Ovatko kakkostyypin diabeteksen hoitosuositukset vuosisadan terveyskoijaus?

[Uke]

Mitenkäs tuo b12 vitamiinin seutu jos esimerkiksi kaurapuuroa ei voi syödä

Blurris aatteli vetää suonet tukkoon rasvasta ja nappailla tuhatta ja yhtä pilleriä purkista että tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet saadaan läjään? Muista että rasva sinällään on vain energianlähde ja sen ravintoarvo on puhdas NOLLA.

 

[Jumputin]

Mikä nyt on ihan täyttä paskaa. VHH-dieetti ei ole tuollainen eli meta-analyysi ei käsittele silloin VHH dieettejä. Juha Knuutin kirjoituskin on silloin täyttää paskaa vaikka onkin otsikoitu "VHH ja diabetes". Mies on varmaan lääketehtaiden runsaasti sponssaama. Siksi hän kirjoittelee epärehellistä paskaa.

Erehdyin luulemaan että voitaisiin saada järkevää keskustelua aiheesta, mutta itse jätän tämän nyt omaan arvoonsa ja toivotan Herra blurrikselle antoisaa päivän jatkoa!

 

[blurris]

Erehdyin luulemaan että voitaisiin saada järkevää keskustelua aiheesta, mutta itse jätän tämän nyt omaan arvoonsa ja toivotan Herra blurrikselle antoisaa päivän jatkoa!

Se sopii oikein mainiosti. Jos Juha Knuutin paskasti perusteltua puheenvuoroa ei kestä sanoa paskaksi, niin kannattaa silloin poistua ketjusta.

Täällä ei ketään kumarrella sen vuoksi, että on saanut suojatyöpaikan yliopistolta proffan palkalla ja on lääketehtaiden lujasti sponssaama keulakuva ja kirjoittelee pyynnöstä pillerifirmoille mieluisia kannanottoja aina kun pyydetään.

 

[hkultala]

Täällä ei ketään kumarrella sen vuoksi, että on saanut suojatyöpaikan yliopistolta proffan palkalla ja on lääketehtaiden lujasti sponssaama keulakuva ja kirjoittelee pyynnöstä pillerifirmoille mieluisia kannanottoja aina kun pyydetään.

Hienoa kuinka nämä "lääketehtaiden salaliitoista ja lahjotuista lääkäreistä" höpöttävät tyypit kelpuuttavat omiksi lähteikseen/oppi-isikseen ihmisiä, jotka ihan SUORAAN tekevät bisnestä "luontaistuotteillaan" (mm. Tohtori Tolonen) eivätkä näissä näe MITÄÄN ongelmaa

 

[blurris]

Mitenkäs tuo b12 vitamiinin seutu jos esimerkiksi kaurapuuroa ei voi syödä

Blurris aatteli vetää suonet tukkoon rasvasta ja nappailla tuhatta ja yhtä pilleriä purkista että tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet saadaan läjään? Muista että rasva sinällään on vain energianlähde ja sen ravintoarvo on puhdas NOLLA.

Rasva ei tuki suonia. Esimerkiksi oliiviöljyn mollaaminen pelkäksi energialähteeksi on kyllä melkoista vähättelyä. Tietääkseni oliiviöljy on yksi rikkaimmista E-vitamiinien lähteistä? Olenko väärässä?

Kaurapuuro ei tietääkseni ole mikään B12 vitamiinin lähde (muutenhan vegaanit ei B12 vitamiinipurkki taskussaan kulkis...)

B12:sta saadaan lihasta, maksasta, kalasta jne. Eläinkunnasta siis.

Hienoa kuinka nämä "lääketehtaiden salaliitoista ja lahjotuista lääkäreistä" höpöttävät tyypit kelpuuttavat omiksi lähteikseen/oppi-isikseen ihmisiä, jotka ihan SUORAAN tekevät bisnestä "luontaistuotteillaan" (mm. Tohtori Tolonen) eivätkä näissä näe MITÄÄN ongelmaa

Kukas noin on tehnyt? Tohtori Tolosessa on ongelmaa, jos ostaa hänen tuotteitaan hänen suosittelunsa perusteella. Jos taas Tolonen antaa suosituksen, jossa hänellä ei näytä olevan bisnesintressiä ja lähteetkin on mainittu, niin mikä pitäisi olla ongelma?

Toisin kuin monet muut höyrypäät, Tolonen näyttää laittavan esimerkillisesti lähteitä kaikkiin kirjoituksiinsa. On helppo tarkistaa ja muodostaa oma mielipide.

Molemmille herroille muistutuksena kuten myös muillekin: koitetaan pitää ketju otsikon mukaisessa fokuksessa. Tämä ei ole mikään yleinen ravitsemuskeskustelu vaan sairauden hoitoa ruokavaliolla.

Tolosella on aiheesta ihan järkeviä kirjoituksia nimenomaan tämän ketjun fokuksen mukaisesti.

 

[Uke]

Mitenkäs nuo kuidut? Mennäänkö kasviksilla vai pullosta ulostuslääkettä?

Tai ajattelitteko harrastaa urheilua ketoosin voimalla vai mitenkäs hiihtoladulla suksiluistaa oliiviöljyn voimalla tai puntti nousee kuntosalilla jos alla ei yhtään hiilihydraattia nopeana energianlähteenä? Vai onko urheilemattomuus osa tätä teidän touhua?

Jos ottaisitte sen pään pois perseestä ja katsoisitte asiaa vähän laajemmalta kannalta. Montako mailman huipulla urheilevaa tiedätte jotka eivät nauti hiilihydraattia missään muodossa? Tuollahan nuo vetää käsi suorana käytännössä sokeria suoloja ja vettä pullosta jo treenatessaan.

Diabetikolle liikunta on aika hemmetin tärkeä osa elämää siinä missä muillekkin eikä sitä korvata millään rasvan syönnillä.

 

[KeljuK]

^

Tuo on tuollainen kiva keino syyllistää perusruokasuositukset omasta lihomisestaan ja huonovointisuudestaan. Samalla moni VHH hurahtanut syö ensimmäistä kertaa elämässään kunnollisia määriä kasviksia joka yhdessä muun elämäntaparemontin yhteydessä, sekä sen että oikeasti ei syö enempää kun kuluttaa, aiheuttaa runsain mitoin positiivisia vaikutuksia.

Kun on ikänsä puputtanut pitsaa ja vaaleaa leipää siiderin kanssa ja on lihonut, niin on helppo syyttää siitä virallisia ravintosuosituksia kun "näkee valon".

 

[blurris]

Mitenkäs nuo kuidut? Mennäänkö kasviksilla vai pullosta ulostuslääkettä?

Mihis niitä kuituja tarvitaan?

Tai ajattelitteko harrastaa urheilua ketoosin voimalla

En ajatellut. Urheilun harrastaminen ei kiinnosta minua ainakaan. Toisaalta, urheilu ja ketoosi on tiettävästi mahdollinen kombinaatio ja aiheesta on kirjojakin.

Vai onko urheilemattomuus osa tätä teidän touhua?

Kyllä, urheilu on sairasta ja kuluttaa kropan loppuun ennenaikaisesti. Ks. esim. professori Nyströmin tutkimukset lääketieteen opiskelijoilla. Kovien urheilusuoritusten jälkeen verestä löytyy samanlaisia markkereita kuin kunnon sydärin jälkeen eli sydänlihas on ottanut turpiinsa.

Diabeetikolle urheilu ei ole sopivaa. Terveysliikunta on se, mitä diabeetikon pitää kohtuudella harjoittaa.

Jos ottaisitte sen pään pois perseestä ja katsoisitte asiaa vähän laajemmalta kannalta. Montako mailman huipulla urheilevaa tiedätte jotka eivät nauti hiilihydraattia missään muodossa? Tuollahan nuo vetää käsi suorana käytännössä sokeria suoloja ja vettä pullosta jo treenatessaan.

Muistuttaisin, että tämä on kakkostyypin diabeetikkojen ketju. En usko, että maailman huipulla urheillaan enää 40+ ikäisenä (varsinkaan diabeetikkona!) ja muutenkin skenaariosi on outo. Voisitko pysyä keskustelun aiheessa tai jos se ei sinulta onnistu, niin vaikka ketjusta poissa?

Diabetikolle liikunta on aika hemmetin tärkeä osa elämää siinä missä muillekkin eikä sitä korvata millään rasvan syönnillä.

Totta. Eipä tuota vissiin kukaan yritä väittäkkään, että liikunnan voisi jättää pois tai ettei siitä hyötyä olisi.

 

[Uke]

Itse olen muuten käynyt salilla about 7 vuotta vhh:lla ja ei ongelmia.

No varmasti toimii jos ajoitat ne vähät hiilarit ennen treeniä. Taitaa silti olla aika kasuaalia liikkumista sillä entisen kilpaurheilijan kokemuksella voin sanoa että intensiivinen treenaaminen vaatii niitä hiilaritankkauksia sanoittepa te täällä mitä tahansa.

 

[Sompi]

Kyllä ainakin minulla on puntti noussut ketoosissakin ihan hyvin.

 

[Uke]

Kyllä ainakin minulla on puntti noussut ketoosissakin ihan hyvin.

Discolihakset nyt treenaa kuka tahansa vaikka kännissä ja mäkkärin Big Macin voimalla. Ei vaadita juuri mitään, mutta sitten kun pitäisi oikeastikkin urheilla niin asia on hieman eri.

Tämä ketju on muutenkin ihan täyttä roskaa, kun ei edes ketoasidoosin syntymekansimeja tiedetä ja paasataan kuinka hiilarit tappaa. Onneksi Suomessa kuka tahansa ei saa olla vastuussa ihmisten terveydestä.

 

[Pistoriuksen amputaatio]

Mikä tämän ketjun idea on? Vai oliko tämä taas Blurris/Sose autismiketju

 

[blurris]

Mikä tämän ketjun idea on? Vai oliko tämä taas Blurris/Sose autismiketju

Se lukee selvästi otsikossa ja aloitusviestissä. Voisitko nyt painua vittuun provokaatioittesi kanssa?

 

[Sompi]

Discolihakset nyt treenaa kuka tahansa vaikka kännissä ja mäkkärin Big Macin voimalla. Ei vaadita juuri mitään, mutta sitten kun pitäisi oikeastikkin urheilla niin asia on hieman eri.

Ei minulla mitään diskolihaksia ole. Olen 175/66 statseilla oleva rääpäle. En tiedä mitä tarkoitat "oikeasti urheilulla", mutta fyysiset työt ainakin ovat tähän mennessä onnistuneet hyvin silloin kun niitä on päässyt tekemään.

 

[Uke]

Ei minulla mitään diskolihaksia ole. Olen 175/66 statseilla oleva rääpäle. En tiedä mitä tarkoitat "oikeasti urheilulla", mutta fyysiset työt ainakin ovat tähän mennessä onnistuneet hyvin silloin kun niitä on päässyt tekemään.

Ei ollut tarkoitus henkilökohtaisesti kritisoida sinua tai treenaamistasi vaan ylipäätään tätä ihme vouhotusta täällä joten anteeksi kun huonosti muotoilin.

Jätän tämän nyt tähän kun mitään välimallin kohtuus kaikessa ratkaisua ei ole näiden pulushakinpelaajien kanssa mahdollista saavuttaa. Netistä lukeminen ei onneksi tee lääkäriä.

 

[Pistoriuksen amputaatio]

Se lukee selvästi otsikossa ja aloitusviestissä. Voisitko nyt painua vittuun provokaatioittesi kanssa?

