillä vähänkin paremmin tienaavilla on varaa ostaa kaikki mitä ikinä haluavat hintaa katsomatta ja vertaamatta eikä tarvi miettiä paljonko mikäkin maksaa, ja sitten tulee yllätyksenä kun rahat ei tällä asenteella riitäkään. Kuten ne ei riitä kenelläkään tuloihin katsomatta tuolla asenteella, ainakin jos nyt ei ihan miljardööriporukasta puhuta. Tehottomalla rahankäytöllä saa kyllä suuretkin tuloerot helposti hävitettyä.

Asioilla on aina kaksi puolta, on niitä ärsyttäviä hyvätuloisia, jotka (kärjistäen) ihmettelevät miksi pienempituloinen ei vaan osta kunnollista sitä tämä ja tuota muutamalla tonnilla, tai miten hän jaksaa valittaa satasen lisälaskusta bensaan, sähköön ja ruokaan. Mutta sitten on myös sitä vastavalmistunutta pienituloista porukkaa, jonka mielestä (kärjistäen) jos heillä ei ole kolme minuuttia valmistumisen jälkeen varaa kaikkeen mitä keksivät haluaa tai kaikkeen jota 50 on saanut itselleen kasattua, niin se on selvä merkki yhteiskunnan sorrosta heitä kohtaan ilman mitään omaa syytä tai vaikutusta. Ja se, etttä kaikilla häntä ennen eläneillä on ollut ihan sama tilanne aikanaan ei päde, koska "maailma on muuttunut" eivätkä nämä vaan muut siten voi ymmärtää kuinka oikeassa hän on.

Onneksi molemmat porukat ovat vähemmistö omassa tuloluokassaan. TLDR: Idiootteja ja fiksuja on kaikissa tuloluokissa.
 
Puhe oli siitä, miten hyvätuloisella voi olla tiukkaa. Kun pankeilta katsoo mihin on varaa, se määritellään tulojen perusteella. Kun tulot nousevat, kerrotaan että on varaa kalliimpaan asuntoon.

Tässäkin tapauksessa pankin mielestä voisi ostaa kalliimmankin asunnon.

Ja niin voisi hyväosaisella olla ihan yhtä tiukkaa kuin vähemmän tienaavalla.

Toki jos haluut ottaa mun kommentit pois kontekstista voit löytää hyvää materiaalia pottuiluun. Ajattelin olla vastaamatta, mutta minkä ihminen itselleen voi.

Tää on kyllä ihan absurdi vääntö nyt. Tottakai suurituloisellakin on tiukkaa jos kokoajan tulojen kasvaessa nostaa auton arvoa, neliöiden määrää, ulkona syömisen määrää, lomareissujen määrää, rolexia ranteeseen jne. Mutta sen voi merkitä pitkälti oman tyhmyyden piikkiin jos venyttää jatkuvasti elämänsä sinne talouden kestorajoille jopa näennäisellä turhuudella. Kuten joku "ei enää huvita ajaa japanilaisella autolla". Noh, ei huvita, et aja, käytit kasvaneet tulosi autoon. Voi tehdä taas tiukkaa, voi voi.
 
Puhe oli siitä, miten hyvätuloisella voi olla tiukkaa. Kun pankeilta katsoo mihin on varaa, se määritellään tulojen perusteella. Kun tulot nousevat, kerrotaan että on varaa kalliimpaan asuntoon.

Tässäkin tapauksessa pankin mielestä voisi ostaa kalliimmankin asunnon.

Ja niin voisi hyväosaisella olla ihan yhtä tiukkaa kuin vähemmän tienaavalla.
Näitä on kyllä niin huvittavaa lukea.

Aivan varmasti voi hyvätuloisella olla tiukkaa, jos eletään yli varojen tai ollaan korvia myöten veloissa.
 
PK-seudulla:

2008: 3000 € - IT-asiantuntija, eka vakkaripaikka valmistumisen jälkeen, sama firma minne tein gradun (tuolloin olin työskennellyt tuolla jo about vuoden osa-aikaisena)
2009-2014: 3300 € - pieniä korotuksia, en muista yksityiskohtia milloin ja paljonko...
2015: 3700 € - tehtävänkuvien laajennusta ja hienomman kuuloinen titteli, vieläkin samassa firmassa
2015: 3800 € - työpaikan vaihto, en hakenut oikeastaan korkeampaa palkkaa vaan osaamisen laajentamista (mikä onnistuikin hyvin)
2019: 5000 € - työpaikan vaihto, asiantuntijasta arkkitehdiksi
2020: 5250 € - meriittipohjainen korotus pyytämättä
2021: 5750 € - meriittipohjainen korotus pyytämättä
2022: 6000 € - meriittipohjainen korotus pyytämättä

Olen sinänsä tyytyväinen nykyiseen palkkaan, mutta toisaalta kun tässä pitäisi ostaa isompaa asuntoa perheelle ja samaan aikaan lainojen korot & sähkölaskut nousee taivaisiin, olo on lopulta aika persaukinen. Vaimon palkka on vain n. puolet minun palkasta, joten toki sekin vaikuttaa.

Mä oon ihmetelly ikinä en oo saanu palkankorotusta pyytämättä. Oon edenny joissain paikoissa tiimin vetoon ja kaikkeen ja hyvää tulosta on tehty. Joka kerta oon saanu vääntää korotuksista. Toisaalta harvassa paikkaa on ollu mitään varsinaista esimiestä. No joo ehkä sit oon vähän huono ottamaan credittejä tekemisistä :) joku muu sit vieny kunnian ja maineen.
 
Hieman tuli saman tiimin työkaverien kanssa juttua palkasta baarissa... ja tuli todettua, että oma palkka on n. 1000 € pielessä. Ei se nouse, jos ei pyydä, joten taitaa olla ihan oma syy. Nyt ei kyllä oikein motivoi painaa täyttä työviikkoa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 101
Viestejä
4 484 152
Jäsenet
74 172
Uusin jäsen
Käppänä

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom