- Liittynyt
- 24.10.2016
- Viestejä
- 3 836
Onhan siinäkin puolensa, jos yritettäisiin ohjata sellaiselle uralle mistä kyseinen ihminen nauttii. Ei se rahakaan nyt ole ihan kaikki kaikessa. Työ on kuitenkin ihmisen elämässä se mihin menee eniten aikaa, joten ehkä parempi olisi että se olisi sellainen, jota ei ainakaan vihaa, vaikka siitä muutaman euron vähemmän tienaisikin.Mutta sitten ne duunarit on ainakin tyytyväisenä muilla aloilla ja nostavat enemmän liksaa.
Sairaanhoitajista ei tunnu olevan mitään pulaa yksityisellä puolella ja harvoin kuuluu kauheaa marmatusta työoloistakaan. Julkisella puolella tilanne on sitten ”vähän” toinen.
edit:
Yleisesti mua ihmetyttää Suomessa opintojen ohjaus. Nuorille ei käytännössä ollenkaan korosteta sitä, että mitä se käytännössä tarkoittaa omalle elämälle jos kouluttautuu alalle missä:
a) ei ole käytännössä mahiksia edetä uralla
b) on vain kunnallisia työnantajia
c) palkat ovat jo valmiiksi matalahkot
Johtuuko tämä siitä, että opettajat ja opintojen ohjaajat ovat 100%:sesti kunnallisella töissä, eivätkä yhtään käsitä millaista on elää elämää kun voi vaikuttaa palkkaukseen, työnantajaan, työoloihin jne. kilpailuttamalla työnantajia keskenään?
Sitten vaan puhutaan jotain kutsumusammateista jne...
Mutta en kyllä luota, että kouluissa osataan auttaa tai neuvoa valitsemaan tälläisiäkään uravalintoja.