Oli vain niin trolli otsikko. Itse olen vähentänyt "huonoja" hiilareita ja laihduttanut yli 15 kiloa siitä kuin diabetes todettiin . Nyt olen ollut monta vuotta ilman lääkkeitä

 

[omena]

En kyllä usko hetkeäkään että joku saa ylipainon sillä että syö perinteisen ruokaympyrän mukaisesti eikä lipsu siitä "aina välillä". Kyllä siitä saa syyttää ihan itseään eikä mitään lääkäreitä/terveystieteilijöitä. Hiilihydraattien suosiminen ei ole lisännyt diabetestä vaan ihan nykyinen roskaruokakulttuuri. Diabetes 2 lisääntyy suoraan verrannollisesti lisääntyvän ylipainon kanssa.

Ylipaino, ylipaino ja ylipaino. Siinä 3 ongelmaa. Jokaisesta noista saa syyttää vain itseään.

 

[blurris]

Oli vain niin trolli otsikko. Itse olen vähentänyt "huonoja" hiilareita ja laihduttanut yli 15 kiloa siitä kuin diabetes todettiin . Nyt olen ollut monta vuotta ilman lääkkeitä

Älä viitsi jauhaa paskaa. Ei ollut ensimmäinen kerta kun sinä kyttäät tilaisuutta päästä huutamaan autismia ja paskomaan triidiä. Uken viestin loppu ilmeisesti sai sinut päättelemään että nyt on tilaisuus iskeä. Ylläpito toivottavasti puuttuu perseilyysi. Jos viestiketju on mielestäsi trollia, käytä raportointinappia, älä tule ketjuun huutelemaan älyttömyyksiäsi.

Takaisin ketjun aiheeseen.

Tässä nyt kuitenkin lisää höystettä ketjun otsikon kysymyksenasetteluun:

Insinööri, joka selätti diabeteksen ja on edelleen hengissä! Vaikka sairastui 1-tyypin diabetekseen hyvin nuorena. Luultavasti ketään muita yhtä pitkään diabetestä sairastaneita ei ole. Hengissä siis.

Vaikka kyseessä onkin ykköstyypin diabeetikko, niin postaan hänen tarinansa tähän. Miksi? Koska hänen tapansa hoitaa omaa diabetestään on ensisijaisesti ruokavalio. Hän siis kehitti ominpäin kymmeniä vuosia sitten insinöörin tarmolla hoidon itselleen (=hankki yhden ensimmäisistä kliinisistä verensokerimittareista ja kokeellisesti selvitti kuinka minimoida verensokerin heilahtelut...)

Siis ruokavaliolla hän minimoi pistosinsuliinin tarpeen, vaikka on ykköstyypin diabeetikko!

Mikä on yhteys tähän ketjuun? No ruokavalio, jonka hän siis keksi ominpäin! Hän syö VHH-tyyppisesti, runsaasti rasvaa. Siis siten kuten tässäkin ketjussa haastetaan tekemään.

Richard K. Bernstein - Wikipedia

Spoileri: Bernsteinin tarina hänen itsensä kertomanaan

My Life with Diabetes: 69 Years and Counting

from Dr. Bernstein’s book “Diabetes Solution” © 2007 by Richard K. Bernstein, M.D.

I do not know of many diabetics who developed the illness around the time I did, in 1946, who are still alive. I know of none who do not suffer from active complications. The reality is, had I not taken charge of my diabetes, it’s very unlikely that I’d be alive and active today. Many myths surround diet and diabetes, and much of what is still considered by the average physician to be sensible nutritional advice for diabetics can, over the long run, be fatal.

I know, because conventional “wisdom” about diabetes almost killed me.


I developed diabetes in 1946 at the age of twelve, and for more than two decades I was an “ordinary” diabetic, dutifully following doctor’s orders and leading the most normal life I could, given the limitations of my disease.

Over the years, the complications from my diabetes became worse and worse, and like many diabetics in similar circumstances, I faced a very early death. I was still alive, but the quality of my life wasn’t particularly good. I have what is known as type 1, or insulin-dependent, diabetes, which usually begins in childhood (it’s also called juvenileonset diabetes). Type 1 diabetics must take daily insulin injections just
to stay alive.

Back in the 1940s, which were very much still the “dark ages” of diabetes treatment, I had to sterilize my needles and glass syringes by boiling them every day, and sharpen my needles with an abrasive stone. I used a test tube and an alcohol lamp (flame) to test my urine for sugar. Many of the tools the diabetic can take for granted today were scarcely dreamed of back then — there was no such thing as a rapid, finger-stick blood sugar–measuring device, nor disposable insulin syringes. Still, even today, parents of type 1 diabetics have to live with the same fear my parents lived with—that something could go disastrously wrong and they could try to wake up their child and discover him comatose, or worse. For any parent of a type 1 diabetic, this has been a real and constant possibility.

Because of my chronically elevated blood sugar levels, and the inability to control them, my growth was stunted, as it is for many juvenile-onset diabetics even to this day.

Back then, the medical community had just learned about the relationship between high blood cholesterol and vascular (blood vessel and heart) disease. It was then widely believed that the cause of high blood cholesterol was consumption of large amounts of fat. Since many diabetics, even children, have high cholesterol levels, physicians were beginning to assume that the vascular complications of diabetes—heart disease, kidney failure, blindness, et cetera—were caused by the fat that diabetics were eating. As a result, I was put on a low-fat, high-carbohydrate diet (45 percent of calories were to be carbohydrates) before such diets were advocated by the American Diabetes Association or the American Heart Association. Because carbohydrate raises blood sugar, I had to compensate with very large doses of insulin, which I injected with a 10 cc “horse” syringe. These injections were slow and painful, and eventually they destroyed all the fatty tissue under the skin of my thighs. In spite of the low-fat diet, my blood cholesterol became very high. I developed visible signs of this state—fatty growths on my eyelids and gray deposits around the iris of each eye.

During my twenties and thirties, the prime of life for most people, many of my body’s systems began to deteriorate. I had excruciatingly painful kidney stones, a stone in a salivary duct, “frozen” shoulders, a progressive deformity of my feet with impaired sensation, and more. I would point these out to my diabetologist (who was then president of the American Diabetes Association), but I was inevitably told, “Don’t worry, it has nothing to do with your diabetes. You’re doing fine.” But I wasn’t doing fine. I now know that most of these problems are commonplace among those whose diabetes is poorly controlled, but then I was forced to accept my condition as “normal.”

By this time I was married. I had gone to college and trained as an engineer. I had small children, and even though I was not much more than a kid myself, I felt like an old man. I had lost the hair on the lower parts of my legs, a sign that I had developed peripheral vascular disease—a complication of diabetes that can eventually lead to amputation.

During a routine exercise stress test, I was diagnosed with cardiomyopathy, which is a replacement of muscle tissue in the heart with fibrous (scar) tissue—a common cause of heart failure and death among those with type 1 diabetes.

Even though I was “doing fine,” I suffered a host of other complications. My vision deteriorated: I suffered night blindness, microaneurysms (ballooning of the blood vessels in my eyes), macular edema (swelling of the central portion of my retinas), and early cataracts. Just lying in bed caused pain in my thighs, due to a common but rarely diagnosed and barely pronounceable diabetic complication called iliotibial band/tensor fascialata syndrome. Putting on a T-shirt was agonizing because of my frozen shoulders.

I had begun testing my urine for protein and found substantial amounts of it, a sign, I had read, of advanced kidney disease. In those days—the middle and late 1960s—the life expectancy of a type 1 diabetic with proteinuria was five years. Back in engineering school, a classmate had told me how his nondiabetic sister had died of kidney disease. Before her death she had ballooned with retained water, and after I discovered my own proteinuria, I began to have nightmares of blowing up like a balloon.

By 1967 I had these and other diabetic complications and clearly appeared chronically ill and prematurely aged. I had three small children, the oldest only six years old, and with good reason was certain I wouldn’t live to see them grown.

At my father’s suggestion, I started working out daily at a local gym. He thought that if I were to engage in vigorous exercise, I might feel better. Perhaps exercise would help my body help itself. I did feel slightly less depressed about my condition—at least I felt I was doing something—but I couldn’t build muscles or get much stronger.

After two years of pumping iron, I remained a 115-pound weakling, no matter how strenuously I worked out. It was at about this time, in 1969, that my wife, a physician, pointed out to me that I had spent much of my life going into, experiencing, or recovering from hypoglycemia, which is a state of excessively low blood sugar. It was usually accompanied by fatigue and headaches, and was caused by the unpredictable action of the large doses of insulin I was taking to cover my high-carbohydrate diet. During such episodes, I became confused and unruly and snapped at people. These frequent hypoglycemic episodes had taken their toll upon my parents, and were taking their toll upon my wife and children. The strain on my family was clearly becoming untenable.

Suddenly, in October of 1969,my life turned around.

I had been the research director of a company that made equipment for hospital laboratories, but recently I had taken a new job as an officer of a housewares corporation. I was still receiving trade journals from my old field, and one day I opened the latest issue of a publication called Lab World. I came upon an advertisement for a new device to help hospital emergency rooms distinguish between unconscious diabetics and unconscious drunks during the night, when laboratories were closed. Knowing that an unconscious person was a diabetic and not drunk could easily help hospital personnel save his life. What I stumbled upon was an ad for a blood sugar meter that would give a reading in 1 minute, using a single drop of blood.

Since I’d been experiencing many blood sugars that were too low, and since the tests I had been performing on my urine were wholly inadequate (sugar that shows up in the urine is already on its way out of the bloodstream), I figured that if I knew what my blood sugars were, perhaps I could catch and correct my hypoglycemic episodes before they made me disoriented and irrational.

I marveled over the instrument. It had a 4-inch galvanometer with a jeweled bearing, weighed 3 pounds, and cost $650. I tried to order one, but the manufacturer wouldn’t sell it to patients, only to doctors and hospitals.

Fortunately, my wife, as I’ve said, was a physician, so I ordered one in her name. I started to measure my blood sugar about 5 times each day, and soon saw that the levels were on a roller coaster. Engineers are accustomed to solving problems mathematically, but you have to have information to work with. You have to know the mechanics of a problem in order to solve it, and now, for the first time, I was gaining insight into the mechanics and mathematics of my disease. What I learned from my frequent testing was that my own blood sugars swung from lows of under 40 mg/dl to highs of over 400 mg/dl about twice daily. A normal blood sugar level is about 85 mg/dl.* Small wonder I was subject to such vast mood swings.

Although most medical journals and textbooks throughout the world measure blood glucose in mmol/l (millimoles per liter), most physicians, laboratories, and blood glucose meters in the United States measure blood glucose in mg/dl.

In an effort to level my blood sugars, I began to adjust my insulin regimen, and went from one injection a day to two. I made some experimental modifications to my diet, cutting down on the carbohydrates to permit me to take less insulin. The very high and low blood sugar levels became less frequent, but few were normal.

Three years after I started measuring my blood sugar levels, my diabetic complications were still progressing, and I was still a 115-pound weakling. My sense of gaining insight into the long-term complications of my diabetes had diminished, and so I ordered a computer search of the scientific literature to see if exercise could prevent diabetic complications. In those days, computer searches were not the simple, almost instant searches they are today. In 1972 you made your request to the local medical library, which mailed it to Washington, D.C., where it was processed. It took about two weeks for my $75 printout to arrive.

There were quite a few entries of interest, and I ordered copies of the original articles. For the most part these were from esoteric journals and dealt with animal experiments. The information I had hoped to find didn’t exist. I didn’t find a single article pertaining to the prevention of diabetic complications by exercise.

What I did find was that such complications had repeatedly been prevented, and even reversed, in animals.Not through exercise, but by normalizing blood sugars! To me, this was a total surprise. All of diabetes treatment was heavily focused in other directions, such as lowfat diets, preventing severe hypoglycemia, and preventing a potentially fatal extreme high blood sugar condition called ketoacidosis. Thus it had not occurred to me that keeping blood sugar levels as close to normal as possible for as much of the time as possible would make a difference.

Excited by my discovery, I showed these reports to my physician, who was not impressed. “Animals aren’t humans,” he said, “and besides, it’s impossible to normalize human blood sugars.” Since I had been trained as an engineer, not as a physician, I knew nothing of such impossibilities, and since I was desperate, I had no choice but to pretend I was an animal.

I spent the next year checking my blood sugars 5–8 times each day.

Every few days, I’d make a small, experimental change in my diet or insulin regimen to see what the effect would be on my blood sugar. If a change brought an improvement, I’d retain it. If it made blood sugars worse, I’d discard it. I discovered that 1 gram of carbohydrate raised my blood sugar by 5 mg/dl, and ½ unit of the old beef/pork insulin lowered it by 15 mg/dl (milligrams per deciliter). Blood glucose values in this book are as a rule given in mg/dl. If you should need to translate from one to the other, 1 mmol/l = 18 mg/dl.

Within a year, I had refined my insulin and diet regimen to the point that I had essentially normal blood sugars around the clock. After years of chronic fatigue and debilitating complications, almost overnight I was no longer continually tired or “washed out.” People commented that my gray complexion was gone. After years of skyhigh readings, my serum cholesterol and triglyceride levels had now not only dropped, but were at the low end of the normal ranges.

I started to gain weight, and at last I was able to build muscle as readily as nondiabetics. My insulin requirements dropped to about one-third of what they had been a year earlier. With the subsequent development of human insulin, my dosage dropped to less than onesixth of the original. The painful, slow-healing lumps the injections of large doses of insulin left under my skin disappeared. The fatty growths on my eyelids from high cholesterol vanished. My digestive problems (chronic burning in my chest and belching after meals) and the proteinuria that had so worried me eventually vanished. Today,my results from even the most sensitive kidney function tests are all normal.

The cystoid macular edema that I thought as recently as twelve years ago was irreversible has finally reversed. My deformed feet, the calcified walls of arteries in my legs, and the loss of hair on my lower legs are not reversible and still remain.

I had the new sensation of being the boss of my own metabolic state, and began to feel the same sense of accomplishment and reward I had in engineering when I solved a difficult problem. I had taught myself how to make my blood sugars whatever I wanted them to be and was no longer on the roller coaster. Things were finally under my control.

Back in 1973, I felt quite exhilarated with my success, and I felt that I was on to something big. Since getting the results of my computer search, I had been a subscriber to all of the English-language diabetes journals, and none of them had mentioned the need for normalizing blood sugars in humans.

In fact, every few months I’d read another article saying that blood sugar normalization wasn’t even remotely possible. How was it that I, an engineer, had figured out how to do what was impossible for medical professionals? I was deeply grateful for the fortuitous combination of events that had turned my life, my health, and my family around and put me on the right path. At the very least, I felt, I was obliged to share my new found knowledge with others. Millions of “ordinary” diabetics were no doubt suffering needlessly, as I had. I was sure that all physicians treating diabetes would be thrilled to learn how to prevent and possibly reverse the grave complications of this disease.

I hoped that if I could tell the world about the techniques I had stumbled upon, physicians would adopt them for their patients. So I wrote an article detailing my discoveries. I sent a copy to Charles Suther, who was then in charge of marketing diabetes products for Ames Division of Miles Laboratories, the company that made my blood glucose meter. He gave me the only encouragement I received in this new venture, and arranged for one of his company’s medical writers to edit the article for me.

I submitted it and its revisions to many medical journals over a period of years—a period during which I was continually improving in health, and continually proving to myself and my family, if to no one else, that my methods were correct. The rejection letters I received are testimony that people tend to ignore the obvious if it conflicts with the orthodoxy of their early training. Typical rejection letters read in part: “Studies are not unanimous in demonstrating a need for ‘fine control’” (the New England Journal of Medicine), or “How many patients would use the electric device for measurement of glucose, insulin, urine, etc.?” (Journal of the American Medical Association). As a matter of fact, since 1980, when these “electric devices” finally were made available to patients, the worldwide market for blood glucose self monitoring supplies has come to exceed $4 billion annually. Look at the array of blood glucose meters in any pharmacy and you can get an idea of just how many patients use, and will use, the “electric device.”

Trying to cover several routes simultaneously, I joined the major lay diabetes organizations, in the hope of moving up through the ranks, where I could get to know physicians and researchers specializing in the disease. This met with mediocre success. I attended conventions, worked on committees, and became acquainted with many prominent diabetologists. In this country, I met only three physicians who were willing to offer their patients the opportunity to put these new methods to the test.

Meanwhile, Charlie Suther was traveling around the country to university research centers with copies of my unpublished article, which by now had been typeset and privately printed at my expense.

The rejection by physicians specializing in diabetes of the concept of blood sugar self-monitoring, even though essential to blood sugar control, was so intense, however, that the management of his company had to turn down the idea of making meters available to patients until many years later. His company and others could clearly have profited from the sale of blood glucose meters and test strips. However, the backlash from the medical establishment prevented it on a number of counts. It was unthinkable that patients be allowed to “doctor” themselves.

They knew nothing of medicine—and if they could, how would doctors earn a living? In those days, patients visited their doctors once a month to “get a blood sugar.” If they could do it at home for 25 cents (in those days), why pay a physician? But almost no one believed there was any value to normal blood sugars anyway. In some respects, blood glucose self-monitoring still remains a serious threat to the incomes of many physicians who specialize in the treatment of the symptoms of diabetes and not the disease. Drop into your neighborhood ophthalmologist’s office and you will find the waiting room three-quarters filled with diabetics, many of whom are waiting for expensive fluorescein angiography or laser treatment.

With Suther’s backing in the form of free supplies, by 1977 I was able to get the first of two university-sponsored studies started in the New York City area. These both succeeded in reversing early complications in diabetic patients. As a result of our successes, the two universities separately sponsored the world’s first two symposia on blood glucose self-monitoring. By this time I was being invited to speak at international diabetes conferences, but rarely at meetings in the United States. Curiously, more physicians outside the United States seemed interested in controlling blood sugar than did their American colleagues. Some of the earliest converts to blood glucose self-monitoring
were from Israel and England.

By 1978, perhaps as a result of Charlie Suther’s efforts, a few additional American investigators were trying our regimen or variations of it. Finally, in 1980, manufacturers began to release blood glucose meters for use by patients.

This “progress” was entirely too slow for my liking. I knew that while the medical establishment was dallying there were diabetics dying whose lives could have been saved. I knew also that there were millions of diabetics whose quality of life could be vastly improved. So in 1977 I decided to give up my job and become a physician—I couldn’t beat ’em, so I had to join ’em. This way, with an M.D. after my name, my writings might be published, and I could pass on what I had learned about controlling blood sugar.

After a year of premed courses and another year of waiting, I entered the Albert Einstein College of Medicine in 1979. I was forty-five years old. During my first year of medical school I wrote my first book, Diabetes: The Glucograf Method for Normalizing Blood Sugar, enumerating the full details of my treatment for type 1, or insulin-dependent, diabetes.

In 1983 I finally opened my own medical practice near my home in Mamaroneck, New York. By that time, I had well outlived the life expectancy of an “ordinary” type 1 diabetic. Now, by sharing my simple observations, I was convinced I was in a position to help both type 1 and type 2 diabetics who still had the best years of their lives ahead of them. I could help others take control of their diabetes as I had mine, and live long, healthy, fruitful lives.

The goal of this book is to share the techniques and treatments I have taught my patients and used on myself, including the very latest developments. If you or a loved one suffers from diabetes, I hope this book will give you the tools to turn your life around as I did mine.
My Life with Diabetes: 69 Years and Counting - Dr. Bernstein's Diabetes Solution. A Complete Guide to Achieving Normal Blood Sugars. Official Web Site

 

[blurris]

Tulin herra Bernsteinin olemassaolosta itsekin tietoiseksi vasta tänään. Huikea pioneeri on ollut! Tässä yksi tarina lisää! The Ames Reflective Meter for measuring blood glucose levels. - Treating Diabetes

Funtsaa että jossain 1970 luvun alussa tilaat erikoislääketieteelliseen laitteen, jota ei meinata edes suostua myymään sulle mutta onneksi vaimo on lääkäri ja sitä kautta onnistuu...jonka jälkeen ryhdyt mittailemaan kuinka sun kroppas oikein reagoi. Ja teet kaiken oman pääsi mukaan, vastoin lääketieteellistä konsensusta hoidat sun diabetestäs!

Mun on sentään helppo puolustaa tän ketjun otsikkoa koska esim. rasvoista on sen verta uutta näyttöä, Keys tiedetään nykyään huijariksi ja tuolla maailmalla on lääketieteen kovia nimiä, jotka sanoo ihan muuta kuin nää kotomaiset pekkapuskat.

 

[Kautium]

Ei ole kuitenkaan sama mihin rasvaan hiilihydraatit VHH-ruokavaliossa vaihtaa.

Tuo on mielestäni se olennainen pointti VHH-ruokavaliossa.

VHH voi olla järkevästi koostettuna ihan ok dieetti, mutta jos rasvat saadaan pääosin kananmunista, pekonista ja grillikyljestä, niin eipä ole ihme jos vähän tohtoreita huimaa kuunnella potilaiden selostuksia uudesta kaiken parantavasta ruokavaliostaan. "No mutta kun rasva on terveellistä!"

Antti Heikkinen on muuten melkoinen populisti ja jutut lähentelevät monin paikoin puoskariutta. Se on vähän surullista, kun hänellä on usein ihan oikeaakin asiaa. Virallisterveellinen ruokavalio ei ole välttämättä ainoa oikea/järkevä tapa, mutta ei ole sen kummemmin tiukkapipoinen ja/tai väärin toteutettu VHH:kaan. Maalaisjärkeä siis peliin.

En voi osoittaa mitään tutkimusta, mutta veikkaan että diabetespotilaiden hoidossa VHH tuntuu toimivan niin hyvin siksi, koska sitä tiukasti noudatettuna potilaan paino putoaa. Varmasti samanlainen muutos olisi havaittavissa myös virallisterveellisellä ruokavaliolla yhdistettynä vastaavan painonpudotuksen tuottavaan liikuntaan.

 

[blurris]

VHH voi olla järkevästi koostettuna ihan ok dieetti, mutta jos rasvat saadaan pääosin kananmunista, pekonista ja grillikyljestä, niin eipä ole ihme jos vähän tohtoreita huimaa kuunnella potilaiden selostuksia uudesta kaiken parantavasta ruokavaliostaan. "No mutta kun rasva on terveellistä!" .

No tohtoripa kumoaa ketterästi potilaan luulon rasvan terveellisyydestä? Jos asia on niin päivänselvä kuin oletetaan, niin lääketehtaat varmaan mielellään printtaa pienen infolehdykän, jonka doktor voi lätkäistä pokalle lapaan että "tossa saatana sulle vähän faktaa niistä rasvoista".

Koska tuollaista infolehdykkää ei löydy, voimme siitä päätellä jotain...

Terveellisempi se kananmuna-pekoni-grillikylki ainakin on kuin syödä 60% päivän energiasta hiilareina, kuten virallisterveellinen suosittelee. Jotain puuroa ja jyväleipää mässyttäen, verensokerit tapissa.

Te, jotka uskotte virallisterveelliseen, niin mistäs te muka ne päivän kalorit saatte? Jos niistä kasviksista väitätte saavanne, niin aika paljon saa jotain tomaattia tai kaalia napaansa vetää, että saa esim. 1200 kcal/vrk siitä. Määrät on vissiin jotain 5 kilogrammaa tai enemmän. Siis tomaattia napaan per päivä. Ei kuulosta kovin terveelliseltä?

Antti Heikkinen on muuten melkoinen populisti ja jutut lähentelevät monin paikoin puoskariutta. Se on vähän surullista, kun hänellä on usin ihan oikeaakin asiaa. Virallisterveellinen ruokavalio ei ole välttämättä ainoa oikea/järkevä tapa, mutta ei ole sen kummemmin VHH:kaan. Maalaisjärkeä siis peliin.
.

Tarkoitat varmaan ortopedi Antti Heikkilää? Ehken käyttäisi sanaa populisti hänestä, hän on kaikkea muuta kuin sitä. Enempi äreä oman tien tallaaja. Hänellä on outoja ulostuloja, joka on semisti häiritsevää kun toisaalta äijällä on paljon harvinaisen tervejärkisiä lausuntoja. Esimerkiksi sikainfluenssahysterian keskellä Heikkilä osui to-the-point vaikkei ole edes sen alan spesialisteja. Siis paremmin hän osui ytimeen kuin THL:n pellet, joiden ydinalaa pitäisi olla epidemilogia ja riskienarviointi.

Toisaalta Heikkilän kirjoista sammakot tuntuvat puuttuvan. Ikäänkuin hänen kirjansa olivat jonkun toisen haamukirjoittamia? (Maarit vaimo? )

En voi osoittaa mitään tutkimusta, mutta veikkaan että diabetespotilaiden hoidossa VHH tuntuu toimivan niin hyvin siksi, koska sitä tiukasti noudatettuna potilaan paino putoaa. Varmasti samanlainen muutos olisi havaittavissa myös virallisterveellisellä ruokavaliolla yhdistettynä vastaavan painonpudotuksen tuottavaan liikuntaan.

VHH:ssa osa tuloksista on välittömiä, mm verensokerin tasaantuminen, paastoverensokerin meneminen viitearvoihin, tulehdus vaimenee ja veren rasva-arvot korjaantuvat muutamassa päivässä. Tuo kaikki ilman liikuntaakin. Virallisterveellisellä tuohon ei päästä edes kuukausissa laskettavissa ajoissa.

 

[Jumputin]

Antti Heikkinen on muuten melkoinen populisti ja jutut lähentelevät monin paikoin puoskariutta. Se on vähän surullista, kun hänellä on usein ihan oikeaakin asiaa. Virallisterveellinen ruokavalio ei ole välttämättä ainoa oikea/järkevä tapa, mutta ei ole sen kummemmin tiukkapipoinen ja/tai väärin toteutettu VHH:kaan. Maalaisjärkeä siis peliin.

Heikkilä on myös hyökännyt voimakkaasti eri asiantuntijoita vastaan. Ja yksi selkeä huuhaan tunnusmerkki keskusteluissa tuntuu juuri olevan ihmeelliset hyökkäykset ja haukkumiset, kun ei yksinkertaisesti kykene enää asialla taistelemaan. Surullista kyllä.

Kuten sanoit, niin esim. VHH:ssa on paljon hyvää ja tämänkaltaiset henkilöt tekevät vain hallaa rakentavalle keskustelulle. Joskus on vaikea uskoa, että kyse on aikuisesta ihmisestä ja vielä lääkäristä.

Reijo Laatikainen antoi kerran vastinetta juuri Heikkisen käsittämättömälle hyökkäykselle.

Tosin tämähän on jo tuttua meininkiä täälläkin.

 

[blurris]

Reijo Laatikainen antoi kerran vastinetta juuri Heikkisen käsittämättömälle hyökkäykselle.

Heikkilä eikä mikään Heikkinen.

Mitenkään Heikkilää puolustamatta niin kyllä hän siinä on oikeassa, että Laatikainen on vain ravintoterapeutti, ei mikään lääkäri.

Itselläni on se käsitys, että ravintoterapeutit ovat pääsääntöisesti humpuukisakkia. Olkoot vaan missä lie Itä-Suolen Uliopistossa opiskelleet jonkin kepulaisen johdolla humpuukitiedettään. Jossa koostetaan pakkomielteisesti kepulaisten ylituotantoruokatarvikkeiden ympärille jotain "ITÄMEREN RUOKAVALIOTA" ikäänkuin täällä olisi Välimeren olosuhteet ja raaka-aineet tarjolla. LOL.

Sivuihmettely: Eikös se ollut se sama tieteen tason alhaisuudestaan kuuluisa Itä-Suomen Uliopisto joka ei osannut mitata edes D-vitamiinia lisävalmisteista oikein tässä takavuosina ja homma kaatui niiskutukseen ja antakaa anteeksi aneluihin...muistelenpa vaan?

Nämä Laatikaiset, niillä ei ole mitään annettavaa ihmiskunnalle eikä tieteelle. Paikkaansa ne yrittävät lunastaa toitottamalla sokeasti kaikkea sitä mitä niiden käsketään toitottaa virallistotuuden lääketieteellisistä tiedekunnista. Ne taas ovat tiukasti pilleritehtaiden ohjauksessa. Koska nykyisen ruokavalion tiedetään tekevän hitaasti sairaaksi ison osan väestöä, on kyseessä varsinainen Sampojen rahasampo, josta lääketehtaat eivät ainakaan otettaan irrota!

Ravitsemusterapeuteille on käyttöä tasan niin kauan aikaa kun he ovat hyödyllisiä idiootteja tuossa koneistossa ja kiertävät kentällä jumputtamassa ihmisille, että "syökää puuroa, syökää viljaa, syökää hiilihydraattia, välttäkää rasvaa, sipaiskaa kissanrasvaa ranskanleivälle ja välipalan väli max 2 tuntia, sitten pitää taas TANKATA jotta jaksaa hopi hopi".

Kuten tutkija Saska Tuomasjukka (Turun Yliopisto, elintarvikekemia) totesikin, nykyajan ihminen on jatkuvassa postprandiaalisessa tilassa. Ei ole hänen leipälajiaan ihmetellä moista, hän on perehtynyt enempi esim. marjojen terveyshyötyihin, mutta kunhan vaan tuumaili ihmetellen, että "onko tuo nyt todellakin aivan tarpeellista ja liekkö tervelllistäkään..."

Tuskinpa se kivikauden homo sapiens käveli koko ajan jotain pötsiinsä puputtaen niinkuin tämä nykyajan ravitsemusTERAPEUTTI linja on muka tietävinään että ihmisen on paras olla. (Mitäs terapiaa nuo on muka antavinansa eli mistä oikeutus nimen terapeutti käytölle? Se että osaa hokea "tunge sitä mangoa ja parsaa kurkkuus joka 2 h" ei ole mitään terapiaa minusta ainakaan)

 

[Batgirl]

Tämä thread on täyttä trollinpaskaa *1

 

[Kautium]

Te, jotka uskotte virallisterveelliseen, niin mistäs te muka ne päivän kalorit saatte? Jos niistä kasviksista väitätte saavanne, niin aika paljon saa jotain tomaattia tai kaalia napaansa vetää, että saa esim. 1200 kcal/vrk siitä. Määrät on vissiin jotain 5 kilogrammaa tai enemmän. Siis tomaattia napaan per päivä. Ei kuulosta kovin terveelliseltä?

Ketkä te?

Minä uskon maalaisjärjellä koostettuun terveelliseen ruokavalioon ilman tiukkapipoista lokerointia. Siis sellaiseen, josta tiedän itselleni tulevan hyvän olon sekä henkisesti että fyysisesti ja joka koostuu about sellaisesta määrästä kaloreita, jonka päivän aikana kulutan. Naudan file, kanafile tai paistettu lohi on hyvää, mutta ei yleensä ilman reilua satsia salaattia. Välillä sorrun toki myös herkkuihin ja pihvin lisukkeena saattaa silloin olla esim. valkosipuliperunoita (vaikka en muuten perunoista niin välitäkään). Viiniä ja oluttakin on kiva nauttia silloin tällöin jne. Vaalea leipä on kakkelia, mutta kyllä hyvä munkkiviineri puoltaa silti silloin tällöin paikkaansa. Niin, ja pitäähän sitä nyt leffassa käydessä vähän irtokarkkeja olla.

Ja siis mistä ihmeestä tuo kasvisruokahössötyksesi lähti liikkeelle? Virallisterveellisessä ruokavaliossa on suosituksena syödä monipuolisesti lihaa/kanaa/kalaa kasvien ja marjojen lisäksi. Rasvatkin kuuluvat suositukseen. Oikeastaan ainoa ongelma siinä ruokaympyrässä on mielestäni perunoiden ja viljatuotteiden hieman liian suuri suosiminen, mutta sekin on tapauskohtaista ja kyse on kuitenkin edelleen suosituksesta, ei mistään kiveen hakatusta pakosta. Pelkästään kasviruokaan pohjautuva dieetti ei ole missään nimessä minua varten.

Mainittakoon, että olen kokeillut jokunen vuosi sitten vajaan vuoden verran myös kohtuullisen suoraviivaista VHH-ruokavaliota. Ei siinä mitään varsinaista vikaa ollut, en vain huomannut mitään merkittäviä muutoksia mihinkään suuntaan, enkä sitten lopulta jaksanut kytätä niin tarkkaan mitä kaikkea lautasella on, joten olen palannut vähitellen takaisin siihen "maalaisjärkiseen ruokavalioon", joka lienee kohtuullisen lähellä fanaatikkojen parjaamaa virallisterveellistä linjaa.

 

[hkultala]

Heikkilä eikä mikään Heikkinen.

Mitenkään Heikkilää puolustamatta niin kyllä hän siinä on oikeassa, että Laatikainen on vain ravintoterapeutti, ei mikään lääkäri.

Itselläni on se käsitys, että ravintoterapeutit ovat pääsääntöisesti humpuukisakkia. Olkoot vaan missä lie Itä-Suolen Uliopistossa opiskelleet jonkin kepulaisen johdolla humpuukitiedettään. Jossa koostetaan pakkomielteisesti kepulaisten ylituotantoruokatarvikkeiden ympärille jotain "ITÄMEREN RUOKAVALIOTA" ikäänkuin täällä olisi Välimeren olosuhteet ja raaka-aineet tarjolla. LOL.

Laatikainen on RAVITSEMUSTERAPEUTTI, ei ravintoterapeutti.

Ravintoterapautti on se kirjekurssi-huuhaa tutkinto.

Ravitsemusterapeutti on oikea ylipistotutkinto, jonka suorittaneet tietävät ihmisen ruokavalioon liittyvistä jutuista selvästi enemmän kuin ortopedit tms. lääkärit jotka eivät ole erikoistuneet mihinkään ruokavalioon liittyvään.

Toisella on siis suoraan aiheeseen liittyen kokonainen yliopistotutkinto, toinen on osana lääkärinopintoja suorittanut jonkun peruskurssin asiaan liittyen.

 

[Kautium]

Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa, että nuo suositukset kun sanelee sen mitä lapsille tarjotaan päiväkodista aina koulun loppuun asti. Puhumattakaan vanhuksille tarjottavavista aterioista, jotka ovat aivan surkeita. Molemmista puhun ihan omasta kokemuksesta.

Totta, mutta niissä taitaa olla aika suuri osa ongelmasta myös rahapoliittinen. Ei siis olla valmiita maksamaan paremmasta.

 

[Raskolnikov]

Tämä thread on täyttä trollinpaskaa *1

Nämä täysin samat väännöt ja keskustelut ollaan käyty jo vuosia sitten MuroBBS:ssa. Toistuu varmasti taas tulevaisuudessa.

 

[blurris]

Ravitsemusterapeutti on oikea ylipistotutkinto, jonka suorittaneet tietävät ihmisen ruokavalioon liittyvistä jutuista selvästi enemmän kuin ortopedit tms. lääkärit jotka eivät ole erikoistuneet mihinkään ruokavalioon liittyvään.

Toisella on siis suoraan aiheeseen liittyen kokonainen yliopistotutkinto, toinen on osana lääkärinopintoja suorittanut jonkun peruskurssin asiaan liittyen.

Ravitsemusterapentin itsensäkorostaminen tuosta yliopistotutkinnosta ei nyt vaan vakuuta. Myös kirjastotäti tai lastentarhanopettaja on yliopistotutkinto.

Toisella käy vastaanotolla sairaita ihmisiä, joita hän yrittää parantaa pitkän kliinisen kokemuksen ja perusteellisen koulutukseen perustuen. Hän tekee sitä yksinoikeudella yhteiskunnassa. Hän on todistetusti valittu hyvin suuresta pyrkijämäärästä eli kapasiteettiä tieteelliseen ajatteluun ja uuden oppimiseen varmasti on. Sillä, että Uli-uliopistolla sitä ravitsemustietoa ei ole luettu kuin pari opparia ei ole mitään merkitystä koska kyseinen henkilö kyllä saa sen tiedon hanskaan halutessaan siinä missä joku ravintosteppailjakin (olenhan minäkin saanut).

Toisen leipä taas on vakiintumaton, kukaan ei arvosta, ei oikein tartte mihinkään. Niinpä ovat löytäneet ekologisen lokeron, existenssin oikeutuksen ja rahoittajan hömpälleen toitomalla Isolle Rahalle, lääkefirmalle mieluista hömppää. Vaikka potilas sanoisi, että "vitut minä sitä leipää syön, tulen sairaaksi siitä" niin nämä ravitsemushömppälijät hokevat vain "syö leipää, syö leipää". Mitä hyötyä on yliopistokoulutuksesta kun kyky ja HALU uuden tiedon tuottamiseen näyttää lähtökohtaisesti noilta hömpöttäjiltä puuttuvan?

Miksei yksikään suomalainen dietisti pidä VHH:n puolta, vaikka tieteellisiä perusteita sille olisi? Ulkomailta niitäkin löytyy.

Nämä Laatikaiset ovat pelkkiä kepulaisten juoksupoikia kuten Pulla-Puskakin oli.

En arvosta.

 

[blurris]

Nämä täysin samat väännöt ja keskustelut ollaan käyty jo vuosia sitten MuroBBS:ssa. Toistuu varmasti taas tulevaisuudessa.

Url sinne Muron vääntöön tai ei pitänyt väitteesi paikkansa.

Aloituspostauksessani on syyt kerrottu, miksi tämä keskustelu on ajankohtainen.

 

[Lucas]

On tainnut monella mennä aikanaan Pohjois-Karjala-projekti ohi. Vaikkei tuo liity suoranaisesti diabetekseen vaan sydän- ja verisuonitauteihin.


Pohjois-Karjala-projekti – Wikipedia

Koko Pohjois-Karjala-projekti on perkeleellistä höpöhöpöä.

Jos kuolleisuustilastoja vertaa Pohjois-Karjalasta kyseisen projektin aikana ja niiden kehitystä siihen millainen kehitys oli muissa maakunnissa Suomessa, jotka välttyivät puoskari Puskan höpöhöpö-tutkimuksilta, niin mitään tilastollisesti merkittävää eroa niissä ei ole.

Isompi korrelaatio kuolleisuuden muutoksella on Puskan puuhailuihin nähden sillä miten keskioluen myynti on kehittynyt eri kunnissa. En tiedä onko niillä asioilla mitään yhteyttä, mutta kuolleisuus on vähentynyt tilastojen mukaan samaa tahtia keskioluen menekin kasvamisen kanssa.

Puskan kaltaisiin helppoheikkeihin olisi oikea suhtautuminen kun ihmiset antaisivat vitsalla vaikka pientä symbolista iskua persuuksille tai potkaisivat ukon matkoihinsa jos ei ymmärrä muuten lähteä nostelemaan.

 

[hkultala]

Sillä, että Uli-uliopistolla sitä ravitsemustietoa ei ole luettu kuin pari opparia ei ole mitään merkitystä koska kyseinen henkilö kyllä saa sen tiedon hanskaan halutessaan siinä missä joku ravintosteppailjakin (olenhan minäkin saanut)

Tämä juuri todistaa pointtisi vääräksi

On eri asia lukea joku tutkimus, kuin ymmärtää se.

 

[Charlie Glide]

Antti Heikkinen on muuten melkoinen populisti ja jutut lähentelevät monin paikoin puoskariutta. Se on vähän surullista, kun hänellä on usein ihan oikeaakin asiaa. Virallisterveellinen ruokavalio ei ole välttämättä ainoa oikea/järkevä tapa, mutta ei ole sen kummemmin tiukkapipoinen ja/tai väärin toteutettu VHH:kaan. Maalaisjärkeä siis peliin.

Tässä homman ydin. Minullekin VHH-pitoinen ruokavalio sopii paremmin jonka huomaan pelkästään närästyksen loppumisella, jonka aiheuttajaa en VT-puolelta ole löytänyt - luultavasti viljatuotteet. Ei viitsi Rennieitäkään popsia jatkuvasti. Toiset taas pärjäävät VT:llä hyvin ilman mitään vaivoja.

Suomessa tosiaan on harmillista että Suomalaisen VHH:n puolestapuhuja Heikkilä on vähän erikoinen salaliittohöpinöineen, länsinaapurissamme onkin jo fiksumpi meininki. Itse olisin sitä mieltä että jokaiselle ihmiselle pitäisi räätälöidä ruokavalio sen perusteella mikä itse kullekin parhaiten sopii. Leivän ja perunan pakkosyöttö on vähän arveluttavaa, jos ratkaisu esimerkiksi ruoansulatusongelmiin ovat lääkkeet. Leipä on muutenkin melko ylihypetetty Suomessa kuituineen ja terveysvaikutuksineen samalla kun kasvikset ovat jääneet pois isommasta valokeilasta.

 

[Kautium]

Url sinne Muron vääntöön tai ei pitänyt väitteesi paikkansa.

VHH on vanha juttu ja se ilmaantuu keskusteluun aina muutaman vuoden välein.

Muron ketju aiheesta täällä: VHH - Vähähiilihydraattinen ruokavalio | MuroBBS

 

[blurris]

VHH on vanha juttu ja se ilmaantuu keskusteluun aina muutaman vuoden välein.

Muron ketju aiheesta täällä: VHH - Vähähiilihydraattinen ruokavalio | MuroBBS

Vilkaiseppas Kautium otsikkoa. Tämä ei ole mikään pelkkä VHH ketju.

Tässä homman ydin. Minullekin VHH-pitoinen ruokavalio sopii paremmin jonka huomaan pelkästään närästyksen loppumisella, jonka aiheuttajaa en VT-puolelta ole löytänyt - luultavasti viljatuotteet. Ei viitsi Rennieitäkään popsia jatkuvasti. Toiset taas pärjäävät VT:llä hyvin ilman mitään vaivoja.

Suomessa tosiaan on harmillista että Suomalaisen VHH:n puolestapuhuja Heikkilä on vähän erikoinen salaliittohöpinöineen, länsinaapurissamme onkin jo fiksumpi meininki. Itse olisin sitä mieltä että jokaiselle ihmiselle pitäisi räätälöidä ruokavalio sen perusteella mikä itse kullekin parhaiten sopii. Leivän ja perunan pakkosyöttö on vähän arveluttavaa, jos ratkaisu esimerkiksi ruoansulatusongelmiin ovat lääkkeet. Leipä on muutenkin melko ylihypetetty Suomessa kuituineen ja terveysvaikutuksineen samalla kun kasvikset ovat jääneet pois isommasta valokeilasta.

Erittäin hyvä puheenvuoro. Heikkilää kyllä vähän puolustaisin, lääketieteellisissä asioissa hän kuitenkin on yleensä oikeassa - ja paljon enemmän oikeassa kuin suomalaislääkärit keskimäärin. Sekä ortopedinä että yleiskliinikkona hänellä on monia hyviä huomioita, joita ei lääketieteen koulukirjoissa lue vaan, vielä ainakaan.

Kieltämättä Heikkilä on vähän omanlaisensa ja voisi olla eduksi jos löytyis joku toinenkin lääkäri. Suomessa vaan on nuo markkinat niin pienet tuon sortin tiedolle ja Heikkiläkin uskaltaa puhua koska on omapäinen tuittura ollut aina eikä niin ole rahan perään. Ikääkin alkaa sedällä olla, ettei tuossa iässä enää mietitä karriääriä ja sitä, mitä ovia sulkeutuu jos sanoo lääketehtaille epämieluisia asioita ääneen. Aika moni lääkäri tuolla kentällä kuitenkin hiljaa hyväksyy jo VHH-oppeja db2 hoidossa vaikkei ehkä itse aktiivisesti uskalla niitä puskeakkaan potilaille. Suunta muuttuu hitaasti mutta varmasti - ja vaikka Suomi ei muuttuisikaan mikä ei yllättäisi minua, niin muu maailma menee menojaan ja Suomessa herätään asiaan 20 vuotta jälkijättöisesti. Joten ei tätä junaa pysty kotimaisin toimin enää jarruttamaan. Vain suomalaisia voi pitää hetken pidempään pimennossa kuin muita kansoja.

En tiedä mihin salaliittoteorioihin viittaat Heikkilä kommentissasi, mutta jos tarkoitat pillerifirmojen ylivaltaa lääketieteestä, niin tosiasiahan sekin on. Heikkilällä on siitäkin varmasti enemmän sisäpiiriläisen tietoa kuin meillä.

Olin muuten vuosia sitten suljetun keskusteluryhmän jäsen, jossa Heikkilä oli yksi keskeisistä hahmoista. Sen perusteella tiedän, että äijällä on paljon sellaistakin tietoa mikä ei liity ravintoon sinänsä vaan esim. syöpätauteihin. Onhan hän pitkän linjan kliinikko ja kollegoita on syöpälääkäreistä endokrinologeihin tullut nähtyä. Puukkoakin on aikaanaan riittävästi käytellyt.

Tuo on hyvin sanottu mitä sanoit leivästä. Se on juuri tuota Itä-Suolen Uliopiston harhaoppia ja Pohjois-Karjalaa, mitä meille tungetaan närästyslääkkeen kera kurkusta alas. Ai närästää vai? No ota Rennie. Ota Losec tai Somac. Kyllä helpottaa. Jokainen on varmasti huomannut, kuinka paljon närästykseen liittyviin lääkkeisiin laitetaan mainosrahaa Suomessa. Jos ei telkussa pyöri Vitapro mainos, niin 24h Somac tai Rennie tai mikä milloinkin. Tätä kansaa täytyy närästää ja paljon, ei tuo mainostaminen muuten voi kannattaa tuossa mitassa. Voikin ihmetellä, miten helvetissä täällä voi niin paljon närästää? Närästys on usein oire siitä, että asiat eivät ole kunnossa ruuan sulatuksen suhteen.

Lääketehtaille sopii tuo leipälinjan tuputtaminen oikein mainiosti monestakin syystä. Pilleriä kuluu. Ota Rennie. Joillakin menee leivästä sitten vatsa kuralle jonkin ajan päästä. No siihenkin löytyy pilleri.

Toinen saa outoja särkyjä eikä tajua yhteyttä ruokaan. Onneksi särkyihin on pillereitä. Siinä toinen lääke, jota tämä kansa lapioi naamaansa lumikolalla.

Unohtamatta masennuslääkitystä, joissa ollaan Euroopan ykkösiä. Ja lääkittyjen keski-ikä taisi olla 28 vuotta!

Ruokavaliolla ja masennuksellakin saattaa olla yhteyksiä.

 

[Asmola]

Tämä thread on täyttä trollinpaskaa *1

Jatkossa voisit esittää eriävät mielipiteesi hieman asiallisemmin.

 

[Jumputin]

Suomessa tosiaan on harmillista että Suomalaisen VHH:n puolestapuhuja Heikkilä on vähän erikoinen salaliittohöpinöineen, länsinaapurissamme onkin jo fiksumpi meininki. Itse olisin sitä mieltä että jokaiselle ihmiselle pitäisi räätälöidä ruokavalio sen perusteella mikä itse kullekin parhaiten sopii. Leivän ja perunan pakkosyöttö on vähän arveluttavaa, jos ratkaisu esimerkiksi ruoansulatusongelmiin ovat lääkkeet. Leipä on muutenkin melko ylihypetetty Suomessa kuituineen ja terveysvaikutuksineen samalla kun kasvikset ovat jääneet pois isommasta valokeilasta.

Kyllä. Kuten aikaisemmassa postauksessani linkitin Juhani Knuutin kirjoitukseen ruokavaliosta diabetes potilailla, hän kirjoittaa hyvin:

Kun samat pitkäaikaishyödyt saavutetaan suositusten mukaisella ruokavaliolla ja VHH-ruokavaliolla, tyypin 2 diabeetikko voi valita yksilöllisesti sen, mikä hänelle sopii ja minkä pystyy ylläpitämään.

Suomalaisilla on kyllä hyvät valmiudet ja varaa valita ruokavalionsa hyvinkin terveellisesti laajalta pohjalta, mutta taitaa kiireessä ja väsyneenä ne valinnat osua kuitenkin helposti niihin huonompiin vaihtoehtoihin.
Pitsat, hampurilaiset ja kebabit limppareineen maistuu monelle ja hyvin ihan liikkaa. Itsekin tykkään herkutella näillä turhan usein..

 

[blurris]

Kyllä. Kuten aikaisemmassa postauksessani linkitin Juhani Knuutin kirjoitukseen ruokavaliosta diabetes potilailla, hän kirjoittaa hyvin:

Kun samat pitkäaikaishyödyt saavutetaan suositusten mukaisella ruokavaliolla ja VHH-ruokavaliolla, tyypin 2 diabeetikko voi valita yksilöllisesti sen, mikä hänelle sopii ja minkä pystyy ylläpitämään.

Miksei suositus ei sitten heijastele tuota väitettyä valinnanvapautta? Miksi suositellaan vain yhtä ruokavaliota, jos kerran Knuutin mielestä asiassa voi valita yksilöllisesti sopivimman?

Se nyt ainakin on tosiasia, että VHH-dietiillä saavutetaan nopeammin hyötyjä esim. lääkityksen vähentämisessä tai jopa poisjättämisessä kuin millään muulla. Sillä täytyy olla myös merkitystä pitkäaikaishyödyissä, koska kuten tiedämme, verensokerin heilahtelut ovat potilaalle haitallisia insuliinipistoksineen.

 

[blurris]

Tämä juuri todistaa pointtisi vääräksi

On eri asia lukea joku tutkimus, kuin ymmärtää se.

No jollain valintakiintiö laarin pohjalta ravitsemusterapeutti koulutukseen kaavittu kiltti open lellikki tyttö tyypillisesti ei ole se paras ymmärtäjä ollut noissa asioissa ennenkään.

Ravitsemusterapeutti on kalskahtaa nimenäkin just siltä mitä se edustaa. Tulee mieleen kukkaisterapia ym. hömppä. Koulutuksessa olijoista taitaa 90% olla tyttöjä noilla linjolla. Liekö tuo emäntäkoulun yliopistoversiota kummempi linja?

En arvosta.

 

[hkultala]

Toisella käy vastaanotolla sairaita ihmisiä, joita hän yrittää parantaa pitkän kliinisen kokemuksen ja perusteellisen koulutukseen perustuen. Hän tekee sitä yksinoikeudella yhteiskunnassa.

Hän tekee sitä leikellen ihmisten luita ja lihaksia.

Ei mitään mikä liittyy millään tavalla ruokavalion.

Vs toisen yliopistotutkinto ruokavalioon liittyvistä asioista. Toisen homman nimenomaan on se ruokavalion tutkiminen ja sen saattaminen kuntoon.

Mitä se lihasten ja luiden leikkeleminen todellakaan EI OLE.

Hän on todistetusti valittu hyvin suuresta pyrkijämäärästä eli kapasiteettiä tieteelliseen ajatteluun ja uuden oppimiseen varmasti on.

... kuten on ihmiset valittu sinne ravitsemusterapeutinkin koulutukseen.

Mutta oikeasti:

Lääkikseen pääsee sillä, että kuuluu ehkä n. älykkäimpään neljäsosaan ihmisistä ja jaksaa (ja on aikaa) päntätä niitä pääsykoekirjoja ulkoa.

 

[hkultala]

No jollain valintakiintiö laarin pohjalta ravitsemusterapeutti koulutukseen kaavittu kiltti open lellikki tyttö tyypillisesti ei ole se paras ymmärtäjä ollut noissa asioissa ennenkään.

Ravitsemusterapeutti on kalskahtaa nimenäkin just siltä mitä se edustaa. Tulee mieleen kukkaisterapia ym. hömppä. Koulutuksessa olijoista taitaa 90% olla tyttöjä noilla linjolla. Liekö tuo emäntäkoulun yliopistoversiota kummempi linja?

En arvosta.

Se, mitä sinä arvostat tai et arvosta kertoo vain siitä, kuinka pihalla sinä olet.

Se ei kerro yhtään siitä, kuinka arvostettavia ne asiat ovat.


Ja taas meni pieleen. Lääkikseen nimenomaan pääsee ne kiltit tytöt, jotka vaan jaksaa (ehtii) opetella ne lääkiksen pääsykoekirjat ulkoa, ja omaa jonkin verran aivoja.

 

[Kautium]

Vilkaiseppas Kautium otsikkoa. Tämä ei ole mikään pelkkä VHH ketju.

Tiedän kyllä, mutta pyysit itse linkkiä Muron keskusteluketjuun, jossa näistä samoista asioista on ollut puhetta useampaankin otteeseen. Ketju on pitkä kuin nälkävuosi, joten en alkanut kaivelemaan sieltä mitään yksittäisiä viestejä.

Toisaalta VHH se tämänkin ketjun aihe käytännössä on, vaikka topic onkin yritetty naamioida taas yhdeksi "Valtio ja eliitti kusettaa kansaa, katso kuvat!" -ketjuksi.

Erittäin hyvä puheenvuoro. Heikkilää kyllä vähän puolustaisin, lääketieteellisissä asioissa hän kuitenkin on yleensä oikeassa - ja paljon enemmän oikeassa kuin suomalaislääkärit keskimäärin. Sekä ortopedinä että yleiskliinikkona hänellä on monia hyviä huomioita, joita ei lääketieteen koulukirjoissa lue vaan, vielä ainakaan.

Ehkä niitä Heikkilän huomioita ei ole kirjoissa (siis muissa kuin herran omissa tuotoksissa), kun kun ne ovat juuri sellaisia, eli satunnaisia ja mahdollisesti täysin yksilöllisiä huomioita, joita ei välttämättä voida tieteellisesti koskaan todistaa, saati toistaa. Sitä paitsi heppu mitätöi aika tehokkaasti itse kaikki tekemisensä ja sanomisensa hyökkäämällä vähän väliä asian sijasta henkilöä vastaan ja usein myös suorastaan valheellisesti.

VHH-ruokavaliota on kyllä tutkittu, mutta pitkäkestoiset ja riittävän laajat tutkimukset tuloksineen antavat odotuttaa edelleen. Tähän mennessä saadut tulokset ovat olleet positiivisia/kannustavia, mutta ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä. Henkilökohtaisena kommenttina sanoisin, että aika harva jaksaa tiukkaa VHH-ruokavaliota edes noudattaa orjallisesti pitkiä aikoja.

Näissä VHH-keskusteluissa minua tökkii usein sekin, että oletetaan rasvan olevan aina rasvaa ja sillä siisti. Vaan kun se ei ole ihan niin yksinkertaista. Tiedemaailmassa ole hirveästi erimielisyyttä siitä että kovat (tyydyttyneet) rasvat ovat pahasta mm. sydän -ja verisuonitauteja ajatellen ja vastaavasti pehmeitä (tyydyttymättömiä) rasvoja tulisi saada yleensä enemmän kuin niitä saadaan ruoasta.

Toinen ongelma on siinä, että VHH-ruokavalion sanotaan pudottavan aina painoa ja lähes hetkessä. En kiistä etteikö paino putoa tiukalla ja seuratulla dieetillä, mutta väitän saman tapahtuvan millä tahansa dieetillä, jonka aikana seurataan samalla tasolla syötyjen kalorien ja liikunnan suhdetta. Tosin tiukan VHH-dieetin (hiilihydraatteja alle 100g/vrk) seurauksena elimistö menee ketoosiin, joka edistää laihtumista kun elimistö alkaa käyttää hyväkseen enemmän rasvaa. Ketoosi tosin myös hillitsee ruokahalua, joka sekin saattaa olla osasyy laihtumiseen.

Pointti siis on, että VHH:ta markkinoidaan valheellisesti sellaisena "hetkessä terveeksi ja rantakuntoon sohvalta käsin" -dieettinä, jota se ei missään nimessä ole. Atkins oli ensimmäinen vöyhöttäjä ja Heikkilän "kehittämä" ja markkinoima Pellinki-dieetti on vain muunnelma siitä. Syö vähemmän kuin kulutat, niin laihdut pätee myös VHH:n kanssa. Painon pudottaminen taas juuri on avainasemassa siinä kakkostyypin diabeteksen hoidossa.

Jos ihminen on syönyt viimeiset 30v päin persettä, niin mikä tahansa edes etäisesti järkevä dieetti auttaa tervehdyttämään elimistöä. VHH tuskin on siinä suhteessa mikään erityinen poikkeus.

Laitan perään vielä wiki-linkin aiheesta, kun siellä on listattu niitä tutkimuksia jne:
Vähähiilihydraattinen ruokavalio – Wikipedia

 

[Resetor]

No jollain valintakiintiö laarin pohjalta ravitsemusterapeutti koulutukseen kaavittu kiltti open lellikki tyttö tyypillisesti ei ole se paras ymmärtäjä ollut noissa asioissa ennenkään.

Ravitsemusterapeutti on kalskahtaa nimenäkin just siltä mitä se edustaa. Tulee mieleen kukkaisterapia ym. hömppä. Koulutuksessa olijoista taitaa 90% olla tyttöjä noilla linjolla. Liekö tuo emäntäkoulun yliopistoversiota kummempi linja?

En arvosta.

Lääkäreiden koulutuksessa on hyvin niukasti ravitsemusta. Vielä vähemmän sitä on jollain erikoislääkärillä suhteessa koko opintoihin. Ravitsemusterapeutin koko koulutus perustuu tuohon asiaan.

 

[blurris]

Lääkäreiden koulutuksessa on hyvin niukasti ravitsemusta. Vielä vähemmän sitä on jollain erikoislääkärillä suhteessa koko opintoihin. Ravitsemusterapeutin koko koulutus perustuu tuohon asiaan.

Spoileri: Offtopikista

Tuo on tullut jo vähintään kahdesti tässä ketjussa esiin. Mikään ei varmasti estä ainuttakaan lääkäriä oppimasta asioista muuallakin kuin "koulussa"? On vanhanaikaista ajatella, että ihminen voi osata vain sen mitä jollakin yliopiston kurssilla on satuttu opettamaan.


Muita pohjoismaista - ja Suomestakin tiedämme- että ravintoterapeuteissa ei ole juuri omilla aivoillaan ajattelevia järkeviä tyyppejä. Ruotsalaisten mukaan juuri dietistit (joiksi heitä Ruotsissa kutsutaan, siis näitä yliopistoissa leivottuja virallisterveellisen jumputtamisen mestareita) ovat pahimpia LCHF:n vastustajia. Ei heillä siihen tieteellisiä perusteita ole. Vastustetaan vastustamisen vuoksi kun kuvitellaan itsestä ilmeisesti liikoja?

Voinemme nyt vihdoin jättää tuon sinänsä aika merkityksettömän sivujuonteen ravintoterapeuttien koulutuksista sivuun, jookosta?

 

[hkultala]

Spoileri: Offtopikista

Muita pohjoismaista - ja Suomestakin tiedämme- että ravintoterapeuteissa ei ole juuri omilla aivoillaan ajattelevia järkeviä tyyppejä. Ruotsalaisten mukaan juuri dietistit (joiksi heitä Ruotsissa kutsutaan, siis näitä yliopistoissa leivottuja virallisterveellisen jumputtamisen mestareita) ovat pahimpia LCHF:n vastustajia. Ei heillä siihen tieteellisiä perusteita ole. Vastustetaan vastustamisen vuoksi kun kuvitellaan itsestä ilmeisesti liikoja?

Spoileri: Offtopikista

Tässä kyllä aivan joku muu taitaa nyt ajatella itsestään liikoja.

Joku jolla itsellään ei ole mitään alan koulutusta, työkokemusta alalta saati sitten edes omaa kokemusta toimivan ruokavalion soveltamisesta oman elämän elämiseen terveenä kokee olevansä pätevä määrittelemään alan oikeat asiantuntijat tyhjäntoimittajiksi?

 

[Sothis]

Suurin osa aikuistyypin diabetesta sairastavista ei halua muuttaa sokerinhuuruista ruokavaliotaan, ja siksi niitä lääkkeitä (joko insuliinia tai glukoosin imeytymistä tehostavia) niihin ihmisiin pumpataan. Vähähiilarinen ruokavalio olisi varmaan suurimmalle osalle oikein hyvä, mutta kun tyypillinen DM2-potilas ei halua luopua rakkaista hiilareistaan, joiden vuoksi hän ylipäätään on sairastunut siihen diabetekseen. Diabeteslääkkeet eivät ole (pelkästään) lääkeyhtiöiden salaliitto, vaan ne ovat ainoa ratkaisu potilaalle joka ei kerta kaikkiaan suostu tai pysty muuttamaan syömisiään järkevämmäksi.

 

[blurris]

Tiedän kyllä, mutta pyysit itse linkkiä Muron keskusteluketjuun, jossa näistä samoista asioista on ollut puhetta useampaankin otteeseen. Ketju on pitkä kuin nälkävuosi, joten en alkanut kaivelemaan sieltä mitään yksittäisiä viestejä.

Toisaalta VHH se tämänkin ketjun aihe käytännössä on, vaikka topic onkin yritetty naamioida taas yhdeksi "Valtio ja eliitti kusettaa kansaa, katso kuvat!" -ketjuksi.

Ei tämä kyllä ole mikään pelkästään VHH-ketju. Tulet sen kyllä huomaamaan. Tämä on keskustelua diabeteksen hoitosuosituksista ja ihmettelyä varsinkin ruokavaliosta annettavista suosituksista. Asialla juurikin ketjussa ylistetyt ravitsemusterapeutit, joiden suosituksista ei tunnu sitä paljon mainostettua valinnanvapautta löytyvän.

Toisekseen, se, että Murossa on aiheesta ketju on kyllä enemmänkin tupannut olla pätevä syy avata samanlainen ketju tänne kuin ettei samanaiheinen kettinki saisi täällä olla. Jostain syystä tähän ketjuun on ilmaantunut sangen lynkkaamishenkisiä kommentoijia? Mikä teitä vaivaa? Ei teidän ole pakko syödä VHH vaikka olisitte diabeetikkoja. Ei kukaan tule tunkemaan laardia kurkustanne alas. Eläkää miten lystäätte - ja antakaa muidenkin elää. Leben und leben lassen. Jos ei ketjun jutut kolahda, skipatkaa älkääkä tulko vittuilemaan. En minäkään mene vittuilemaan esim. ruokaosaston "Vehnäleipä on hyvää" ketjuihin.

Sitä paitsi heppu mitätöi aika tehokkaasti itse kaikki tekemisensä ja sanomisensa hyökkäämällä vähän väliä asian sijasta henkilöä vastaan ja usein myös suorastaan valheellisesti.

Enpä ole tuollaisia henkilöhyökkäyksiä juuri havainnut? No, Pekka Puska on saanut osansa. Ihan aiheesta, IMHO. Hyvä että sitä joku sättii. Aihetta on eikä pelkästään siksi että on kepulainen.

VHH-ruokavaliota on kyllä tutkittu, mutta pitkäkestoiset ja riittävän laajat tutkimukset tuloksineen antavat odotuttaa edelleen. Tähän mennessä saadut tulokset ovat olleet positiivisia/kannustavia, mutta ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä. Henkilökohtaisena kommenttina sanoisin, että aika harva jaksaa tiukkaa VHH-ruokavaliota edes noudattaa orjallisesti pitkiä aikoja.

Ruotsin sosiaalihallitus tutki asiaa tässä takavuosina lääkäri Dahlqvististä tehdyn kantelun vuoksi ja totesi aikansa tutkittuaan, että Dahlqvistin hoitosuositukset VHH-dieetteeineen ovat riittävästi "vila på vetenskaplig grund och beprövad erfarenhet". Mulle se ainakin riittää näytöksi, että näyttöä on jo.

Diabeetikot kyllä havaintojeni mukaan noudattavat VHH-ruokavaliota. Siis ne, jotka ovat jostain syystä kokeneet valaistumisen. Paljon kehutut ravitsemusterapeutithan eivät tuosta mahdollisuudesta heille kerro vaan tuputtavat vaan sitä leipää, mikä tekee diabeetikot vain pikku hiljaa sairaammiksi. Lihovat - ja sairastuvat lisää. Voit tietysti teoretisoida että laihduttaisivat, mutta harvemmalta se kuule onnistuu kun on murhaava nälkä. Nälällä laihduttaminen on onnistunut vain pakotetuissa olosuhteissa eli keskitysleiressä ja vastaavissa. Vapaaehtoisesti siihen pystyy kovin harva ihminen, niin kova piiska on nälkä.

VHH-ruokavaliolla laihtuminen tapahtuu helpommin koska nälän tunne on yleensä paremmin kurissa kuin leipää puputtamalla. Toki kaloreita ei saa syödä liikaa VHH:llakaan. Eihän sitä muuten laihdu

Paljon parjattu Heikkiläkin muuten sanoo juuri tuon, että "jotkut pällit vetää VHH:lla energiaa vailla huomispäivän huolta ja ihmettelee kun ei laihdu - no ei kait kun kaloreita syödään liikaa, missään eikä koskaan kukaan asioita tietävä ei ole luvannut laihtumista vain koska harrastaa VHH-syöpöttelyä". Tästähän oli huvittavaa skenaariointia ja olkiukkolua jonkun toimesta aiemmin ketjussa. En jaksanut edes kommentoida.

Näissä VHH-keskusteluissa minua tökkii usein sekin, että oletetaan rasvan olevan aina rasvaa ja sillä siisti. Vaan kun se ei ole ihan niin yksinkertaista. Tiedemaailmassa ole hirveästi erimielisyyttä siitä että kovat (tyydyttyneet) rasvat ovat pahasta mm. sydän -ja verisuonitauteja ajatellen ja vastaavasti pehmeitä (tyydyttymättömiä) rasvoja tulisi saada yleensä enemmän kuin niitä saadaan ruoasta.

Tuo on täyttä kukkua. Tiedemaailmassa on nimenomaan tapahtunut 10 vuoden sisällä iso repeämä, jossa isot nimet, mm. Krauss Yhdysvalloissa on sanonut, ettei kovat rasvat ole vaarallisia. Krauss on ehkä kovin nimi sydän-verisuonikeskustelussa, joten älä viitsi tuputtaa väärää tietoa. Päivitä oma osaamisesi, jos se on noin jälkeenjäänyttä.

Suomessa ei tietenkään kukaan uskalla virassa ollessaan sanoa sama vaan kaikki paapattaa Puska-uskontoa. Eläkkeellä sitten varmaan avautuvat ja kertovat mitä oikeasti asioista ajattelivat, sehän se Suomen tyyli on. Ruotsissa prof. Nyström ja pari muutakin nimeä, Nyström kuitenkin nimekkäin kun on nimenomaan kardiologi ja diabeteksen erikoismies ja ravitsemukseen paljon perehtynyt (<===HUOMAA,lääkäri voi tietää enemmän!). Laiton tänään linkin videolle, jossa Nyström toteaa rasvasta faktat. On hänellä ollut netissä luentojakin joskus, niitä vaan ei nyt näy.

Myös ravitsemusterapeutti Laatikaisen tunnustukseksi on myönnettävä - hän lienee sentään hieman paremmin omaan ajatteluun kykenevä noista yliopiston emäntäkoululaisista, että Laatikaisen jostain tekstin sivukäänteistä on luettavissa, että hän tietää rasvateorian kaatuneen. Suomessa se ei ole kaatunut vielä, joten Laatikainen on vähän ikävässä raossa. Liian äänekkäästi ei saa sanoa mitä tietää, mutta maailmalta tulee aivan toisenlaista signaalia jo.

Huomaatkos muuten että tämä keskustelu on todella tarpeellinen? Sinäkin olet täysin pihalla rasvateorioidesi kanssa. Etkä ole ainoa tässä maassa.

Toinen ongelma on siinä, että VHH-ruokavalion sanotaan pudottavan aina painoa ja lähes hetkessä.

Enpä ole tuollaista kuullut. Kuka sanoo ja millä auktoriteetillä? Voisitko antaa linkin.

Tosin näyttää siltä, että nopeaan painonpudotukseen näyttää löytyneen uusia tekniikoita VHH-leirissä. En ole itsekkään ehtinyt vielä perehtyä, kirja yms tilauksessa. Aivan uusia löydöksiä/havaintoja, muutaman kuukauden vanhoja. Täytyy perehtyä asiaan.

Mutta minusta painonpudotukseen riittää vaatimattomampikin tahti.

En kiistä etteikö paino putoa tiukalla ja seuratulla dieetillä, mutta väitän saman tapahtuvan millä tahansa dieetillä, jonka aikana seurataan samalla tasolla syötyjen kalorien ja liikunnan suhdetta.

Varmaankin. Niiden muiden dieettien ongelma vaan tuppaa olemaan tolkuton nälän tunne. Useimmat ihmiset eivät pysty niitä noudattamaan. Reptiiliaivot (=nälkä) vie aina voiton.

Pointti siis on, että VHH:ta markkinoidaan valheellisesti sellaisena "hetkessä terveeksi ja rantakuntoon sohvalta käsin" -dieettinä, jota se ei missään nimessä ole.

Missä tuollaista markkinointia on?

Muistuttaisin sinua muuten, että tämä on diabeetikkojen ketju. Täällä VHH-dieettiä ei markkinoida muuten kuin tapana saada tappava tauti paremmin aisoihin. Ole ystävällinen äläkä tuo tänne terveiden ihmisten dieettitappeluita, diabetestä sairastavia ei teidän kinanne kiinnosta. Meillä on vähän toiset lähtökohdat kuin terveillä.

Painon pudottaminen taas juuri on avainasemassa siinä kakkostyypin diabeteksen hoidossa.

Ei ole. Se auttaa toki, mutta ei se ole homman juju. Db2 voi iskeä aivan tikunlaihoihinkin. Harvinaista toki, mutta mahdollista. Eikä Db2 välttämättä mene remissiin pelkällä laihduttamisella. Missaat nyt ison määrän terveyshyötyjä.

Jos ihminen on syönyt viimeiset 30v päin persettä, niin mikä tahansa edes etäisesti järkevä dieetti auttaa tervehdyttämään elimistöä.

Noin ei valitettavasti ole.

 

[blurris]

Suurin osa aikuistyypin diabetesta sairastavista ei halua muuttaa sokerinhuuruista ruokavaliotaan, ja siksi niitä lääkkeitä (joko insuliinia tai glukoosin imeytymistä tehostavia) niihin ihmisiin pumpataan. Vähähiilarinen ruokavalio olisi varmaan suurimmalle osalle oikein hyvä, mutta kun tyypillinen DM2-potilas ei halua luopua rakkaista hiilareistaan, joiden vuoksi hän ylipäätään on sairastunut siihen diabetekseen. Diabeteslääkkeet eivät ole (pelkästään) lääkeyhtiöiden salaliitto, vaan ne ovat ainoa ratkaisu potilaalle joka ei kerta kaikkiaan suostu tai pysty muuttamaan syömisiään järkevämmäksi.

Tuo on totta. Tosin sen verran salaliittoa asiassa on mukana, että yhdellekkään diabeetikolle ei kerrota virallisessa hoitolinjassa koskaan VHH-mahdollisuudesta.

Sellainen mahdollisuus löytyy vain Juha Knuutin mielikuvituksesta ja manipulointikirjoituksesta.

Ne paljon ylistetyt, koulutetut ravitsemusterapeutit, osa heistä kohtaa diabeetikkojakin. Osa noista terapeuteista on onnistunut keplottelemaan itsensä palkkalistoille. Siellä he veisaavat poikkeuksestta "syö leipää, pistä insuliinia" virttä. Heidän 5-vuotinen yliopistokoulutus ei näemmä sitten taitu sen vertaa asiakaspalveluun, että viitsivät edes mainita asiasta. Että tämmöinen VHH-dieettikin olisi olemassa, "sillä saatat päästä eroon lääkkeistä ja olokin paranee. Ei sulla ole enää mtään hävittävää, kokeile vaikka 3 kk ja päätä sit"

Monet diabeetikot nimittäin voivat aika huonosti. Ei se mitään laadukasta elämää ole se jatkuva jojo sokerihorssin ja insuliinipiikin välissä. Ja vaaka eikun kerää lisää kiloja mittariinsa vaan.

Uskon, että moni saattaisi kuitenki luopua tuosta sokerihuuruisesta arjestaan jos tulisi tietoiseksi vaihtoehdosta. Ja että siitä, mitä komplikaatiota diabetes tulee heille tuottamaan, jos he jatkavat virallisessa hoitoputkessa. Näön menetystä, jalkojen hermotuksen kuoleentumista, katkokävelyä, suolisto-ongelmia (hermot), masennusta, autonomisen hermoston sekoilua, omituisia särkyjä ja tulehduksia kropassa jne.

 

[blurris]

Hän tekee sitä leikellen ihmisten luita ja lihaksia.

Ei mitään mikä liittyy millään tavalla ruokavalion.

Vs toisen yliopistotutkinto ruokavalioon liittyvistä asioista. Toisen homman nimenomaan on se ruokavalion tutkiminen ja sen saattaminen kuntoon.

Mitä se lihasten ja luiden leikkeleminen todellakaan EI OLE.

Kuuleppas nyt hkultala. Kun sinulla on näköjään jäänyt tuo ravintoterapeuttienkoulutuksesta jumputtaminen päälle niin muutama fakta:

1. Peruslääkärit eivät opiskele juurikaan ravitsemusoppia

2. Tuo ei kuitenkaan poissulje sitä asiaa, että on olemassa lääkäreitä, jotka ovat HELVETIN perehtyneitä ravitsemukseen - HE ovat niitä, jotka TUOTTAVAT niitä tutkimuksia, joita nämä laatikaiset sitten yrittävät tavata. Laatikainen ei kelpaa ikinä tuollaisen tutkimuksen kliiniseksi johtajaksi. Ravitsemus ym. terveystutkimusten johtajat ovat lääkäreitä, ne kliiniset johtajat. Laatikaisilla ei ole niihin tutkimuksiin mitään jakoa päästä edes assistentiksi. Mistähän mahtaa johtua?

Esim. Professori Nyström Linköpingin yliopistosta on tällainen kaveri. Hän varmasti tietää jok'ikisen tutkimuksen mitä ravitsemuksesta ja diabeteksestä on ikinä julkaistu. Ainakin hän sanoo ne lukeneensa läpi ja sanoi sen vieneen miltei 3 vuotta muiden töiden ohella. Se kun on katsos HÄNEN DUUNIAAN olla selvillä niistä. Siksi hän ne läpi lukikin. Huolella. Ja varmasti paljon paremmalla ymmärryksellä ja ammattitaidolla kuin joku ravintoterapeutti ikinä kykenee.

3. Arvaappa mitä Prof Nyström sanoo rasvasta? Sen jälkeen kun hän oli kaikki tutkimukset käynyt läpi, lääkärin pätevyydellä, kliinikon koulutuksella ja yliopistoakateemikon tieteellisillä kriteereillä - metodiikat lie hallussa, ei tohon asemaan ihan spedenä pääse. Nyström: Rasvat eivät ole selittävä tekijä sydän-verisuonitaudeille. PISTE

4. Ihan samaa sanoo Jenkeissä Krauss, joka on vähän samantyyppinen tutkijalääkäri yliopistomaailmasta ja oikeasti kova nimi rasvatutkimuksissa jne, sehän mainittiin tässäkin ketjussa jumputtaen - mutta maininnat loppuivat lyhyeen kun jumpattajille kävi ilmi, että Krauss on nykyään eri mieltä. Krauss ei pidä rasvoja vaarallisina! Sepäs ei ollutkaan mieluinen tieto vaan vaihdettiin aihetta. Aika jännä juttu. Näköjään tässä ketjussa vängätään uskonnonomaisesti asioista eikä uusikaan tieto näemmä saa luupäitä muuttamaan käsityksiään tai edes myöntämään, että "tossa voi olla jotain, sori, vedän väitteeni takaisin ja perehdyn paremmin uusimpaan tietoon"


Piilaaksossa on investorit haistaneet, että suunta on muuttumassa näissä diabetesasioissa. Niillä hemmoilla on tupannut olemaan paras tieto siitä, mihin maailma on menossa. Ei ne ainakaan ole kertaakaan erehtyneet sen yks 30 vuotta mitä minä olen niiden liikkeitä seurannut. Milloin on rahat lähteneet öljystä aurinkoenergiaan, milloin sähköautoihin, PC-vallankumoukseen, Iphoneen ja muuhun maailmaa mullistaneeseen. Googlenkin tulevan potentiaalin tajusivat ennenkuin me oltiin siitä edes kuultu koskaan. Ei ne ole väärässä tälläkään kertaa.

PS. "Hän tekee sitä leikellen ihmisten luita ja lihaksia."

Mihinköhän tuo liittyy? Heikkilään? Ei hän ole leikannut kuule vuosiin ihmisiä. Hän lopetti leikkaamisen koska sanoi ettei löytänyt kliinisesti kestäviä kriteereitä selkäleikkauksille (monia selkävaivoja hän pitää psykologisesti autettavina, ei puukolla sörkittävinä)

Eikä hän taida olla ortopedikään muuta kuin satunnaisesti. Kyllä hänen päätyötään kliinikkona lienee sairauksien hoito ravitsemuksella ja lääketieteellä. En tosin tiedä, arvaan näin.

Edit. Ja Heikkilästä jankkaamisen soisin päättyvän tähän. Lääkäri Antti Heikkilä ei ole tämän ketjun aihe - eikä edes oleellinen kaveri koko VHH keskustelulle. Antti Heikkilän mollaaminen, sättiminen tai demonisoiminen ei auta mitään eikä palauta leivänpuputtamista diabeettikkojen hoitosuosituksiin tuolla maailmalla, koska ei hän ole millään tavalla oleellinen kaveri tälle keskustelulle. Tietenkään. Meneppä kysymään vaikka Tukholmassa, että tunnetaanko joku Antti Heikkilä.

 

[Sompi]

Suurin osa aikuistyypin diabetesta sairastavista ei halua muuttaa sokerinhuuruista ruokavaliotaan, ja siksi niitä lääkkeitä (joko insuliinia tai glukoosin imeytymistä tehostavia) niihin ihmisiin pumpataan. Vähähiilarinen ruokavalio olisi varmaan suurimmalle osalle oikein hyvä, mutta kun tyypillinen DM2-potilas ei halua luopua rakkaista hiilareistaan, joiden vuoksi hän ylipäätään on sairastunut siihen diabetekseen. Diabeteslääkkeet eivät ole (pelkästään) lääkeyhtiöiden salaliitto, vaan ne ovat ainoa ratkaisu potilaalle joka ei kerta kaikkiaan suostu tai pysty muuttamaan syömisiään järkevämmäksi.

Kyllä ne ovat ne lääkärit ja ravitsemusterapeutit (tai keiden ikinä neuvoja II-tyypin diabeetikot nyt joutuvatkaan kuuntelemaan), jotka kehottavat vain syömään lisää perunaa ja leipää ja välttämään rasvaa. Leipää jopa neuvotaan syömään säännöllisin väliajoin, jotta verensokeri ei laske. Sitten mitataan verensokerit ja piikitetään insuliinia. Ei mitään järkeä.

Äidin miesystävän äidillä on kakkostyypin diabetes ja keliakia, ei kuitenkaan ylipainoa (toisin kuin ketjussa moni väittää, niin II-tyypin diabetekseen voi sairastua myös ilman ylipainoa, pelkkä hiilarien puputtaminen riittää). Kyseinen mummeli on elänyt koko ikänsä käytännössä perunalla ja leivällä, ja lääkärit vielä sitä varoittelevat rasvasta (ovat sanoneet, ettei sitä pitäisi saada YHTÄÄN) ja käskevät syömään lisää perunaa ja viljoja. Lääkkeitä syö valtavaa määrää erilaisia ja lääkemäärä vain toki kasvaa sairauksien edetessä, vaikka noita sairauksia voisi aivan hyvin hoitaa ruokavaliollakin.

Ensin tosiaan tuli diabetes ja sitten keliakia. Fyysisesti aktiivisesta ihmisestä vieläpä kyse.